Lue keskustelun säännöt.
Liisa Keltikangas-Järvinen: Muuttuuko lapsen oikeus aikuisen avuttomuudeksi?
10.04.2026 |
Onko kasvatus kääntynyt päälaelleen?
Psykologian emeritaprofessori Liisa Keltikangas-Järvinen kertoo hätkähdyttävän esimerkin arjesta: päiväkodissa 1-vuotiaalta kysytään suostumusta ruokalappuun ja 2-vuotias päättää itse, pukeeko hän kurahousut. Muuttuuko lapsen oikeus aikuisen avuttomuudeksi?
(Katso koko jakso Asiastudion Youtube- tai Spotify-kanavilta.)
Itse ajattelen, että aikuinen tekee päätökset pienen lapsen puolesta. Olen myös sanonut päiväkodissa suoraan, että lapsi ei ole aikuinen, jolta kysytään esimerkiksi kurahousujen pukemisesta mielipidettä.
Arjessa annan lapselleni kuitenkin rajatusti mahdollisuuksia vaikuttaa. Esimerkiksi kaupassa saatan pohtia ääneen, mitä tänään syötäisiin tai otetaanko tätä vai tuota, mutta se on enemmän sellaista small talkia minun puolelta. Sen sijaan lapsi saa päättää, kuinka paljon syö. Minut kasvatettiin syömään lautanen tyhjäksi, ja muistan itse istuneeni tuntikausia ruokapöydässä, joten en halua siirtää samaa mallia eteenpäin.
Nyt kun lapsellani on vahva uhmaikä ja tarve tehdä asioita itse, olen yrittänyt löytää tasapainoa. Annan välillä valinnanvapautta pienissä asioissa, kuten vaatteissa: tarjoan kaksi vaihtoehtoa, joista lapsi saa valita. Näin hän kokee saavansa päättää, mutta aikuisena rajaan aina vaihtoehdot ja jos ei päätöstä synny siinä hetkessä, minä teen lopullisen päätöksen enkä pyörrä sitä vain siksi, että lapsi sittenkin haluaa itse päättää.
Samoin yritän toimia vaikkapa siirtymätilanteissa:jos ulkoa ei haluttaisi lähteä sisälle, annan ennakkoon esimerkiksi viiden minuutin lisäajan. Tämä on usein riittänyt siihen, että lapsi tulee lopulta vapaaehtoisesti mukaan ilman suurempaa konfliktia.
Kommentit (82)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muisto.
Muistan kun lapsena en saanut tahtoani kerran läpi. Olin ehkä noin 4 - 5 - vuotias.
Joten menin lattialle makaamaan. Päätin etten nouse ylös, jos vanhemmat eivät tottele minua.
Muistan vieläkin sen pöyristymisen ja syvän loukkaantumisen, kun he eivät reagoineet minuun mitenkään. Sellainen tuntuma, että makasin siinä tosi pitkään ennen kuin nousin ylös. Kyllähän tuollainen kummasti rauhoitti ja ehkä teki vähän kiltimmäksi.
Kerran sain tahtoni läpi kun jälleen olin maassa ja pidin pöydänjalasta kiinni. He kiskoivat minua, mutta eivät saaneet irrotettua. Voitin sen taistelun.
Ja niin edelleen.
Hyvä vaan etten aina voittanut.
En halua sekoittaa tätä keskustelua, mutta aikuisena olen ihmetellyt miten ihmeessä vanhempani osasivat olla noin viisaita tuossa tilanteessa?
Ei mitään väkivaltaa. Pelkkä tahallinen reagoimattomuus, kun pikku diktaattori ei voinut koko ajan pompotella vanhempiaan.
Juuri ihan oikein tehty.
Lasten pitäisi vähitellen myös oppia sietämään pettymyksiä. Elämä ei aina tule olemaan ruusuilla tanssimista.
Jos niin luulee, voi romahtaa jo ensimmäisestä vastoinkäymisestä.
Miten ihmeessä osasivat?
No totta munassa osasivat, kun näin heille oli tehty, ja heidän vanhemmilleen ennen tätä.
Eihän se lastenkasvatuksen viisaus asu pelkästään joidenkin teoreetikkojen kirjoissa ja tutkimuksissa, vaan elävässä elämässä ja hyviksi koetuissa perinteissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi niistä syistä miksi jätin työni päiväkodissa.
Muistan kun kerrankin pidettiin palaveria jossa väännettiin siitä mistä asioista lasten tulee saada päättää itse. Johtaja ja muutama varhaiskasvatuksen opettaja oli sitä mieltä, että lapsella on oikeus syödä jälkiruoka ennen varsinaista lounasta, jos tämä niin haluaa. Minä taas olin sitä mieltä, että tottakai lapset valitsevat sen makean jälkkärin. Ei lapsella ole vielä sellaista impulssikontrollia jotta osaisi vastustaa sitä pannaria, saati sitten tietoa siitä miten sokeri vaikuttaa verensokeriin ja nälkään.
Osa kasvattajista on ihan pihalla siitä millaisia päätöksiä on järkevä sysätä lapsen harteille.
Millä tuota perustellaan? Onko perustelu vaan se, että "lapsella tulee olla oikeus"?
