Lue keskustelun säännöt.
Suhdemysteeri ratkaistavaksi!!! Yksipuoliset teot parisuhteessa??
21.03.2026 |
Aloimme seurustella muutama vuosi sitten. Kuten usein, alku oli helppo: rakkaus kantoi ja arki jäi taka-alalle. Molemmilla oli omat kodit, mökit, aikuiset lapset ja vaativat työt.
Ajan myötä huomasin, että suhteemme alkoi rakentua pitkälti minun joustamiseni varaan. Vietimme aikaa lähes aina hänen luonaan tai hänen mökillään. Tein mielelläni niin sanottuja miesten töitä korjasin, kannoin, huolsin. Hänen kotonaan hoidin arjen pieniä asioita: tiskejä, kahvit, pieniä fiksauksia. Elin kuin yhteisessä kodissa. Keittelin meille usein kahvit, tein molemmille aamiaiset, tein pääosin meidän yhteiset ruoat, suunnittelin ja toteutin yhteiset reissut, ajelin autolla hänen luokseen, jne jne.
Hiljalleen aloin toivoa vastavuoroisuutta. En suuria asioita pieniä eleitä. Että joskus hänkin tekisi jotain minun luonani vaikka keittiössä. Tekisi vaikka joskus minullekin aamiaisleivät.
Keskusteluja käytiin monta. Vastauksia tuli laidasta laitaan: en osaa, en pysty, koen sen pakottamisena. Tai ei vastausta lainkaan. Samaan aikaan sain viesteissä paljon rakkautta ja kauniita sanoja.
Minulle aamiaisleivistä tuli symboli koko keskustelulle. Ei siksi, että se itsessään olisi maailman tärkein asia vaan siksi, että kaipaan tunnetta, että toinen haluaa tehdä minulle jotain pientä, ilman pyyntöä. Aamupalan tekeminen oli keskustelussa helppo esimerkki, koska kukaan ei voi sanoa että se on liian raskas asia pyydetty. Halusin että rakkaus näkyy myös teoissa, ei vain sanoissa.
Olen alkanut miettiä: voiko suhde toimia, jos arki ei ole vastavuoroista? Jos toinen rakastaa sanoilla, mutta ei teoilla? En siis ole saanut vastausta kysymykseen "Miksi et tee tai halua tehdä minulle aamiaista joskus" ja se häiritsee todella paljon.
Kommentit (258)
Ap vaikuttaa ihanalta. Itsekin olen tuollainen antaja ja mieheni on myös. Ap menee hukkaan tuollaisessa suhteessa. Itsekin olin edellisessä suhteessa ottajan kanssa ja se oli lopulta todella raskasta ja surullista. Joku ihana nainen haluaisi varmasti tehdä sulle leivät ja paljon muutakin ;) <3
N44
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä luultavasti lopettaisin aivan kaiken tekemisen. Sanoisin vain rauhallisesti, ystävälliseen sävyyn, että nyt en jaksa on ollut raskas viikko/ niin paljon mielen päällä/ ehkä flunssa tulossa tms. ja katsoisin, miten suhteen dynamiikka muuttuu.
Tekemättä jättäminenkin on teko ja joskus parisuhteessa puhe ei riitä vaan pitää muuttaa tekoja.
Miksi et vain suoraan eroa? Miksi sabotoit itseäsi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voitko esittää hänelle toiveita niistä missä kaipaisit hänen apuaan luonasi?
AP:
Olen kertonut. Useasti. Ja ne ei ole mitään isoja juttuja. Esimerkiksi: kun teen safkat mun luona silloin harvoin kun hän on, niin voisiko osallistua keittiön siivoamiseen. En mä mitään suursiivouksia tai pyykkejä pyydä pesemään.
Ehkä hän kaipaa sitä että komennat. ;)
AP:
Kertokaas naiset onko tää toksista vai ei?
