Insta: mies petti ja jätti 23 v naisen vuoksi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö toi firma voisi potkia Aleksin mäkeen? Vai saako siellä kaikki setämiehet paneskella

nuoria harjoittelijoita?!?! eikö firmoilla

ole eettiset säännöt????

Normaalisti on, en tosin tiiä onko Bauer-medialla.

Seurustella toki saa työkaverinsa kanssa. 

Juu, jos ollaan tasavertaisessa asemassa, se on melko ok. Siitäkin voi tulla ongelmia.

Mutta esimies-alainen -asetelma ei ole ok. Kabsainvälisissä firmoissa näihin puututaan.

Että nelikymppinen vanhempi työntekijä ja parikymppinen harjoittelija on aika outo kombo, ja häiritsee koko työyhteisöä. Ellei ihan pellossa olla.

Höps höps. Sinun parikymppinen = 23v ja nelikymppinen = 36 v, eli ikäeroa 13 vuotta. Saman verran kun minulla ja miehelläni.

 

Tuo ikäero ei aikuisten ihmisten kesken ole yhtään mitään, ja kyllä, Olivia on jo hyvinkin pitkälti aikuinen. Vaikka olettekin kateellisia =D

Avaatko vähän tätä kateusnäkäkulmaa, mistä tässä voi olla kade? Rikkoontuneesta perheestä, avioerosta ja huoltajuusasioista vai siitä, että rima kumppanille on niin alhaalla, että ikäkriiseilevä ja pettävä ukkomies ja tuleva vuoroviikkoiskä tuntuu hyvältä idealta poikkikseksi? Eihän tässä ole kuin katastrofin aineksia, kaikkien kannalta. Paitsi tietty sen munan. 

Olivian ikä ja ulkonäkö ei herätä sinussa yhtään kateutta? Susta paistaa kateus kilometrin päähän :D

Teillä nuorilla on se luulo että kaikki kritiikki on aina "kateutta". Ei ole. Aikuisella iällä harvemmin muiden ulkonäkö edes kiinnostaa. Te nuoret olette niin ulkonäkökeskeisiä että luulette heti kaikkia kateellisiksi jonkun ulkonäöstä vaikka kritiikki ei sitä koskisikaan. 

sori jos tulee tuplana, palstalla taas häiriötä. 

Vierailija kirjoitti:

Tuolla miehellähän meni siis maanantaikin rokulipäiväksi, kun piti varmaan olla viikonloppu nuoren misun kanssa bailaamassa. Eiköhän se duunikin pian lähde...

Ihan voittajaveto. Nyt on sitten savuavat rauniot kotona, ja osumaa otetaan työpaikalla ja somessa. Hmm, olisikohan ero kannattanut hoitaa jotenkin toisin. Fiksu oppii omista virheistään ja viisas toisten virheistä, sanotaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onkohan tästä seurauksena naisten laihdutusbuumi?

Todennäköisesti on!

Joko lopahtaa ensihädän jälkeen, kun läskit kuitenkaan laihduttamaan pysty. Joko bisneshaukka varmasti osaa hyödyntää buumin myymällä jotain humpuukkia, jota läskit pää märkänä ostavat.

Teinillä taas tippa pipulin päässä kun pääsee toistelemaan läski-sanaa? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö toi firma voisi potkia Aleksin mäkeen? Vai saako siellä kaikki setämiehet paneskella

nuoria harjoittelijoita?!?! eikö firmoilla

ole eettiset säännöt????

Normaalisti on, en tosin tiiä onko Bauer-medialla.

Seurustella toki saa työkaverinsa kanssa. 

Juu, jos ollaan tasavertaisessa asemassa, se on melko ok. Siitäkin voi tulla ongelmia.

Mutta esimies-alainen -asetelma ei ole ok. Kabsainvälisissä firmoissa näihin puututaan.

Että nelikymppinen vanhempi työntekijä ja parikymppinen harjoittelija on aika outo kombo, ja häiritsee koko työyhteisöä. Ellei ihan pellossa olla.

Höps höps. Sinun parikymppinen = 23v ja nelikymppinen = 36 v, eli ikäeroa 13 vuotta. Saman verran kun minulla ja miehelläni.

 

Tuo ikäero ei aikuisten ihmisten kesken ole yhtään mitään, ja kyllä, Olivia on jo hyvinkin pitkälti aikuinen. Vaikka olettekin kateellisia =D

Avaatko vähän tätä kateusnäkäkulmaa, mistä tässä voi olla kade? Rikkoontuneesta perheestä, avioerosta ja huoltajuusasioista vai siitä, että rima kumppanille on niin alhaalla, että ikäkriiseilevä ja pettävä ukkomies ja tuleva vuoroviikkoiskä tuntuu hyvältä idealta poikkikseksi? Eihän tässä ole kuin katastrofin aineksia, kaikkien kannalta. Paitsi tietty sen munan. 

Olivian ikä ja ulkonäkö ei herätä sinussa yhtään kateutta? Susta paistaa kateus kilometrin päähän :D

Teillä nuorilla on se luulo että kaikki kritiikki on aina "kateutta". Ei ole. Aikuisella iällä harvemmin muiden ulkonäkö edes kiinnostaa. Te nuoret olette niin ulkonäkökeskeisiä että luulette heti kaikkia kateellisiksi jonkun ulkonäöstä vaikka kritiikki ei sitä koskisikaan. 

 

 

sori jos tulee tuplana, palstalla taas häiriötä. 

Onhan se nuorilta ihan ymmärrettävä ajatusmaailma. Heidän omansa pyörii vahvasti ulkonäön ympärillä, eikä kokemusta vielä ole oikein muusta. Ei voi ollakaan, jos on kovin nuori.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suhde saattoi olla virhe, mutta virheistähän tunnetusti oppii.

