Lue keskustelun säännöt.
HS: Arki Suomessa ei tunnu elämältä vaan odotushuoneelta. Loistava kirjoitus ja niin totta!
04.04.2026 |
Olipa loistava kirjoitus Hesarissa. Ei voi paljon paremmin argumentoida aihetta ja sisältö on niin totta.
"Suomalainen sopeutuu ja tyytyy toisinaan niin voimallisesti, että hän ei enää edes tunnista tyytymistään.
" Täällä nautitaan pärjäämisestä"
" Ihanteellinen arki on organisoitu yhtä steriiliksi kuin terveyskeskuksen vessa"
"Moderni arki on hallittua ja säntillistä, mutta siinä vietettyä aikaa ei koeta omaksi. Sitä ei eletä" oikeasti"
"Suurin osa elämästä jää elämättä"
"Suomalainen arki on usein korostetun harmaata"
Suomalaisten suhde kärsimykseen, kuriin, nautinnon kieltämiseen ja niukkuuteen on poikkeuksellista.
Suomalainen onnellisuus on tyytymistä ja pärjäämistä olipa tilanne mikä tahansa!
Kommentit (210)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niimpä niin. Täällä "selvitään" elämästä eikä suuremmin pyritä edes elämään. Just luin tutkimuksen, jossa älypuhelimen tulon myötä, nimenomaan Suomessa, eläminen on siirtynyt sosiaaliseen mediaan ja tämän älylaitteen sisälle. Elämä katukuvassa on vähentynyt entisestään sen myötä ja aidot sosiaaliset suhteet ovat kaventuneet.
Niin totta, ihmiset alkaa olla kuin eläviä kuolleita mitkä vaan laahustaa naama norsun veellä katse älylaitteessa luurit korvillaan eikä ole minkäänlaisessa kontaktissa mihinkään ympärillään olevaan. Nämä ei näe eikä kuule yhtään mitään eivätkä havainnoi reaalimaailmaa. Jopa silloin kun ovat toisen ihmisen kanssa vaikka kahvilassa niin nämä keskittyy silti enemmän siihen älylaitteeseen kuin siihen vastapäätä istuvaan ihmiseen.
Suomalaiset ei ole koskaan ollut mitään supersosiaalisia suupaltteja, mutta nyt se vähäinenkin puheensorina on kadonnut johonkin.
Totta, ja kun mennään (pimeässä ja kylmässä) tekemään jotain, mennään konserttiin, elokuviin, teatteriin tai jonnekin muualle, katsomaan kun muut tekee. Tulisin hulluksi jos palaisin Suomeen.
Mitä älylaitteisiin tulee, huomio on sama. Kävin hiljattain Suomessa harrastamassa ja kun saavuin baariin, ihmiset istuivat, jopa yhdessä, ja selasivat omia puhelimiaan, välillä näyttäen jotain vieressä olevalle. Se tuntui lähinnä sairaalta. Onko suomalainen elämä muuttanut puhelimeen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän tuossa on vinha perä. Kun haastatellaan suomalaista lottovoittajaa, hän toteaa, että töitä en ainakaan jätä ja ostin minä uudet kumisaappaat itselleni.
Mitä sitten? Jos on tyytyväinen arkeensa eikä tarvitse mitään muuta kuin ne uudet kumisaappaat, niin miksi sitä lottovoittoa pitäisi väkisin lähteä törsäämään? Se on taustalla mukavana turvana, jos jää työttömäksi tai sairastuu jne.
Tuttava nettosi perintöni 100 000€, mutta ei ole käyttänyt siitä euroakaan. Ja miksi pitäisikään, jos pitää yksinkertaisesta elämästään eikä tarvitse mitään. Ei kaikki nauti esim. matkustelusta tai shoppailusta.
Vierailija kirjoitti:
Oman kokemuksen mukaan moni nauttii tuosta parjatusta harmaasta arjesta.
Itse olen lähes viisikymppinen yksineläjä ja nautin kotona olemisesta. Olen ennen mennyt ja tehnyt, mutta ei jaksa eikä huvita enää. Tässä iässä työpäivästäkin palautuminen on ihan toista kuin vielä nelikymppisenä.
En nauti enää ihmispaljoudesta enkä hälinästä. Muutaman kerran vuodessa käyn ravintolassa syömässä kavereiden kanssa. Tilaan jopa ruokaostokset Prismasta kotiin, koska en jaksa enää töiden jälkeen ihmispaljoutta ja ruuhkia ruokakaupoissa. Osa voi pitää elämääni tylsänä ja ankeana, koska elämäni on erittäin kotikeskeistä. Mutta mitä sitten! En koe tätä kurjuutena, vaan seesteisyytenä.
