Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten jaksaa ja ehtiä lapsen harrastusrumbaa harkkoineen ym?
Laitoin lapsen vähän kuin kokeeksi vain yhteen harrastukseen, ensimmäiseen ikinä hänellä. No pian osoittautui, että hän on siinä lahjakas ja todella motivoitunut ja yhtäkkiä harkkoja on koko ajan, monta kertaa viikossa ym. tapahtumia niiden päälle. Kaikkiin pitää kuskata edestakaisin, kukaan muu ei asu tällä suunnalla niin mitään kimppakulkemisia ei ole tarjolla, monesti ne on suoraan koulusta niin on huolehduttava eväät, sitten on kaikki varustehankinnat, varustehuolto vie minulta paljon aikaa jne. Tuli selväksi, että jos alkaa himmailemaan ja osallistuu vain kerran viikossa, niin putoaa kelkasta heti, ja jää käytännössä ulkopuolelle. Miten ihmeessä te ehditte ja jaksatte tämän harrastusrumban? Lapsen toinen vanhempi ei osallistu, tukiverkostoa tällaiseen meillä ei ole. Nykyään minun koko elämä on vain työ, lapsen harrastusrumba ja kiireellä parit kotityöt, viikonloppuisinkin ollaan harrastuksessa kiinni. Lapsi kuitenkin tykkää todella paljon harrastuksestaan eikä halua sitä lopettaa.
Kommentit (562)
Olen katsellut monasti kaupunkimme musiikkiopistoon meneviä lapsia ja kulkevat monet ihan itsekseen kävellen tai pyörällä ja kuljettavat mukana myös isojakin soitinkoteloita ja joskus huonoilla keleillä kulkevat bussilla ja pysäkki onkin laitettu varmaan ihan tarkoituksella melkein musiikkiopiston oven eteen. Tällaisessa vähän pienemmässä kaupungissa lapset pääsevät moniin harrastuksiin ihan ominkin voimin mikä on tietysti ihan hyvä ja siinä oppii myös omatoimisuutta, kun hoitaa itse itensä ajoissa sinne minne pitää mennä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kannanottona lähinnä vapaaehtoistöihin. Me maksamme pelkästä valmennuksesta/vuoroista pitkälti yli tonnin vuodessa. Päälle maksetaan (ja ilmoitetaan) ihan itse kilpailuihin osallistuminen, johon menee muutamia satasia vuodessa. Seuravaatteet maksaa satasia, mutta niiden käyttöä edellytetään tietyissä kilpailuissa. Yksilölajista, kun on kyse, niin rahat menee todennäköisesti suurimmaksi aikuisten urheilijoiden seuratukiin. Junnujen vanhempien selkänahasta tarvitaan kaikki vapaaehtoistyö ja tapahtumat, että saadaan parit aikuiset huiput pysymään seurassa. En todellakaan ole osallistumassa yhtään mihinkään niin kauan kuin maksut ovat noin kalliit. Tällä hetkellä lapsi on seurassa vain valmentajansa vuoksi. Jos valmentaja vaihtuisi, emme olisi seurassa hetkeäkään. Ja joo, valmentajatkin tekee hommia kulukorvauksilla, joten valmennusmaksut ovat kyllä ihan poskettomia.
Minä maksan saman verran, mutta sen lisäksi olen osallistunut melkein kaikkiin talkootöihin sekä kaikkiin myynteihin. Eikä lapseni ole todellakaan seuran huippuja. Pakkohan niihin talkoisiin on joidenkin osallistuttava, että toiminta pysyy kasassa. Eikä minullakaan olisi aikaa niihin. Minusta aika omituisia selityksiä, millä jotkut vanhemmat oikeuttavat osallistumattomuutensa.
Harrastus on lapsen työtä joten vanhempien on vaan sopeuduttava.
Millaista teidän arki oli ennen harrastusta? Mitä lapsi teki? Jos kaikki muut kaverit ja muu tekeminen jää, niin ehkä sekin painaa vaakakupissa.
Mutta jos tilanne tuntuu lapsen kannalta paremmalta näin, niin kai vaan yrität sopeutua. Katsot sarjoja tai käyt lenkillä harkkojen ajan.
Onhan tuo uskomatonta miten sitovaa esim jalkapallo on jo tuon ikäisillä.