Perusteltiin juurikin sillä, että lapsella on oikeus päättää tällaisista asioista itse ja ketään ei tule pakottaa syömään. Kukaanhan ei ollut pakottamassa lapsia syömään vaan osa työntekijöistä halusi opettaa normaalia tapakasvatusta ja huolehtia siitä, että lapset saavat oikeaa ruokaa. Osa "ammattilaisista" on vaan ihan pihalla siitä millaisista asioista lapsi voi päättää. Eivät ole mitään välkyntä porukkaa ja ottavat vastaan kaikki ohjeistukset yhtään miettimättä itse, että onko niissä järkeä ja mihin niitä kannattaa edes soveltaa.
Eli tällaisia varhaiskasvatuksen ammattilaisista meillä on kentällä.
Varhaiskasvatus on olemassa lain mukaan sitä varten, että lapset saavat tutkittuun tietoon pohjautuvan suunnitelmallisen kasvatuksen. Vanhan ajan tarhat sen sijaan olivat enemmän sitä, että mentiin maalaisjärjen mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysytäänkö nyt ihan aikuisten oikeasti 1-vuotiaalta lupaa ruokalappuun? Että jos hän sanookin ei, niin sitä ei sitten ollenkaan laiteta?
Vai olisiko kyseessä sellainen retorinen kysymys, jonka tarkoituksena on valmistella lasta itse tapahtumaan? Sanoitetaan tapahtuva tosiasia, ystävälliseen, kysyvään sävyyn.
Jotenkin kyllästyttää nämä Liisa K-J:n ikuiset valitukset. Onko pientä huomionhakuisuutta, kun hän aina löytää jonkun pöyristyttävää epäkohdan, jota hän sitten pöyristelee?
No jos kyseessä on retorinen kysymys, niin eihän siinä ole mitään järkeä!
"Saako laittaa ruokalapun?"
"EI"
"No laitetaan nyt kumminkin."
> Tarkoitus oli opettaa lapselle, että hän saa päättää itse. Opetitkin päinvastoin, ettei lapsen mielipiteellä ole merkitystä.
Olet oikeassa, mutta oletko varma, että keskustelu meni sanasta sanaan noin?
Monella saattaa olla sellainen tyyli, että esimerkiksi sanoo lapselle: "Tuletko tänne?" kun toki tarkoittaa: "Tule tänne."
Sanotko puolisollesi tai isommille lapsille ruokapöydässä, että "Antaisitko suolaa?" vai "Anna suolaa."?
Jälkimmäinen on mielestäni erittäin epäkohtelias tapa puhua, vaikka molemmilla lauseilla on täysin sama tarkoitus, saada toinen tekemään joku asia.
Vaikka kyseessä on kysymys, se esitetään tavalla, jossa ei tosiasiassa oikeastaan ole mitään vaihtoehtoa kieltäytyä. Ihan yhtä hyvin lapsi voi tehdä tenän ja kieltäytyä tottelemasta haukahtelemiasi komentoja.
Niinhän lapset tekevät, etenkin uhmaiässä. Olennaista on, että miten näihin kieltäytymisiin suhtaudutaan.
Sulla menee kyllä iloisesti asiat sekaisin.
Kohtelias kysymys ja käsky EIVÄT OLE SAMA ASIA.
Toinen on nimenomaan kysymys, johon vastataan, toinen on käsky. Ei todellakaan ole ok käskyttää puolisoa ruokapöydässä. Sen sijaan lapsen tulee oppia, että jotkut asiat on hoidettava ja niistä määrää vanhempi.
Eli teidän kotona puolisolta kysytään, mutta lapsia käskytetään? Minkä ikäisiä lapsia et enää käskytä? El minkä ikäisille alat opettaa käytöstapoja?
- Otatko punaiset vai sinisen kurahanskat?
Tähän rajoittuu meillä 2-vuotiaan valintamahdollisuudet. Jos vastaukseksi tulee "ei mitään", niin minä valitsen väärät käsineet ja laitan ne käsiin, eikä asiasta enää neuvotella. Kas kummasti alkaa jo seuraavana päivänä syntyä valinta ja vielä aika äkkiä, koska muksu tietää, ettei hän pysty jarruttamaan pukemistilaisuutta venkoilemalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi niistä syistä miksi jätin työni päiväkodissa.
Muistan kun kerrankin pidettiin palaveria jossa väännettiin siitä mistä asioista lasten tulee saada päättää itse. Johtaja ja muutama varhaiskasvatuksen opettaja oli sitä mieltä, että lapsella on oikeus syödä jälkiruoka ennen varsinaista lounasta, jos tämä niin haluaa. Minä taas olin sitä mieltä, että tottakai lapset valitsevat sen makean jälkkärin. Ei lapsella ole vielä sellaista impulssikontrollia jotta osaisi vastustaa sitä pannaria, saati sitten tietoa siitä miten sokeri vaikuttaa verensokeriin ja nälkään.
Osa kasvattajista on ihan pihalla siitä millaisia päätöksiä on järkevä sysätä lapsen harteille.
Millä tuota perustellaan? Onko perustelu vaan se, että "lapsella tulee olla oikeus"?
Perusteltiin juurikin sillä, että lapsella on oikeus päättää tällaisista asioista itse ja ketään ei tule pakottaa syömään. Kukaanhan ei ollut pakottamassa lapsia syömään vaan osa työntekijöistä halusi opettaa normaalia tapakasvatusta ja huolehtia siitä, että lapset saavat oikeaa ruokaa. Osa "ammattilaisista" on vaan ihan pihalla siitä millaisista asioista lapsi voi päättää. Eivät ole mitään välkyntä porukkaa ja ottavat vastaan kaikki ohjeistukset yhtään miettimättä itse, että onko niissä järkeä ja mihin niitä kannattaa edes soveltaa.
