Muutan 48-vuotiaana 28neliön yksiöön. Pelkään romahtavani
Ex avustaa muutossa
Kommentit (143)
Vierailija kirjoitti:
En tiiä oonko kuvitellut kaiken että muka olis henkistä väkivaltaa. Olin turvakodissakin. Mies ihan lempeä suurimman osan ajasta
Ap
Henkinen väkivalta :D eli mitähän on oikeasti tapahtunut, tuskin mitään isoa ja heti ollaan eroamassa ja vinkumassa kun omien valintojen johdosta "joudutaan" muuttamaan muka liian pieneen asuntoon. Sinulla ei ole kyllä nyt yhtään varaa valittaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä pelkään että masennun vielä enemmän. Jätän kaiken taakseni. Mä en tunne ketään. Ei ystäviä paikkakunnalla. Ei perhettä, sukua. Oon eläkkeellä eli päivät kotona. Auttakaa! Itkettää, pelkään katuvani päätöstä erota.
Ap
Yleensä ei kannata erota. Peru ero. Siinä se.
Tuokin on tosiaan vaihtoehto, jos niin kovasti itkettää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
28m2 on liian vähän aikuiselle.
Minä ja kumppanini (aikuisia) asumme 15 neliössä. Ei olla liian vaativia.
"no mutku mutku mun on saatava se 200m omakotitalo ilmaseks nyt ja heti ja mitään en oo valmis sen eteen tekemään!!1!"
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihminen muka tarvitsee viiden huoneen kämpän jos vain yhdessä pystyy olemaan kerrallaan?
No minusta kaksio on kivempi, että nukkumiselle on oma tila tai sitten alkovilla varustettu yksiö.
Kukaan yksin viittä huonetta tarvitse.
Ohis
Jätettyjä naisia varten pitäisi olla jokin menopaussikoti tms., tietenkin ilmainen, missä voivat yhdessä voimantua.
Vierailija kirjoitti:
28m2=Hikikomero.
Hyvän kokoiset komerot sulla: 28 neliömetriä on sentään suuntaansa 5,3 m x 5,3 m neliönä tai suorakulmiona 4 m x 7 m.
Vierailija kirjoitti:
Jätettyjä naisia varten pitäisi olla jokin menopaussikoti tms., tietenkin ilmainen, missä voivat yhdessä voimantua.
Aika moni nuori nainenkin tulee jätetyksi. Mahtaneeko semmoiset viihtyä menopaussikodissa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei mahdu kunnolla aikuistuneen ihmisen tavarat.
Nuori pärjää yksiössä, kun ei vielä omista paljon mitään eikä ole perinyt mitään ja on saanut jättää ylimääräiset vanhempiensa luo.
Vanhus ehkä myös, jos on jo antanut tärkeimmät perinnöksi tai muuten alkaa varautua kuolemaansa.
Kaikki ei kaipaa joutavaa krääsää ympärilleen tunteakseen olonsa hyväksi.
Ei ole kyse vain tavarasta vaan mä ainakin kaipaan tilaa ja nautin, kun saan asua omakotitalossa ja on oma tontti puutarhoineen. Vihaan asua kerrostaloissa ja rivareissa.
Vierailija kirjoitti:
Mä pelkään että masennun vielä enemmän. Jätän kaiken taakseni. Mä en tunne ketään. Ei ystäviä paikkakunnalla. Ei perhettä, sukua. Oon eläkkeellä eli päivät kotona. Auttakaa! Itkettää, pelkään katuvani päätöstä erota.
Ap
Ongelma siis on ennemminkin muuttaminen uudelle paikkakunnalla, jossa ei tunne VIELÄ ketään. Ei niinkään asunnon koko. Ota tuo tilaisuutena karistaa vanhat sosiaaliset painolastit. Löydät itsesi uudestaan, jos olet ollut huonon parisuhteen pienentämä. Nyt elät niinkuin itse valitset. Ensin kannattaa valita asenne, että elämästä tulee nyt itsen näköistä eli parempaa.
Vierailija kirjoitti:
Ihminen tarvitsee tilaa sitä varten että kun paistaa silakoita, se haju ei imeydy sohvaan.
heh heh tuo oli hyvä kuitti sanoisinko.
