Miehet, jotka eivät yrityksistä huolimatta saa naisseuraa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

""Miespuolisiin ystäviin olen juuri siten tutustunut, mutta harvoja naisia kiinnostaa käydä syvällistä keskustelua esim. 80-luvun auton voimansiirtojärjestelmästä tai Itävalta-Unkarin valtiorakenteesta 1800-luvulla.""

 

Yllättävästi silloin jos minä haluan tutustua sinuun, haluan kuulla millainen sinä olet ja mitä sinä ajattelet, en siitä miten auton voimansiirto toimii tai miten joku hallinto toimii.

Olen eri mieltä. Mikään ei ole niin tylsää kuin itsestään puhuva ihminen. Silloin se sitäpaitsi kertoo sinulle sen, mitä haluaa sinun itsestään ajattelevan. Kun taas kiinnostuksenkohteistaan kertova ihminen paljastaa itsestään huomaamattaan ihan kaiken. Kun vaan kuunnella osaa ja tehdä johdattelevia kysymyksiä. 

 

Mies nimenomaan puhuu itsestään ja tunteistaan silloin kun se puhuu Zwaroswskin ja Zeissin optiikan eroista tähtäin- ja katselukiikareissa. Kuuntelemalla tuollaista saat tietää siitä niin paljon enemmän kuin jos se selittäisi naistyypillistä tunnehuttua lapsuudestaan tms pitkästyttävää. 

 

Nuorille naisille muuten vinkki: jos haluatte, että kuka hyvänsä mies on lääpällään teihin, iästä, koulutustausta jne riippumatta, kuunnelkaa niitä kun ne puhuu tärkeistä jutuistaan. Ei tarvitse edes kauhean aktiivisesti kuunnella, kunhan nyt katselette enimmäkseen sinne päin ja jotain ynähtelette. Joku pieni kysymys joka antaa vaikutelman että jopa kuuntelitte, ja homma on sillä selvä. Kas kun kukaan ei nykymaailmassa kuuntele miehiä, eikä ne saa myönteistä huomioita oikein mitenkään. Ne lankeaa kenen hyvänsä jalkojen juureen joka edes on kuuntelevinaan. 

 

Bonuksena olet muutamassa minuutissa "lukenut" sen miehen ja voit kietoa sen pikkusormesi ympärille. Koska ne paljastaa itsestään niin uskomattoman paljon silloin kun "eivät puhu itsestään". Kuten kaikki ihmiset. Kuten minäkin itsestäni tätä kirjoittaessa. 

 

Jutun juju on nostaa se katse omasta navasta hetkeksi.  

 

N47

Miksi tylsästä miehestä pitäisi kiinnostua? Ei miehetkään yleensä innostu, jos nainen alkaa vertailemaan luisteluasujen strassiompelutekniikoita ja eri valmistajien strassien erityisominaisuuksia.

Kyllä kiinnostaa.

Se että toinen on todella kiinnostunut jostain aihepiiristä muutenkin kuin pinnallisesti ohimenevänä trendinä, nimenomaan on kiinnostavaa ja sellaisia asiastaan innostuneita ja perehtyneitä ihmisiä on aina mielenkiintoista kuunnella, vaikka aihepiiri ei aivan itseä koskettaisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Entä jos hän on sellainen jota kiinnostaa Itävalta-Unkarin valtiorakenteesta 1800-luvulla."

 

Se silti riittää aika harvalle koska se parisuhteen arki ja ylläpito vaatii sitä että toisesta tietää muutakin kuin hänen nörteimmät kiinnostuksensa.

 

Minä olen kiinnostunut historiasta ja fantasiakirjallisuudesta. Minua voisi myös kutsua nörtiksi. En siltikään haluaisi keskustella kovin kauaa Itävalta-Unkarista, koska haluan tutustua mahdolliseen kumppaniin ihmisenä. Mitä hän ajattelee mistäkin ja mitä hän tuntee. Miten hän reagoi eri tilanteissa jne. Nämä ovat arjen sujuvuuden ja yhteensopivuuden kannalta tärkeitä asioita, joiden perusteella sitten päätetään halutaanko tutustua syvemmin. Aviomiestäni ei ihan hirveästi kiinnosta perata Bolshevismin syntyyn johtaneita yhteiskunnallisia oloja tsaarien aikaisella Venäjällä, mutta eipä se minua haittaa kun nuo yllä mainitut muut asiat yhdistävät meitä. Meillä on samat arvot, samat päämäärät elämässä ja reagoidaan tietyissä tilanteissa hyvin samalla tavalla niin toista on helpompi ymmärtää.

Naiset etsivät 10/10 täydellisesti mätsäävää suhdetta heti ensitreffeistä. Mielestäni se mätsäys ja todellinen kohtaaminen tapahtuu vasta ajan kanssa. Luulen, etteivät naiset todellisuudessa edes etsi suhdetta, niin hulluista red flageista olen kuullut, että enemmänkin he haluavat vain varmistuksen omille luuloilleen, ettei ketään hyvää ole tarjolla. Ja saavat itseltään luvan palata entiseen elämäänsä.

 

Kyllä sen potentiaalin näkee jo ekoilla treffeillä eikä ole edes realistista odottaa 10/10 mätsäävää suhdetta. Ei ole olemassa  täydellistä suhdetta tai ihmistä. Jos toinen jauhaa vaan omista kiinnostuksenkohteistaan eikä yhtään pääse tutustumaan siihen millainen toinen ihminen on niin ei se herätä uteliaisuutta tutustua lisää. 

