Lue keskustelun säännöt.
Muutan 48-vuotiaana 28neliön yksiöön. Pelkään romahtavani
Kommentit (229)
Kaksio olisi minusta optimaalisin, mahtuis ystävät paremmin kylään.
Tsemppiä uuteen elämänvaiheeseen!
ps. romahtamisfiilikseen auttaa Psalmi 23 <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei mahdu kunnolla aikuistuneen ihmisen tavarat.
Nuori pärjää yksiössä, kun ei vielä omista paljon mitään eikä ole perinyt mitään ja on saanut jättää ylimääräiset vanhempiensa luo.
Vanhus ehkä myös, jos on jo antanut tärkeimmät perinnöksi tai muuten alkaa varautua kuolemaansa.
Mitä roinaa sitä "aikuistuneen" ihmisen nurkissa pitäisi pyöriä? Tuskin kellään mitään viittätoista eri perintöpiironkia on?
Riittää, kun vaatteet, ruoanlaittovälineet, ja tavarat joilla on tunnearvoa mahtuvat hyvin. Siihen päälle perus huonekalut; sänky, sohva, ruokapöytä, työpöytä, TV. Kenties vielä kirjahylly.
Mihin sä nuo kaikki huonekalut laitat 28 neliön yksiössä? Sänky ja ruoka/työpöytä todennäköisesti mahtuvat, mutta sohva ja kirjahylly tuskin molemmat.
Mä olen muuttamassa 28 neliön yksiöön parhaillaan.
Sinne tulee sängyn lisäksi ruokapöytä, sohva, nojatuoli, 2 kirjahyllyä ja lipasto.
Sion jäädä ns omalle eläkkeelle ja myin perheasunnon ja ostin siitä saaduilla rahoilla yksiön itselleni ja toisen aikuistuneelle lapselleni. Odotan muuttoa innolla, voin samalla luopua autosta, kun uudessa asunnossa on hyvät kulkuyhteydet ilmankin.
Yksiössä on lisäksi pienemmät asuinkustannukset ja lapsi päädee elämän alkuun. Olen suunnitellut tätä muutosta pitkään ja parhaillaan toteutan. Minulla on syöpä ja jos/kun kuolen, lapsi voi laittaa minun yksiöni vuokralle ja saa lisätuloja.
Se huonekalujen määrä on aika riippuvainen siitä asunnon pohjaratkaisusta. Vaikka neliöitä olisi enemmän ei se takaa sitä että kaikki nuo sinne mahtuisi.
Kirjahyllyt seinää vasten, sohva irti seinästä keskemmälle huonetta. Katso vaikka Youtubesta sisustusohjelmia, kaikissa sanotaan, että sohvaa ei pidä laittaa seinää vasten, se on virhe sisustuksessa ja tekee huoneesta pienemmän, ei suurempaa.
Alapeukku koska ärsyttää tällaiset "ei pidä tehdä näin, se on virhe sisustuksessa". Olkoot vain, jos haluan tehdä jonkun asian, vaikka laittaa sohvan seinää vasten, niin turha muiden komennella, että niin muka ei pidä tehdä.
Vierailija kirjoitti:
Jos jäisin yksin muuttaisin pieneen yksiöön. En tarvitse paljoa tilaa ja kotona lähinnä nukkuu ja syö.
Eri asia jos olisi lemmikkejä, niin sitten olisi oltava sitä tilaa heillekin.
Yksin eläessä en haluaisi lukaalia vaan säästäisin asumismenoissa niin paljon kuin mahdollista ja niillä rahoilla matkustelisin kivoissa paikoissa.
No, et muuttaisi. Sä et vaan pysty kuvittelemaan tuota tilannetta.
Ymmärrän.
Itse asun 97 neliössä yksin. Asunto tuntuu liian isolta minulle. Mutta, kun yhtiövastike on halpa. Niin näillä mennään pääkaupunkiseudulla toistaiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on kanssa pieni asunto, sais olla jopa pienempi, kun 64-vuotiaana ei viitsi yhtään siivota jatkuvasti. Nykyään riittää kerran kuussa siivous, tiskit muutaman päivän välein. Ei ehkä sitäkään, sekin autuus yksinelämisessä on.