Miksi kukaan ajattelisi suhteensa olleen virhe? Ei kyllä kovin hyvä itsetunto ole ihmisellä, joka toteaa että 20 vuotta elin ihmisen kanssa, mutta noh, virheitä sattuu. 

Onko myös lapsi, joka on syntynyt suhteeseen virhe? Toki. Heivataan pois, virheitä sattuu ja niistä oppii. 

Minulla kokemus miehestä, joka valehteli ja mielisteli suhteen alusta saakka, tämä paljastui vasta vuosien jälkeen. Siis valehteli millaista elämää haluaa elää, mistä pitää, mitä tavoittelee... Kyllä tämä suhde oli valtava virhe ja ajanhukkaa minulle. Vihjeitä valehtelusta ja sanojaan vastoin elämisestä alkoi tulla vasta vuosien yhdessä asumisen jälkeen, kun hän ei jaksanut enää skarpata. 

Erkös elänyt kuitenkin elämääsi? Ajanhukkaa miten? Olisitko elänyt erilaista elämää ilman häntä? Parempaako? 

En ole koskaan ymmärtänyt ihmisiä, jotka jälkikäteen ajattelevat että kun meni pieleen tai peryin, on elämäni ollut turhaa siihen asti. 

Parempi sitten on elää yksin ja viettää elämänsä neljän seinän sisällä, eipä ainakaan kukaan muu elämää pilaa. 

Elin valheessa vuosia ja luulin ihmistä joksikin muuksi. Olisin tuon ajan voinut olla sellaisen ihmisen kanssa, jonka kanssa kuulumme oikeasti arvoiltamme yhteen ja joka rakastaa minua. Tuo mies ei rakastanut minua, vaan valehteli saadakseen vain jonkun.

Tuo virhe ei varsinaisesti ollut minun virheeni vaan sen miehen. Joten oikeastaan en oppinut mitään, koska tiesin jo ennestään että jotkut ihmiset valehtelevat. Minä luotan edelleen ihmisiin ja uskallan rakastua. Nykyään vaan katson hyvin tarkasti, että teot täsmäävät sanoja. Hukkaan heitettyä aikaa jota kadun.

Ethän sä voi ketään ohjailla rakastamaan sinua. Sepä se kato, et sä voi tietää olisiko sua kukaan rakastanut tuota aikaa. Kannattaa siis olla kiitollinen siitä, että sulla oli nuo vuodet ainakin oma ajatus siitä että rakasti. Jälkikäteen katkerana toisen syyttäminen on todella typerää. 

Häh? No tuota, en minä syytä ketään vaan totean tosiasian. Tuo mies varasti minulta aikaa, oikeastaan rahaakin kun pääsi siivelläni valehtelemalla parempaan elintasoon. Olen rakastavassa suhteessa eikä minussa ole milliäkään katkeruutta, ei tuollaisen valehtelevan mätisäkin metkut minuun varsinaisesti liity. Onneksi pääsin hänestä eroon, mutta en kyllä sitä suhdetta arvosta yhtään enkä tekisi sitä koskaan uudestaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onkohan tästä seurauksena naisten laihdutusbuumi?

Todennäköisesti on!

Miksi? Miten tämä liittyy mitenkään kenenkään laihuuteen?

Eikö se Aleksi laihduttanut?

Vierailija kirjoitti:

Olisi tyytyväinen, tuohan tarkoittaa lapsivapaata jokatoinen viikko. Tosin epäilyttäisi luovuttaa 3-vuotiasta parikymppisen heilan hoitoon, kuten siinä tulee käymään.

Jonka jälkeen se heila karauttaa vihreämmille niityille niin että pölypilvi jää jälkeen. Kuinka moni pitää todennäköisenä että 23-v jää uusperheilemään.

Lähiömutsille eli Hanne Valtarille kävi tuo sama talvella, mies jätti toisen takia (tämä on rivien välistä myönnetty julkisesti, katsokaa esimerkiksi hänen kommenttinsa Nadjan julkaisussa) ja he olivat yhdessä yli 25 vuotta. Hanne oli aiemmin samastuttava nelikymppinen perheenäiti, nyt sen alun shokin jälkeen hän on ratkaissut asian  bilettämällä ja korostamalla miten hauskaa kaikki on. 

Samalla tavalla vaikuttaa olevan myös Tytti Shemeikan kohdalla, vaikkei erosta ole kertonutkaan, lapsiperhearki on muuttunut somessa ystävien kanssa juhlinnaksi. 

Nadja saa ja tulee saamaan runsaasti tukea ja rakkautta, hänellä ei ole mitään hätää kunhan alun kauhu hiukan väistyy. Uskon hänellä ja lapsella olevan onnellinen loppuelämä, isä nyt kekkuloi mitä kekkuloi mutta toivottavasti kunnioittaa äidin toiveita lapsen tapaamisten suhteen ja ymmärtää heidän tarpeitaan edes tuossa asiassa. 

Olivian kohdalla olen kyllä samanikäisen nuoren naisen äitinä huolissani hänen voinnistaan kun tilannetaju ja itsekunnioitus on pettänyt noin, mutta toisaalta parikymppiset ovat energisiä ja kokemuksiin valmiita. Mieluummin kai tällainen elämyssuhde vanhemman törröpipoukkelin kanssa kuin vaikka julkisesti pelkäämänsä väkivaltainen suhde. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suhde saattoi olla virhe, mutta virheistähän tunnetusti oppii.

Miksi kukaan ajattelisi suhteensa olleen virhe? Ei kyllä kovin hyvä itsetunto ole ihmisellä, joka toteaa että 20 vuotta elin ihmisen kanssa, mutta noh, virheitä sattuu. 