Kun lapsi on treeeneissä, sinulla on koko se aika itsesi kanssa. Teet sinä aikana kaikki sellaiset hommat, joita voit etänä (=kodin sijaan) tehdä. Laskujen maksut, omat lukemiset, somen käytöt sun muut. Lapsi auttaa kotona siinä missä voi. Esimerkiksi voit lapsen ihan hyvin vastuuttaa tekemään omat eväänsä. Toki sitä ennen käytte läpi millaiset on hyvät eväät ja miten ne tehdään. Ennen lapset pärjäsi yksin kotona ihan hyvin jo ekaluokkalaisina, joten kyllä ne nykyisetkin oppii vähintään eväänsä tekemään. Lapsen voi myös vastuuttaa pesemään omat treenivaatteensa. Pikkuhiljaa.
Isää voisi vastuuttaa ottamaan enemmän roolia lapsensa elämässä. Joskus se vastuu on isänkin opittava kantamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei sitä jaksakaan. Onneks alkaa olla ne ajat ohi. Huh!!
Vierailija kirjoitti:
Mä jaksoin niin kauan kuin harkkoja oli kahdet/vko ja leirit ja kisat päälle. Joskus onnistui kimppakyyditkin. Mutta sitten olisi pitänyt jaksaa 3x/vko ja minulla oli kokopäivätyö niin jouduin sanomaan tytölle, etten pysty siihen yksinhuoltajana.
Vain 3 krt/viikko ja et jaksa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Marttyyriäidit aiheuttavat lapsilleen peruuttamatonta tuhoa.
Tässä on se hassu juttu että vaikka ne on sen lapsen harrastuksia, ei aikuisen, niin silti aikuisilta odotetaan kummallista osallistumista. On myyntivuoroa ja vaikka mitä velvoitetta ja olet huono jollet halua omaa elämääsi lapsen harrastukseen laittaa.
Mä en halua. Se ei ole minun harrastus joten max kyydit mutta mitään nakkimyyntiä on turha odottaa. Maksan siitä harrastuksesta, en ole ilmainen orja millekään seuralle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Harkkoineen? Harrastaako se jotain muuraushommia?
Myönnän etten lukenut koko ketjua. Kerron tosi tarinan näistä kuljetuksista.
Olen vähän alta kuusikymppinen mies ja sairaseläkkeellä. Olen kuitenkin siinä kunnossa, että pystyn ajamaan autoa ja elämään suht koht normielämää.
Vähän yli kolme vuotta sitten, naapurini erosi. Nuorehko naisihminen ja yksi lapsi. Siis asun rivitalossa ja tämä äiti samassa rivarissa. Siinä pihalla jutelessamme kävi ilmi että hänellä on sellainen työ, että ei pysty aina viemään tyttöänsä harrastukseen. Ja hänellä oli eksänsä isä, joka pystyi auttamaan kuljetuksissa. No se tytön vaari sairastui vähän ajan kuluttua ja siinä meni sekin kulljetusapu.
Tyttö oli 11v ja erittäin hyvä lajissa mitä harrasti. Taisin häntä kuskata puolen vuoden aikana n. kymmenen kertaa. Tytön äiti oli tosi tyytyväinen ja oli tietenkin tyttökin.
Jouduin lopettamaan kuljettamisen, kun samassa rivarissa asunut henkilö soitti poliiseille, että heillä on tässä rivarissa pedofiili.
Onneksi poliisi tiesi mikä oli tapauksessa oikeaa ja mikä ei. Tytölle tuli pieni tauko ja viive kun ei aina päässyt treeneihin. Onneksi nyt hän pääsee ja äitikin voi hyvin.
Tsempit kaikille äidille, iskille ja muille joilla on verkostoja kuskaa lasta harrastuksiin. Se on palkitsevaa, vaikkei olisi oma lapsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tässä on se hassu juttu että vaikka ne on sen lapsen harrastuksia, ei aikuisen, niin silti aikuisilta odotetaan kummallista osallistumista. On myyntivuoroa ja vaikka mitä velvoitetta ja olet huono jollet halua omaa elämääsi lapsen harrastukseen laittaa.
Mä en halua. Se ei ole minun harrastus joten max kyydit mutta mitään nakkimyyntiä on turha odottaa. Maksan siitä harrastuksesta, en ole ilmainen orja millekään seuralle.
Sitten sinun täytyy varmaankin valita lapselle sellainen harrastus, johon ei liity talkootyötä. Esimerkiksi baletissa en ole koskaan kuullut olevan talkoita.
Minäkin ajoin pahimmillaan 3 kertaa illassa jäähallille, kun 2 poikaa pelasi jääkiekkoa. Nyt ovat jo aikuisia.
Ihania aikoja, nauti tästä ajasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuskaamiset ja maksamiset ei vanhemmalle edes paha jos lapsi tykkää harrastuksesta tosi paljon (tietysti sitten jos on vaikka yksinhuoltaja, työtön, matalapalkkatyö, tosi pitkät välimatkat tai vuorotyö). Mutta ne muut harrastuksen mukana tulevat asiat (talkoot, myymiset jne. jne.), ihan painajainen!
