Insta: mies petti ja jätti 23 v naisen vuoksi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö toi firma voisi potkia Aleksin mäkeen? Vai saako siellä kaikki setämiehet paneskella

nuoria harjoittelijoita?!?! eikö firmoilla

ole eettiset säännöt????

Normaalisti on, en tosin tiiä onko Bauer-medialla.

Seurustella toki saa työkaverinsa kanssa. 

Juu, jos ollaan tasavertaisessa asemassa, se on melko ok. Siitäkin voi tulla ongelmia.

Mutta esimies-alainen -asetelma ei ole ok. Kabsainvälisissä firmoissa näihin puututaan.

Että nelikymppinen vanhempi työntekijä ja parikymppinen harjoittelija on aika outo kombo, ja häiritsee koko työyhteisöä. Ellei ihan pellossa olla.

Höps höps. Sinun parikymppinen = 23v ja nelikymppinen = 36 v, eli ikäeroa 13 vuotta. Saman verran kun minulla ja miehelläni.

 

Tuo ikäero ei aikuisten ihmisten kesken ole yhtään mitään, ja kyllä, Olivia on jo hyvinkin pitkälti aikuinen. Vaikka olettekin kateellisia =D

Avaatko vähän tätä kateusnäkäkulmaa, mistä tässä voi olla kade? Rikkoontuneesta perheestä, avioerosta ja huoltajuusasioista vai siitä, että rima kumppanille on niin alhaalla, että ikäkriiseilevä ja pettävä ukkomies ja tuleva vuoroviikkoiskä tuntuu hyvältä idealta poikkikseksi? Eihän tässä ole kuin katastrofin aineksia, kaikkien kannalta. Paitsi tietty sen munan. 

Olivian ikä ja ulkonäkö ei herätä sinussa yhtään kateutta? Susta paistaa kateus kilometrin päähän :D

Tätä mä en tajua joissakin ihmisissä, että ollaan näin pakkomielteisiä omasta ja muiden ulkonäöstä, että oletetaan, että kaikki muut kuin kauniin näköiset ihmiset olisivat kateellisia ja onnettomia. Eikö ole itsellään mitään muuta sisältöä elämässä? Tulee kyllä vanhuus olemaan rankkaa, kun huomaa, että se ulkonäkö ei enää herätäkään huomiota samalla tavalla kuin nuorempana. 

Logiikan ymmärtäisi jotenkin jos se nuoruus ja kauneus toisi rinnalle nobelisti, filmitähden tai edes jonkun pokerimiljonäärin. Mutta räppiradion laattakorvasetämiehen, no...

En tajua mistä kauneudesta tässä jauhetaan. Melkoisen mahakas ja löysä putlikka tuo tyttö ikäänsä nähden, mutta toisaalta sama juttu näillä nykynuorilla aina kun eletään roskaruualla ja ananaslonkerolla ja istutaan päivät sohvalla somettamassa. Mies kunnon kaskelotti, leukapussi on kuin albatrossilla ja hiusraja paennut kuuhun asti. 

Nadjasta sen verran, että tuo pukeutuminen on varsinainen erotiikan tappaja. Trendikäs varmasti omassa viiteryhmässään, mutta uskallan väittää että harvan miehen mielenkiinto pysyy yllä jos nainen pukeutuu kirjaviin telttoihin ja päähän vedettyyn mummohuiviin.

Sellasta.

41v naisena koen että vaikka tuon ikäiset nuoret aikuiset ovat toki vastuussa itsestään ja osalla on jo omakin perhe jne, he ovat ensisijaisesti suojeltavia ja hyvin kokemattomia ihmisiä suhteessa minuun ja muihin itseään yli 10v vanhempiin ihmisiin. 

 Tämä ei tarkoita että he olisivat jotenkin yksinkertaisia tai huonoja, vain että he ovat nuoria. 23v selvästi rankkoja miessuhteita jo kokenut Olivia tarvitsisi tukea ja turvaa vanhemmilta työkavereilta, mutta saakin munaa ja murheita. 

