Miten eroon naapurin yksinäisestä papparaisesta?

Kyllä mä olen tehnyt rajan selväksi. Muuten  mies kuvittelee, varsinkin itseä vanhempi, että hänellä olisi jotain mahkuja sänkyn/ suhteeseen. Joko alan puhua oman ikäpolveni juttuja, ja jos ei vinkit mene perille teen ikä-heittoja ja ihmettelen, että sinähän voisit olla isoisäni kun itse olen 40 ja sinä 80. Jos ei tämäkään auta, sanon ihan suoraan "Tiedätkö olen koko päivän odottanut että saisin olla tässä pihallani ilman ihmisseuraa" tai "Tiedätkö mä olen vähän introvertti, tykkään yksinolosta" tai " Anteeksi mutta en millään tahtoisi puhua kun työ on ihmisten kanssa puhumista ja nyt on pieni hetki aikaa latautua". JOtain tällaista. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä kulkee vastaavanlainen mummeli. Siis keväisin huomaan et menee ihan pihoille. Mulla rivitalokämppä niin ei tähän tuu. Tavallaan säälittää. Fyysisesti hyväkuntoinen et en tiiä onko muutakin taustalla sit.

Ei taustalla tarvitse olla mitään muuta, kun että on vain yksinäinen ja kaipaa juttuseuraa. Yksinäisiä vanhuksia on paljon, heiiltä, jotka eivät käy enää juurikaan kodin ulkopuolella, puoliso haudattu ja ystävätkin harvenneet ympäriltä. Yrittäkää vähän edes ymmärtää, vanhenette joskus itsekin.

Juttuseuraa saa vaikka seurakunnasta. Sieltä saa kahviakin. Me muutettiin omakotitaloon ja naapurit oli ilmeisesti edellisten kanssa tottuneet siihen, että pihaan vaan astellaan. Me otettiin ovikellokin pois, ja kerran ihmeteltiin kun naapurin rouva seisoi oven takana. Kysyttiin että oliko asiaa. "No minä vaan ihmettelin että ollaanko täällä ollenkaan kotona, vaikka on valot päällä". Eikä mikään vanhus tämä naapuri, ihan on työssäkäyvä vielä. Me vaan jatkettiin sellaista nuivaa suhtautumista. Tervehdin jos vastaan tulee mutta kauempaa en edes huikkaa.

Sä et mahdu tänne seurakunnan metsäretkelle. 

Vierailija kirjoitti:

Muutaman sanan voi aina vaihtaa.  Jos aikaa kuluu liikaa, voi vaikka sanoa että nyt on jatkettava hommia, mentävä laittamaan ruokaa tai nyt tuli kylmä.  Maalla naapurien kesken on tapana vaihtaa kuulumisia.  Kyse on lopultakin vain hyvistä tavoista.  Sitä paitsi ihmiset kyllä yleensä huomaavat aika herkästi, jos heidän seuraansa ei kaivata.  Eiköhän pappa pian opi kulkemaan talosi ohi ihan pysähtymättä.  Tuli vähän nolo olo puolestasi, myötähäpeää.

Tunkeilu on kaukana hyvistä tavoista. Hyvät tavat olisi moikata ja ehkä vaihtaa pari lausetta, mutta ei niin, että mennään tyydyttämään niitä omia tarpeita toisten kustannuksella. Eli ei hyvien tapojenkaan varjolla voisi kytätä ikkunassa ja sitten mennä joka kerta kommentoimaan naapurille pari sanaa, ihan siksi että ei ole ketään muutakaan. 

Vierailija kirjoitti:

Kyllä mä olen tehnyt rajan selväksi. Muuten  mies kuvittelee, varsinkin itseä vanhempi, että hänellä olisi jotain mahkuja sänkyn/ suhteeseen. Joko alan puhua oman ikäpolveni juttuja, ja jos ei vinkit mene perille teen ikä-heittoja ja ihmettelen, että sinähän voisit olla isoisäni kun itse olen 40 ja sinä 80. Jos ei tämäkään auta, sanon ihan suoraan "Tiedätkö olen koko päivän odottanut että saisin olla tässä pihallani ilman ihmisseuraa" tai "Tiedätkö mä olen vähän introvertti, tykkään yksinolosta" tai " Anteeksi mutta en millään tahtoisi puhua kun työ on ihmisten kanssa puhumista ja nyt on pieni hetki aikaa latautua". JOtain tällaista. 

Tässä oikeasti puhutaan yksinäisestä vanhasta miehestä ilman mitään liittoumia seksiin. 

