Lue keskustelun säännöt.
Liisa Keltikangas-Järvinen: Muuttuuko lapsen oikeus aikuisen avuttomuudeksi?
10.04.2026 |
Onko kasvatus kääntynyt päälaelleen?
Psykologian emeritaprofessori Liisa Keltikangas-Järvinen kertoo hätkähdyttävän esimerkin arjesta: päiväkodissa 1-vuotiaalta kysytään suostumusta ruokalappuun ja 2-vuotias päättää itse, pukeeko hän kurahousut. Muuttuuko lapsen oikeus aikuisen avuttomuudeksi?
(Katso koko jakso Asiastudion Youtube- tai Spotify-kanavilta.)
Itse ajattelen, että aikuinen tekee päätökset pienen lapsen puolesta. Olen myös sanonut päiväkodissa suoraan, että lapsi ei ole aikuinen, jolta kysytään esimerkiksi kurahousujen pukemisesta mielipidettä.
Arjessa annan lapselleni kuitenkin rajatusti mahdollisuuksia vaikuttaa. Esimerkiksi kaupassa saatan pohtia ääneen, mitä tänään syötäisiin tai otetaanko tätä vai tuota, mutta se on enemmän sellaista small talkia minun puolelta. Sen sijaan lapsi saa päättää, kuinka paljon syö. Minut kasvatettiin syömään lautanen tyhjäksi, ja muistan itse istuneeni tuntikausia ruokapöydässä, joten en halua siirtää samaa mallia eteenpäin.
Nyt kun lapsellani on vahva uhmaikä ja tarve tehdä asioita itse, olen yrittänyt löytää tasapainoa. Annan välillä valinnanvapautta pienissä asioissa, kuten vaatteissa: tarjoan kaksi vaihtoehtoa, joista lapsi saa valita. Näin hän kokee saavansa päättää, mutta aikuisena rajaan aina vaihtoehdot ja jos ei päätöstä synny siinä hetkessä, minä teen lopullisen päätöksen enkä pyörrä sitä vain siksi, että lapsi sittenkin haluaa itse päättää.
Samoin yritän toimia vaikkapa siirtymätilanteissa:jos ulkoa ei haluttaisi lähteä sisälle, annan ennakkoon esimerkiksi viiden minuutin lisäajan. Tämä on usein riittänyt siihen, että lapsi tulee lopulta vapaaehtoisesti mukaan ilman suurempaa konfliktia.
Kommentit (76)
Kummallista on tämä elämänmeno nykyisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nytkö sitä kuria pitäisi taas alkaa pitää lapsille? Juuri kun oli opittu, että kuri on lasun paikka ja kaikella tavalla väärin.
Vauvalta kuulemma pitää pyytää lupa vaipanvaihtoon. Mitä jos lupaa ei heru??
Vierailija kirjoitti:
Vauvalta kuulemma pitää pyytää lupa vaipanvaihtoon. Mitä jos lupaa ei heru??
Myös vauvan sylissäpitoon tarvitaan lupa vauvalta.
"Vauvalta kuulemma pitää pyytää lupa vaipanvaihtoon."
"Myös vauvan sylissäpitoon tarvitaan lupa vauvalta."
Joo. Kaittia kanssa!
Eilen näin kotimaisen pikku videon, jossa opetettiin että kissaltakin pitää pyytää lupa jotta saa silittää!
Mitä hullutuksia vielä!
Kyllä tuo ruokalapun väkisin pukeminen on kiusaamista, tai jos sätkii vastaan eikä anna pukea kurahousuja.
No, sitten sotkee vaatteensa, ei kannata aikuisen tapella mokomista asioista.
Ja kissalta en lupia kysele myöskään!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Varhaiskasvatusyksikössä ei voi pakottaa lapselle sitä ruokalappua tai kurahousuja koska se on fyysistä rajoittamista. Opetushallituksen määräyksen mukaan fyysistä rajoittamista voi käyttää vain hätätilanteissa eikä se niissäkään saa olla ensisijainen tai rutiininomainen toimintapa. Fyysisen rajoittamisen käyttö on myös aina kirjattava ja raportoitava siitä lapsen vanhemmille ja esihenkilölle.
Täysin sairasta. Näin kasvaa sitä velttoa ja yhteistyökuvytöntä massaa, joka tekee peruskouluopetuksesta mahdotonta.
Tietysti valta siirtyy lapsille jos se otetaan ensin aikuisilta pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsen fyysinen kurittaminen oli sallittua vielä 1984 asti. Miksi tästä luovuttiin? Kasvoin tukkapöllyn ja luunappien maailmassa. Mutta aikuisena osaan olla nöyrä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vauvalta kuulemma pitää pyytää lupa vaipanvaihtoon. Mitä jos lupaa ei heru??
Myös vauvan sylissäpitoon tarvitaan lupa vauvalta.