Eli tällaisia varhaiskasvatuksen ammattilaisista meillä on kentällä.
Varhaiskasvatus on olemassa lain mukaan sitä varten, että lapset saavat tutkittuun tietoon pohjautuvan suunnitelmallisen kasvatuksen. Vanhan ajan tarhat sen sijaan olivat enemmän sitä, että mentiin maalaisjärjen mukaan.
Eikä saa.
Hyvä esimerkki on se varhaiskasvatuksen suunnitelma, joka tehdään jokaiselle lapselle. Tästä oli jokin aika sitten juttua, että kentällä se suunnitelma on ymmärretty täysin väärin, ja sitä käytetään väärin. Ajatuksena oli, että siinä mietittäisiin tapoja, joilla päiväkoti voisi tukea yksilöllisesti lapsen kehitystä. Sen sijaan siitä on tullut eräänlainen kehityskeskustelu, jossa ruoditaan lapsi vanhemmilleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi niistä syistä miksi jätin työni päiväkodissa.
Muistan kun kerrankin pidettiin palaveria jossa väännettiin siitä mistä asioista lasten tulee saada päättää itse. Johtaja ja muutama varhaiskasvatuksen opettaja oli sitä mieltä, että lapsella on oikeus syödä jälkiruoka ennen varsinaista lounasta, jos tämä niin haluaa. Minä taas olin sitä mieltä, että tottakai lapset valitsevat sen makean jälkkärin. Ei lapsella ole vielä sellaista impulssikontrollia jotta osaisi vastustaa sitä pannaria, saati sitten tietoa siitä miten sokeri vaikuttaa verensokeriin ja nälkään.
Osa kasvattajista on ihan pihalla siitä millaisia päätöksiä on järkevä sysätä lapsen harteille.
Millä tuota perustellaan? Onko perustelu vaan se, että "lapsella tulee olla oikeus"?
Perusteltiin juurikin sillä, että lapsella on oikeus päättää tällaisista asioista itse ja ketään ei tule pakottaa syömään. Kukaanhan ei ollut pakottamassa lapsia syömään vaan osa työntekijöistä halusi opettaa normaalia tapakasvatusta ja huolehtia siitä, että lapset saavat oikeaa ruokaa. Osa "ammattilaisista" on vaan ihan pihalla siitä millaisista asioista lapsi voi päättää. Eivät ole mitään välkyntä porukkaa ja ottavat vastaan kaikki ohjeistukset yhtään miettimättä itse, että onko niissä järkeä ja mihin niitä kannattaa edes soveltaa.
Eli tällaisia varhaiskasvatuksen ammattilaisista meillä on kentällä.
Varhaiskasvatus on olemassa lain mukaan sitä varten, että lapset saavat tutkittuun tietoon pohjautuvan suunnitelmallisen kasvatuksen. Vanhan ajan tarhat sen sijaan olivat enemmän sitä, että mentiin maalaisjärjen mukaan.
Missä tutkimuksessa sanotaan, että sokerinen ruoka kannattaa syödä ennen terveellisempää lounasta?
Tai missä tutkimuksessa todetaan, että lapsen tulee saada päättää kaikesta itse? Eikös aina painoteta sitä, että lapsen tulee saada päättää ikätasonsa mukaisesti asioista. Yksikään päiväkoti-ikäinen ei ymmärrä millaisia vaikutuksia sillä on, että jättää lounaan väliin ja syö pelkkiä sokeriherkkuja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi niistä syistä miksi jätin työni päiväkodissa.
Muistan kun kerrankin pidettiin palaveria jossa väännettiin siitä mistä asioista lasten tulee saada päättää itse. Johtaja ja muutama varhaiskasvatuksen opettaja oli sitä mieltä, että lapsella on oikeus syödä jälkiruoka ennen varsinaista lounasta, jos tämä niin haluaa. Minä taas olin sitä mieltä, että tottakai lapset valitsevat sen makean jälkkärin. Ei lapsella ole vielä sellaista impulssikontrollia jotta osaisi vastustaa sitä pannaria, saati sitten tietoa siitä miten sokeri vaikuttaa verensokeriin ja nälkään.
Osa kasvattajista on ihan pihalla siitä millaisia päätöksiä on järkevä sysätä lapsen harteille.
Millä tuota perustellaan? Onko perustelu vaan se, että "lapsella tulee olla oikeus"?
Perusteltiin juurikin sillä, että lapsella on oikeus päättää tällaisista asioista itse ja ketään ei tule pakottaa syömään. Kukaanhan ei ollut pakottamassa lapsia syömään vaan osa työntekijöistä halusi opettaa normaalia tapakasvatusta ja huolehtia siitä, että lapset saavat oikeaa ruokaa. Osa "ammattilaisista" on vaan ihan pihalla siitä millaisista asioista lapsi voi päättää. Eivät ole mitään välkyntä porukkaa ja ottavat vastaan kaikki ohjeistukset yhtään miettimättä itse, että onko niissä järkeä ja mihin niitä kannattaa edes soveltaa.
Eli tällaisia varhaiskasvatuksen ammattilaisista meillä on kentällä.
