Miten jaksaa ja ehtiä lapsen harrastusrumbaa harkkoineen ym?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huoltajahan lapsen on siihen harrastustoimintaan hyväksynyt. Sen jälkeen on huoltajan homma olla mukana mahdollistamassa harrastusta. Luulitko jotain muuta?

Siis laitoin lapsen ihan kokeilun vuoksi hänen elämän ensimmäistä kertaa harrastukseen. Ja alussa se oli kerran viikossa, ei juuri edes ihmeemmin varusteita tarvi hankkia, ei tapahtumia, ei mitään. Se oli se johon ryhdyin ja sitouduin. Mutta koska lapsi osoittautui lahjakkaaksi, niin hänet ns. nostettiin aktiivisemman ja tiiviimmän harrastamisen porukkaan, käytännössä tästä ei voinut kieltäytyä lopettamalla sanalla koko harrastusta. Ap

Ekaluokkalainen on lahjakas kaikessa tai ei vielä missään ja urheiluseuran valmentaja (esim. putkimies tai kampaaja) ei ole mikään osaaja vaan haluaa maksajia omalle harrastukselleen. Nämä valmentajat eivät myös yleensä mieti lapsen tulevaisuutta eli koulun pitää olla ehdoton ykkönen, ei mikään NHL-haave (jos kerran varusteita on paljon).

Liikaa harrastuksia. Jättäkää lapset rauhaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Valmentajat ei ole kiinnostuneita niistä lapsista, jotka ei aktiivisesti pyri kehittymään tosi hyviksi koko ajan. Sellaisille näytetään käytännössä ovea. Ei esimerkiksi anneta peliaikaa tai sanotaan suoraan, että tämä ei ole teille sopiva paikka, jos ette panosta kunnolla. Kuulin juuri sivusta kun yksi valmentaja tylytti ja ripitti yhden 10-vuotiaan huoltajaa siitä, että huoltaja ei osallistu eikä panosta tähän harrastukseen riittävästi. Sanoi suoraan, että ei kannata jatkaa jollei ole valmis kunnolla sitoutumaan.

 

 

Tuohon on helppo ratkaisu: Otetaan lapsi pois ko. valmentajan joukkueesta ja laitetaan sellaiseen, jossa valmentajalla on järki päässä. Ei tuollaisen sekopään kanssa kauaa jaksa kukaan. Eikä hänelle pidä antaa sitä valtaa, jota haluaa, kun oma peliura epäonnistui täysin. 

Ihan joka lajin joka ikinen kilpajoukkue edellyttää tuollaista sitoutumista. Meillä on suoraan alakouluikäisten kilparyhmien säännöissä mainittu mm. että harjoitukset menee kaverisynttärien tms. edelle, ja jos ei ole halukas siihen sitoutumaan löytyy paikka harrastejoukkueesta. 

Ja tämän ansiosta olemme luoneet himmelin, jossa lapset aloittavat keskimäärin 6-vuotiaana, erikoistuvat 8-vuotiaana ja lopettavat 11-vuotiaana. Oikeasti lapset pitäisi vasta 12-vuotiaana jakaa kilpa- ja harrastejoukkueisiin muiden pohjoismaiden malliin.

Heh. Muissa Pohjoismaissa alkaa jalkapallon akatemiaikäluokat 12-vuotiaista. Eli sillon ikäluokan huiput siirtyvät koulujen kanssa yhteistyössä tapahtuvaan "puoli-ammattilais" urapolkuun. Kilpajoukkueita siellä on ihan kuusivuotiaista lähtien. 

Jalkapallo on vähän huono esimerkki. Se on aikaisen erikoistumisen laji, maailman harrastetuin ja maailman kilpailluin laji. Se, miten jossakin suurkaupungissa suuressa jalkapallomaassa hoidetaan asiat marginaalisen pienen piirin kesken, ei tarkoita että systeemi pitäisi siirtää pieneen Suomeen edes siihen jalkapalloon, saati kaikkiin muihin lajeihin. 

Jalkapallo on aika hyvä esimerkki kun kerran jalkapallojoukkueemme käytännöistä kirjoitin. 

Jalkapallojoukkueenne on vain ja ainoastaan tyhmä, jos treenit pistetään kaverisynttäreiden edelle. 

En oikein jaksa uskoa että "tyhmä" seura olisi kasvanut yhdeksi Suomen suurimmista. 

Ja Suomihan onkin tällä tyylillä yksi maailman suurista jalkapallomaista?

