Miten eroon naapurin yksinäisestä papparaisesta?
Asun omakotitalossa ja parin talon päässä asuu yksinäinen eronnut vanhempi mies. Aina kun menen ulos haravoimaan tai jotain puuhaamaan, äijä iskeytyy seuraan juttelemaan. En osaa olla ilkeä ja sanoa, että häivy häiritsemästä. Nyt kun kevät tulee taas, en tiedä miten estän ettei tule taas. Hänelle ei riitä lyhyt jutustelu, äijästä ei meinaa millään päästä eroon. Aina pitää valehdella jotain ruoka uunissa -juttuja ja häipyä sisälle. Mutta kun haluaisin tehdä ne pihahommat
Kommentit (269)
Vierailija kirjoitti:
Meillä asui kerrostalossa joskus viinaanmenevä, mutta ihan lupsakka keski-ikäinen mies rappua ylempänä, jolla oli nuori tytär. Hän tuli aina ajoittain iltakymmeneltä pimputtamaan meidän ovikelloa ja horisemaan omia asioitaan, usein pikku hiprakassa. Ei koskaan sanottu hänelle, että mene nyt jonnekin siitä, vaan kuunneltiin vaan ja sitten se oli siinä, kunnes tuli taas seuraava kerta. Vähän myöhemmin, kun olin jo muuttanut pois ko. talosta, näin hänen kuolinilmoituksensa. Tämä tapahtui kolmekymmentä vuotta sitten, kun vielä oltiin myötämielisempiä naapuruston yksinäisille outolinnuille.
Viinanhuuruinen pultsari on ihan eri asia kuin herttainen papparainen joka hakee naapureista seuraa. Ennen vanhaan oli tapana että naapurit kävivät kylässä ja kysyivät kuulumisia muttei enää nykyään kun kaikilla on oma kupla mihin ei huolita ulkopuolisia.
Vierailija kirjoitti:
Meillä asui kerrostalossa joskus viinaanmenevä, mutta ihan lupsakka keski-ikäinen mies rappua ylempänä, jolla oli nuori tytär. Hän tuli aina ajoittain iltakymmeneltä pimputtamaan meidän ovikelloa ja horisemaan omia asioitaan, usein pikku hiprakassa. Ei koskaan sanottu hänelle, että mene nyt jonnekin siitä, vaan kuunneltiin vaan ja sitten se oli siinä, kunnes tuli taas seuraava kerta. Vähän myöhemmin, kun olin jo muuttanut pois ko. talosta, näin hänen kuolinilmoituksensa. Tämä tapahtui kolmekymmentä vuotta sitten, kun vielä oltiin myötämielisempiä naapuruston yksinäisille outolinnuille.
Ihan oikein sinulle.
Mä olen sen papparaisen puolella.
Vierailija kirjoitti:
Taas meni usko ihmisiin kun luin näitä kommentteja.
Ai että pitäis vaan jaksaa ja sietää naapurin puheripulia vaikka itsellä stressaava työ ja haluaa introverttinä olla vaan rauhassa? Kenenkään ei ole pakko jaksaa päivästä toiseen rajatonta ja estotonta yksinäistä naapuria ainoa mitä vois tehdä niin huoli ilmoitusta. Ja niin olen itsekin yksinäinen ei kavereita ei sukua mutta en todellakaan ala kenellekään puhetulvaa ja häiritä päivästä toiseen naapuria joka yrittää vinkata että ois tässä omat hommat kesken/tahtoo olla rauhassa.
Go vanhus näytä nuorille! Olet terässä vaikka ikä painaa.
nykyisin ei vanhuksia ymmärretä eikä edes yritetä ymmärtää paitsi uskovaiset jotka käsittävät mitä on jäädä yksin ja toimivat niinkuin kristityn kuuluukin, ovat ystävällisiä ja lähimmäisen huomioonottavia.
Pidetylle henkilölle tuskin käy näin.
Voi kuule! Ei riitä se, jos on ollut joskus pidetty! Erittäin moni vanhus on sanonut, että kaikki tutut on jo kuolleet aikoja sitten, vain minä olen jäljellä. Eli se yksinäisyys voi ihan hyvin iskeä pidettyynkin ihmiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taas meni usko ihmisiin kun luin näitä kommentteja.
Ai että pitäis vaan jaksaa ja sietää naapurin puheripulia vaikka itsellä stressaava työ ja haluaa introverttinä olla vaan rauhassa? Kenenkään ei ole pakko jaksaa päivästä toiseen rajatonta ja estotonta yksinäistä naapuria ainoa mitä vois tehdä niin huoli ilmoitusta. Ja niin olen itsekin yksinäinen ei kavereita ei sukua mutta en todellakaan ala kenellekään puhetulvaa ja häiritä päivästä toiseen naapuria joka yrittää vinkata että ois tässä omat hommat kesken/tahtoo olla rauhassa.
