Miehet, jotka eivät yrityksistä huolimatta saa naisseuraa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nuorena ajattelin, että naiset eivät pidä miehistä. Vähän varttuneempana aikuisena ajattelin, että naiset pitävät vain komeimmista ja isomunaisimmista miehistä. Nyt nelikymppisenä olen palannut siihen ajatteluun, että naiset eivät pidä miehistä.

 

Jos olisin pornojättiläinen, voisin saada onnistumisia 10% ajasta, mutta joutuisin silti varomaan liikkeitäni toisin kuin nainen. Jos naiset oikeasti pitäisivät miehistä, voitaisiin kommunikoida suoraan ja naiset haluaisivat miellyttää monenlaisia miehiä. Näin ei ole, vaan naiset ennemmin siivoavat pultsarin oksennuksen vapaaehtoisena kuin kehuvat miehen alastonkuvaa netissä. Naiset tietävät, mistä miehille tulee hyvä olo, mutta he eivät halua tehdä mitään sen eteen, että tavallinen mies saisi toivoa ja tuntisi itsensä nähdyksi tasolla, joka oikeasti merkitsee. Terveydenhoitajamaista monotonista puhetta "sinä olet normaali" voi kyllä mieskin saada erilaisista auttavista puhelimista ja terapeuteilta. Mies kyllä tietää olevansa 'normaali', mutta se ei poista sitä, että naiset eivät pidä miehistä. Ja naiset voivat tulla sanomaan vastaan, mutta he eivät tee mitään sen eteen, että sanat näyttäisivät todelta. 

 

En tiedä miten voisin ikinä tulla sinuksi tämän tosiasian kanssa. Olen yrittänyt terapioida ja rationalisoida itseäni erilaisilla kauniilla valheilla ja keskittymällä poikkeuksiin kuten naisiin, jotka pitävät miehistä. Mutta reaalielämässä noita poikkeuksia ei riitä kaikille, ja kilpailu heistä on niin ankaraa, että jään pornojättiläisten jalkoihin jo alkumetreillä. Joskus onnistun muistelemaan jotain poikkeuksellista tilannetta ja pystyn saamaan erektion masturboidakseni tuolle muistolle, mutta yleensä realiteetit ja kyynisyys iskevät. Siksi nykyään yleensä fantasioin jostain miesten välisestä, vaikka se ei minua varsinaisesti kiihota, mutta perustuu todellisiin mahdollisuuksiin. Orgasmin lähestyessä yritän taas palauttaa ajatukset skenaarioihin, joita ei naisten kanssa voi ikinä todellisessa elämässä toteuttaa. 

Katsohan ympärillesi. Tunnet varmaan kuitenkin ihmisiä, jotka ovat parisuhteessa? Ovatko he kaikki täydellisiä ilmestyksiä? Vain komeimpia ja suurimunaisimpia miehiä? Epäilen vahvasti, että ei.

Ihan perus-Matit seurustelee, menee naimisiin,  perustaa perheen. Ei tarvitse olla pitkä, komea eikä isomunainen. Mutta täytyy uskaltaa kohdata naisia ja kohdella heitä hyvin, sillä pääsee jo pitkälle.

Et nyt ymmärtänyt sitä oleellisinta. Ne vastaan tulevat naiset eivät kohtele miestä saman arvoisena ihmisenä. Kaiken lisäksi vaativat parempaa kohtelua kuin itse ansaitsevat

-eri

Vastaan tuleva random mies ei voi vaatia mitään erityistä kohtelua. Sitten kun tunnetaan, katotaan mitä halutaan jakaa. Tutustuminen tapahtuu esim. töissä tai harrastuksissa.

En tiennyt että sokeus tarttuu

Aina oppii uutta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

""Miespuolisiin ystäviin olen juuri siten tutustunut, mutta harvoja naisia kiinnostaa käydä syvällistä keskustelua esim. 80-luvun auton voimansiirtojärjestelmästä tai Itävalta-Unkarin valtiorakenteesta 1800-luvulla.""

 

Yllättävästi silloin jos minä haluan tutustua sinuun, haluan kuulla millainen sinä olet ja mitä sinä ajattelet, en siitä miten auton voimansiirto toimii tai miten joku hallinto toimii.

Olen eri mieltä. Mikään ei ole niin tylsää kuin itsestään puhuva ihminen. Silloin se sitäpaitsi kertoo sinulle sen, mitä haluaa sinun itsestään ajattelevan. Kun taas kiinnostuksenkohteistaan kertova ihminen paljastaa itsestään huomaamattaan ihan kaiken. Kun vaan kuunnella osaa ja tehdä johdattelevia kysymyksiä. 

 

Mies nimenomaan puhuu itsestään ja tunteistaan silloin kun se puhuu Zwaroswskin ja Zeissin optiikan eroista tähtäin- ja katselukiikareissa. Kuuntelemalla tuollaista saat tietää siitä niin paljon enemmän kuin jos se selittäisi naistyypillistä tunnehuttua lapsuudestaan tms pitkästyttävää. 

 

Nuorille naisille muuten vinkki: jos haluatte, että kuka hyvänsä mies on lääpällään teihin, iästä, koulutustausta jne riippumatta, kuunnelkaa niitä kun ne puhuu tärkeistä jutuistaan. Ei tarvitse edes kauhean aktiivisesti kuunnella, kunhan nyt katselette enimmäkseen sinne päin ja jotain ynähtelette. Joku pieni kysymys joka antaa vaikutelman että jopa kuuntelitte, ja homma on sillä selvä. Kas kun kukaan ei nykymaailmassa kuuntele miehiä, eikä ne saa myönteistä huomioita oikein mitenkään. Ne lankeaa kenen hyvänsä jalkojen juureen joka edes on kuuntelevinaan. 

 

Bonuksena olet muutamassa minuutissa "lukenut" sen miehen ja voit kietoa sen pikkusormesi ympärille. Koska ne paljastaa itsestään niin uskomattoman paljon silloin kun "eivät puhu itsestään". Kuten kaikki ihmiset. Kuten minäkin itsestäni tätä kirjoittaessa. 

 

Jutun juju on nostaa se katse omasta navasta hetkeksi.  