Suurimmissa jalkapallomaissa ikäluokan huippulapset muuttavat 6-8 vuotiaina sisäoppilaitoiksiin harjoittelemaan ja opiskelemaan jalkapalloa. Veikkaan että sieltäkään ei paljoa minnekään kaverisynttäreille lähdetä oman mielen mukaan. 

En tiedä, mitä pidät huippumaina, mutta itse olen seurannut englantilaisten futismutsien keskusteluja, ja Englanti taitaa olla niitä maita, missä myös sisäoppilaitossysteemi on voimissaan. 

Britanniassa  U12-U16-ikäiset akatemianuoret treenaavat kolme kertaa viikossa ja sitten viikonloppuisin pelit päälle. Tekoäly vahvistaa, että tämä on suunnilleen se treenimäärä useimpien seurojen akatemioissa.

Omassa suomalaisessa tuppukylässämme samanikäiset treenaavat ohjatusti saman verran. Ainoa ero on, että akatemioiden ovet käyvät aika tiheään kumpaankin suuntaan, ja oletus on että taitojen hiominen tapahtuu omalla ajalla. Niinpä nuoret ovat aivan hurjasti taitavampia kuin Suomessa, missä se kuusivuotiaana perustettu kilpajoukkue tahkoaa treeneissä perusjuttuja.

Sisäoppilaitoksilla on myös omat urheiluohjelmansa. Yleensä sisäoppilaitokseen mennään 13-vuotiaana, joskus 11-vuotiaana. 6-8-vuotiaan pistämistä sisäoppilaitokseen ei tue mikään kehityspsykologia, ja jos sellaista ehdotetaan, pitäisi vanhempien kellojen soida.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannanottona lähinnä vapaaehtoistöihin. Me maksamme pelkästä valmennuksesta/vuoroista pitkälti yli tonnin vuodessa. Päälle maksetaan (ja ilmoitetaan) ihan itse kilpailuihin osallistuminen, johon menee muutamia satasia vuodessa. Seuravaatteet maksaa satasia, mutta niiden käyttöä edellytetään tietyissä kilpailuissa. Yksilölajista, kun on kyse, niin rahat menee todennäköisesti suurimmaksi aikuisten urheilijoiden seuratukiin. Junnujen vanhempien selkänahasta tarvitaan kaikki vapaaehtoistyö ja tapahtumat, että saadaan parit aikuiset huiput pysymään seurassa. En todellakaan ole osallistumassa yhtään mihinkään niin kauan kuin maksut ovat noin kalliit. Tällä hetkellä lapsi on seurassa vain valmentajansa vuoksi. Jos valmentaja vaihtuisi, emme olisi seurassa hetkeäkään. Ja joo, valmentajatkin tekee hommia kulukorvauksilla, joten valmennusmaksut ovat kyllä ihan poskettomia.

Minä maksan saman verran, mutta sen lisäksi olen osallistunut melkein kaikkiin talkootöihin sekä kaikkiin myynteihin. Eikä lapseni ole todellakaan   seuran huippuja. Pakkohan niihin talkoisiin on joidenkin osallistuttava, että toiminta pysyy kasassa. Eikä minullakaan olisi aikaa niihin. Minusta aika omituisia selityksiä, millä jotkut vanhemmat oikeuttavat osallistumattomuutensa. 

Tyypillisesti niillä juniorien maksuilla ja vanhempiensa talkootöillä rahoitetaan edustusjoukkueen kuluja, autoja jne.  Tuskin lienee tarkoitus, että edustusjoukkueella on palkallinen koutsi ja tietenkin tuppukylässäkin pitää olla GM, urheilutoimenjohtaja, liiketoimenjohtaja jne. Ja kaikki tietysti kouluttamattomia mutku se oli niiiiin hyvä puolustaja tms., katselkaa näiden konkurssiin menneiden seurojen kuvioita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannanottona lähinnä vapaaehtoistöihin. Me maksamme pelkästä valmennuksesta/vuoroista pitkälti yli tonnin vuodessa. Päälle maksetaan (ja ilmoitetaan) ihan itse kilpailuihin osallistuminen, johon menee muutamia satasia vuodessa. Seuravaatteet maksaa satasia, mutta niiden käyttöä edellytetään tietyissä kilpailuissa. Yksilölajista, kun on kyse, niin rahat menee todennäköisesti suurimmaksi aikuisten urheilijoiden seuratukiin. Junnujen vanhempien selkänahasta tarvitaan kaikki vapaaehtoistyö ja tapahtumat, että saadaan parit aikuiset huiput pysymään seurassa. En todellakaan ole osallistumassa yhtään mihinkään niin kauan kuin maksut ovat noin kalliit. Tällä hetkellä lapsi on seurassa vain valmentajansa vuoksi. Jos valmentaja vaihtuisi, emme olisi seurassa hetkeäkään. Ja joo, valmentajatkin tekee hommia kulukorvauksilla, joten valmennusmaksut ovat kyllä ihan poskettomia.