Mun puolen vuosisadan kokemuksella: naiset tätä paheksuu toksiseksi, mutta silti jollain tasolla yllättävän moni nainen (ei kaikki!!!!!) tätä jotenkin kaipaa
Ja tätä nyt ei tarvitse yleistää koskemaan kaikkia!!
komentamine pidemmän päälle muistuttelu ja pyytely on toksista. Tämä nainen jota olet tapaillut on: hänellä on eri rakkauden kieli, hän on oikeasti tyhmä tai sitten sä et ole hänelle tärkeä ja siksi hän on helposti ottamassa vastaan sun hyvät teot teidän suhteen ylläpitämiseksi muttei tarjoa samaa takaisin. Joka tapauksessa tuo suhde ei toimi sulle ja löydä itsellesi uusi nainen jonka kanssa parisuhde tai sitten sopimus tämän nykyisen kanssa fb suhde ja sulle mahdollisuus toimia vapaana agenttina.
Vierailija kirjoitti:
Sinkkunaiset haluaa sellaisia prinssejä jotka tulee ja pelastaa eikä niiden tarvii muuta kun olla vaan. Näin se on.
Olet ilmeisesti joko tyhmä, tai lukutaidoton. Ap nimenomaan aloituksessa toivoi vastavuoroisuutta, ei sitä että hänelle kaikki kannettaisiin eteen. Olet ilmeisesti niitä, jotka haluavat tahallaan ymmärtää kaiken väärin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voitko esittää hänelle toiveita niistä missä kaipaisit hänen apuaan luonasi?
AP:
Olen kertonut. Useasti. Ja ne ei ole mitään isoja juttuja. Esimerkiksi: kun teen safkat mun luona silloin harvoin kun hän on, niin voisiko osallistua keittiön siivoamiseen. En mä mitään suursiivouksia tai pyykkejä pyydä pesemään.
Ehkä hän kaipaa sitä että komennat. ;)
AP:
Kertokaas naiset onko tää toksista vai ei?
Mun puolen vuosisadan kokemuksella: naiset tätä paheksuu toksiseksi, mutta silti jollain tasolla yllättävän moni nainen (ei kaikki!!!!!) tätä jotenkin kaipaa
Ja tätä nyt ei tarvitse yleistää koskemaan kaikkia!!
Onko komentaminen toksista? No on. En ymmärrä yhtään. Jos toisesta tykkää, niin sitähän mielellään ilahduttaa toista ja tekee hänen kanssaan asioita.
Tuntuisi oudolta istua ruokapöydässä odottamassa, että toinen saa ruoat tehtyä ja keittiön siivottua. Vähintään kysyisin, että voinko tehdä jotain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinkkunaiset haluaa sellaisia prinssejä jotka tulee ja pelastaa eikä niiden tarvii muuta kun olla vaan. Näin se on.
Olet ilmeisesti joko tyhmä, tai lukutaidoton. Ap nimenomaan aloituksessa toivoi vastavuoroisuutta, ei sitä että hänelle kaikki kannettaisiin eteen. Olet ilmeisesti niitä, jotka haluavat tahallaan ymmärtää kaiken väärin.
Ja sinä edelleen kuvittelet, että ap on nainen.
Vai onko tämä tällainen trollaus, jossa on kirjoitettu tarina keksityillä sukupuolilla? Siltähän tämä vähän kuulostaa, koska yleensä tämä menee juuri toisin päin. Nainen puuhaa ja mies lokkeilee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vain oma toimintaansa voi muuttaa, jos normaali keskustelu ei tuota tulosta. Joten vaihtoehto olisi tässä nyt se, että lopetat itse sellaisen sinulle normaalin joustamisen ja pienten palvelusten tekemisen toiselle ja aina toisen luo menemisen yms, kun kerran homma ei ole vastavuoroista.
Vastavuoroisuudenhan ei tarvi koskea aina somoja toimia, jos esim. mies vaikka korjaa pyöräsi, huoltaa autosi, vie lapsesi harrastuksiin ja ulkoiluttaa lemmikkisi jne, mutta ymmärsin, että vastavuoroisuus ap:n suhteessa on kokonaan vinksallaan.
On pieni mahdollisuus, että mies herää asiaan, kun kohtaa uuden arkitodellisuuden. Voi myös tulla ero. En kuitenkaan näe, että suhde voi kantaa hyvänä pitkän päälle, jos tällainen perustavanlaatuinen vastavuoroisuus puuttuu ja suhteen dynamiikka on näin aivan vinksallaan.