Vierailija kirjoitti:

41v naisena koen että vaikka tuon ikäiset nuoret aikuiset ovat toki vastuussa itsestään ja osalla on jo omakin perhe jne, he ovat ensisijaisesti suojeltavia ja hyvin kokemattomia ihmisiä suhteessa minuun ja muihin itseään yli 10v vanhempiin ihmisiin. 

 

 Tämä ei tarkoita että he olisivat jotenkin yksinkertaisia tai huonoja, vain että he ovat nuoria. 23v selvästi rankkoja miessuhteita jo kokenut Olivia tarvitsisi tukea ja turvaa vanhemmilta työkavereilta, mutta saakin munaa ja murheita. 

Samaa mieltä. Vaikka jotkut tuon ikäiset ovat kypsempiä, itse olin tuossa iässä vielä aika naiivi ja kokematon elämän suhteen. Olisi ollut kauheeta joutua julkisesti osaksi jotain kolmoisdraamaa, jossa yhtenä osapuolena on varattu mies. Jos mieheni lähtisi noin nuoren mukaan, en varmaan osaisi olla vihainen naiselle, vaan pitäisin miestäni ihan idioottina.

Henkilökohtaisen elämän lisäksi tässä taisi ottaa kolme ammatillista uraa aika lujaa osumaa setämiehen seikkailuista.

Nadjaa voi olla vaikea nähdä vakavasti otettavana viestinnän ammattilaisena tällaisen kyseenalaisen julkisen avautumisen jälkeen. Harjoittelijan paneminen ja siitä seurannut negatiivinen julkisuus ei ole miehelle mikään varsinainen meriitti työelämässä, ja harkkarin voi olla melko vaikea saada jalkaa ovenväliin mediamaailmassa, kun on jo alkumetreillä  profiloitunut ukkomiehen sängynlämmittimenä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suhde saattoi olla virhe, mutta virheistähän tunnetusti oppii.

Miksi kukaan ajattelisi suhteensa olleen virhe? Ei kyllä kovin hyvä itsetunto ole ihmisellä, joka toteaa että 20 vuotta elin ihmisen kanssa, mutta noh, virheitä sattuu. 

Onko myös lapsi, joka on syntynyt suhteeseen virhe? Toki. Heivataan pois, virheitä sattuu ja niistä oppii. 

Minulla kokemus miehestä, joka valehteli ja mielisteli suhteen alusta saakka, tämä paljastui vasta vuosien jälkeen. Siis valehteli millaista elämää haluaa elää, mistä pitää, mitä tavoittelee... Kyllä tämä suhde oli valtava virhe ja ajanhukkaa minulle. Vihjeitä valehtelusta ja sanojaan vastoin elämisestä alkoi tulla vasta vuosien yhdessä asumisen jälkeen, kun hän ei jaksanut enää skarpata. 

Erkös elänyt kuitenkin elämääsi? Ajanhukkaa miten? Olisitko elänyt erilaista elämää ilman häntä? Parempaako? 

En ole koskaan ymmärtänyt ihmisiä, jotka jälkikäteen ajattelevat että kun meni pieleen tai peryin, on elämäni ollut turhaa siihen asti. 

Parempi sitten on elää yksin ja viettää elämänsä neljän seinän sisällä, eipä ainakaan kukaan muu elämää pilaa. 

Elin valheessa vuosia ja luulin ihmistä joksikin muuksi. Olisin tuon ajan voinut olla sellaisen ihmisen kanssa, jonka kanssa kuulumme oikeasti arvoiltamme yhteen ja joka rakastaa minua. Tuo mies ei rakastanut minua, vaan valehteli saadakseen vain jonkun.

Tuo virhe ei varsinaisesti ollut minun virheeni vaan sen miehen. Joten oikeastaan en oppinut mitään, koska tiesin jo ennestään että jotkut ihmiset valehtelevat. Minä luotan edelleen ihmisiin ja uskallan rakastua. Nykyään vaan katson hyvin tarkasti, että teot täsmäävät sanoja. Hukkaan heitettyä aikaa jota kadun.

Ethän sä voi ketään ohjailla rakastamaan sinua. Sepä se kato, et sä voi tietää olisiko sua kukaan rakastanut tuota aikaa. Kannattaa siis olla kiitollinen siitä, että sulla oli nuo vuodet ainakin oma ajatus siitä että rakasti. Jälkikäteen katkerana toisen syyttäminen on todella typerää. 

