Lue keskustelun säännöt.
HS: Arki Suomessa ei tunnu elämältä vaan odotushuoneelta. Loistava kirjoitus ja niin totta!
04.04.2026 |
Olipa loistava kirjoitus Hesarissa. Ei voi paljon paremmin argumentoida aihetta ja sisältö on niin totta.
"Suomalainen sopeutuu ja tyytyy toisinaan niin voimallisesti, että hän ei enää edes tunnista tyytymistään.
" Täällä nautitaan pärjäämisestä"
" Ihanteellinen arki on organisoitu yhtä steriiliksi kuin terveyskeskuksen vessa"
"Moderni arki on hallittua ja säntillistä, mutta siinä vietettyä aikaa ei koeta omaksi. Sitä ei eletä" oikeasti"
"Suurin osa elämästä jää elämättä"
"Suomalainen arki on usein korostetun harmaata"
Suomalaisten suhde kärsimykseen, kuriin, nautinnon kieltämiseen ja niukkuuteen on poikkeuksellista.
Suomalainen onnellisuus on tyytymistä ja pärjäämistä olipa tilanne mikä tahansa!
Kommentit (83)
Minäkin vain odotan että pääsisi eläkkeelle ja muuttanaan Thaimaahan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Liittyy osittain kulttuuriin jossa oudoksutaan yksin liikkuvia ihmisiä. Porukassa aika moni kyllä viihtyy ja menee tapahtumiin mutta yksin ei kehtaa eikä tule mentyä.
Siis tämä! Olen 35-vuotias ja ystäväni ihmettelevät kun käyn yksin paikoissa. Pakko myöntää että itsellänikin meni nolostuttavan pitkään oppia käymään paikoissa yksin, mutta se on tuonut elämääni niin paljon enemmän sisältöä.
Vierailija kirjoitti:
Suomi on täynnä rakenteellisia ongelmia, jotka tekevät arjesta yksin pärjäämistä, kituuttamista ja suorittamista.
esimerkkiä kaipaan
Vierailija kirjoitti:
Niimpä niin. Täällä "selvitään" elämästä eikä suuremmin pyritä edes elämään. Just luin tutkimuksen, jossa älypuhelimen tulon myötä, nimenomaan Suomessa, eläminen on siirtynyt sosiaaliseen mediaan ja tämän älylaitteen sisälle. Elämä katukuvassa on vähentynyt entisestään sen myötä ja aidot sosiaaliset suhteet ovat kaventuneet.
Niin totta, ihmiset alkaa olla kuin eläviä kuolleita mitkä vaan laahustaa naama norsun veellä katse älylaitteessa luurit korvillaan eikä ole minkäänlaisessa kontaktissa mihinkään ympärillään olevaan. Nämä ei näe eikä kuule yhtään mitään eivätkä havainnoi reaalimaailmaa. Jopa silloin kun ovat toisen ihmisen kanssa vaikka kahvilassa niin nämä keskittyy silti enemmän siihen älylaitteeseen kuin siihen vastapäätä istuvaan ihmiseen.
Suomalaiset ei ole koskaan ollut mitään supersosiaalisia suupaltteja, mutta nyt se vähäinenkin puheensorina on kadonnut johonkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Liittyy osittain kulttuuriin jossa oudoksutaan yksin liikkuvia ihmisiä. Porukassa aika moni kyllä viihtyy ja menee tapahtumiin mutta yksin ei kehtaa eikä tule mentyä.
Siis tämä! Olen 35-vuotias ja ystäväni ihmettelevät kun käyn yksin paikoissa. Pakko myöntää että itsellänikin meni nolostuttavan pitkään oppia käymään paikoissa yksin, mutta se on tuonut elämääni niin paljon enemmän sisältöä.
Olen eri, mutta minullakin on ystäviä jotka eivät omien sanojensa mukaan "kehtaa" mennä edes vaikkapa elokuviin yksin (vs. minulle se on jo täysin normaalia, kun olin varsinkin nuorena paljon ystäviäni aktiivisempi elokuvaharrastaja). Nyt, kun olen vähän aikuisemmalla iällä laajentanut käymään myös uusissa lounaspaikoissa, markkinoilla, taidenäyttelyissä, jopa eläintarhassa yksin, elämä on yhtäkkiä n. 1000 kertaa mielekkäämpää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kell' onni on se onnen kätkeköön sillä Suomessa vahingonilo on paras ilo.
Ja joka kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa.
Mutta kyllähän aika moni suomalainen on varsin vähään tyytyväinen. Varmaan onnellisuuden sijoitus perustuu pitkälti ajatukseen "huonomminkin voisi mennä" ja koska ei mene, ollaan onnellisia.
Vierailija kirjoitti:
Ei Suomessa muuta tehdä kuin pitkitetään elämää mahdollisimman pitkään. Elämänlaadulla ei ole mitään merkitystä.