Onko myös lapsi, joka on syntynyt suhteeseen virhe? Toki. Heivataan pois, virheitä sattuu ja niistä oppii. 

Minulla kokemus miehestä, joka valehteli ja mielisteli suhteen alusta saakka, tämä paljastui vasta vuosien jälkeen. Siis valehteli millaista elämää haluaa elää, mistä pitää, mitä tavoittelee... Kyllä tämä suhde oli valtava virhe ja ajanhukkaa minulle. Vihjeitä valehtelusta ja sanojaan vastoin elämisestä alkoi tulla vasta vuosien yhdessä asumisen jälkeen, kun hän ei jaksanut enää skarpata. 

Erkös elänyt kuitenkin elämääsi? Ajanhukkaa miten? Olisitko elänyt erilaista elämää ilman häntä? Parempaako? 

En ole koskaan ymmärtänyt ihmisiä, jotka jälkikäteen ajattelevat että kun meni pieleen tai peryin, on elämäni ollut turhaa siihen asti. 

Parempi sitten on elää yksin ja viettää elämänsä neljän seinän sisällä, eipä ainakaan kukaan muu elämää pilaa. 

Elin valheessa vuosia ja luulin ihmistä joksikin muuksi. Olisin tuon ajan voinut olla sellaisen ihmisen kanssa, jonka kanssa kuulumme oikeasti arvoiltamme yhteen ja joka rakastaa minua. Tuo mies ei rakastanut minua, vaan valehteli saadakseen vain jonkun.

Tuo virhe ei varsinaisesti ollut minun virheeni vaan sen miehen. Joten oikeastaan en oppinut mitään, koska tiesin jo ennestään että jotkut ihmiset valehtelevat. Minä luotan edelleen ihmisiin ja uskallan rakastua. Nykyään vaan katson hyvin tarkasti, että teot täsmäävät sanoja. Hukkaan heitettyä aikaa jota kadun.

Ethän sä voi ketään ohjailla rakastamaan sinua. Sepä se kato, et sä voi tietää olisiko sua kukaan rakastanut tuota aikaa. Kannattaa siis olla kiitollinen siitä, että sulla oli nuo vuodet ainakin oma ajatus siitä että rakasti. Jälkikäteen katkerana toisen syyttäminen on todella typerää. 

Onpa outo logiikka.

Kyllä ihminen on jälkeenpäin kiitollinen siitä, että pääsi valehtelijasta eroon. Että voi elää totuudessa. Ja kaikesta muusta hyvästä, mitä elämässä oli silloin ja on nyt.

Ei siinä ole mitään katkeraa, että tunnistaa huonot jutut ja pääsee niistä irti. Sehän on voitto!

Olisi tosi outoa alkaa kertomaan itsellensä tarinaa siitä, että on kiitollinen jostain valheesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

mihin joku radio-ohjelma tarvii harjoittelijaa?

ei eletä mitään 60-lukua missä piti olla tekninen koulutus osatakseen käyttää elektronisia laitteita

Ei radio-ohjelma sitä harjoittelijaa tarvitsekaan, vaan opiskelija tarvitsee harjoittelijapaikan saattaakseen opinnot loppuun :D hän lienee opiskelee jotain media-alaa tms ja sen vuoksi oli työharjoittelussa.

harjotteli vähä muutaki.. kjeh

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö toi firma voisi potkia Aleksin mäkeen? Vai saako siellä kaikki setämiehet paneskella

nuoria harjoittelijoita?!?! eikö firmoilla

ole eettiset säännöt????

Normaalisti on, en tosin tiiä onko Bauer-medialla.

Seurustella toki saa työkaverinsa kanssa. 

Juu, jos ollaan tasavertaisessa asemassa, se on melko ok. Siitäkin voi tulla ongelmia.

Mutta esimies-alainen -asetelma ei ole ok. Kabsainvälisissä firmoissa näihin puututaan.

Että nelikymppinen vanhempi työntekijä ja parikymppinen harjoittelija on aika outo kombo, ja häiritsee koko työyhteisöä. Ellei ihan pellossa olla.

Höps höps. Sinun parikymppinen = 23v ja nelikymppinen = 36 v, eli ikäeroa 13 vuotta. Saman verran kun minulla ja miehelläni.

 

Tuo ikäero ei aikuisten ihmisten kesken ole yhtään mitään, ja kyllä, Olivia on jo hyvinkin pitkälti aikuinen. Vaikka olettekin kateellisia =D

Avaatko vähän tätä kateusnäkäkulmaa, mistä tässä voi olla kade? Rikkoontuneesta perheestä, avioerosta ja huoltajuusasioista vai siitä, että rima kumppanille on niin alhaalla, että ikäkriiseilevä ja pettävä ukkomies ja tuleva vuoroviikkoiskä tuntuu hyvältä idealta poikkikseksi? Eihän tässä ole kuin katastrofin aineksia, kaikkien kannalta. Paitsi tietty sen munan. 

Olivian ikä ja ulkonäkö ei herätä sinussa yhtään kateutta? Susta paistaa kateus kilometrin päähän :D

Teillä nuorilla on se luulo että kaikki kritiikki on aina "kateutta". Ei ole. Aikuisella iällä harvemmin muiden ulkonäkö edes kiinnostaa. Te nuoret olette niin ulkonäkökeskeisiä että luulette heti kaikkia kateellisiksi jonkun ulkonäöstä vaikka kritiikki ei sitä koskisikaan. 

 

 

sori jos tulee tuplana, palstalla taas häiriötä. 

"Teillä nuorilla, te nuoret olette"

Kiitos, leimasitko just 35-vuotiaan täti-ihmisen nuoreksi 🤣🤣 aww.