Varhaiskasvatus on olemassa lain mukaan sitä varten, että lapset saavat tutkittuun tietoon pohjautuvan suunnitelmallisen kasvatuksen. Vanhan ajan tarhat sen sijaan olivat enemmän sitä, että mentiin maalaisjärjen mukaan.
Missä tutkimuksessa sanotaan, että sokerinen ruoka kannattaa syödä ennen terveellisempää lounasta?
Tai missä tutkimuksessa todetaan, että lapsen tulee saada päättää kaikesta itse? Eikös aina painoteta sitä, että lapsen tulee saada päättää ikätasonsa mukaisesti asioista. Yksikään päiväkoti-ikäinen ei ymmärrä millaisia vaikutuksia sillä on, että jättää lounaan väliin ja syö pelkkiä sokeriherkkuja.
Ihan ilman mitään tutkimuksia totean, että jos lapsi ei syö murusellistakaan vaikkapa kaalipataa, niin joissain tilanteissa on parempi, että hän kuitenkin sillä ateriakerralla syö edes jälkiruoaksi ajateltun mustikkarahkan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Missä tutkimuksessa sanotaan, että sokerinen ruoka kannattaa syödä ennen terveellisempää lounasta?
Tai missä tutkimuksessa todetaan, että lapsen tulee saada päättää kaikesta itse? Eikös aina painoteta sitä, että lapsen tulee saada päättää ikätasonsa mukaisesti asioista. Yksikään päiväkoti-ikäinen ei ymmärrä millaisia vaikutuksia sillä on, että jättää lounaan väliin ja syö pelkkiä sokeriherkkuja. "
Kasvatustieteilijät tietysti noudattavat ensi sijassa kasvatustieteen tutkimustuloksia. Ei heillä ole kovin paljoa tietoa vaikkapa ravintoasioista. Kasvatustieteen keskiössä ovat aika pitkälti positiivisuuden, lapsilähtöisyyden ja tunteiden huomioimisen kaltaiset asiat. Sieltä se tulee, että ei haluta pakottaa paitsi jos se on ihan välttämätöntä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi niistä syistä miksi jätin työni päiväkodissa.
Muistan kun kerrankin pidettiin palaveria jossa väännettiin siitä mistä asioista lasten tulee saada päättää itse. Johtaja ja muutama varhaiskasvatuksen opettaja oli sitä mieltä, että lapsella on oikeus syödä jälkiruoka ennen varsinaista lounasta, jos tämä niin haluaa. Minä taas olin sitä mieltä, että tottakai lapset valitsevat sen makean jälkkärin. Ei lapsella ole vielä sellaista impulssikontrollia jotta osaisi vastustaa sitä pannaria, saati sitten tietoa siitä miten sokeri vaikuttaa verensokeriin ja nälkään.
Osa kasvattajista on ihan pihalla siitä millaisia päätöksiä on järkevä sysätä lapsen harteille.
Millä tuota perustellaan? Onko perustelu vaan se, että "lapsella tulee olla oikeus"?
Perusteltiin juurikin sillä, että lapsella on oikeus päättää tällaisista asioista itse ja ketään ei tule pakottaa syömään. Kukaanhan ei ollut pakottamassa lapsia syömään vaan osa työntekijöistä halusi opettaa normaalia tapakasvatusta ja huolehtia siitä, että lapset saavat oikeaa ruokaa. Osa "ammattilaisista" on vaan ihan pihalla siitä millaisista asioista lapsi voi päättää. Eivät ole mitään välkyntä porukkaa ja ottavat vastaan kaikki ohjeistukset yhtään miettimättä itse, että onko niissä järkeä ja mihin niitä kannattaa edes soveltaa.
Eli tällaisia varhaiskasvatuksen ammattilaisista meillä on kentällä.
Varhaiskasvatus on olemassa lain mukaan sitä varten, että lapset saavat tutkittuun tietoon pohjautuvan suunnitelmallisen kasvatuksen. Vanhan ajan tarhat sen sijaan olivat enemmän sitä, että mentiin maalaisjärjen mukaan.
Missä tutkimuksessa sanotaan, että sokerinen ruoka kannattaa syödä ennen terveellisempää lounasta?
Tai missä tutkimuksessa todetaan, että lapsen tulee saada päättää kaikesta itse? Eikös aina painoteta sitä, että lapsen tulee saada päättää ikätasonsa mukaisesti asioista. Yksikään päiväkoti-ikäinen ei ymmärrä millaisia vaikutuksia sillä on, että jättää lounaan väliin ja syö pelkkiä sokeriherkkuja.
Ihan ilman mitään tutkimuksia totean, että jos lapsi ei syö murusellistakaan vaikkapa kaalipataa, niin joissain tilanteissa on parempi, että hän kuitenkin sillä ateriakerralla syö edes jälkiruoaksi ajateltun mustikkarahkan.
Ns. turvaruoka
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi niistä syistä miksi jätin työni päiväkodissa.
Muistan kun kerrankin pidettiin palaveria jossa väännettiin siitä mistä asioista lasten tulee saada päättää itse. Johtaja ja muutama varhaiskasvatuksen opettaja oli sitä mieltä, että lapsella on oikeus syödä jälkiruoka ennen varsinaista lounasta, jos tämä niin haluaa. Minä taas olin sitä mieltä, että tottakai lapset valitsevat sen makean jälkkärin. Ei lapsella ole vielä sellaista impulssikontrollia jotta osaisi vastustaa sitä pannaria, saati sitten tietoa siitä miten sokeri vaikuttaa verensokeriin ja nälkään.