Tarkoitat että sulla ei elämänlaadulla ole merkitystä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tätö Seiska-lehden tunnelmaa heti kun näkökentässä joku liikahtaa...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niimpä niin. Täällä "selvitään" elämästä eikä suuremmin pyritä edes elämään. Just luin tutkimuksen, jossa älypuhelimen tulon myötä, nimenomaan Suomessa, eläminen on siirtynyt sosiaaliseen mediaan ja tämän älylaitteen sisälle. Elämä katukuvassa on vähentynyt entisestään sen myötä ja aidot sosiaaliset suhteet ovat kaventuneet.
Niin totta, ihmiset alkaa olla kuin eläviä kuolleita mitkä vaan laahustaa naama norsun veellä katse älylaitteessa luurit korvillaan eikä ole minkäänlaisessa kontaktissa mihinkään ympärillään olevaan. Nämä ei näe eikä kuule yhtään mitään eivätkä havainnoi reaalimaailmaa. Jopa silloin kun ovat toisen ihmisen kanssa vaikka kahvilassa niin nämä keskittyy silti enemmän siihen älylaitteeseen kuin siihen vastapäätä istuvaan ihmiseen.
Suomalaiset ei ole koskaan ollut mitään supersosiaalisia suupaltteja, mutta nyt se vähäinenkin puheensorina on kadonnut johonkin.
Muista en tiedä, mutta itse olen julkisilla paikoilla katse puhelimessa ja kuulokkeet korvilla nimenomaan silloin, kun en millään jaksaisi mitään ihmiskontaktia. Osaan kyllä tervehtiä naapureita ja ihastella kevään ensikukkia, mutta varsinkin nuo kuulokkeet ovat tapa ottaa hetki omaa rauhaa esim. siellä kaupungin hälinässä. Ja omista kavereistani kaikki onneksi osaavat laittaa sen puhelimen alas siellä kahvilassa kuulumisia vaihtaessa. 😆
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suomi on täynnä rakenteellisia ongelmia, jotka tekevät arjesta yksin pärjäämistä, kituuttamista ja suorittamista.
Yksi suurimmista on tämä, että normaalia "tylsää" parisuhdetta ja perheellistymistä opetettiin ainakin ysärillä-nollarilla suorastaan halveksimaan ja vihaamaan. Tosin näin se taitaa olla edelleen. Pitää elää hedonistisesti, bilettää ja keskittyä uraan. Kukaan ei kaipaa mitään tyhmää ja tylsää taviselämää vaan pitää mennä, tulla ja kuluttaa, olla pinnallinen.
Sitten kun ei ole puolisoa, lapsia eikä sukulaisia niin lopulta siitä arjesta tulee yksin pärjäämistä, kituuttamista ja suorittamista. Ei tietysti kaikilla, mutta tosi monilla. Ja on se perheellistenkin elämä muuttunut yksinäisemmäksi kun enää ei ole sitä normaalia arkisosiaalisuutta kuten vielä ennen. Kaikkialla vaihtuu työntekijät liki joka vuoroon eli enää ei muodostu sellaisia hyvänpäiväntuttuuksia sitä arkea eläessä. Ei ole tuttuja kasvoja missään ja pahimmassa tapauksessa niitä ei ole oikein töissäkään vaan joko etäillään tai työskennellään yksin. Tai sitten on samassa vuorossa muitakin, mutta heitä ei ole tavannut ennen eikä tapaa todennäköisesti koskaan toiste eli enää ei muodostu työpaikoillekaan "kuppikuntia". Ei hyvässä eikä pahassa.
Yksinäisyys, jopa ihan totaalinen ilman minkäänlaisia sosiaalisia suhteita on muutaman viime vuoden aikana suorastaan räjähtänyt käsiin. Samoin masennus ja ahdistukset.
Siinä helposti jää elämä elämättä. On elossa, mutta ei elä.
Vierailija kirjoitti:
Ei Suomessa muuta tehdä kuin pitkitetään elämää mahdollisimman pitkään. Elämänlaadulla ei ole mitään merkitystä.
Joo, muuten vaan maa on ollut kohta 10 v maailman ykkönen onnellisuusvertailussa. Taitaa tosin olla enemmän tyytyväisyysvertailu eikä hymyilykilpailu, mutta ei huonosti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tällaisissa jutuissa olisi aina mielenkiintoista tietää, millaista elämän pitäisi kirjoittajan mielestä olla. Suomi sitä, Suomi tätä, ja kokemus ulkomaista tehdään ruusuisen parin viikon turistireissun perusteella. Itse väittäisin, että arki on aika samanlaista tasaisuutta kaikkialla. Tottakai jossain maissa sosiaalisuus ja perhekeskeisyys on suuremmassa osassa, mutta ainakaan itselleni sosiaalisuus ei ole mikään merkki eletystä elämästä.
