Lapsi ei soita eikä käy. Sanoi syyksi yli 30 vuoden takaiset tukkapöllyt
Siis tottakai silloin 90-luvulla annettiin lapsille tukkapöllyä, mutta pitääkö niitä nyt tuoda esiin? Anteeksikin voi antaa. En näe edes lapsenlapsia. Se suruttaa
Kommentit (141)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juu, valitettavasti tällöin monet vanhemmat oli kyvyttömiä ja yksinkertaisia, että ainoa kasvatustyyli oli väkivalta ja pelottelu.
Miten niin "tällöin"? Millä vuosikymmenellä sinä olet kasvanut ja kasvattanut lapsesi?
Tällöin ysärillä. Etkö lukenut aloitusta?
En vaan ymmärrä enkä ole koskaan ymmärtänyt, että riskit isot aikuiset käyvät kiinni pieniin puolustuskyvyttömiin lapsiin tukkapöllyllä ja monella muulla väkivaltaisella tavalla. Minulla myös sellainen kohtalo ja en vain pystynyt koskaan antamaan asiaa anteeksi vanhemmilleni. Nyt ovat jo kuolleet ja toivottavasti joutuivat kiirastuleen. Yli 20 vuotta en pitänyt mitään yhteyttä kunnes he sitten kutsuivat minut 80 v. synttäreilleen, joilla oli vuosi väliä. Välit eivät parantuneet yhtään mutta tulipa käytyä. Isän hautajaisiinkaan en mennyt.
Olet hirviö eikä mikään määrä anteeksipyyntöjä muuta sitä.
Tuleeko yllätyksenä, että pelkkä vanhemmuus ei takaa sitä, että aikuinen lapsesi haluaisi olla seurassasi? Kyllä se yhteys ja lämpimät suhteet tulee luoda jo lapsuudessa. Anna tilaa äläkä yritä pakottaa yhteyttä. Mikään ei ole ärsyttävämpää kuin tunnekylmästi ja lyttäävästi käyttäytynyt vanhempi, joka ei näe omaa osuutttaan siinä, että suhde on etäinen.
No niinpä. Tämä on juuri se riski, kun omaa lastaan pieksee ja kohtelee kaltoin. Fyysisesti ja eteenkin psyykkisesti. Aikaa kuluu ja osat vaihtuu. Voit ap olla jopa onnekas, kun lapsesi ei ole yhteydessä? Mieti sitä vaihtoehtoa, että nyt kun se on kasvanut isoksi ja on voimiensa tunnossa, se tuleekin maksamaan potut pottuina, ja vetää sua ympäri korvia että silmissä säkenöi? Olisit voinut korttisi paremminkin pelata. Vai mitä?
Ap ei tarvitse enää koskaan lastaan tai hänen lapsiaan nähdä. Olet ihmishirviö ja oletko itse pyytänyt anteeksi?
No hei, anna sen lapsen pöllyttää nyt sua niin ootte tasoissa. Jaa ei käy niin päin, miksei?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti olet trolli. Ei todellakaan ollut ok 90-luvulla. Sehän oli silloin laitonta. Jos et näe omassa toiminnassa vikaa niin en yhtään ihmettele ettet näe lapsenlapsia. Kuulostaa ihan hirveältä tuo sinun lapsesi tilanne.
Laitoin ei tarkoita etteikö sitä voisi tapahtua paljon.
Ei niin. Ei se silti tee asiasta normaalia tai ok.
Nykyäänkin aivan varmasti lapsia pahoinpidellään kotona. Ei se silti ole normaalia tai ok.
Muista kun oot vanha ja kuset housuun niin sua saa sitten kurittaa kun olit niin tuhma.
Olen 60-luvun lapsi. Pienenä tyttönä sain äidiltäni selkään (ja tukkapöllyjä ja luunappeja) joka päivä. Selkäsaunan jälkeen MINUN piti pyytää anteeksi. Äitini ei koskaan pyytänyt anteeksi. Hakkaaminen jatkui niin kauan että itkin. Kerran päätin olla itkemättä, ja hän säikähti oliko hakannut minut tajuttomaksi. Viimeisen kerran sain selkään 12-vuotiaana.
Omia lapsiani en uskaltanut antaa isovanhempien hoitoon, koska pelkäsin että mummo pieksää raivoissaan heidätkin.
Nyt äitini on vanha ja sairas, ja kuulemma ihmettelee suureen ääneen mitä hän on tehnyt kun emme pidä yhteyttä.
Itse koin lapsuudessa "kuritusta". Tukkapöllyt, läimäytykset ja "susta ei ikinä tule mitään ....luulekko olevasi jotain" tyyppiset heitot. Itse en tällaista omille lapsilleni ole tehnyt ja osaan pyytää heiltä anteeksi jos olen hermostunut tai sanonut jotain sopimatonta.
En ole ollut yli kuuteen vuoteen vanhempiini missään yhteydessä. En aijo jatkossakaan olla.
Vierailija kirjoitti:
Lasten ruumiillinen kurittaminen kriminalisoitiin vuonna 1984.