 

N47

Miksi tylsästä miehestä pitäisi kiinnostua? Ei miehetkään yleensä innostu, jos nainen alkaa vertailemaan luisteluasujen strassiompelutekniikoita ja eri valmistajien strassien erityisominaisuuksia.

Kyllä kiinnostaa.

 

Se että toinen on todella kiinnostunut jostain aihepiiristä muutenkin kuin pinnallisesti ohimenevänä trendinä, nimenomaan on kiinnostavaa ja sellaisia asiastaan innostuneita ja perehtyneitä ihmisiä on aina mielenkiintoista kuunnella, vaikka aihepiiri ei aivan itseä koskettaisi.

Mutta jos hän pitää aiheesta tunnin monologin huomaamatta että toinen on lopettanut kuuntelut ajat sitten, ei tule toisia treffejä.

Vierailija kirjoitti:

Veikkaan että ne ovat naisia. Mies

Mielenkiintoinen ajatus.

Kaikki tämä "ulina" olisi siis puutteessa eläviltä naisilta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunnen erään miehen joka tulee toimeen itseään 10-20-vuotiaiden naisten kanssa mutta tiedän hänen pitävän ikäisiään ja nuorempia viehättävimpänä mutta ei ikinä onnaa niiden kanssa.  

Eli siis tyypillinen mies. 

30+ naisten kanssa olisi kivempaa jos naiset eivät muuttuisi siinä iässä katkeriksi marmattajiksi.

Ihan tiedoksesi. Ei se johdu iästä, vaan se on seurasta saadusta kohtelusta ja se voi tapahtua missä tahansa iässä. Jos kohtelet naisia huonosti, ei ole ihme että he muuttuvat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Myöntäkää jo: yksinäisyyttään ulisevat misogyynit eivät ole millään mittapuulla normaaleja. 

He ovat vähäjärkisiä/ persoonallisuushäiriöisiä/ vuorovaikutus- ja empatiakyvyttömiä/ lapsen tasolle jääneitä.

Misogyyni tuskin itkee naisten perään.

Nehän nimenomaan itkee. Tavismiehillä on naisseuraa.

Osalla on tapana potkia alaspäin, kuten hienosti osoitat. Ei riitä, että jotkut miehet jäävät tahtomattaan parisuhteiden ulkopuolelle, vaan heidät pitää vielä leimata naisvihaajiksi. Tuo on yhtä fiksua kuin syyllistää parisuhteessa turpaansa saavia naisia tyyliin "Ei normaaleja naisia hakata." 

Sama logiikka. Ei näytä haittaavan kun sitä saa käyttää aseena muita vastaan.

Vierailija kirjoitti:

Miksi pitäisi saada naisseuraa? Olen itse työtön, syrjäytynyt ja yksinäinen nainen enkä tosiaan kaipaa mitään miesseuraa.

Anteeksi mutten ymmärrä miehiä. Käykää maksullisissa tai vetäkää käteen.

Naulan kantaan. Silti nainen vaatii että miehen pitäisi jotenkin ymmärtää naista. Koko tilanteen ironia ei taida aueta sinullekaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Entä jos hän on sellainen jota kiinnostaa Itävalta-Unkarin valtiorakenteesta 1800-luvulla."

 

Se silti riittää aika harvalle koska se parisuhteen arki ja ylläpito vaatii sitä että toisesta tietää muutakin kuin hänen nörteimmät kiinnostuksensa.

Aika hauskaa lukea tällaisia kommentteja, kun ei kyetä kertomaan itsestään mitään.

Ei naiselle kuulu kertoa omia kiinnostuksen kohteita vaan se mitä nainen haluaa kuulla.

Voit kertoa kiinnostuksesi kohteista ihan hyvin mutta kertomatta jokaisesta ihan jokaista yksityiskohtaa monologissasi.

Jos siis tarkoituksesi on hurmata nainen.

Et tainnut huomata miten ylimielinen kommenttisi on?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä podcast on kyllä yksi turhaakin turhemmista. Tuohon on valittu kaikista tyhmimmät naiset, ja sitten muka esitetään, että tuo olisi naisten yleinen mielipide. Menisi hakemaan naisosallistujat vaikka jostain Harvardin yliopistosta, niin keskustelun taso olisi varmasti toisenlainen.

Ei taida podcast-ukoilla olla varaa aikuisten naisten mielipiteisiin.

Nyt asetelma on tarkoituksella rakennettu niin, että mukaan valitaan tietynlaisia vieraita. Jos keskusteluun tuotaisiin naisia, joilla on vahva osaaminen, hyvä argumentointikyky ja kyky kyseenalaistaa oletuksia, koko keskustelu näyttäisi aivan erilaiselta. Tällaisessa asetelmassa nuo hostit eivät pärjäisi väittelyissä lainkaan, koska heidän näkemyksensä joutuisivat oikeasti perustelujen ja kriittisen ajattelun testiin. Fiksut, itsenäiset ja koulutetut naiset lähestulkoon söisivät nuo misogynistiset hostit eläviltä.

Tämän palstan perusteella on turha olettaa naisilta hyvää argumentointikykyä. Heti mennään henkilökohtaisuuksiin tai alkaa incel tai "et saa naista/pillua" jankkaus.

Hauska toi naisten incel haukkuminen koska juuri incel on kyse eli yksinäisestä miehestä.
Naiset luulee että incel on luuseri tai joku naisten vihaaja. Tosiasiassa incel on naisten luoma yhteiskunnallinen ongelma johon he vastaa pilkalla.

Väärin. Incel-termi on muuttunut ajan kanssa. Se ei enää tarkoita tahtomattaan sinkkua, vaan naisiavihaavaa luuseria. Löydät näitä esim ylilaudalta tai redditistä.

Hienoa. Eli muutat sen määritelmää sopimaan omiin tarkoituksiisi

Kammoan tehdä aloitteita tosielämässä ei sen kummempaa ja deittiäpit on turhia käyttää, tyhjän saa pyytämättäkin. 

Olen muutenkin hyvin introvertti, hidas lämpiämään ja luottamaan ja aika flegmaattinen. Pidän enemmän elämän seuraamisesta kuin sen elämisestä, jos tuo käy järkeen mitenkään. 

