Miksi työväenluokasta enää harvemmin lähdetään yliopistoon?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Turha enää korkeakouluttautua tekoälyn vuoksi.

Tämä kyllä on asia mikä askarruttaa. Tekoäly tulee viemään todella paljon korkeakoulutettujen työtä eli ns tietokoneella tehtävät työt tulevat vähenemään merkittävästi. Usein ne korkeakoulutetut tekevät juurikin sitä työtä mitä tekoäly nykyään tekee. 

Tekoälyn on vaikeampaa korvata duunarien työtä koska esimerkiksi ei tekoäly taloja rakenna kun taas tekoäly voi suunnitella ne talot. 

Uskallan väittää että jossakin vaiheessa duunarien työtä arvostetaan enemmän ja duunarien ansiot nousevat paremmiksi kuin korkeakoulutettujen ansiot juurikin tekoälyn vuoksi. 

Arvostus on jo nyt korkeampaa. Duunari saa selälle taputukset kun akateemikko saa massit.

Vierailija kirjoitti:

Koska vain ulkonäöllä on merkitystä. Voit tulla vaatimattomista lähtökohdista mutta jos olet kaunis, siro, fiksu voit saada hyvän elämän. Jos olet jostain persjalkasten lestaseuduilta niin vaikka olisit lääkäri ja et oo kaunis niin saat ehkä koulutukseltasi saman tasosen miehen jos se riittää onnelliseen elämään. Katsokaa vaikka jotain a-studiota, opiskellaan koko elämä ja sitten se uran kohokohta on olla jankkaamassa jostain, nämä rumat miehet ja naiset asiantuntijoina.

Jos näytät joltain erna huskolta niin ei aikaakaan niin tienaat hyvin Dubaissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelen sitä, että vanhemmat tukevat lapselleen vain ammatillista koulutusta peruskoulun jälkeen edellyttävää elämänuraa. Se merkitsee periaatteessa 19-vuotiaana valmistumista ja siirtymistä työhön tai työnhakijaksi. Sen ikäisen ihmisen aikuistumiskehitys on vasta alkuvaiheessa. Kyse on psyykkisestä kehityksestä ja myös älyllisestä, kognitiivisesta kehityksestä. On väärin katkaista nuoren opintopolku, kun oppimismahdollisuudet olisivat hyvät ja viedä häneltä hyvät vuodet surkeissa hommissa tai niitä odottaessa. Silloin nuorikin alkaa toivoa, että saisi edes sen 2000 euron minipalkan päästäkseen edes jotenkin jonnekin. Koko ajan olisi kuitenkin olemassa opiskelemisen vaihtoehto, joka jää käyttämättä. 

Totta. - Joitain vuosia sitten tämä asia alkoi taas kärjistyä. Mitenkä? - No omasta mielestäni ensin siten, että korkeakoulu ja yliopisto valinnoissa alettiin suosia niin sanotusti ensikertalaisia.Tosieksi siten, että valinnoissa alettiin suosia parhaiten ylioppilaskirjoituksissa pärjänneitä.

On totta, että Suomessa (tosin kuin monin paikoin muualla maailmaa) voi vapaasti ja maksutta päästä korkeakouluun tai yliopistoon, vaikka ei olisi käynyt päivääkään lukuiota tai kirjoittanut ylioppilaaksi. 

Kuitenkin jos valtaosa opiskelupaikoista jaetaan parhaimmat ylioppilasarvosanat kirjoittaneille ja ensikertalaisille hakijoille ja sitten vasta pääsykoneen perusteella, niin kyllä ne jotka onnistuvat pääsykokeessa nappaamaan paikan ovat usein verraten hyvin lukiossa pärjänneitä, ainakin kaikkein suosituimmilla aloilla ja joita vastaan ammatillisen tutkinnon suorittaneella on haastetta saada paikkansa. Vaan ei se helppoa ole (itseni kaltasilla) joilla ylioppilastutkinnon arvosanat ole kummoiset 

Juju piileekin monesti  siinä, että onnistutaanko nuoreen kasvattamaan halu oppia ja tietää ka sinnikkyttä ja uskoa omiin kykyihin. 

Totta kai oman juttunsa ja jopa intohimonsa voi löytää ammattkoulututknoon kautta ei korkeakoulusta tai yliopisto-opsieklu yksistään kenestäkään parempaa tee. 