Itsekin olen sellainen, että olen aika joustava ja haluan mielelläni ilahduttaa toista arjessa. Mutta suhteessa homma toimii mielestäni vain, jos toinen on myös huomioonottavaa laatua. Minä tein omassa samanlaisia ongelmia sisältäneessä suhteessani siis käännöksen omassa toiminnassani. (Omassa suhteessani mies myös rakasti kyllä sanoilla ja sellaisella arjen läheisyydenosoituksilla.)
Mies huomautti sitten jossain vaiheessa, että hänestä tuntuu, etten panosta enää suhteeseen täysillä... Ei siis oikein tajunnut. Suhteessa alkoi jossain vaiheessa olla myös muita ongelmia, isolta osin juuri miehen perustavanlaatuisesta itsekkäästä luonteesta johtuen. Ja erohan se kohta oli käsillä.
Jos jollain tällainen itsekkyysongelma ei ole niin syvällä, niin ehkä hän voi ottaakin onkeensa, kun toinen muuttaa oman käytöksensä tasapainoon. Voi sitten tajuta, että kivempi kun molemmat joustaa je tekee toisilleen kivoja asioita, kuin ettei kumpikaan tee.
Tämä, että lyö "kostoksi" hanskat tiskiin on varma resepti erolle. Ihan yhtä hyvin voisi erota saman tien.
En näe AP:lle muuta vaihtoehtoa kuin puhua asiasta, ja jos ei mene perille niin erota. Pidemmän päälle ei jaksa yrittää, jos kokee että toinen ei tule yhtään vastaan.
Ei se ole mikään kosto, että muuttaa oman toiminnan niin, että on tasapuolista. Jos sanominen ei tuota tulosta. Joskus konkreettinen toiminta voi avatakin toisen silmiä. Jos sellaista potentiaalia ylipäätään on.
Kyllä suhteessa tuonkaltainen epäsuhta vaan alkaa tuntua ajan kanssa ikävältä ja raja tulee vastaan Ei halua enää tehdä samalla tavalla toisellakaan kuin ennen, kun suhteessa on isompi epäsuhtaisuus. Varsinkin jos kumppani pitää itsestäänselvyytenä sitä omaa panosta. Ei voi enää jatkaa samoin.
Toki todennäköistä on, ettei asia korjaannu näinkään ja ero tulee kuitenkin. Mutta miksei voisi koittaakin, jos kyseessä ei ole mikään aivan epäterve suhde ja rakkautta sekä halua yrittää kuitenkin vielä on? Kovin pitkään ei kannata varmastikaan sitä päätään seinään jäädä hakkaamaan, jos sellaiseksi näyttää menevän.
Eihän toi ole mitään yrittämistä, vaan itsensä himmailua. Vähän sama kuin jos rakastuneena tekee mieli pussata toista, mutta koska se toinen ei pussaa niin en sitten minäkään.
Ei se mitään korjaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onpa karsean tuntuista, että aletaan jotain aamiaisen tai muun tekemistä pitämään rakkauden osoituksena.
Kyllä se rakkaus ilmenee ennen muuta kauniissa puheessa, halaamisessa, läheisyydessä yms. enemmänkin, eikä jonkun palveluksen tekemisenä toiselle.
Ne kotiaskareet ja sapuskat nyt vaan on pakko jonkun tehdä huushollissa ja sellaiset ovat suhteessa enemmänkin sopimusasioita, kuka mitäkin osaa ja mitä on kiinnostunut tekemään. Jos ap on itse aikanaan omasta tahdostaan valinnut sen linjan, että hän on tehnyt vapaaehtoisia palveluksia toiselle ja itsekseen odottanut niille vastapalveluksia, niin kyllä semmoinen menee minusta 100% oman tyhmyyden piikkiin, jos ei sitten saakaan niitä vastapalveluksia.
Vierailija kirjoitti:
Onpa karsean tuntuista, että aletaan jotain aamiaisen tai muun tekemistä pitämään rakkauden osoituksena.
Kyllä se rakkaus ilmenee ennen muuta kauniissa puheessa, halaamisessa, läheisyydessä yms. enemmänkin, eikä jonkun palveluksen tekemisenä toiselle.