Kun sairastut ja joudut palvelutaloon tai hoivakotiin niin siellähän ei tule käymään entiset kaverisi tai edes välttämättä omat lapsesi. Olen ollut töissä hoivakodissa eikä siellä juuri  sukulaisia tai muita tuttavia käy. Se ei ole mikään oma vika jos sairauden takia muut hylkäävät vaan kyllä se on muitten vika.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä asui kerrostalossa joskus viinaanmenevä, mutta ihan lupsakka keski-ikäinen mies rappua ylempänä, jolla oli nuori tytär. Hän tuli aina ajoittain iltakymmeneltä pimputtamaan meidän ovikelloa ja horisemaan omia asioitaan, usein pikku hiprakassa. Ei koskaan sanottu hänelle, että mene nyt jonnekin siitä, vaan kuunneltiin vaan ja sitten se oli siinä, kunnes tuli taas seuraava kerta. Vähän myöhemmin, kun olin jo muuttanut pois ko. talosta, näin hänen kuolinilmoituksensa. Tämä tapahtui kolmekymmentä vuotta sitten, kun vielä oltiin myötämielisempiä naapuruston yksinäisille outolinnuille.

Ihan oikein sinulle. 

Jaa niin mikä oli oikein minulle? 

Että opit yksinäisen elämästä. 

😂 No oltiin silloin n. 20-25-vuotiaita, kun siinä asuttiin, eikä meitä silloin kukaan pakottanut häntä kuuntelemaan. eli ihan osattiin olla ihminen ihmiselle jo silloin nuorempana. Ja vanhustyöhön kouluttauduin myöhemmin, joten voin kyllä sanoa, että erilaisten ihmisten kohtaamiset kyllä onnistuu minulta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muutaman sanan voi aina vaihtaa.  Jos aikaa kuluu liikaa, voi vaikka sanoa että nyt on jatkettava hommia, mentävä laittamaan ruokaa tai nyt tuli kylmä.  Maalla naapurien kesken on tapana vaihtaa kuulumisia.  Kyse on lopultakin vain hyvistä tavoista.  Sitä paitsi ihmiset kyllä yleensä huomaavat aika herkästi, jos heidän seuraansa ei kaivata.  Eiköhän pappa pian opi kulkemaan talosi ohi ihan pysähtymättä.  Tuli vähän nolo olo puolestasi, myötähäpeää.

Tunkeilu on kaukana hyvistä tavoista. Hyvät tavat olisi moikata ja ehkä vaihtaa pari lausetta, mutta ei niin, että mennään tyydyttämään niitä omia tarpeita toisten kustannuksella. Eli ei hyvien tapojenkaan varjolla voisi kytätä ikkunassa ja sitten mennä joka kerta kommentoimaan naapurille pari sanaa, ihan siksi että ei ole ketään muutakaan. 

Toivotaan Samaa kohtaloa sulle kun tulet vanhaksi. 

Vierailija kirjoitti:

Meillä asui kerrostalossa joskus viinaanmenevä, mutta ihan lupsakka keski-ikäinen mies rappua ylempänä, jolla oli nuori tytär. Hän tuli aina ajoittain iltakymmeneltä pimputtamaan meidän ovikelloa ja horisemaan omia asioitaan, usein pikku hiprakassa. Ei koskaan sanottu hänelle, että mene nyt jonnekin siitä, vaan kuunneltiin vaan ja sitten se oli siinä, kunnes tuli taas seuraava kerta. Vähän myöhemmin, kun olin jo muuttanut pois ko. talosta, näin hänen kuolinilmoituksensa. Tämä tapahtui kolmekymmentä vuotta sitten, kun vielä oltiin myötämielisempiä naapuruston yksinäisille outolinnuille.

Minun on käytävä yhdeksältä nukkumaan, koska herätys viideltä. Todellakin olisin hermostunut tuollaisesta kello kymmenen hiprakassa pimputtajasta oven takana! Onni, että teille se sopi. 