Silti sinä voit olla hänen ainoa syy herätä aamulla. Olet arvokas sekin tekee asiasta vakavan hänen kannaltaan. Nää samat vanhukset puhuu huonekasveille tiedän sen kokemuksesta
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tyyppi esimerkki siitä, kuinka vieraanvaraisia ja ystävällisiä suomalaiset ovat.
Tyyppi esimerkki siitä että moni ei ymmärrä että jokainen on oma yksilönsä ja persoonansa eivätkä omaa tilannetajua tai maalaisjärkeä.
muista sanasi kun vanhaksi tulet ja olet yksinäinen ja kenties kaikkien hylkäämä
No en kaipaa ihmisseuraa joten tuskinpa koen hylkäämistä ja mitään suurempaa dramatiikkaa itselle riittää nopeat pikapuoliset juttelut kaupan kassalle,muuten rakastan yksinoloa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä asui kerrostalossa joskus viinaanmenevä, mutta ihan lupsakka keski-ikäinen mies rappua ylempänä, jolla oli nuori tytär. Hän tuli aina ajoittain iltakymmeneltä pimputtamaan meidän ovikelloa ja horisemaan omia asioitaan, usein pikku hiprakassa. Ei koskaan sanottu hänelle, että mene nyt jonnekin siitä, vaan kuunneltiin vaan ja sitten se oli siinä, kunnes tuli taas seuraava kerta. Vähän myöhemmin, kun olin jo muuttanut pois ko. talosta, näin hänen kuolinilmoituksensa. Tämä tapahtui kolmekymmentä vuotta sitten, kun vielä oltiin myötämielisempiä naapuruston yksinäisille outolinnuille.
Ihan oikein sinulle.
Jaa niin mikä oli oikein minulle?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä asui kerrostalossa joskus viinaanmenevä, mutta ihan lupsakka keski-ikäinen mies rappua ylempänä, jolla oli nuori tytär. Hän tuli aina ajoittain iltakymmeneltä pimputtamaan meidän ovikelloa ja horisemaan omia asioitaan, usein pikku hiprakassa. Ei koskaan sanottu hänelle, että mene nyt jonnekin siitä, vaan kuunneltiin vaan ja sitten se oli siinä, kunnes tuli taas seuraava kerta. Vähän myöhemmin, kun olin jo muuttanut pois ko. talosta, näin hänen kuolinilmoituksensa. Tämä tapahtui kolmekymmentä vuotta sitten, kun vielä oltiin myötämielisempiä naapuruston yksinäisille outolinnuille.
Ihan oikein sinulle.
Jaa niin mikä oli oikein minulle?
Että opit yksinäisen elämästä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taas meni usko ihmisiin kun luin näitä kommentteja.
Ai että pitäis vaan jaksaa ja sietää naapurin puheripulia vaikka itsellä stressaava työ ja haluaa introverttinä olla vaan rauhassa? Kenenkään ei ole pakko jaksaa päivästä toiseen rajatonta ja estotonta yksinäistä naapuria ainoa mitä vois tehdä niin huoli ilmoitusta. Ja niin olen itsekin yksinäinen ei kavereita ei sukua mutta en todellakaan ala kenellekään puhetulvaa ja häiritä päivästä toiseen naapuria joka yrittää vinkata että ois tässä omat hommat kesken/tahtoo olla rauhassa.
Silti sinä voit olla hänen ainoa syy herätä aamulla. Olet arvokas sekin tekee asiasta vakavan hänen kannaltaan. Nää samat vanhukset puhuu huonekasveille tiedän sen kokemuksesta
Niin mutta ei sitä aina jaksa päivittäin,oon sanonutkin että nyt on sen verran huono olo että pakko mennä sisälle ja lähtenyt vaan. En pode huonoa omaatuntoa,jokaisen ihmisen luulis tajuavan että meitä on erilaisia ihmisiä ja sitä pitää kunnioittaa.
Hyvä esimerkki siitä, miten naista syyllistetään tekemään tunnetyötä jonkun random-miehen eteen.
Vierailija kirjoitti:
Hyvä esimerkki siitä, miten naista syyllistetään tekemään tunnetyötä jonkun random-miehen eteen.
Taas sun viestit tulee väärään ketjuun.
Muutaman sanan voi aina vaihtaa. Jos aikaa kuluu liikaa, voi vaikka sanoa että nyt on jatkettava hommia, mentävä laittamaan ruokaa tai nyt tuli kylmä. Maalla naapurien kesken on tapana vaihtaa kuulumisia. Kyse on lopultakin vain hyvistä tavoista. Sitä paitsi ihmiset kyllä yleensä huomaavat aika herkästi, jos heidän seuraansa ei kaivata. Eiköhän pappa pian opi kulkemaan talosi ohi ihan pysähtymättä. Tuli vähän nolo olo puolestasi, myötähäpeää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä asui kerrostalossa joskus viinaanmenevä, mutta ihan lupsakka keski-ikäinen mies rappua ylempänä, jolla oli nuori tytär. Hän tuli aina ajoittain iltakymmeneltä pimputtamaan meidän ovikelloa ja horisemaan omia asioitaan, usein pikku hiprakassa. Ei koskaan sanottu hänelle, että mene nyt jonnekin siitä, vaan kuunneltiin vaan ja sitten se oli siinä, kunnes tuli taas seuraava kerta. Vähän myöhemmin, kun olin jo muuttanut pois ko. talosta, näin hänen kuolinilmoituksensa. Tämä tapahtui kolmekymmentä vuotta sitten, kun vielä oltiin myötämielisempiä naapuruston yksinäisille outolinnuille.