Keskityn nyt mielummin omaan autonomiaani ja oman mieleni ja ajatusteni ymmärtämiseen. Fantasiat ja haaveilu riittää toistaiseksi ihan hyvin mitä parisuhteisiin sun muuhun tulee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä podcast on kyllä yksi turhaakin turhemmista. Tuohon on valittu kaikista tyhmimmät naiset, ja sitten muka esitetään, että tuo olisi naisten yleinen mielipide. Menisi hakemaan naisosallistujat vaikka jostain Harvardin yliopistosta, niin keskustelun taso olisi varmasti toisenlainen.

Ei taida podcast-ukoilla olla varaa aikuisten naisten mielipiteisiin.

Nyt asetelma on tarkoituksella rakennettu niin, että mukaan valitaan tietynlaisia vieraita. Jos keskusteluun tuotaisiin naisia, joilla on vahva osaaminen, hyvä argumentointikyky ja kyky kyseenalaistaa oletuksia, koko keskustelu näyttäisi aivan erilaiselta. Tällaisessa asetelmassa nuo hostit eivät pärjäisi väittelyissä lainkaan, koska heidän näkemyksensä joutuisivat oikeasti perustelujen ja kriittisen ajattelun testiin. Fiksut, itsenäiset ja koulutetut naiset lähestulkoon söisivät nuo misogynistiset hostit eläviltä.

Tämän palstan perusteella on turha olettaa naisilta hyvää argumentointikykyä. Heti mennään henkilökohtaisuuksiin tai alkaa incel tai "et saa naista/pillua" jankkaus.

Hauska toi naisten incel haukkuminen koska juuri incel on kyse eli yksinäisestä miehestä.
Naiset luulee että incel on luuseri tai joku naisten vihaaja. Tosiasiassa incel on naisten luoma yhteiskunnallinen ongelma johon he vastaa pilkalla.

Väärin. Incel-termi on muuttunut ajan kanssa. Se ei enää tarkoita tahtomattaan sinkkua, vaan naisiavihaavaa luuseria. Löydät näitä esim ylilaudalta tai redditistä.

Hienoa. Eli muutat sen määritelmää sopimaan omiin tarkoituksiisi

En minä ole sitä määritelmää muuttanut, vaan yhteiskunta. Yritä vähän seurata aikaasi, jooko?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla oli nuoruusvuodet pelkkää tuskaa naisten kanssa. Tuntui mahdottomlata päästä edes juttusille: Kun kohteliaasti pyysi että "voiko istuutua juttelemaan" jne, niin 9/10 vastaus oli eri tavoin suoraan sanottu "ei kiinnosta", tai esitettiin ettei edes kuultu kysymystä.

 

Sen kerran kun naista edes kiinnosti jutella, niin useimmiten se kaava meni samalla tavalla, että mihin tahansa keslustelunaiheeseen hymistellään, tai yksisanaisesti vastaillaan.

 

Ei kuitenkaan sitten edes haluta yrittää jutella?

 

Kävin kuitenkin viihtellä lähes joka toinen viikonloppu melkeinpä koko täysi-ikäisen nuoruusajan. Ei koskaan onnistunut minkäänlainen tapailu, parhaimmillaan pääsi ehkö hetkeksi juttelemaan naisen kanssa baari-iltana.

 

Yksinäisyys oli melkoisen raastavaa välillä. Ihan kuka tahansa olisi kelvannut.

 

Ensimmäistä kertaa treffit sain sovittua 23-vuotiaana, ja vaimoni löysin 24-v.

Pariuduit 24-vuotiaana, eli tosi nuorena, ja silti katsot kokeneesi jotenkin kovia? 

 

Ja kuka tahansa olisi kelvannut? Joo-o, juuri sellaisiin miehiin me naisetkin haluamme tutustua. On niin ihanaa tuntea itsensä yksilönä huomioiduksi ja rakastetuksi. 

Pointti olikin että se nuoruuden parisuhteet/sukupuolielämä ym. Jäi kokonaan kokematta. Ja se kuinka pahasti se painoi silloin parikymppisenä henkisesti.

 

Ei sitä voi ymmärtää jos ei ole kokenut, enkä tiedä onko se edes mitenkään mahdollista verrata miesten ja naisten välillä koska aivojen biologia ja kehitys on erilaista.

 

Kuitenkin olen ollut onnellisesti 10 vuotta naimisissa ja kahden lapsen isä, niin kyllä se jotain kertoo että tuo katkeruus edelleen kytee, vaikka fiksuna sitä osaa terveesti käsitellä. Toivon että mahdollisimman harva nuori joutuisi saman kokemaan.

 

Nuoruuden kokemukset vahingoittavat ihmisen psyykettä pysyvästi, enkä siksi pidä itseäni mitenkään normaalina ihmisenä. Kuitenkin minulla oli onni että oli miespuolisia kavereita ja löysin jonkun edes sitten 24-vuotiaana. Väitän että olisin elämässäni nyt todella pahoissa ongelmissa, jos enää edes elossa, jos näin ei olisi ollut.

Itsellä on hyvin samanlaisia kokemuksia. Nykyään on vaimo ja lapsia, mutta nuoruuden yksinäisyys katkeroitti syvästi ja vaivaa edelleen jollain tasolla. En usko että tuohon pystyy samaistumaan ellei samaa ole kokenut. 

Olit yksinäinen eikä sinulla ollut kavereita. Se on eri asia verrattuna siihen, että et seurustellut silloin. Sinulla on nyt vaimo ja lapsia etkä silti ole tyytyväinen. Moni muu osaisi arvostaa sitä, mitä sinulla on.

Yksinäisyydellä viittasin juuri parisuhteen ja muun sukupuolielämän puutteeseen. Kavereita minulla on aina ollut paljon. Ja sanoinko etten ole tyytyväinen nykyiseen perhe-elämääni? Vaimo ja lapset ovat parasta mitä minulle on koskaan tapahtunut. Se ei poista sitä, että nuoruudessa koettu paha mieli vaivaa aika ajoin. 

Ymmärrän tuon, kun nuoruuden kaveripiirissä kaikilla on enemmän tai vähemmän sutinaa, mutta itsellä on vain katsomopaikka, että mikä itsessä on vikana? Varsinkin, kun myöhemmin on tullut todistettua, ettei mitään ole vikana, on vaimo ja lapsia, ja kaikki hyvin. Varmasti jättää arven.