Ne kotiaskareet ja sapuskat nyt vaan on pakko jonkun tehdä huushollissa ja sellaiset ovat suhteessa enemmänkin sopimusasioita, kuka mitäkin osaa ja mitä on kiinnostunut tekemään. Jos ap on itse aikanaan omasta tahdostaan valinnut sen linjan, että hän on tehnyt vapaaehtoisia palveluksia toiselle ja itsekseen odottanut niille vastapalveluksia, niin kyllä semmoinen menee minusta 100% oman tyhmyyden piikkiin, jos ei sitten saakaan niitä vastapalveluksia.
Kuulostat ihmiseltä, jonka kanssa en haluaisi olla parisuhteessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oman puolison ex teki voileivätkin valmiiksi. Tein kyllä äkkiä selväksi, että minä en ole mikään äiti hänelle ja voitele leipiä. Myös pyykeissä hän kyseli ensi alkuun, että onko hänelle puhtaita vaatteita jossain. Oppi siinäkin nopeasti, että semmoisia tulee siten, kun käyttää pesukonetta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpa karsean tuntuista, että aletaan jotain aamiaisen tai muun tekemistä pitämään rakkauden osoituksena.
Kyllä se rakkaus ilmenee ennen muuta kauniissa puheessa, halaamisessa, läheisyydessä yms. enemmänkin, eikä jonkun palveluksen tekemisenä toiselle.
Ne kotiaskareet ja sapuskat nyt vaan on pakko jonkun tehdä huushollissa ja sellaiset ovat suhteessa enemmänkin sopimusasioita, kuka mitäkin osaa ja mitä on kiinnostunut tekemään. Jos ap on itse aikanaan omasta tahdostaan valinnut sen linjan, että hän on tehnyt vapaaehtoisia palveluksia toiselle ja itsekseen odottanut niille vastapalveluksia, niin kyllä semmoinen menee minusta 100% oman tyhmyyden piikkiin, jos ei sitten saakaan niitä vastapalveluksia.
Kuulostat ihmiseltä, jonka kanssa en haluaisi olla parisuhteessa.
Voin vakuuttaa, ettei varmasti tarvitsekaan, koska emme edes tunne.
Ja totuus on, että plvelijat ja puoliso ovat eri asioita, rakkaus ja suoritukset myös.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpa karsean tuntuista, että aletaan jotain aamiaisen tai muun tekemistä pitämään rakkauden osoituksena.
Kyllä se rakkaus ilmenee ennen muuta kauniissa puheessa, halaamisessa, läheisyydessä yms. enemmänkin, eikä jonkun palveluksen tekemisenä toiselle.
Ne kotiaskareet ja sapuskat nyt vaan on pakko jonkun tehdä huushollissa ja sellaiset ovat suhteessa enemmänkin sopimusasioita, kuka mitäkin osaa ja mitä on kiinnostunut tekemään. Jos ap on itse aikanaan omasta tahdostaan valinnut sen linjan, että hän on tehnyt vapaaehtoisia palveluksia toiselle ja itsekseen odottanut niille vastapalveluksia, niin kyllä semmoinen menee minusta 100% oman tyhmyyden piikkiin, jos ei sitten saakaan niitä vastapalveluksia.
Kuulostat ihmiseltä, jonka kanssa en haluaisi olla parisuhteessa.
Et haluaisi olla parisuhteessa ihmisen kanssa, joka sanoo, että "rakkaus ilmenee ennen muuta kauniissa puheessa, halaamisessa, läheisyydessä yms." 🤣🤣 Se kyllä kertoo paljon sinusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voitko esittää hänelle toiveita niistä missä kaipaisit hänen apuaan luonasi?
AP:
Olen kertonut. Useasti. Ja ne ei ole mitään isoja juttuja. Esimerkiksi: kun teen safkat mun luona silloin harvoin kun hän on, niin voisiko osallistua keittiön siivoamiseen. En mä mitään suursiivouksia tai pyykkejä pyydä pesemään.
Ehkä hän kaipaa sitä että komennat. ;)
AP:
Kertokaas naiset onko tää toksista vai ei?
Mun puolen vuosisadan kokemuksella: naiset tätä paheksuu toksiseksi, mutta silti jollain tasolla yllättävän moni nainen (ei kaikki!!!!!) tätä jotenkin kaipaa
Ja tätä nyt ei tarvitse yleistää koskemaan kaikkia!!
