Lue keskustelun säännöt.
Minulla ei ole minkäänlaista itsetuntoa jäljellä
01.08.2024 |
Elämä on lähinnä pelkkää kotona yksinään istumista psyykkisesti ja fyysisesti sairastellen. Ja vaikka tulisi yksi positiivinen asia niin 10 negatiivista jyrää sen heti. Ei näe mitään valoa elämässä, haaveita on mutta jo niiden ajattelu masentaa entistä enemmän kun ei niitä saavuta kumminkaan. Kaikki mitä vielä on lähtee kohta varmasti alta ja sitten ei ole enää mitään.
Kommentit (27)
Kannattais hoitaa sitä masennusta eikä istuskella kotona märehtimässä, mutta sen varmaan tiesitkin jo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin se on muillakin. Ei auta kotiin jäädä. Pitää pyrkiä eteen päin.
Vaikeaa se on kaikilla muillakin, mutta eteenpäin täytyy pyrkiä.
Onko sinulla lemmikkiä, koiraa? Koira pakottaa ulos joka päivä ja liikunta auttaa masennukseen. Myös lääkärissä kannattaa käydä jos oikein on musta mieli. Rupea lisäksi vaikka käymään salilla, ota treineri, joka suunnittelee sulle ohjelman ja on mukana tsemppaamassa treeneissä... Vertaile hintoja ja saleja jos rahasta on tiukkaa.
Itsesäälissä rypeäminen ei ole hyvä Look kenellekkään. Tsemppiä!
Vierailija kirjoitti:
Vaikeaa se on kaikilla muillakin, mutta eteenpäin täytyy pyrkiä.
Onko sinulla lemmikkiä, koiraa? Koira pakottaa ulos joka päivä ja liikunta auttaa masennukseen. Myös lääkärissä kannattaa käydä jos oikein on musta mieli. Rupea lisäksi vaikka käymään salilla, ota treineri, joka suunnittelee sulle ohjelman ja on mukana tsemppaamassa treeneissä... Vertaile hintoja ja saleja jos rahasta on tiukkaa.
Itsesäälissä rypeäminen ei ole hyvä Look kenellekkään. Tsemppiä!
Ei ole enää lemmikkiä kun edellinen poistui eikä varaa enää. Käyn kävelyillä ja kuntosalilla mutta eivät nosta mielialaa. 2 kauppaa niin vaikea vertailla kun kaikki kallista.
Eihän se itsesääli varmaan hyväksi ole mutta on ainoa joka on minun seurana. ap
Voiko läheiseen tukeutua. Onko äiti tai joku. Vaikka elääkin omaa elämää. Sukulaisten pitäisi ymmärtää tilanne tms. Voiko olla tekemistä kotona tai haaveita siinä mittakaavassa mitä voi. Entä jos tilanne joskus paranee, joku päivä. Toivottomalta toki joskus näyttää jos tullut hankaluuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei auta kuin jäädä kotiin niin kuin me muutkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on oma koti ja omat rahat. Se ettei Viagraa käyttävälle hedelmöitysklinikalta ulospotkitulle testopiikkejä vetävälle runkkarille saada naista ei ole mun ongelma.
Vain jännämies tekee naisen elämästä noin masentavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kannattais hoitaa sitä masennusta eikä istuskella kotona märehtimässä, mutta sen varmaan tiesitkin jo.
Masennukseen voi ehkä saada hoitoa. Mun ongelma on ahdistus mutta ne haluaisivat hoitaa masennusta. Tai sitten ne alkaa sille masentuneelle selittämään että sinä olet ahdistunut...
Vierailija kirjoitti:
Vaikeaa se on kaikilla muillakin, mutta eteenpäin täytyy pyrkiä.
Onko sinulla lemmikkiä, koiraa? Koira pakottaa ulos joka päivä ja liikunta auttaa masennukseen. Myös lääkärissä kannattaa käydä jos oikein on musta mieli. Rupea lisäksi vaikka käymään salilla, ota treineri, joka suunnittelee sulle ohjelman ja on mukana tsemppaamassa treeneissä... Vertaile hintoja ja saleja jos rahasta on tiukkaa.
Itsesäälissä rypeäminen ei ole hyvä Look kenellekkään. Tsemppiä!
Ei vttu miten typerä ihminen olet! Jollekin sairaalle vähävaraiselle sanot että ota hei koira ja toi itsesäälissä rypeminen on huono look, ja on tässä muillakin vaikeaa 🤣 Olen minäkin aika pumpulissa kasvanut mutta noin saatanan tyhmä en sentään ole
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elin vuosia alisteisena väkivaltaisessa suhteessa. En mitenkään keksi miten yksinolo voisi vahingoittaa enemmän.
Paneskelkaa vaan jännämiesten kanssa. Mikään lääke tai psykiatri ei paranna elämäänne ja itsetuntoanne.