Onpa outo logiikka.

Kyllä ihminen on jälkeenpäin kiitollinen siitä, että pääsi valehtelijasta eroon. Että voi elää totuudessa. Ja kaikesta muusta hyvästä, mitä elämässä oli silloin ja on nyt.

Ei siinä ole mitään katkeraa, että tunnistaa huonot jutut ja pääsee niistä irti. Sehän on voitto!

Olisi tosi outoa alkaa kertomaan itsellensä tarinaa siitä, että on kiitollinen jostain valheesta.

Eihän siitä valheesta tarvitsekaan olla kiitollinen vaan elämästään siitä valheesta huolimatta. Tämä on sama kun se että sanoisi sen jälkeen kun saa potkut töistä, että ei olisi koskaan pitänyt opiskella kun hukkaan meni. 

Ymmärrän että tätä on vaikea hahmottaa jos on oppinut katkeran ja katuvan tyylin käsitellä asioita. Aina voi oppia uutta. 

Tämä! Tässähän puhutaan resilienssistä ja mm. vammautumisen jälkeen sopeutumisesta ja se nyt vaan on ihan fakta, että jämähtämällä ajatukseen, että olipas paskaa ja kaduttaa, sopeutuminen ja onnellisuus jää heikoksi. Kukin tavallaan, mutta ei sitä huonompaa tapaa kannata edes avlla julistaa. 

Vierailija kirjoitti:

41v naisena koen että vaikka tuon ikäiset nuoret aikuiset ovat toki vastuussa itsestään ja osalla on jo omakin perhe jne, he ovat ensisijaisesti suojeltavia ja hyvin kokemattomia ihmisiä suhteessa minuun ja muihin itseään yli 10v vanhempiin ihmisiin. 

 

 Tämä ei tarkoita että he olisivat jotenkin yksinkertaisia tai huonoja, vain että he ovat nuoria. 23v selvästi rankkoja miessuhteita jo kokenut Olivia tarvitsisi tukea ja turvaa vanhemmilta työkavereilta, mutta saakin munaa ja murheita. 

Tämä on hyvin sanottu, etenkin tuo loppu. Vanhemman kollegan pitäisi olla mentori eikä kuolaava setämies.

Muuttikohan meetoo loppujen lopuksi yhtään mitään? Tälläiset miehet, jotka yhtäältä selittävät lapsettomuushoidoista ja toisaalta iskevät harjoittelijoita... Mitä ihmettä?

Olisiko kiva lähettää oma tytär tuonne harjoitteluun?

Vierailija kirjoitti:

Henkilökohtaisen elämän lisäksi tässä taisi ottaa kolme ammatillista uraa aika lujaa osumaa setämiehen seikkailuista.

Nadjaa voi olla vaikea nähdä vakavasti otettavana viestinnän ammattilaisena tällaisen kyseenalaisen julkisen avautumisen jälkeen. Harjoittelijan paneminen ja siitä seurannut negatiivinen julkisuus ei ole miehelle mikään varsinainen meriitti työelämässä, ja harkkarin voi olla melko vaikea saada jalkaa ovenväliin mediamaailmassa, kun on jo alkumetreillä  profiloitunut ukkomiehen sängynlämmittimenä.

Mitäs jos kyse ei ole setämiehen seikkailuista vaan kahddn ihmisen rakastumisesta? Ainakin tällä hetkellä vain Nadja on toiminut kyseenalaisesti. Varmasti jatkoa seuraa, jännä nähdä mitä vielä tuleekaan. (Ei edes ole)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suhde saattoi olla virhe, mutta virheistähän tunnetusti oppii.

Miksi kukaan ajattelisi suhteensa olleen virhe? Ei kyllä kovin hyvä itsetunto ole ihmisellä, joka toteaa että 20 vuotta elin ihmisen kanssa, mutta noh, virheitä sattuu. 

Onko myös lapsi, joka on syntynyt suhteeseen virhe? Toki. Heivataan pois, virheitä sattuu ja niistä oppii. 