Miksi minun pitäisi riekkua kodin ulkopuolella, jos en halua? Olen introvertti suomalainen enkä todellakaan häpeä sitä!
Ja vielä sellainen pointti, että onhan se ihan toista muissa Euroopan maissa joissa ei ole pitkää kylmää pimeää talvea. Jo pelkästään tuo vie pohjoisen ihmiseltä vireystasoa aika alas. Fakta on se, että täällä elämä on varsinkin pimeään kylmään aikaan henkisesti välillä selviytymistä päivästä toiseen. Mutta näillä mennään, kun on tänne synnytty. :)
Myös mun tuntemani ihmiset vaikuttavat nauttivan tavallisesta arjesta. Yllättävän moni alle viiskymppinenkin tuntuu viihtyvän hyvin mökillä viikonloppuisin ja lomilla. Välillä ehkä joku ulkomaanmatka, mutta ei välttämättä edes joka vuosi. Moni suomalainen viihtyy myös paremmin luonnon rauhassa kuin ihmisvilinässä. En ole asunut ulkomailla enkä tiedä, millaisia siellä ihmisten kodit on, mutta Suomessa koti on monelle se paikka, josta tehdään itselle mieluisa. Ja siten myös viihdytään kotona. Tosin eikös termi hyggeily ole peräisin Tanskasta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Liittyy osittain kulttuuriin jossa oudoksutaan yksin liikkuvia ihmisiä. Porukassa aika moni kyllä viihtyy ja menee tapahtumiin mutta yksin ei kehtaa eikä tule mentyä.
Siis tämä! Olen 35-vuotias ja ystäväni ihmettelevät kun käyn yksin paikoissa. Pakko myöntää että itsellänikin meni nolostuttavan pitkään oppia käymään paikoissa yksin, mutta se on tuonut elämääni niin paljon enemmän sisältöä.
Mun täytyisi myös opetella tuo yksin meneminen. Tuntuu vaan niin nololta. Minulla on vain pari kaveria joita näen harvoin, koska heillä on omat perheet ja menot. Sisaruksiakaan ei ole. Enkä ole mitenkään sosiaalinen enkä puhelias. Otankin nyt itseäni niskasta kiinni ja opettelen uskaltautumaan menemään yksin. Toki se voi lisätä yksinäisyyden tunnetta, kun ei ole ketään kenen kanssa jakaa kokemuksia..
Minusta Suomi on ihan hyvä maa. Jos viihdyt kotona, se on ihan ok. Jos viihdyt erilaisissa kulttuuritapahtumissa, se on ihan ok. Jos viihdyt kahviloissa ja ravintoloissa, se on ihan ok. Jos viihdyt urheilemassa tai olet vain penkkiurheilija, sekin on ihan ok. Ei ole sosiaalisia paineita elää juuri jollain tietyllä tavalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Olisi mielenkiintoista tietää, millaista se hyvä arki sitten on ja miksi sellaista arkea kaipaavat eivät sitten tee arjestaan hyvää? Ja mikä on syy, että sellainen arki ei onnistu Suomessa, mutta muualla onnistuu? Korkea verotus? Ilmasto? Joku muu?
En muista tiedä, mutta itsellä ainakin on tämä vääränlainen arki ja elämä ehtinyt viedä kaikki mehut jo ennen kuin edes tajusi mistä se johtuu että kaikki on niin hirveän raskasta, hankalaa ja vääränlaista. Ei siis ole voimia tehdä mitään isoja muutoksia ja näillä pienillä ei juurikaan ole vaikutusta. Osa niistä on myös sellaisia, että ne vaan saa mielen aiempaakin matalammaksi kun nälkä tunnetusti usein kasvaa syödessä mutta sitä enempää ei ole saatavilla.
Pitäisi saada aloittaa ihan puhtaalta pöydältä ja niin, että kaikki tämän vääränlaisen elämän painolasti olisi ollutta ja mennyttä eikä se vaikuttaisi millään tavalla jaksamiseen eikä mihinkään muuhunkaan.