Osa kasvattajista on ihan pihalla siitä millaisia päätöksiä on järkevä sysätä lapsen harteille.
Millä tuota perustellaan? Onko perustelu vaan se, että "lapsella tulee olla oikeus"?
Perusteltiin juurikin sillä, että lapsella on oikeus päättää tällaisista asioista itse ja ketään ei tule pakottaa syömään. Kukaanhan ei ollut pakottamassa lapsia syömään vaan osa työntekijöistä halusi opettaa normaalia tapakasvatusta ja huolehtia siitä, että lapset saavat oikeaa ruokaa. Osa "ammattilaisista" on vaan ihan pihalla siitä millaisista asioista lapsi voi päättää. Eivät ole mitään välkyntä porukkaa ja ottavat vastaan kaikki ohjeistukset yhtään miettimättä itse, että onko niissä järkeä ja mihin niitä kannattaa edes soveltaa.
Eli tällaisia varhaiskasvatuksen ammattilaisista meillä on kentällä.
Varhaiskasvatus on olemassa lain mukaan sitä varten, että lapset saavat tutkittuun tietoon pohjautuvan suunnitelmallisen kasvatuksen. Vanhan ajan tarhat sen sijaan olivat enemmän sitä, että mentiin maalaisjärjen mukaan.
Eikä saa.
Hyvä esimerkki on se varhaiskasvatuksen suunnitelma, joka tehdään jokaiselle lapselle. Tästä oli jokin aika sitten juttua, että kentällä se suunnitelma on ymmärretty täysin väärin, ja sitä käytetään väärin. Ajatuksena oli, että siinä mietittäisiin tapoja, joilla päiväkoti voisi tukea yksilöllisesti lapsen kehitystä. Sen sijaan siitä on tullut eräänlainen kehityskeskustelu, jossa ruoditaan lapsi vanhemmilleen.
Vanhemmat ovat ymmärtäneet koko varhaiskasvatuksen väärin kun kuvittelevat että se on joku paikka mihin lapsi viedään työpäivän ajaksi hoitoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi niistä syistä miksi jätin työni päiväkodissa.
Muistan kun kerrankin pidettiin palaveria jossa väännettiin siitä mistä asioista lasten tulee saada päättää itse. Johtaja ja muutama varhaiskasvatuksen opettaja oli sitä mieltä, että lapsella on oikeus syödä jälkiruoka ennen varsinaista lounasta, jos tämä niin haluaa. Minä taas olin sitä mieltä, että tottakai lapset valitsevat sen makean jälkkärin. Ei lapsella ole vielä sellaista impulssikontrollia jotta osaisi vastustaa sitä pannaria, saati sitten tietoa siitä miten sokeri vaikuttaa verensokeriin ja nälkään.
Osa kasvattajista on ihan pihalla siitä millaisia päätöksiä on järkevä sysätä lapsen harteille.
Millä tuota perustellaan? Onko perustelu vaan se, että "lapsella tulee olla oikeus"?
Perusteltiin juurikin sillä, että lapsella on oikeus päättää tällaisista asioista itse ja ketään ei tule pakottaa syömään. Kukaanhan ei ollut pakottamassa lapsia syömään vaan osa työntekijöistä halusi opettaa normaalia tapakasvatusta ja huolehtia siitä, että lapset saavat oikeaa ruokaa. Osa "ammattilaisista" on vaan ihan pihalla siitä millaisista asioista lapsi voi päättää. Eivät ole mitään välkyntä porukkaa ja ottavat vastaan kaikki ohjeistukset yhtään miettimättä itse, että onko niissä järkeä ja mihin niitä kannattaa edes soveltaa.
Eli tällaisia varhaiskasvatuksen ammattilaisista meillä on kentällä.
Varhaiskasvatus on olemassa lain mukaan sitä varten, että lapset saavat tutkittuun tietoon pohjautuvan suunnitelmallisen kasvatuksen. Vanhan ajan tarhat sen sijaan olivat enemmän sitä, että mentiin maalaisjärjen mukaan.
Missä tutkimuksessa sanotaan, että sokerinen ruoka kannattaa syödä ennen terveellisempää lounasta?
Tai missä tutkimuksessa todetaan, että lapsen tulee saada päättää kaikesta itse? Eikös aina painoteta sitä, että lapsen tulee saada päättää ikätasonsa mukaisesti asioista. Yksikään päiväkoti-ikäinen ei ymmärrä millaisia vaikutuksia sillä on, että jättää lounaan väliin ja syö pelkkiä sokeriherkkuja.
Ihan ilman mitään tutkimuksia totean, että jos lapsi ei syö murusellistakaan vaikkapa kaalipataa, niin joissain tilanteissa on parempi, että hän kuitenkin sillä ateriakerralla syö edes jälkiruoaksi ajateltun mustikkarahkan.
Ns. turvaruoka
Eihän tässä kukaan ole mistään pakottamisesta puhunutkaan. Luitko sä mun viestejä ollenkaan? Kirjoitin, että ei pakoteta syömään, mutta ensin tarjotaan sitä oikeaa ruokaa. Yhdenkään lapsen turvaruoka ei voi olla joku sokerihöttömuro.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi näiden lasten turvaruoka on aina joku makea herkku tai eines? Onko se ihmekään, että suolistosyöpä lisääntyy, kun jengi vetää lisäaineilla kyllästettyä höttöä oikean ruoan sijasta.