Mutta on ikävää, jos oma haave jää saavuttamatta siksi, että nuorena, jolloin on vielä paljossa riippuvaine lähipiirin mahdollsitamasta tietosiesta tai tietosiesta tuesta ja tsemppauksesta mallsita ja esimerkistä eivät tue nuoren varttumista omaksi itsekseen, vaan suhtautuvat hänen kiinnostuuksen kohteitaan kohtaan vähätellen tai jopa avoimesti  halveksien. 

Toki onni on se, että ei korkeakoulun  ati yliopiston pariin ole toistaiseksi asetettu ikärajojoa eli hyvin voi hakeutua ja päästä minkäikäisenä vain, jos innostus ja kiinnsotus saattuu syntymään ja heräämään vasta myöhemmin. 

Kyse ei ole motivaatiosta vaan myös lukemisen muistamisesta.

Vierailija kirjoitti:

Ei korkeakoulutus takaa samalla lailla enää sellaista turvaa ja asemaa, ku joskus aiemmin. Nykyään suuri osa maistereista ja niin edelleen on turhia käsienheiluttelijoita, joiden tutkinnolla ei oo työmarkkinoilla mitään merkitystä. Alkaa ennemmin olemaan pulaa osaavista duunareista, ja asialla on kiire, ettei halpatyövoima korvaa vähenevää osaamista tässä maassa.

Halpatyövoima korvaa siksi koska on halvempaa. Ei siksi että duunareita ei ole. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelen sitä, että vanhemmat tukevat lapselleen vain ammatillista koulutusta peruskoulun jälkeen edellyttävää elämänuraa. Se merkitsee periaatteessa 19-vuotiaana valmistumista ja siirtymistä työhön tai työnhakijaksi. Sen ikäisen ihmisen aikuistumiskehitys on vasta alkuvaiheessa. Kyse on psyykkisestä kehityksestä ja myös älyllisestä, kognitiivisesta kehityksestä. On väärin katkaista nuoren opintopolku, kun oppimismahdollisuudet olisivat hyvät ja viedä häneltä hyvät vuodet surkeissa hommissa tai niitä odottaessa. Silloin nuorikin alkaa toivoa, että saisi edes sen 2000 euron minipalkan päästäkseen edes jotenkin jonnekin. Koko ajan olisi kuitenkin olemassa opiskelemisen vaihtoehto, joka jää käyttämättä. 

Jokainen vanhempi ohjaa omaa lastaan sellaiseen elämään, jonka itse kokee hyväksi.

Ja ohiksena voisin sanoa, että itse näen paljon haitallisempina sellaiset vanhemmat jotka ohjaavat lapsiaan kaiken maailman höpötieteisiin, josta sitten loppupelissä valmistuu vaan niin surullisen kuuluisia työttömiä maistereita. Ja sitten parutaan naisten lehdissä siitä, että ollaan pudottu keskiluokasta köyhälistöön.

Onhan se hienoa työttömänä sanoa olevansa maisteri kuin automekaanikko.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työväenluokan älykkyys on laskenut koska se osa jolla on älyä on jo käynyt yliopiston ja noussut keskiluokkaan. Nyt jäljellä ovat vähäjärkiset siivoojaat ja putkimiehet jotka pariutuvat keskenään eikä vähemmän älykkäiden vanhempien lapsista tule maistereita. Sen sijaa näkyvissä on miten sosiaaliset ongelmat ovat lisääntyneet työväenluokan keskuudessa. Yleinen elämänhallinta on usein kadoksissa. Mikä näkyy päihde ja peliongelmina. 

Duunarin lapset eivät hakeudu korkeakouluihin, kun siellä kohtaa tällaista omaa taustaa vähättelevää ja halveksivaa asennetta, eikä koskaan koe kuuluvansa joukkoon. 

Tämä toimii toisinpäin myöskin. Eli akateeminen ei pärjää duunari piireissä koska tulee lokaa niskaan. pakko hakea yliopistoon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Duunarit tienaa nykyään paremmin kuin perus yliopistojantteri.

Lähäri tienaa paremmin kuin lääkäri? Merkonomi tienaa paremmin kuin ekonomi? Sähkäri tienaa paremmin kuin sähkötekniikan DI?

