Lue keskustelun säännöt.
Suhdemysteeri ratkaistavaksi!!! Yksipuoliset teot parisuhteessa??
21.03.2026 |
Aloimme seurustella muutama vuosi sitten. Kuten usein, alku oli helppo: rakkaus kantoi ja arki jäi taka-alalle. Molemmilla oli omat kodit, mökit, aikuiset lapset ja vaativat työt.
Ajan myötä huomasin, että suhteemme alkoi rakentua pitkälti minun joustamiseni varaan. Vietimme aikaa lähes aina hänen luonaan tai hänen mökillään. Tein mielelläni niin sanottuja miesten töitä korjasin, kannoin, huolsin. Hänen kotonaan hoidin arjen pieniä asioita: tiskejä, kahvit, pieniä fiksauksia. Elin kuin yhteisessä kodissa. Keittelin meille usein kahvit, tein molemmille aamiaiset, tein pääosin meidän yhteiset ruoat, suunnittelin ja toteutin yhteiset reissut, ajelin autolla hänen luokseen, jne jne.
Hiljalleen aloin toivoa vastavuoroisuutta. En suuria asioita pieniä eleitä. Että joskus hänkin tekisi jotain minun luonani vaikka keittiössä. Tekisi vaikka joskus minullekin aamiaisleivät.
Keskusteluja käytiin monta. Vastauksia tuli laidasta laitaan: en osaa, en pysty, koen sen pakottamisena. Tai ei vastausta lainkaan. Samaan aikaan sain viesteissä paljon rakkautta ja kauniita sanoja.
Minulle aamiaisleivistä tuli symboli koko keskustelulle. Ei siksi, että se itsessään olisi maailman tärkein asia vaan siksi, että kaipaan tunnetta, että toinen haluaa tehdä minulle jotain pientä, ilman pyyntöä. Aamupalan tekeminen oli keskustelussa helppo esimerkki, koska kukaan ei voi sanoa että se on liian raskas asia pyydetty. Halusin että rakkaus näkyy myös teoissa, ei vain sanoissa.
Olen alkanut miettiä: voiko suhde toimia, jos arki ei ole vastavuoroista? Jos toinen rakastaa sanoilla, mutta ei teoilla? En siis ole saanut vastausta kysymykseen "Miksi et tee tai halua tehdä minulle aamiaista joskus" ja se häiritsee todella paljon.
Kommentit (215)
Vierailija kirjoitti:
Vain oma toimintaansa voi muuttaa, jos normaali keskustelu ei tuota tulosta. Joten vaihtoehto olisi tässä nyt se, että lopetat itse sellaisen sinulle normaalin joustamisen ja pienten palvelusten tekemisen toiselle ja aina toisen luo menemisen yms, kun kerran homma ei ole vastavuoroista.
Vastavuoroisuudenhan ei tarvi koskea aina somoja toimia, jos esim. mies vaikka korjaa pyöräsi, huoltaa autosi, vie lapsesi harrastuksiin ja ulkoiluttaa lemmikkisi jne, mutta ymmärsin, että vastavuoroisuus ap:n suhteessa on kokonaan vinksallaan.
On pieni mahdollisuus, että mies herää asiaan, kun kohtaa uuden arkitodellisuuden. Voi myös tulla ero. En kuitenkaan näe, että suhde voi kantaa hyvänä pitkän päälle, jos tällainen perustavanlaatuinen vastavuoroisuus puuttuu ja suhteen dynamiikka on näin aivan vinksallaan.
Itsekin olen sellainen, että olen aika joustava ja haluan mielelläni ilahduttaa toista arjessa. Mutta suhteessa homma toimii mielestäni vain, jos toinen on myös huomioonottavaa laatua. Minä tein omassa samanlaisia ongelmia sisältäneessä suhteessani siis käännöksen omassa toiminnassani. (Omassa suhteessani mies myös rakasti kyllä sanoilla ja sellaisella arjen läheisyydenosoituksilla.)
Mies huomautti sitten jossain vaiheessa, että hänestä tuntuu, etten panosta enää suhteeseen täysillä... Ei siis oikein tajunnut. Suhteessa alkoi jossain vaiheessa olla myös muita ongelmia, isolta osin juuri miehen perustavanlaatuisesta itsekkäästä luonteesta johtuen. Ja erohan se kohta oli käsillä.
Jos jollain tällainen itsekkyysongelma ei ole niin syvällä, niin ehkä hän voi ottaakin onkeensa, kun toinen muuttaa oman käytöksensä tasapainoon. Voi sitten tajuta, että kivempi kun molemmat joustaa je tekee toisilleen kivoja asioita, kuin ettei kumpikaan tee.