No ihan rehellisesti sanottuna pitäisi kyllä kysyä. Se että vauvaa pidetään sylissä ja käsitellään ja se vaan huutaa ja kärsii = elinikäiset traumat ja ongelmat. Vauva ei itke jos sitä käsittelee äiti ja sitä käsitellään oikein, sen tarpeisiin vastataan ja äiti priorisoi sen, ihan niinkuin kuuluukin. Yhteiskunnan pitäisi tukea ja järjestäytyä tämän mallin ympärille, ei niin että vauva on esine ja trophy, niinkuin nykyään kuvitellaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Entäpä sitten kun 5-v ei suostu laittamaan pipoa, hanskoja, talvitakkia?
Kun 6-v ei suostu laittamaan vaatteita päälle aamulla ollenkaan?
Missä vaiheessa saa alkaa kasvattaa lasta?
Kysytäänkö nyt ihan aikuisten oikeasti 1-vuotiaalta lupaa ruokalappuun? Että jos hän sanookin ei, niin sitä ei sitten ollenkaan laiteta?
Vai olisiko kyseessä sellainen retorinen kysymys, jonka tarkoituksena on valmistella lasta itse tapahtumaan? Sanoitetaan tapahtuva tosiasia, ystävälliseen, kysyvään sävyyn.
Jotenkin kyllästyttää nämä Liisa K-J:n ikuiset valitukset. Onko pientä huomionhakuisuutta, kun hän aina löytää jonkun pöyristyttävää epäkohdan, jota hän sitten pöyristelee?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Entäpä sitten kun 5-v ei suostu laittamaan pipoa, hanskoja, talvitakkia?
Kun 6-v ei suostu laittamaan vaatteita päälle aamulla ollenkaan?
Missä vaiheessa saa alkaa kasvattaa lasta?
Voi nääs nääs.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vauvalta kuulemma pitää pyytää lupa vaipanvaihtoon. Mitä jos lupaa ei heru??
Myös vauvan sylissäpitoon tarvitaan lupa vauvalta.
No ihan rehellisesti sanottuna pitäisi kyllä kysyä. Se että vauvaa pidetään sylissä ja käsitellään ja se vaan huutaa ja kärsii = elinikäiset traumat ja ongelmat. Vauva ei itke jos sitä käsittelee äiti ja sitä käsitellään oikein, sen tarpeisiin vastataan ja äiti priorisoi sen, ihan niinkuin kuuluukin. Yhteiskunnan pitäisi tukea ja järjestäytyä tämän mallin ympärille, ei niin että vauva on esine ja trophy, niinkuin nykyään kuvitellaan.
Peukutin tätä ensiksi alas, mutta sitten tuli mieleen nämä sukulaiset, joilla oli hirveä tarve halata lapsia ja ottaa syliin. Sitten sitä tehtiin puolipakolla.
En silloin, enkä nytkään ymmärrä ihmistä, joka kokee oikeudekseen pakottaa läheisyyttä. Lapsilla on täysi oikeus ujostella puolituttuja ja pitää fyysiset rajansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä meillä käsketään vielä 10-vuotiaskin pistämään pipo päähän ja hanskat käteen jos meinaa ilman niitä livahtaa kouluun, kun mittari näyttää aamulla nollaa astetta. Ennen sitä ei lähde ovesta ulos. Tietää itsekin ettei kannata alkaa vääntää, koska muuten myöhästyy koulusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vauvalta kuulemma pitää pyytää lupa vaipanvaihtoon. Mitä jos lupaa ei heru??
Myös vauvan sylissäpitoon tarvitaan lupa vauvalta.
No ihan rehellisesti sanottuna pitäisi kyllä kysyä. Se että vauvaa pidetään sylissä ja käsitellään ja se vaan huutaa ja kärsii = elinikäiset traumat ja ongelmat. Vauva ei itke jos sitä käsittelee äiti ja sitä käsitellään oikein, sen tarpeisiin vastataan ja äiti priorisoi sen, ihan niinkuin kuuluukin. Yhteiskunnan pitäisi tukea ja järjestäytyä tämän mallin ympärille, ei niin että vauva on esine ja trophy, niinkuin nykyään kuvitellaan.
Peukutin tätä ensiksi alas, mutta sitten tuli mieleen nämä sukulaiset, joilla oli hirveä tarve halata lapsia ja ottaa syliin. Sitten sitä tehtiin puolipakolla.
En silloin, enkä nytkään ymmärrä ihmistä, joka kokee oikeudekseen pakottaa läheisyyttä. Lapsilla on täysi oikeus ujostella puolituttuja ja pitää fyysiset rajansa.