Vierailija kirjoitti:

Lähiömutsille eli Hanne Valtarille kävi tuo sama talvella, mies jätti toisen takia (tämä on rivien välistä myönnetty julkisesti, katsokaa esimerkiksi hänen kommenttinsa Nadjan julkaisussa) ja he olivat yhdessä yli 25 vuotta. Hanne oli aiemmin samastuttava nelikymppinen perheenäiti, nyt sen alun shokin jälkeen hän on ratkaissut asian  bilettämällä ja korostamalla miten hauskaa kaikki on. 

 

Samalla tavalla vaikuttaa olevan myös Tytti Shemeikan kohdalla, vaikkei erosta ole kertonutkaan, lapsiperhearki on muuttunut somessa ystävien kanssa juhlinnaksi. 

 

Nadja saa ja tulee saamaan runsaasti tukea ja rakkautta, hänellä ei ole mitään hätää kunhan alun kauhu hiukan väistyy. Uskon hänellä ja lapsella olevan onnellinen loppuelämä, isä nyt kekkuloi mitä kekkuloi mutta toivottavasti kunnioittaa äidin toiveita lapsen tapaamisten suhteen ja ymmärtää heidän tarpeitaan edes tuossa asiassa. 

 

Olivian kohdalla olen kyllä samanikäisen nuoren naisen äitinä huolissani hänen voinnistaan kun tilannetaju ja itsekunnioitus on pettänyt noin, mutta toisaalta parikymppiset ovat energisiä ja kokemuksiin valmiita. Mieluummin kai tällainen elämyssuhde vanhemman törröpipoukkelin kanssa kuin vaikka julkisesti pelkäämänsä väkivaltainen suhde. 

Olivian kohdalla olen kyllä samanikäisen nuoren naisen äitinä huolissani hänen voinnistaan kun tilannetaju ja itsekunnioitus on pettänyt noin, mutta toisaalta parikymppiset ovat energisiä ja kokemuksiin valmiita. Mieluummin kai tällainen elämyssuhde vanhemman törröpipoukkelin kanssa kuin vaikka julkisesti pelkäämänsä väkivaltainen suhde.

Näin. Ei väkivallattomuuden pitäisi edes kuulua poikaystäväkriteereihin, vaan olla täysin itsestäänselvyys. On vähän huolettavaa, että se pitää mainita, saati tuo kommunikaatiokyvystä joustaminen. Siitä nimenomaan ei kannata tinkiä, jos haluaa ratkaista suhteessaan minkäänlaisia ongelmia. Törröpipoukkeli on yksi vaihe, mutta toivottavasti rima nousee jatkossa. Kaikki nuoret ovat ansainneet parempaa kuin rumiin erokuvioihin mukanaan vetävän ja ikäkriisisen petturin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö toi firma voisi potkia Aleksin mäkeen? Vai saako siellä kaikki setämiehet paneskella

nuoria harjoittelijoita?!?! eikö firmoilla

ole eettiset säännöt????

Normaalisti on, en tosin tiiä onko Bauer-medialla.

Seurustella toki saa työkaverinsa kanssa. 

Juu, jos ollaan tasavertaisessa asemassa, se on melko ok. Siitäkin voi tulla ongelmia.

Mutta esimies-alainen -asetelma ei ole ok. Kabsainvälisissä firmoissa näihin puututaan.

Että nelikymppinen vanhempi työntekijä ja parikymppinen harjoittelija on aika outo kombo, ja häiritsee koko työyhteisöä. Ellei ihan pellossa olla.

Höps höps. Sinun parikymppinen = 23v ja nelikymppinen = 36 v, eli ikäeroa 13 vuotta. Saman verran kun minulla ja miehelläni.

 

Tuo ikäero ei aikuisten ihmisten kesken ole yhtään mitään, ja kyllä, Olivia on jo hyvinkin pitkälti aikuinen. Vaikka olettekin kateellisia =D

Avaatko vähän tätä kateusnäkäkulmaa, mistä tässä voi olla kade? Rikkoontuneesta perheestä, avioerosta ja huoltajuusasioista vai siitä, että rima kumppanille on niin alhaalla, että ikäkriiseilevä ja pettävä ukkomies ja tuleva vuoroviikkoiskä tuntuu hyvältä idealta poikkikseksi? Eihän tässä ole kuin katastrofin aineksia, kaikkien kannalta. Paitsi tietty sen munan. 

Olivian ikä ja ulkonäkö ei herätä sinussa yhtään kateutta? Susta paistaa kateus kilometrin päähän :D

Teillä nuorilla on se luulo että kaikki kritiikki on aina "kateutta". Ei ole. Aikuisella iällä harvemmin muiden ulkonäkö edes kiinnostaa. Te nuoret olette niin ulkonäkökeskeisiä että luulette heti kaikkia kateellisiksi jonkun ulkonäöstä vaikka kritiikki ei sitä koskisikaan. 

 

 

sori jos tulee tuplana, palstalla taas häiriötä. 

"Teillä nuorilla, te nuoret olette"

 

Kiitos, leimasitko just 35-vuotiaan täti-ihmisen nuoreksi 🤣🤣 aww.

Nuoruus on suhteellista. Kuka nyt jo 35-vuotiaana olisi täti-ihminen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suhde saattoi olla virhe, mutta virheistähän tunnetusti oppii.

Miksi kukaan ajattelisi suhteensa olleen virhe? Ei kyllä kovin hyvä itsetunto ole ihmisellä, joka toteaa että 20 vuotta elin ihmisen kanssa, mutta noh, virheitä sattuu. 

Onko myös lapsi, joka on syntynyt suhteeseen virhe? Toki. Heivataan pois, virheitä sattuu ja niistä oppii. 