Viinanhuuruinen pultsari on ihan eri asia kuin herttainen papparainen joka hakee naapureista seuraa. Ennen vanhaan oli tapana että naapurit kävivät kylässä ja kysyivät kuulumisia muttei enää nykyään kun kaikilla on oma kupla mihin ei huolita ulkopuolisia.
Hän oli viinanhuuruinen naapuri, eikä pultsari. Ja tarkoitin kommentillani sitä, että joskus maailmassa erilaisia naapureita vielä siedettiin, vaikka olivat mitä olivat. Juttuseuraa tämä viinamieskin meistä haki selvästi. Ei yksinäisyys ikää katso.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kummasti katosi ketjusta ihmisten terveitä rajoja puolustavia viestejä.
Tätä eivät ekstrovertit siedä, että meitä on erinlaisia, toiset haluaa olla rauhassa, itsekseen, toiset taas jutella ja höpistä, jokainen on oma yksilönsä tämähän ei niille estottomille ja rajojen rikkojille käy.
Höpisijät ei kestä toista höpisijää, koska ne ei saa siltä suunvuoroa. Kuuntelemaan haetaan se kiltti, joka ei pysty sanomaan ei, vaikka ei yhtään huvittaisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä kulkee vastaavanlainen mummeli. Siis keväisin huomaan et menee ihan pihoille. Mulla rivitalokämppä niin ei tähän tuu. Tavallaan säälittää. Fyysisesti hyväkuntoinen et en tiiä onko muutakin taustalla sit.
Ei taustalla tarvitse olla mitään muuta, kun että on vain yksinäinen ja kaipaa juttuseuraa. Yksinäisiä vanhuksia on paljon, heiiltä, jotka eivät käy enää juurikaan kodin ulkopuolella, puoliso haudattu ja ystävätkin harvenneet ympäriltä. Yrittäkää vähän edes ymmärtää, vanhenette joskus itsekin.
Juttuseuraa saa vaikka seurakunnasta. Sieltä saa kahviakin. Me muutettiin omakotitaloon ja naapurit oli ilmeisesti edellisten kanssa tottuneet siihen, että pihaan vaan astellaan. Me otettiin ovikellokin pois, ja kerran ihmeteltiin kun naapurin rouva seisoi oven takana. Kysyttiin että oliko asiaa. "No minä vaan ihmettelin että ollaanko täällä ollenkaan kotona, vaikka on valot päällä". Eikä mikään vanhus tämä naapuri, ihan on työssäkäyvä vielä. Me vaan jatkettiin sellaista nuivaa suhtautumista. Tervehdin jos vastaan tulee mutta kauempaa en edes huikkaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jonain päivänä tekin olette vanhuksia jotka kaipaa juttuseuraa
Onko sitä juttu seuraa vain naapurissa (ja sielläkin keväisin kesäisin)? Menkööt jonnekin vanhusten kerhoon.
Hienoa asennetta tällä torjutaan yksinäisyyttä ja lisätään yhteenkuuluvuuden tunnetta. Yksinäinen tulee hakemaan kontaktia kuten jankutetaan ole vastavuoroinen ja sitten hänelle sanotaan etsi muualta, ala vetämään! Ei ihme että ne itsemurha luvut on niin korkeita kun edes naapurin papparainen ei ole ansainnut yhteisöllisyyttä.
Oletko ikinä kuullut kohtuudesta? On ok vaikka päivittäin jutella hetki sen naapurin kanssa, mutta jos sillä toisella ei ole mitään rajoja, vaan jää siihen pitkiksi ajoiksi pälisemään, niin ei se enää ole vastavuoroisuutta. Yleensä näillä on vielä niin hirveästi sitä omaa juttua, että toinen jää vain kuuntelijan rooliin. Se on oikeasti tosi raskasta. Juttelu on ok, mutta pelkkänä korvana toimiminen ei. Ja ihan oikeasti nämä on sellaisia tapauksia aina, että suunvuoroa ei vaan saa. Ei se ole mikään keskustelu, että toinen paasaa kaiken sydämeltään ja toinen vaan kuuntelee ja vielä tilanteessa, jota ei ole itse valinnut. On eri asia pelkästään kuunnella ystävää tai läheistä, kun tietää, että sitten kun itsellä on se tilittämisen tarve, niin vastavuoroisesti toinen kuuntelee. Näissä naapuripälättäjissä ei ikinä ole tällaisesta vastavuoroisuudesta kyse.
Taas meni usko ihmisiin kun luin näitä kommentteja.