Minä maksan saman verran, mutta sen lisäksi olen osallistunut melkein kaikkiin talkootöihin sekä kaikkiin myynteihin. Eikä lapseni ole todellakaan   seuran huippuja. Pakkohan niihin talkoisiin on joidenkin osallistuttava, että toiminta pysyy kasassa. Eikä minullakaan olisi aikaa niihin. Minusta aika omituisia selityksiä, millä jotkut vanhemmat oikeuttavat osallistumattomuutensa. 

Tyypillisesti niillä juniorien maksuilla ja vanhempiensa talkootöillä rahoitetaan edustusjoukkueen kuluja, autoja jne.  Tuskin lienee tarkoitus, että edustusjoukkueella on palkallinen koutsi ja tietenkin tuppukylässäkin pitää olla GM, urheilutoimenjohtaja, liiketoimenjohtaja jne. Ja kaikki tietysti kouluttamattomia mutku se oli niiiiin hyvä puolustaja tms., katselkaa näiden konkurssiin menneiden seurojen kuvioita.

Näinhän se herkästi tuppaa menemään, maksut menevät seuran kirstuun, edustusjoukkueelle ja vanhemmille ikäluokille, ja oman joukkueen toiminta rahoitetaan mokkapaloilla. Mutta toisaalta jos asenne on se, kuten monella tässä ketjussa, että lapsihahmoja se urheiluseuraan kuuluu enkä mä, niin sitten varmaan ei kiinnosta myöskään, miten ne seuran rahat jaetaan.

Yksi ratkaisu on tietenkin pistää lapsi sellaiseen harrastukseen, joka on ihan puhtaasti kaupallista toimintaa, ja jossa kapitalismin rautaiset lait pakottavat tarjoamaan rahalle hyvää vastinetta. Se onkin sitten toinen tarina.

Mutta se on kyllä tosi kurjaa, jos kaikkein nuorimmille harrastajille pistetään treenien vetäjiksi teinejä, joilta puuttuvat ihmissuhdetaidot. Jostain muualta täytyisi pystyä säästämään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Valmentajat ei ole kiinnostuneita niistä lapsista, jotka ei aktiivisesti pyri kehittymään tosi hyviksi koko ajan. Sellaisille näytetään käytännössä ovea. Ei esimerkiksi anneta peliaikaa tai sanotaan suoraan, että tämä ei ole teille sopiva paikka, jos ette panosta kunnolla. Kuulin juuri sivusta kun yksi valmentaja tylytti ja ripitti yhden 10-vuotiaan huoltajaa siitä, että huoltaja ei osallistu eikä panosta tähän harrastukseen riittävästi. Sanoi suoraan, että ei kannata jatkaa jollei ole valmis kunnolla sitoutumaan.

 

 

Tuohon on helppo ratkaisu: Otetaan lapsi pois ko. valmentajan joukkueesta ja laitetaan sellaiseen, jossa valmentajalla on järki päässä. Ei tuollaisen sekopään kanssa kauaa jaksa kukaan. Eikä hänelle pidä antaa sitä valtaa, jota haluaa, kun oma peliura epäonnistui täysin. 

Ihan joka lajin joka ikinen kilpajoukkue edellyttää tuollaista sitoutumista. Meillä on suoraan alakouluikäisten kilparyhmien säännöissä mainittu mm. että harjoitukset menee kaverisynttärien tms. edelle, ja jos ei ole halukas siihen sitoutumaan löytyy paikka harrastejoukkueesta. 

Ja tämän ansiosta olemme luoneet himmelin, jossa lapset aloittavat keskimäärin 6-vuotiaana, erikoistuvat 8-vuotiaana ja lopettavat 11-vuotiaana. Oikeasti lapset pitäisi vasta 12-vuotiaana jakaa kilpa- ja harrastejoukkueisiin muiden pohjoismaiden malliin.