Mutta pääasia on nykyään se, etten enää keräisi niin kauheasti kaikkea rompetta. Mutta kun harrastus on maalaus, piirustus, askartelu, niin väkisin on niitä laatikoita täynnä kaikkea mahdollista. Ja vaatteita vein yhdeksän säkillistä kierrätykseen, ja toiset samanlaiset saisi vieläkin viedä. Olen ollut sellainen vaatehullu, mutta enää en tarvitse, pakko on minimaalistaa pukeutuminenkin muutamaan laadukkaaseen vaatekappaleeseen - ei rahan, ei tilan vaan iän puolesta. Ei enää jaksa, yksinkertaisuus kaikessa on tällä hetkellä pop mun elämässä.
Yksinkertaisuus on tyylikkyyttä. Varmuutta valikoida, mikä sopii ja mitä tarvitsee. Selkeyttä. Jännä tämä, että ihmisillä jotka maalaa, tai siis joilla on maalaustarvikkeita, värejä ja taulupohjia, ym, niin heidän kodissaan on juuri siitä syystä erityistä tunnelmaa. Ilmeisesti koska se luovuus on läsnä siinä kodissa niin hienolla tavalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
28 neliötä on hyvän kokoinen yksin asuvalle mulla 31 neliötä ja sais olla pienempikin, suomalaiset valittaa ja rutisee, halutaan luksusta halvalla eikä tingitä mistään, ap on naurettava, jos ei ole tuloja niin ei todellakaan kannata itkeä ettei ole varaa isoon asuntoon.
Vierailija kirjoitti:
"Eri asia jos olisi lemmikkejä, niin sitten olisi oltava sitä tilaa heillekin."
No esimerkiksi koirat ei tarvitse isoa sisätilaa. Riehumiset, liikunta, ym sitten ulkona.
Pieni koira vois sopia yksiöön mut iso koira max kaksio
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän.
Itse asun 97 neliössä yksin. Asunto tuntuu liian isolta minulle. Mutta, kun yhtiövastike on halpa. Niin näillä mennään pääkaupunkiseudulla toistaiseksi.
Ihan unelmaa tuo asumistilanne. Sinä onnekas!
Vierailija kirjoitti:
Kiitos tosi paljon!
Sanon suoraan, että tää merkitsee mulle erityisen paljon Jos ihmiset tietäis millaisen helvetin mä olen kulkenut päästäkseni tähän, niin eivät ehkä uskoisi.... Oon joskus miettinyt et jop kirjoittaisin kirjan tästä kaikesta, mutta vielä ei ole löytynyt aikaa tai riittävää tahtotilaa.
Juuri nyt ihmiset kaipaisi tarinoita (kirjoja, elokuvia) selviytymisestä kun monella on tosi vaikeaa taloudellisesti. Kunpa vaan tekisit tuon kirjan. Antaisit kerta kaikkiaan kynän sauhuta ja kirjaat mitä se oli . Paljon turhia ja hölmöjä jopa plagioitujakin teoksia on julkaistu! Sitäpaitsi sinunlaisellesi ihmiselle, joka on oikeasti selviytynyt moisesta kurimuksesta liehuvin lipuin, yksi kirja on piece of cake!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Eri asia jos olisi lemmikkejä, niin sitten olisi oltava sitä tilaa heillekin."
No esimerkiksi koirat ei tarvitse isoa sisätilaa. Riehumiset, liikunta, ym sitten ulkona.
Pieni koira vois sopia yksiöön mut iso koira max kaksio
Joo. Mikään ei ole surkeampaa kuin pari isoa saksanpaimenkoiraa tai vastaavaa ronttia kerrostaloyksiössä ulvomassa kun kukaan ei ole ulkoiluttamassa (tyyppi töissä tai jossakin muttei kotona koko päivää).
Samoin jos joku metsästyskoira tai jopa täysikasvuinen dobermanni on roudattu kerrostaloyksiöön niin voihan helskutti sitä ulvomista kun omistaja on muualla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihminen muka tarvitsee viiden huoneen kämpän jos vain yhdessä pystyy olemaan kerrallaan?
Henkisen hyvinvoinnin kannalta on tärkeää, että on erikseen makuuhuone ja työhuone. Eli ettei makuuhuoneessa olisi mitään työasioita. Viittä ei toki tarvikaan.
Ehkä sinulla. Itse teen töitä joko keittiössä tai makkarissa. Muita huoneita ei olekaan. Ja henkisesti voin erittäin hyvin. Vapaa-ajalla en töitä mieti, suosittelen.
