Lue keskustelun säännöt.
HS: Arki Suomessa ei tunnu elämältä vaan odotushuoneelta. Loistava kirjoitus ja niin totta!
04.04.2026 |
Olipa loistava kirjoitus Hesarissa. Ei voi paljon paremmin argumentoida aihetta ja sisältö on niin totta.
"Suomalainen sopeutuu ja tyytyy toisinaan niin voimallisesti, että hän ei enää edes tunnista tyytymistään.
" Täällä nautitaan pärjäämisestä"
" Ihanteellinen arki on organisoitu yhtä steriiliksi kuin terveyskeskuksen vessa"
"Moderni arki on hallittua ja säntillistä, mutta siinä vietettyä aikaa ei koeta omaksi. Sitä ei eletä" oikeasti"
"Suurin osa elämästä jää elämättä"
"Suomalainen arki on usein korostetun harmaata"
Suomalaisten suhde kärsimykseen, kuriin, nautinnon kieltämiseen ja niukkuuteen on poikkeuksellista.
Suomalainen onnellisuus on tyytymistä ja pärjäämistä olipa tilanne mikä tahansa!
Kommentit (210)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei Suomessa muuta tehdä kuin pitkitetään elämää mahdollisimman pitkään. Elämänlaadulla ei ole mitään merkitystä.
Joo, muuten vaan maa on ollut kohta 10 v maailman ykkönen onnellisuusvertailussa. Taitaa tosin olla enemmän tyytyväisyysvertailu eikä hymyilykilpailu, mutta ei huonosti.
Jep, tuo onnellisuusmittari on siitä vähän huonosti nimetty, että oikeastihan se ei mittaa koettua onnellisuutta, vaan absoluuttisen kärsimyksen puutetta. Eli mitä vähemmän maassa on esim. kodittomuutta, vauvakuolemia ja muita oikeasti rankkoja asioita, sitä "onnellisemmaksi" maa katsotaan.
Ihan vain käännösvirhe. Englannin kielen happy/happiness on käännetty suoraan sanoilla onnellinen/onnellisuus. Tyytyväisyys olisi parempi käännös.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tottahan tuo jollain tavalla on. Ihmisten arki on usein harmaata ja syyt ovat yksilöllisiä. Oma laajempi lähipiirini koostuu ylemmän keskiluokan perheistä ja monet meistä teemme asiantuntijoina töitä aloilla, jonne olemme kouluttautuneet. On talot, autot, mökit ja varaa harrastaa ja matkustaa. Teoriassa luulisi, että kaikki on hyvin ja ladidaa - ja varmaan kokoomusta äänestävillä onkin.
Mutta sitten ollaan me, jotka suree hyvinvointivaltion alasajoa. Sitä joille oman työn ja elämän merkityksellisyydessä on MYÖS kyse laajemmin yhteiskunnan tasa-arvo, kanssaihmisten pärjääminen osana yhteisöä, lapsista, nuorista, vanhuksista, köyhistä ja sairaista huolehtimisesta jne. Ei ne oman elämän hyvin olevat asiat tunnu niin mielekkäältä, kun tietää miten heikosti asiat useilla on.
En voi käsittää että tällaista yhteiskuntaa vartenko olen kouluttautunut ja tehnyt töitä!
Puhutaan tyytymisestä. Itse koen sen enemmän jonkinlaisena voimattamuutena isomman koneiston edessä. Nykypolitiikka ei saa ainakaan itseäni motivoitua tavoittelemaan mitään enemmän. Kunhan pärjäilen muiden mukana ja toivon että joskus taas välitetään heikoimmissa asemissa olevista enemmän.
Jos toimittaja olisi asunut ulkomailla, niin ehkä ymmärtäisi arjen olevan hyvin samanlaista myös muualla. Paitsi muualla arki yleensä stressaavampaa ja kiireisempää, etenkin etelässä. Toimittaja todennäköisesti luulee, että lomailupaikoissa arkikin on ikuista lomaa, mutta eihän se niin ole. Kaiken kaikkiaan outo kirjoitus ja kuvastelee ehkä toimittajan oman elämän harmautta.