Minulla kokemus miehestä, joka valehteli ja mielisteli suhteen alusta saakka, tämä paljastui vasta vuosien jälkeen. Siis valehteli millaista elämää haluaa elää, mistä pitää, mitä tavoittelee... Kyllä tämä suhde oli valtava virhe ja ajanhukkaa minulle. Vihjeitä valehtelusta ja sanojaan vastoin elämisestä alkoi tulla vasta vuosien yhdessä asumisen jälkeen, kun hän ei jaksanut enää skarpata. 

Erkös elänyt kuitenkin elämääsi? Ajanhukkaa miten? Olisitko elänyt erilaista elämää ilman häntä? Parempaako? 

En ole koskaan ymmärtänyt ihmisiä, jotka jälkikäteen ajattelevat että kun meni pieleen tai peryin, on elämäni ollut turhaa siihen asti. 

Parempi sitten on elää yksin ja viettää elämänsä neljän seinän sisällä, eipä ainakaan kukaan muu elämää pilaa. 

Sinä nyt itse tulkitset, että ihmiset ajattelivat, että "elämäni on ollut turhaa".

Ehei. On olemassa monia elämän puolia, joista se suhde on vain yksi, vaikkakin iso osa. Vaikka se suhde kaduttaisi ja olisi suuri pettymys, elämässä on samaan aikaan tietysti paljon muutakin. Ei se muuta suhdetta itseen ja omiin tekemisiin, lapsiin, työhön, harrastuksiin, ystäviin, perheeseen jne.

Ei se mies nyt sentään koko elämä ole.

Huoh. Ei ole koko elämä niin, mutta jos sanot että suhde häneen oli ajanhukkaa, tulet sanoneeksi että olisit elänyt mielummin toisin. Ihan turha on yrittää muuta väittää. Itse olet elämäsi pilannut, jos noin koet. 

Ei se elämä ole kokonaan pilalla, vaikka siinä korissa on yksi mätä omena.

Ja tietysti oma elämä ja sen valinnat ovat omalla vastuulla. Sitten voi aina miettiä, että mistä olisi voinut tunnistaa, että toinen henkilö huijaa. En minä ainakaan haluaisi elää sellaista elämää, että koko ajan kyttäisin ja epäilisin toista.

Pitäisikö sinun mielestäsi siis yrittää jotenkin jälkikäteen väittää itselleen, että mätämuna olikin kultapala? Silläkö tavalla sinä tulet onnelliseksi? LOL

Toki voi sanoa että mätä omena oli, mutta ei se mitään muuta. Ei tarvitse itselleen valehdella, mutta katkerana tilittäminen siitä mädästä omenastakaan ei vie sua mihinkään. 

Kaikki se on elettyä elämää ja jos se olisi ollut kauheaa, siitäpä olisi lähtenyt pois. Eli oikein hyvää elämää se siinä kohtaa oli, sitä sun elämää, ei se pyyhkiydy pois sillä että syytät jotakuta tai voivottelet miten kauheeta se muka oli. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö toi firma voisi potkia Aleksin mäkeen? Vai saako siellä kaikki setämiehet paneskella

nuoria harjoittelijoita?!?! eikö firmoilla

ole eettiset säännöt????

Normaalisti on, en tosin tiiä onko Bauer-medialla.

Seurustella toki saa työkaverinsa kanssa. 

Juu, jos ollaan tasavertaisessa asemassa, se on melko ok. Siitäkin voi tulla ongelmia.

Mutta esimies-alainen -asetelma ei ole ok. Kabsainvälisissä firmoissa näihin puututaan.

Että nelikymppinen vanhempi työntekijä ja parikymppinen harjoittelija on aika outo kombo, ja häiritsee koko työyhteisöä. Ellei ihan pellossa olla.

Höps höps. Sinun parikymppinen = 23v ja nelikymppinen = 36 v, eli ikäeroa 13 vuotta. Saman verran kun minulla ja miehelläni.

 

Tuo ikäero ei aikuisten ihmisten kesken ole yhtään mitään, ja kyllä, Olivia on jo hyvinkin pitkälti aikuinen. Vaikka olettekin kateellisia =D

Avaatko vähän tätä kateusnäkäkulmaa, mistä tässä voi olla kade? Rikkoontuneesta perheestä, avioerosta ja huoltajuusasioista vai siitä, että rima kumppanille on niin alhaalla, että ikäkriiseilevä ja pettävä ukkomies ja tuleva vuoroviikkoiskä tuntuu hyvältä idealta poikkikseksi? Eihän tässä ole kuin katastrofin aineksia, kaikkien kannalta. Paitsi tietty sen munan. 

Olivian ikä ja ulkonäkö ei herätä sinussa yhtään kateutta? Susta paistaa kateus kilometrin päähän :D

Teillä nuorilla on se luulo että kaikki kritiikki on aina "kateutta". Ei ole. Aikuisella iällä harvemmin muiden ulkonäkö edes kiinnostaa. Te nuoret olette niin ulkonäkökeskeisiä että luulette heti kaikkia kateellisiksi jonkun ulkonäöstä vaikka kritiikki ei sitä koskisikaan. 

 

 

sori jos tulee tuplana, palstalla taas häiriötä. 

"Teillä nuorilla, te nuoret olette"

 

Kiitos, leimasitko just 35-vuotiaan täti-ihmisen nuoreksi 🤣🤣 aww.

Nuoruus on suhteellista. Kuka nyt jo 35-vuotiaana olisi täti-ihminen?

Ehkä tällä 35- vuotiaalla on vielä jäänyt tuo otsalohko kehittymättä ja edelleen elämän täyttää ulkonäkökeskeiset arvot. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suhde saattoi olla virhe, mutta virheistähän tunnetusti oppii.