Keskustelua voi myös johdatella kohti itseä kiinnostavia asioita, et kai tahdoton sivustaseuraaja halua omilla treffeilläsi olla? Mutta kyllä sen potentiaalin aika pitkälle näkee jo ensitreffeillä, olen samaa mieltä. Ihan sanattomastikin yleisolemuksen perusteella, onko imua. Miehistä kyllä näkee heti, milloin heidän kiinnostuksensa lopahtaa. Keskittyvät vonkaamaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

""Miespuolisiin ystäviin olen juuri siten tutustunut, mutta harvoja naisia kiinnostaa käydä syvällistä keskustelua esim. 80-luvun auton voimansiirtojärjestelmästä tai Itävalta-Unkarin valtiorakenteesta 1800-luvulla.""

 

Yllättävästi silloin jos minä haluan tutustua sinuun, haluan kuulla millainen sinä olet ja mitä sinä ajattelet, en siitä miten auton voimansiirto toimii tai miten joku hallinto toimii.

Olen eri mieltä. Mikään ei ole niin tylsää kuin itsestään puhuva ihminen. Silloin se sitäpaitsi kertoo sinulle sen, mitä haluaa sinun itsestään ajattelevan. Kun taas kiinnostuksenkohteistaan kertova ihminen paljastaa itsestään huomaamattaan ihan kaiken. Kun vaan kuunnella osaa ja tehdä johdattelevia kysymyksiä. 

 

Mies nimenomaan puhuu itsestään ja tunteistaan silloin kun se puhuu Zwaroswskin ja Zeissin optiikan eroista tähtäin- ja katselukiikareissa. Kuuntelemalla tuollaista saat tietää siitä niin paljon enemmän kuin jos se selittäisi naistyypillistä tunnehuttua lapsuudestaan tms pitkästyttävää. 

 

Nuorille naisille muuten vinkki: jos haluatte, että kuka hyvänsä mies on lääpällään teihin, iästä, koulutustausta jne riippumatta, kuunnelkaa niitä kun ne puhuu tärkeistä jutuistaan. Ei tarvitse edes kauhean aktiivisesti kuunnella, kunhan nyt katselette enimmäkseen sinne päin ja jotain ynähtelette. Joku pieni kysymys joka antaa vaikutelman että jopa kuuntelitte, ja homma on sillä selvä. Kas kun kukaan ei nykymaailmassa kuuntele miehiä, eikä ne saa myönteistä huomioita oikein mitenkään. Ne lankeaa kenen hyvänsä jalkojen juureen joka edes on kuuntelevinaan. 

 

Bonuksena olet muutamassa minuutissa "lukenut" sen miehen ja voit kietoa sen pikkusormesi ympärille. Koska ne paljastaa itsestään niin uskomattoman paljon silloin kun "eivät puhu itsestään". Kuten kaikki ihmiset. Kuten minäkin itsestäni tätä kirjoittaessa. 

 

Jutun juju on nostaa se katse omasta navasta hetkeksi.  

 

N47

Miksi tylsästä miehestä pitäisi kiinnostua? Ei miehetkään yleensä innostu, jos nainen alkaa vertailemaan luisteluasujen strassiompelutekniikoita ja eri valmistajien strassien erityisominaisuuksia.

Kyllä kiinnostaa.

 

Se että toinen on todella kiinnostunut jostain aihepiiristä muutenkin kuin pinnallisesti ohimenevänä trendinä, nimenomaan on kiinnostavaa ja sellaisia asiastaan innostuneita ja perehtyneitä ihmisiä on aina mielenkiintoista kuunnella, vaikka aihepiiri ei aivan itseä koskettaisi.

Niin tuota kutsutaan energiavampirismiksi eli haluat leechata siinä toisen innostuksessa tuomatta siihen itse mitään lisäarvoa. 

Mene katsomaan joku youtubevideo tai vaikka kuuntelemaan museon ohjattua kierrosta äläkä sekoita tällaista asiaa paritteluun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Entä jos hän on sellainen jota kiinnostaa Itävalta-Unkarin valtiorakenteesta 1800-luvulla."

 

Se silti riittää aika harvalle koska se parisuhteen arki ja ylläpito vaatii sitä että toisesta tietää muutakin kuin hänen nörteimmät kiinnostuksensa.

 

Minä olen kiinnostunut historiasta ja fantasiakirjallisuudesta. Minua voisi myös kutsua nörtiksi. En siltikään haluaisi keskustella kovin kauaa Itävalta-Unkarista, koska haluan tutustua mahdolliseen kumppaniin ihmisenä. Mitä hän ajattelee mistäkin ja mitä hän tuntee. Miten hän reagoi eri tilanteissa jne. Nämä ovat arjen sujuvuuden ja yhteensopivuuden kannalta tärkeitä asioita, joiden perusteella sitten päätetään halutaanko tutustua syvemmin. Aviomiestäni ei ihan hirveästi kiinnosta perata Bolshevismin syntyyn johtaneita yhteiskunnallisia oloja tsaarien aikaisella Venäjällä, mutta eipä se minua haittaa kun nuo yllä mainitut muut asiat yhdistävät meitä. Meillä on samat arvot, samat päämäärät elämässä ja reagoidaan tietyissä tilanteissa hyvin samalla tavalla niin toista on helpompi ymmärtää.

Naiset etsivät 10/10 täydellisesti mätsäävää suhdetta heti ensitreffeistä. Mielestäni se mätsäys ja todellinen kohtaaminen tapahtuu vasta ajan kanssa. Luulen, etteivät naiset todellisuudessa edes etsi suhdetta, niin hulluista red flageista olen kuullut, että enemmänkin he haluavat vain varmistuksen omille luuloilleen, ettei ketään hyvää ole tarjolla. Ja saavat itseltään luvan palata entiseen elämäänsä.

 

Kyllä sen potentiaalin näkee jo ekoilla treffeillä eikä ole edes realistista odottaa 10/10 mätsäävää suhdetta. Ei ole olemassa  täydellistä suhdetta tai ihmistä. Jos toinen jauhaa vaan omista kiinnostuksenkohteistaan eikä yhtään pääse tutustumaan siihen millainen toinen ihminen on niin ei se herätä uteliaisuutta tutustua lisää. 