Miksi pitäisi mennä "elämään" sitä elämää kodin ulkopuolelle, jos on epämukavuusalueella silloin?
Se voi olla muillekin tuskallista jo nuorena, jos vaaditaan että muidenkin elämä jää elämättä, ellei elä sitä harmaasti ja työpaikalla asuen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä jokaisen elämä ja arki on juuri sitä, millaista siitä itse tekee ja haluaa tehdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tottahan tuo jollain tavalla on. Ihmisten arki on usein harmaata ja syyt ovat yksilöllisiä. Oma laajempi lähipiirini koostuu ylemmän keskiluokan perheistä ja monet meistä teemme asiantuntijoina töitä aloilla, jonne olemme kouluttautuneet. On talot, autot, mökit ja varaa harrastaa ja matkustaa. Teoriassa luulisi, että kaikki on hyvin ja ladidaa - ja varmaan kokoomusta äänestävillä onkin.
Mutta sitten ollaan me, jotka suree hyvinvointivaltion alasajoa. Sitä joille oman työn ja elämän merkityksellisyydessä on MYÖS kyse laajemmin yhteiskunnan tasa-arvo, kanssaihmisten pärjääminen osana yhteisöä, lapsista, nuorista, vanhuksista, köyhistä ja sairaista huolehtimisesta jne. Ei ne oman elämän hyvin olevat asiat tunnu niin mielekkäältä, kun tietää miten heikosti asiat useilla on.
En voi käsittää että tällaista yhteiskuntaa vartenko olen kouluttautunut ja tehnyt töitä!
Puhutaan tyytymisestä. Itse koen sen enemmän jonkinlaisena voimattamuutena isomman koneiston edessä. Nykypolitiikka ei saa ainakaan itseäni motivoitua tavoittelemaan mitään enemmän. Kunhan pärjäilen muiden mukana ja toivon että joskus taas välitetään heikoimmissa asemissa olevista enemmän.
Olet siis lässyttävä luovuttaja, joka ei osaa ottaa vastuuta itsestään ja omasta elämästään.
Ei kaikki voi olla aina ja ikuisesti yhteiskunnan tai hallituksen vika.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niimpä niin. Täällä "selvitään" elämästä eikä suuremmin pyritä edes elämään. Just luin tutkimuksen, jossa älypuhelimen tulon myötä, nimenomaan Suomessa, eläminen on siirtynyt sosiaaliseen mediaan ja tämän älylaitteen sisälle. Elämä katukuvassa on vähentynyt entisestään sen myötä ja aidot sosiaaliset suhteet ovat kaventuneet.
No jos on paska ilmasto suurimman osan ympäri vuoden, niin mitä kuvittelet? Eiku ulos vaan loskasta, harmaasta, ja mudasta nauttimaan.
Muuta pois, sinne, missä on parempi ilmasto.
Ai niin, kela ei maksa yhyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei Suomessa muuta tehdä kuin pitkitetään elämää mahdollisimman pitkään. Elämänlaadulla ei ole mitään merkitystä.
Tuohonhan perustuu koko julkinen terveydenhuoltokin :D Aivan sama miten pahoja kipuja tai kärsimystä ihminen kokee, kunhan ei ole välitöntä hengenvaaraa niin kaikki on kunnossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei Suomessa muuta tehdä kuin pitkitetään elämää mahdollisimman pitkään. Elämänlaadulla ei ole mitään merkitystä.
Tuohonhan perustuu koko julkinen terveydenhuoltokin :D Aivan sama miten pahoja kipuja tai kärsimystä ihminen kokee, kunhan ei ole välitöntä hengenvaaraa niin kaikki on kunnossa.
Höpö höpö. Kaikkea vaan ei voi hoitaa pois. Aina ei lääkkeet auta, se ei ole kenenkään syy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eihän täällä edes uskalla mennä ulos kun kultapuppelit tulee ja raizkaa.
Ei kai suomalainen mies keskimäärin niin vaarallinen ole, ettei ulos uskalla mennä.