Minä sain ties riesakseni aikoinaan samassa rappukäytävässä mutta eri kerroksessa asuvan mumlon riesakseni kun erehdyin auttamaan yhtenä päivänä kauppakassien kannossa,oli yksinelävä ja yksi kissa seurana,sit hän kutsui kahville ja valitettavasti kerroin missä kerroksessa asuin, siitä lähtien lähes joka ikinen päivä ja joskus jopa arkisin heti tasan klo 7.00 rimpautti ovikelloa ja oli aina pikkuasioissa apua vaille,viikonloppunakaan ei saanut olla rauhassa, ei auttanut nätisti vinkkaukset ja olin monta yötä pois kämpiltäni tämän takia ja sit kun nähtiin alkoi paasaamaan että missäs mä oon ollut kun ei oo moneen päivää näkynyt tuntui että piti olla tilivelvollinen,ei auttanut vaikka kävin töissä ei kunnioittanut sitäkään rauhaa,ois pitänyt olla illalla seurana katsomassa televisiota vaikka ois ollut migreeniä, vuoden jaksoin ja sit muutin pois,vielä pihamaalla voivotteli että voi nyt sä lähdet ja jätät mut yksin,siitäkin ois pitänyt potea "huonoa omaatuntoa ".

Eli kyllä,joissain tapauksissa yksinäisestä vanhuksesta voi tulla riesa joka ei kunnioita muiden ihmisten omaa elämää tai rajoja,samaa vois kyllä sanoa kaikenikäisistä tosin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä kulkee vastaavanlainen mummeli. Siis keväisin huomaan et menee ihan pihoille. Mulla rivitalokämppä niin ei tähän tuu. Tavallaan säälittää. Fyysisesti hyväkuntoinen et en tiiä onko muutakin taustalla sit.

Ei taustalla tarvitse olla mitään muuta, kun että on vain yksinäinen ja kaipaa juttuseuraa. Yksinäisiä vanhuksia on paljon, heiiltä, jotka eivät käy enää juurikaan kodin ulkopuolella, puoliso haudattu ja ystävätkin harvenneet ympäriltä. Yrittäkää vähän edes ymmärtää, vanhenette joskus itsekin.

Juttuseuraa saa vaikka seurakunnasta. Sieltä saa kahviakin. Me muutettiin omakotitaloon ja naapurit oli ilmeisesti edellisten kanssa tottuneet siihen, että pihaan vaan astellaan. Me otettiin ovikellokin pois, ja kerran ihmeteltiin kun naapurin rouva seisoi oven takana. Kysyttiin että oliko asiaa. "No minä vaan ihmettelin että ollaanko täällä ollenkaan kotona, vaikka on valot päällä". Eikä mikään vanhus tämä naapuri, ihan on työssäkäyvä vielä. Me vaan jatkettiin sellaista nuivaa suhtautumista. Tervehdin jos vastaan tulee mutta kauempaa en edes huikkaa.

Sä et mahdu tänne seurakunnan metsäretkelle. 

Enhän minä sinne haluakaan. Se oli vinkkinä niille jotka juttuseuraa kaipaa.

Vierailija kirjoitti:

Minä sain ties riesakseni aikoinaan samassa rappukäytävässä mutta eri kerroksessa asuvan mumlon riesakseni kun erehdyin auttamaan yhtenä päivänä kauppakassien kannossa,oli yksinelävä ja yksi kissa seurana,sit hän kutsui kahville ja valitettavasti kerroin missä kerroksessa asuin, siitä lähtien lähes joka ikinen päivä ja joskus jopa arkisin heti tasan klo 7.00 rimpautti ovikelloa ja oli aina pikkuasioissa apua vaille,viikonloppunakaan ei saanut olla rauhassa, ei auttanut nätisti vinkkaukset ja olin monta yötä pois kämpiltäni tämän takia ja sit kun nähtiin alkoi paasaamaan että missäs mä oon ollut kun ei oo moneen päivää näkynyt tuntui että piti olla tilivelvollinen,ei auttanut vaikka kävin töissä ei kunnioittanut sitäkään rauhaa,ois pitänyt olla illalla seurana katsomassa televisiota vaikka ois ollut migreeniä, vuoden jaksoin ja sit muutin pois,vielä pihamaalla voivotteli että voi nyt sä lähdet ja jätät mut yksin,siitäkin ois pitänyt potea "huonoa omaatuntoa ".

 

Eli kyllä,joissain tapauksissa yksinäisestä vanhuksesta voi tulla riesa joka ei kunnioita muiden ihmisten omaa elämää tai rajoja,samaa vois kyllä sanoa kaikenikäisistä tosin.

Kuulostaa oikeastaan tosi söpöltä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä asui kerrostalossa joskus viinaanmenevä, mutta ihan lupsakka keski-ikäinen mies rappua ylempänä, jolla oli nuori tytär. Hän tuli aina ajoittain iltakymmeneltä pimputtamaan meidän ovikelloa ja horisemaan omia asioitaan, usein pikku hiprakassa. Ei koskaan sanottu hänelle, että mene nyt jonnekin siitä, vaan kuunneltiin vaan ja sitten se oli siinä, kunnes tuli taas seuraava kerta. Vähän myöhemmin, kun olin jo muuttanut pois ko. talosta, näin hänen kuolinilmoituksensa. Tämä tapahtui kolmekymmentä vuotta sitten, kun vielä oltiin myötämielisempiä naapuruston yksinäisille outolinnuille.