T: kiltti ja kunnollinen mies
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama tilanne. Jotenkin nyt viimeisten kuukausien aikana on kunnolla konkretisoitunut se, ettei tämä tästä tule enää mitenkään muuksi muuttumaan ja on ihan yhdentekevää kuinka paljon sitä tsemppiä on (ollut) ja kuinka sitä on tehnyt asioita jotta oma elämäntilanne muuttuisi aidosti omannäköiseksi ja elämästä tulisi vihdoin kivaa. Tai no, edes sellaista perusmukavaa.
Ei tule tapahtumaan. Ja sen hyväksyminen tuntuu ihan hirvittävän hankalalta ja vaikkei sitä edes ole hyväksynyt niin silti se on vienyt sen vähäisenkin elämänilon ja jaksamisen mikä vielä oli jäljellä viime kesänä.
Vierailija kirjoitti:
Elin vuosia alisteisena väkivaltaisessa suhteessa. En mitenkään keksi miten yksinolo voisi vahingoittaa enemmän.
Hoida se empatiakyvytön pääsi kuntoon niin ei tarvitse kilpailla siitä kenellä on vaikeimmat traumat.
Vierailija kirjoitti:
Elin vuosia alisteisena väkivaltaisessa suhteessa. En mitenkään keksi miten yksinolo voisi vahingoittaa enemmän.
No eihän näitä edes kannata vertailla, koska kumpikin tekee yhtälailla vahinkoa vaikkakin eri tavalla. Toisekseen siitä väkivaltaisesta suhteesta on taatusti helpompi lähteä ja saada elämänsä aiempaa paremmaksi (vaikka ei tietenkään helppoa ole sekään) koska sekin on jo iso parannus entiseen, että saa olla yksin. Sen sijaan sen vastentahtoisesta totaaliyksinäisyydestä kärsivän on melko hankalaa saada elämäänsä niitä normaaleita sosiaalisia ihmissuhteita etenkin sen jälkeen kun tilanne on pitkittynyt liikaa. Se kun ei ole yksin omissa käsissä toisin kuin tuo, että jatkaa siinä väkivaltaisessa suhteessa.
Lisäksi sekin kantsii aina muistaa, että ihmiset on erilaisia. Onhan sitä niitäkin jotka ei lähde siitä väkivaltaisesta suhteesta ikinä, koska aina se turpiin ottaminen yksinolon voittaa. Se vaan on iso harmi, että niin monen elämä menee ihan haaskuun siinä ettei saa eikä voi elää sitä aidosti omannäköistä elämää arkineen ja juhlineen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattais hoitaa sitä masennusta eikä istuskella kotona märehtimässä, mutta sen varmaan tiesitkin jo.
Masennukseen voi ehkä saada hoitoa. Mun ongelma on ahdistus mutta ne haluaisivat hoitaa masennusta. Tai sitten ne alkaa sille masentuneelle selittämään että sinä olet ahdistunut...
Sekä masennukseen että ahdistukseen saa hoitoa ja lääkkeitä. Soita Kriisipuhelimeen 24/7 sieltä minä sain apua. Tsemppiä!!!
Vierailija kirjoitti:
Kotona on mukavaa.
On joo, mutta ei sitä täällä määräänsä enempää jaksa eikä viihdy vaan kaipaa muutakin. Se ei riitä, että lähtee ovesta ulos ja menee lenkille tai puistoon istuskelemaan tai käy vaikka kahvilla terassilla, koska silti sitä on edelleen ihan yhtä yksin eikä ole edes sitä kaivattua juttuseuraa vaan kaikilla on jo siinä vierellä se kaveri, puoliso, treffikumppani, oma perhe tai muu porukka jonka kanssa viettää aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Kannattais hoitaa sitä masennusta eikä istuskella kotona märehtimässä, mutta sen varmaan tiesitkin jo.
Masennus on sitä, ettei jaksa aloittaa mitään. Sivusta on helppo huudella. Masentuneet tarvitsisivat kavereita ja ystäviä, jotka veisivät tekemään jotain kivaa ja kehittävää. Mieluiten jotain liikunnallista eikä missään nimessä mitään alkoholijuttua.
Masentunut kyllä tietää mitä pitäisi tehdä, mutta ei vaan saa aloitettua mitään. Yksi isoin epäkohta on masennuksen hoidossa itsehoito etänä. Kuollut ajatus jo syntyessään.
Olen itsekin masennuksen kourissa. Olen aika yksin eikä ne asiat tuota iloa, mitkä ovat aikoinaan tuottaneet. Ei ole ketään, kuka vetäisi minut pois tästä suosta. Terapiassa kyselevät joko lopetetaan terapia sulahan menee paremmin. Tsemppaan, että pääsen terapiaan ja olen niin iloinen kun on edes joku jolle jutella.
Minulla on samanlainen tilanne. Ainoa, mikä pitää toivoa yllä, on se, että uskon kristinuskon Jumalaan, joka rakastaa minua ja jolle on mahdollista se, mikä on mahdotonta minulle ja terveydenhuollon työntekijöille. Hoitoa on lisäksi nykyään vaikea saada julkisesta terveydenhuollosta eikä ole varaa siirtyä yksityisen terveydenhuollon asiakkaaksi.