Hesarissa taas ei ole sisäistetty, että suomalaisten onnellisuus perustuu nimenomaan siihen, että osataan nauttia arkisista ja tavallisista asioista. Ne ovat kaikista tyytymättömimpiä, jotka kilpailevat, kadehtivat ja vertailevat itseä ja toisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olemme henkisesti vaatimatonta elämää odottavia ihmisiä, koska me olemme olleet köyhempiä kuin muut verokkikansat. Tämä johtuu meidän alistamisesta ja taloudellisesta hyväksikäytöstä, mitä Ruotsi on kohdistunut meihin 800 vuoden ajan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tottahan tuo jollain tavalla on. Ihmisten arki on usein harmaata ja syyt ovat yksilöllisiä. Oma laajempi lähipiirini koostuu ylemmän keskiluokan perheistä ja monet meistä teemme asiantuntijoina töitä aloilla, jonne olemme kouluttautuneet. On talot, autot, mökit ja varaa harrastaa ja matkustaa. Teoriassa luulisi, että kaikki on hyvin ja ladidaa - ja varmaan kokoomusta äänestävillä onkin.
Mutta sitten ollaan me, jotka suree hyvinvointivaltion alasajoa. Sitä joille oman työn ja elämän merkityksellisyydessä on MYÖS kyse laajemmin yhteiskunnan tasa-arvo, kanssaihmisten pärjääminen osana yhteisöä, lapsista, nuorista, vanhuksista, köyhistä ja sairaista huolehtimisesta jne. Ei ne oman elämän hyvin olevat asiat tunnu niin mielekkäältä, kun tietää miten heikosti asiat useilla on.
En voi käsittää että tällaista yhteiskuntaa vartenko olen kouluttautunut ja tehnyt töitä!
Puhutaan tyytymisestä. Itse koen sen enemmän jonkinlaisena voimattamuutena isomman koneiston edessä. Nykypolitiikka ei saa ainakaan itseäni motivoitua tavoittelemaan mitään enemmän. Kunhan pärjäilen muiden mukana ja toivon että joskus taas välitetään heikoimmissa asemissa olevista enemmän.
Olet siis lässyttävä luovuttaja, joka ei osaa ottaa vastuuta itsestään ja omasta elämästään.
Ei kaikki voi olla aina ja ikuisesti yhteiskunnan tai hallituksen vika.
Omasta elämästä ja itsestä otan vastuun. Mutta en yksin pysty huolehtimaan kaikista suomalaisista vähäosaisista.
Opettele lukemaan.
Vierailija kirjoitti:
Onko joku epävarma kaaos, missä mikään ei ole hallittua tai suunnittelua, missä selviytyminen perustuu toiveajatteluun ja tavoite on maksimoida hedonistinen nautinto seuraamuksista välittämättä jotenkin parempaa elämää?
Tiktok-ADHD-aivoille näin varmaan on.
Elän ruuhkavuosia ja koen onnen hetkiä perheeni kanssa. Saan myös ison hyvänolon tunteen treenin jälkeen ja illalla rentoudun telkun ääressä neuloen kun lapset jo nukkuvat. Kiirettä on, mutta myös palauttavia hetkiä ja tosiaan niitä onnen tunteita. Joillain kollegoilla ja tutuilla on arki ympätty täyteen toimintaa ja oireilevat uupumusta, sellaista elämää en itse halua.
Vierailija kirjoitti:
Minäkin vain odotan että pääsisi eläkkeelle ja muuttanaan Thaimaahan.
Ei Thaimaahan muutto ole mikään itsestäänselvyys. Eläkeläisviisimissa on tulorajat ja/tai thaimaalaisessa pankissa oltava vaadittu talletus. Lisäksi Thaimaa on kallistunut viime vuosina. Lisäksi kansaneläkettä ei emää makseta ulkomaille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomi on täynnä rakenteellisia ongelmia, jotka tekevät arjesta yksin pärjäämistä, kituuttamista ja suorittamista.
