Lue keskustelun säännöt.
Uusi työ osoittautui hirveäksi
27.03.2026 |
Minut saatiin vaihtamaan työpaikkaa pari kk sitten. Vanhassa työssä ei ollut sinänsä mitään pielessä -toki paljon ylitöitä ja edeltäjäni vaihtuneet vuoden välein sen vuoksi. Pienen epäröinnin jälkeen tein päätöksen paremman palkan ja etemismahdollisuuksien vuoksi.
Alun pari viikkoa olivat ok. Ihmettelin vain, miksi tiimissä on ollut vaihtuvuutta, "vanhin" tekijä oli ollut talossa vuoden ja työtilanteesta huolimatta kaikki paitsi oma työsuhteeni olivat sijaisuuksia/määräaikaisuuksia. Hiljaista tietoa ei ollut saatavilla, ja ennen minua tehtävissäni oli ollut vaihdellen useita eri henkilöitä. Lisäksi esihenkilöni ilmoitti heti jäävänsä pitkäksi aikaa vapaille, sain sijaisen tilalleen.
Aloin kuulemaan talossa ikäviä asioita mm. uupumisista, huonosta käytöksestä ja ylitöistä. Työterveys kuormitettu, samoin työsuojelu. Minua onniteltiin pestistäni todeten "onnea todellakin tuohon matkaan". Todistin mm. suoraa huutoa toimistolla.
Perehdytyskin loppui kuin seinään, perehdyttäjä ei itse myös uutena osannut eikä ehtinyt. "Tässä nyt vaan on pakko mennä näillä speksein". Omalla taustaosaamisella (pitkä ura) ei pitkälle pötkitä, talo niin suuri, kompleksit rakenteet ja järjestelmät. Jouduin vastuuseen (ilman mitään mandaattia) isosta ohjelmasta, jossa pitäisi tietää vuosien historia, edelliset kehitysprojektit ja paljon talokohtaista asiatietoa. Kohtasin edellisvuosien stipluihin pettyneet skeptiset sidosryhmät. Tiimistäni apukäsikassaraksi sain kokemattoman juniorin, jota minun käskettiin ajaa sisään ja ohjata.
Työajalla en ole ehtinyt perehtyä enää, ja töitä joutuu tekemään iltaisin. Hankeohjelma on todella massiivinen, raportteineen, rakenteiden analysointeineen, viestimisineen ja ohjeistamisineen. Sidosryhmät eivät itsenäisesti tee asioita, noudata aikatauluja tai kuuntele ohjeita. Minulla ei ole valtaa puuttua. Eteenpäin pitäisi asioita saada. Apukäteni ei osaa toimia itsenäisesti.
Kuormituin, valvon yöt, illat menee vatvoen työasioita jos en niitä tee. Stressaan, väsyn ahdistun, jaksaminen ja ilo poissa. Tukea ei tule pyynnöistä huolimatta, kenties koska esihenkilösijainen ei osaa tehtäväkentästäni edes perusteita. Kysymyksiin vastaa kysymällä. Aika ei palaverirallissa riitä. Kritisoin sitten ääneen, että tiettyjä olennaisua tietoja ei ole saatavilla mistään, johtamista tulee sidosryhmille sivusta ja ylhäältä, päällekäisiä projekteja ei hallitse / omista kukaan.
Tänään pomo ilmoitti, että apukäteni on nyt sairauslomalla. Kysyin, että onko syynä koko viimeisen 6 kk ylityömääränsä ja huutavat kollegat aiemmin vai joku muu. Kuulema minä, koska näytän ahdistuneelta ja stressaan, vaikutan onnettomalta ja näytän panikoivan. Keskustelin sitten tekijöistä, jotka ovat tähän johtaneet, mutta vain käsky tuli "olla käyttäytymättä niin etten stresssaa näkyvästi tai vaikuta ahdistuneelta, enkä saa avautua ongelmista. Tiimissä yhden kollegan tarjoamasta projektidokumentaatiosta olisin saanut hyödyllistä tietoa. Ei saa pyytää, koska avunpyyntö (?) kuormittaa -kaikilla on " omat työnsä". Kerroin, että olen kaipaan edes normiperustiedonjakoa, jotta pärjään.
Puranko työsuhteen koeajalla? En ole koskaan joutunut tällaiseen tilanteeseen, en saanut potkuja tai tällaista palautetta. Olo on typertynyt ja pettynyt. Ajatukset kiertävät nyt kehää, unta en ole saanut moneen yöhön. Olen niin uupunut, etten kykene juuri kuin toipumaan sohvalla enää. Kadun että lähdin tähän. Johtamis- ja kulttuuriongelmia on lienee turha yrittää ratkoa itse.