Vielä 80-luvulla oli helppoa, kun lapsen saattoi käskeä kulkemaan itse treeneihinsä tai jopa edellyttää, että harrasti jotain vaan omatoimisesti eikä seurassa. Nykyään on pakko viedä autolla, maksaa treenimaksut, käydä seuran talkoissa yms.
Sinulla on nyt vakava miettimisen paikka kannattaako harrastusta kuitenkaan jatkaa. Treenimäärät, kilpailut ja muut oheisjutut tulevat vain lisääntymään kun lapsi vanhenee ja kohta huomaat että sinulla ei ole mitään muuta elämää kuin työ ja lapsen harrastus. Jaksatko sitä oikeasti ja onko se edes taloudellisesti mahdollista jos maksut nousevat. Lapsesi on kuitenkin vielä niin nuori että hän ehtii kyllä kokeilla vielä monia harrastuksia. Uutta vanhempaa hän ei kuitenkaan saa jos sairastut tai uuvut. Vanhemmuuteen kuuluu se että joskus pitää tehdä vaikeita ja epämiellyttäviä päätöksiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyisin on outo pakkomielle tuupata lapset aina seuratoimintaan mukaan. Ennen harrastettiin jos jonkinlaista lajia ihan vain kavereiden kesken pihalla. Sieltä sitten ajan kanssa omistautuneimmat etenivät ihan ammattilaisiksi saakka.
Näytä yksikin suomalainen ammattiurheilija joka ei ole pienestä pitäen harrastanut lajiaan seuratasolla.
Onhan näitä paljonkin, ja tutkimukset nimenomaan puoltavat myöhäistä erikoistumista monissa lajeissa. Kestävyyslajit yleensä aloitetaan myöhään. Ensiksi tulee mieleen huikea Alisa Vainio.
"Vainio on kilpaillut maajoukkuetasolla yleisurheilun lisäksi myös jääpallossa, jääkiekossa, jalkapallossa ja pikaluistelussa, joista jääpallossa hän on kaksinkertainen MM-mitalisti. Vainio alkoi harrastamaan kolmivuotiaana taitoluistelua, ja on sittemmin harrastanut päälajiensa ohella myös telinevoimistelua ja salibandya.[6]"
Täytyi oikein googlata tämä. Hänhän on urheiluseuroissa aloittanut kolmivuotiaana, joten aika pienestä pitäen aloittanut huipputason urheilun ja kilpailemisen. Nythän ei ollutkaan kyse varhaisesta erikoistumisesta, vaan siitä voiko pihahöntsäilijä kehittyä nykyään ammattiurheilijaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo, ei sitä tajuakaan miten paljon lasten harrastukset vaatii vanhemmilta. Nostan hattua sulle ap että olet lähtenyt tuohon. Mulla on kaksi lasta, joista toinen samanikäinen kuin sun harrastaja. Molemmilla lapsilla on nyt yhtenä viikonpäivänä kuljetuksia vaativa harrastus, ja tämä tuntuu aivan riittävältä. Lisäksi ekaluokkalaisella on nyt koululla yksi harrastus jossa pystyy käymään koulupäivän jälkeen itse. Ehkä minun neuvoni on että mieti myös omaa jaksamistasi. Jotta tuo meno kannattaisi, kyseisen harrastuksen pitäisi minusta olla suunnilleen ainoa hyvä asia lapsen elämässä. Jos näin ei ole, harrastakaa tämä kevätkausi loppuun ja miettikää ensi lukukaudelle jotakin muuta. Ehkä on samantyyppinen laji tai erilainen paikka, jossa voi harrastaa kevyemmin 1xvko-tyyliin. Minusta sinun ei tarvitse uhrautua jos harrastus on lapsellesi vain sitä - harrastus.
Lapsen harrastus vaatii vanhemmalta aika tarkalleen sen verran kuin vanhempi itse suostuu siihen aikaansa laittamaan. Ei niihin mokkapalatalkoisiin ja muihin kissanristiäisiin ole mikään pakko osallistua, vaikka valmentaja itkisi silmät päästään.
En ole kyllä koskaan valmentajana itkdnyt silmiä päästäni, jos joku vanhempi ei osallistu. Minä valmennan ja xaan siitä korvauksen. Raha-asiat ja talkootoiminta on aina kuulunut joukkueenjohtajan tehtäviin ja minulle valmentajana on ollut ihan sama, miten se tapahtuu. Se miksi kaikkien olisi hyvä osallistua on se, että verottaja ei hyväksy talkootuoton jyvittämistä vain niille, jotka niihin osallistuu. Jos näin tehdään, kyseessä on talkoilijan henkilökohtainen tulo, josta pitää maksaa verot, sivukulut jne.