Olen aina jotenkin ihaillu ihmisiä jotka kykenee vaivatta keskittymään ja työskentelemään jossain meluisassa ja vilkkaassa kahvilassa. Siis läppäri vaan siinä ja kahvikuppi ja napu napu naputtelemaan. En ikinä pystyisi, koska tarvitsen työrauhan. Mieluummin tosiaan vaikka siellä oman makkarin nurkassa tai keittiön pöydän ääressä. Hiljaisuudessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaksio olisi minusta optimaalisin, mahtuis ystävät paremmin kylään.
Tsemppiä uuteen elämänvaiheeseen!
ps. romahtamisfiilikseen auttaa Psalmi 23 <3
Kaksio on siitä hyvä, että mahtuu yökylään kaverit toiseen huoneeseen tavaroineen. Toki yksiössä on ainaskin sitten tunnelmaa kuin siskonpeti patjoineen siinä lattialla. Sopu sijaa antaa, sanotaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Eri asia jos olisi lemmikkejä, niin sitten olisi oltava sitä tilaa heillekin."
No esimerkiksi koirat ei tarvitse isoa sisätilaa. Riehumiset, liikunta, ym sitten ulkona.
Pieni koira vois sopia yksiöön mut iso koira max kaksio
Joo. Mikään ei ole surkeampaa kuin pari isoa saksanpaimenkoiraa tai vastaavaa ronttia kerrostaloyksiössä ulvomassa kun kukaan ei ole ulkoiluttamassa (tyyppi töissä tai jossakin muttei kotona koko päivää).
Samoin jos joku metsästyskoira tai jopa täysikasvuinen dobermanni on roudattu kerrostaloyksiöön niin voihan helskutti sitä ulvomista kun omistaja on muualla.
Eihän noin vaativat koirarodut edes sovellu kerrostaloon tai rivariin, jos eivät saa virikkeitä yms voivat käydä kiinni kun turhauttavat:o
Ja joo oon itsekin törmännyt ilmiöön jossa isot koirarodut ja vieläpä tuollaiset vaativat ja aktiiviset rodut tungettu yksiöön asumaan ja sit se koira ulvoo päivisin ja iltaisin kun omistaja poissa, "lenkki" On takapihalla nopeet pissit/kakat tai muutama metri ja käännös.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Eri asia jos olisi lemmikkejä, niin sitten olisi oltava sitä tilaa heillekin."
No esimerkiksi koirat ei tarvitse isoa sisätilaa. Riehumiset, liikunta, ym sitten ulkona.
Pieni koira vois sopia yksiöön mut iso koira max kaksio
Joo. Mikään ei ole surkeampaa kuin pari isoa saksanpaimenkoiraa tai vastaavaa ronttia kerrostaloyksiössä ulvomassa kun kukaan ei ole ulkoiluttamassa (tyyppi töissä tai jossakin muttei kotona koko päivää).
Samoin jos joku metsästyskoira tai jopa täysikasvuinen dobermanni on roudattu kerrostaloyksiöön niin voihan helskutti sitä ulvomista kun omistaja on muualla.
Ulvominen ja muu levottomuus ei korjaannu kolmella huoneella ja keittiöllä. Usein sitä paitsi makkarit ovat koirilta suljettuja paikkoja, mitä en ymmärrä ylipäätään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Eri asia jos olisi lemmikkejä, niin sitten olisi oltava sitä tilaa heillekin."
No esimerkiksi koirat ei tarvitse isoa sisätilaa. Riehumiset, liikunta, ym sitten ulkona.
Pieni koira vois sopia yksiöön mut iso koira max kaksio
Joo. Mikään ei ole surkeampaa kuin pari isoa saksanpaimenkoiraa tai vastaavaa ronttia kerrostaloyksiössä ulvomassa kun kukaan ei ole ulkoiluttamassa (tyyppi töissä tai jossakin muttei kotona koko päivää).
Samoin jos joku metsästyskoira tai jopa täysikasvuinen dobermanni on roudattu kerrostaloyksiöön niin voihan helskutti sitä ulvomista kun omistaja on muualla.
Eihän noin vaativat koirarodut edes sovellu kerrostaloon tai rivariin, jos eivät saa virikkeitä yms voivat käydä kiinni kun turhauttavat:o
Ja joo oon itsekin törmännyt ilmiöön jossa isot koirarodut ja vieläpä tuollaiset vaativat ja aktiiviset rodut tungettu yksiöön asumaan ja sit se koira ulvoo päivisin ja iltaisin kun omistaja poissa, "lenkki" On takapihalla nopeet pissit/kakat tai muutama metri ja käännös.
