Miltä tuntuu jos ei ole kokenut teininä seurustelua tai romansseja?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä nämä teinien suhteet ja seurustelut oikeastaan ovat? Teininä tunne-elämä on niin epävakaa. Itse seurustelin teininä ihan riittävästi, mutta näin jälkeenpäin olen tajunnut ettei siinä ollut mitään tunnetta mukana. Piti seurustella ja kokeilla seksiä kun se oli tapana. Voi tietysti olla että olen tunnevammainen, en kuitenkaan ymmärrä miten teininä pystyy rakastamaan. Enemmän ne tunteet ovat ihan muuta kuin rakkautta toista kohtaan. Itsekkyyttä, kokeilunhalua, näyttämisenhalua jne.

Ne kuuluvat osana kasvamiseen. Ihmisen kuuluu tehdä virheitä ja oppia niistä. Jos niitä ei tee nuorena, niin ne tekee vanhempaan.

Jos et olisi seurustellut nuorena, niin olisit seurustellut samoin vanhempana. Eli ilman tunnetta. Et sinä olisi ymmärtänyt asiaa ilman tuota kokemusta.

Jokainen kasvaa kokemuksen kautta, mutta ilman kokemusta ei ole kasvua. Tämän takia teinisuhteiden tunteet on ihan yhtä aitoja ja valideja kuin myöhemmätkin suhteet.

- eri

Eli jos teininä seurustellessa ei kokenut rakkautta, ei sitä voi kokea aikuisenakaan? 

Ei vaan aloitat samalta tasolta kuin teininä/kokemattomana.

Ainakaan minä en ollut teininä mitenkään valmis vaan olin ihan keskenkasvuinen. Minua olisi ollut helppo käyttää hyväksi enkä usko, että siitä olisi ollut mitään iloa pitkällä tähtäimellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Harmittaa mutta ei ole myöhäistä.
M39

Jaa et naiset muka kelpuuttaa yli 30-vuotiaan kokemattoman miehen? Ehkä muualla maailmassa mutta ei Suomessa.

Ei sun tarvii sitä niille kertoa, että oot kokematon.

- eri

Kun sen näkee melko usein. Epävarmuus paistaa läpi.

Feikkaat alkuun kovaa panomiestä ja alfaa, ja itsensä löytäminen alkaa karttua ajan kanssa?

Teininä ei juuri kukaan ole kova panomies/-nainen. Räpeltämistä se enimmäkseen on. Aikuisena tietää paremmin kuka on kokematon ja kuka ei. Juuri tuosta "räpeltämisestä".

Ja vielä jotkut väittää ettei sillä muka ole mitään merkitystä vaikka olisi kokematon koska "mistä sen muka huomaa ja mitä taitoja parisuhteessa ja sutinoimisessa tarvii".

Joo ja se kuuluisa "jokaisen ihmisen kanssa pitää opetella uudet jutut". No väittäisin että se on silti vähän eri asia lähteekö täysin kokemattomana ajelemaan polkupyörällä kun vertaa siihen että kokenut pyöräilijä vaihtaa pyörämerkistä toiseen, kyllä se pyörällä ajo silti vähän paremmin sujuu.

Alapeukuista päätelen disneyväki ei nyt vaan millään usko tähän vaan heidän mielestään kaikki on samalla viivalla aina.

Vierailija kirjoitti:

Itsevarmuus on ainakin huonompi kuin muilla. Teiniaika määrittää ja muovaa ihmistä kuitenkin aika paljon. Henkinen ja fyysinen kasvaminen tapahtuu silloin.

Kasvu tapahtuu silloin, mutta ei todellakaan ensisijaisesti seksin avulla. Seksi kuuluu kypsempään rakkaussuhteeseen.

Kyllä se keski-iässä on aika harvinaista että nainen olisi totaalikokematon ja kokemattomia miehiä on huomattavasti enemmän.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se keski-iässä on aika harvinaista että nainen olisi totaalikokematon ja kokemattomia miehiä on huomattavasti enemmän.

Keski-ikä joo, teini-ikä eri asia.

Kokemattomia keski-ikäisiä on vähemmän kuin kokemattomia teinejä. Moni yllättyisi jos tietäisi, miten kokemattomia suurin osa teineistä on.