Niin aivan, kun jostain tulee laki niin KAIKKI sitä noudattavat. Kuule kyllä sitä kurittamista oli vielä 90-luvulla, ei se mihinkään yks kaks loppunut. Kaverit sai tukkapöllyä ja minutkin kasvatettiin pelolla, mutta olin niin kiltti että fyysinen uhka jäi usein uhkailuksi.
Mieheni sai remmiä ja varmaan tukkapöllyäkin 80-luvulla. Hän on aina ollut tekemisissä vanhempiensa kanssa ja on asiallinen heitä kohtaan. Jotakin katkeruutta on lapsuutta kohtaan mutta ei se ole estänyt asiallisia välejä. Hänen toinen vanhempansa ei ole ollut tasapainossa ja aina kärsinyt mt-ongelmista ja mieheni ymmärtää sen.
Meillä sai tarhassakin tukkapöllyä vuonna 96. Taisi olla aika yleistäkin, eikä sitä osannut lapsena ajatella, että se on väärin.
Vierailija kirjoitti:
Eivät vain viitsi sanoa suoraan että syy on sinussa ja asenteissasi.
Luultavasti ovat kertoneet kaikki syyt, joista isoin on tuollainen asioiden vääristely, vähättely ja kyvyttömyys myöntää tai edes ymmärtää kuinka vahingollista seuraa on. Ap ja kaltaisensa poimivat kokonaisuudesta yhden sanan ja syyttelevät vanhoihin asioihin takertumisesta, eivätkä näe mitään syytä käsitellä omaa pskuuttaan.
Eikä anteeksi tarvitse antaa vaikka sitä anelisitkin.
Mun oma vanhempi kertoi että joskus lapsena kun olin käyttäytynyt huonosti ja lähtenyt juoksemaan karkuun, oli kuulemma minua kiinni ottaessa saanut hiuksista kiinni ja oli jäänyt vaan kasa hiuksia käteen.
En edes itse muista tuollaista, mutta vanhempi kertoi että koki tuosta huonoa omaatuntoa pitkään. Korvasta kyllä ravisteltiin.
Meillä meni myös leluja rikki, kun niitä toinen vanhemmista suutuspäissään heitti seinään välillä kun ei mennyt sana perille.
Nykyään ei juuri olla tekemisissä eikä se johdu noista tapahtumista, vaan siitä ettei vanhemmat ole yhteydessä. Sanovat etteivät raaski häiritä, mutta eivät juuri tunne lapsenlapsiaan.
Olen alkanut miettimään näin aikuisena, että varmaan oltiin sisarusten kanssa vaan sellaisia velvollisuuksia. Kyllä me rahaa saatiin ja materiaalisessa mielessä kaikki mitä nyt lapsena ja nuorena saattoi tarvita, joskus enemmänkin.
Vierailija kirjoitti:
En vaan ymmärrä enkä ole koskaan ymmärtänyt, että riskit isot aikuiset käyvät kiinni pieniin puolustuskyvyttömiin lapsiin tukkapöllyllä ja monella muulla väkivaltaisella tavalla. Minulla myös sellainen kohtalo ja en vain pystynyt koskaan antamaan asiaa anteeksi vanhemmilleni. Nyt ovat jo kuolleet ja toivottavasti joutuivat kiirastuleen. Yli 20 vuotta en pitänyt mitään yhteyttä kunnes he sitten kutsuivat minut 80 v. synttäreilleen, joilla oli vuosi väliä. Välit eivät parantuneet yhtään mutta tulipa käytyä. Isän hautajaisiinkaan en mennyt.
Samaa kysyy tulevat sukupolvet, että eivät ymmärrä kuinka sadisteja nykyvanhemmat olivat kun antoivat vauvankin leikkiä tabletilla, leikit loppui ja mädätti aivot niin ettei lukeakaan aikuisena osaa.... että aina on näitä asioita, mitä milloinkin ihmiset kokevat tekevänsä parhaaksi päin kun eivät tiedä paremmasta. Kun kokonainen kansa kurittaa, niin se on silloin "normalisoitua" eikä ajatukset ole samat kuin meillä nyt. Kurittaminen on kuulunut kasvatukseen kauemmin kuin sen kriminalisointi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eivät vain viitsi sanoa suoraan että syy on sinussa ja asenteissasi.
Luultavasti ovat kertoneet kaikki syyt, joista isoin on tuollainen asioiden vääristely, vähättely ja kyvyttömyys myöntää tai edes ymmärtää kuinka vahingollista seuraa on. Ap ja kaltaisensa poimivat kokonaisuudesta yhden sanan ja syyttelevät vanhoihin asioihin takertumisesta, eivätkä näe mitään syytä käsitellä omaa pskuuttaan.
Aloittajahan tuossa takertuu vanhoihin asioihin ja pitää tuota maan tapana. Jos myöntäis että aika on mennyt eteenpäin ja se mitä joskus tehtiin ei johdu siitä että muutkin teki niin vaan siitä että ihmiset silloin oli tyhmiä eivätkä asioista mitään ymmäräneet. Aloittajan kaltaiset eivät tosin ole oppineet mitään myöhemminkään vaan pitävät kiinni omista näkemyksistään.
Minäkin tunnen muutamia. Itse en koskaan saanut. Mulla oli hyvät vanhemmat ja turvallinen lapsuus.
Kyllä tukkapöllyjä paheksuttiin jo silloin.