Lue keskustelun säännöt.
Liisa Keltikangas-Järvinen: Muuttuuko lapsen oikeus aikuisen avuttomuudeksi?
10.04.2026 |
Onko kasvatus kääntynyt päälaelleen?
Psykologian emeritaprofessori Liisa Keltikangas-Järvinen kertoo hätkähdyttävän esimerkin arjesta: päiväkodissa 1-vuotiaalta kysytään suostumusta ruokalappuun ja 2-vuotias päättää itse, pukeeko hän kurahousut. Muuttuuko lapsen oikeus aikuisen avuttomuudeksi?
(Katso koko jakso Asiastudion Youtube- tai Spotify-kanavilta.)
Itse ajattelen, että aikuinen tekee päätökset pienen lapsen puolesta. Olen myös sanonut päiväkodissa suoraan, että lapsi ei ole aikuinen, jolta kysytään esimerkiksi kurahousujen pukemisesta mielipidettä.
Arjessa annan lapselleni kuitenkin rajatusti mahdollisuuksia vaikuttaa. Esimerkiksi kaupassa saatan pohtia ääneen, mitä tänään syötäisiin tai otetaanko tätä vai tuota, mutta se on enemmän sellaista small talkia minun puolelta. Sen sijaan lapsi saa päättää, kuinka paljon syö. Minut kasvatettiin syömään lautanen tyhjäksi, ja muistan itse istuneeni tuntikausia ruokapöydässä, joten en halua siirtää samaa mallia eteenpäin.
Nyt kun lapsellani on vahva uhmaikä ja tarve tehdä asioita itse, olen yrittänyt löytää tasapainoa. Annan välillä valinnanvapautta pienissä asioissa, kuten vaatteissa: tarjoan kaksi vaihtoehtoa, joista lapsi saa valita. Näin hän kokee saavansa päättää, mutta aikuisena rajaan aina vaihtoehdot ja jos ei päätöstä synny siinä hetkessä, minä teen lopullisen päätöksen enkä pyörrä sitä vain siksi, että lapsi sittenkin haluaa itse päättää.
Samoin yritän toimia vaikkapa siirtymätilanteissa:jos ulkoa ei haluttaisi lähteä sisälle, annan ennakkoon esimerkiksi viiden minuutin lisäajan. Tämä on usein riittänyt siihen, että lapsi tulee lopulta vapaaehtoisesti mukaan ilman suurempaa konfliktia.
Kommentit (76)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vauvalta kuulemma pitää pyytää lupa vaipanvaihtoon. Mitä jos lupaa ei heru??
Myös vauvan sylissäpitoon tarvitaan lupa vauvalta.
No ihan rehellisesti sanottuna pitäisi kyllä kysyä. Se että vauvaa pidetään sylissä ja käsitellään ja se vaan huutaa ja kärsii = elinikäiset traumat ja ongelmat. Vauva ei itke jos sitä käsittelee äiti ja sitä käsitellään oikein, sen tarpeisiin vastataan ja äiti priorisoi sen, ihan niinkuin kuuluukin. Yhteiskunnan pitäisi tukea ja järjestäytyä tämän mallin ympärille, ei niin että vauva on esine ja trophy, niinkuin nykyään kuvitellaan.
Trophy???? Miksi vaihdat kieltä kesken lauseen? Onko se susta jotenkin hienompaa kuin sanoa selkeästi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muisto.
Muistan kun lapsena en saanut tahtoani kerran läpi. Olin ehkä noin 4 - 5 - vuotias.
Joten menin lattialle makaamaan. Päätin etten nouse ylös, jos vanhemmat eivät tottele minua.
Muistan vieläkin sen pöyristymisen ja syvän loukkaantumisen, kun he eivät reagoineet minuun mitenkään. Sellainen tuntuma, että makasin siinä tosi pitkään ennen kuin nousin ylös. Kyllähän tuollainen kummasti rauhoitti ja ehkä teki vähän kiltimmäksi.