Itsellä ainakin vaikutti siten, että kun kumppani sitten löytyi joka minuun rakastui, niin sitouduin häneen nopeasti. Edelleen olemme yhdessä 20 vuoden jälkeen, lapsia on useampi. Yhteinen elämä on ollut tasainen ja onnellinen, jaamme kaiken ja olemme toistemme turva, mutta jos minulla olisi ollut enemmän kokemuksia seurustelusta ja eroista, niin olisin ehkä uskaltanut odottaa suurempaa rakkautta kuin mikä tämä on. Tunnustan etten oikein koskaan taida olla ollut sillä lailla kunnolla intohimoisesti rakastanut häntä. Toisaalta välillä mietin että liittomme on elämäni suurin onni, ja ystävät joilla näitä intohimoisia suhteita on ollut, ovat joko ikisinkkuja, yksinhuoltajia tai miestensä kotiorjia. Eli varmaan aika harvinaista että sellainen intohimoinen rakkaus kestää vuosikymmeniä, tai että siinä himoissaan muistaa myös huomioida ihmisen arvomaailman ja elämänkatsomuksen, jotka pitkässä juoksussa kuitenkin ovat ehkä ne tärkeimmät asiat. Koska vaihtoehtoista elämää ei pääse elämään, niin en tiedä kävikö lopulta parhain päin. 

Taas tulee kesä ja teiniä/nuoria aikuisia pareja näkyy alkaa näkymään siellä täällä mikä vtuttaa niin että tekisi mieli vaan stana jäädä neljän seinän sisään seuraavaan syksyyn/talveen asti. Ja omanikäiset eli keski-ikäiset naiset ovat jo totaalisen tätiytyneitä ja näyttävät aina vähintään 10 vuotta vanhemmilta niin naaman kuin kropan osalta eli ylipainoa, alkoa ja tupakkaa käytetty ym. mikä ei herätä yhtään kiinnostusta.

Että olisinpa jatkanut sillä linjalla myös aikuisena.

Kolmikymppisenä päätin ainoan pidemmän parisuhteeni ja aloin elää yksin ympärilläni olevien ihmisten painostuksesta huolimatta. Painostus oli pahinta heti eron jälkeen, mutta nykyään tuntuu menneen perille, että minulla ei ole mielenkiintoa muuttaa tilannettani. 

Tuntuu kuin ei olisi nuorena seurustellut, saati romansseja kokenut. Miltäs nuo jutut toteuessaan toivat eloon ja ikääntymiseen niitä kokeneille? ts. Kääntäen verrannollista. 

Sain kokea oikean rakkauden vasta 35 vuoden iässä. Teininä kiinnosti kaikki muu kuin seurustelu. M36

Ei ollut suhteita silloin eikä sen jälkeenkään.

Mua koulukiusattiin 7-9 luokat. Hain toiseen kuntaa lukioon ja nuolin haavoja noi vuodet. Ihastuin poikaan lukiossa mutta en uskaltanut tehdä asian vuoksi mitään. Yliopistossa sitten tuli ekat seurustelusuhteet. En ollut enää teini silloin.  Miltä tämä tuntui, no eipä tälle mitään voinut kun ei ollut mun päätettävissä. Ehkä ihan hyvän juttu että teinihölmöilyt jäi väliin ja  suoraan tapailin opiskelukavereita joilla oli tulevaisuuden suunnitelmia ja tavoitteita elämässä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse aloin seurustelemaan vasta 20 vuotiaana. 17v, 18v ja 19v oli muutaman viikon tapailuihastuksia, jotka ehkä luetaan seurusteluksi ja oli 15-20 v yhden illan/yön juttuja ilman seksiä.  Jos minusta olisi ollut kiinni olisin seurustellut jo nuorempana. Toisaalta meilläkin oli sellainen koti ettei sinne voinut pyytää edes kavereita. 20 v tutustuin 24 v tyyppiin, joka ei ollut koskaan seurustellut ja alettiin seurustelemaan. Hyvää seurustelemattomuudessa oli se, että tuli opiskeltua ja sain ystäviä, joiden kanssa vieläkin vietän aikaa.

Sinulla on ollut tapailuja teininä. Eli et ole ollut kokematon teini-ikäisenä.

Mennyttä ei voi muuttaa, mutta tulevaisuuden ja nykyhetken kyllä.

Liittyy miten tähän? Jos on ollut kokemuksia teininä, niin kuinka ne saa pois?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Harmittaa mutta ei ole myöhäistä.
M39

Jaa et naiset muka kelpuuttaa yli 30-vuotiaan kokemattoman miehen? Ehkä muualla maailmassa mutta ei Suomessa.

Ei sun tarvii sitä niille kertoa, että oot kokematon.

- eri

Kun sen näkee melko usein. Epävarmuus paistaa läpi.

Feikkaat alkuun kovaa panomiestä ja alfaa, ja itsensä löytäminen alkaa karttua ajan kanssa?