Keskustelua voi myös johdatella kohti itseä kiinnostavia asioita, et kai tahdoton sivustaseuraaja halua omilla treffeilläsi olla? Mutta kyllä sen potentiaalin aika pitkälle näkee jo ensitreffeillä, olen samaa mieltä. Ihan sanattomastikin yleisolemuksen perusteella, onko imua. Miehistä kyllä näkee heti, milloin heidän kiinnostuksensa lopahtaa. Keskittyvät vonkaamaan.

Ihme pakotusta. Jos toinen on lähtökohtaisesti epäkiinnostava ja harrastaa ihan eri asioita kuin itse niin en minä ala pimpsaa hänelle huvikseni antamaan. Tiukkaa tekisi silloinkin jos olisi täysin yhtenevät kiinnostuksenkohteet. Kovat on groomaukset ja johdattelut miten naiset voisivat tulla paremmiksi s eksiorjiksi, mutta naisille ei tarjota mitään porkkanaa, miksi tulla s eksiorjaksi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nuorena ajattelin, että naiset eivät pidä miehistä. Vähän varttuneempana aikuisena ajattelin, että naiset pitävät vain komeimmista ja isomunaisimmista miehistä. Nyt nelikymppisenä olen palannut siihen ajatteluun, että naiset eivät pidä miehistä.

 

Jos olisin pornojättiläinen, voisin saada onnistumisia 10% ajasta, mutta joutuisin silti varomaan liikkeitäni toisin kuin nainen. Jos naiset oikeasti pitäisivät miehistä, voitaisiin kommunikoida suoraan ja naiset haluaisivat miellyttää monenlaisia miehiä. Näin ei ole, vaan naiset ennemmin siivoavat pultsarin oksennuksen vapaaehtoisena kuin kehuvat miehen alastonkuvaa netissä. Naiset tietävät, mistä miehille tulee hyvä olo, mutta he eivät halua tehdä mitään sen eteen, että tavallinen mies saisi toivoa ja tuntisi itsensä nähdyksi tasolla, joka oikeasti merkitsee. Terveydenhoitajamaista monotonista puhetta "sinä olet normaali" voi kyllä mieskin saada erilaisista auttavista puhelimista ja terapeuteilta. Mies kyllä tietää olevansa 'normaali', mutta se ei poista sitä, että naiset eivät pidä miehistä. Ja naiset voivat tulla sanomaan vastaan, mutta he eivät tee mitään sen eteen, että sanat näyttäisivät todelta. 

 

En tiedä miten voisin ikinä tulla sinuksi tämän tosiasian kanssa. Olen yrittänyt terapioida ja rationalisoida itseäni erilaisilla kauniilla valheilla ja keskittymällä poikkeuksiin kuten naisiin, jotka pitävät miehistä. Mutta reaalielämässä noita poikkeuksia ei riitä kaikille, ja kilpailu heistä on niin ankaraa, että jään pornojättiläisten jalkoihin jo alkumetreillä. Joskus onnistun muistelemaan jotain poikkeuksellista tilannetta ja pystyn saamaan erektion masturboidakseni tuolle muistolle, mutta yleensä realiteetit ja kyynisyys iskevät. Siksi nykyään yleensä fantasioin jostain miesten välisestä, vaikka se ei minua varsinaisesti kiihota, mutta perustuu todellisiin mahdollisuuksiin. Orgasmin lähestyessä yritän taas palauttaa ajatukset skenaarioihin, joita ei naisten kanssa voi ikinä todellisessa elämässä toteuttaa. 

Katsohan ympärillesi. Tunnet varmaan kuitenkin ihmisiä, jotka ovat parisuhteessa? Ovatko he kaikki täydellisiä ilmestyksiä? Vain komeimpia ja suurimunaisimpia miehiä? Epäilen vahvasti, että ei.

Ihan perus-Matit seurustelee, menee naimisiin,  perustaa perheen. Ei tarvitse olla pitkä, komea eikä isomunainen. Mutta täytyy uskaltaa kohdata naisia ja kohdella heitä hyvin, sillä pääsee jo pitkälle.

Et nyt ymmärtänyt sitä oleellisinta. Ne vastaan tulevat naiset eivät kohtele miestä saman arvoisena ihmisenä. Kaiken lisäksi vaativat parempaa kohtelua kuin itse ansaitsevat

-eri

Sinkkukaverini kertovat, että nykyisin treffit ovat työhaastattelumaisia "katsotaan, miten tuo mies pärjää" -tilanteita. Naiset katsovat miestä alaviistoon. Kyynistä.  

no totta htsossa! Naiset ovat aivan umpikyllästyneitä siihen kuinka mies yhtäkkiä kuukausien jälkeen muuttuu ja paljastuu ihan joksin muuksi. Hyvä testata miten vastataan, moraali, arvot, tekemiset.

On näitäkin tarinoita pilvin pimein että mennään yhteen sit vuoden päästä mies onkin sillai ettei oo tunteita että pitää erota. Niin kyllä kaikki romahtaa siinä vaiheessa varsinkin jos on jo yhteen muutettu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla oli nuoruusvuodet pelkkää tuskaa naisten kanssa. Tuntui mahdottomlata päästä edes juttusille: Kun kohteliaasti pyysi että "voiko istuutua juttelemaan" jne, niin 9/10 vastaus oli eri tavoin suoraan sanottu "ei kiinnosta", tai esitettiin ettei edes kuultu kysymystä.

 

Sen kerran kun naista edes kiinnosti jutella, niin useimmiten se kaava meni samalla tavalla, että mihin tahansa keslustelunaiheeseen hymistellään, tai yksisanaisesti vastaillaan.

 

Ei kuitenkaan sitten edes haluta yrittää jutella?