Vierailija kirjoitti:
"Missä tutkimuksessa sanotaan, että sokerinen ruoka kannattaa syödä ennen terveellisempää lounasta?
Tai missä tutkimuksessa todetaan, että lapsen tulee saada päättää kaikesta itse? Eikös aina painoteta sitä, että lapsen tulee saada päättää ikätasonsa mukaisesti asioista. Yksikään päiväkoti-ikäinen ei ymmärrä millaisia vaikutuksia sillä on, että jättää lounaan väliin ja syö pelkkiä sokeriherkkuja. "
Kasvatustieteilijät tietysti noudattavat ensi sijassa kasvatustieteen tutkimustuloksia. Ei heillä ole kovin paljoa tietoa vaikkapa ravintoasioista. Kasvatustieteen keskiössä ovat aika pitkälti positiivisuuden, lapsilähtöisyyden ja tunteiden huomioimisen kaltaiset asiat. Sieltä se tulee, että ei haluta pakottaa paitsi jos se on ihan välttämätöntä.
Sielä tulevat myös pahoinvoivat lapset, joita ei käsketä vaan jotka joutuvat jo taaperoikäisenä ottamaan vastuun itsestään, kun vanhemmat eivät ota, vaan lässyttävät vaan jonninjoutavia kysymyksiään. Mietitään vain, että tuntuuko nyt varmasti hyvältä ettei koskaan vähääkään joudu kokemaan mielipahaa. Sitten ei isompana osata ottaa pienintäkään vastoinkäymistä vastaan vaan ahdistutaan ja jäädään kotiin kun kouluun ei uskalla mennä. Oma napa on ainoa johon tuijotetaan, ja koko ajan. Eihän siinä voi kuin ahdistua.
Kuulostaako tutulta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi niistä syistä miksi jätin työni päiväkodissa.
Muistan kun kerrankin pidettiin palaveria jossa väännettiin siitä mistä asioista lasten tulee saada päättää itse. Johtaja ja muutama varhaiskasvatuksen opettaja oli sitä mieltä, että lapsella on oikeus syödä jälkiruoka ennen varsinaista lounasta, jos tämä niin haluaa. Minä taas olin sitä mieltä, että tottakai lapset valitsevat sen makean jälkkärin. Ei lapsella ole vielä sellaista impulssikontrollia jotta osaisi vastustaa sitä pannaria, saati sitten tietoa siitä miten sokeri vaikuttaa verensokeriin ja nälkään.
Osa kasvattajista on ihan pihalla siitä millaisia päätöksiä on järkevä sysätä lapsen harteille.
Millä tuota perustellaan? Onko perustelu vaan se, että "lapsella tulee olla oikeus"?
Perusteltiin juurikin sillä, että lapsella on oikeus päättää tällaisista asioista itse ja ketään ei tule pakottaa syömään. Kukaanhan ei ollut pakottamassa lapsia syömään vaan osa työntekijöistä halusi opettaa normaalia tapakasvatusta ja huolehtia siitä, että lapset saavat oikeaa ruokaa. Osa "ammattilaisista" on vaan ihan pihalla siitä millaisista asioista lapsi voi päättää. Eivät ole mitään välkyntä porukkaa ja ottavat vastaan kaikki ohjeistukset yhtään miettimättä itse, että onko niissä järkeä ja mihin niitä kannattaa edes soveltaa.
Eli tällaisia varhaiskasvatuksen ammattilaisista meillä on kentällä.
Varhaiskasvatus on olemassa lain mukaan sitä varten, että lapset saavat tutkittuun tietoon pohjautuvan suunnitelmallisen kasvatuksen. Vanhan ajan tarhat sen sijaan olivat enemmän sitä, että mentiin maalaisjärjen mukaan.
Missä tutkimuksessa sanotaan, että sokerinen ruoka kannattaa syödä ennen terveellisempää lounasta?
Tai missä tutkimuksessa todetaan, että lapsen tulee saada päättää kaikesta itse? Eikös aina painoteta sitä, että lapsen tulee saada päättää ikätasonsa mukaisesti asioista. Yksikään päiväkoti-ikäinen ei ymmärrä millaisia vaikutuksia sillä on, että jättää lounaan väliin ja syö pelkkiä sokeriherkkuja.
Ihan ilman mitään tutkimuksia totean, että jos lapsi ei syö murusellistakaan vaikkapa kaalipataa, niin joissain tilanteissa on parempi, että hän kuitenkin sillä ateriakerralla syö edes jälkiruoaksi ajateltun mustikkarahkan.
Ns. turvaruoka
Aika moni lapsi ei montaakaan asiaa maista, ellei hiukan pakoteta. Veljeni ei syönyt mitään, ja lopuille oli allerginen. No, pakotettiin, ja innostui isompana sitten maistelemaan oikeasti maailman makuja. En minä ole syönyt liikuvaa mustekalan lonkeroa enkä heinäsirkkoja, mutta hän on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi niistä syistä miksi jätin työni päiväkodissa.
Muistan kun kerrankin pidettiin palaveria jossa väännettiin siitä mistä asioista lasten tulee saada päättää itse. Johtaja ja muutama varhaiskasvatuksen opettaja oli sitä mieltä, että lapsella on oikeus syödä jälkiruoka ennen varsinaista lounasta, jos tämä niin haluaa. Minä taas olin sitä mieltä, että tottakai lapset valitsevat sen makean jälkkärin. Ei lapsella ole vielä sellaista impulssikontrollia jotta osaisi vastustaa sitä pannaria, saati sitten tietoa siitä miten sokeri vaikuttaa verensokeriin ja nälkään.