Mukava kuulla myös myötätuntoa täällä eikä pelkkää ilkkumista. Toivon kaikkea hyvää sinulle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä podcast on kyllä yksi turhaakin turhemmista. Tuohon on valittu kaikista tyhmimmät naiset, ja sitten muka esitetään, että tuo olisi naisten yleinen mielipide. Menisi hakemaan naisosallistujat vaikka jostain Harvardin yliopistosta, niin keskustelun taso olisi varmasti toisenlainen.

Ei taida podcast-ukoilla olla varaa aikuisten naisten mielipiteisiin.

Nyt asetelma on tarkoituksella rakennettu niin, että mukaan valitaan tietynlaisia vieraita. Jos keskusteluun tuotaisiin naisia, joilla on vahva osaaminen, hyvä argumentointikyky ja kyky kyseenalaistaa oletuksia, koko keskustelu näyttäisi aivan erilaiselta. Tällaisessa asetelmassa nuo hostit eivät pärjäisi väittelyissä lainkaan, koska heidän näkemyksensä joutuisivat oikeasti perustelujen ja kriittisen ajattelun testiin. Fiksut, itsenäiset ja koulutetut naiset lähestulkoon söisivät nuo misogynistiset hostit eläviltä.

Tämän palstan perusteella on turha olettaa naisilta hyvää argumentointikykyä. Heti mennään henkilökohtaisuuksiin tai alkaa incel tai "et saa naista/pillua" jankkaus.

Hauska toi naisten incel haukkuminen koska juuri incel on kyse eli yksinäisestä miehestä.
Naiset luulee että incel on luuseri tai joku naisten vihaaja. Tosiasiassa incel on naisten luoma yhteiskunnallinen ongelma johon he vastaa pilkalla.

Väärin. Incel-termi on muuttunut ajan kanssa. Se ei enää tarkoita tahtomattaan sinkkua, vaan naisiavihaavaa luuseria. Löydät näitä esim ylilaudalta tai redditistä.

Hienoa. Eli muutat sen määritelmää sopimaan omiin tarkoituksiisi

En minä ole sitä määritelmää muuttanut, vaan yhteiskunta. Yritä vähän seurata aikaasi, jooko?

Missä kohdassa "yhteiskunta" on muuttanut sanan incel merkitystä? Linkkiä peliin. 

Ylilauta tai x.com ei ole yhteiskunnan synonyymi.

Vierailija kirjoitti:

Kammoan tehdä aloitteita tosielämässä ei sen kummempaa ja deittiäpit on turhia käyttää, tyhjän saa pyytämättäkin. 

Olen muutenkin hyvin introvertti, hidas lämpiämään ja luottamaan ja aika flegmaattinen. Pidän enemmän elämän seuraamisesta kuin sen elämisestä, jos tuo käy järkeen mitenkään. 

Keskityn nyt mielummin omaan autonomiaani ja oman mieleni ja ajatusteni ymmärtämiseen. Fantasiat ja haaveilu riittää toistaiseksi ihan hyvin mitä parisuhteisiin sun muuhun tulee.

Aloitteiden tekemiseen on lavatanssit hyvä harjoittelupaikka. Jokainen tanssiin haku on aloite vaikkakin vain kahden kappaleen tanssimisen ajaksi.

Kun tuota harrastaa tarpeeksi pitkään niin aloitteiden tekeminen muutenkin muuttuu helpommaksi.

T. Nimim. Kokemusta asiasta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla oli nuoruusvuodet pelkkää tuskaa naisten kanssa. Tuntui mahdottomlata päästä edes juttusille: Kun kohteliaasti pyysi että "voiko istuutua juttelemaan" jne, niin 9/10 vastaus oli eri tavoin suoraan sanottu "ei kiinnosta", tai esitettiin ettei edes kuultu kysymystä.

 

Sen kerran kun naista edes kiinnosti jutella, niin useimmiten se kaava meni samalla tavalla, että mihin tahansa keslustelunaiheeseen hymistellään, tai yksisanaisesti vastaillaan.

 

Ei kuitenkaan sitten edes haluta yrittää jutella?

 

Kävin kuitenkin viihtellä lähes joka toinen viikonloppu melkeinpä koko täysi-ikäisen nuoruusajan. Ei koskaan onnistunut minkäänlainen tapailu, parhaimmillaan pääsi ehkö hetkeksi juttelemaan naisen kanssa baari-iltana.

 

Yksinäisyys oli melkoisen raastavaa välillä. Ihan kuka tahansa olisi kelvannut.

 

Ensimmäistä kertaa treffit sain sovittua 23-vuotiaana, ja vaimoni löysin 24-v.

Pariuduit 24-vuotiaana, eli tosi nuorena, ja silti katsot kokeneesi jotenkin kovia? 

 

Ja kuka tahansa olisi kelvannut? Joo-o, juuri sellaisiin miehiin me naisetkin haluamme tutustua. On niin ihanaa tuntea itsensä yksilönä huomioiduksi ja rakastetuksi. 

Pointti olikin että se nuoruuden parisuhteet/sukupuolielämä ym. Jäi kokonaan kokematta. Ja se kuinka pahasti se painoi silloin parikymppisenä henkisesti.

 

Ei sitä voi ymmärtää jos ei ole kokenut, enkä tiedä onko se edes mitenkään mahdollista verrata miesten ja naisten välillä koska aivojen biologia ja kehitys on erilaista.

 

Kuitenkin olen ollut onnellisesti 10 vuotta naimisissa ja kahden lapsen isä, niin kyllä se jotain kertoo että tuo katkeruus edelleen kytee, vaikka fiksuna sitä osaa terveesti käsitellä. Toivon että mahdollisimman harva nuori joutuisi saman kokemaan.

 

Nuoruuden kokemukset vahingoittavat ihmisen psyykettä pysyvästi, enkä siksi pidä itseäni mitenkään normaalina ihmisenä. Kuitenkin minulla oli onni että oli miespuolisia kavereita ja löysin jonkun edes sitten 24-vuotiaana. Väitän että olisin elämässäni nyt todella pahoissa ongelmissa, jos enää edes elossa, jos näin ei olisi ollut.

