Ärsyttääkö teitäkin ihmiset jotka eivät ole kokeneet mitään vastoinkäymisiä?

Mua ärsyttää ap, joka tehtailee näitä aloituksia vastoinkäymisistä vähän väliä. 

Ap. KEKSI TUHANNES ALOITUS  MIKÄ ÄRSYTTÄÄ..  SIITÄ SINUT TUNNETAAN. 😝

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Heitäkin tulee sattumaan joskus. Ja kovasti sattuukin, jos ei ole mitään pahaa sitä ennen kokenut. 

Miten niin? Eihän tuollaisessa vertailussa ole mitään ideaa.

Suomessa on vanha sanonta: se mikä ei tapa, se vahvistaa. Ja osittain se menee myös näin. Jos ihminen on kohdannut vastoinkäymisiä, joista on selvinnyt, hän ei todennäköisesti hätäänny seuraavan vastoinkäymisen edessä yhtä paljon, vaan osaa toimia. 

Kaikki sairastuvat, kaikilta kuolee läheisiä, vastoinkäymisiä tulee aina. 

Itse olen eronnut esimerkiksi kaksi kertaa. Eka kerta oli kamala. Toinen myös, mutta ymmärsin jääväni henkiin ja kivun olevan väliaikaista.  

Eiköhän tämä riipu ihan tilanteesta. Itse en koe että kolmen perheenjäsenen tapaturmainen kuolema kun olin 14v olisi vqhvistanut minua millään tavalla, tai että se olisi tehnyt toisten läheisten menettämisestä sen helpompaa.

Vierailija kirjoitti:

Ap. KEKSI TUHANNES ALOITUS  MIKÄ ÄRSYTTÄÄ..  SIITÄ SINUT TUNNETAAN. 😝

......huvittavaa,  jännää ., hupaisaa 

Vierailija kirjoitti:

Uhriutujatyyppejä sellainen heidän kuvittelemansa vastoinkäymisettömyys ärsyttää. Jotkut eivät vastoinkäymisiään ruikuta ja uhriudu vaan kääntävät ne vahvuuksiksi ja viisaudeksi.

Tämä. Kaikki maailman murheet ovat muka heille kasautuneet. Pää pois sieltä …. nyt! 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Heitäkin tulee sattumaan joskus. Ja kovasti sattuukin, jos ei ole mitään pahaa sitä ennen kokenut. 

Miten niin? Eihän tuollaisessa vertailussa ole mitään ideaa.

Suomessa on vanha sanonta: se mikä ei tapa, se vahvistaa. Ja osittain se menee myös näin. Jos ihminen on kohdannut vastoinkäymisiä, joista on selvinnyt, hän ei todennäköisesti hätäänny seuraavan vastoinkäymisen edessä yhtä paljon, vaan osaa toimia. 

Kaikki sairastuvat, kaikilta kuolee läheisiä, vastoinkäymisiä tulee aina. 

Itse olen eronnut esimerkiksi kaksi kertaa. Eka kerta oli kamala. Toinen myös, mutta ymmärsin jääväni henkiin ja kivun olevan väliaikaista.  

Eiköhän tämä riipu ihan tilanteesta. Itse en koe että kolmen perheenjäsenen tapaturmainen kuolema kun olin 14v olisi vqhvistanut minua millään tavalla, tai että se olisi tehnyt toisten läheisten menettämisestä sen helpompaa.

Kaikki tuntee eri tavalla ilot ja surut. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua ärsyttää vain silloin, jos tuon helppoa elämää viettäneen empatiakyky on huono

Yleensä empatia tuntuu olevan vaikeinta niille jotka ovat omasta mielestään kokeneet vaikean elämän.

Heillähän on todella hyvä kyky asettua toisen asemaan, kunhan toisen kokemus ei millään tavoin eroa omasta.