Muutan 48-vuotiaana 28neliön yksiöön. Pelkään romahtavani

TAAS? Mikä sinua vaivaa?

28m2 on liian vähän aikuiselle.

…and? Minä asun nyt, 37-vuotiaana 25 neliön yksiössä ja sekin liian iso. En tule koskaan muuttamaan isompaan. Nyt katsoin yhtä ihanaa 19 neliön asuntoa.

Päivä kerrallaan sopeudut. Ja sitten pää pystyyn ja eteenpäin. Kyllä kaikki järjestyy , kunhan et ala säikyttelemään ityseäsi millään romahtamisilla vaan alat rakentaa elämääsi itsesi näköiseksi ja poikkeuksellisen onnelliseksi. Onnea uuteen elämänvaiheeseen - korkkaa kuohari kaikki kiva on edessäpäin kunhan et ala hapannaamaaksi.

Vierailija kirjoitti:

TAAS? Mikä sinua vaivaa?

Sori, edellinen aloitus ilmeisesti poistettiin...siksi tein uuden

Ap

Miksi ihminen muka tarvitsee viiden huoneen kämpän jos vain yhdessä pystyy olemaan kerrallaan?

Olet ilmeisesti holhouksessa. Onko sulla edunvalvoja, entä omahoitaja.

Ajattelin vaan , että jos tuo on romahduksen paikka.

Vierailija kirjoitti:

…and? Minä asun nyt, 37-vuotiaana 25 neliön yksiössä ja sekin liian iso. En tule koskaan muuttamaan isompaan. Nyt katsoin yhtä ihanaa 19 neliön asuntoa.

Siinä on persoona jolla on oikea asenne! Juuri näin !

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

TAAS? Mikä sinua vaivaa?

Sori, edellinen aloitus ilmeisesti poistettiin...siksi tein uuden

 

Ap

Älä sekoile. Ei ole poistettu https://www.vauva.fi/keskustelu/6467248/muutto-yksioon-48-vuotiaana-yks…

Jos jäisin yksin muuttaisin pieneen yksiöön. En tarvitse paljoa tilaa ja kotona lähinnä nukkuu ja syö.

Eri asia jos olisi lemmikkejä, niin sitten olisi oltava sitä tilaa heillekin.

Yksin eläessä en haluaisi lukaalia vaan säästäisin asumismenoissa niin paljon kuin mahdollista ja niillä rahoilla matkustelisin kivoissa paikoissa.

Ei mahdu kunnolla aikuistuneen ihmisen tavarat. 

Nuori pärjää yksiössä, kun ei vielä omista paljon mitään eikä ole perinyt mitään ja on saanut jättää ylimääräiset vanhempiensa luo. 

Vanhus ehkä myös, jos on jo antanut tärkeimmät perinnöksi tai muuten alkaa varautua kuolemaansa. 

Mä pelkään että masennun vielä enemmän. Jätän kaiken taakseni. Mä en tunne ketään. Ei ystäviä paikkakunnalla. Ei perhettä, sukua. Oon eläkkeellä eli päivät kotona. Auttakaa! Itkettää, pelkään katuvani päätöstä erota. 

Ap

Vierailija kirjoitti:

Miksi ihminen muka tarvitsee viiden huoneen kämpän jos vain yhdessä pystyy olemaan kerrallaan?

Mä asun yksin 150 neliöisessä omakotitalossa jossa neljä makuuhuonetta. Ensin tuli miehestä ero ja myöhemmin aikuinen lapsi muutti omilleen. En koe tarvetta muuttaa pois rakkaasta kodista, kun kerran pystyn maksamaan kaiken yksin.

Vierailija kirjoitti:

Miksi ihminen muka tarvitsee viiden huoneen kämpän jos vain yhdessä pystyy olemaan kerrallaan?

Makuuhuone, työhuone ja vierashuone. Olohuone ja keittiö ruokailutiloineen ja saunatilat. Ihan normaalia elämää. 

Ainakin helppoa tehdä kodista juuri sinulle sopiva ja mieleinen. Kun sisustat niin pelkkä lattiapinta-ala ei ratkaise vaan ajattele kuutiota. Ja muuttossa pääset kaikesta ylimääräisestä romusta ja paskasta eroon. Tee tyylikäs ja ihana koti vain sinulle.

Etkä tosiaan romahda. Miksi muka niin tekisit? Kun yksi elämänvaihe päättyy niin silloin toinen alkaa. Yleensä se uusi on aina paljon parempi kuin edellinen, koska on viisaampi ja yleensä oppinut itsestään jotain arvokasta. Ja on haastetta hieman uusiutua.

28 neliötä on oikein sopiva pikku luola trollille.

Etsi vertaistukea.

Et romahda, raja on 18 m2. Varma tieto.

Vierailija kirjoitti:

…and? Minä asun nyt, 37-vuotiaana 25 neliön yksiössä ja sekin liian iso. En tule koskaan muuttamaan isompaan. Nyt katsoin yhtä ihanaa 19 neliön asuntoa.

Jeeeee ! Oot ihan paras!  ( Materialistit on tylsiä, nämä kattokaa mitä mulla on- tyypit..)

Vierailija kirjoitti:

Ei mahdu kunnolla aikuistuneen ihmisen tavarat. 

Nuori pärjää yksiössä, kun ei vielä omista paljon mitään eikä ole perinyt mitään ja on saanut jättää ylimääräiset vanhempiensa luo. 

Vanhus ehkä myös, jos on jo antanut tärkeimmät perinnöksi tai muuten alkaa varautua kuolemaansa. 

Kaikki ei kaipaa joutavaa krääsää ympärilleen tunteakseen olonsa hyväksi.