Miksi kukaan ajattelisi suhteensa olleen virhe? Ei kyllä kovin hyvä itsetunto ole ihmisellä, joka toteaa että 20 vuotta elin ihmisen kanssa, mutta noh, virheitä sattuu. 

Onko myös lapsi, joka on syntynyt suhteeseen virhe? Toki. Heivataan pois, virheitä sattuu ja niistä oppii. 

Minulla kokemus miehestä, joka valehteli ja mielisteli suhteen alusta saakka, tämä paljastui vasta vuosien jälkeen. Siis valehteli millaista elämää haluaa elää, mistä pitää, mitä tavoittelee... Kyllä tämä suhde oli valtava virhe ja ajanhukkaa minulle. Vihjeitä valehtelusta ja sanojaan vastoin elämisestä alkoi tulla vasta vuosien yhdessä asumisen jälkeen, kun hän ei jaksanut enää skarpata. 

Erkös elänyt kuitenkin elämääsi? Ajanhukkaa miten? Olisitko elänyt erilaista elämää ilman häntä? Parempaako? 

En ole koskaan ymmärtänyt ihmisiä, jotka jälkikäteen ajattelevat että kun meni pieleen tai peryin, on elämäni ollut turhaa siihen asti. 

Parempi sitten on elää yksin ja viettää elämänsä neljän seinän sisällä, eipä ainakaan kukaan muu elämää pilaa. 

Elin valheessa vuosia ja luulin ihmistä joksikin muuksi. Olisin tuon ajan voinut olla sellaisen ihmisen kanssa, jonka kanssa kuulumme oikeasti arvoiltamme yhteen ja joka rakastaa minua. Tuo mies ei rakastanut minua, vaan valehteli saadakseen vain jonkun.

Tuo virhe ei varsinaisesti ollut minun virheeni vaan sen miehen. Joten oikeastaan en oppinut mitään, koska tiesin jo ennestään että jotkut ihmiset valehtelevat. Minä luotan edelleen ihmisiin ja uskallan rakastua. Nykyään vaan katson hyvin tarkasti, että teot täsmäävät sanoja. Hukkaan heitettyä aikaa jota kadun.

Ethän sä voi ketään ohjailla rakastamaan sinua. Sepä se kato, et sä voi tietää olisiko sua kukaan rakastanut tuota aikaa. Kannattaa siis olla kiitollinen siitä, että sulla oli nuo vuodet ainakin oma ajatus siitä että rakasti. Jälkikäteen katkerana toisen syyttäminen on todella typerää. 

Onpa outo logiikka.

Kyllä ihminen on jälkeenpäin kiitollinen siitä, että pääsi valehtelijasta eroon. Että voi elää totuudessa. Ja kaikesta muusta hyvästä, mitä elämässä oli silloin ja on nyt.

Ei siinä ole mitään katkeraa, että tunnistaa huonot jutut ja pääsee niistä irti. Sehän on voitto!

Olisi tosi outoa alkaa kertomaan itsellensä tarinaa siitä, että on kiitollinen jostain valheesta.

Eihän siitä valheesta tarvitsekaan olla kiitollinen vaan elämästään siitä valheesta huolimatta. Tämä on sama kun se että sanoisi sen jälkeen kun saa potkut töistä, että ei olisi koskaan pitänyt opiskella kun hukkaan meni. 

Ymmärrän että tätä on vaikea hahmottaa jos on oppinut katkeran ja katuvan tyylin käsitellä asioita. Aina voi oppia uutta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suhde saattoi olla virhe, mutta virheistähän tunnetusti oppii.

Miksi kukaan ajattelisi suhteensa olleen virhe? Ei kyllä kovin hyvä itsetunto ole ihmisellä, joka toteaa että 20 vuotta elin ihmisen kanssa, mutta noh, virheitä sattuu. 

Onko myös lapsi, joka on syntynyt suhteeseen virhe? Toki. Heivataan pois, virheitä sattuu ja niistä oppii. 

Minulla kokemus miehestä, joka valehteli ja mielisteli suhteen alusta saakka, tämä paljastui vasta vuosien jälkeen. Siis valehteli millaista elämää haluaa elää, mistä pitää, mitä tavoittelee... Kyllä tämä suhde oli valtava virhe ja ajanhukkaa minulle. Vihjeitä valehtelusta ja sanojaan vastoin elämisestä alkoi tulla vasta vuosien yhdessä asumisen jälkeen, kun hän ei jaksanut enää skarpata. 

Erkös elänyt kuitenkin elämääsi? Ajanhukkaa miten? Olisitko elänyt erilaista elämää ilman häntä? Parempaako? 

En ole koskaan ymmärtänyt ihmisiä, jotka jälkikäteen ajattelevat että kun meni pieleen tai peryin, on elämäni ollut turhaa siihen asti. 

Parempi sitten on elää yksin ja viettää elämänsä neljän seinän sisällä, eipä ainakaan kukaan muu elämää pilaa. 

Elin valheessa vuosia ja luulin ihmistä joksikin muuksi. Olisin tuon ajan voinut olla sellaisen ihmisen kanssa, jonka kanssa kuulumme oikeasti arvoiltamme yhteen ja joka rakastaa minua. Tuo mies ei rakastanut minua, vaan valehteli saadakseen vain jonkun.

Tuo virhe ei varsinaisesti ollut minun virheeni vaan sen miehen. Joten oikeastaan en oppinut mitään, koska tiesin jo ennestään että jotkut ihmiset valehtelevat. Minä luotan edelleen ihmisiin ja uskallan rakastua. Nykyään vaan katson hyvin tarkasti, että teot täsmäävät sanoja. Hukkaan heitettyä aikaa jota kadun.