Heh. Muissa Pohjoismaissa alkaa jalkapallon akatemiaikäluokat 12-vuotiaista. Eli sillon ikäluokan huiput siirtyvät koulujen kanssa yhteistyössä tapahtuvaan "puoli-ammattilais" urapolkuun. Kilpajoukkueita siellä on ihan kuusivuotiaista lähtien. 

Jalkapallo on vähän huono esimerkki. Se on aikaisen erikoistumisen laji, maailman harrastetuin ja maailman kilpailluin laji. Se, miten jossakin suurkaupungissa suuressa jalkapallomaassa hoidetaan asiat marginaalisen pienen piirin kesken, ei tarkoita että systeemi pitäisi siirtää pieneen Suomeen edes siihen jalkapalloon, saati kaikkiin muihin lajeihin. 

Jalkapallo on aika hyvä esimerkki kun kerran jalkapallojoukkueemme käytännöistä kirjoitin. 

Jalkapallojoukkueenne on vain ja ainoastaan tyhmä, jos treenit pistetään kaverisynttäreiden edelle. 

En oikein jaksa uskoa että "tyhmä" seura olisi kasvanut yhdeksi Suomen suurimmista. 

Ja Suomihan onkin tällä tyylillä yksi maailman suurista jalkapallomaista?

Suurimmissa jalkapallomaissa ikäluokan huippulapset muuttavat 6-8 vuotiaina sisäoppilaitoiksiin harjoittelemaan ja opiskelemaan jalkapalloa. Veikkaan että sieltäkään ei paljoa minnekään kaverisynttäreille lähdetä oman mielen mukaan. 

Sehän se onkin tervettä ja ihanaa lapsen elämää. 6-vuotiaana sisäoppilaitokseen ja elämä on pelkkää treenaamista. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Valmentajat ei ole kiinnostuneita niistä lapsista, jotka ei aktiivisesti pyri kehittymään tosi hyviksi koko ajan. Sellaisille näytetään käytännössä ovea. Ei esimerkiksi anneta peliaikaa tai sanotaan suoraan, että tämä ei ole teille sopiva paikka, jos ette panosta kunnolla. Kuulin juuri sivusta kun yksi valmentaja tylytti ja ripitti yhden 10-vuotiaan huoltajaa siitä, että huoltaja ei osallistu eikä panosta tähän harrastukseen riittävästi. Sanoi suoraan, että ei kannata jatkaa jollei ole valmis kunnolla sitoutumaan.

 

 

Tuohon on helppo ratkaisu: Otetaan lapsi pois ko. valmentajan joukkueesta ja laitetaan sellaiseen, jossa valmentajalla on järki päässä. Ei tuollaisen sekopään kanssa kauaa jaksa kukaan. Eikä hänelle pidä antaa sitä valtaa, jota haluaa, kun oma peliura epäonnistui täysin. 

Ihan joka lajin joka ikinen kilpajoukkue edellyttää tuollaista sitoutumista. Meillä on suoraan alakouluikäisten kilparyhmien säännöissä mainittu mm. että harjoitukset menee kaverisynttärien tms. edelle, ja jos ei ole halukas siihen sitoutumaan löytyy paikka harrastejoukkueesta. 

Ja tämän ansiosta olemme luoneet himmelin, jossa lapset aloittavat keskimäärin 6-vuotiaana, erikoistuvat 8-vuotiaana ja lopettavat 11-vuotiaana. Oikeasti lapset pitäisi vasta 12-vuotiaana jakaa kilpa- ja harrastejoukkueisiin muiden pohjoismaiden malliin.

Heh. Muissa Pohjoismaissa alkaa jalkapallon akatemiaikäluokat 12-vuotiaista. Eli sillon ikäluokan huiput siirtyvät koulujen kanssa yhteistyössä tapahtuvaan "puoli-ammattilais" urapolkuun. Kilpajoukkueita siellä on ihan kuusivuotiaista lähtien. 

Jalkapallo on vähän huono esimerkki. Se on aikaisen erikoistumisen laji, maailman harrastetuin ja maailman kilpailluin laji. Se, miten jossakin suurkaupungissa suuressa jalkapallomaassa hoidetaan asiat marginaalisen pienen piirin kesken, ei tarkoita että systeemi pitäisi siirtää pieneen Suomeen edes siihen jalkapalloon, saati kaikkiin muihin lajeihin. 