Kommentit (138)
Äkkiä ulos. Omalla yli 40 vuoden työuralla ehti olla monenlaisia esimiehiä mutta ei mitään lähellekään tuon tapaista. Jos meillä olisi toimittu kaikilla on ne omat työt -periaatteella, ei lopputuloksesta olisi tullut mitään. Kyllähän työpaikassa tai yrityksessä aina on se joku yhteinen päämäärä, mihin pyritään, eikä silloin ole vain omia töitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Todellinen tilanne siellä AP työpaikalla voi olla ihan toisenlainenkin, koska tuo on Ap subjektiivinen näkemys asiasta.
Subjektiivinen näkemys on ihan yhtä relevantti kuin jokin työilmapiirikyselyn yhteinen yhteenveto. Se on yksilön kokemus asiasta ja jos voi huonosti, niin silloin voi huonosti. Jos työpaikan asiat rullaa ja ilmapiiri on hyvä, kaikki pärjää ja vaihtuvuus on pientä. Aloittajan kokemus haiskahtaa johtamisongelmalta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloitus oli kuin hepreaa olisi lukenut. Siis mitä ihmettä tällaisissa töissä tuotetaan?? Mikä on se tuote tai palvelu, ja kenelle, joka tuosta kaaoksesta syntyy?
Ap, onko tuo tuon kaiken arvoista? Milloin ehdit nauttimaa tienaamistasi rahoista? Olet kai aika nuori ihminen vielä. Miten tuollaisessa tilanteessa pystyy etsimään puolisoa ja edes harkitsemaan perhettä?
Minuakin kiinnostaisi tietää, onko kyseessä jokin julkisen puolen organisaatio vai iso yksityinen yritys. IT-ala vai mikä.
Ap tässä: en ala täällä avaamaan tarkemmin sitä missä työskentelen. Suuri organisaatio.
En ole nuori enkä perheenperustamisvaiheessa. Varsin kokenut työelämässä, ja nyt ensi kertaa sen äärellä, että koen olevan paras vaihtaa maisemaa. Se varmaan parempi sekä oman terveyden että työnantajan näkökulmasta tässä pisteessä. Ottakoot uuden ihmisen selviytymään, mieluusti talon sisällä kauan olleen, niin ei tarvitse alkaa perehdyttämään. Talon sisältä vaan jostain syystä ei ole päädytty tällä kertaa rekrytoimaan.
Olisihan se hienoa saada joku muutos asioihin, mm. niin että porukka tiimissä ja tässä tehtävässä ei vaihtuisi ja sisäiset ristiriidat plus ylityöt vähenisivät, mutta ei ole minun käsissäni.
Tiedän firman, jossa ei edes haluta palkata talon sisältä, etenkään muilta osastoilta. Muutosneuvotteluiden aikana pohtivat, että mitä pistetään ilmoitukseen, ettei talon sisällä olevat vaan ole päteviä :D
Huuuuuh, jos tekisin 20 tunnin yöunilla viikon töitä niin maanantaina nukkuisin kyllä auttamatta pommiin. Tee se ja mene työterveyteen. Ei ole ihmisen paikka tuo. Kroppa käy enää pelkällä adrenaliinilla ja kortisolilla, ja sitten ne kun loppuvat niin droppaat.
Teitkö työnvaihdoksen saman firman sisällä? Vaihda takaisin entiseen. Itsekin tein niin koeajalla ja se onnistui. Henkilö joka oli palkattu tilalleni joutui lähtemään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei kun otat löysin rantein, teet vain minimin ja odotat, niin saat potkut. Et joudu kärsimään tyhmistä karensseista.
Jos työpaikalla on pahoja ongelmia, niin ei edes saa potkuja vaikka vähän löysäilisi. Ei ne ehkä saa parempaakaan tekijää tilalle ja tietävät sen itsekin.
Vierailija kirjoitti:
Teitkö työnvaihdoksen saman firman sisällä? Vaihda takaisin entiseen. Itsekin tein niin koeajalla ja se onnistui. Henkilö joka oli palkattu tilalleni joutui lähtemään.
Joopa joo. Paskanen temppu sinulta ja toiseksi ei ole syy tehdä koeaikapurkua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaihda työpaikkaa. Ja ihan ekaksi, älä mieti niitä työasioita yömyöhään. Teet tuntimäärän joka sun soppariin kuuluu ja sitten et vaivaa päätäsi työasioilla. Toki joskus voi joustaa, mutta ei niin että siitä tulee uusi normaali. Sanot että sulla on pitkä ura takana, joten tiedät kyllä itsekin, että rajat pitää pitää. Tai sit sulle on sattunut aiemmin harvinaisen kivoja työpaikkoja.
Nämä on näitä b-luokan duunareiden ongelmia. Ei ole osaamista vaan kaikki pitäisi opettaa.
Oikeat asiantuntijat opettaa muita ja tuo lisää osaamista organisaatioon.