Yksi suurimmista on tämä, että normaalia "tylsää" parisuhdetta ja perheellistymistä opetettiin ainakin ysärillä-nollarilla suorastaan halveksimaan ja vihaamaan. Tosin näin se taitaa olla edelleen. Pitää elää hedonistisesti, bilettää ja keskittyä uraan. Kukaan ei kaipaa mitään tyhmää ja tylsää taviselämää vaan pitää mennä, tulla ja kuluttaa, olla pinnallinen.
Sitten kun ei ole puolisoa, lapsia eikä sukulaisia niin lopulta siitä arjesta tulee yksin pärjäämistä, kituuttamista ja suorittamista. Ei tietysti kaikilla, mutta tosi monilla. Ja on se perheellistenkin elämä muuttunut yksinäisemmäksi kun enää ei ole sitä normaalia arkisosiaalisuutta kuten vielä ennen. Kaikkialla vaihtuu työntekijät liki joka vuoroon eli enää ei muodostu sellaisia hyvänpäiväntuttuuksia sitä arkea eläessä. Ei ole tuttuja kasvoja missään ja pahimmassa tapauksessa niitä ei ole oikein töissäkään vaan joko etäillään tai työskennellään yksin. Tai sitten on samassa vuorossa muitakin, mutta heitä ei ole tavannut ennen eikä tapaa todennäköisesti koskaan toiste eli enää ei muodostu työpaikoillekaan "kuppikuntia". Ei hyvässä eikä pahassa.
Yksinäisyys, jopa ihan totaalinen ilman minkäänlaisia sosiaalisia suhteita on muutaman viime vuoden aikana suorastaan räjähtänyt käsiin. Samoin masennus ja ahdistukset.
Siinä helposti jää elämä elämättä. On elossa, mutta ei elä.
Olen eri mieltä tuosta parisuhteen ja perheen "ulkoapäin opetetusta" halveksimisesta. Muistan itse vuosituhannen vaihteen, että kyllä silloin oli pariutumis- ja lapsentekotuputus ihan voimissaan ainakin pienemmillä paikkakunnilla. Nuorten sinkkujen kyllä kuului bilettää ja olla hedonisteja, vaikka itsellä ei siihen mitään mielenkiintoa olisi ollutkaan. Bilettämisen ja ulkonäkökeskeisyyden päämääränä tuli olla pariutuminen vastakkaista sukupuolta olevan kanssa ja sen jälkeen piti tietysti myös alkaa tehdä lapsia.
Mielestäni on suomalaisten aliarviointia syyttää heitä niin aivopestyiksi, etteivät he enää muka ymmärtäisi hyvän ja mielekkään elämän päälle. Parisuhde ja perhe eivät tuo automaattisesti mukanaan täyttymystä eivätkä tervettä sosiaalista viitekehystä. Ylisukupolvisista traumoista on alettu puhua avoimemmin vasta viimeisen n. kymmenen vuoden aikana ja paljon on vielä tehtävää, että suvuissa kulkevat vahingolliset käytösmallit saataisiin kitkettyä. Perhettä ja sukua ei kannata korottaa miksikään Graalin maljaksi, koska hyvin monelle suomalaiselle ne eivät sitä ole olleet.
Ihmettelen myös tuota mustavalkoisuutta, että perhe-elämän vastakohdaksi tarjotaan pinnallista kulutushysteriaa ja trendien perässä juoksemista. Onko tosiaan näin, ettei tähän maahan mahdu kuin kaksi mahdollista elämisen mallia kerrallaan ja niistä on osattava valita "oikein"? Voisiko tämä maa vapautua henkisesti hiukan enemmän jo sillä, ettei aina katsottaisi asioita niin kärjistyneesti ja opeteltaisiin havainnoimaan myös niitä harmaan sävyjä ja kaikkia muitakin värejä?
Olisi mielenkiintoista tietää, millaista se hyvä arki sitten on ja miksi sellaista arkea kaipaavat eivät sitten tee arjestaan hyvää? Ja mikä on syy, että sellainen arki ei onnistu Suomessa, mutta muualla onnistuu? Korkea verotus? Ilmasto? Joku muu?
https://safkaajashamanismia.blogspot.com/