Siinä olen samaa mieltä, että varmaan historiasta tuleva niukkuuden ja nautinnon kieltämisen ihannointi on edelleen turhan voimakasta, joka puolestaan antaa elämästä usein tarpeettoman negatiivisen vaikutelman, kun niiden kohokohtien esiin nostaminen koetaan leuhkimisena.
Vierailija kirjoitti:
Hyvä laukoa kun ei täsmennä mitään.
Noin alkajaisiksi olisi hyvä tietää mitä tarkalleen ottaen on se "elämä" joka jää elämättä?
Kiertää maailman sukupuolitautiklinikat?
Niinpä. En mä ainakaan koe, että mulla olisi jäänyt elämä elämättä. Toki on ollut aikoja, jolloin rahaa on ollut niukasti (esimerkiksiopiskeluaikoina ja hoitovapaalla), mutta silloin on pitänyt valita mukavia asioita, jotka ovat olleet realistisia toteuttaa.
Mietin myös, mitä olisivat ne konkreettiset asiat, joita Suomessa pitäisi olla, jotta tuon artikkelin kirjoittaja olisi tyytyväinen. Suomen ilmasto kuitenkin rajoittaa aika paljon sitä, millaisia yleisötapahtumia täällä voi ulkona järjestää. Kesäisin on kyllä monenlaisia festareita ja tapahtumia. On myös monenlaista yhteisöä ja järjestöä, joiden toimintaan voi lähteä mukaan, mikäli vapaa-aika tuntuu harrastuste jälkeenkin tylsältä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Missä muualla maailmassa saisin opettajana hyvän palkan ja 9 viikkoa kesälomaa + muut lomat? Toki marraskuusta maaliskuuhun on ankeaa, mutta ehkä siksi parempi puolikas vuodesta tuntuu niin hyvältä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei Suomessa muuta tehdä kuin pitkitetään elämää mahdollisimman pitkään. Elämänlaadulla ei ole mitään merkitystä.
Joo, muuten vaan maa on ollut kohta 10 v maailman ykkönen onnellisuusvertailussa. Taitaa tosin olla enemmän tyytyväisyysvertailu eikä hymyilykilpailu, mutta ei huonosti.
Jep, tuo onnellisuusmittari on siitä vähän huonosti nimetty, että oikeastihan se ei mittaa koettua onnellisuutta, vaan absoluuttisen kärsimyksen puutetta. Eli mitä vähemmän maassa on esim. kodittomuutta, vauvakuolemia ja muita oikeasti rankkoja asioita, sitä "onnellisemmaksi" maa katsotaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei Suomessa muuta tehdä kuin pitkitetään elämää mahdollisimman pitkään. Elämänlaadulla ei ole mitään merkitystä.
Joo, muuten vaan maa on ollut kohta 10 v maailman ykkönen onnellisuusvertailussa. Taitaa tosin olla enemmän tyytyväisyysvertailu eikä hymyilykilpailu, mutta ei huonosti.
Jep, tuo onnellisuusmittari on siitä vähän huonosti nimetty, että oikeastihan se ei mittaa koettua onnellisuutta, vaan absoluuttisen kärsimyksen puutetta. Eli mitä vähemmän maassa on esim. kodittomuutta, vauvakuolemia ja muita oikeasti rankkoja asioita, sitä "onnellisemmaksi" maa katsotaan.
Todennäköisesti juuri näin.
Vierailija kirjoitti:
Missä muualla maailmassa saisin opettajana hyvän palkan ja 9 viikkoa kesälomaa + muut lomat? Toki marraskuusta maaliskuuhun on ankeaa, mutta ehkä siksi parempi puolikas vuodesta tuntuu niin hyvältä.
Espanjassa palkkasi olisi kaksinkertainen ja lomasi myös.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomi on täynnä rakenteellisia ongelmia, jotka tekevät arjesta yksin pärjäämistä, kituuttamista ja suorittamista.
Lisäksi virkamiehiä jotka ottaa pyhäksi elämäntehtäväkseen keksiä jatkuvasti uusia tapoja kontrolloida tavisten arkea. Esim. työkkärin toiminnassa ei ole järjen hiventä tässä tilanteessa mutta silti sitä ei saada järkeistettyäkään koska aina kun asiaa muutetaan on kohta palattu vanhaan virkamiesten talon sisäisen väännön avulla.
Suomi voittaa kirkkaasti kerta toisensa jälkeen tämän kontrollivaltio-vertailunkin. Jännä ettei media mainosta tuota saavutusta :D
Niin: kompostejakin käydään penkomassa tässä maassa.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mä tiedän monia, jotka elää noin, mutta sitten on myös meitä muita 😆🤭
Liity joukkoomme iloiseen.
Ja olette velkahelvetissä.
Tämä on taas näitä juttuja, että ihminen ei muka oikeasti elä, jos hän ei matkusta ympäri maailmaa, hyppää sillalta ja rakastele hain kanssa. Pitää aina vaan pyrkiä pois siltä paheksutulta mukavuusalueelta ja hakea rajumpia elämyksiä.