 

Kävin kuitenkin viihtellä lähes joka toinen viikonloppu melkeinpä koko täysi-ikäisen nuoruusajan. Ei koskaan onnistunut minkäänlainen tapailu, parhaimmillaan pääsi ehkö hetkeksi juttelemaan naisen kanssa baari-iltana.

 

Yksinäisyys oli melkoisen raastavaa välillä. Ihan kuka tahansa olisi kelvannut.

 

Ensimmäistä kertaa treffit sain sovittua 23-vuotiaana, ja vaimoni löysin 24-v.

Pariuduit 24-vuotiaana, eli tosi nuorena, ja silti katsot kokeneesi jotenkin kovia? 

 

Ja kuka tahansa olisi kelvannut? Joo-o, juuri sellaisiin miehiin me naisetkin haluamme tutustua. On niin ihanaa tuntea itsensä yksilönä huomioiduksi ja rakastetuksi. 

Pointti olikin että se nuoruuden parisuhteet/sukupuolielämä ym. Jäi kokonaan kokematta. Ja se kuinka pahasti se painoi silloin parikymppisenä henkisesti.

Ei sitä voi ymmärtää jos ei ole kokenut, enkä tiedä onko se edes mitenkään mahdollista verrata miesten ja naisten välillä koska aivojen biologia ja kehitys on erilaista.

Kuitenkin olen ollut onnellisesti 10 vuotta naimisissa ja kahden lapsen isä, niin kyllä se jotain kertoo että tuo katkeruus edelleen kytee, vaikka fiksuna sitä osaa terveesti käsitellä. Toivon että mahdollisimman harva nuori joutuisi saman kokemaan.

Nuoruuden kokemukset vahingoittavat ihmisen psyykettä pysyvästi, enkä siksi pidä itseäni mitenkään normaalina ihmisenä. Kuitenkin minulla oli onni että oli miespuolisia kavereita ja löysin jonkun edes sitten 24-vuotiaana. Väitän että olisin elämässäni nyt todella pahoissa ongelmissa, jos enää edes elossa, jos näin ei olisi ollut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

""Miespuolisiin ystäviin olen juuri siten tutustunut, mutta harvoja naisia kiinnostaa käydä syvällistä keskustelua esim. 80-luvun auton voimansiirtojärjestelmästä tai Itävalta-Unkarin valtiorakenteesta 1800-luvulla.""

 

Yllättävästi silloin jos minä haluan tutustua sinuun, haluan kuulla millainen sinä olet ja mitä sinä ajattelet, en siitä miten auton voimansiirto toimii tai miten joku hallinto toimii.

Olen eri mieltä. Mikään ei ole niin tylsää kuin itsestään puhuva ihminen. Silloin se sitäpaitsi kertoo sinulle sen, mitä haluaa sinun itsestään ajattelevan. Kun taas kiinnostuksenkohteistaan kertova ihminen paljastaa itsestään huomaamattaan ihan kaiken. Kun vaan kuunnella osaa ja tehdä johdattelevia kysymyksiä. 

 

Mies nimenomaan puhuu itsestään ja tunteistaan silloin kun se puhuu Zwaroswskin ja Zeissin optiikan eroista tähtäin- ja katselukiikareissa. Kuuntelemalla tuollaista saat tietää siitä niin paljon enemmän kuin jos se selittäisi naistyypillistä tunnehuttua lapsuudestaan tms pitkästyttävää. 

 

Nuorille naisille muuten vinkki: jos haluatte, että kuka hyvänsä mies on lääpällään teihin, iästä, koulutustausta jne riippumatta, kuunnelkaa niitä kun ne puhuu tärkeistä jutuistaan. Ei tarvitse edes kauhean aktiivisesti kuunnella, kunhan nyt katselette enimmäkseen sinne päin ja jotain ynähtelette. Joku pieni kysymys joka antaa vaikutelman että jopa kuuntelitte, ja homma on sillä selvä. Kas kun kukaan ei nykymaailmassa kuuntele miehiä, eikä ne saa myönteistä huomioita oikein mitenkään. Ne lankeaa kenen hyvänsä jalkojen juureen joka edes on kuuntelevinaan. 

 

Bonuksena olet muutamassa minuutissa "lukenut" sen miehen ja voit kietoa sen pikkusormesi ympärille. Koska ne paljastaa itsestään niin uskomattoman paljon silloin kun "eivät puhu itsestään". Kuten kaikki ihmiset. Kuten minäkin itsestäni tätä kirjoittaessa. 

 

Jutun juju on nostaa se katse omasta navasta hetkeksi.  

 

N47

Kiitoksia. Juuri jotakuinkin samoin olisin itsekin vastannut kun nyt luin kommenttia.

 

Ei minuakaan kiinnosta kuunnella yhtään jonkun ihmisen omaa näkemystä itsestään. Minä kuuntelen asioita joista ihminen haluaa puhua ja ja teen päätelmäni siitä. Oli kyse nyt sitten mistä tahansa aihepiiristä.

 

Kokemuksestani kuitenkin ihmisten mielenkiinnon kohteet ja miten he niihin suhtautuvat korreloi hyvin vahvasti sen kanssa millainen ihminen on persoonaltaan.

Tämä!

(Terapiapuhe omista heikkouksista ja vahvuuksistaan, menneisyyden pettymyksistä ja mitä niistä on opittu, on huonosti verhottua markkinointipuhetta. Aika harva ymmärtää itseään. Ja ne jotka ymmärtävät, heille se olisi vaarallistakin yliavautumista tuntemattomalle ihmiselle, joiden motiivit eivät ole selvillä.)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nuorena ajattelin, että naiset eivät pidä miehistä. Vähän varttuneempana aikuisena ajattelin, että naiset pitävät vain komeimmista ja isomunaisimmista miehistä. Nyt nelikymppisenä olen palannut siihen ajatteluun, että naiset eivät pidä miehistä.