Kyllä Suomessa korkeakoulutus ja erityisesti yliopisto-koulutus on vuosia sitten inflatoitu, jos tavoitteeena on sen kautta saada vain parempi palkka. Totta kai on poikkeuksia mutta kyllä moni sähköasentaja tienaa vähintään samän kun moni aineenopettaja tai lähihoitaja paremmin kuin moni humanisti. Toki voidaan osoittaa tilastoja, että kuinka keskimäärin korkeakoulutettu tienaa paremmin, joka toki pitää myös paikkansa. Jos työnantaja voi valita, että palkkaako hän vasta valmistuneen merkonomin vai ekonomin, niin luulatavasti hän palkkaa ekonomin tai ainakin tradenomin mutta samoista hommista selviäsi kyllä moni merkonomikin. Näin työnantaja toki ottaa riskin siitä, että ekonomi tai tradenomi vaihtaa pian uusiin hommiin, mutta aika moni on tyytyväinen siihen, että on töitä, koska yli +10% työttömyys saa harkitsemaan kahteen kertaan.    

Aineenopettaja tienaa n. 5000/kk. Moni heistä on humanisteja, opiskellut esim. kieliä, historiaa, Suomen kieltä ja kirjallisuutta. Merkonomin tutkinto taitaa olla täysin arvoton nykyisin. Ehkä Alepan kassalle riittää. 

Alepan kassalle halutaan tradenomeja eli liiketalouden asiantuntijoita. Me merkonomit kelvataan korkeintaan puhelinmyyntiin jos sinnekään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen opiskellut kohta kaksi AMK koulutusta. Itsetunto ei riittänyt yliopistoon.

Tuo on yleistä. Usealle työväenluokkaiselle nuorelle hoetaan, että se yliopisto on niin hieno paikka ja opiskelu siellä niin vaikeaa, ettei kannata edes hakea. Akateemisen suvun nuoret harvemmin kuulevat moista. 

Mun oli ainakin helpompi päästä yliopistoon kuin muualle aikoinaan. Lukion päästötodistuksen keskiarvo oli siinä kasin pintaan, mutta kirjoitin ällän paperit. Niillä oli siis haettava. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työväenluokan älykkyys on laskenut koska se osa jolla on älyä on jo käynyt yliopiston ja noussut keskiluokkaan. Nyt jäljellä ovat vähäjärkiset siivoojaat ja putkimiehet jotka pariutuvat keskenään eikä vähemmän älykkäiden vanhempien lapsista tule maistereita. Sen sijaa näkyvissä on miten sosiaaliset ongelmat ovat lisääntyneet työväenluokan keskuudessa. Yleinen elämänhallinta on usein kadoksissa. Mikä näkyy päihde ja peliongelmina. 

Duunarin lapset eivät hakeudu korkeakouluihin, kun siellä kohtaa tällaista omaa taustaa vähättelevää ja halveksivaa asennetta, eikä koskaan koe kuuluvansa joukkoon. 

Tämä toimii toisinpäin myöskin. Eli akateeminen ei pärjää duunari piireissä koska tulee lokaa niskaan. pakko hakea yliopistoon.

Siellä on myös ehkä kotoisampi olo. Ainakin itse tykkäsin olostani yliopistossa. Humanistisessa tdkssa oli sen tyyppisiä ihmisiä, joiden seurassa tunsin oloni mukavaksi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Duunarit tienaa nykyään paremmin kuin perus yliopistojantteri.

Lähäri tienaa paremmin kuin lääkäri? Merkonomi tienaa paremmin kuin ekonomi? Sähkäri tienaa paremmin kuin sähkötekniikan DI?

Kyllä Suomessa korkeakoulutus ja erityisesti yliopisto-koulutus on vuosia sitten inflatoitu, jos tavoitteeena on sen kautta saada vain parempi palkka. Totta kai on poikkeuksia mutta kyllä moni sähköasentaja tienaa vähintään samän kun moni aineenopettaja tai lähihoitaja paremmin kuin moni humanisti. Toki voidaan osoittaa tilastoja, että kuinka keskimäärin korkeakoulutettu tienaa paremmin, joka toki pitää myös paikkansa. Jos työnantaja voi valita, että palkkaako hän vasta valmistuneen merkonomin vai ekonomin, niin luulatavasti hän palkkaa ekonomin tai ainakin tradenomin mutta samoista hommista selviäsi kyllä moni merkonomikin. Näin työnantaja toki ottaa riskin siitä, että ekonomi tai tradenomi vaihtaa pian uusiin hommiin, mutta aika moni on tyytyväinen siihen, että on töitä, koska yli +10% työttömyys saa harkitsemaan kahteen kertaan.    