Luin aloitusta pidemmälle, ja ap olikin mies, mutta ei sillä merkitystä, sama pätee kummin päin vain.
terv. se jok kirjoitti tuon ylläolevan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap, olette olleet yhdessä jo muutamia vuosia. On selvää, ettei kumppani halua luopua itselleen mukavasta elämätyylistä, "saavutetuista eduista". Sinun ei olisi pitänyt alkuaankaan ruveta tuommoiseksi händimäniksi, joka auliisti palvelee kumppaniaam kaikin tavoin. Ja yhteiselämä toteutuu kumppanin halusta enimmäkseen hänen luonaan, hänen mökillään.
Olisi eri asia, jos jo aika pian olisitte suunnitellet yhteenmuuttoa, asumista saman katon alla. Silloin on normaalia, että molemmat hoitavat jonkun puolen arkiaskareista.
Nyt olet ilmainen työntekijä ja seuramies.
Kaipa itsekin tuosta jotain saat, mutta ei kuulosta tasavertaiselta parisuhteelta.
Minulle teot ovat rakkauden kieli, ei puheet. Eikä esim. kukkien osto helpota elämääni mitenkään, päin vastoin. Sen sijaan esim. eväät töihin valmiiksi laitettuna 👌🏼
Kyllä kiitos, kukkia ja yhteistä puuhailua! Ei pidä ryhtyä kyyniseksi, vaan etsiä sellainen nainen, joka arvostaa ihmistä joka laittaa itsensä vilpittömästi peliin ja arvostaa samaa toisessa. Kyllä heitä on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi olet tuollaisessa suhteessa?
Näin juuri. Miksi tlipöötään hakeudut tuollaisiin suhteisiin. Olet, ap, itse luonteeltani alistuja ja todennäköisesti, jos katsot taaksepäin, olet aina ollut suhteissa, joissa se toinen osapuoli on alistaja, eli hyväksikäyttäjä.
Jos, lisäksi, olet keskustellut asiasta useasti hänen kanssaan, ja asiat eivät, muutu, niin usko tekoja, älä sanoja.... tai tässä tapauksessa myös niitä sanoja- ko ihminen on myöntänyt , että ei kykene.
AP:
Hyvä pointti. Katsoin itseäni rehellisesti ja osassa olen ollut se provideri, tekijä - voihan sitä varmaan alistumiseksikin joku ulkopuolelta sanoa. Kyllä. Mutta ennen tätä olevissa suhteissa en. Ehkä mä siinä totuin että voi olla myös tasapainoinen suhde jossa molemmat haluaa toiselle tehdä sellaisia asioita jotka sitä ilahduttaa. Seksin lisäksi.
En siis hakenut tätä. Teen asioita toisen eteen aika pyyteettömästi. Ja siksi kestää ehkä itselle pieni hetki tajuta että siitä tuleekin suhteeseen sen oletustapa ja sääntö.
Nyt mä meen ulos tekemään hommia pihalle. Kun ne pitää ihan ite tehdä omassa talossa. Uikuti ui... :D
Ja se sun numero oli?
Mulle myös.
Voisin myös ottaa tämän numeron #jono #yvav
Jättäkää nyt minullekin jotain!
Montako vaimoa ap halusikaan?
Minä luultavasti lopettaisin aivan kaiken tekemisen. Sanoisin vain rauhallisesti, ystävälliseen sävyyn, että nyt en jaksa on ollut raskas viikko/ niin paljon mielen päällä/ ehkä flunssa tulossa tms. ja katsoisin, miten suhteen dynamiikka muuttuu.
Tekemättä jättäminenkin on teko ja joskus parisuhteessa puhe ei riitä vaan pitää muuttaa tekoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi olet tuollaisessa suhteessa?
Näin juuri. Miksi tlipöötään hakeudut tuollaisiin suhteisiin. Olet, ap, itse luonteeltani alistuja ja todennäköisesti, jos katsot taaksepäin, olet aina ollut suhteissa, joissa se toinen osapuoli on alistaja, eli hyväksikäyttäjä.
Jos, lisäksi, olet keskustellut asiasta useasti hänen kanssaan, ja asiat eivät, muutu, niin usko tekoja, älä sanoja.... tai tässä tapauksessa myös niitä sanoja- ko ihminen on myöntänyt , että ei kykene.