 

Jos olisin pornojättiläinen, voisin saada onnistumisia 10% ajasta, mutta joutuisin silti varomaan liikkeitäni toisin kuin nainen. Jos naiset oikeasti pitäisivät miehistä, voitaisiin kommunikoida suoraan ja naiset haluaisivat miellyttää monenlaisia miehiä. Näin ei ole, vaan naiset ennemmin siivoavat pultsarin oksennuksen vapaaehtoisena kuin kehuvat miehen alastonkuvaa netissä. Naiset tietävät, mistä miehille tulee hyvä olo, mutta he eivät halua tehdä mitään sen eteen, että tavallinen mies saisi toivoa ja tuntisi itsensä nähdyksi tasolla, joka oikeasti merkitsee. Terveydenhoitajamaista monotonista puhetta "sinä olet normaali" voi kyllä mieskin saada erilaisista auttavista puhelimista ja terapeuteilta. Mies kyllä tietää olevansa 'normaali', mutta se ei poista sitä, että naiset eivät pidä miehistä. Ja naiset voivat tulla sanomaan vastaan, mutta he eivät tee mitään sen eteen, että sanat näyttäisivät todelta. 

 

En tiedä miten voisin ikinä tulla sinuksi tämän tosiasian kanssa. Olen yrittänyt terapioida ja rationalisoida itseäni erilaisilla kauniilla valheilla ja keskittymällä poikkeuksiin kuten naisiin, jotka pitävät miehistä. Mutta reaalielämässä noita poikkeuksia ei riitä kaikille, ja kilpailu heistä on niin ankaraa, että jään pornojättiläisten jalkoihin jo alkumetreillä. Joskus onnistun muistelemaan jotain poikkeuksellista tilannetta ja pystyn saamaan erektion masturboidakseni tuolle muistolle, mutta yleensä realiteetit ja kyynisyys iskevät. Siksi nykyään yleensä fantasioin jostain miesten välisestä, vaikka se ei minua varsinaisesti kiihota, mutta perustuu todellisiin mahdollisuuksiin. Orgasmin lähestyessä yritän taas palauttaa ajatukset skenaarioihin, joita ei naisten kanssa voi ikinä todellisessa elämässä toteuttaa. 

Katsohan ympärillesi. Tunnet varmaan kuitenkin ihmisiä, jotka ovat parisuhteessa? Ovatko he kaikki täydellisiä ilmestyksiä? Vain komeimpia ja suurimunaisimpia miehiä? Epäilen vahvasti, että ei.

Ihan perus-Matit seurustelee, menee naimisiin,  perustaa perheen. Ei tarvitse olla pitkä, komea eikä isomunainen. Mutta täytyy uskaltaa kohdata naisia ja kohdella heitä hyvin, sillä pääsee jo pitkälle.

Et nyt ymmärtänyt sitä oleellisinta. Ne vastaan tulevat naiset eivät kohtele miestä saman arvoisena ihmisenä. Kaiken lisäksi vaativat parempaa kohtelua kuin itse ansaitsevat

-eri

Sinkkukaverini kertovat, että nykyisin treffit ovat työhaastattelumaisia "katsotaan, miten tuo mies pärjää" -tilanteita. Naiset katsovat miestä alaviistoon. Kyynistä.  

no totta htsossa! Naiset ovat aivan umpikyllästyneitä siihen kuinka mies yhtäkkiä kuukausien jälkeen muuttuu ja paljastuu ihan joksin muuksi. Hyvä testata miten vastataan, moraali, arvot, tekemiset.

 

On näitäkin tarinoita pilvin pimein että mennään yhteen sit vuoden päästä mies onkin sillai ettei oo tunteita että pitää erota. Niin kyllä kaikki romahtaa siinä vaiheessa varsinkin jos on jo yhteen muutettu.

Ei kai ensitreffien jälkeen muuteta yhteen? Ei kai?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Myöntäkää jo: yksinäisyyttään ulisevat misogyynit eivät ole millään mittapuulla normaaleja. 

He ovat vähäjärkisiä/ persoonallisuushäiriöisiä/ vuorovaikutus- ja empatiakyvyttömiä/ lapsen tasolle jääneitä.

Misogyyni tuskin itkee naisten perään.

Nehän nimenomaan itkee. Tavismiehillä on naisseuraa.

Osalla on tapana potkia alaspäin, kuten hienosti osoitat. Ei riitä, että jotkut miehet jäävät tahtomattaan parisuhteiden ulkopuolelle, vaan heidät pitää vielä leimata naisvihaajiksi. Tuo on yhtä fiksua kuin syyllistää parisuhteessa turpaansa saavia naisia tyyliin "Ei normaaleja naisia hakata." 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Erikoista porukkaa täällä, joko nuorta tai sivistymätöntä. 

On totta että osaa naisista kiinnostaa rikolliset, yleensä he ovat selvästi persoonallisuushäiriöisiä joiden logiikka kulkee jotenkin niin että iso vaarallinen mies pystyy tuomaan heille turvaa. Sekoittavat turvallisuuden ja sen että on toisia ilkeämpi ja isompi. Useimmiten näillä naisilla ei ole mitään eväitä tavalliseen ja hyvään parisuhteeseen koska ovat rikkinäisestä menneisyydestä eivätkä kestä tavallista turvallista ihmistä. Yleensä tulevat kaltoinkohdelluksi näissä vakilamiessuhteissa. 

 

Ne miehet jotka etsivät elämänkumppania, jonka kanssa voi elää tavallisesti rauhallista parisuhdetta Eivät etsi näitä naisia, heiltä ei tuota saa. 

Toisin sanoen noin 5% naisista kiinnostuu aikuisinakin "jännämiehistä". Loput 95% ovat teidän "tavalliset miesten" kanssa sopivia. Näin ollen "teidän naisia" eivät jännämiehet vie. Jostain muusta on kyse teidän kohtaamattomuudessa. 