Jalkapallo on aika hyvä esimerkki kun kerran jalkapallojoukkueemme käytännöistä kirjoitin. 

Jalkapallojoukkueenne on vain ja ainoastaan tyhmä, jos treenit pistetään kaverisynttäreiden edelle. 

En oikein jaksa uskoa että "tyhmä" seura olisi kasvanut yhdeksi Suomen suurimmista. 

Ja Suomihan onkin tällä tyylillä yksi maailman suurista jalkapallomaista?

Suurimmissa jalkapallomaissa ikäluokan huippulapset muuttavat 6-8 vuotiaina sisäoppilaitoiksiin harjoittelemaan ja opiskelemaan jalkapalloa. Veikkaan että sieltäkään ei paljoa minnekään kaverisynttäreille lähdetä oman mielen mukaan. 

Sehän se onkin tervettä ja ihanaa lapsen elämää. 6-vuotiaana sisäoppilaitokseen ja elämä on pelkkää treenaamista. 

Sitä ei nyt tässä kysytty. 

Jos näköpiirissä ei ole selvää helpotusta tilanteeseen (esim. mopokortti lapselle tai muutto harrastuspaikan lähelle), sanoisin lapselle että harrastus on pakko lopettaa. Mitä kauemmin päätöstä viivyttelee, sitä vaikeammaksi se muuttuu. Ja olkaa sitten seuraavan harrastuksen valinnan kanssa tarkempia ja ottakaa eri skenaariot huomioon, jottei lapsi joudu lopettamaan uusia harrastuksiaan jatkuvasti.

Jalkapallosta en tiedä, minne maksut menee, mutta jääkiekossa kolmella ylimmällä sarjatasolla edustusjoukkueen tulee olla junioreista erillinen seura tai yhtiö. Joten juniorit eivät rahoita edustuskiekkoilua.

Onneksi älysin laittaa omat lapseni sellaisiin harrastuksiin, jotka ei sido liikaa eikä työllistä vanhempia jatkuvalla kuljetusrumballa. Aikaavievin harrastus on poikakuoroa harrastavalla kuopuksella, jolla on harjoitukset 3 kertaa viikossa, leirejä 2 kertaa vuodessa ja esiintymisiä n. 10-15 kertaa vuodessa. 2 tärkeintä konserttia on puolipakollisia, mutta kaikesta muusta saa aina jäädä pois kaverisynttärien ja vastaavien takia, ellei laula sooloa. Ja kuoronjohtaja on sen verran fiksu, että hän kysyy vanhempien halukkuutta sooloihin ennen kuin hän puhuu pojille mitään, jotta vanhemmat ei joutuisi tuottamaan pettymystä lapsilleen. 

Vierailija kirjoitti:

Onneksi älysin laittaa omat lapseni sellaisiin harrastuksiin, jotka ei sido liikaa eikä työllistä vanhempia jatkuvalla kuljetusrumballa. Aikaavievin harrastus on poikakuoroa harrastavalla kuopuksella, jolla on harjoitukset 3 kertaa viikossa, leirejä 2 kertaa vuodessa ja esiintymisiä n. 10-15 kertaa vuodessa. 2 tärkeintä konserttia on puolipakollisia, mutta kaikesta muusta saa aina jäädä pois kaverisynttärien ja vastaavien takia, ellei laula sooloa. Ja kuoronjohtaja on sen verran fiksu, että hän kysyy vanhempien halukkuutta sooloihin ennen kuin hän puhuu pojille mitään, jotta vanhemmat ei joutuisi tuottamaan pettymystä lapsilleen. 

Kuoro onkin hieno harrastus, todistettavasti kaikkein eniten sosiaalista hyvinvointia lisäävä, kun kaikki ovat samalla puolella. Ja tuolla treenimäärällä lapsenne kuoro on varmasti todella hyvä, vaikka kaverisynttäreillä välillä kävisivätkin.

Asuimme niin kaukana, että kaikkeen oli pakko kuljettaa useita kertoja viikosta. Odotusajan nivoin mahdollisimman hyvin omaan viikkorytmiini - uimaan keskiviikkoisin, ostokset torstaisin, paperitöitä yhtenä iltana jne. Odottaminen ei tuntunut niin pahalta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ekaluokkalainen voi ainakin itse välineensä huoltaa. 

Riippuu välineistä. Jos on esim. taitoluistelu, niin en kyllä ihan heti antaisi ekaluokkalaisen alkaa teroittamaan itse luistimiaan.