Osa kasvattajista on ihan pihalla siitä millaisia päätöksiä on järkevä sysätä lapsen harteille.
Millä tuota perustellaan? Onko perustelu vaan se, että "lapsella tulee olla oikeus"?
Perusteltiin juurikin sillä, että lapsella on oikeus päättää tällaisista asioista itse ja ketään ei tule pakottaa syömään. Kukaanhan ei ollut pakottamassa lapsia syömään vaan osa työntekijöistä halusi opettaa normaalia tapakasvatusta ja huolehtia siitä, että lapset saavat oikeaa ruokaa. Osa "ammattilaisista" on vaan ihan pihalla siitä millaisista asioista lapsi voi päättää. Eivät ole mitään välkyntä porukkaa ja ottavat vastaan kaikki ohjeistukset yhtään miettimättä itse, että onko niissä järkeä ja mihin niitä kannattaa edes soveltaa.
Eli tällaisia varhaiskasvatuksen ammattilaisista meillä on kentällä.
Varhaiskasvatus on olemassa lain mukaan sitä varten, että lapset saavat tutkittuun tietoon pohjautuvan suunnitelmallisen kasvatuksen. Vanhan ajan tarhat sen sijaan olivat enemmän sitä, että mentiin maalaisjärjen mukaan.
Eikä saa.
Hyvä esimerkki on se varhaiskasvatuksen suunnitelma, joka tehdään jokaiselle lapselle. Tästä oli jokin aika sitten juttua, että kentällä se suunnitelma on ymmärretty täysin väärin, ja sitä käytetään väärin. Ajatuksena oli, että siinä mietittäisiin tapoja, joilla päiväkoti voisi tukea yksilöllisesti lapsen kehitystä. Sen sijaan siitä on tullut eräänlainen kehityskeskustelu, jossa ruoditaan lapsi vanhemmilleen.
Vanhemmat ovat ymmärtäneet koko varhaiskasvatuksen väärin kun kuvittelevat että se on joku paikka mihin lapsi viedään työpäivän ajaksi hoitoon.
Olisit nyt kertonut sen oikeankin ymmärryksen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysytäänkö nyt ihan aikuisten oikeasti 1-vuotiaalta lupaa ruokalappuun? Että jos hän sanookin ei, niin sitä ei sitten ollenkaan laiteta?
Vai olisiko kyseessä sellainen retorinen kysymys, jonka tarkoituksena on valmistella lasta itse tapahtumaan? Sanoitetaan tapahtuva tosiasia, ystävälliseen, kysyvään sävyyn.
Jotenkin kyllästyttää nämä Liisa K-J:n ikuiset valitukset. Onko pientä huomionhakuisuutta, kun hän aina löytää jonkun pöyristyttävää epäkohdan, jota hän sitten pöyristelee?
No jos kyseessä on retorinen kysymys, niin eihän siinä ole mitään järkeä!
"Saako laittaa ruokalapun?"
"EI"
"No laitetaan nyt kumminkin."
> Tarkoitus oli opettaa lapselle, että hän saa päättää itse. Opetitkin päinvastoin, ettei lapsen mielipiteellä ole merkitystä.
Olet oikeassa, mutta oletko varma, että keskustelu meni sanasta sanaan noin?
Monella saattaa olla sellainen tyyli, että esimerkiksi sanoo lapselle: "Tuletko tänne?" kun toki tarkoittaa: "Tule tänne."
Sanotko puolisollesi tai isommille lapsille ruokapöydässä, että "Antaisitko suolaa?" vai "Anna suolaa."?
Jälkimmäinen on mielestäni erittäin epäkohtelias tapa puhua, vaikka molemmilla lauseilla on täysin sama tarkoitus, saada toinen tekemään joku asia.
Vaikka kyseessä on kysymys, se esitetään tavalla, jossa ei tosiasiassa oikeastaan ole mitään vaihtoehtoa kieltäytyä. Ihan yhtä hyvin lapsi voi tehdä tenän ja kieltäytyä tottelemasta haukahtelemiasi komentoja.
Niinhän lapset tekevät, etenkin uhmaiässä. Olennaista on, että miten näihin kieltäytymisiin suhtaudutaan.
Sulla menee kyllä iloisesti asiat sekaisin.
Kohtelias kysymys ja käsky EIVÄT OLE SAMA ASIA.
Toinen on nimenomaan kysymys, johon vastataan, toinen on käsky. Ei todellakaan ole ok käskyttää puolisoa ruokapöydässä. Sen sijaan lapsen tulee oppia, että jotkut asiat on hoidettava ja niistä määrää vanhempi.
Eli teidän kotona puolisolta kysytään, mutta lapsia käskytetään? Minkä ikäisiä lapsia et enää käskytä? El minkä ikäisille alat opettaa käytöstapoja?
Lapsilta kysytään kun on kysyttää ja käsketään kun on käskettävää. Nämä eivät ole sama asia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi niistä syistä miksi jätin työni päiväkodissa.