Minulta ehdoton ei komentamiselle. Kumminkaan päin. Kyllä muulla tavoin pitää saada homma sujumaan tai sitten lopettaa suhde.
Olettaisin, että moni nainen muutenkin saattaa kaivata mieheltä jonkinaista maskuliinista (tervettä) vahvuutta, ennemminkin kuin mitään komentamista. Itse tosin en ole erityisesti edes minkään niin voimakkaan maskuliinisuudenkaan perään.
Kyllä minusta sitä feiniinisyyttäkin kuitenkin jonkin verran löytyy, ja miehen kanssa siitä tulee ihan mukavaa polariteettiä kuitenkin yleensä suhteeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jonottajia löytyy lähempääkin, vähän liikaa menisi aikaa matkoihin puolin ja toisin täältä Etelä-Savosta. Haluaisin kyllä liittyä jonoon.
Oma ero on aika tuore, mies ei piitannut yhtään minun "aamiaisleivistäni". Erohaluni tuli hänelle yllätyksenä, hänen mielestään meillä oli kaikki hyvin vaikka vuoden ajan olin ottanut monta kertaa puheeksi, ettei meillä suhde toimi. Ehdotti päälle että pysyisimme ystävinä siten että tulee halutessaan minun passattavaksi, hänen panos olisi se että tulee paikalle. Tästä ihanasta tulevaisuudesta kun kieltäydyin meni ero aika rumaksi. Toivottavasti ap saat eron kivuttomammin. Ainakin onnellisen parisuhteen löytäminen on sinulla todennäköisempää kun jono ylttää kohta itärajalle asti. N44
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpa karsean tuntuista, että aletaan jotain aamiaisen tai muun tekemistä pitämään rakkauden osoituksena.
Kyllä se rakkaus ilmenee ennen muuta kauniissa puheessa, halaamisessa, läheisyydessä yms. enemmänkin, eikä jonkun palveluksen tekemisenä toiselle.
Ne kotiaskareet ja sapuskat nyt vaan on pakko jonkun tehdä huushollissa ja sellaiset ovat suhteessa enemmänkin sopimusasioita, kuka mitäkin osaa ja mitä on kiinnostunut tekemään. Jos ap on itse aikanaan omasta tahdostaan valinnut sen linjan, että hän on tehnyt vapaaehtoisia palveluksia toiselle ja itsekseen odottanut niille vastapalveluksia, niin kyllä semmoinen menee minusta 100% oman tyhmyyden piikkiin, jos ei sitten saakaan niitä vastapalveluksia.
Kuulostat ihmiseltä, jonka kanssa en haluaisi olla parisuhteessa.
Et haluaisi olla parisuhteessa ihmisen kanssa, joka sanoo, että "rakkaus ilmenee ennen muuta kauniissa puheessa, halaamisessa, läheisyydessä yms." 🤣🤣 Se kyllä kertoo paljon sinusta.
Totta. Puhe on aika kevyttä, samoin halaaminen ja läheisyys. Noita voi olla vaikka jonkun yhden illan hoidon kanssa.
Parisuhteessa pitää olla tuon lisäksi sellainen yhteinen tekemisen meininki ja synergia. Että toiseen voi myös tiukan paikan tullen luottaa, eikä saa vain lämpimiä sanoja. Tai että kutsutaan tyhmäksi, jos auttaa toista.
Mutta erilaisia ollaan.
Vierailija kirjoitti:
Jonottajia löytyy lähempääkin, vähän liikaa menisi aikaa matkoihin puolin ja toisin täältä Etelä-Savosta. Haluaisin kyllä liittyä jonoon.
Oma ero on aika tuore, mies ei piitannut yhtään minun "aamiaisleivistäni". Erohaluni tuli hänelle yllätyksenä, hänen mielestään meillä oli kaikki hyvin vaikka vuoden ajan olin ottanut monta kertaa puheeksi, ettei meillä suhde toimi. Ehdotti päälle että pysyisimme ystävinä siten että tulee halutessaan minun passattavaksi, hänen panos olisi se että tulee paikalle. Tästä ihanasta tulevaisuudesta kun kieltäydyin meni ero aika rumaksi. Toivottavasti ap saat eron kivuttomammin. Ainakin onnellisen parisuhteen löytäminen on sinulla todennäköisempää kun jono ylttää kohta itärajalle asti. N44
Kuulostaa todella tutulta.