AP:
Hyvä pointti. Katsoin itseäni rehellisesti ja osassa olen ollut se provideri, tekijä - voihan sitä varmaan alistumiseksikin joku ulkopuolelta sanoa. Kyllä. Mutta ennen tätä olevissa suhteissa en. Ehkä mä siinä totuin että voi olla myös tasapainoinen suhde jossa molemmat haluaa toiselle tehdä sellaisia asioita jotka sitä ilahduttaa. Seksin lisäksi.
En siis hakenut tätä. Teen asioita toisen eteen aika pyyteettömästi. Ja siksi kestää ehkä itselle pieni hetki tajuta että siitä tuleekin suhteeseen sen oletustapa ja sääntö.
Nyt mä meen ulos tekemään hommia pihalle. Kun ne pitää ihan ite tehdä omassa talossa. Uikuti ui... :D
Ja se sun numero oli?
Mulle myös.
Voisin myös ottaa tämän numeron #jono #yvav
Jättäkää nyt minullekin jotain!
Montako vaimoa ap halusikaan?
Suomessa taitaa olla vain yksi sallittu
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eli sä et tehnyt pyyteettömästi niitä "miestentöitä", vaan odotit koko ajan vastavuoroisuutta ja hän ehti tottua jo siihen, että olet luonnollinen häärääjä.
Vastavuoroisuus ihmiset ovat rasittavia, kuten aloituksestakin selviää. Kaiken pitää mennä tasan. Mä ostin viime viikolla makkaraa alesta kolme pakettia, sä ostit nyt vaan yhden.
Mä olen meillä se, joka tekee ja touhuaa. Mä pidän siitä, että on jotain tekemistä. En mä näitä asioita tee muille, vaan ihan oman aikani kuluksi ja näkee kättensä jäljen. Oli se sitten tiskausta, pyykkäystä tai neuletyö.
esim aamupalaakin tänään tein. Paistoi pakkasesta piirakoita, keitin kanamunia ja kahvia. Hedelmiä siirsin pöydälle, kukin ottakoot siitä. Se tekee, jolla on inspistä, mulla oli tänään huomenna tuskin ei. Sitten jos ei ole valmiina, kukin ottaa omansa.
Muistan seurustellessa, kun mies joskus ihmetteli, että miksi me ollaan aina mun luona. Mä harvoin lähdin hänen luokseen. Koska hän asui periferiassa, mökkolosuhteissa ilman mukavuuksia. E kä siellä ollut mitään kuin naapurina oma mummo. Kiva mummo olikin, mutta tylsäähän siellä oli. Sinne piti matkustaakin erikseen ja kyttäillä aikatauluja. Pikkuseen kauppaan oli matkaa, eikä siellä myyty kuin maitoa ja leipää. Ahdistavaa.
Mun luona mentiin kadulle ja otettiin suuntima mitä halutaan: leffaan, teatteriin, urheilua katsomaan.. tai mihin raflaan tai parasta mihin kirjastoon. Miehen asuttamassa kylässä ei ollut edes kirjastoa. ;)
Parisuhde on pitkälti kompromisseja. Mekin sitten muutettiin puoleen väliin rivitaloon, josta pitää kulkea parisen kilsaa palveluihin, joissa vaihtoehtoja piisaa. :D
Minä olisin kyllä majoittunut sinne miehen mökille ja alkanut laitella itselleni puutarhaa ja kasvimaata ja sitä sun tätä.
Meitä on moneksi. 😀
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On tottunut siihen että teet paljon. Ihmiset on mukavuudenhaluisia. Mitä jos teette yhdessä aluksi, pyydä hänet mukaan, teette yhdessä ne leivät ja muut. Myöhemmin hän voi tehdä itsenäisestikin.
Tuo tottuminen on varmasti totta.
Muuten täytyy tarkentaa että kyseessä on erittäin aikaansaava ja osaava nainen. Kyse ei ole siis siitä että olisi jotenkin tossu.
Alan vaan epäilemään että jatkuvista rakkaudentunnustuksista huolimatta, en ole korkealla prioriteetissä.. whatsapissa kun on niin helppo lähetellä sydämiä.
(AP)
Jos asiat on kehnosti niin tämä nainen rakastaa enemmänkin sitä, mitä teet ja tarjoat hänelle, kuin sinua ihmisenä.
Onko teille tullut misään vaiheess isompia vastoinkäymisiä, esim. oletko ollut vaikka joskus pahemmin sairaana, miten suhtautuu silloin?
Tai jos jotain uunnitelmaa joutuu muuttamaan, niin miten hän suhtutuu?
Kyllä hyvän parisuhteen perusasia on vastavuoroisuus sekä välittäminen ja rakkaus ihan omana itsenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä te olette vain öiian erilaisia?