Aineenopettaja tienaa n. 5000/kk. Moni heistä on humanisteja, opiskellut esim. kieliä, historiaa, Suomen kieltä ja kirjallisuutta. Merkonomin tutkinto taitaa olla täysin arvoton nykyisin. Ehkä Alepan kassalle riittää. 

Alepan kassalle halutaan tradenomeja eli liiketalouden asiantuntijoita. Me merkonomit kelvataan korkeintaan puhelinmyyntiin jos sinnekään.

Mäkkärin tiskillä on paljon humanisteja. Kuten myös Alepan kassoilla. 

Vierailija kirjoitti:

Nykyään oikein kerskaillaan että kuka on tyhmin ja sivistymättömin. Ennen vähemmänkin koulutettu väki sentään piti sivistystä arvossa, vaikka eivät itse kouluja käyneet. Seurattiin aikaa, luettiin, osattiin keskustella ajankohtaisista asioista.

Tyhmyys ja sivistymättömyys ovat eri asioita. Jos olisit älykäs, ymmärtäisit tämän.

Vierailija kirjoitti:

Työväenluokan älykkyys on laskenut koska se osa jolla on älyä on jo käynyt yliopiston ja noussut keskiluokkaan. Nyt jäljellä ovat vähäjärkiset siivoojaat ja putkimiehet jotka pariutuvat keskenään eikä vähemmän älykkäiden vanhempien lapsista tule maistereita. Sen sijaa näkyvissä on miten sosiaaliset ongelmat ovat lisääntyneet työväenluokan keskuudessa. Yleinen elämänhallinta on usein kadoksissa. Mikä näkyy päihde ja peliongelmina. 

Vähäjärkinen putkimies? Miten yksinkertainen voi ihminen olla, että ajattelee LVI-alan ammattilaisen olevan jotenkin vähäjärkinen...

Vierailija kirjoitti:

Duunarit tienaa nykyään paremmin kuin perus yliopistojantteri.

Riippuu alasta. Mutta onko palkka sitten ylipäätään kaikki kaikessa? Itse tienaan akateemisesti koulutettuna "vain" reilut neljä tonnia. Mutta työni on mielenkiintoista ongelmanratkaisua, voin tehdä etätöitä niin paljon kuin haluan, mutta myös toimistolta löytyy ihan kivat tilat, jos siellä välillä haluan piipahtaa. Ylitöitä ei ole käytännössä ikinä, työajat ovat liukuvat ja stressin määrä kohtuullinen. Lomaa 6 viikkoa ja 15 vuoden jälkeen 8 viikkoa vuodessa. En vaihtaisi näitä kaikkia etuja duunarihommiin, vaikka palkka olisi 10 000 e/kk. Nykyinenkin palkkani riittää oikein kivaan elintasoon ja rahaa jää sijoitettavaksikin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelen sitä, että vanhemmat tukevat lapselleen vain ammatillista koulutusta peruskoulun jälkeen edellyttävää elämänuraa. Se merkitsee periaatteessa 19-vuotiaana valmistumista ja siirtymistä työhön tai työnhakijaksi. Sen ikäisen ihmisen aikuistumiskehitys on vasta alkuvaiheessa. Kyse on psyykkisestä kehityksestä ja myös älyllisestä, kognitiivisesta kehityksestä. On väärin katkaista nuoren opintopolku, kun oppimismahdollisuudet olisivat hyvät ja viedä häneltä hyvät vuodet surkeissa hommissa tai niitä odottaessa. Silloin nuorikin alkaa toivoa, että saisi edes sen 2000 euron minipalkan päästäkseen edes jotenkin jonnekin. Koko ajan olisi kuitenkin olemassa opiskelemisen vaihtoehto, joka jää käyttämättä. 

Totta. - Joitain vuosia sitten tämä asia alkoi taas kärjistyä. Mitenkä? - No omasta mielestäni ensin siten, että korkeakoulu ja yliopisto valinnoissa alettiin suosia niin sanotusti ensikertalaisia.Tosieksi siten, että valinnoissa alettiin suosia parhaiten ylioppilaskirjoituksissa pärjänneitä.