Teininä ei juuri kukaan ole kova panomies/-nainen. Räpeltämistä se enimmäkseen on. Aikuisena tietää paremmin kuka on kokematon ja kuka ei. Juuri tuosta "räpeltämisestä".

Mutta jos toinen on yhtäkokematon.

Ainahan se on mahdollista, mutta suurempi todennäköisyys on että toinen on kokeneempi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsevarmuus on ainakin huonompi kuin muilla. Teiniaika määrittää ja muovaa ihmistä kuitenkin aika paljon. Henkinen ja fyysinen kasvaminen tapahtuu silloin.

Kasvu tapahtuu silloin, mutta ei todellakaan ensisijaisesti seksin avulla. Seksi kuuluu kypsempään rakkaussuhteeseen.

Kenelle kuuluu ja kenelle ei. Ei sitä voi toisen puolesta kertoa.

Vierailija kirjoitti:

Mua kirpasee nähdä teinipareja, koska mun vanhemmat kielsi multa seurustelun. Mun poikakaverit ei kelvanneet heille. Olisin todella tarvinnut harjoittelua. Mokasin sitten kaiken myöhemmässä elämässä.

Älkää vanhemmat riistäkö lapsiltanne nuoruutta!

Sinulla siis kuitenkin oli poikakavereita, vaikket saanut seurustella?

Ei ole vaikuttanut yhtään mihinkään. Tapasin nykyisen mieheni ollessani 21-vuotias. Hän oli ensimmäinen poikaystäväni ja toivottavasti olemme yhdessä loppuelämän. En ole koskaan kaivannut mitään suhteesta toiseen pomppimista.

N42

Ei se minusta tuntunut yhtään miltään. Minulle oli täysin selvää, että keskityn kilpaurheiluun niin kauan kuin sitä uraa jatkuu. Seurustelu ei kiinnostanut millään tavalla. Vasta pitkälle yli 20-vuotiaana tapasin miehen, jonka kansa halusin seurustella. Hän on nykyisin aviomieheni ja neljän lapsemme isä. Olemme yli viisikymppisiä ja kohta isovanhempiakin. 

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu kuin ei olisi nuorena seurustellut, saati romansseja kokenut. Miltäs nuo jutut toteuessaan toivat eloon ja ikääntymiseen niitä kokeneille? ts. Kääntäen verrannollista. 

Itsevarmuutta ja taitoa kohdata toinen vanhempana. Opettelut parisuhdeasioissa tuli tehtyä nuorena. Muistoja joita muistella vanhempana. Ei kaikki mukavia, mutta kehittymisen kannalta tarpeellisia. 

Ainakin itse olen tyytyväinen, että koin nuorena seurustelusuhteet ja niitä yhdenyön suhteitakin. Ei tarvitse harmitella vanhempana ja onhan se ollut vanhempana helpompaa tutustua kun on kertynyt kokemusta lukea toista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä nämä teinien suhteet ja seurustelut oikeastaan ovat? Teininä tunne-elämä on niin epävakaa. Itse seurustelin teininä ihan riittävästi, mutta näin jälkeenpäin olen tajunnut ettei siinä ollut mitään tunnetta mukana. Piti seurustella ja kokeilla seksiä kun se oli tapana. Voi tietysti olla että olen tunnevammainen, en kuitenkaan ymmärrä miten teininä pystyy rakastamaan. Enemmän ne tunteet ovat ihan muuta kuin rakkautta toista kohtaan. Itsekkyyttä, kokeilunhalua, näyttämisenhalua jne.

Ne kuuluvat osana kasvamiseen. Ihmisen kuuluu tehdä virheitä ja oppia niistä. Jos niitä ei tee nuorena, niin ne tekee vanhempaan.

Jos et olisi seurustellut nuorena, niin olisit seurustellut samoin vanhempana. Eli ilman tunnetta. Et sinä olisi ymmärtänyt asiaa ilman tuota kokemusta.

Jokainen kasvaa kokemuksen kautta, mutta ilman kokemusta ei ole kasvua. Tämän takia teinisuhteiden tunteet on ihan yhtä aitoja ja valideja kuin myöhemmätkin suhteet.

- eri

Eli jos teininä seurustellessa ei kokenut rakkautta, ei sitä voi kokea aikuisenakaan? 

Ei vaan aloitat samalta tasolta kuin teininä/kokemattomana.

Eikä aloita. Vanhempana on kasvanut muilla osa-alueilla kypsemmäksi joten seurustelukin sujuu eri lailla.