Tiedän, toivon mahdotonta joten näillä mennään jatkossakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Olisi mielenkiintoista tietää, millaista se hyvä arki sitten on ja miksi sellaista arkea kaipaavat eivät sitten tee arjestaan hyvää? Ja mikä on syy, että sellainen arki ei onnistu Suomessa, mutta muualla onnistuu? Korkea verotus? Ilmasto? Joku muu?
En muista tiedä, mutta itsellä ainakin on tämä vääränlainen arki ja elämä ehtinyt viedä kaikki mehut jo ennen kuin edes tajusi mistä se johtuu että kaikki on niin hirveän raskasta, hankalaa ja vääränlaista. Ei siis ole voimia tehdä mitään isoja muutoksia ja näillä pienillä ei juurikaan ole vaikutusta. Osa niistä on myös sellaisia, että ne vaan saa mielen aiempaakin matalammaksi kun nälkä tunnetusti usein kasvaa syödessä mutta sitä enempää ei ole saatavilla.
Pitäisi saada aloittaa ihan puhtaalta pöydältä ja niin, että kaikki tämän vääränlaisen elämän painolasti olisi ollutta ja mennyttä eikä se vaikuttaisi millään tavalla jaksamiseen eikä mihinkään muuhunkaan.
Tiedän, toivon mahdotonta joten näillä mennään jatkossakin.
Uskotko, että tuo vääränlainen elämäsi johtuu nimenomaan Suomesta? Missään muussa maassa et olisi tehnyt samoja valintoja vaan sellaiset, joiden myötä elämäsi olisi ollut parempaa?
Missä maassa ei ole, jos hankkii itse elantonsa. Opipa taas tunnesensitiivinen juttu. Kenen velvollisuus olisi rahoittaa se ns. "elämä"?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tottahan tuo jollain tavalla on. Ihmisten arki on usein harmaata ja syyt ovat yksilöllisiä. Oma laajempi lähipiirini koostuu ylemmän keskiluokan perheistä ja monet meistä teemme asiantuntijoina töitä aloilla, jonne olemme kouluttautuneet. On talot, autot, mökit ja varaa harrastaa ja matkustaa. Teoriassa luulisi, että kaikki on hyvin ja ladidaa - ja varmaan kokoomusta äänestävillä onkin.
Mutta sitten ollaan me, jotka suree hyvinvointivaltion alasajoa. Sitä joille oman työn ja elämän merkityksellisyydessä on MYÖS kyse laajemmin yhteiskunnan tasa-arvo, kanssaihmisten pärjääminen osana yhteisöä, lapsista, nuorista, vanhuksista, köyhistä ja sairaista huolehtimisesta jne. Ei ne oman elämän hyvin olevat asiat tunnu niin mielekkäältä, kun tietää miten heikosti asiat useilla on.
En voi käsittää että tällaista yhteiskuntaa vartenko olen kouluttautunut ja tehnyt töitä!
Puhutaan tyytymisestä. Itse koen sen enemmän jonkinlaisena voimattamuutena isomman koneiston edessä. Nykypolitiikka ei saa ainakaan itseäni motivoitua tavoittelemaan mitään enemmän. Kunhan pärjäilen muiden mukana ja toivon että joskus taas välitetään heikoimmissa asemissa olevista enemmän.
Mielenkiintoinen kommentti ja olen osittain samaa mieltä. Kuitenkin jo pitkään on valitettu yhteisöllisyyden katoamista. Niin, yhteisöllisyys katosi, kun yhteisöjen tehtävät siirrettiin yhteiskunnalle. Siitä syntyi hyvinvointiyhteiskunta, kun kansalaisten hyvinvoinnista alkoi vastata julkisen sektorin työntekijät. Palkkaansa vastaan tietenkin.
Nyt ollaan siirtymässä hyvinvointiyhteuskunnasta takaisin yhteisöllisyyteen. Siirtymävaihe tulee kestämään pitkään ihan kuten kesti hyvinvointiyhteuskunnan rakentaminenkin.
Yksittäinen ihminen ei voi koneistoa muuttaa, mutta yksittäisellä ihmisellä on tässä maassa varsin paljon mahdollisuuksia tehdä asioita muiden hyväksi. On paljon yhteisöjä ja järjestöjä, joissa vapaaehtoisia tarvitaan tekemään hyviä asioita niille, joilla ei mene hyvin. On myös kanavia, joiden kautta voit vaikka käydä viemässä ruokakassin jollekin vähävaraiselle.
Vierailija kirjoitti:
Täällä ketään ei kiinnosta, kukaan ei välitä ja kaikki kiva tapahtuu vaan oman pään sisällä.