On totta, että Suomessa (tosin kuin monin paikoin muualla maailmaa) voi vapaasti ja maksutta päästä korkeakouluun tai yliopistoon, vaikka ei olisi käynyt päivääkään lukuiota tai kirjoittanut ylioppilaaksi. 

Kuitenkin jos valtaosa opiskelupaikoista jaetaan parhaimmat ylioppilasarvosanat kirjoittaneille ja ensikertalaisille hakijoille ja sitten vasta pääsykoneen perusteella, niin kyllä ne jotka onnistuvat pääsykokeessa nappaamaan paikan ovat usein verraten hyvin lukiossa pärjänneitä, ainakin kaikkein suosituimmilla aloilla ja joita vastaan ammatillisen tutkinnon suorittaneella on haastetta saada paikkansa. Vaan ei se helppoa ole (itseni kaltasilla) joilla ylioppilastutkinnon arvosanat ole kummoiset 

Juju piileekin monesti  siinä, että onnistutaanko nuoreen kasvattamaan halu oppia ja tietää ka sinnikkyttä ja uskoa omiin kykyihin. 

Totta kai oman juttunsa ja jopa intohimonsa voi löytää ammattkoulututknoon kautta ei korkeakoulusta tai yliopisto-opsieklu yksistään kenestäkään parempaa tee. 

Mutta on ikävää, jos oma haave jää saavuttamatta siksi, että nuorena, jolloin on vielä paljossa riippuvaine lähipiirin mahdollsitamasta tietosiesta tai tietosiesta tuesta ja tsemppauksesta mallsita ja esimerkistä eivät tue nuoren varttumista omaksi itsekseen, vaan suhtautuvat hänen kiinnostuuksen kohteitaan kohtaan vähätellen tai jopa avoimesti  halveksien. 

Toki onni on se, että ei korkeakoulun  ati yliopiston pariin ole toistaiseksi asetettu ikärajojoa eli hyvin voi hakeutua ja päästä minkäikäisenä vain, jos innostus ja kiinnsotus saattuu syntymään ja heräämään vasta myöhemmin. 

Kyse ei ole motivaatiosta vaan myös lukemisen muistamisesta.

Ohis. Varmasti molempia eli sekä hyvästä muistista että motivaatiosta on hyötyä, mitä ikisnä sitten haluaakin opiskella. Mutta ei korkeakoulu ja yliopisto-opinnoissa vaadita, mitään eritysien ylivertaista muistia, jonne peruspalikat ja asiat oltaisiin syötetty jo varhaislapseuudessa (akateemisten) vanhempien toimesta. 

Sen sijaan sillä onnistutaanko kasvattamaan ja luomaan meilikuvat siitä, että haluaa oppia ja omaksua ja joskus vielä hallita ja osata aluksi hyvin vaikeilta ja monimutaksilta vaikuttavia asioita tai sellaisia, joita osa vilkaiee halveksien ja tuhahdellen, ettei kannata kun suotta ponnistelee kun tekoäly menee kuitenkin ohi. Tai joiden hallintaa pidetään lähinnä näsäviisasteluna tai turhana humanisti humppana tai yhteiskunnllisenana lässytyksenä.     

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työväenluokan älykkyys on laskenut koska se osa jolla on älyä on jo käynyt yliopiston ja noussut keskiluokkaan. Nyt jäljellä ovat vähäjärkiset siivoojaat ja putkimiehet jotka pariutuvat keskenään eikä vähemmän älykkäiden vanhempien lapsista tule maistereita. Sen sijaa näkyvissä on miten sosiaaliset ongelmat ovat lisääntyneet työväenluokan keskuudessa. Yleinen elämänhallinta on usein kadoksissa. Mikä näkyy päihde ja peliongelmina. 

Vähäjärkinen putkimies? Miten yksinkertainen voi ihminen olla, että ajattelee LVI-alan ammattilaisen olevan jotenkin vähäjärkinen...

Putkimiestä ja siivoojaa tarvitaan. Koordinaattori erikoiskoordinaattori suunnittelija erikoissuunnittelija tarkastaja ylitarkastaja jne. Näitä yhteiskunta ei tarvitse mihinkään. Akateemisillä on yllättävän paljon höpöhöpösuojatyöpaikkoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työväenluokan älykkyys on laskenut koska se osa jolla on älyä on jo käynyt yliopiston ja noussut keskiluokkaan. Nyt jäljellä ovat vähäjärkiset siivoojaat ja putkimiehet jotka pariutuvat keskenään eikä vähemmän älykkäiden vanhempien lapsista tule maistereita. Sen sijaa näkyvissä on miten sosiaaliset ongelmat ovat lisääntyneet työväenluokan keskuudessa. Yleinen elämänhallinta on usein kadoksissa. Mikä näkyy päihde ja peliongelmina. 