Kerran sain tahtoni läpi kun jälleen olin maassa ja pidin pöydänjalasta kiinni. He kiskoivat minua, mutta eivät saaneet irrotettua. Voitin sen taistelun.
Ja niin edelleen.
Hyvä vaan etten aina voittanut.
Vierailija kirjoitti:
Varhaiskasvatusyksikössä ei voi pakottaa lapselle sitä ruokalappua tai kurahousuja koska se on fyysistä rajoittamista. Opetushallituksen määräyksen mukaan fyysistä rajoittamista voi käyttää vain hätätilanteissa eikä se niissäkään saa olla ensisijainen tai rutiininomainen toimintapa. Fyysisen rajoittamisen käyttö on myös aina kirjattava ja raportoitava siitä lapsen vanhemmille ja esihenkilölle.
Jos lapsi alkaa syödä partakoneenteriä niin ei saa puuttua koska se olisi fyysistä rajoittamista?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vauvalta kuulemma pitää pyytää lupa vaipanvaihtoon. Mitä jos lupaa ei heru??
Myös vauvan sylissäpitoon tarvitaan lupa vauvalta.
No ihan rehellisesti sanottuna pitäisi kyllä kysyä. Se että vauvaa pidetään sylissä ja käsitellään ja se vaan huutaa ja kärsii = elinikäiset traumat ja ongelmat. Vauva ei itke jos sitä käsittelee äiti ja sitä käsitellään oikein, sen tarpeisiin vastataan ja äiti priorisoi sen, ihan niinkuin kuuluukin. Yhteiskunnan pitäisi tukea ja järjestäytyä tämän mallin ympärille, ei niin että vauva on esine ja trophy, niinkuin nykyään kuvitellaan.
Peukutin tätä ensiksi alas, mutta sitten tuli mieleen nämä sukulaiset, joilla oli hirveä tarve halata lapsia ja ottaa syliin. Sitten sitä tehtiin puolipakolla.
En silloin, enkä nytkään ymmärrä ihmistä, joka kokee oikeudekseen pakottaa läheisyyttä. Lapsilla on täysi oikeus ujostella puolituttuja ja pitää fyysiset rajansa.
Oli puhetta että vauvalta pitää kysyä lupaa. Vauva huutaa sängyssään likaisessa vaipasta nälkäisenä ja sun pitää ensiksi saada siltä suostumus voitko ottaa syliin ja sen jälkeen suostumus vaipanvaihtoon. Ei kuulosta terveeltä. Isommat lapset ovat eri asia. Ne voivat sanoa ettei halua kenenkään syliin.
Vääristelet asiaa. Tuossa edellä puhutaan sellaisista ihmisistä, joita lapsi näkee ehkä pari kertaa vuodessa. Eikä kyse ole mistään akuutista lapsen hätätilanteesta, joka pitää hoitaa, vaan aikuisen omasta emotionaalisesta tarpeesta, että pitää päästä lääppimään lasta.
Kyllä hyvin pienestäkin lapsesta näkee, haluaako se jonkun syliin vaiko ei. Tuskin tuo nälkäinen ja likavaipoissa oleva vauva protestoi jos häntä hoidetaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysytäänkö nyt ihan aikuisten oikeasti 1-vuotiaalta lupaa ruokalappuun? Että jos hän sanookin ei, niin sitä ei sitten ollenkaan laiteta?
Vai olisiko kyseessä sellainen retorinen kysymys, jonka tarkoituksena on valmistella lasta itse tapahtumaan? Sanoitetaan tapahtuva tosiasia, ystävälliseen, kysyvään sävyyn.
Jotenkin kyllästyttää nämä Liisa K-J:n ikuiset valitukset. Onko pientä huomionhakuisuutta, kun hän aina löytää jonkun pöyristyttävää epäkohdan, jota hän sitten pöyristelee?
No jos kyseessä on retorinen kysymys, niin eihän siinä ole mitään järkeä!
"Saako laittaa ruokalapun?"
