Ärsyttääkö teitäkin ihmiset jotka eivät ole kokeneet mitään vastoinkäymisiä?

Mua ärsyttää ap, joka tehtailee näitä aloituksia vastoinkäymisistä vähän väliä. 

Ap. KEKSI TUHANNES ALOITUS  MIKÄ ÄRSYTTÄÄ..  SIITÄ SINUT TUNNETAAN. 😝

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Heitäkin tulee sattumaan joskus. Ja kovasti sattuukin, jos ei ole mitään pahaa sitä ennen kokenut. 

Miten niin? Eihän tuollaisessa vertailussa ole mitään ideaa.

Suomessa on vanha sanonta: se mikä ei tapa, se vahvistaa. Ja osittain se menee myös näin. Jos ihminen on kohdannut vastoinkäymisiä, joista on selvinnyt, hän ei todennäköisesti hätäänny seuraavan vastoinkäymisen edessä yhtä paljon, vaan osaa toimia. 

Kaikki sairastuvat, kaikilta kuolee läheisiä, vastoinkäymisiä tulee aina. 

Itse olen eronnut esimerkiksi kaksi kertaa. Eka kerta oli kamala. Toinen myös, mutta ymmärsin jääväni henkiin ja kivun olevan väliaikaista.  

Eiköhän tämä riipu ihan tilanteesta. Itse en koe että kolmen perheenjäsenen tapaturmainen kuolema kun olin 14v olisi vqhvistanut minua millään tavalla, tai että se olisi tehnyt toisten läheisten menettämisestä sen helpompaa.

Vierailija kirjoitti:

Ap. KEKSI TUHANNES ALOITUS  MIKÄ ÄRSYTTÄÄ..  SIITÄ SINUT TUNNETAAN. 😝

......huvittavaa,  jännää ., hupaisaa 

Vierailija kirjoitti:

Uhriutujatyyppejä sellainen heidän kuvittelemansa vastoinkäymisettömyys ärsyttää. Jotkut eivät vastoinkäymisiään ruikuta ja uhriudu vaan kääntävät ne vahvuuksiksi ja viisaudeksi.

Tämä. Kaikki maailman murheet ovat muka heille kasautuneet. Pää pois sieltä …. nyt! 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Heitäkin tulee sattumaan joskus. Ja kovasti sattuukin, jos ei ole mitään pahaa sitä ennen kokenut. 

Miten niin? Eihän tuollaisessa vertailussa ole mitään ideaa.

Suomessa on vanha sanonta: se mikä ei tapa, se vahvistaa. Ja osittain se menee myös näin. Jos ihminen on kohdannut vastoinkäymisiä, joista on selvinnyt, hän ei todennäköisesti hätäänny seuraavan vastoinkäymisen edessä yhtä paljon, vaan osaa toimia. 

Kaikki sairastuvat, kaikilta kuolee läheisiä, vastoinkäymisiä tulee aina. 

Itse olen eronnut esimerkiksi kaksi kertaa. Eka kerta oli kamala. Toinen myös, mutta ymmärsin jääväni henkiin ja kivun olevan väliaikaista.  

Eiköhän tämä riipu ihan tilanteesta. Itse en koe että kolmen perheenjäsenen tapaturmainen kuolema kun olin 14v olisi vqhvistanut minua millään tavalla, tai että se olisi tehnyt toisten läheisten menettämisestä sen helpompaa.

Kaikki tuntee eri tavalla ilot ja surut. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua ärsyttää vain silloin, jos tuon helppoa elämää viettäneen empatiakyky on huono

Yleensä empatia tuntuu olevan vaikeinta niille jotka ovat omasta mielestään kokeneet vaikean elämän.

Heillähän on todella hyvä kyky asettua toisen asemaan, kunhan toisen kokemus ei millään tavoin eroa omasta.

Mutta jotkut kokee rankempia asioita 

Itse saatan vaikuttaa otsikon kaltaiselta ihmiseltä. Voi, kunpa tietäisitte, mitä kaikkea lapsuuden kauniit puitteet kätkevät sisäänsä.. Koko aikuisuus menee niitä asioita käsitellessä. Yritän pitää itseni kasassa kaksin käsin ja näyttää pärjäävältä aikuiselta. Aikuista minusta tuskin tulee koskaan.