Mitenköhän tällainen mies ymmärtää ystävyyden? Että mitä se hänelle tarkoittaa?
Ei sen tiskaamaan komentamisen tarvi olla vihaista tai negatiivista. Voi olla ihan ystävälliseen sävyyn ja huumorilla höystettyä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On tottunut siihen että teet paljon. Ihmiset on mukavuudenhaluisia. Mitä jos teette yhdessä aluksi, pyydä hänet mukaan, teette yhdessä ne leivät ja muut. Myöhemmin hän voi tehdä itsenäisestikin.
Tai sitten ei luota enää itseensä, että osaa.
Mitä ylivoimaista osaamista aamupalaleipien tekeminen vaatii? Vai puhutko jostain henkisestä osaamisesta?
Eihän aamupalaleipien tekeminen vaadikaan mitään. Mutta jos toisen rakkauden kieli ei ole aamupalaleivät, niin se ei ole. Sitä ei voi pakottaa. Sinä selkeästi haluat rakkaudenosoituksia aamupalaleivillä ja toinen ei ole aamupalaleipätyyppiä.
Minä en tykkäisi ollenkaan siitä, että toinen tekisi minulle aamupalaleivät. Haluan tehdä ne itse. Sama esimerkiksi hotelliaamiaisella. Mies halusi huomioida minua tuomalla, minulle syötävää. Onneksi mies ymmärsi heti, kun sanoin, että haluan valita ja ottaa itse syömiseni. Meillä on yhteiset aikuiset lapset, joten mistään tuoreesta suhteesta ei ole kyse.
Tärkeintä on kuunnella toista, jotta voi huomioida toista paremmin. Tärkeää on myös kertoa omat toiveet, koska muuten toinen voi kuvitella olevansa todella hyvä huomioija,,vaikka toimii juuri päinvastoin kuin pitäisi.
AP:
Tärkeintä on kuunnella toista tarkoittaako tämä sitä että:
- hän voisi vaikka kerran kolmessa kuukaudessa tehdä mulle aamupalan VAI- mun pitäisi vaan kuunnella ja ymmärtää että se myt vaan ei jostain tuntemattomasta syystä onnistu?
Haluan sanoa vielä että pelkät aamupalaleivät ei ole tässä se ainoa asia. Se vaan jotenkin symboloi koko tilannetta.Oletko kertonut hänelle että suhde on nyt kriisissä, koska hän ei osallistu tarpeeksi? Vai haetko vain syytä erolle ja siksi kyselet vain täällä?
AP: Oon tässä kertonut useasti että olen yrittänyt jutella aiheesta monta kertaa. En saa vaan vastausta. Yritän ymmärtää itseänikin. Jos jonkun uuden näkökulman saisin tähän.
Kuulostaa oudolta jos ei vastaa mitään. Mistä se voisi johtua?
AP: tää on mulle se suuri mysteeri.
Vastaamattomuus luultavasti johtuu siitä että hän ei ymmärrä kysymystä tai ongelmaasi tässä asiassa. Jossei ymmärrä sitä niin mitä siihen oikein voi sanoa.
Hän saattaa vaan kokea että nyt hän tekee jotain väärin mutta kukko ei käskien laula.
Jos erikseen pyydät jotain voi ollakin että se ei vahingossakaan tapahdu.
Itse toimin juuri näin. Se on vähän nurinkurista mutta en ole kenenkään käskytettävissä. Kaiken pitää lähteä omasta halusta tehdä jotain eikä siksi että joku pyytää tai käskee, edes nätisti.
AP:
Tämä on tässä tilanteessa ihan varmasti jotenkin totta. Kerro miten tilanne sitten pitäisi purkaa?Jos oikeasti ollaan menty tuohon, niin silloin keskustelu huomaavaisuudesta ei ole ollut keskustelua, vaan jonkinlaista vaatimista. Eihän kukaan voi olla niin herkkänahkainen, että ystävällisestä keskustelusta noin vetää herneen nenäänsä, että menee lakkoon.