Itsellä on hyvin samanlaisia kokemuksia. Nykyään on vaimo ja lapsia, mutta nuoruuden yksinäisyys katkeroitti syvästi ja vaivaa edelleen jollain tasolla. En usko että tuohon pystyy samaistumaan ellei samaa ole kokenut. 

Olit yksinäinen eikä sinulla ollut kavereita. Se on eri asia verrattuna siihen, että et seurustellut silloin. Sinulla on nyt vaimo ja lapsia etkä silti ole tyytyväinen. Moni muu osaisi arvostaa sitä, mitä sinulla on.

Yksinäisyydellä viittasin juuri parisuhteen ja muun sukupuolielämän puutteeseen. Kavereita minulla on aina ollut paljon. Ja sanoinko etten ole tyytyväinen nykyiseen perhe-elämääni? Vaimo ja lapset ovat parasta mitä minulle on koskaan tapahtunut. Se ei poista sitä, että nuoruudessa koettu paha mieli vaivaa aika ajoin. 

Ymmärrän tuon, kun nuoruuden kaveripiirissä kaikilla on enemmän tai vähemmän sutinaa, mutta itsellä on vain katsomopaikka, että mikä itsessä on vikana? Varsinkin, kun myöhemmin on tullut todistettua, ettei mitään ole vikana, on vaimo ja lapsia, ja kaikki hyvin. Varmasti jättää arven.

Mukava kuulla myös myötätuntoa täällä eikä pelkkää ilkkumista. Toivon kaikkea hyvää sinulle.

Ei ole ilkkumista todeta, että kaunan kantaminen tuollaisesta asiasta ei kuulosta hirveän terveeltä toiminnalta ja sitä ehkä kannattaisi käsitellä terapiassa. Kukaan ei ole kuitenkaan toiminut mitenkään väärin sinua kohtaan, kun he eivät ole lähteneet treffeille/harrastaneet seksiä/alkaneet parisuhteeseen sinun kanssasi aikanaan, vaan kyseessä on vaan semmoinen sitä sattuu -tyyppinen juttu. Kenelle edes olet katkera, jollekin universumin luojalle tai kohtalolle kenties? Kannattaisi vaan opetella elämään sen oman menneisyytensä kanssa sovussa.

M-1965 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kammoan tehdä aloitteita tosielämässä ei sen kummempaa ja deittiäpit on turhia käyttää, tyhjän saa pyytämättäkin. 

Olen muutenkin hyvin introvertti, hidas lämpiämään ja luottamaan ja aika flegmaattinen. Pidän enemmän elämän seuraamisesta kuin sen elämisestä, jos tuo käy järkeen mitenkään. 

Keskityn nyt mielummin omaan autonomiaani ja oman mieleni ja ajatusteni ymmärtämiseen. Fantasiat ja haaveilu riittää toistaiseksi ihan hyvin mitä parisuhteisiin sun muuhun tulee.

Aloitteiden tekemiseen on lavatanssit hyvä harjoittelupaikka. Jokainen tanssiin haku on aloite vaikkakin vain kahden kappaleen tanssimisen ajaksi.

Kun tuota harrastaa tarpeeksi pitkään niin aloitteiden tekeminen muutenkin muuttuu helpommaksi.

T. Nimim. Kokemusta asiasta

Tietenkin. Mikä on pahin mitä voisi tapahtua? Pakit? Ei. Saatat saada haukut siinä kymmenien ihmisten kuullen. Käytännössä tuntemattomalta ihmiseltä. Vain siksi että "hänellä on oikeus". Ihme on jos vielä tekee mieli ketään lähestyä tuollaisen jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla oli nuoruusvuodet pelkkää tuskaa naisten kanssa. Tuntui mahdottomlata päästä edes juttusille: Kun kohteliaasti pyysi että "voiko istuutua juttelemaan" jne, niin 9/10 vastaus oli eri tavoin suoraan sanottu "ei kiinnosta", tai esitettiin ettei edes kuultu kysymystä.

 

Sen kerran kun naista edes kiinnosti jutella, niin useimmiten se kaava meni samalla tavalla, että mihin tahansa keslustelunaiheeseen hymistellään, tai yksisanaisesti vastaillaan.

 

Ei kuitenkaan sitten edes haluta yrittää jutella?

 

Kävin kuitenkin viihtellä lähes joka toinen viikonloppu melkeinpä koko täysi-ikäisen nuoruusajan. Ei koskaan onnistunut minkäänlainen tapailu, parhaimmillaan pääsi ehkö hetkeksi juttelemaan naisen kanssa baari-iltana.

 

Yksinäisyys oli melkoisen raastavaa välillä. Ihan kuka tahansa olisi kelvannut.

 

Ensimmäistä kertaa treffit sain sovittua 23-vuotiaana, ja vaimoni löysin 24-v.

Pariuduit 24-vuotiaana, eli tosi nuorena, ja silti katsot kokeneesi jotenkin kovia? 

 

Ja kuka tahansa olisi kelvannut? Joo-o, juuri sellaisiin miehiin me naisetkin haluamme tutustua. On niin ihanaa tuntea itsensä yksilönä huomioiduksi ja rakastetuksi. 

Pointti olikin että se nuoruuden parisuhteet/sukupuolielämä ym. Jäi kokonaan kokematta. Ja se kuinka pahasti se painoi silloin parikymppisenä henkisesti.

 

Ei sitä voi ymmärtää jos ei ole kokenut, enkä tiedä onko se edes mitenkään mahdollista verrata miesten ja naisten välillä koska aivojen biologia ja kehitys on erilaista.

 

Kuitenkin olen ollut onnellisesti 10 vuotta naimisissa ja kahden lapsen isä, niin kyllä se jotain kertoo että tuo katkeruus edelleen kytee, vaikka fiksuna sitä osaa terveesti käsitellä. Toivon että mahdollisimman harva nuori joutuisi saman kokemaan.

 

Nuoruuden kokemukset vahingoittavat ihmisen psyykettä pysyvästi, enkä siksi pidä itseäni mitenkään normaalina ihmisenä. Kuitenkin minulla oli onni että oli miespuolisia kavereita ja löysin jonkun edes sitten 24-vuotiaana. Väitän että olisin elämässäni nyt todella pahoissa ongelmissa, jos enää edes elossa, jos näin ei olisi ollut.

