Muutan 48-vuotiaana 28neliön yksiöön. Pelkään romahtavani

Vierailija kirjoitti:

Mä pelkään että masennun vielä enemmän. Jätän kaiken taakseni. Mä en tunne ketään. Ei ystäviä paikkakunnalla. Ei perhettä, sukua. Oon eläkkeellä eli päivät kotona. Auttakaa! Itkettää, pelkään katuvani päätöstä erota. 

 

Ap

Mitäs rutajat ku kerran ite päätit?

Aina voi muuttaa jos ei viihdy vuokra-asunnossa.

Itse asun 45 neliön kaksiossa ja tämä riittää hyvin. Vaikka olisi kipeänä niin ettei voisi olla paljoa muualla kuin kotona, tämä riittää kun saa vaihtelua olemalla eri huoneissa ja kesällä myös parvekkeella. 

Vierailija kirjoitti:

Mä pelkään että masennun vielä enemmän. Jätän kaiken taakseni. Mä en tunne ketään. Ei ystäviä paikkakunnalla. Ei perhettä, sukua. Oon eläkkeellä eli päivät kotona. Auttakaa! Itkettää, pelkään katuvani päätöstä erota. 

 

Ap

Sitä saa, mitä tilaa. 

Minäpä olenkin asunut jo kymmenisen vuotta 26 neliön asunnossa 😎 Vielä tästäkin voisi vähän nipistää, että olisi helpompi siivota. Erilaisella pohjapiirustuksella ja esim. nukkumaparvella tuntuisi vielä tilavammalta.

Vierailija kirjoitti:

Mä pelkään että masennun vielä enemmän. Jätän kaiken taakseni. Mä en tunne ketään. Ei ystäviä paikkakunnalla. Ei perhettä, sukua. Oon eläkkeellä eli päivät kotona. Auttakaa! Itkettää, pelkään katuvani päätöstä erota. 

 

Ap

Et sä yksin ole. Me ollaan täällä aina.

Mutta jos sä otat tuon asenteen että sä keskityt pelkästään säälimään ja itkemään kovaa kohtaloasi, niin sanon suoraan ettei sitä kukaan kauaa jaksa.

Täällä palstalla on kommentoimassa esimerkiksi ihmisiä jotka on menettänyt jalkansa, sairastaa syöpää, kumppani kuollut , jne -- niin ei hirveesti kukaan jaksa kauaa kuunnella jos joku itkee muuttamista yksiöön ja sinkkuelämään siirtymistä.

Vierailija kirjoitti:

Mä pelkään että masennun vielä enemmän. Jätän kaiken taakseni. Mä en tunne ketään. Ei ystäviä paikkakunnalla. Ei perhettä, sukua. Oon eläkkeellä eli päivät kotona. Auttakaa! Itkettää, pelkään katuvani päätöstä erota. 

 

Ap

Ja kuinka monessa huoneessa ennen muutoa olit yhtäaikaa? 

Vierailija kirjoitti:

Mä pelkään että masennun vielä enemmän. Jätän kaiken taakseni. Mä en tunne ketään. Ei ystäviä paikkakunnalla. Ei perhettä, sukua. Oon eläkkeellä eli päivät kotona. Auttakaa! Itkettää, pelkään katuvani päätöstä erota. 

 

Ap

Holhoukseen sinut pitää saada.

Asuin 2kymppisenä 10v 32 neliössä kunnes ajattelin että tarviin isomman, muutin 50 neliöiseen mutta liian kallis ja isokin yhdelle.

Lähde ihmisten ilmoille, kun seinät alkaa kaatua päälle ja se lukaali alkaa ahdistaa. Minne vaan, missä on muitakin, lähikauppaan, kirjastoon, torille, puistoon, museoon, seurakuntaan... Kävellen tai pyöräillen saa lisäksi liikuntaa, joka auttaa akuuttiin ahdistuksen tunteeseen lieventävästi tai jopa poistaa sen. Käy ostamassa jotain kivaa siihen uuteen asuntoosi.

Itse muutin aikanaan 90 neliöstä 37 neliöön ja pelkäsin, että iskee hulluus ja ahtaanpaikan kammo, mutta ei ole iskenyt. Liki 10 vuotta olen asunut jo yksiössä. Nyt jo muuttaisin muualle, mutta kun asunto on sen verran kivalla paikalla, niin sen takia en ole saanut lähdettyä. Tykkään istua pikkuköökkini ikkunan ääressä lintuja ym. katsomassa. Myös sisustus on liki täydellinen, harmoninen ja rauhaisa, kodikas.

Vierailija kirjoitti:

Mä pelkään että masennun vielä enemmän. Jätän kaiken taakseni. Mä en tunne ketään. Ei ystäviä paikkakunnalla. Ei perhettä, sukua. Oon eläkkeellä eli päivät kotona. Auttakaa! Itkettää, pelkään katuvani päätöstä erota. 

 

Ap

Se on tuo siirtymävaihe pahin. Päivä kerrallaan. Jos eropäätös oli sinun, voit sen ehkä vielä perua harkinnan jälkeen. Mutta anna nyt pölyn laskeutua ja tarkastele tilannetta ja itseäsi rauhallisesti. 