Itse ei viitsitä tehdä mitään ja kaikki maksatetaan toisilla. Suomi on oleskelu- ja loisimisyhteiskunta vailla vertaa. Valtio kontrolloi aivan kaikkea ja jos joku yrittää tehdä jotain niin hänet verotetaan kuoliaaksi. Suomi on paska maa täynnä paskiaisia jotka kusettavat yhteiskuntaa sen kun ehtivät. Jotkut sanovat sitä onnelisuudeksi mikä tuntuu käsittämättömältä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suomi on täynnä rakenteellisia ongelmia, jotka tekevät arjesta yksin pärjäämistä, kituuttamista ja suorittamista.
Mitä ne rakenteelliset ongelmat tarkemmin ovat? En halua ilkeillä, vaan mielenkiinnosta kysyn.
Arki on aika ilotonta ja samoin on työelämä. Suomessa kaikki on nykyään sikakallista. Ei voi huolettomasti keskituloinenkaan enää oikein tehdä mitään spontaania ainakaan, jos asuu yksin. Elämä on silleen, et onhan tää ihan ok mut aika paskaa varmaan suurimmalla osalla ylipäätään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On hirveän sääli, että meillä on maailman paras ja fiksuin media, mutta kansalaiset ovat ihan paskaa. Emme koskaan pysty olemaan niin hyviä kuin mediamme ansaitsisi. Vaikka kävisimme pennusta asti töissä ja lopulta vanhana pääsemme eläkkeelle, emmekä ole mainittavia rikoksia tehneet (vaikka toki jokaisen tekemä rikos on merkki koko kansan rikollisuudesta)- Kuten tälläkin palstalla kirjoittajat tietävät, että kun jotain inhoa tekee yksi 6 miljoonasta, niin sellaisia ne suomalaiset ovat.
Vierailija kirjoitti:
On hirveän sääli, että meillä on maailman paras ja fiksuin media, mutta kansalaiset ovat ihan paskaa. Emme koskaan pysty olemaan niin hyviä kuin mediamme ansaitsisi. Vaikka kävisimme pennusta asti töissä ja lopulta vanhana pääsemme eläkkeelle, emmekä ole mainittavia rikoksia tehneet (vaikka toki jokaisen tekemä rikos on merkki koko kansan rikollisuudesta)- Kuten tälläkin palstalla kirjoittajat tietävät, että kun jotain inhoa tekee yksi 6 miljoonasta, niin sellaisia ne suomalaiset ovat.
Kyllä demarit ovat hyviä.
Vierailija kirjoitti:
Suomi on täynnä rakenteellisia ongelmia, jotka tekevät arjesta yksin pärjäämistä, kituuttamista ja suorittamista.
Tää.
Olen viime aikoina käsitellyt kuolemanpelkoani, sairastuneena autoimmuunitautiin. Ymmärsin tänään, että en pelkää itse kuolemista, vaan sitä että elämä on enimmäkseen jäänyt elämättä. Näin taas puolestaan on käynyt mm. terveydenhuollon järjettömyyden(rakenneongelmat ym.) takia, eli olen joutunut yksin etsimään ne pärjäämiskeinot jolla pyöritän arkea vailla kenenkään apua, jatkuvassa valmiustilassa pienestäkin vaaranmerkistä. Elämä on...arkea. Pienituloisen sairaan arkea. On pakko tyytyä pieniin iloihin, kun isompiin ei yletä.
Ja tuskin olen ainoa.
En minä nyt tuota täysin allekirjoita.
On totta, että suomalaiset tyytyy, eivät nouse barrikaadeille, edes nyt kun syitä olisi yllinkyllin.
Ja on totta, että suomalaiset joskus ovat harmaita ja tylsiä, tapojensa orjia.
Mutta saavat hyvää oloa pienistä ja vaatimattomista asioista, saunasta, avantouinnista, luonnossa liikkumisesta, perheen kanssa puuhastelusta, ja ihmiset ovat siihen tyytyväisiä. Ei tarvita jatkuvaa hälinää ja säätämistä, melua ja draamaa, ei puhuta jatkuvasti suureen ääneen kaikki samaan aikaan käsiä dramaattiesti ilmassa huiskien. Se vaan ei ole meille luontaista. Varmasti tämä ilmasto on tehnyt sen, kuka tuolla pakkasessa turkit päällä olisi huutanut ja heilunut.