Itse en ole kovin puuhakas ihminen. Jos toinen pyytämättä korjailee kaikkea ja keittelee kahvia, tekee ruokaa yms. en välttämättä huomaa, että hän salaa toivoo minun tekevän samaa. Itse kun vapaa-aikana lähinnä ulkoilen, lueskelen ja syön voileipiä ja jos oikein hyvin menee muistan laittaa pesukoneen pyörimään. (ja olen muuten nainen)
Ota asia puheeksi silloin kun tilanne on päällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äiti meni uusiin naimisiin vanhan kääkän kanssa. Miehellä oli paljon matkapäiviä, joten äiti piti huolta kodista, miehen kuljetuksesta, pyykkäämisestä ja koirasta.
Äiti kävi töissä ja huolehti kaikesta mahdollisesta, kokkasi, siivosi ja piti huolta miehestä. Keitti kahvit, teki voileipiä ja leipoi.
Kääkänä ei tehnyt yhtään mitään. Jos hän söi voileivän, hän teki leivän vain itselleen, äiti siivosi jäljet.
Sisar elää vastaavassa nilviäismaailmassa.
Maailma ei ole reilu kilteille naisille.
En usko että hän ei rakastaisi sinua, ap, hän on vain erilainen ihminen. Jos liian erilainen sinulle niin sitten eroatte.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Äiti meni uusiin naimisiin vanhan kääkän kanssa. Miehellä oli paljon matkapäiviä, joten äiti piti huolta kodista, miehen kuljetuksesta, pyykkäämisestä ja koirasta.
Äiti kävi töissä ja huolehti kaikesta mahdollisesta, kokkasi, siivosi ja piti huolta miehestä. Keitti kahvit, teki voileipiä ja leipoi.
Kääkänä ei tehnyt yhtään mitään. Jos hän söi voileivän, hän teki leivän vain itselleen, äiti siivosi jäljet.
Sisar elää vastaavassa nilviäismaailmassa.
Maailma ei ole reilu kilteille naisille.
Ei todellakaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te ette sovi toisillenne. Amen.
Mä alan ymmärtämään tämän. Mutta häiritsee se etten saa vastausta kysymykseeni.
onko se rakkauden puutetta? Joku henkinen lukko? Jotain muuta?
Hänen puheissaan on kyllä tällaista sankarimies joka pelastaa kaiken -tyyppistä höpinää..Jotain muuta. Te olette erilaisia. Ei kyse ole henkisestä lukosta tai rakkauden puutteesta. Hän on omanlaisensa ja sinä omanlaisesi.
Te ette ymmärrä toistenne ajatuksia tai toistenne tapaa elää. Kumpikaan ei ole väärässä tai oikeassa.
Tätä voi verrata vaikka kissaan ja koiraan. Eivät ne ymmärrä toisiaan eivätkä toistensa elkeitä. Silti kumpikaan ei ole vääränlainen.
Koira ja kissa ei voi keskustella keskenään ja yrittää ymmärtää toisiaan.
Aikuiset ihmiset voi.
Miksi pitäisi tyytyä siihen että ollaan erilaisia eikä ymmärretä? Miksei voisi tulla vähän toista vastaan.
AP on omien sanojensa mukaan uhrannut aika paljon siinä että on tullut toista vastaan ja tekee paljon käytännön asioita onko leipä aamulla kissamaisen mahdoton uhraus???Koska aikuinen ihminen ymmärtää sen, että ihmiset ovat erilaisia. Ei toista voi eikä pidä pakottaa omaan muottiinsa.
Ääriesimerkki. Jos toinen haluaa lapsen ja toinen ei, niin pitääkö toisen suostua lapseen? Ei missään nimessä. Kummankin tulee etsiä itselleen sopiva puoliso.
Sama tässä tapauksessa. Jos heidän elämänsä on liian erilaista, niin he eivät sovi toisilleen. Miksi toisen tulee olla onneton tai pahimmillaan kummankin tulee olla onneton kompromissien vuoksi? Tietenkin parisuhteessa tulee tehdä kompromisseja, mutta ei liikaa.
Monessa asiassa voi kyllä tehdä kompromissejä ja joustaa. Lapsiasiat ja vastaavat iso linjat ovat oma lukunsa.
Ei parisuhde toimi, jos ajattelee, että automaattisesti kaiken pitäisi sopia yhteen, eikä ole valmis tavallisiin arkisiinkaan joustoihin.