Miksi sitten 80% tavallisista miehistä on yksin jos 95% naisista etsii  sellaista?

Yli 70% aikuisista on parisuhteissa. Yli 80% tavismiehistä ei siis voi olla yksin.

aikuisista puhutaan 18-90 vuotiaat. Tästä otetaan pois eläkeläiset niin saadaan 30% Kannattaa muistaa että kymmenen miestä pyörittää 100 naista ja suhteeksi lasketaan myös panosuhde.

Hienoa matematiikkaa. Miksi eläkeläiset otetaan pois laskuista? Entä 91-vuotias, eikö hän ole aikuinen? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Myöntäkää jo: yksinäisyyttään ulisevat misogyynit eivät ole millään mittapuulla normaaleja. 

He ovat vähäjärkisiä/ persoonallisuushäiriöisiä/ vuorovaikutus- ja empatiakyvyttömiä/ lapsen tasolle jääneitä.

Misogyyni tuskin itkee naisten perään.

Nehän nimenomaan itkee. Tavismiehillä on naisseuraa.

Osalla on tapana potkia alaspäin, kuten hienosti osoitat. Ei riitä, että jotkut miehet jäävät tahtomattaan parisuhteiden ulkopuolelle, vaan heidät pitää vielä leimata naisvihaajiksi. Tuo on yhtä fiksua kuin syyllistää parisuhteessa turpaansa saavia naisia tyyliin "Ei normaaleja naisia hakata." 

Ei tervepäisiä naisia hakatakaan. Miehen hallitsematon aggressiivisuus on varmasti ollut nähtävillä kauan ennen ensimmäistä lyöntiä. Kyllä merkit ovat olleet ilmassa jo kauan, osa ei vaan älyä lähteä ajoissa, toisia tämä aggressiivisuus vetää puoleensa.

Kyllä mie saan mutta ne on ihan tursakkeita kaikki.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunnen erään miehen joka tulee toimeen itseään 10-20-vuotiaiden naisten kanssa mutta tiedän hänen pitävän ikäisiään ja nuorempia viehättävimpänä mutta ei ikinä onnaa niiden kanssa.  

Eli siis tyypillinen mies. 

30+ naisten kanssa olisi kivempaa jos naiset eivät muuttuisi siinä iässä katkeriksi marmattajiksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Entä jos hän on sellainen jota kiinnostaa Itävalta-Unkarin valtiorakenteesta 1800-luvulla."

 

Se silti riittää aika harvalle koska se parisuhteen arki ja ylläpito vaatii sitä että toisesta tietää muutakin kuin hänen nörteimmät kiinnostuksensa.

 

Minä olen kiinnostunut historiasta ja fantasiakirjallisuudesta. Minua voisi myös kutsua nörtiksi. En siltikään haluaisi keskustella kovin kauaa Itävalta-Unkarista, koska haluan tutustua mahdolliseen kumppaniin ihmisenä. Mitä hän ajattelee mistäkin ja mitä hän tuntee. Miten hän reagoi eri tilanteissa jne. Nämä ovat arjen sujuvuuden ja yhteensopivuuden kannalta tärkeitä asioita, joiden perusteella sitten päätetään halutaanko tutustua syvemmin. Aviomiestäni ei ihan hirveästi kiinnosta perata Bolshevismin syntyyn johtaneita yhteiskunnallisia oloja tsaarien aikaisella Venäjällä, mutta eipä se minua haittaa kun nuo yllä mainitut muut asiat yhdistävät meitä. Meillä on samat arvot, samat päämäärät elämässä ja reagoidaan tietyissä tilanteissa hyvin samalla tavalla niin toista on helpompi ymmärtää.

Naiset etsivät 10/10 täydellisesti mätsäävää suhdetta heti ensitreffeistä. Mielestäni se mätsäys ja todellinen kohtaaminen tapahtuu vasta ajan kanssa. Luulen, etteivät naiset todellisuudessa edes etsi suhdetta, niin hulluista red flageista olen kuullut, että enemmänkin he haluavat vain varmistuksen omille luuloilleen, ettei ketään hyvää ole tarjolla. Ja saavat itseltään luvan palata entiseen elämäänsä.

 

Kyllä sen potentiaalin näkee jo ekoilla treffeillä eikä ole edes realistista odottaa 10/10 mätsäävää suhdetta. Ei ole olemassa  täydellistä suhdetta tai ihmistä. Jos toinen jauhaa vaan omista kiinnostuksenkohteistaan eikä yhtään pääse tutustumaan siihen millainen toinen ihminen on niin ei se herätä uteliaisuutta tutustua lisää. 

Keskustelua voi myös johdatella kohti itseä kiinnostavia asioita, et kai tahdoton sivustaseuraaja halua omilla treffeilläsi olla? Mutta kyllä sen potentiaalin aika pitkälle näkee jo ensitreffeillä, olen samaa mieltä. Ihan sanattomastikin yleisolemuksen perusteella, onko imua. Miehistä kyllä näkee heti, milloin heidän kiinnostuksensa lopahtaa. Keskittyvät vonkaamaan.

Ihme pakotusta. Jos toinen on lähtökohtaisesti epäkiinnostava ja harrastaa ihan eri asioita kuin itse niin en minä ala pimpsaa hänelle huvikseni antamaan. Tiukkaa tekisi silloinkin jos olisi täysin yhtenevät kiinnostuksenkohteet. Kovat on groomaukset ja johdattelut miten naiset voisivat tulla paremmiksi s eksiorjiksi, mutta naisille ei tarjota mitään porkkanaa, miksi tulla s eksiorjaksi. 

