Lue keskustelun säännöt.
Uusi työ osoittautui hirveäksi
27.03.2026 |
Minut saatiin vaihtamaan työpaikkaa pari kk sitten. Vanhassa työssä ei ollut sinänsä mitään pielessä -toki paljon ylitöitä ja edeltäjäni vaihtuneet vuoden välein sen vuoksi. Pienen epäröinnin jälkeen tein päätöksen paremman palkan ja etemismahdollisuuksien vuoksi.
Alun pari viikkoa olivat ok. Ihmettelin vain, miksi tiimissä on ollut vaihtuvuutta, "vanhin" tekijä oli ollut talossa vuoden ja työtilanteesta huolimatta kaikki paitsi oma työsuhteeni olivat sijaisuuksia/määräaikaisuuksia. Hiljaista tietoa ei ollut saatavilla, ja ennen minua tehtävissäni oli ollut vaihdellen useita eri henkilöitä. Lisäksi esihenkilöni ilmoitti heti jäävänsä pitkäksi aikaa vapaille, sain sijaisen tilalleen.
Aloin kuulemaan talossa ikäviä asioita mm. uupumisista, huonosta käytöksestä ja ylitöistä. Työterveys kuormitettu, samoin työsuojelu. Minua onniteltiin pestistäni todeten "onnea todellakin tuohon matkaan". Todistin mm. suoraa huutoa toimistolla.
Perehdytyskin loppui kuin seinään, perehdyttäjä ei itse myös uutena osannut eikä ehtinyt. "Tässä nyt vaan on pakko mennä näillä speksein". Omalla taustaosaamisella (pitkä ura) ei pitkälle pötkitä, talo niin suuri, kompleksit rakenteet ja järjestelmät. Jouduin vastuuseen (ilman mitään mandaattia) isosta ohjelmasta, jossa pitäisi tietää vuosien historia, edelliset kehitysprojektit ja paljon talokohtaista asiatietoa. Kohtasin edellisvuosien stipluihin pettyneet skeptiset sidosryhmät. Tiimistäni apukäsikassaraksi sain kokemattoman juniorin, jota minun käskettiin ajaa sisään ja ohjata.
Työajalla en ole ehtinyt perehtyä enää, ja töitä joutuu tekemään iltaisin. Hankeohjelma on todella massiivinen, raportteineen, rakenteiden analysointeineen, viestimisineen ja ohjeistamisineen. Sidosryhmät eivät itsenäisesti tee asioita, noudata aikatauluja tai kuuntele ohjeita. Minulla ei ole valtaa puuttua. Eteenpäin pitäisi asioita saada. Apukäteni ei osaa toimia itsenäisesti.
Kuormituin, valvon yöt, illat menee vatvoen työasioita jos en niitä tee. Stressaan, väsyn ahdistun, jaksaminen ja ilo poissa. Tukea ei tule pyynnöistä huolimatta, kenties koska esihenkilösijainen ei osaa tehtäväkentästäni edes perusteita. Kysymyksiin vastaa kysymällä. Aika ei palaverirallissa riitä. Kritisoin sitten ääneen, että tiettyjä olennaisua tietoja ei ole saatavilla mistään, johtamista tulee sidosryhmille sivusta ja ylhäältä, päällekäisiä projekteja ei hallitse / omista kukaan.
Tänään pomo ilmoitti, että apukäteni on nyt sairauslomalla. Kysyin, että onko syynä koko viimeisen 6 kk ylityömääränsä ja huutavat kollegat aiemmin vai joku muu. Kuulema minä, koska näytän ahdistuneelta ja stressaan, vaikutan onnettomalta ja näytän panikoivan. Keskustelin sitten tekijöistä, jotka ovat tähän johtaneet, mutta vain käsky tuli "olla käyttäytymättä niin etten stresssaa näkyvästi tai vaikuta ahdistuneelta, enkä saa avautua ongelmista. Tiimissä yhden kollegan tarjoamasta projektidokumentaatiosta olisin saanut hyödyllistä tietoa. Ei saa pyytää, koska avunpyyntö (?) kuormittaa -kaikilla on " omat työnsä". Kerroin, että olen kaipaan edes normiperustiedonjakoa, jotta pärjään.