Minulla kokemus miehestä, joka valehteli ja mielisteli suhteen alusta saakka, tämä paljastui vasta vuosien jälkeen. Siis valehteli millaista elämää haluaa elää, mistä pitää, mitä tavoittelee... Kyllä tämä suhde oli valtava virhe ja ajanhukkaa minulle. Vihjeitä valehtelusta ja sanojaan vastoin elämisestä alkoi tulla vasta vuosien yhdessä asumisen jälkeen, kun hän ei jaksanut enää skarpata. 

Erkös elänyt kuitenkin elämääsi? Ajanhukkaa miten? Olisitko elänyt erilaista elämää ilman häntä? Parempaako? 

En ole koskaan ymmärtänyt ihmisiä, jotka jälkikäteen ajattelevat että kun meni pieleen tai peryin, on elämäni ollut turhaa siihen asti. 

Parempi sitten on elää yksin ja viettää elämänsä neljän seinän sisällä, eipä ainakaan kukaan muu elämää pilaa. 

Elin valheessa vuosia ja luulin ihmistä joksikin muuksi. Olisin tuon ajan voinut olla sellaisen ihmisen kanssa, jonka kanssa kuulumme oikeasti arvoiltamme yhteen ja joka rakastaa minua. Tuo mies ei rakastanut minua, vaan valehteli saadakseen vain jonkun.

Tuo virhe ei varsinaisesti ollut minun virheeni vaan sen miehen. Joten oikeastaan en oppinut mitään, koska tiesin jo ennestään että jotkut ihmiset valehtelevat. Minä luotan edelleen ihmisiin ja uskallan rakastua. Nykyään vaan katson hyvin tarkasti, että teot täsmäävät sanoja. Hukkaan heitettyä aikaa jota kadun.

Ethän sä voi ketään ohjailla rakastamaan sinua. Sepä se kato, et sä voi tietää olisiko sua kukaan rakastanut tuota aikaa. Kannattaa siis olla kiitollinen siitä, että sulla oli nuo vuodet ainakin oma ajatus siitä että rakasti. Jälkikäteen katkerana toisen syyttäminen on todella typerää. 

Onpa outo logiikka.

Kyllä ihminen on jälkeenpäin kiitollinen siitä, että pääsi valehtelijasta eroon. Että voi elää totuudessa. Ja kaikesta muusta hyvästä, mitä elämässä oli silloin ja on nyt.

Ei siinä ole mitään katkeraa, että tunnistaa huonot jutut ja pääsee niistä irti. Sehän on voitto!

Olisi tosi outoa alkaa kertomaan itsellensä tarinaa siitä, että on kiitollinen jostain valheesta.

Eihän siitä valheesta tarvitsekaan olla kiitollinen vaan elämästään siitä valheesta huolimatta. Tämä on sama kun se että sanoisi sen jälkeen kun saa potkut töistä, että ei olisi koskaan pitänyt opiskella kun hukkaan meni. 

Ymmärrän että tätä on vaikea hahmottaa jos on oppinut katkeran ja katuvan tyylin käsitellä asioita. Aina voi oppia uutta. 

Tämä! Tässähän puhutaan resilienssistä ja mm. vammautumisen jälkeen sopeutumisesta ja se nyt vaan on ihan fakta, että jämähtämällä ajatukseen, että olipas paskaa ja kaduttaa, sopeutuminen ja onnellisuus jää heikoksi. Kukin tavallaan, mutta ei sitä huonompaa tapaa kannata edes avlla julistaa. 

Ehkä se kiitollisuus tulee myöhemmin kun on ehtinyt käsitellä eroa. Harva juuri eron hetkellä osaa olla kiitollinen, varsinkin jos tulee petetyksi. Viha on ihan inhimillinen tunne, se pitää ihmisen toimintakykyisenä pahimman kriisin aikaan. Haitallista siitä tulee, jos vihasta ei pidemmänkään ajan jälkeen pääse eroon ja se muuttuu katkeruudeksi. Kyllä on ihan oikeutettua tuntea vihaa, jos kokee tulleensa kohdeltua epäreilusti. 