Duunarin lapset eivät hakeudu korkeakouluihin, kun siellä kohtaa tällaista omaa taustaa vähättelevää ja halveksivaa asennetta, eikä koskaan koe kuuluvansa joukkoon. 

Ei pidä paikkaansa, ja jos pitäisikin niin mistä ne koulutusvalintaa tekevät duunareiden lapset sen tietäisivät?

Eri tiedekunnissa ja laitoksilla on erilaisia porukoita ja erilaista henkeä, mutta jos oman laitoksen väki on ankeaa, niin opiskelu mahdollistaa kaveripiirin löytämisen vaikka osakunnasta tai jostain harrastuksesta. Opiskelijoillehan tarjotaan hyvin laajaa kirjoa erilaisia harrastuksia ja muita toimintamahdollisuuksia, mihin lähteä tutustumaan!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyään oikein kerskaillaan että kuka on tyhmin ja sivistymättömin. Ennen vähemmänkin koulutettu väki sentään piti sivistystä arvossa, vaikka eivät itse kouluja käyneet. Seurattiin aikaa, luettiin, osattiin keskustella ajankohtaisista asioista.

Tämä. Ennen sivistymättömyyttä hävettiin ja jokainen tavoitteli sivistyneisyyttä ainakin jollain tavalla. Nykyisin on voimassa tämä Saa olla sellainen kuin on, jossa oikein ylepiellään miten ruokkoamaton sika kehtaa olla. 

Miten kukaan voi ajatella duunarista että hän on "ruokkoamaton sika"? Olen itse työläistaustainen,  korkeakoulutettu, hajanainen työhistoria, sivistynyt mutta aina ollut surkealla palkalla. 

En koe elämänvalinnoistani mitään kummempaa ylpeyttä, vaikka korkeakoulutettu olenkin. 

Ihmisten nimittely ei ainakaan kuulu sivistyneeseen käytökseen.

Itse olin kyllä avoin yliopisto-opinnoillekin, kuitenkaan ilman mitään ajatusta mitä töitä sillä tykkäämälläni alalla olisi ollut. Tavallaan onni etten päässyt, aloitin sitten amisopinnot ja olen ollut kokoajan mieleisissä töissä. Lapseni kieltäytyivät menemästä edes lukioon, kummallakin oli duunariala johon halusivat, jatkoa sitten työn ohessa ammattikorkeassa jos kiinnostaa myöhemmin. Hyvä näin, koska akateemisten työttömyys valitettavasti vaan pahenee. Kilpailu kovaa kaikista töistä, niin kumpi valitaan kaupankassalle, merkonomi vai kauppatieteilijä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei korkeakoulutus takaa samalla lailla enää sellaista turvaa ja asemaa, ku joskus aiemmin. Nykyään suuri osa maistereista ja niin edelleen on turhia käsienheiluttelijoita, joiden tutkinnolla ei oo työmarkkinoilla mitään merkitystä. Alkaa ennemmin olemaan pulaa osaavista duunareista, ja asialla on kiire, ettei halpatyövoima korvaa vähenevää osaamista tässä maassa.

Ketkä maistereista ovat käsienheiluttelijoita, joiden tutkinnolla ei ole työmarkkinoilla mitään merkitystä? Opettajat? Dippainssit? Lääkärit? Kauppatieteilijät?

Ainakin sotealalla on väliportaikossa näitä "vaativaa asiantuntijatyötä" tekeviä, jotka kehittävät tuottamalla jatkuvasti samoja kyselyjä, gallupeja, laativat uusia (jo kokeiltuja ja toimimattomaksi havaittuja) prosesseja sekä itsestäänselviä sääntöjä. Monetkin näistä tehtävistä voisi ihan duunarikin tehdä. Titteli on tietysti hieno.

T. Eri

Siis jos nettipalstojen trollit yrittävät murentaa duunariperheiden lasten itsetuntoa ja motivaatiota, niin se vain kertoo jotain näistä palstoilta. Yliopistot on täysin toisenlainen, paljon tasa-arvoisempi ympäristö.