Paljon on näitä aikuisten päivähoito (työ)paikkoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taidat olla pörssiyhtiössä töissä?
Omassakin työpaikassa henkilöstöä karsittu viime vuosina niin ja rekrykielto jatkuvasti päällä niin, että aiemmin mukavat ja mielenkiintoiset työtehtäväni tuntuvat nykyään lähinnä vankeusrangaistukselta.
Bisnes on kuitenkin kasvanut viime vuosina niin, että tekeminen on lisääntynyt valtavasti. Resursseja ei vaan lisätä, vaan päinvastoin. Irtisanottujen ja irtisanoutuneiden tilalle ei oteta ketään. Tehtäviä vaan jaetaan uudelleen.
Olen laillasi ihan ylikuormittunut ja loppuuunpalanut niin, etten iltaisin ja viikonloppuisin jaksa tehdä oikeastaan yhtään mitään. Ketään en jaksa tavata tai edes pitää yhteyttä. En jaksa edes harrastaa mitään. Viikonloppuisin nukun paremmin, arkena ehkä noin 4 tunnin unia.
Ikää on jo sen verran, että työpaikan vaihto ei ole kovin helppoa. Ja toisekseen olen niin uupunut, etten edes varmaan oppisi mitään uutta.
Osakkeenomistajat kiittävät varmasti, mutta oma elämäni alkaa olla lähinnä pelkkää työntekoa ja työstä toipumista. Kroppani oireilee ja olen jo sairastunut autoimmuunisairauteen. Välillä mietin, että otan loparit tai haen sairaslomaa, mutta asuntolainan takia pakko jaksaa.
Surullista, että Suomessakin on tällä hetkellä niitä, jotka tarvitsisivat kipeästi töitä, mutta työnantajien ahneus estää lisäväen palkkaamisen ja nykyiset työntekijät ajetaan aivan loppuun. Sairasloma ainakin omassa työpaikassani on suorin reitti joutua seuraavissa YT-neuvotteluissa pihalle.
Pois vaan. Karenssia saat mutta se on nykyään lyhyt. Mun puoliso teki näin. Sai pian uuden työpaikan ja paljon parempi. Koulutettu ihminen. Puskuria hyvä olla että pärjää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos kaikki osaset työssä ovat liikkuvia, on vaikea saada mitään aikaan saati hallita työn määrää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Minut saatiin vaihtamaan...", ihan itse kai päätit vaihtaa. Vieritätkö muissakin asioissa vastuut muiden niskoille?
Et ole headhunttauksesta kuullut? Työ on myyyty kertomatta faktoja
Silti jokainen päättää ihan itse, ottaako tarjouksen vastaan. En ainakaan ole kuullut, että headhunterit ketään pakottaisivat työpaikkaa vaihtamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tottahan esimies puhui, sinä olet ahdistunut. Koko vuodatuksesi huokuu ahdistuneisuutta.
Et vain sovellu tuohon työhön
Vierailija kirjoitti:
Teitkö työnvaihdoksen saman firman sisällä? Vaihda takaisin entiseen. Itsekin tein niin koeajalla ja se onnistui. Henkilö joka oli palkattu tilalleni joutui lähtemään.
Niin. Mahtaakohan tämä APnki oireilu johtua vain siitä ainoastaan oma napa on tärkein.
Mennä nyt takas häntä koipien välissä entiseen duuniin ja viedä sieltä joltain duuni ja ajaa hänet sitten tyytyväisenä ahdinkoon.
Kukaan ei ole kuolinvuoteellaan todennut, että olipa hyvä, kun vedin itseni burn outiin töissä ja tein töitä peräsuoli pitkällä kamalassa paikassa.
Ei kuitenkaan niin kuormittavaa ettetkö jaksaisi paskoja novelleja palstalle kirjoittaa. HUOH!
Palaa entiseen duuniin, jos mahdollista eli pura työsuhde koeajalla, sillä olet oikeassa: noin isoja ongelmia ei pysty muuttamaan, väsytät vain itsesi. T. Työnohjaaja, psykoterapeutti
Vierailija kirjoitti:
Et sinä tule jaksamaan tuossa. Kuulostaa paikalta, jossa ongelmat laitetaan yksilön syyksi. Mene työterveyden kun kerran pomoksi ei tee muuta kuin kätkemään ongelmat.
Juuri näin. Menisin työterveyteen, etköhän noilla spekseillä saa saikkua. Pomosi ongelma tuo on.
Ootko sattumoisin töissä Metropolia Ammattikorkeakoulussa? Siellä on ollut jo useamman vuoden ajan juuri tuo meininki.
Mitä kannattaa tehdä? Ainakkn ottaa yhteyttä liittoon ja työterveyteen, jäädä pitkälle sairaslomalle ja siellä saikulla ollessasi levätä ja alkaa hakea uutta duunia.
Tänä neuvo tulee kokemuksesta.