Vierailija kirjoitti:

Henkilökohtaisen elämän lisäksi tässä taisi ottaa kolme ammatillista uraa aika lujaa osumaa setämiehen seikkailuista.

Nadjaa voi olla vaikea nähdä vakavasti otettavana viestinnän ammattilaisena tällaisen kyseenalaisen julkisen avautumisen jälkeen. Harjoittelijan paneminen ja siitä seurannut negatiivinen julkisuus ei ole miehelle mikään varsinainen meriitti työelämässä, ja harkkarin voi olla melko vaikea saada jalkaa ovenväliin mediamaailmassa, kun on jo alkumetreillä  profiloitunut ukkomiehen sängynlämmittimenä.

Eihän sen miehen touhut Nadjan uraa pilaa. Avautuminen oli asiallinen.

Nämä kaksi muuta sitten... Tyttöä käy vähän sääliksi. Tervetuloa aikuisten maailmaan!

Vierailija kirjoitti:

Henkilökohtaisen elämän lisäksi tässä taisi ottaa kolme ammatillista uraa aika lujaa osumaa setämiehen seikkailuista.

Nadjaa voi olla vaikea nähdä vakavasti otettavana viestinnän ammattilaisena tällaisen kyseenalaisen julkisen avautumisen jälkeen. Harjoittelijan paneminen ja siitä seurannut negatiivinen julkisuus ei ole miehelle mikään varsinainen meriitti työelämässä, ja harkkarin voi olla melko vaikea saada jalkaa ovenväliin mediamaailmassa, kun on jo alkumetreillä  profiloitunut ukkomiehen sängynlämmittimenä.

Ei välttämättä. Tällainen sekopäinen häröilykin voi käydä meriittinä noissa piireissä.  Siitä olen varma, että neiti O, ei kenenkään sääliä kaipaa. Sen verran on voittajafiiliksellä matkassa. Enkä ymmärrä kun naisella on aika selkeä b i a t ch moodi päällä, miksi häntä pitäisi nyt jonain taaperona sympata ja ymmärtää. Lapsellinen on, mutta aikuinen silti jo. Ei hänkään ole mikään teini enää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Henkilökohtaisen elämän lisäksi tässä taisi ottaa kolme ammatillista uraa aika lujaa osumaa setämiehen seikkailuista.

Nadjaa voi olla vaikea nähdä vakavasti otettavana viestinnän ammattilaisena tällaisen kyseenalaisen julkisen avautumisen jälkeen. Harjoittelijan paneminen ja siitä seurannut negatiivinen julkisuus ei ole miehelle mikään varsinainen meriitti työelämässä, ja harkkarin voi olla melko vaikea saada jalkaa ovenväliin mediamaailmassa, kun on jo alkumetreillä  profiloitunut ukkomiehen sängynlämmittimenä.

Mitäs jos kyse ei ole setämiehen seikkailuista vaan kahddn ihmisen rakastumisesta? Ainakin tällä hetkellä vain Nadja on toiminut kyseenalaisesti. Varmasti jatkoa seuraa, jännä nähdä mitä vielä tuleekaan. (Ei edes ole)

Mitäs kyseenalaista Nadja on tehnyt? Ihme, juttu että tällä palstalla saadaan uhristakin leivottua se syyllinen. Jos ei toimet kestä päivänvaloa, kannattaisi ehkä miettiä ennen kuin toimii.

eikös dannyn tyttöystävä ole 23?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suhde saattoi olla virhe, mutta virheistähän tunnetusti oppii.

Miksi kukaan ajattelisi suhteensa olleen virhe? Ei kyllä kovin hyvä itsetunto ole ihmisellä, joka toteaa että 20 vuotta elin ihmisen kanssa, mutta noh, virheitä sattuu. 

Onko myös lapsi, joka on syntynyt suhteeseen virhe? Toki. Heivataan pois, virheitä sattuu ja niistä oppii. 

Minulla kokemus miehestä, joka valehteli ja mielisteli suhteen alusta saakka, tämä paljastui vasta vuosien jälkeen. Siis valehteli millaista elämää haluaa elää, mistä pitää, mitä tavoittelee... Kyllä tämä suhde oli valtava virhe ja ajanhukkaa minulle. Vihjeitä valehtelusta ja sanojaan vastoin elämisestä alkoi tulla vasta vuosien yhdessä asumisen jälkeen, kun hän ei jaksanut enää skarpata. 