Toki jotkut tykkää orjaleikeistä, mutta itse toivon kummankin osapuolen nauttivan yhdessä olemisesta ja yhdessä tekemisestä. Oltiin sitten tekemässä eroottisia asioita tai jotain muuta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla oli nuoruusvuodet pelkkää tuskaa naisten kanssa. Tuntui mahdottomlata päästä edes juttusille: Kun kohteliaasti pyysi että "voiko istuutua juttelemaan" jne, niin 9/10 vastaus oli eri tavoin suoraan sanottu "ei kiinnosta", tai esitettiin ettei edes kuultu kysymystä.

 

Sen kerran kun naista edes kiinnosti jutella, niin useimmiten se kaava meni samalla tavalla, että mihin tahansa keslustelunaiheeseen hymistellään, tai yksisanaisesti vastaillaan.

 

Ei kuitenkaan sitten edes haluta yrittää jutella?

 

Kävin kuitenkin viihtellä lähes joka toinen viikonloppu melkeinpä koko täysi-ikäisen nuoruusajan. Ei koskaan onnistunut minkäänlainen tapailu, parhaimmillaan pääsi ehkö hetkeksi juttelemaan naisen kanssa baari-iltana.

 

Yksinäisyys oli melkoisen raastavaa välillä. Ihan kuka tahansa olisi kelvannut.

 

Ensimmäistä kertaa treffit sain sovittua 23-vuotiaana, ja vaimoni löysin 24-v.

Pariuduit 24-vuotiaana, eli tosi nuorena, ja silti katsot kokeneesi jotenkin kovia? 

 

Ja kuka tahansa olisi kelvannut? Joo-o, juuri sellaisiin miehiin me naisetkin haluamme tutustua. On niin ihanaa tuntea itsensä yksilönä huomioiduksi ja rakastetuksi. 

Pointti olikin että se nuoruuden parisuhteet/sukupuolielämä ym. Jäi kokonaan kokematta. Ja se kuinka pahasti se painoi silloin parikymppisenä henkisesti.

 

Ei sitä voi ymmärtää jos ei ole kokenut, enkä tiedä onko se edes mitenkään mahdollista verrata miesten ja naisten välillä koska aivojen biologia ja kehitys on erilaista.

 

Kuitenkin olen ollut onnellisesti 10 vuotta naimisissa ja kahden lapsen isä, niin kyllä se jotain kertoo että tuo katkeruus edelleen kytee, vaikka fiksuna sitä osaa terveesti käsitellä. Toivon että mahdollisimman harva nuori joutuisi saman kokemaan.

 

Nuoruuden kokemukset vahingoittavat ihmisen psyykettä pysyvästi, enkä siksi pidä itseäni mitenkään normaalina ihmisenä. Kuitenkin minulla oli onni että oli miespuolisia kavereita ja löysin jonkun edes sitten 24-vuotiaana. Väitän että olisin elämässäni nyt todella pahoissa ongelmissa, jos enää edes elossa, jos näin ei olisi ollut.

Olet selvästi psykiatrisen intervention tarpeessa, kun tuollaista kaunaa haudot moisesta vieläkin. Voisit vaikka käsitellä tuota oikeutuksen tunnettasi jonkun ammattilaisen kanssa. Parisuhde- ja sukupuolielämäsi historia ei ole mitenkään erityisen epätavallinen eikä vaikea eikä todellakaan mitenkään mieserityinen ongelma, vaan kaltaisiasi naisiakin on paljon. Useimmat kuitenkin ymmärtävät sen, että koska seksi ja parisuhde eivät voi koskaan olla kenellekään velvollisuus eivät ne myöskään voi olla jollekulle toiselle oikeus. Ei myöskään pidä ajatella, että oma suhdehistoriasi kertoo kovinkaan paljon sinusta tai muista ihmisistä, näissä asioissa kun on kyse pitkälti myös tuurista. Nämä asiat jos saisit jotenkin taottua kalloosi, niin voisit tuosta katkeruuden taakasta lopultakin vapautua.

Miksi pitäisi saada naisseuraa? Olen itse työtön, syrjäytynyt ja yksinäinen nainen enkä tosiaan kaipaa mitään miesseuraa.

Anteeksi mutten ymmärrä miehiä. Käykää maksullisissa tai vetäkää käteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla oli nuoruusvuodet pelkkää tuskaa naisten kanssa. Tuntui mahdottomlata päästä edes juttusille: Kun kohteliaasti pyysi että "voiko istuutua juttelemaan" jne, niin 9/10 vastaus oli eri tavoin suoraan sanottu "ei kiinnosta", tai esitettiin ettei edes kuultu kysymystä.

 

Sen kerran kun naista edes kiinnosti jutella, niin useimmiten se kaava meni samalla tavalla, että mihin tahansa keslustelunaiheeseen hymistellään, tai yksisanaisesti vastaillaan.

 

Ei kuitenkaan sitten edes haluta yrittää jutella?

 

Kävin kuitenkin viihtellä lähes joka toinen viikonloppu melkeinpä koko täysi-ikäisen nuoruusajan. Ei koskaan onnistunut minkäänlainen tapailu, parhaimmillaan pääsi ehkö hetkeksi juttelemaan naisen kanssa baari-iltana.

 

Yksinäisyys oli melkoisen raastavaa välillä. Ihan kuka tahansa olisi kelvannut.

 

Ensimmäistä kertaa treffit sain sovittua 23-vuotiaana, ja vaimoni löysin 24-v.

Pariuduit 24-vuotiaana, eli tosi nuorena, ja silti katsot kokeneesi jotenkin kovia? 

 

Ja kuka tahansa olisi kelvannut? Joo-o, juuri sellaisiin miehiin me naisetkin haluamme tutustua. On niin ihanaa tuntea itsensä yksilönä huomioiduksi ja rakastetuksi. 

Pointti olikin että se nuoruuden parisuhteet/sukupuolielämä ym. Jäi kokonaan kokematta. Ja se kuinka pahasti se painoi silloin parikymppisenä henkisesti.