Itsellä on hyvin samanlaisia kokemuksia. Nykyään on vaimo ja lapsia, mutta nuoruuden yksinäisyys katkeroitti syvästi ja vaivaa edelleen jollain tasolla. En usko että tuohon pystyy samaistumaan ellei samaa ole kokenut. 

Olit yksinäinen eikä sinulla ollut kavereita. Se on eri asia verrattuna siihen, että et seurustellut silloin. Sinulla on nyt vaimo ja lapsia etkä silti ole tyytyväinen. Moni muu osaisi arvostaa sitä, mitä sinulla on.

Yksinäisyydellä viittasin juuri parisuhteen ja muun sukupuolielämän puutteeseen. Kavereita minulla on aina ollut paljon. Ja sanoinko etten ole tyytyväinen nykyiseen perhe-elämääni? Vaimo ja lapset ovat parasta mitä minulle on koskaan tapahtunut. Se ei poista sitä, että nuoruudessa koettu paha mieli vaivaa aika ajoin. 

Ymmärrän tuon, kun nuoruuden kaveripiirissä kaikilla on enemmän tai vähemmän sutinaa, mutta itsellä on vain katsomopaikka, että mikä itsessä on vikana? Varsinkin, kun myöhemmin on tullut todistettua, ettei mitään ole vikana, on vaimo ja lapsia, ja kaikki hyvin. Varmasti jättää arven.

Mukava kuulla myös myötätuntoa täällä eikä pelkkää ilkkumista. Toivon kaikkea hyvää sinulle.

Ei ole ilkkumista todeta, että kaunan kantaminen tuollaisesta asiasta ei kuulosta hirveän terveeltä toiminnalta ja sitä ehkä kannattaisi käsitellä terapiassa. Kukaan ei ole kuitenkaan toiminut mitenkään väärin sinua kohtaan, kun he eivät ole lähteneet treffeille/harrastaneet seksiä/alkaneet parisuhteeseen sinun kanssasi aikanaan, vaan kyseessä on vaan semmoinen sitä sattuu -tyyppinen juttu. Kenelle edes olet katkera, jollekin universumin luojalle tai kohtalolle kenties? Kannattaisi vaan opetella elämään sen oman menneisyytensä kanssa sovussa.

Taas. Miehen pitää opetella elämään menneisyytensä kanssa. Koska on mies. Nainen saa perseillä minkä ehtii. Ja muut naiset puolustaa automaattisesti. Koska on nainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla oli nuoruusvuodet pelkkää tuskaa naisten kanssa. Tuntui mahdottomlata päästä edes juttusille: Kun kohteliaasti pyysi että "voiko istuutua juttelemaan" jne, niin 9/10 vastaus oli eri tavoin suoraan sanottu "ei kiinnosta", tai esitettiin ettei edes kuultu kysymystä.

 

Sen kerran kun naista edes kiinnosti jutella, niin useimmiten se kaava meni samalla tavalla, että mihin tahansa keslustelunaiheeseen hymistellään, tai yksisanaisesti vastaillaan.

 

Ei kuitenkaan sitten edes haluta yrittää jutella?

 

Kävin kuitenkin viihtellä lähes joka toinen viikonloppu melkeinpä koko täysi-ikäisen nuoruusajan. Ei koskaan onnistunut minkäänlainen tapailu, parhaimmillaan pääsi ehkö hetkeksi juttelemaan naisen kanssa baari-iltana.

 

Yksinäisyys oli melkoisen raastavaa välillä. Ihan kuka tahansa olisi kelvannut.

 

Ensimmäistä kertaa treffit sain sovittua 23-vuotiaana, ja vaimoni löysin 24-v.

Pariuduit 24-vuotiaana, eli tosi nuorena, ja silti katsot kokeneesi jotenkin kovia? 

 

Ja kuka tahansa olisi kelvannut? Joo-o, juuri sellaisiin miehiin me naisetkin haluamme tutustua. On niin ihanaa tuntea itsensä yksilönä huomioiduksi ja rakastetuksi. 

Pointti olikin että se nuoruuden parisuhteet/sukupuolielämä ym. Jäi kokonaan kokematta. Ja se kuinka pahasti se painoi silloin parikymppisenä henkisesti.

 

Ei sitä voi ymmärtää jos ei ole kokenut, enkä tiedä onko se edes mitenkään mahdollista verrata miesten ja naisten välillä koska aivojen biologia ja kehitys on erilaista.

 

Kuitenkin olen ollut onnellisesti 10 vuotta naimisissa ja kahden lapsen isä, niin kyllä se jotain kertoo että tuo katkeruus edelleen kytee, vaikka fiksuna sitä osaa terveesti käsitellä. Toivon että mahdollisimman harva nuori joutuisi saman kokemaan.

 

Nuoruuden kokemukset vahingoittavat ihmisen psyykettä pysyvästi, enkä siksi pidä itseäni mitenkään normaalina ihmisenä. Kuitenkin minulla oli onni että oli miespuolisia kavereita ja löysin jonkun edes sitten 24-vuotiaana. Väitän että olisin elämässäni nyt todella pahoissa ongelmissa, jos enää edes elossa, jos näin ei olisi ollut.

Itsellä on hyvin samanlaisia kokemuksia. Nykyään on vaimo ja lapsia, mutta nuoruuden yksinäisyys katkeroitti syvästi ja vaivaa edelleen jollain tasolla. En usko että tuohon pystyy samaistumaan ellei samaa ole kokenut. 

Olit yksinäinen eikä sinulla ollut kavereita. Se on eri asia verrattuna siihen, että et seurustellut silloin. Sinulla on nyt vaimo ja lapsia etkä silti ole tyytyväinen. Moni muu osaisi arvostaa sitä, mitä sinulla on.

Yksinäisyydellä viittasin juuri parisuhteen ja muun sukupuolielämän puutteeseen. Kavereita minulla on aina ollut paljon. Ja sanoinko etten ole tyytyväinen nykyiseen perhe-elämääni? Vaimo ja lapset ovat parasta mitä minulle on koskaan tapahtunut. Se ei poista sitä, että nuoruudessa koettu paha mieli vaivaa aika ajoin. 