"EI"
"No laitetaan nyt kumminkin."
> Tarkoitus oli opettaa lapselle, että hän saa päättää itse. Opetitkin päinvastoin, ettei lapsen mielipiteellä ole merkitystä.
Olet oikeassa, mutta oletko varma, että keskustelu meni sanasta sanaan noin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Muisto.
Muistan kun lapsena en saanut tahtoani kerran läpi. Olin ehkä noin 4 - 5 - vuotias.
Joten menin lattialle makaamaan. Päätin etten nouse ylös, jos vanhemmat eivät tottele minua.
Muistan vieläkin sen pöyristymisen ja syvän loukkaantumisen, kun he eivät reagoineet minuun mitenkään. Sellainen tuntuma, että makasin siinä tosi pitkään ennen kuin nousin ylös. Kyllähän tuollainen kummasti rauhoitti ja ehkä teki vähän kiltimmäksi.
Kerran sain tahtoni läpi kun jälleen olin maassa ja pidin pöydänjalasta kiinni. He kiskoivat minua, mutta eivät saaneet irrotettua. Voitin sen taistelun.
Ja niin edelleen.
Hyvä vaan etten aina voittanut.
Jatkuu.
Arvaatkaa sainko tuosta traumoja?
Todellakaan EN!!!
Aikuisena naurattaa kun muistelen tuota.
Olin äärimmäisen itsepäinen ja olen vieläkin.
Jos vanhemmat olisivat totelleet minua, siitä olisi seurannut kaaos.
Kyllä lapsilla pitää olla selvät rajat.
Rakkaus ja rajat.
Vierailija kirjoitti:
Työskentelen terveydenhoidossa itse ja valitettavasti tähän ilmiöön törmää nykyään yhä useammin. Pieni lapsi käskee ja vässykät vanhemmat yrittävät maanitella että haluisitsä pikku kullannuppu nyt tehdä tän tutkimuksen tai hoitotoimenpiteen vai etsä haluis? Olen laittanut muutaman pihalle huoneesta ja sanonut että tulette takaisin kun homma onnistuu koska minulla on aikataulu ja seuraava odottaa vuoroaan eikä minulla ole aikaa odottaa joska pikku diktaattori haluaisi suostua asiaan johon vanhempien on velvollisuus hänet määrätä. Oksettaa tällainen käytös vässykkävanhemmilta ja kun lapsi kasvaa aikuiseksi eikä kaikki menekään enää hänen tahtonsa mukaan niin siinä ei pää kestä.
Samaan aikaan terveydenhuolto on velvollinen tekemään lasun jos lapselle pidetään kuria. Vaatimukset ovat niin ristiriitaiset, että en yhtään ihmettele, että vanhemman hämmentyvät siitä, että miten heidän tulisi toimia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varhaiskasvatusyksikössä ei voi pakottaa lapselle sitä ruokalappua tai kurahousuja koska se on fyysistä rajoittamista. Opetushallituksen määräyksen mukaan fyysistä rajoittamista voi käyttää vain hätätilanteissa eikä se niissäkään saa olla ensisijainen tai rutiininomainen toimintapa. Fyysisen rajoittamisen käyttö on myös aina kirjattava ja raportoitava siitä lapsen vanhemmille ja esihenkilölle.
Jos lapsi alkaa syödä partakoneenteriä niin ei saa puuttua koska se olisi fyysistä rajoittamista?
Se on selkeä vaaratilanne, eli saa rajoittaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysytäänkö nyt ihan aikuisten oikeasti 1-vuotiaalta lupaa ruokalappuun? Että jos hän sanookin ei, niin sitä ei sitten ollenkaan laiteta?
Vai olisiko kyseessä sellainen retorinen kysymys, jonka tarkoituksena on valmistella lasta itse tapahtumaan? Sanoitetaan tapahtuva tosiasia, ystävälliseen, kysyvään sävyyn.