Puranko työsuhteen koeajalla? En ole koskaan joutunut tällaiseen tilanteeseen, en saanut potkuja tai tällaista palautetta. Olo on typertynyt ja pettynyt. Ajatukset kiertävät nyt kehää, unta en ole saanut moneen yöhön. Olen niin uupunut, etten kykene juuri kuin toipumaan sohvalla enää. Kadun että lähdin tähän. Johtamis- ja kulttuuriongelmia on lienee turha yrittää ratkoa itse.
Kommentit (138)
Luin juuri lehtijuttua työpaikan vaihdoksesta. Pisti silmään lause: "tai haluaisitko vaihtaa fyysisestä työstä asiantuntijatyöhön, jolloin keho ei olisi niin kovilla ja energiaa jäisi paremmin vapaa-ajalle?" Vähänpä tietää tuon artikkelin kirjoittaja asiantuntijatyön haasteista...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Taidat olla pörssiyhtiössä töissä?
Omassakin työpaikassa henkilöstöä karsittu viime vuosina niin ja rekrykielto jatkuvasti päällä niin, että aiemmin mukavat ja mielenkiintoiset työtehtäväni tuntuvat nykyään lähinnä vankeusrangaistukselta.
Bisnes on kuitenkin kasvanut viime vuosina niin, että tekeminen on lisääntynyt valtavasti. Resursseja ei vaan lisätä, vaan päinvastoin. Irtisanottujen ja irtisanoutuneiden tilalle ei oteta ketään. Tehtäviä vaan jaetaan uudelleen.
Olen laillasi ihan ylikuormittunut ja loppuuunpalanut niin, etten iltaisin ja viikonloppuisin jaksa tehdä oikeastaan yhtään mitään. Ketään en jaksa tavata tai edes pitää yhteyttä. En jaksa edes harrastaa mitään. Viikonloppuisin nukun paremmin, arkena ehkä noin 4 tunnin unia.
Ikää on jo sen verran, että työpaikan vaihto ei ole kovin helppoa. Ja toisekseen olen niin uupunut, etten edes varmaan oppisi mitään uutta.
Osakkeenomistajat kiittävät varmasti, mutta oma elämäni alkaa olla lähinnä pelkkää työntekoa ja työstä toipumista. Kroppani oireilee ja olen jo sairastunut autoimmuunisairauteen. Välillä mietin, että otan loparit tai haen sairaslomaa, mutta asuntolainan takia pakko jaksaa.
Surullista, että Suomessakin on tällä hetkellä niitä, jotka tarvitsisivat kipeästi töitä, mutta työnantajien ahneus estää lisäväen palkkaamisen ja nykyiset työntekijät ajetaan aivan loppuun. Sairasloma ainakin omassa työpaikassani on suorin reitti joutua seuraavissa YT-neuvotteluissa pihalle.
Mene nyt lääkäriin hyvä ihminen. Mitään palkintoa tuosta uhrautumisesta ei ole tulossa. Ja onko se asuntokaan tuon arvoinen? Kuulostaa aivan kamalalta.
Olenkin ihmetellyt ilmiötä, että mitä hienompi talo tai mökki, sitä harvemmin siellä näkyy mitään elämää.
Omistajat ovat tietty kroonisesti ylitöissä, mutta onko tuo nyt sitten sen arvoista elämää.
Vierailija kirjoitti:
Ei kun otat löysin rantein, teet vain minimin ja odotat, niin saat potkut. Et joudu kärsimään tyhmistä karensseista.
Ja jos ei muuten kestä, voi jo aamusta alkaa kännätä töissä. Eikö siitä pitäisi hoitoon ja saikulle ohjata?