Luistinten teroittamisen ja ei-minkään tekemisen väliin mahtuu kaikenlaista. Ekaluokkalainen voi ottaa teräsuojat pois ja kuivata terät, ottaa hikiset vaatteet pois treenikassista ja kantaa pyykkiin, tyhjentää juomapullon vedestä ja laittaa kuivumaan. Ja niin edelleen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo, ei sitä tajuakaan miten paljon lasten harrastukset  vaatii vanhemmilta. Nostan hattua sulle ap että olet lähtenyt tuohon. Mulla on kaksi lasta, joista toinen samanikäinen kuin sun harrastaja. Molemmilla lapsilla on nyt yhtenä viikonpäivänä kuljetuksia vaativa harrastus, ja tämä tuntuu aivan riittävältä. Lisäksi ekaluokkalaisella on nyt koululla yksi harrastus jossa pystyy käymään koulupäivän jälkeen itse. Ehkä minun neuvoni on että mieti myös omaa jaksamistasi. Jotta tuo meno kannattaisi, kyseisen harrastuksen pitäisi minusta olla suunnilleen ainoa hyvä asia lapsen elämässä. Jos näin ei ole, harrastakaa tämä kevätkausi loppuun ja miettikää ensi lukukaudelle jotakin muuta. Ehkä on samantyyppinen laji tai erilainen paikka, jossa voi harrastaa kevyemmin 1xvko-tyyliin. Minusta sinun ei tarvitse uhrautua jos harrastus on lapsellesi vain sitä - harrastus. 

 

 

Lapsen harrastus vaatii vanhemmalta aika tarkalleen sen verran kuin vanhempi itse suostuu siihen aikaansa laittamaan. Ei niihin mokkapalatalkoisiin ja muihin kissanristiäisiin ole mikään pakko osallistua, vaikka valmentaja itkisi silmät päästään. 

Aikamoiset vihat ja pahat katseet saa kyllä osakseen, jos ei osallistu. Meillä yhden lapsen kuskaaminen vielä menee, kun lenkitän koiran ja käyn kaupassa samalla reissulla. Mutta koko päivän kestävät tapahtumat, joissa pitäisi olla skarppina töissä aamusta iltaan. En ihan oikeasti jaksa. Jatkuvaa mussutusta tulee, kun en osallistu. Meillä mies on työn vuoksi paljon poissa ja arki muutenkin 80% minun vastuulla. Ihan kaikkeen ei rahkeet riitä. Mutta ei kyllä myöskään ymmärrys muilla vanhemmilla. 

Näissä on aina se ikävä puoli, että sen minkä joku jättää välistä, joutuu muut tekemään, eli ootte vapaamatkustajia. Tietysti muita vituttaa.

Ihan oikeasti ei taida missään lajissa olla koko ajan jotain koko päivän tapahtumia? Meillä on lapset harrastaneet yhtä sun toista ja on kyllä itekin joskus ärsyttänyt toimitsijavuorot, talkoilut yms. mutta ei näitä mitenkään jatkuvalla syötöllä ole. Silloin tällöin, pari kertaa vuodessa kun varaa jonkun itelleen parhaiten sopivan homman, niin heti ei olla hätyyttelemässä. Voi myös tarjoutua vapaaehtoisesti tekemään tai hankkimaan jotain muuta, jossei kertakaikkiaan onnistu työpanoksen antaminen. Esim. lupaa ostaa turnauskioskiin limut, pillimehut, kertisastiat tai hankkia joukkueelle ensiaputarvikkeita tms. Harrastusporukka hyötyy ja sinä vältyt mulk un maineelta.

Yleisurheilussa on tänäkin kesäkautena n. 10 tapahtumaa, mihin tarvitaan toimitsijoita. Minusta se on paljon 5kk jaksolle. Seura haalii niitä liikaa suhteessa vapaaehtoisten määrään.

Lisäksi ennen mulkuksi haukkumista voisi miettiä, että jos ihmisellä on 80% arjesta vastuulla mitä se tarkoittaa käytännössä. Te joilla arkea ja vastuita jakaa molemmat vanhemmat koko ajan, ette ymmärrä. Se arjen vastuu tuo myös mukanaan taloyhtiön asiat, kaiken kouluun liittyvän, vanhenevat vanhemmat, koiran, kauppareissut, lapsen vaatteista ja varusteista huolehtimisen jne. Siis ihan kaiken. Eikä se paljon poissa oleva vanhempi voi ottaa kovin helposti kaikesta koppia kotona ollessaan kuitenkaan. Tämä on meillä väliaikainen tilanne. Mutta en minä silti tämän enempää repeä joka suuntaan.