Jotenkin kyllästyttää nämä Liisa K-J:n ikuiset valitukset. Onko pientä huomionhakuisuutta, kun hän aina löytää jonkun pöyristyttävää epäkohdan, jota hän sitten pöyristelee?
No jos kyseessä on retorinen kysymys, niin eihän siinä ole mitään järkeä!
"Saako laittaa ruokalapun?"
"EI"
"No laitetaan nyt kumminkin."
> Tarkoitus oli opettaa lapselle, että hän saa päättää itse. Opetitkin päinvastoin, ettei lapsen mielipiteellä ole merkitystä.
Olet oikeassa, mutta oletko varma, että keskustelu meni sanasta sanaan noin?
Olenko varma, että täysin hypoteettinen esimerkkikeskustelu meni noin? ?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sitten jälleen kerran makasin maassa ja pidin pöydänjalasta kiinni kun piti lähteä lääkäriin.
Hävisin sen taistelun. Minusta tuntuu että jos lapselle ei aseteta rajoja, hänestä voi tulla täysin rajaton joka ei kunnioita edes aikuisena kenenkään rajoja ja siitähän ei seuraa kuin pelkkiä ongelmia. ( Mm. narsisti ei kunnioita rajoja.)
Rajat antavat lapselle myös turvallisen olon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennemmin ajattelisin niin että lapsi saa päättää niistä asioista, joista kykenee ottamaan vastuuta. Esim 2v voi päättää ottaako punaisen vai vihreän pipon mjtta se pipo puetaan, kun on kylmä. Jos 1v osaa syödä sotkematta (ei kai kukaan 1v osaa?) niin olkoon ilman ruokalappua, muuten saa käyttää siihen asti kunnes syöminen onnistuu siististi tai pesee itse vaatteensa.
Teini voi jo mennä ilman pipoa, koska itsepä siinä sitten ottaa vastuun palelemisestaan.
Kannattaa kuitenkin muistaa että L K-J on alansa huippuasiantuntijoita, hänkin on silti vain ihminen ja usein myös asiantuntijat ovat tietyissä asioissa erimielisiä, joten ei hänkään mikään kasvatustieteen jumala ole, vaikka usein hänen kanssa samaa mieltä olen.
No näinhän se on tähän asti ollut ja nyt L K-J puuttuu tähän, että lapsen päätösvaltaa yritetään ulottaa asioihin, joita lapsen ei tulisi saada päättää.
L K-J on eläkkeellä ja vähän vanhan kansan ihminen näissä mielipiteissä. Nuoremman polven kasvatustieteilijöiltä tulee todella radikaalia juttua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennemmin ajattelisin niin että lapsi saa päättää niistä asioista, joista kykenee ottamaan vastuuta. Esim 2v voi päättää ottaako punaisen vai vihreän pipon mjtta se pipo puetaan, kun on kylmä. Jos 1v osaa syödä sotkematta (ei kai kukaan 1v osaa?) niin olkoon ilman ruokalappua, muuten saa käyttää siihen asti kunnes syöminen onnistuu siististi tai pesee itse vaatteensa.
Teini voi jo mennä ilman pipoa, koska itsepä siinä sitten ottaa vastuun palelemisestaan.
Kannattaa kuitenkin muistaa että L K-J on alansa huippuasiantuntijoita, hänkin on silti vain ihminen ja usein myös asiantuntijat ovat tietyissä asioissa erimielisiä, joten ei hänkään mikään kasvatustieteen jumala ole, vaikka usein hänen kanssa samaa mieltä olen.
No näinhän se on tähän asti ollut ja nyt L K-J puuttuu tähän, että lapsen päätösvaltaa yritetään ulottaa asioihin, joita lapsen ei tulisi saada päättää.
L K-J on eläkkeellä ja vähän vanhan kansan ihminen näissä mielipiteissä. Nuoremman polven kasvatustieteilijöiltä tulee todella radikaalia juttua.
