Lue keskustelun säännöt.
Lapsi ei soita eikä käy. Sanoi syyksi yli 30 vuoden takaiset tukkapöllyt
28.03.2026 |
Siis tottakai silloin 90-luvulla annettiin lapsille tukkapöllyä, mutta pitääkö niitä nyt tuoda esiin? Anteeksikin voi antaa. En näe edes lapsenlapsia. Se suruttaa
Kommentit (141)
90-luvulla todellakin sai vielä selkäsaunoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lasten ruumiillinen kurittaminen kriminalisoitiin vuonna 1984.
Niin? Se ei tarkoita etteikö sitä olisi tapahtunut sen jälkeen.
meidän äidillä vaihtui miehet kossulta ja spermalta haisevana näytti miehelle miten tottelevaisia hänen lapset ovat 15v loppui kun hakkasin äitylin todella pahoin. päästiin sijoitukseen. pitäs mennä hakkaamaan uudestaan. saa omaa lääkettään
Sun lapsi ja muut vastaavan kokeneet kantaa tota taakkaa aikuisena. Se voi vaikuttaa koko elämään, ihmissuhteisiin (varsinkin parisuhteeseen), omaa perheen perustamiseen, uraan.
Huonolla lapsuudella on aina vaikutusta loppuelämään. Se työn määrä mitä tosta koituu lapselle myöhemmin on iso. Kalliit terapiat ja pahimmassa tapauksessa itsetuhoisuus.
Pyydä edes anteeksi
Kyllä mua kuritettiin vielä 2000 ja 2010 luvuilla.
T. Nuori
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tukkapöllytkö on sukupolven tuhonnut? Itketään menneistä, traumatisoidutaan ja hakeudutaan hoitoon.
Menkää töihin ja olkaa aikuisia.
Ei ok kurittaa lasta. Ei millään vuosikymmenellä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sitä se on kun nykyään kaikki ongelmat sysätään lapsuuden syyksi. Myös nämä "tukkapöllystä traumatisierenden" voisivat katsoa peiliin.
Syy on kuitenkin aina vanhemmissa, erityisesti äidissä. Lapsethan ovat viattomia.
Vierailija kirjoitti:
Ei ok kurittaa lasta. Ei millään vuosikymmenellä
Jos vanhemmat ei kurita nuorena, valtio kurittaa aikuisena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sun lapsi ja muut vastaavan kokeneet kantaa tota taakkaa aikuisena. Se voi vaikuttaa koko elämään, ihmissuhteisiin (varsinkin parisuhteeseen), omaa perheen perustamiseen, uraan.
Huonolla lapsuudella on aina vaikutusta loppuelämään. Se työn määrä mitä tosta koituu lapselle myöhemmin on iso. Kalliit terapiat ja pahimmassa tapauksessa itsetuhoisuus.
Pyydä edes anteeksi
Anteeksi pyyntö ei muuta mitään, eikä sen pidäkkään muuttaa.
Näen äitiäni ehkä kahdesti vuodessa. Sairas nainen, kuten kaikki naiset taitaa olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sun lapsi ja muut vastaavan kokeneet kantaa tota taakkaa aikuisena. Se voi vaikuttaa koko elämään, ihmissuhteisiin (varsinkin parisuhteeseen), omaa perheen perustamiseen, uraan.
Huonolla lapsuudella on aina vaikutusta loppuelämään. Se työn määrä mitä tosta koituu lapselle myöhemmin on iso. Kalliit terapiat ja pahimmassa tapauksessa itsetuhoisuus.
Pyydä edes anteeksiAnteeksi pyyntö ei muuta mitään, eikä sen pidäkkään muuttaa.
Ei auta mutta se on alku. Se näyttää että olet valmis muuttumaan ja otat vastuun omista virheistäsi
Siitäs sait...mitäs annoit tukkapöllyä ja v i t t u i l i t...olisit ollut kaukonäköisempi...itse en käynyt edes selkään antaneen ukon hautajaisissa...kitui vaan loppuvuodet..paskiainen..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei todellakaan annettu 90-luvulla tukkapöllyjä.
Tuo on vain jäävuoren huippu. Häpeä. Yksin.
Kyllä muuten annettiin ja usein.
M36
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sun lapsi ja muut vastaavan kokeneet kantaa tota taakkaa aikuisena. Se voi vaikuttaa koko elämään, ihmissuhteisiin (varsinkin parisuhteeseen), omaa perheen perustamiseen, uraan.
Huonolla lapsuudella on aina vaikutusta loppuelämään. Se työn määrä mitä tosta koituu lapselle myöhemmin on iso. Kalliit terapiat ja pahimmassa tapauksessa itsetuhoisuus.
Pyydä edes anteeksiAnteeksi pyyntö ei muuta mitään, eikä sen pidäkkään muuttaa.
Anteeksipyyntö ja anteeksiantaminen on osa kasvamista. Se voi tehdä hyvää itselle antaa anteeksi, mutta ei se tarkoita että unohtaa. On vanhempia jotka eivät ikinä pyydä anteeksi, joten vilpitön anteeksipyyntö on mielestäni aina parempi kuin ei mitään.
Suomen on rakentanut kurilla kasvatetut ihmiset. Suuret johtajat olivat kurissa kasvaneita.
Mitä nykyään on? Itkupillejä, joka toinen on masentunut ja kaikilla on jokin kirjainyhdistelmä. Yhteiskunta on nykyään sairas.
Itse sain tukkapöllyä narsistiäidiltäni 90-luvulla. Emme ole olleet pitkään väleissä.
Anteeksi on ihan turha pyytää. Se ei auta yhtään mitään. Hirviö on hirviö ja sellaisena pysyy.
Vierailija kirjoitti:
Itse koin lapsuudessa "kuritusta". Tukkapöllyt, läimäytykset ja "susta ei ikinä tule mitään ....luulekko olevasi jotain" tyyppiset heitot. Itse en tällaista omille lapsilleni ole tehnyt ja osaan pyytää heiltä anteeksi jos olen hermostunut tai sanonut jotain sopimatonta.
En ole ollut yli kuuteen vuoteen vanhempiini missään yhteydessä. En aijo jatkossakaan olla.
Minulla on ihan samanlainen tausta. Fyysistä ja henkistä pahoinpitelyä.
Henkinen jatkuisi varmasti vieläkin jos olisin missään tekemisissä vanhempieni kanssa.
Ihan hirveää yrittää kasvaa nuoreksi ja sitten aikuiseksi ilman tukea, ilman itsetuntoa ja itsetuntemusta. Oikeastaan ilman identiteettiä, koska ethän sie mittään ossaa, mitä sie kuvittelet olevas, siekö muka pärjäät tollasessa opiskelussa, siekö muka oot tollasessa työssä, siekö
muka ossaat aijaa autoa Ihan kaikki tavalliset aikuistumiseen kuuluvat asiat olivat minulta jostain syystä poissuljettuja. En ollut minkään arvoinen, minua ei oikeastaan edes ollut.
Ainoa tapa elää arvokasta, omaa elämää, johon kuuluu tavallisia ja silti niin ihania asioita, on ollut yhteyden katkaiseminen kokonaan.
Sitä se on kun nykyään kaikki ongelmat sysätään lapsuuden syyksi. Myös nämä "tukkapöllystä traumatisierenden" voisivat katsoa peiliin.