Viinanhuuruinen pultsari on ihan eri asia kuin herttainen papparainen joka hakee naapureista seuraa. Ennen vanhaan oli tapana että naapurit kävivät kylässä ja kysyivät kuulumisia muttei enää nykyään kun kaikilla on oma kupla mihin ei huolita ulkopuolisia. 

Hän oli viinanhuuruinen naapuri, eikä pultsari. Ja tarkoitin kommentillani sitä, että joskus maailmassa erilaisia naapureita vielä siedettiin, vaikka olivat mitä olivat. Juttuseuraa tämä viinamieskin meistä haki selvästi. Ei yksinäisyys ikää katso.

Yksinäiseksi jää, jos ei katso yhtään mitä toinen haluaa vaan menee vaan omia juttujaan pajattamaan. Maailmassa on paljon miehiä, jotka pyrkii käyttämään naisia hyväkseen kaikkeen mihin keksii, vaikka juttujen kuunteluun. Harvemmin toisin päin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä kulkee vastaavanlainen mummeli. Siis keväisin huomaan et menee ihan pihoille. Mulla rivitalokämppä niin ei tähän tuu. Tavallaan säälittää. Fyysisesti hyväkuntoinen et en tiiä onko muutakin taustalla sit.

Ei taustalla tarvitse olla mitään muuta, kun että on vain yksinäinen ja kaipaa juttuseuraa. Yksinäisiä vanhuksia on paljon, heiiltä, jotka eivät käy enää juurikaan kodin ulkopuolella, puoliso haudattu ja ystävätkin harvenneet ympäriltä. Yrittäkää vähän edes ymmärtää, vanhenette joskus itsekin.

Juttuseuraa saa vaikka seurakunnasta. Sieltä saa kahviakin. Me muutettiin omakotitaloon ja naapurit oli ilmeisesti edellisten kanssa tottuneet siihen, että pihaan vaan astellaan. Me otettiin ovikellokin pois, ja kerran ihmeteltiin kun naapurin rouva seisoi oven takana. Kysyttiin että oliko asiaa. "No minä vaan ihmettelin että ollaanko täällä ollenkaan kotona, vaikka on valot päällä". Eikä mikään vanhus tämä naapuri, ihan on työssäkäyvä vielä. Me vaan jatkettiin sellaista nuivaa suhtautumista. Tervehdin jos vastaan tulee mutta kauempaa en edes huikkaa.

Sä et mahdu tänne seurakunnan metsäretkelle. 

Enhän minä sinne haluakaan. Se oli vinkkinä niille jotka juttuseuraa kaipaa.

Kirkossa on pirun paljon vauvoja. 

Hyvä aloittaja:

Yksinäisiä ihmisiä on todella paljon ja etenkin vanhukset voivat olla todella yksinäisiä kuten tuo pappa josta aloituksessasi kerroit

Se ei vaadi sinulta niin hirveästi aikaa ja vaivaa että edes silloin tällöin hänen kanssaan jutustelet

Tai edes kuuntelet edes hetken aikaa

Pieni hetki aikaasi voi merkitä sille yksinäiselle ihmiselle valtavasti

Niin kiire sinulla ei olekaan ettet ehtisi edes paria minuuttia kallista aikaasi vanhukselle uhraamaan

Trollien Kuningas kirjoitti:

Hyvä aloittaja:

 

Yksinäisiä ihmisiä on todella paljon ja etenkin vanhukset voivat olla todella yksinäisiä kuten tuo pappa josta aloituksessasi kerroit

 

Se ei vaadi sinulta niin hirveästi aikaa ja vaivaa että edes silloin tällöin hänen kanssaan jutustelet

 

Tai edes kuuntelet edes hetken aikaa

 

Pieni hetki aikaasi voi merkitä sille yksinäiselle ihmiselle valtavasti

 

Niin kiire sinulla ei olekaan ettet ehtisi edes paria minuuttia kallista aikaasi vanhukselle uhraamaan

Mä sanoin tolle yhdelle että se on trollien Kuningas ja se onkin sun käyttäjänimi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muutaman sanan voi aina vaihtaa.  Jos aikaa kuluu liikaa, voi vaikka sanoa että nyt on jatkettava hommia, mentävä laittamaan ruokaa tai nyt tuli kylmä.  Maalla naapurien kesken on tapana vaihtaa kuulumisia.  Kyse on lopultakin vain hyvistä tavoista.  Sitä paitsi ihmiset kyllä yleensä huomaavat aika herkästi, jos heidän seuraansa ei kaivata.  Eiköhän pappa pian opi kulkemaan talosi ohi ihan pysähtymättä.  Tuli vähän nolo olo puolestasi, myötähäpeää.