Kuulostaa ihan Lidlin pääkonttorilta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Luin juuri lehtijuttua työpaikan vaihdoksesta. Pisti silmään lause: "tai haluaisitko vaihtaa fyysisestä työstä asiantuntijatyöhön, jolloin keho ei olisi niin kovilla ja energiaa jäisi paremmin vapaa-ajalle?" Vähänpä tietää tuon artikkelin kirjoittaja asiantuntijatyön haasteista...
Eli millaista fyysistä työtä se sitten on?
-ex raksamies
Ei tollaiseen pidä suostua. Kenenkään. Mutta joku on joskus suostunut, ja seuraava, ja nyt tilanne on tossa organisaatiossa toi. Pitkä ketju munattomia ihmisiä joita voi painaa kuivana kakkoseen vain koska ovat niin kiitollisia siitä, että on työpaikka.
Älkää olko lampaita hyvät ihmiset. Elämä on lyhyt ja aikaa ei takaisin saa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä kaikille "red flag" eli hälytysmerkit mistä tunnistaa heti ongelmat organisaatiossa:
1. "miksi tiimissä on ollut vaihtuvuutta, "vanhin" tekijä oli ollut talossa vuoden ja työtilanteesta huolimatta kaikki paitsi oma työsuhteeni olivat sijaisuuksia/määräaikaisuuksia."
2. "Perehdytyskin loppui kuin seinään, perehdyttäjä ei itse myös uutena osannut eikä ehtinyt."
3. "Tukea ei tule pyynnöistä huolimatta, kenties koska esihenkilösijainen ei osaa tehtäväkentästäni edes perusteita. Kysymyksiin vastaa kysymällä. Aika ei palaverirallissa riitä."
Tee raportit ja selvitykset tekoälyllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tee raportit ja selvitykset tekoälyllä.
Tekoälyn käyttäminen on hyvä neuvo työn keventämiseksi. Myös perinteinen copy-paste toimii aina eli kopsataan suoraan jo olemassa olevista dokumenteista, koska työmäärä on kohtuuton eikä työaika riitä tehtävien hoitamiseen.
Vierailija kirjoitti:
Tottahan esimies puhui, sinä olet ahdistunut. Koko vuodatuksesi huokuu ahdistuneisuutta.
Et vain sovellu tuohon työhön
ei näytä soveltuneen kukaan muukaan siellä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nämä on näitä b-luokan duunareiden ongelmia. Ei ole osaamista vaan kaikki pitäisi opettaa.
Oikeat asiantuntijat opettaa muita ja tuo lisää osaamista organisaatioon.
Paljon on näitä aikuisten päivähoito (työ)paikkoja.
Ja sä olit? Minkä sortin ammattilainen?
Te ootte enimmäkseen tosi julmia ja ilkeitä! Ap tuli tänne avautumaan ja tarvii selkeästi myötätuntoa, haleja ja tsemppausta ja saa näköjään "et tyhmäidiootti sovellutehtävään" viestejä, hävetkää!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vaihda työpaikkaa. Ja ihan ekaksi, älä mieti niitä työasioita yömyöhään. Teet tuntimäärän joka sun soppariin kuuluu ja sitten et vaivaa päätäsi työasioilla. Toki joskus voi joustaa, mutta ei niin että siitä tulee uusi normaali. Sanot että sulla on pitkä ura takana, joten tiedät kyllä itsekin, että rajat pitää pitää. Tai sit sulle on sattunut aiemmin harvinaisen kivoja työpaikkoja.
Voivatko jotkut ihmiset aidosti ajatella ja toimia noin tuollaisessa tilanteessa? Itse en ole ap, mutta olen paininut samanlaisten asioiden kanssa pitkään. En ole koskaan onnistunut olemaan miettimättä työasioita yömyöhään, jos työ on ollut tuollainen, enkä ole muutenkaan voinut olla vaivaamatta päätäni työasioilla vapaa-ajalla. Luulen, että itselläni on sellaisia ominaisuuksia, jotka melkeinpä estävät tuon. Työ pääsee väkisinkin liikaa ihon alle ja vaikuttamaan minuun, jos siinä on kohtuuttomia paineita. En vaan pysty tehokkaasti laittamaan rajoja, vaikka kovasti haluaisinkin ja ainoa mahdollisuus on lähteä pois, jos ei halua uupua. Olisiko teillä tämän taidon osaajilla antaa vinkkejä miten koittaa tehdä tämä temppu?