Ethän sä voi ketään ohjailla rakastamaan sinua. Sepä se kato, et sä voi tietää olisiko sua kukaan rakastanut tuota aikaa. Kannattaa siis olla kiitollinen siitä, että sulla oli nuo vuodet ainakin oma ajatus siitä että rakasti. Jälkikäteen katkerana toisen syyttäminen on todella typerää. 

Onpa outo logiikka.

Kyllä ihminen on jälkeenpäin kiitollinen siitä, että pääsi valehtelijasta eroon. Että voi elää totuudessa. Ja kaikesta muusta hyvästä, mitä elämässä oli silloin ja on nyt.

Ei siinä ole mitään katkeraa, että tunnistaa huonot jutut ja pääsee niistä irti. Sehän on voitto!

Olisi tosi outoa alkaa kertomaan itsellensä tarinaa siitä, että on kiitollinen jostain valheesta.

Eihän siitä valheesta tarvitsekaan olla kiitollinen vaan elämästään siitä valheesta huolimatta. Tämä on sama kun se että sanoisi sen jälkeen kun saa potkut töistä, että ei olisi koskaan pitänyt opiskella kun hukkaan meni. 

Ymmärrän että tätä on vaikea hahmottaa jos on oppinut katkeran ja katuvan tyylin käsitellä asioita. Aina voi oppia uutta. 

Sinä se olet kova jankuttamaan tätä omaa katkeruusvikinääsi. Tuossa edellä on nyt moneen kertaan kerrottu, että ei ole katkera, koska mies ei ole ollut elämän pääasia.

Analogiasikin on aivan hanurista. Jos saa potkut jostain työpaikasta, se ei ole opintojen vika. Jälleen, outo logiikka. Ryhdistäydy!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suhde saattoi olla virhe, mutta virheistähän tunnetusti oppii.

Miksi kukaan ajattelisi suhteensa olleen virhe? Ei kyllä kovin hyvä itsetunto ole ihmisellä, joka toteaa että 20 vuotta elin ihmisen kanssa, mutta noh, virheitä sattuu. 

Onko myös lapsi, joka on syntynyt suhteeseen virhe? Toki. Heivataan pois, virheitä sattuu ja niistä oppii. 

Minulla kokemus miehestä, joka valehteli ja mielisteli suhteen alusta saakka, tämä paljastui vasta vuosien jälkeen. Siis valehteli millaista elämää haluaa elää, mistä pitää, mitä tavoittelee... Kyllä tämä suhde oli valtava virhe ja ajanhukkaa minulle. Vihjeitä valehtelusta ja sanojaan vastoin elämisestä alkoi tulla vasta vuosien yhdessä asumisen jälkeen, kun hän ei jaksanut enää skarpata. 

Erkös elänyt kuitenkin elämääsi? Ajanhukkaa miten? Olisitko elänyt erilaista elämää ilman häntä? Parempaako? 

En ole koskaan ymmärtänyt ihmisiä, jotka jälkikäteen ajattelevat että kun meni pieleen tai peryin, on elämäni ollut turhaa siihen asti. 

Parempi sitten on elää yksin ja viettää elämänsä neljän seinän sisällä, eipä ainakaan kukaan muu elämää pilaa. 

Sinä nyt itse tulkitset, että ihmiset ajattelivat, että "elämäni on ollut turhaa".

Ehei. On olemassa monia elämän puolia, joista se suhde on vain yksi, vaikkakin iso osa. Vaikka se suhde kaduttaisi ja olisi suuri pettymys, elämässä on samaan aikaan tietysti paljon muutakin. Ei se muuta suhdetta itseen ja omiin tekemisiin, lapsiin, työhön, harrastuksiin, ystäviin, perheeseen jne.

Ei se mies nyt sentään koko elämä ole.

Huoh. Ei ole koko elämä niin, mutta jos sanot että suhde häneen oli ajanhukkaa, tulet sanoneeksi että olisit elänyt mielummin toisin. Ihan turha on yrittää muuta väittää. Itse olet elämäsi pilannut, jos noin koet. 

Ei se elämä ole kokonaan pilalla, vaikka siinä korissa on yksi mätä omena.

Ja tietysti oma elämä ja sen valinnat ovat omalla vastuulla. Sitten voi aina miettiä, että mistä olisi voinut tunnistaa, että toinen henkilö huijaa. En minä ainakaan haluaisi elää sellaista elämää, että koko ajan kyttäisin ja epäilisin toista.

Pitäisikö sinun mielestäsi siis yrittää jotenkin jälkikäteen väittää itselleen, että mätämuna olikin kultapala? Silläkö tavalla sinä tulet onnelliseksi? LOL

Toki voi sanoa että mätä omena oli, mutta ei se mitään muuta. Ei tarvitse itselleen valehdella, mutta katkerana tilittäminen siitä mädästä omenastakaan ei vie sua mihinkään. 

Kaikki se on elettyä elämää ja jos se olisi ollut kauheaa, siitäpä olisi lähtenyt pois. Eli oikein hyvää elämää se siinä kohtaa oli, sitä sun elämää, ei se pyyhkiydy pois sillä että syytät jotakuta tai voivottelet miten kauheeta se muka oli. 

Jankuti jankuti.

Mikään, mitä minä sanon tai teen, ei muuta elettyä elämää. Siitä ei ole mitään katkeruutta, vaikka se tämän mätämunan osalta ei mitään hyvää ollut.

Mitäs jos keskittyisit omaan elämääsi? Minun elämääni et voi elää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö toi firma voisi potkia Aleksin mäkeen? Vai saako siellä kaikki setämiehet paneskella

nuoria harjoittelijoita?!?! eikö firmoilla

ole eettiset säännöt????