Erkös elänyt kuitenkin elämääsi? Ajanhukkaa miten? Olisitko elänyt erilaista elämää ilman häntä? Parempaako? 

En ole koskaan ymmärtänyt ihmisiä, jotka jälkikäteen ajattelevat että kun meni pieleen tai peryin, on elämäni ollut turhaa siihen asti. 

Parempi sitten on elää yksin ja viettää elämänsä neljän seinän sisällä, eipä ainakaan kukaan muu elämää pilaa. 

Elin valheessa vuosia ja luulin ihmistä joksikin muuksi. Olisin tuon ajan voinut olla sellaisen ihmisen kanssa, jonka kanssa kuulumme oikeasti arvoiltamme yhteen ja joka rakastaa minua. Tuo mies ei rakastanut minua, vaan valehteli saadakseen vain jonkun.

Tuo virhe ei varsinaisesti ollut minun virheeni vaan sen miehen. Joten oikeastaan en oppinut mitään, koska tiesin jo ennestään että jotkut ihmiset valehtelevat. Minä luotan edelleen ihmisiin ja uskallan rakastua. Nykyään vaan katson hyvin tarkasti, että teot täsmäävät sanoja. Hukkaan heitettyä aikaa jota kadun.

Ethän sä voi ketään ohjailla rakastamaan sinua. Sepä se kato, et sä voi tietää olisiko sua kukaan rakastanut tuota aikaa. Kannattaa siis olla kiitollinen siitä, että sulla oli nuo vuodet ainakin oma ajatus siitä että rakasti. Jälkikäteen katkerana toisen syyttäminen on todella typerää. 

Onpa outo logiikka.

Kyllä ihminen on jälkeenpäin kiitollinen siitä, että pääsi valehtelijasta eroon. Että voi elää totuudessa. Ja kaikesta muusta hyvästä, mitä elämässä oli silloin ja on nyt.

Ei siinä ole mitään katkeraa, että tunnistaa huonot jutut ja pääsee niistä irti. Sehän on voitto!

Olisi tosi outoa alkaa kertomaan itsellensä tarinaa siitä, että on kiitollinen jostain valheesta.

Eihän siitä valheesta tarvitsekaan olla kiitollinen vaan elämästään siitä valheesta huolimatta. Tämä on sama kun se että sanoisi sen jälkeen kun saa potkut töistä, että ei olisi koskaan pitänyt opiskella kun hukkaan meni. 

Ymmärrän että tätä on vaikea hahmottaa jos on oppinut katkeran ja katuvan tyylin käsitellä asioita. Aina voi oppia uutta. 

Tämä! Tässähän puhutaan resilienssistä ja mm. vammautumisen jälkeen sopeutumisesta ja se nyt vaan on ihan fakta, että jämähtämällä ajatukseen, että olipas paskaa ja kaduttaa, sopeutuminen ja onnellisuus jää heikoksi. Kukin tavallaan, mutta ei sitä huonompaa tapaa kannata edes avlla julistaa. 

Ehkä se kiitollisuus tulee myöhemmin kun on ehtinyt käsitellä eroa. Harva juuri eron hetkellä osaa olla kiitollinen, varsinkin jos tulee petetyksi. Viha on ihan inhimillinen tunne, se pitää ihmisen toimintakykyisenä pahimman kriisin aikaan. Haitallista siitä tulee, jos vihasta ei pidemmänkään ajan jälkeen pääse eroon ja se muuttuu katkeruudeksi. Kyllä on ihan oikeutettua tuntea vihaa, jos kokee tulleensa kohdeltua epäreilusti. 

Tottakai. Se nyt on selvää. Tässä ketjussa nyt loistaa se katkeruus nimenomaan, siksihän tämä keskusteluun nousi. 

vaihto vähemmän tatuoituun?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Henkilökohtaisen elämän lisäksi tässä taisi ottaa kolme ammatillista uraa aika lujaa osumaa setämiehen seikkailuista.