Ja nämä kaikki 10 tapahtumaa on oman seuran juttuja, joihin pitäis mennä auttamaan? Aika monta toki, mutta silti vaan yksi aina kahden viikon välein. Ja yhteenkään et pysty kauden aikana menemään pariksi tunniksi? :D Aikamoista luikertelua, suosittelen miettimään lapselle toista harrastusta.

Ohis, mutta yleisurheilukisoja on kymmeniä kesässä. Eri kisoja järjestetään eri ikäluokille. 

Ja niitä järjestää eri seurat ja talkoisiin kaivataan eri ikäkausien harrastajien vanhempia vuorollaan. Näin ainakin oli meidän seurassa, kun omat lapset harrasti. Kyseessä oli yksi Suomen suurimmista eikä ainakaan siellä odotettu mitään kymmeniin kisoihin talkoilua.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on sama ongelma. Lisäksi lapsen harrastusmaksut ovat kallistuneet koko ajan. Olen miettinyt jos kisat jättäisi pois, mutta eihän lapsi sitä halua. Se kehittyminen tuo juuri sitä motivaatiota. Pelkän (melkein) jokailtaisen kuskausrumban vuoksi en vaatisi lopettamista, mutta nämä maksut alkaa olla liikaa ja niiden vuoksi täytyy kohta tehdä ratkaisuja. 

Mihin nämä teidän nykylapset tähtää? Olympialaisiinko? Ei voi ymmärtää tämmöistä, että ei ole enää normaalisti harrastuksia, jotka lapsi hoitaa itse, vaan tämmöistä urheilu-uraan tähtäävää vanhempien säätöä. Lapsen hommat pyörittää koko perheen tarpeita? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ai no sitten jos ette asu yhdessä,niin ei muuta kun tsemppiä. Sit kun lapsi siinä iässä, et saa mopon alle niin voi helpottaa, ellei sitten pääse treeneihin pyörällä tai bussilla itte vai onko liian pitkät välimatkat?

Lapsi on ekalla, joten ei tule aikoihin siihen ikään, että voisi kulkea itse. 

Lähinnä sitä ryhdyin kyselemään, että olisiko jollain vinkkejä omaan jaksamiseen tällaisessa.

Ap

Monikin ekaluokkalainen kulkee itse julkisillakin kouluun. Mikset opeta sille lapselle jo huolehtimaan treenikamoista ja kulkemisesta?  Missä vaiheessa se on valmis? Jos vuosien päästä,niin voi sitä silti alkaa harjoittelee. 

Meiltä liian hankala ja vaarallinen reitti, ensin pitää kulkea kilsa pysäkille, ajaa bussilla vaihtopysäkille isoon liikennesolmuun ja siinä osata vaihtaa oikeaan bussiin eri pysäkiltä, ympärillä kova liikenne ja niitä harkkoja on eri paikoissa, eli pitää osata eri reitit eri paikkoihin ja muistaa milloin on missäkin, ja kaikissa paikoissa vielä pysäkiltä pitkä kävely. Ei ole realistista lapsen kulkea itse. Ap

Hommaa sille mopoauto tai lämpöhytillinen mönkijä harrastusmatkoja varten. Tai sitten muutatte johonkin mistä harrastuspaikkaan on helpompi kulkea.

Olihan se muutama vuosi aikas kauheaa rumbaa, mutta palkitsevaa. Näin jälkeenpäin ajateltuna ihmettelen kuinka ihmeessä sen jaksoi :D Jostain vaan mentiin sellaisella automaatiolla kalenteri ja kello kädessä. Excel-taulukko, jossa kaikkien menot. Huh. 

Tsemiä! Kyllä se vielä joskus helpottaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on sama ongelma. Lisäksi lapsen harrastusmaksut ovat kallistuneet koko ajan. Olen miettinyt jos kisat jättäisi pois, mutta eihän lapsi sitä halua. Se kehittyminen tuo juuri sitä motivaatiota. Pelkän (melkein) jokailtaisen kuskausrumban vuoksi en vaatisi lopettamista, mutta nämä maksut alkaa olla liikaa ja niiden vuoksi täytyy kohta tehdä ratkaisuja. 