Pienin asunto missä olen asunut oli 32 m2. Se riitti, kun oli iso parveke lisäksi. Nyt asun n. 55 m2 kaksiossa. Tilaa on hiukan liikaa. Uskoisin 40-45 m2 riittävän, kunhan olisi parveke ja riittävästi säilytystilaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jätettyjä naisia varten pitäisi olla jokin menopaussikoti tms., tietenkin ilmainen, missä voivat yhdessä voimantua.
Aika moni nuori nainenkin tulee jätetyksi. Mahtaneeko semmoiset viihtyä menopaussikodissa?
Menopaussi voi iskeä ihan teini-ikäiseenkin, nuorin josta olen lukenut oli 14v.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meitä asuu kaksi aikuista 33 neliössä, ilman mitään ongelmia. Kyllä sä pärjäät.
Otan osaa köyhyysrajalla elämiseenne.
Päinvastoin. Olemme hyvin toimeentulevia ja velattomia. Myimme ison talon pois ja muutimme aiemmalle vapaa-ajan asunnollemme, ihan vapaaehtoisesti. Tämä on oikein sopiva meille, ja säästyneet rahat käytämme matkusteluun 😊
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meitä asuu kaksi aikuista 33 neliössä, ilman mitään ongelmia. Kyllä sä pärjäät.
Otan osaa köyhyysrajalla elämiseenne.
33 m2 ostaminen vaikkapa Ullanlinnassa tai Kruununhaassa Helsingissä on kaukana köyhyysrajalla elämisestä. Samalka hinnalla saa pikkupaikkakunnalta omakotitalon. Neliöiden määrä ei kerro hinnasta vielä mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei mahdu kunnolla aikuistuneen ihmisen tavarat.
Nuori pärjää yksiössä, kun ei vielä omista paljon mitään eikä ole perinyt mitään ja on saanut jättää ylimääräiset vanhempiensa luo.
Vanhus ehkä myös, jos on jo antanut tärkeimmät perinnöksi tai muuten alkaa varautua kuolemaansa.
Kaikki ei kaipaa joutavaa krääsää ympärilleen tunteakseen olonsa hyväksi.
Ei ole kyse vain tavarasta vaan mä ainakin kaipaan tilaa ja nautin, kun saan asua omakotitalossa ja on oma tontti puutarhoineen. Vihaan asua kerrostaloissa ja rivareissa.
Sama, mutta ei talon tarvitse olla iso. Pieni mökki riittää. Eri
Vierailija kirjoitti:
28m2 on liian vähän aikuiselle.
Riittää yhdelle, mutta kahdelle on jo ahdas.
Olen katsellut itselleni yksiötä tai pientä kaksiota.
Vierailija kirjoitti:
Mä pelkään että masennun vielä enemmän. Jätän kaiken taakseni. Mä en tunne ketään. Ei ystäviä paikkakunnalla. Ei perhettä, sukua. Oon eläkkeellä eli päivät kotona. Auttakaa! Itkettää, pelkään katuvani päätöstä erota.
Ap
Miksi muutit vieraalle paikkakunnalle, jos tuolta tuntuu. Asiat pitää selvittää itselle ennen muuttoa.
Vierailija kirjoitti:
Jätettyjä naisia varten pitäisi olla jokin menopaussikoti tms., tietenkin ilmainen, missä voivat yhdessä voimantua.
Loistava idea! NHP-koti (Naisia Hermoromahduksen Partaalla).
Tarjolla Spa-kylpyjä, niskahierontaa ja vertaistukea. Suklaata rajattomasti ja käytössä tupakka-huone.
Kännyt kerätään pois oleskelun ajaksi.
Se asuntoko eniten ahdistaa? Vai se ero? Vai se, ettei ole tuttuja paikkakunnalla? Ja olipa se mikä vaan tai kaikki noista, niin jokaiseen ahdistukseen on tartuttava erikseen ja tehtävä niille yksi kerrallaan jotain.
Kun olet kotona siinä asunnossasi, työstät sitä uutta kotiasi, että se alkaa tuntua kodilta. Ja erostasi voit mennä puhumaan vaikka kirkon diakonille, tai pyytää hänet kotiisi käymään. Ja tilata jonkun spr:n vapaaehtoispalvelun kautta ystävän ja seuralaisen tulemaan kanssasi jonnekin, jos et ketään kerran vielä tunne, etkä yksin halua mennä. Seurakuntaan ja kirkkoon ja niiden eri tilaisuuksiin saa yleensä kuka vaan mennä, niissäkin näkee muita ja usein niistä saa kahviakin. Sieltä voi löytyä ystäviä tai edes auttajia.