Joillekin itsekeskeisemmille ihmisille tavallinen joustaminen on tosi vaikeaa ja iso vastenmielinen ponnistus. Monella taas sellainen sujuu normaalina osana yhteiseloa. Itseäänkin se voi myäs toisinaan ilahduttaa, jos tekee toiselle kivasti. Nämä tällaiset on mielestäni osa tervettä parisuhdetta. Ilman vastavuoroituutta homma ei kuitenkaan toimi ja tasapaino katoaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äiti meni uusiin naimisiin vanhan kääkän kanssa. Miehellä oli paljon matkapäiviä, joten äiti piti huolta kodista, miehen kuljetuksesta, pyykkäämisestä ja koirasta.
Äiti kävi töissä ja huolehti kaikesta mahdollisesta, kokkasi, siivosi ja piti huolta miehestä. Keitti kahvit, teki voileipiä ja leipoi.
Kääkänä ei tehnyt yhtään mitään. Jos hän söi voileivän, hän teki leivän vain itselleen, äiti siivosi jäljet.
Sisar elää vastaavassa nilviäismaailmassa.
Maailma ei ole reilu kilteille naisille.
Ei todellakaan.
Aika moni vanha mies tekee juuri tuota.
Äidin helmoista puoison helmoihin eikä minkäänlaista panostusta tai henkistä kasvamista siinä välissä tapahdu.
Tämä ap taitaa olla niin harvinainen herkku, että mäkin jään jonoon.
Älä tee enää itsekkään toisen puolesta mitään. Saattaa sujua niin hyvin. Kumpikin hoitaa vaan omat asiansa ja kotinsa.
Ette ole tosissanne. Tämä ap on passiivis-sggressiivinen laskeskelija, joka tekee muka vapaaehtoisesti jotain pieniä asioita ja sitten penää vastapalveluksia ja katkeroituu. Taustalla selvääkin selvemmin asenne, että kaikki, mitä MIES tekee, on ylimääräistä ja pitää hyvittää. Kiinnittäkää erityisesti huomiota siihen, että aloituksen mukaan aloittaja tekee naisen luona kaiken ja tuo kaikki ruoatkin aina mukanaan, mutta myöhemmin kepeästi toteaa, että ei tee kyllä puoltakaan silloin kun on paikalla.
Mutta joo, siinähän jonotatte, ei ole minulta pois.
Vierailija kirjoitti:
Ette ole tosissanne. Tämä ap on passiivis-sggressiivinen laskeskelija, joka tekee muka vapaaehtoisesti jotain pieniä asioita ja sitten penää vastapalveluksia ja katkeroituu. Taustalla selvääkin selvemmin asenne, että kaikki, mitä MIES tekee, on ylimääräistä ja pitää hyvittää. Kiinnittäkää erityisesti huomiota siihen, että aloituksen mukaan aloittaja tekee naisen luona kaiken ja tuo kaikki ruoatkin aina mukanaan, mutta myöhemmin kepeästi toteaa, että ei tee kyllä puoltakaan silloin kun on paikalla.
Mutta joo, siinähän jonotatte, ei ole minulta pois.
Etkö osaa lukea? Sekoitat ap ja toisen kommentoijan nyt keskenään
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On tottunut siihen että teet paljon. Ihmiset on mukavuudenhaluisia. Mitä jos teette yhdessä aluksi, pyydä hänet mukaan, teette yhdessä ne leivät ja muut. Myöhemmin hän voi tehdä itsenäisestikin.
Tai sitten ei luota enää itseensä, että osaa.
Mitä ylivoimaista osaamista aamupalaleipien tekeminen vaatii? Vai puhutko jostain henkisestä osaamisesta?
Kertomus elävästä elämästä. Toiselle ei kelpaa kuin tietynlainen leipä tietynlaisten päällisten kanssa tietyllä lailla aseteltuna. Toinen ei vaan osaa tehdä sellaista leipää joka kelpaisi.
No itsekin ehkä saattaisin haluta mieluummin arjessa tehdä yleensä oman leipäni, jotta saan sellaisen kuin haluan, koska olen leipieni suhteen ehkä vähän hifisteiljä :D ...mutta tämähän oli nyt vain yksi symboliksi kasvanut esimerkki siitä, ettei toinen tee mitään vastaavaa pienempää tai vähän isompa huomioonottamista tai joustamista ja suhde on tältä osin vinoutunut.
ps. Ap:lle ehkäpä kelpaisi monenlaiset leivät, kun kerran toisen tekemiä mielellään toivoisi. En minäkään toivo tai tee sellaista palvelusta toiselta/ toiselle, josta en pidä / tiedän, ettei toinen pidä.
Mutta ei niin väliä, ku onhan sillä iso muna. Oujee!
Ehkä hän kaipaa sitä että komennat. ;)