Vierailija kirjoitti:
Taidat olla pörssiyhtiössä töissä?
Omassakin työpaikassa henkilöstöä karsittu viime vuosina niin ja rekrykielto jatkuvasti päällä niin, että aiemmin mukavat ja mielenkiintoiset työtehtäväni tuntuvat nykyään lähinnä vankeusrangaistukselta.
Bisnes on kuitenkin kasvanut viime vuosina niin, että tekeminen on lisääntynyt valtavasti. Resursseja ei vaan lisätä, vaan päinvastoin. Irtisanottujen ja irtisanoutuneiden tilalle ei oteta ketään. Tehtäviä vaan jaetaan uudelleen.
Olen laillasi ihan ylikuormittunut ja loppuuunpalanut niin, etten iltaisin ja viikonloppuisin jaksa tehdä oikeastaan yhtään mitään. Ketään en jaksa tavata tai edes pitää yhteyttä. En jaksa edes harrastaa mitään. Viikonloppuisin nukun paremmin, arkena ehkä noin 4 tunnin unia.
Ikää on jo sen verran, että työpaikan vaihto ei ole kovin helppoa. Ja toisekseen olen niin uupunut, etten edes varmaan oppisi mitään uutta.
Osakkeenomistajat kiittävät varmasti, mutta oma elämäni alkaa olla lähinnä pelkkää työntekoa ja työstä toipumista. Kroppani oireilee ja olen jo sairastunut autoimmuunisairauteen. Välillä mietin, että otan loparit tai haen sairaslomaa, mutta asuntolainan takia pakko jaksaa.
Surullista, että Suomessakin on tällä hetkellä niitä, jotka tarvitsisivat kipeästi töitä, mutta työnantajien ahneus estää lisäväen palkkaamisen ja nykyiset työntekijät ajetaan aivan loppuun. Sairasloma ainakin omassa työpaikassani on suorin reitti joutua seuraavissa YT-neuvotteluissa pihalle.
Lue ajatuksella oma kirjoituksesi. Lähde heti. Kohta sinulla ei ole enää sitä vaihtoehtoa, koska elimistösi on niin loppu, että et pääse sängystä ylös tai saat jonkun kuollettavan tai pahasti vammauttavan sairauden. Oikeasti. Tuon pitää loppua nyt heti. Ma lääkäriin ja sairauslomalle. Oma terveys on tärkein, asunnon saa myytyä ja muut asiat järjesteltyä. Usko minua, syöpään sairastunutta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaihda työpaikkaa. Ja ihan ekaksi, älä mieti niitä työasioita yömyöhään. Teet tuntimäärän joka sun soppariin kuuluu ja sitten et vaivaa päätäsi työasioilla. Toki joskus voi joustaa, mutta ei niin että siitä tulee uusi normaali. Sanot että sulla on pitkä ura takana, joten tiedät kyllä itsekin, että rajat pitää pitää. Tai sit sulle on sattunut aiemmin harvinaisen kivoja työpaikkoja.
Voivatko jotkut ihmiset aidosti ajatella ja toimia noin tuollaisessa tilanteessa? Itse en ole ap, mutta olen paininut samanlaisten asioiden kanssa pitkään. En ole koskaan onnistunut olemaan miettimättä työasioita yömyöhään, jos työ on ollut tuollainen, enkä ole muutenkaan voinut olla vaivaamatta päätäni työasioilla vapaa-ajalla. Luulen, että itselläni on sellaisia ominaisuuksia, jotka melkeinpä estävät tuon. Työ pääsee väkisinkin liikaa ihon alle ja vaikuttamaan minuun, jos siinä on kohtuuttomia paineita. En vaan pysty tehokkaasti laittamaan rajoja, vaikka kovasti haluaisinkin ja ainoa mahdollisuus on lähteä pois, jos ei halua uupua. Olisiko teillä tämän taidon osaajilla antaa vinkkejä miten koittaa tehdä tämä temppu?