Meidän lähipiirissä lasten mummo ollut juuri tuollainen vauvan väkisin sylissäpitäjä ja isompien lasten väkisinhalaaja ja sylissä istumassa pitäjä, myös väkisin (poskelle)pussaaja. Kiellettiin aina kyllä, mistä loukkaantui näissä tilanteissa (tietysti) verisesti. Nyt lasten ollessa isompia ihmettelee miksi lapset pitävät "turvaväliä" häneen, eivätkä riennä halaamaan kuten toista mummoa.
Vierailija kirjoitti:
Kysytäänkö nyt ihan aikuisten oikeasti 1-vuotiaalta lupaa ruokalappuun? Että jos hän sanookin ei, niin sitä ei sitten ollenkaan laiteta?
Vai olisiko kyseessä sellainen retorinen kysymys, jonka tarkoituksena on valmistella lasta itse tapahtumaan? Sanoitetaan tapahtuva tosiasia, ystävälliseen, kysyvään sävyyn.
Jotenkin kyllästyttää nämä Liisa K-J:n ikuiset valitukset. Onko pientä huomionhakuisuutta, kun hän aina löytää jonkun pöyristyttävää epäkohdan, jota hän sitten pöyristelee?
No jos kyseessä on retorinen kysymys, niin eihän siinä ole mitään järkeä!
"Saako laittaa ruokalapun?"
"EI"
"No laitetaan nyt kumminkin."
> Tarkoitus oli opettaa lapselle, että hän saa päättää itse. Opetitkin päinvastoin, ettei lapsen mielipiteellä ole merkitystä.
Ennemmin ajattelisin niin että lapsi saa päättää niistä asioista, joista kykenee ottamaan vastuuta. Esim 2v voi päättää ottaako punaisen vai vihreän pipon mjtta se pipo puetaan, kun on kylmä. Jos 1v osaa syödä sotkematta (ei kai kukaan 1v osaa?) niin olkoon ilman ruokalappua, muuten saa käyttää siihen asti kunnes syöminen onnistuu siististi tai pesee itse vaatteensa.
Teini voi jo mennä ilman pipoa, koska itsepä siinä sitten ottaa vastuun palelemisestaan.
Kannattaa kuitenkin muistaa että L K-J on alansa huippuasiantuntijoita, hänkin on silti vain ihminen ja usein myös asiantuntijat ovat tietyissä asioissa erimielisiä, joten ei hänkään mikään kasvatustieteen jumala ole, vaikka usein hänen kanssa samaa mieltä olen.
Vierailija kirjoitti:
Ennemmin ajattelisin niin että lapsi saa päättää niistä asioista, joista kykenee ottamaan vastuuta. Esim 2v voi päättää ottaako punaisen vai vihreän pipon mjtta se pipo puetaan, kun on kylmä. Jos 1v osaa syödä sotkematta (ei kai kukaan 1v osaa?) niin olkoon ilman ruokalappua, muuten saa käyttää siihen asti kunnes syöminen onnistuu siististi tai pesee itse vaatteensa.
Teini voi jo mennä ilman pipoa, koska itsepä siinä sitten ottaa vastuun palelemisestaan.
Kannattaa kuitenkin muistaa että L K-J on alansa huippuasiantuntijoita, hänkin on silti vain ihminen ja usein myös asiantuntijat ovat tietyissä asioissa erimielisiä, joten ei hänkään mikään kasvatustieteen jumala ole, vaikka usein hänen kanssa samaa mieltä olen.
No näinhän se on tähän asti ollut ja nyt L K-J puuttuu tähän, että lapsen päätösvaltaa yritetään ulottaa asioihin, joita lapsen ei tulisi saada päättää.
Työskentelen terveydenhoidossa itse ja valitettavasti tähän ilmiöön törmää nykyään yhä useammin. Pieni lapsi käskee ja vässykät vanhemmat yrittävät maanitella että haluisitsä pikku kullannuppu nyt tehdä tän tutkimuksen tai hoitotoimenpiteen vai etsä haluis? Olen laittanut muutaman pihalle huoneesta ja sanonut että tulette takaisin kun homma onnistuu koska minulla on aikataulu ja seuraava odottaa vuoroaan eikä minulla ole aikaa odottaa joska pikku diktaattori haluaisi suostua asiaan johon vanhempien on velvollisuus hänet määrätä. Oksettaa tällainen käytös vässykkävanhemmilta ja kun lapsi kasvaa aikuiseksi eikä kaikki menekään enää hänen tahtonsa mukaan niin siinä ei pää kestä.
Varhaiskasvatusyksikössä ei voi pakottaa lapselle sitä ruokalappua tai kurahousuja koska se on fyysistä rajoittamista. Opetushallituksen määräyksen mukaan fyysistä rajoittamista voi käyttää vain hätätilanteissa eikä se niissäkään saa olla ensisijainen tai rutiininomainen toimintapa. Fyysisen rajoittamisen käyttö on myös aina kirjattava ja raportoitava siitä lapsen vanhemmille ja esihenkilölle.