Mutta näin, 30 vuoden kokemuksella.
Siksi pitäisikin tehdä niin, että on valittavana osallistuuko talkoisiin vai maksaako isompaa maksua. Molempien pitäisi olla ihan yhtä hyväksyttyjä vaihtoehtoja. Talkoolaisten tuotot jyvitetään kaikille, mutta niinhän jyvitetään myös ylimääräinen maksukin. Ihan sinne samaan pottiin se menee joukkueelle jaettavaksi.
Toisilla on enemmän rahaa, toisilla vähemmän. Tämän kaikki ymmärtävät kyllä. Mutta pitäisi ymmärtää, että myös aika on resurssi ja sitä on eri perheissä eri määrä käytettäväksi. Voi olla vuorotyö, reissutyö, päivystystä, erittäin vaativa tai kuormittava työ, iso perhe, terveysrajoitteita,muita rajoitteita mitkä ei edes joukkueelle kuulu. Silloin olisi kohtuullista, että oman panoksensa voisi antaa suoraan rahallisesti, jos se on perheelle vähiten kuormittava keino.
Rahahuolia kyllä ymmärretään, mutta aikahuolia ei. Kokemukseni mukaan eniten tätä vastustavat ne, joille on kriittistä oman talouden vuoksi saada maksuja alas ja joilla on kyllä itsellään kaikki maailman aika seisoa kanttiinissa kun muita velvoitteita ei arjessa juuri ole. Tuo vuorojen kyttääminen tuntuu olevan näille ainoa tapa tärkeillä ja päsmäröidä.
Ymmärryksestä puheen olleen: ymmärsinkö sinä tuon yllä olevan vastauksen, jossa asiaa selvitettiin verotuksen näkökulmasta?
En ymmärrä. Eihän se kanttiini laske vain osan maksuja, vaan kaikkien joukkuelaisten. Se tasataan kaikille. Mutta reiluuden nimissä ne, jotka eivät kanttiiniin ehdi, maksavat enemmän ja sekin raha tasataan kaikille. Estääkö laki myymästä seuran tukipinssejä tai tarroja esim. 100€ hintaan? Tuotto joukkueen tilille ja kas näin on rahaa tasattavaksi joukkuelaisille.
Onko tosiaan niin ettei laki salli ylimääisiä maksuja keneltäkään? Kai nyt joukkuetta saa sponsoroida? Oleellista on, että talkootyöllä saatu raha tasataan lain velvoittamalla tavalla ja muut hoitavat vastaavan summan tilille toisella tavalla kaikille tasattavaksi. Tämkö siis on kiellettyä?
Ei se ole kiellettyä, mutta ei siihen voi myöskään velvoittaa. Jos se toimii eikä kukaan nurise aiheesta, niin ihan hyvin voi toimia noin. Jos on iso, 30+ lapsen joukkue, niin se tuskin vaan toimii.
Miksei voi velvoittaa? Joko isompi maksu tai talkootyö ehdoksi joukkueeseen pääsyyn. Ei kyseessä ole mikään koulu, johon on lakisääteinen pakko ottaa kaikki ikäluokasta, vaan ylimääräinen vapaaehtoinen harrastus. Jos lapsi tai perhe ei noudata sääntöjä ja sovittuja tapoja hoitaa harrastusmaksuja, miksei voisi todeta, että harrastus loppuu? Ei se mikään ihmisoikeus ole saada harrastaa tiettyä lajia jos kerran ei osuuttaan maksuista hoida. Ulos seurasta sitten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eipä ole rumbaa vaikka on viisi harrastavaa lasta. Musiikkiopisto 250 m, koulun sali 500 m, urheilukenttä 800 m, jäähalli 1,1 km, telinevoikka 3,7 km. Viimeiseen viedään jos sataa tai on hemmetisti pakkasta. Muuten pääsevät ihan itsekin. Kannattaa asuntoa ostaessa miettiä missä se sijaitsee.
Sikäli kuin enää on varaa omistusasuntoon, kun on maksanut viidelle lapselle nuo harrastukset.
Eivät toki kaikki joka paikassa harrasta, mutta nuo on ne paikat missä käyvät. Musiikkiharrastukset kolmelta alle tonni vuodessa, yleisurheilu ei maksa juuri mitään, lätkä ja telinevoimistelu sitten jonkin verran enemmän.
Alue: Aihe vapaa
Sikäli kuin enää on varaa omistusasuntoon, kun on maksanut viidelle lapselle nuo harrastukset.