Tunkeilu on kaukana hyvistä tavoista. Hyvät tavat olisi moikata ja ehkä vaihtaa pari lausetta, mutta ei niin, että mennään tyydyttämään niitä omia tarpeita toisten kustannuksella. Eli ei hyvien tapojenkaan varjolla voisi kytätä ikkunassa ja sitten mennä joka kerta kommentoimaan naapurille pari sanaa, ihan siksi että ei ole ketään muutakaan. 

Toivotaan Samaa kohtaloa sulle kun tulet vanhaksi. 

Todennäköisesti olen yksinäinen vanhus ja juttelen sitten huonekasville. Mutta silti en nyt kestäis jotain kotirauhan häiritsijää. Ei vaan pysyty. Hermot menis, elämänlaatu laskis. Muuttaisin muualle. 

Sori not sori. 

Vierailija kirjoitti:

Kun sairastut ja joudut palvelutaloon tai hoivakotiin niin siellähän ei tule käymään entiset kaverisi tai edes välttämättä omat lapsesi. Olen ollut töissä hoivakodissa eikä siellä juuri  sukulaisia tai muita tuttavia käy. Se ei ole mikään oma vika jos sairauden takia muut hylkäävät vaan kyllä se on muitten vika.

Itsekin olen ollut vanhainkodissa töissä sekä omaisen roolissa. Vierailut vanhainkodissa/hoivakodissa on usein vahvasti sidottu kellonaikoihin. Itselläni olisi aikaa siinä iltakahdeksan pintaan, kun mummot on jo iltapalalla. Päiviä rytmittää suihkut ja päivälevot, tuntuu että aina olet väärään aikaan siellä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä asui kerrostalossa joskus viinaanmenevä, mutta ihan lupsakka keski-ikäinen mies rappua ylempänä, jolla oli nuori tytär. Hän tuli aina ajoittain iltakymmeneltä pimputtamaan meidän ovikelloa ja horisemaan omia asioitaan, usein pikku hiprakassa. Ei koskaan sanottu hänelle, että mene nyt jonnekin siitä, vaan kuunneltiin vaan ja sitten se oli siinä, kunnes tuli taas seuraava kerta. Vähän myöhemmin, kun olin jo muuttanut pois ko. talosta, näin hänen kuolinilmoituksensa. Tämä tapahtui kolmekymmentä vuotta sitten, kun vielä oltiin myötämielisempiä naapuruston yksinäisille outolinnuille.

Minun on käytävä yhdeksältä nukkumaan, koska herätys viideltä. Todellakin olisin hermostunut tuollaisesta kello kymmenen hiprakassa pimputtajasta oven takana! Onni, että teille se sopi. 

Kyllä niinkin joskus kävi, että oltiin jo nukkumassa., kun hän tuli soittamaan ovikelloa. Silti avattiin se ovi. Ei meillä ollut ovisilmääkään, mutta tiedettiin ilman sitäkin, että hän se siellä kumminkin taas on. 

Ja jos et ehdi jutella pitkään voit sanoa sen vanhukselle ystävällisesti

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taas meni usko ihmisiin kun luin näitä kommentteja. 

Ai että pitäis vaan jaksaa ja sietää naapurin puheripulia vaikka itsellä stressaava työ ja haluaa introverttinä olla vaan rauhassa? Kenenkään ei ole pakko jaksaa päivästä toiseen rajatonta ja estotonta yksinäistä naapuria ainoa mitä vois tehdä niin huoli ilmoitusta. Ja niin olen itsekin yksinäinen ei kavereita ei sukua mutta en todellakaan ala kenellekään puhetulvaa ja häiritä päivästä toiseen naapuria joka yrittää vinkata että ois tässä omat hommat kesken/tahtoo olla rauhassa.

Estottomille/rajattomille ihmisille ei ikinä mitkään vinkkaukset riitä. Niille pitää ensin sanoa suoraan (ystävällisesti mutta ei liian alentuvasti) ja sitten jos ei sanominen mene perille, niin vaan poistua tilanteesta tms. vetää se raja ihan konkreettisesti. Valitettavasti näin.