Mihin nämä teidän nykylapset tähtää? Olympialaisiinko? Ei voi ymmärtää tämmöistä, että ei ole enää normaalisti harrastuksia, jotka lapsi hoitaa itse, vaan tämmöistä urheilu-uraan tähtäävää vanhempien säätöä. Lapsen hommat pyörittää koko perheen tarpeita? 

On kyllä todella sääli ettet sinä ole päässyt kokemaan sitä oman lapsen valtavaa onnen tunnetta kun onnistuu rakastamassaan harrastuksessa ja vanhempana näkee sen ilon ja kehityksen. Bonuksena lapsi oppii pelisääntöjä ja sosiaalista käyttäytymistä, joita viedään myös normaaliin elämään. 

Harrastukset saattavat myös pelastaa monen lapsen suunnan elämässä, ettei lähdetä liian aikaisin kaduille hörhöilemään vaan mennään treeneihin ja peleihin ja kisoihin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on sama ongelma. Lisäksi lapsen harrastusmaksut ovat kallistuneet koko ajan. Olen miettinyt jos kisat jättäisi pois, mutta eihän lapsi sitä halua. Se kehittyminen tuo juuri sitä motivaatiota. Pelkän (melkein) jokailtaisen kuskausrumban vuoksi en vaatisi lopettamista, mutta nämä maksut alkaa olla liikaa ja niiden vuoksi täytyy kohta tehdä ratkaisuja. 

Mihin nämä teidän nykylapset tähtää? Olympialaisiinko? Ei voi ymmärtää tämmöistä, että ei ole enää normaalisti harrastuksia, jotka lapsi hoitaa itse, vaan tämmöistä urheilu-uraan tähtäävää vanhempien säätöä. Lapsen hommat pyörittää koko perheen tarpeita? 

Tätä minäkin mietin. Ei ole mitään järkeä uhrata hirveästi aikaa ja rahaa sitä varten, että lapsi ehkä mahdollisesti pääsee 2036 olympialaisiin tekemään muutaman minuutin suorituksen ja yltää sijalle 20. Tai 30.

Se on sitten eri asia, jos heti alusta asti on selvää että lapsi on huippulahjakkuus joka voi menestyä lajissaan. Ja siis nimenomaan menestyä, eli voittaa kilpailuja eikä vain päästä osallistumaan niihin.

Esim. Heili Sirviön vanhempien into tukea tytärtään on täysin ymmärrettävää. Jos neljän vuoden harjoittelun jälkeen sijoittuu olympialaisissa viidenneksi niin on täysin aiheellista odottaa että tulevaisuudessa tulee menestystä.

Mutta monenko lapsi pystyy samaan? Aivan, vain äärimmäisen harva.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on sama ongelma. Lisäksi lapsen harrastusmaksut ovat kallistuneet koko ajan. Olen miettinyt jos kisat jättäisi pois, mutta eihän lapsi sitä halua. Se kehittyminen tuo juuri sitä motivaatiota. Pelkän (melkein) jokailtaisen kuskausrumban vuoksi en vaatisi lopettamista, mutta nämä maksut alkaa olla liikaa ja niiden vuoksi täytyy kohta tehdä ratkaisuja. 

Mihin nämä teidän nykylapset tähtää? Olympialaisiinko? Ei voi ymmärtää tämmöistä, että ei ole enää normaalisti harrastuksia, jotka lapsi hoitaa itse, vaan tämmöistä urheilu-uraan tähtäävää vanhempien säätöä. Lapsen hommat pyörittää koko perheen tarpeita? 

On kyllä todella sääli ettet sinä ole päässyt kokemaan sitä oman lapsen valtavaa onnen tunnetta kun onnistuu rakastamassaan harrastuksessa ja vanhempana näkee sen ilon ja kehityksen. Bonuksena lapsi oppii pelisääntöjä ja sosiaalista käyttäytymistä, joita viedään myös normaaliin elämään. 

Harrastukset saattavat myös pelastaa monen lapsen suunnan elämässä, ettei lähdetä liian aikaisin kaduille hörhöilemään vaan mennään treeneihin ja peleihin ja kisoihin. 

Minä olen eri, mutta ehkä enemmän kuitenkin säälin sinua, joka ajattelet, että lastasi täytyy kuljettaa jatkuvasti harrastukseen, että hän oppisi sosiaaliset pelisäännöt eikä hän lähtisi kadulle hörhöilemään. Etkö tunne omaa lastasi vai eikö hän pidä seurastasi?