Muistan kun kerrankin pidettiin palaveria jossa väännettiin siitä mistä asioista lasten tulee saada päättää itse. Johtaja ja muutama varhaiskasvatuksen opettaja oli sitä mieltä, että lapsella on oikeus syödä jälkiruoka ennen varsinaista lounasta, jos tämä niin haluaa. Minä taas olin sitä mieltä, että tottakai lapset valitsevat sen makean jälkkärin. Ei lapsella ole vielä sellaista impulssikontrollia jotta osaisi vastustaa sitä pannaria, saati sitten tietoa siitä miten sokeri vaikuttaa verensokeriin ja nälkään.
Osa kasvattajista on ihan pihalla siitä millaisia päätöksiä on järkevä sysätä lapsen harteille.
Millä tuota perustellaan? Onko perustelu vaan se, että "lapsella tulee olla oikeus"?
Perusteltiin juurikin sillä, että lapsella on oikeus päättää tällaisista asioista itse ja ketään ei tule pakottaa syömään. Kukaanhan ei ollut pakottamassa lapsia syömään vaan osa työntekijöistä halusi opettaa normaalia tapakasvatusta ja huolehtia siitä, että lapset saavat oikeaa ruokaa. Osa "ammattilaisista" on vaan ihan pihalla siitä millaisista asioista lapsi voi päättää. Eivät ole mitään välkyntä porukkaa ja ottavat vastaan kaikki ohjeistukset yhtään miettimättä itse, että onko niissä järkeä ja mihin niitä kannattaa edes soveltaa.
Eli tällaisia varhaiskasvatuksen ammattilaisista meillä on kentällä.
Varhaiskasvatus on olemassa lain mukaan sitä varten, että lapset saavat tutkittuun tietoon pohjautuvan suunnitelmallisen kasvatuksen. Vanhan ajan tarhat sen sijaan olivat enemmän sitä, että mentiin maalaisjärjen mukaan.
Missä tutkimuksessa sanotaan, että sokerinen ruoka kannattaa syödä ennen terveellisempää lounasta?
Tai missä tutkimuksessa todetaan, että lapsen tulee saada päättää kaikesta itse? Eikös aina painoteta sitä, että lapsen tulee saada päättää ikätasonsa mukaisesti asioista. Yksikään päiväkoti-ikäinen ei ymmärrä millaisia vaikutuksia sillä on, että jättää lounaan väliin ja syö pelkkiä sokeriherkkuja.
Ihan ilman mitään tutkimuksia totean, että jos lapsi ei syö murusellistakaan vaikkapa kaalipataa, niin joissain tilanteissa on parempi, että hän kuitenkin sillä ateriakerralla syö edes jälkiruoaksi ajateltun mustikkarahkan.
Hyvin harvoin tulee esiin tilanteita, joissa sen kaalipadan oheen ei olisi esimerkiksi leipää tmv, joka kelpaisi lapselle. Hyvin harvoin se ainoa vaihtoehto on vain se jälkiruoka.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos lapsella tulee aina olla oikeus, hän ehkä voi aikuisenakin ajatella, että nimenomaan hänellä on aina oikeus kaikkeen mahdolliseen.
Ei velvollisuuksia. ( Kuulostaa jotenkin taas narsistin käytökseltä.)
Tämähän tuntuu nimenomaan suurelta ongelmalta nykyään, porukka luulee että heillä on vain oikeuksia, mutta ei velvollisuuksia, huoh. Itse todennut lapsille että joo, kun kasvatte saatte lisää oikeuksia ja vapauksia, mutta velvollisuudet kyllä lisääntyvät samaan tahtiin ja ellei niitä velvollisuuksia täytä, vapauksia voidaan myös rajoittaa uudestaan
Osaa ihmisistä ei ole vain tarkoitettu sopeutumaan muottiin. Ne piirteet tulevat usein esiin jo lapsena. Näistä lapsista kasvaa aikuisina johtajia, yrittäjiä, urheilijoita tms. Luovat omat sääntönsä ja uusia suuntaviivoja kaikille.
Mikähän urheilijoista tekee oman tiensä kulkijoita? Äärimmäisen kurinalaista hommaa ja muiden sääntöjen mukaan on mentävä.
Vierailija kirjoitti:
Varhaiskasvatusyksikössä ei voi pakottaa lapselle sitä ruokalappua tai kurahousuja koska se on fyysistä rajoittamista. Opetushallituksen määräyksen mukaan fyysistä rajoittamista voi käyttää vain hätätilanteissa eikä se niissäkään saa olla ensisijainen tai rutiininomainen toimintapa. Fyysisen rajoittamisen käyttö on myös aina kirjattava ja raportoitava siitä lapsen vanhemmille ja esihenkilölle.
Löysäähän kukkahattuasi, juntti.
Perusteltiin juurikin sillä, että lapsella on oikeus päättää tällaisista asioista itse ja ketään ei tule pakottaa syömään. Kukaanhan ei ollut pakottamassa lapsia syömään vaan osa työntekijöistä halusi opettaa normaalia tapakasvatusta ja huolehtia siitä, että lapset saavat oikeaa ruokaa. Osa "ammattilaisista" on vaan ihan pihalla siitä millaisista asioista lapsi voi päättää. Eivät ole mitään välkyntä porukkaa ja ottavat vastaan kaikki ohjeistukset yhtään miettimättä itse, että onko niissä järkeä ja mihin niitä kannattaa edes soveltaa.
Eli tällaisia varhaiskasvatuksen ammattilaisista meillä on kentällä.