Itsekunnioitus. Sen ynmärtäminen, että kukaan muu ei laita minua prioriteetiksi ellen tee sitä ensin itse. Ja ehkä myös sen, että josset avaa suutasi, olet ihan yhtä syyllinen tilanteeseen kuin ne homman sotkeneet pomot. Mä en voisi katsoa itseäni peiliin jossen tekisi sitä omaa osuuttani paremman työelämän eteen vaatimalla järkeviä työoloja. Jos siitä joku suuttuu, niin hän se häviää hyvän työntekijän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tee raportit ja selvitykset tekoälyllä.
Tekoälyn käyttäminen on hyvä neuvo työn keventämiseksi. Myös perinteinen copy-paste toimii aina eli kopsataan suoraan jo olemassa olevista dokumenteista, koska työmäärä on kohtuuton eikä työaika riitä tehtävien hoitamiseen.
Jos laadulla on väliä niin nopeammin tekee itse kuin korjaa tekoälyn suoltaman roskan, poislukien koodaaminen ja yksinkertaiset käännöstyöt. Siinä AI auttaa aidosti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaihda työpaikkaa. Ja ihan ekaksi, älä mieti niitä työasioita yömyöhään. Teet tuntimäärän joka sun soppariin kuuluu ja sitten et vaivaa päätäsi työasioilla. Toki joskus voi joustaa, mutta ei niin että siitä tulee uusi normaali. Sanot että sulla on pitkä ura takana, joten tiedät kyllä itsekin, että rajat pitää pitää. Tai sit sulle on sattunut aiemmin harvinaisen kivoja työpaikkoja.
Voivatko jotkut ihmiset aidosti ajatella ja toimia noin tuollaisessa tilanteessa? Itse en ole ap, mutta olen paininut samanlaisten asioiden kanssa pitkään. En ole koskaan onnistunut olemaan miettimättä työasioita yömyöhään, jos työ on ollut tuollainen, enkä ole muutenkaan voinut olla vaivaamatta päätäni työasioilla vapaa-ajalla. Luulen, että itselläni on sellaisia ominaisuuksia, jotka melkeinpä estävät tuon. Työ pääsee väkisinkin liikaa ihon alle ja vaikuttamaan minuun, jos siinä on kohtuuttomia paineita. En vaan pysty tehokkaasti laittamaan rajoja, vaikka kovasti haluaisinkin ja ainoa mahdollisuus on lähteä pois, jos ei halua uupua. Olisiko teillä tämän taidon osaajilla antaa vinkkejä miten koittaa tehdä tämä temppu?
Jos työt juoksee perässä ja alkaa nakertaa ohimoa, niin käännä ajatukset muualle! Hmm, onkohan pikkuvarpaan kynsi liian pitkä, ku ottaa sukkaan kiinni...jos luoja kerran loi kaikkee kaunista, ni miks se ei varikselle antanu lauluääntä...miks teinit haluu sotkee bussikatokset,spreijaaks ne autonsa sit ku ei tarvii enää dösällä kulkee, miks muusikoita aina ahistaa, mikä oli sun elämän tarkotus ja jos ihan pakko työasioita vielä miettiä, niin kenelle?miksi? Kuka hyötyy jtn sun tekemisestä? Ja onko se pomo mulkku vai ihmiskunta vaan keksi tälläsen ihme jutun ku raha ja työ...
Tietenkin purat koeajalla. Miksi ihmeessä edes kysyt? Ja miksi et lähtenyt ajat sitten?
Niin, tähän se "sijoittajille pitää tehdä fyffeä" johtaa.
Sitten tälläkin palstalla koko ajan hehkutetaan sijoittamista.
Ihmisten selkärangasta ne voitot vedetään. Tai puutteellisesta hoidosta hoivakodissa. Tai vuokrankiskonnasta tms.