Ja mun mielestä se on älyttömänä hyvä piirre ihmisessä. Osaa nauttia elämän pienistä iloista. Se on mun mielestä juuri sitä elämistä, mun mielestä ne suurien eleiden häslääjät jättää elämänsä elämättä, kun eivät pysähdy nauttimaan mistään, vaan mennä touhottavat seuraavan asian luo, kuin pikkulapset jouluna joululahjoja avatessaan, pääasia on repiä paperit auki, vilkaistaan nopeasti mitä siellä oli, nakataan se paperikasaan ja otetaan käteen seuraava paketti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä ketään ei kiinnosta, kukaan ei välitä ja kaikki kiva tapahtuu vaan oman pään sisällä.
Itse ei viitsitä tehdä mitään ja kaikki maksatetaan toisilla. Suomi on oleskelu- ja loisimisyhteiskunta vailla vertaa. Valtio kontrolloi aivan kaikkea ja jos joku yrittää tehdä jotain niin hänet verotetaan kuoliaaksi. Suomi on paska maa täynnä paskiaisia jotka kusettavat yhteiskuntaa sen kun ehtivät. Jotkut sanovat sitä onnelisuudeksi mikä tuntuu käsittämättömältä.
Tuo ei pidä mitenkään paikkaansa, tuo kertoo lähinnä sun sysimustasta pikkumaisesta sielusta.
Suomessa on sata tuhatta yhdistystä, ja suuri osa niistä on olemassa siksi, että halutaan tehdä yhdessä, auttaa toisia, olla vertaistukena toisille jne.
Täällä meidänkin kaupungissa, jos joku tarvitsee apua, hän sitä saa kun vaan pyytää, ja joskus pyytämättäkin. Jos joltain palaa talo, keräys hänen hyväkseen laitetaan heti pystyyn ja tavaralahjoituksia alkaa virrata, liikaakin. Myös rahaa lahjoitetaan. Jos johonkin roskalavalle tms. faceryhmään laittaa, että ei ole ruokaa, voisiko joku auttaa, ihan varmasti siihen ilmaantuu auttajia.
Suomi ei ole täynnä paskiaisia, ne vaan on kovaäänisimpiä, Suomi on täynnä auttavaisia hyviä ihmisiä.
Eikä täällä ole edes kova verotus. Työtuloa saa tienata vuodessa 15 000€ ilman että tarvitsee maksaa veroja latin latia.
Yhteiskunnan kusettajia on alle promille kansalaisista, täällä on harvinaisen rehellistä porukkaa, kun unohtaa lompakon tai kauppakassin jonnekin, sen yleensä saa koskemattomana takaisin.
Suomi ei ole oleskelu- tai loisimisyhteiskunta, vaan edelleen hyvinvointiyhteiskunta.
"Suomalaisten suhde kärsimykseen, kuriin, nautinnon kieltämiseen ja niukkuuteen on poikkeuksellista. "
Joo, ja sitten alkon paskatuotteilla paikataan sitä mikä voisi olla.
Oman kokemuksen mukaan moni nauttii tuosta parjatusta harmaasta arjesta.
Itse olen lähes viisikymppinen yksineläjä ja nautin kotona olemisesta. Olen ennen mennyt ja tehnyt, mutta ei jaksa eikä huvita enää. Tässä iässä työpäivästäkin palautuminen on ihan toista kuin vielä nelikymppisenä.
En nauti enää ihmispaljoudesta enkä hälinästä. Muutaman kerran vuodessa käyn ravintolassa syömässä kavereiden kanssa. Tilaan jopa ruokaostokset Prismasta kotiin, koska en jaksa enää töiden jälkeen ihmispaljoutta ja ruuhkia ruokakaupoissa. Osa voi pitää elämääni tylsänä ja ankeana, koska elämäni on erittäin kotikeskeistä. Mutta mitä sitten! En koe tätä kurjuutena, vaan seesteisyytenä.
Miksi minun pitäisi riekkua kodin ulkopuolella, jos en halua? Olen introvertti suomalainen enkä todellakaan häpeä sitä!
Ja vielä sellainen pointti, että onhan se ihan toista muissa Euroopan maissa joissa ei ole pitkää kylmää pimeää talvea. Jo pelkästään tuo vie pohjoisen ihmiseltä vireystasoa aika alas. Fakta on se, että täällä elämä on varsinkin pimeään kylmään aikaan henkisesti välillä selviytymistä päivästä toiseen. Mutta näillä mennään, kun on tänne synnytty. :)