Jos nuoremman polven kasvatustieteilijät ovat sitä mieltä, että vaipanvaihtoon tarvitsee luvan, niin mielelläni kuulisin, välttääkö lapsen huostaanoton sanomalla, että lapsi ei vain suostunut vaipanvaihtoon ja on siksi paskainen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysytäänkö nyt ihan aikuisten oikeasti 1-vuotiaalta lupaa ruokalappuun? Että jos hän sanookin ei, niin sitä ei sitten ollenkaan laiteta?
Vai olisiko kyseessä sellainen retorinen kysymys, jonka tarkoituksena on valmistella lasta itse tapahtumaan? Sanoitetaan tapahtuva tosiasia, ystävälliseen, kysyvään sävyyn.
Jotenkin kyllästyttää nämä Liisa K-J:n ikuiset valitukset. Onko pientä huomionhakuisuutta, kun hän aina löytää jonkun pöyristyttävää epäkohdan, jota hän sitten pöyristelee?
No jos kyseessä on retorinen kysymys, niin eihän siinä ole mitään järkeä!
"Saako laittaa ruokalapun?"
"EI"
"No laitetaan nyt kumminkin."
> Tarkoitus oli opettaa lapselle, että hän saa päättää itse. Opetitkin päinvastoin, ettei lapsen mielipiteellä ole merkitystä.
Olet oikeassa, mutta oletko varma, että keskustelu meni sanasta sanaan noin?
Monella saattaa olla sellainen tyyli, että esimerkiksi sanoo lapselle: "Tuletko tänne?" kun toki tarkoittaa: "Tule tänne."
Sanotko puolisollesi tai isommille lapsille ruokapöydässä, että "Antaisitko suolaa?" vai "Anna suolaa."?
Jälkimmäinen on mielestäni erittäin epäkohtelias tapa puhua, vaikka molemmilla lauseilla on täysin sama tarkoitus, saada toinen tekemään joku asia.
Vaikka kyseessä on kysymys, se esitetään tavalla, jossa ei tosiasiassa oikeastaan ole mitään vaihtoehtoa kieltäytyä. Ihan yhtä hyvin lapsi voi tehdä tenän ja kieltäytyä tottelemasta haukahtelemiasi komentoja.
Niinhän lapset tekevät, etenkin uhmaiässä. Olennaista on, että miten näihin kieltäytymisiin suhtaudutaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Liisa Keltikangas - Järvinen on todella fiksu.
Häntä pitäisi kuunnella enemmän.
Hän puhuu todellista tervettä järkipuhetta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysytäänkö nyt ihan aikuisten oikeasti 1-vuotiaalta lupaa ruokalappuun? Että jos hän sanookin ei, niin sitä ei sitten ollenkaan laiteta?
Vai olisiko kyseessä sellainen retorinen kysymys, jonka tarkoituksena on valmistella lasta itse tapahtumaan? Sanoitetaan tapahtuva tosiasia, ystävälliseen, kysyvään sävyyn.
Jotenkin kyllästyttää nämä Liisa K-J:n ikuiset valitukset. Onko pientä huomionhakuisuutta, kun hän aina löytää jonkun pöyristyttävää epäkohdan, jota hän sitten pöyristelee?
No jos kyseessä on retorinen kysymys, niin eihän siinä ole mitään järkeä!
"Saako laittaa ruokalapun?"
"EI"
"No laitetaan nyt kumminkin."
> Tarkoitus oli opettaa lapselle, että hän saa päättää itse. Opetitkin päinvastoin, ettei lapsen mielipiteellä ole merkitystä.
Olet oikeassa, mutta oletko varma, että keskustelu meni sanasta sanaan noin?
Olenko varma, että täysin hypoteettinen esimerkkikeskustelu meni noin? ?
Aivan. Ei ole kovin hedelmällistä käydä keskustelua, kun argumentointi on sitä, että heitetään täysin vastakkainen ja aivan hypoteettinen esimerkki ikäänkuin todisteeksi siitä, mitä on tapahtunut.