 

Ei sitä voi ymmärtää jos ei ole kokenut, enkä tiedä onko se edes mitenkään mahdollista verrata miesten ja naisten välillä koska aivojen biologia ja kehitys on erilaista.

 

Kuitenkin olen ollut onnellisesti 10 vuotta naimisissa ja kahden lapsen isä, niin kyllä se jotain kertoo että tuo katkeruus edelleen kytee, vaikka fiksuna sitä osaa terveesti käsitellä. Toivon että mahdollisimman harva nuori joutuisi saman kokemaan.

 

Nuoruuden kokemukset vahingoittavat ihmisen psyykettä pysyvästi, enkä siksi pidä itseäni mitenkään normaalina ihmisenä. Kuitenkin minulla oli onni että oli miespuolisia kavereita ja löysin jonkun edes sitten 24-vuotiaana. Väitän että olisin elämässäni nyt todella pahoissa ongelmissa, jos enää edes elossa, jos näin ei olisi ollut.

First world problems, en ole ollut naisen kanssa 18 vuoteen eikä iso osa kavereistani koskaan

M35

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Myöntäkää jo: yksinäisyyttään ulisevat misogyynit eivät ole millään mittapuulla normaaleja. 

He ovat vähäjärkisiä/ persoonallisuushäiriöisiä/ vuorovaikutus- ja empatiakyvyttömiä/ lapsen tasolle jääneitä.

Misogyyni tuskin itkee naisten perään.

Nehän nimenomaan itkee. Tavismiehillä on naisseuraa.

Osalla on tapana potkia alaspäin, kuten hienosti osoitat. Ei riitä, että jotkut miehet jäävät tahtomattaan parisuhteiden ulkopuolelle, vaan heidät pitää vielä leimata naisvihaajiksi. Tuo on yhtä fiksua kuin syyllistää parisuhteessa turpaansa saavia naisia tyyliin "Ei normaaleja naisia hakata." 

Ei tervepäisiä naisia hakatakaan. Miehen hallitsematon aggressiivisuus on varmasti ollut nähtävillä kauan ennen ensimmäistä lyöntiä. Kyllä merkit ovat olleet ilmassa jo kauan, osa ei vaan älyä lähteä ajoissa, toisia tämä aggressiivisuus vetää puoleensa.

Meilläkin 2 v tytön plisi pitänyt lukea merkkejä alussa tai minun henkilöstä joka salasi sen että käytti rauhoittavia ja oli lopettanut ne salaa. 

Ihan suomalainen DI mies. Mutta en ole tervepäinen, isäpuoli raiskasi minut lapsena ja isä käytti huumeita joten ansaitsin väkivaltaisen puolison. Lapseni myös.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla oli nuoruusvuodet pelkkää tuskaa naisten kanssa. Tuntui mahdottomlata päästä edes juttusille: Kun kohteliaasti pyysi että "voiko istuutua juttelemaan" jne, niin 9/10 vastaus oli eri tavoin suoraan sanottu "ei kiinnosta", tai esitettiin ettei edes kuultu kysymystä.

 

Sen kerran kun naista edes kiinnosti jutella, niin useimmiten se kaava meni samalla tavalla, että mihin tahansa keslustelunaiheeseen hymistellään, tai yksisanaisesti vastaillaan.

 

Ei kuitenkaan sitten edes haluta yrittää jutella?

 

Kävin kuitenkin viihtellä lähes joka toinen viikonloppu melkeinpä koko täysi-ikäisen nuoruusajan. Ei koskaan onnistunut minkäänlainen tapailu, parhaimmillaan pääsi ehkö hetkeksi juttelemaan naisen kanssa baari-iltana.

 

Yksinäisyys oli melkoisen raastavaa välillä. Ihan kuka tahansa olisi kelvannut.

 

Ensimmäistä kertaa treffit sain sovittua 23-vuotiaana, ja vaimoni löysin 24-v.

Pariuduit 24-vuotiaana, eli tosi nuorena, ja silti katsot kokeneesi jotenkin kovia? 

 

Ja kuka tahansa olisi kelvannut? Joo-o, juuri sellaisiin miehiin me naisetkin haluamme tutustua. On niin ihanaa tuntea itsensä yksilönä huomioiduksi ja rakastetuksi. 

Pointti olikin että se nuoruuden parisuhteet/sukupuolielämä ym. Jäi kokonaan kokematta. Ja se kuinka pahasti se painoi silloin parikymppisenä henkisesti.

 

Ei sitä voi ymmärtää jos ei ole kokenut, enkä tiedä onko se edes mitenkään mahdollista verrata miesten ja naisten välillä koska aivojen biologia ja kehitys on erilaista.

 

Kuitenkin olen ollut onnellisesti 10 vuotta naimisissa ja kahden lapsen isä, niin kyllä se jotain kertoo että tuo katkeruus edelleen kytee, vaikka fiksuna sitä osaa terveesti käsitellä. Toivon että mahdollisimman harva nuori joutuisi saman kokemaan.

 

Nuoruuden kokemukset vahingoittavat ihmisen psyykettä pysyvästi, enkä siksi pidä itseäni mitenkään normaalina ihmisenä. Kuitenkin minulla oli onni että oli miespuolisia kavereita ja löysin jonkun edes sitten 24-vuotiaana. Väitän että olisin elämässäni nyt todella pahoissa ongelmissa, jos enää edes elossa, jos näin ei olisi ollut.

Sinua siis harmittaa se, ettet päässyt kokeilemaan eri naisia ennen parisuhteen löytymistä. On paljon ihmisiä, jotka ovat parisuhteessa ensimmäisen seurustelukumppanin kanssa, minäkin olen. Ei se ole kuitenkaan katkeroittanut minua, joten hoidata pääsi kuntoon. Tai ota ero ja lähde villeille sinkkumarkkinoille.

Miksei miehet vaan käytä maksullisia tai tekop..llua? En tule koskaan ymmärtämään tätä.