Tässäkin ongelmana ei ole asunnon koko, vaan se ettei koiralle ylipäätään anneta tarpeeksi hoivaa, seuraa, liikuntaa ja aktiviteettia. Miten luulet että useampi makkari tämän korjaisi? Jos edelleen koiraa laiminlyödään muulla tavoin.
Niin voi käydä ihan vaan shokista ja muutoksesta. Keskity huolehtimaan perustarpeistasi eli syö hyvin, mene nukkumaan ajoissa äläkä mieti asioita liiaksi. Avaa ikkuna ja käy kävelyllä. Kyllä se vielä iloksi muuttuu varsinkin kun pääsee miehestä eroon :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaksio olisi minusta optimaalisin, mahtuis ystävät paremmin kylään.
Tsemppiä uuteen elämänvaiheeseen!
ps. romahtamisfiilikseen auttaa Psalmi 23 <3
Kaksio on siitä hyvä, että mahtuu yökylään kaverit toiseen huoneeseen tavaroineen. Toki yksiössä on ainaskin sitten tunnelmaa kuin siskonpeti patjoineen siinä lattialla. Sopu sijaa antaa, sanotaan.
Missä todellisuudessa tällaista harrastetaan. Kaupungeissa, missä niitä yksiöitä on, on yleensä myös majoituspalveluita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Eri asia jos olisi lemmikkejä, niin sitten olisi oltava sitä tilaa heillekin."
No esimerkiksi koirat ei tarvitse isoa sisätilaa. Riehumiset, liikunta, ym sitten ulkona.
Pieni koira vois sopia yksiöön mut iso koira max kaksio
Joo. Mikään ei ole surkeampaa kuin pari isoa saksanpaimenkoiraa tai vastaavaa ronttia kerrostaloyksiössä ulvomassa kun kukaan ei ole ulkoiluttamassa (tyyppi töissä tai jossakin muttei kotona koko päivää).
Samoin jos joku metsästyskoira tai jopa täysikasvuinen dobermanni on roudattu kerrostaloyksiöön niin voihan helskutti sitä ulvomista kun omistaja on muualla.
Eihän noin vaativat koirarodut edes sovellu kerrostaloon tai rivariin, jos eivät saa virikkeitä yms voivat käydä kiinni kun turhauttavat:o
Ja joo oon itsekin törmännyt ilmiöön jossa isot koirarodut ja vieläpä tuollaiset vaativat ja aktiiviset rodut tungettu yksiöön asumaan ja sit se koira ulvoo päivisin ja iltaisin kun omistaja poissa, "lenkki" On takapihalla nopeet pissit/kakat tai muutama metri ja käännös.
Tässäkin ongelmana ei ole asunnon koko, vaan se ettei koiralle ylipäätään anneta tarpeeksi hoivaa, seuraa, liikuntaa ja aktiviteettia. Miten luulet että useampi makkari tämän korjaisi? Jos edelleen koiraa laiminlyödään muulla tavoin.
Hei, tuskin kukaan tässä keskusteluketjussa väitti, että lemmikkikoirien hyvään hoitoon riittää ainoastaan tilava usemman makkarin asunto.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaksio olisi minusta optimaalisin, mahtuis ystävät paremmin kylään.
Tsemppiä uuteen elämänvaiheeseen!
ps. romahtamisfiilikseen auttaa Psalmi 23 <3
Kaksio on siitä hyvä, että mahtuu yökylään kaverit toiseen huoneeseen tavaroineen. Toki yksiössä on ainaskin sitten tunnelmaa kuin siskonpeti patjoineen siinä lattialla. Sopu sijaa antaa, sanotaan.
Missä todellisuudessa tällaista harrastetaan. Kaupungeissa, missä niitä yksiöitä on, on yleensä myös majoituspalveluita.
Sinkkukaverit, jotka asustaa yksiössä harrastaa paljonkin yökyläilyä. Samoin yksiössä asuvat sisarukset yöpyy usein patjoilla lattialla ja tunnelmaa on, sujuu ihan hyvin.
"Eri asia jos olisi lemmikkejä, niin sitten olisi oltava sitä tilaa heillekin."
No esimerkiksi koirat ei tarvitse isoa sisätilaa. Riehumiset, liikunta, ym sitten ulkona.