Nadjaa voi olla vaikea nähdä vakavasti otettavana viestinnän ammattilaisena tällaisen kyseenalaisen julkisen avautumisen jälkeen. Harjoittelijan paneminen ja siitä seurannut negatiivinen julkisuus ei ole miehelle mikään varsinainen meriitti työelämässä, ja harkkarin voi olla melko vaikea saada jalkaa ovenväliin mediamaailmassa, kun on jo alkumetreillä  profiloitunut ukkomiehen sängynlämmittimenä.

Mitäs jos kyse ei ole setämiehen seikkailuista vaan kahddn ihmisen rakastumisesta? Ainakin tällä hetkellä vain Nadja on toiminut kyseenalaisesti. Varmasti jatkoa seuraa, jännä nähdä mitä vielä tuleekaan. (Ei edes ole)

Mitäs kyseenalaista Nadja on tehnyt? Ihme, juttu että tällä palstalla saadaan uhristakin leivottua se syyllinen. Jos ei toimet kestä päivänvaloa, kannattaisi ehkä miettiä ennen kuin toimii.

No mitähän? Et sinäkään tietäisi olla avlla haukkumassa Aleksia ja Oliviaa, jos Nadja ei olisi somessa jauhanut heistä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Henkilökohtaisen elämän lisäksi tässä taisi ottaa kolme ammatillista uraa aika lujaa osumaa setämiehen seikkailuista.

Nadjaa voi olla vaikea nähdä vakavasti otettavana viestinnän ammattilaisena tällaisen kyseenalaisen julkisen avautumisen jälkeen. Harjoittelijan paneminen ja siitä seurannut negatiivinen julkisuus ei ole miehelle mikään varsinainen meriitti työelämässä, ja harkkarin voi olla melko vaikea saada jalkaa ovenväliin mediamaailmassa, kun on jo alkumetreillä  profiloitunut ukkomiehen sängynlämmittimenä.

Eihän sen miehen touhut Nadjan uraa pilaa. Avautuminen oli asiallinen.

Nämä kaksi muuta sitten... Tyttöä käy vähän sääliksi. Tervetuloa aikuisten maailmaan!

Mutta postaus saattaa hyvinkin pilata. Jälleen kerran sä et erota asioita tunteista. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Henkilökohtaisen elämän lisäksi tässä taisi ottaa kolme ammatillista uraa aika lujaa osumaa setämiehen seikkailuista.

Nadjaa voi olla vaikea nähdä vakavasti otettavana viestinnän ammattilaisena tällaisen kyseenalaisen julkisen avautumisen jälkeen. Harjoittelijan paneminen ja siitä seurannut negatiivinen julkisuus ei ole miehelle mikään varsinainen meriitti työelämässä, ja harkkarin voi olla melko vaikea saada jalkaa ovenväliin mediamaailmassa, kun on jo alkumetreillä  profiloitunut ukkomiehen sängynlämmittimenä.

Mitäs jos kyse ei ole setämiehen seikkailuista vaan kahddn ihmisen rakastumisesta? Ainakin tällä hetkellä vain Nadja on toiminut kyseenalaisesti. Varmasti jatkoa seuraa, jännä nähdä mitä vielä tuleekaan. (Ei edes ole)

Eihän tällä ole väliä, kun kansa on mielikuvansa muodostanut. Valtaosan sympatiat on Nadjan puolella, ja tuo muu häviävän pieni prosentti ymmärtää sen negatiivisen julkisuuden, mitä noihin liitetyksi tuleminen aiheuttaa. Harkkari on varmaan kuvitellut että tässä on helppo menolippu radioalan hommiin, mutta näiden kahden aikuisen olisi kyllä luullut ymmärtävän, että kaikki julkisuus ei ole hyvää julkisuutta. Vanhan miehen lihanhimo tuhosi tässä nuoren naisen uran, Suomessa on pienet piirit media-alalla ja naama kyllä muistetaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Henkilökohtaisen elämän lisäksi tässä taisi ottaa kolme ammatillista uraa aika lujaa osumaa setämiehen seikkailuista.