Onko ap ihminen joka vertailee ja arvottaa muiden vaikeuksia? Useimmat eivät vaikeuksistaan vieraille kerro yhtään mitään.

Ei ärsytä. Tuo on venäläinen häviäjäasenne, missä ihmiset joilla menee hyvin aiheuttavat närää.

Sen sijaan että olisi iloinen heidä puolestaan ja pyrkisi itse parempaan niin yritetäänkun tuhota muiden menestys.

Tuo on vain kateellisen idiootin ja luuserin katkeruutta.

Minä en ole kokenut isoja vastoinkäymisiä elämässäni.

Miksi ärsytän sinua?

Kaikki ehtivät elämänsä aikana kokea vastoinkäymisiä, mutta millaisia vastoinkäymisiä ap tarkoittaa, jotka olisivat tarpeeksi paljon vastoinkäymisiä että saa ap:n rispektiä?

Minua lähinnä huvittaa ihmiset jotka kuvuttelevat olevansa superkokeneita kokemiensa vastoinkäymisten perusteella. Samassa harrastusporukassa oli aikoinaan tyttö joka eli ihan tavallista elämää perheensä kanssa mutta sitten menetti molemmat vanhempansa. Hän hoki olevansa rankkoja asioita kokenut, meitä muita vahvempi ja kokeneempi, joskus oli sitä mieltä että kukaan ei ollut kokenut niin rankkoja asioita kuin hän. Toki nyt aikuisena ymmärrän että tuo oli lapsen ja nuoren selviytymiskeino vaikeassa tilanteessa.

Miksi Suomessa kehuskellaan ja oikein kilpaillaan siitä miten paskasti on elämä mennyt. Eniten kärsinyt voittaa, wuhuu.

Mitään palkintoa ja kultaista kruunua ei kärsimyksestä saa, tuhoaa vellomisella vain ainoan elämänsä.

Vierailija kirjoitti:

Minua lähinnä huvittaa ihmiset jotka kuvuttelevat olevansa superkokeneita kokemiensa vastoinkäymisten perusteella. Samassa harrastusporukassa oli aikoinaan tyttö joka eli ihan tavallista elämää perheensä kanssa mutta sitten menetti molemmat vanhempansa. Hän hoki olevansa rankkoja asioita kokenut, meitä muita vahvempi ja kokeneempi, joskus oli sitä mieltä että kukaan ei ollut kokenut niin rankkoja asioita kuin hän. Toki nyt aikuisena ymmärrän että tuo oli lapsen ja nuoren selviytymiskeino vaikeassa tilanteessa.

Tässä on riskinä sekin että toiset lapset ja nuoret alkavat oudoksua noin käyttäytyvän lapsen ja nuoren seuraa, tämä saattaa pian huomata olevansa täysin yksin. Kuka hakuaisi olla sellaisen kaveri joka aina yrittää korostaa itseään ja kokemuksiaan.

Eikö näille kärsimyskilpailijoille voisi perustaa oikein oman kilpailun kun on kaikkia muitakin saappaanheitto- ja eukonkantokilpailuja. Kilpailun nimi voisi olla vaikka Paskin elämä. 

Kokemusasiantuntija raati valitsisi voittajan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mua ärsyttää ihmiset, jotka luulevat, että kauniit ja varakkaat eivät ole kokeneet vastoinkäymisiä. Ihan noin vaan, päältä katsomalla pystyvät tämän toteamaan.

Minä olen ruma, köyhä ja yleisesti inhottavaa ja pilkattu. Silti jostakin syystä miehen suvussa ja kavereissa on löytynyt useampikin ihminen, joka on "tiennyt", kuinka helppoa minulle on aina kaikki ollut. En todellakaan tiedä, mistä ovat tuollaista saaneet päähänsä. Siitä, että en jatkuvasti valita kurjuuttani?

Osa tuntuu tietävän toisten asiat ja elämän helppouden paremmin kuin asianosaiset itse. Toiset ovat ulkoisesti tyyniä, vaikka sisällä myllertäisi ja toiset taas suostuvat epätoivoon jonkun pikkuasian vuoksi. Nämä epätoivoon suostuvat ajattelevat helposti, että asioihin tyynesti suhtautuvilla ei ole vastoinkäymisiä.