Ymmärrän tuon, kun nuoruuden kaveripiirissä kaikilla on enemmän tai vähemmän sutinaa, mutta itsellä on vain katsomopaikka, että mikä itsessä on vikana? Varsinkin, kun myöhemmin on tullut todistettua, ettei mitään ole vikana, on vaimo ja lapsia, ja kaikki hyvin. Varmasti jättää arven.

Mukava kuulla myös myötätuntoa täällä eikä pelkkää ilkkumista. Toivon kaikkea hyvää sinulle.

Ei ole ilkkumista todeta, että kaunan kantaminen tuollaisesta asiasta ei kuulosta hirveän terveeltä toiminnalta ja sitä ehkä kannattaisi käsitellä terapiassa. Kukaan ei ole kuitenkaan toiminut mitenkään väärin sinua kohtaan, kun he eivät ole lähteneet treffeille/harrastaneet seksiä/alkaneet parisuhteeseen sinun kanssasi aikanaan, vaan kyseessä on vaan semmoinen sitä sattuu -tyyppinen juttu. Kenelle edes olet katkera, jollekin universumin luojalle tai kohtalolle kenties? Kannattaisi vaan opetella elämään sen oman menneisyytensä kanssa sovussa.

En minä ole kellekään yksittäiselle henkilölle katkera, en ole missään kohtaa väittänyt että olisin. Tiedän ettei ketään voi pakottaa kiinnostumaan kenestäkään. Tiedän myös ettei menneisyydessä vellominen ole tervettä, ja siksi keskityn elämässäni nykyhetkeen. Ja kuten sanoin, asia ei ole jatkuvasti mielessä, vaan joskus nousee sinne. Varmaan aika tyypillistä jos on kokenut jotain ikävää menneisyydessä. Terapia voi ehkä auttaa, se taisi olla ainoa järkevä kommentti kirjoituksessasi. Aika paljon tunnut tekevän oletuksia toisista ihmisistä vajaalla tiedolla, ehkä se on tyypillistä tälle palstalle kirjoitteleville, niin negatiivisia kirjoituksia joka keskustelussa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

""Miespuolisiin ystäviin olen juuri siten tutustunut, mutta harvoja naisia kiinnostaa käydä syvällistä keskustelua esim. 80-luvun auton voimansiirtojärjestelmästä tai Itävalta-Unkarin valtiorakenteesta 1800-luvulla.""

 

Yllättävästi silloin jos minä haluan tutustua sinuun, haluan kuulla millainen sinä olet ja mitä sinä ajattelet, en siitä miten auton voimansiirto toimii tai miten joku hallinto toimii.

Olen eri mieltä. Mikään ei ole niin tylsää kuin itsestään puhuva ihminen. Silloin se sitäpaitsi kertoo sinulle sen, mitä haluaa sinun itsestään ajattelevan. Kun taas kiinnostuksenkohteistaan kertova ihminen paljastaa itsestään huomaamattaan ihan kaiken. Kun vaan kuunnella osaa ja tehdä johdattelevia kysymyksiä. 

 

Mies nimenomaan puhuu itsestään ja tunteistaan silloin kun se puhuu Zwaroswskin ja Zeissin optiikan eroista tähtäin- ja katselukiikareissa. Kuuntelemalla tuollaista saat tietää siitä niin paljon enemmän kuin jos se selittäisi naistyypillistä tunnehuttua lapsuudestaan tms pitkästyttävää. 

 

Nuorille naisille muuten vinkki: jos haluatte, että kuka hyvänsä mies on lääpällään teihin, iästä, koulutustausta jne riippumatta, kuunnelkaa niitä kun ne puhuu tärkeistä jutuistaan. Ei tarvitse edes kauhean aktiivisesti kuunnella, kunhan nyt katselette enimmäkseen sinne päin ja jotain ynähtelette. Joku pieni kysymys joka antaa vaikutelman että jopa kuuntelitte, ja homma on sillä selvä. Kas kun kukaan ei nykymaailmassa kuuntele miehiä, eikä ne saa myönteistä huomioita oikein mitenkään. Ne lankeaa kenen hyvänsä jalkojen juureen joka edes on kuuntelevinaan. 

 

Bonuksena olet muutamassa minuutissa "lukenut" sen miehen ja voit kietoa sen pikkusormesi ympärille. Koska ne paljastaa itsestään niin uskomattoman paljon silloin kun "eivät puhu itsestään". Kuten kaikki ihmiset. Kuten minäkin itsestäni tätä kirjoittaessa. 

 

Jutun juju on nostaa se katse omasta navasta hetkeksi.  

 

N47

Miksi tylsästä miehestä pitäisi kiinnostua? Ei miehetkään yleensä innostu, jos nainen alkaa vertailemaan luisteluasujen strassiompelutekniikoita ja eri valmistajien strassien erityisominaisuuksia.

Kyllä kiinnostaa.

 

Se että toinen on todella kiinnostunut jostain aihepiiristä muutenkin kuin pinnallisesti ohimenevänä trendinä, nimenomaan on kiinnostavaa ja sellaisia asiastaan innostuneita ja perehtyneitä ihmisiä on aina mielenkiintoista kuunnella, vaikka aihepiiri ei aivan itseä koskettaisi.

Mutta jos hän pitää aiheesta tunnin monologin huomaamatta että toinen on lopettanut kuuntelut ajat sitten, ei tule toisia treffejä.

Selittäjät voi olla kivoja ystäviä ja harrastuskavereita, mutta parisuhteessa kaipaan enemmän vastavuoroisuutta. Että tuun nähdyksi ihmisenä ja tunnetasolla. Sitä ei ne, jotka on kovin asiaorientoituneita niin hanskaa.

Vierailija kirjoitti:

M-1965 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kammoan tehdä aloitteita tosielämässä ei sen kummempaa ja deittiäpit on turhia käyttää, tyhjän saa pyytämättäkin. 

Olen muutenkin hyvin introvertti, hidas lämpiämään ja luottamaan ja aika flegmaattinen. Pidän enemmän elämän seuraamisesta kuin sen elämisestä, jos tuo käy järkeen mitenkään. 

Keskityn nyt mielummin omaan autonomiaani ja oman mieleni ja ajatusteni ymmärtämiseen. Fantasiat ja haaveilu riittää toistaiseksi ihan hyvin mitä parisuhteisiin sun muuhun tulee.