Nadjaa voi olla vaikea nähdä vakavasti otettavana viestinnän ammattilaisena tällaisen kyseenalaisen julkisen avautumisen jälkeen. Harjoittelijan paneminen ja siitä seurannut negatiivinen julkisuus ei ole miehelle mikään varsinainen meriitti työelämässä, ja harkkarin voi olla melko vaikea saada jalkaa ovenväliin mediamaailmassa, kun on jo alkumetreillä  profiloitunut ukkomiehen sängynlämmittimenä.

Mitäs jos kyse ei ole setämiehen seikkailuista vaan kahddn ihmisen rakastumisesta? Ainakin tällä hetkellä vain Nadja on toiminut kyseenalaisesti. Varmasti jatkoa seuraa, jännä nähdä mitä vielä tuleekaan. (Ei edes ole)

Nuorempana saattoi rakastua viikossa ja parin kuukauden kuluttua maailma oli murskana, kun "suhde" loppui. Vanhemmaksi tultua, varsinkin kun on lapsia, ymmärtää, että kyseessä on ihastumisen tunne, jota vastaan voi taistella eikä tarvitse jokaisen ihastumisen seurauksena rikkoa perhettä. Se kuuluu aikuisuuteen ja vastuunkantoon ja tuollainen salamarakastuminen on vain henkistä keskenkasvuisuutta. Tietysti eri asia sitten jos on muutenkin halunnut erota eikä rakasta tai halua olla puolisonsa kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Henkilökohtaisen elämän lisäksi tässä taisi ottaa kolme ammatillista uraa aika lujaa osumaa setämiehen seikkailuista.

Nadjaa voi olla vaikea nähdä vakavasti otettavana viestinnän ammattilaisena tällaisen kyseenalaisen julkisen avautumisen jälkeen. Harjoittelijan paneminen ja siitä seurannut negatiivinen julkisuus ei ole miehelle mikään varsinainen meriitti työelämässä, ja harkkarin voi olla melko vaikea saada jalkaa ovenväliin mediamaailmassa, kun on jo alkumetreillä  profiloitunut ukkomiehen sängynlämmittimenä.

Ei välttämättä. Tällainen sekopäinen häröilykin voi käydä meriittinä noissa piireissä.  Siitä olen varma, että neiti O, ei kenenkään sääliä kaipaa. Sen verran on voittajafiiliksellä matkassa. Enkä ymmärrä kun naisella on aika selkeä b i a t ch moodi päällä, miksi häntä pitäisi nyt jonain taaperona sympata ja ymmärtää. Lapsellinen on, mutta aikuinen silti jo. Ei hänkään ole mikään teini enää.

Joo, varmasti nyt tuntuu hienolta ja sehän on osa tätä taudinkuvaa. Jossain vaiheessa hän herää tavalla tai toisella, ja tajuaa koko kuvion. Tai huomaa edes sen verran, että ei tästä mitään käteen jää.

Tunnen myötätuntoa, vaikka en tätä hommaa yhtään arvosta. Mies taas ei herätä mitään erityisiä tunteita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Henkilökohtaisen elämän lisäksi tässä taisi ottaa kolme ammatillista uraa aika lujaa osumaa setämiehen seikkailuista.

Nadjaa voi olla vaikea nähdä vakavasti otettavana viestinnän ammattilaisena tällaisen kyseenalaisen julkisen avautumisen jälkeen. Harjoittelijan paneminen ja siitä seurannut negatiivinen julkisuus ei ole miehelle mikään varsinainen meriitti työelämässä, ja harkkarin voi olla melko vaikea saada jalkaa ovenväliin mediamaailmassa, kun on jo alkumetreillä  profiloitunut ukkomiehen sängynlämmittimenä.

Eihän sen miehen touhut Nadjan uraa pilaa. Avautuminen oli asiallinen.

Nämä kaksi muuta sitten... Tyttöä käy vähän sääliksi. Tervetuloa aikuisten maailmaan!

Mutta postaus saattaa hyvinkin pilata. Jälleen kerran sä et erota asioita tunteista. 

Olisko hyvä että postaus menisi käräjille? 🤔 Tulisko jotain rotia sinnekin vihdoin.