Normaalisti on, en tosin tiiä onko Bauer-medialla.

Seurustella toki saa työkaverinsa kanssa. 

Juu, jos ollaan tasavertaisessa asemassa, se on melko ok. Siitäkin voi tulla ongelmia.

Mutta esimies-alainen -asetelma ei ole ok. Kabsainvälisissä firmoissa näihin puututaan.

Että nelikymppinen vanhempi työntekijä ja parikymppinen harjoittelija on aika outo kombo, ja häiritsee koko työyhteisöä. Ellei ihan pellossa olla.

Höps höps. Sinun parikymppinen = 23v ja nelikymppinen = 36 v, eli ikäeroa 13 vuotta. Saman verran kun minulla ja miehelläni.

 

Tuo ikäero ei aikuisten ihmisten kesken ole yhtään mitään, ja kyllä, Olivia on jo hyvinkin pitkälti aikuinen. Vaikka olettekin kateellisia =D

Avaatko vähän tätä kateusnäkäkulmaa, mistä tässä voi olla kade? Rikkoontuneesta perheestä, avioerosta ja huoltajuusasioista vai siitä, että rima kumppanille on niin alhaalla, että ikäkriiseilevä ja pettävä ukkomies ja tuleva vuoroviikkoiskä tuntuu hyvältä idealta poikkikseksi? Eihän tässä ole kuin katastrofin aineksia, kaikkien kannalta. Paitsi tietty sen munan. 

Olivian ikä ja ulkonäkö ei herätä sinussa yhtään kateutta? Susta paistaa kateus kilometrin päähän :D

Teillä nuorilla on se luulo että kaikki kritiikki on aina "kateutta". Ei ole. Aikuisella iällä harvemmin muiden ulkonäkö edes kiinnostaa. Te nuoret olette niin ulkonäkökeskeisiä että luulette heti kaikkia kateellisiksi jonkun ulkonäöstä vaikka kritiikki ei sitä koskisikaan. 

 

 

sori jos tulee tuplana, palstalla taas häiriötä. 

"Teillä nuorilla, te nuoret olette"

 

Kiitos, leimasitko just 35-vuotiaan täti-ihmisen nuoreksi 🤣🤣 aww.

Kolmekymppinen on vielä sen verran nuori, että voi kadehtiakin parikymppistä, mutta nelikymppinen kyllä yleensä ei. Nuoret ihmiset näyttävät vain niin lapsilta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö toi firma voisi potkia Aleksin mäkeen? Vai saako siellä kaikki setämiehet paneskella

nuoria harjoittelijoita?!?! eikö firmoilla

ole eettiset säännöt????

Normaalisti on, en tosin tiiä onko Bauer-medialla.

Seurustella toki saa työkaverinsa kanssa. 

Juu, jos ollaan tasavertaisessa asemassa, se on melko ok. Siitäkin voi tulla ongelmia.

Mutta esimies-alainen -asetelma ei ole ok. Kabsainvälisissä firmoissa näihin puututaan.

Että nelikymppinen vanhempi työntekijä ja parikymppinen harjoittelija on aika outo kombo, ja häiritsee koko työyhteisöä. Ellei ihan pellossa olla.

Höps höps. Sinun parikymppinen = 23v ja nelikymppinen = 36 v, eli ikäeroa 13 vuotta. Saman verran kun minulla ja miehelläni.

 

Tuo ikäero ei aikuisten ihmisten kesken ole yhtään mitään, ja kyllä, Olivia on jo hyvinkin pitkälti aikuinen. Vaikka olettekin kateellisia =D

Avaatko vähän tätä kateusnäkäkulmaa, mistä tässä voi olla kade? Rikkoontuneesta perheestä, avioerosta ja huoltajuusasioista vai siitä, että rima kumppanille on niin alhaalla, että ikäkriiseilevä ja pettävä ukkomies ja tuleva vuoroviikkoiskä tuntuu hyvältä idealta poikkikseksi? Eihän tässä ole kuin katastrofin aineksia, kaikkien kannalta. Paitsi tietty sen munan. 

Olivian ikä ja ulkonäkö ei herätä sinussa yhtään kateutta? Susta paistaa kateus kilometrin päähän :D

Tätä mä en tajua joissakin ihmisissä, että ollaan näin pakkomielteisiä omasta ja muiden ulkonäöstä, että oletetaan, että kaikki muut kuin kauniin näköiset ihmiset olisivat kateellisia ja onnettomia. Eikö ole itsellään mitään muuta sisältöä elämässä? Tulee kyllä vanhuus olemaan rankkaa, kun huomaa, että se ulkonäkö ei enää herätäkään huomiota samalla tavalla kuin nuorempana. 

Logiikan ymmärtäisi jotenkin jos se nuoruus ja kauneus toisi rinnalle nobelisti, filmitähden tai edes jonkun pokerimiljonäärin. Mutta räppiradion laattakorvasetämiehen, no...

En tajua mistä kauneudesta tässä jauhetaan. Melkoisen mahakas ja löysä putlikka tuo tyttö ikäänsä nähden, mutta toisaalta sama juttu näillä nykynuorilla aina kun eletään roskaruualla ja ananaslonkerolla ja istutaan päivät sohvalla somettamassa. Mies kunnon kaskelotti, leukapussi on kuin albatrossilla ja hiusraja paennut kuuhun asti. 

Nadjasta sen verran, että tuo pukeutuminen on varsinainen erotiikan tappaja. Trendikäs varmasti omassa viiteryhmässään, mutta uskallan väittää että harvan miehen mielenkiinto pysyy yllä jos nainen pukeutuu kirjaviin telttoihin ja päähän vedettyyn mummohuiviin.