Aloitteiden tekemiseen on lavatanssit hyvä harjoittelupaikka. Jokainen tanssiin haku on aloite vaikkakin vain kahden kappaleen tanssimisen ajaksi.

Kun tuota harrastaa tarpeeksi pitkään niin aloitteiden tekeminen muutenkin muuttuu helpommaksi.

T. Nimim. Kokemusta asiasta

Tietenkin. Mikä on pahin mitä voisi tapahtua? Pakit? Ei. Saatat saada haukut siinä kymmenien ihmisten kuullen. Käytännössä tuntemattomalta ihmiseltä. Vain siksi että "hänellä on oikeus". Ihme on jos vielä tekee mieli ketään lähestyä tuollaisen jälkeen.

Viimeisen vuoden aikana olen käynyt lavatansseissa noin 60 kertaa. En ole nähnyt yhtään kuvaamasi kaltaista tilannetta kertaakaan ainakaan Pavilla, Ruusulinnassa, Männistön lavalla tai Puistokulmassa. Kukaan ei ole hakutilanteessa aloittanut huutamista kenellekään. 

Itse olen saanut kohteliaat pakit kaikkiaan luokkaa 5...7 kertaa eli luokkaa kerran joka kymmenennen tanssi-illan aikana. Yhden illan aikana hakutilanteita tulee tunnissa yli viisi ja kolmessa tunnissa yli viisitoista eli olen saanut pakit luokkaa joka sadannen tanssiin haun kohdalla. Minusta 99% todennäköisyys olla saamatta pakkeja on varsin ok.

Tansseissa ja kurssilla tutuiksi tulleilta naisilta olen toki kuullut epäkohteliaista miehistä jotka kommentoineet tanssitaitoa mutta kun naiset joutuvat kilpailemaan liian pienestä määrästä miehiä niin ovat miehille varsin kohteliaita vaikka mies olisikin taidoltaan vielä vajavainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vika on niissä miehissä itsessään. 

Niinpä ulina siitä että NAISTEN pitäisi tehdä jotain, on täysin invalidi.  

Naiset ulisevat ja vaativat miehiä tekemään jotain jatkuvasti...

Niin voisitko viedä roskat (kun se pitäisi olla automationa ei pyydettynbä)

Voisitko käydä kaupassa (kun sekin pitäis tehdä vuorotelleen)

Voisitko katsoa sirkkapetteriä kun minula on kuoroharjoitus (itsestään selvää tämäkin)

 

Miksi mies ei joudu pyytämään naista siivoamaan, laittamaan ruokaa, katsomaan sirkkapetteriä, että sillä on mukana kaikki tarvittava luokkaretkellä, vastaamaan sirkkapetterin opettajan Vilmaviesteihin, hakemaan kaupasta ruokaa perheelle, pesemään pyykkiä, tekemään suursiivousta, vaihtamaan lakanat jne. 

Miksi se on aina mies, jota pitää ohjata tekemään ihan perusasioita OMASSA kodissan OMALLE perheelleen. 

Ei kait miehet ole noin ulkoa ohjattavia töissäkään. Vai kulkeeko pomo perässä pyytämässä tekemään jokaisen työvaiheen erikseen?

 Ja mies vielä rutisee tästä. Kauankohan olis työpaikka, jos miehet suhtautuisivat omaan työhönsä kuten kodinhoitoon?

Tämä on juuri se syy miksi en enää halua parisuhdetta. Miehen pitäisi olla tunneälykkäänä naisten sisäisen "mikään ei koskaan riitä"-tunteen yläpuolella, mutta kun se nyt vaan on helpompi olla sinkkuna ja käydä maksullisissa. 

-eri

Minäkään en halua enää parisuhdetta. Minulla on ystäviä, aikuiset lapset, sosiaalinen työ. Nainen aina haluaa muuttaa miestä, niin paljosta on luovuttava suhteen vuoksi, eikä aina hyvään suuntaan. Enkä jaksa olla naisen keskinkertaisten ambitioiden ja toiveiden suurin kannustaja ja rahoittaja. Tämä jatkuva oravanpyörässä nokittelu naisen ystävien kanssa elintason ja kulutuksen suhteen on uuvuttavaa. Milloin se loppuu? Itse olen siihen jo liian vanha. Rauha. Haluan säilyttää seesteisen elämäni, jossa ei ole mitään vikaa.

Itse olet naisesi valinnut. Kaikki naiset eivät ole tuollaisia. Olisit valkannut jonkun kivan, söpön hippitytön. Ei häntä olisi kulutus ja elintaso kiinnostanut. Mutta ei, sun piti ottaa pintaliitobimboja.

Joo, itse itselleni valitsin. Vaimo ei ollut mikään bimbo, mutta kuten useimmat nuoret naiset, kovasti vertaili itseään muihin kaltaisiinsa ja haki hyväksyntää haluamalla samoja asioita. Luulin, että iän karttuessa ulkoapäin ohjautuvuus vähenisi. Nyt uskon, että se on persoonallisuuspiirre, jota ei voi perustavanlaisesti muuttaa. Uuvuttavaa elää vieressä, kun toinen on niin tyytymätön ja julma itselleen; se jatkuva syömishäiriön rajoilla oleva painon vahtiminen, normaalien ikämuutoksien murehtiminen ja maaninen urheilu... tiedätte tyypin. Hän on edelleen hyvin kaunis, hyvin laiha, hyvin trendikäs, hyvin tyytymätön ja harjoittelee maratonille. Minä olen vain helpottunut.

Seuraava oli niin huonolla itsetunnolla varustettu, että maskasi tarpeitaan ja näytteli täydellistä puolisoa, muuttui toisen mieliksi. Kulissit tippuvat nopeasti. Se kyhäelmä ei montaa vuotta kestänyt. Nyt on kiva olla kotona kirjojen kanssa, harrastaa ja nähdä ystäviä. Keskittyä töihin. Huomasin yllätyksekseni, ettei yksikään tulevaisuuden suunnitelma pidä sisällään parisuhdetta. Hyvä niin.

Kiva ja söpö hippityttö ei minua huoli, olen varmasti hänen mielestään kapitalistinen riistäjä, joka on ansiottomasti menestynyt viattomien työläisten selkänahoista.