Se on sellainen pöyristelijän tunnusmerkki. Riittävästi kun vetää överiksi, niin aina voi pöyristyä. Onko sillä mitään tekemistä todellisuuden kanssa?
Vierailija kirjoitti:
Lapsen fyysinen kurittaminen oli sallittua vielä 1984 asti. Miksi tästä luovuttiin? Kasvoin tukkapöllyn ja luunappien maailmassa. Mutta aikuisena osaan olla nöyrä.
Ääliö. Olen kasvattanut 4 lasta, enkä koskaan ole ollut väkivaltainen. Kurahousut on siitä huolimatta puettu silloin kun on tarpeen. Niin huono itsetunto minulla ei ole koskaan ollut, että olisin pönkittänyt sitä olemalla "auktoriteetti" lapsilleni
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysytäänkö nyt ihan aikuisten oikeasti 1-vuotiaalta lupaa ruokalappuun? Että jos hän sanookin ei, niin sitä ei sitten ollenkaan laiteta?
Vai olisiko kyseessä sellainen retorinen kysymys, jonka tarkoituksena on valmistella lasta itse tapahtumaan? Sanoitetaan tapahtuva tosiasia, ystävälliseen, kysyvään sävyyn.
Jotenkin kyllästyttää nämä Liisa K-J:n ikuiset valitukset. Onko pientä huomionhakuisuutta, kun hän aina löytää jonkun pöyristyttävää epäkohdan, jota hän sitten pöyristelee?
No jos kyseessä on retorinen kysymys, niin eihän siinä ole mitään järkeä!
"Saako laittaa ruokalapun?"
"EI"
"No laitetaan nyt kumminkin."
> Tarkoitus oli opettaa lapselle, että hän saa päättää itse. Opetitkin päinvastoin, ettei lapsen mielipiteellä ole merkitystä.
Olet oikeassa, mutta oletko varma, että keskustelu meni sanasta sanaan noin?
Olenko varma, että täysin hypoteettinen esimerkkikeskustelu meni noin? ?
Aivan. Ei ole kovin hedelmällistä käydä keskustelua, kun argumentointi on sitä, että heitetään täysin vastakkainen ja aivan hypoteettinen esimerkki ikäänkuin todisteeksi siitä, mitä on tapahtunut.
Se on sellainen pöyristelijän tunnusmerkki. Riittävästi kun vetää överiksi, niin aina voi pöyristyä. Onko sillä mitään tekemistä todellisuuden kanssa?
Hedelmällistä ei ole keskustella, jos et ymmärrä edes keskusten alkeita. Kommentissasi ei ole mitään järkeä.
Vierailija kirjoitti:
"Vauvalta kuulemma pitää pyytää lupa vaipanvaihtoon."
"Myös vauvan sylissäpitoon tarvitaan lupa vauvalta."
Joo. Kaittia kanssa!
Eilen näin kotimaisen pikku videon, jossa opetettiin että kissaltakin pitää pyytää lupa jotta saa silittää!
Mitä hullutuksia vielä!
Kyllä tuo ruokalapun väkisin pukeminen on kiusaamista, tai jos sätkii vastaan eikä anna pukea kurahousuja.
No, sitten sotkee vaatteensa, ei kannata aikuisen tapella mokomista asioista.
Ja kissalta en lupia kysele myöskään!
Hyödynnät eläintä! Hyväksikäytät! Elisa tulee ja vie sulta kissan pois - ettäs tiedät NIIIH!!
Yksvuotiaalta ei kysytä, laitetaanko ruokalappu. Sanotaan , että nyt laitetaan ruokalappu. Ja laitetaan.
Oli puhetta että vauvalta pitää kysyä lupaa. Vauva huutaa sängyssään likaisessa vaipasta nälkäisenä ja sun pitää ensiksi saada siltä suostumus voitko ottaa syliin ja sen jälkeen suostumus vaipanvaihtoon. Ei kuulosta terveeltä. Isommat lapset ovat eri asia. Ne voivat sanoa ettei halua kenenkään syliin.