Onko sinun helpompi rentoutua nyt kun elät yksin kuin puolisosi kanssa?

Vierailija kirjoitti:

Mä pelkään että masennun vielä enemmän. Jätän kaiken taakseni. Mä en tunne ketään. Ei ystäviä paikkakunnalla. Ei perhettä, sukua. Oon eläkkeellä eli päivät kotona. Auttakaa! Itkettää, pelkään katuvani päätöstä erota. 

 

Ap

Yleensä ei kannata erota. Peru ero. Siinä se. 

Vierailija kirjoitti:

Aina voi muuttaa jos ei viihdy vuokra-asunnossa.

Itse asun 45 neliön kaksiossa ja tämä riittää hyvin. Vaikka olisi kipeänä niin ettei voisi olla paljoa muualla kuin kotona, tämä riittää kun saa vaihtelua olemalla eri huoneissa ja kesällä myös parvekkeella. 

- 45 neliön kaksio lasitetulla parvekkeella on just ihana! 

Vierailija kirjoitti:

Ei mahdu kunnolla aikuistuneen ihmisen tavarat. 

Nuori pärjää yksiössä, kun ei vielä omista paljon mitään eikä ole perinyt mitään ja on saanut jättää ylimääräiset vanhempiensa luo. 

Vanhus ehkä myös, jos on jo antanut tärkeimmät perinnöksi tai muuten alkaa varautua kuolemaansa. 

Mitä roinaa sitä "aikuistuneen" ihmisen nurkissa pitäisi pyöriä? Tuskin kellään mitään viittätoista eri perintöpiironkia on?

Riittää, kun vaatteet, ruoanlaittovälineet, ja tavarat joilla on tunnearvoa mahtuvat hyvin. Siihen päälle perus huonekalut; sänky, sohva, ruokapöytä, työpöytä, TV. Kenties vielä kirjahylly.

Vierailija kirjoitti:

Ei mahdu kunnolla aikuistuneen ihmisen tavarat. 

Nuori pärjää yksiössä, kun ei vielä omista paljon mitään eikä ole perinyt mitään ja on saanut jättää ylimääräiset vanhempiensa luo. 

Vanhus ehkä myös, jos on jo antanut tärkeimmät perinnöksi tai muuten alkaa varautua kuolemaansa. 

Höpö höpö. Aivan silkkaa paskaa jauhat. Ei kaikki rakasta krääsää ja kerää nurkkiaan täyteen kaikkea turhaa paskaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä pelkään että masennun vielä enemmän. Jätän kaiken taakseni. Mä en tunne ketään. Ei ystäviä paikkakunnalla. Ei perhettä, sukua. Oon eläkkeellä eli päivät kotona. Auttakaa! Itkettää, pelkään katuvani päätöstä erota. 

 

Ap

Ja kuinka monessa huoneessa ennen muutoa olit yhtäaikaa? 

Ei tarvitse olla yhtäaikaa. Saa vaihtelua, kun voi mennä huoneesta toiseen ja huoneilla on eri käyttötarkoitukset. Jos tulee yövieras, niin on kätevää olla toinenkin huone. 

Päiväkahvitkin on mukavampi juoda päivävieraan kanssa eri tilassa kuin missä nukutaan. 

Vierailija kirjoitti:

Miksi ihminen muka tarvitsee viiden huoneen kämpän jos vain yhdessä pystyy olemaan kerrallaan?

Niissä voi tehdä eri asioita eri aikoina, ei tarvitse pysyä siinä yhdessä ja samassa tilassa koko aikaa. Toisaalta se yksikin tila voi olla riittävä ja elinpiiriään voi laajentaa vaikka ulkoilemalla, kahviloissa, ravintoloissa, kuntosalilla, harrastamalla jotain kodin ulkopuolella tmv.

itsenäinen elämä yksiössä on sata kertaa parempi kuin exän ikeen alla! 

Yleensä kun ihmiset eroaa niin se on harkittu juttu ja järkevä ratkaisu.

Jos on toimiva suhde niin ei asiat mene nuin pitkälle että kämppä on jo katsottu.

Tekisitkö siitä oman pikku pesän? Vain tavaroita joita oikeasti tarvitset? Sun valitsemia. Ajan kanssa helpottaa, ja voithan katella muita asuntoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei mahdu kunnolla aikuistuneen ihmisen tavarat. 

Nuori pärjää yksiössä, kun ei vielä omista paljon mitään eikä ole perinyt mitään ja on saanut jättää ylimääräiset vanhempiensa luo. 

Vanhus ehkä myös, jos on jo antanut tärkeimmät perinnöksi tai muuten alkaa varautua kuolemaansa. 

Mitä roinaa sitä "aikuistuneen" ihmisen nurkissa pitäisi pyöriä? Tuskin kellään mitään viittätoista eri perintöpiironkia on?

Riittää, kun vaatteet, ruoanlaittovälineet, ja tavarat joilla on tunnearvoa mahtuvat hyvin. Siihen päälle perus huonekalut; sänky, sohva, ruokapöytä, työpöytä, TV. Kenties vielä kirjahylly.

Tuossa on jo paljon tavaraa yhteen huoneeseen.