Luulisi viisikymppisen jo ymmärtävän, että suhteen osapuolilla on oikeus pyytää toisiltaan itseään miellyttäviä asioita. Jos hän pyytää sinun apuasi "miesten töissä", ja saa sitä, niin tottakai hänen pitää tulla vastaan. Missä asioissa hän kokee tulevansa vastaan? Mitä hän antaa enemmän kuin sinä?
Mielestäni aika eikoinen olettamus, että ajattelee ensinnäkin lähtökohtaisesti kaikkien ihmisten olevan kaikinpuolin kivoja ja järkeviä. Tai toimivan loogisesti. Tai tasapuolisesti. Ja tekee tulkintansa tällaiselta pohjalta.
Luulisi ja luulisi. Ihmisiä on monenmoisia, ja kenellä mitäkin kompastuskiviä, vikoja ja sokeita pisteitä, pienenpiä ja suurempia.
"Eihän kukaan voi olla niin herkkänahkainen, että ystävällisestä keskustelusta noin vetää herneen nenäänsä, että menee lakkoon."
Esimerkiksi tämäntyyppisesti toimivia ihmisiä on aika paljon. En tiedä onko ap:n puoliso tällainen, ei tullut ihan se kuva itselleni ja voi olla kyse jostain muusta, mutta noin niinkuin yleisesti ottaen.
""Eihän kukaan voi olla niin herkkänahkainen, että ystävällisestä keskustelusta noin vetää herneen nenäänsä, että menee lakkoon.""
Et ole tavannut isääni.
Tää olis voinut olla myös mun kommentti. Sen lisäksi loukkaantuu suurieleisesti ja lähtee ulos ovet paukkuen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vain oma toimintaansa voi muuttaa, jos normaali keskustelu ei tuota tulosta. Joten vaihtoehto olisi tässä nyt se, että lopetat itse sellaisen sinulle normaalin joustamisen ja pienten palvelusten tekemisen toiselle ja aina toisen luo menemisen yms, kun kerran homma ei ole vastavuoroista.
Vastavuoroisuudenhan ei tarvi koskea aina somoja toimia, jos esim. mies vaikka korjaa pyöräsi, huoltaa autosi, vie lapsesi harrastuksiin ja ulkoiluttaa lemmikkisi jne, mutta ymmärsin, että vastavuoroisuus ap:n suhteessa on kokonaan vinksallaan.
On pieni mahdollisuus, että mies herää asiaan, kun kohtaa uuden arkitodellisuuden. Voi myös tulla ero. En kuitenkaan näe, että suhde voi kantaa hyvänä pitkän päälle, jos tällainen perustavanlaatuinen vastavuoroisuus puuttuu ja suhteen dynamiikka on näin aivan vinksallaan.
Itsekin olen sellainen, että olen aika joustava ja haluan mielelläni ilahduttaa toista arjessa. Mutta suhteessa homma toimii mielestäni vain, jos toinen on myös huomioonottavaa laatua. Minä tein omassa samanlaisia ongelmia sisältäneessä suhteessani siis käännöksen omassa toiminnassani. (Omassa suhteessani mies myös rakasti kyllä sanoilla ja sellaisella arjen läheisyydenosoituksilla.)
Mies huomautti sitten jossain vaiheessa, että hänestä tuntuu, etten panosta enää suhteeseen täysillä... Ei siis oikein tajunnut. Suhteessa alkoi jossain vaiheessa olla myös muita ongelmia, isolta osin juuri miehen perustavanlaatuisesta itsekkäästä luonteesta johtuen. Ja erohan se kohta oli käsillä.
Jos jollain tällainen itsekkyysongelma ei ole niin syvällä, niin ehkä hän voi ottaakin onkeensa, kun toinen muuttaa oman käytöksensä tasapainoon. Voi sitten tajuta, että kivempi kun molemmat joustaa je tekee toisilleen kivoja asioita, kuin ettei kumpikaan tee.
Tämä, että lyö "kostoksi" hanskat tiskiin on varma resepti erolle. Ihan yhtä hyvin voisi erota saman tien.
En näe AP:lle muuta vaihtoehtoa kuin puhua asiasta, ja jos ei mene perille niin erota. Pidemmän päälle ei jaksa yrittää, jos kokee että toinen ei tule yhtään vastaan.
Ei se ole mikään kosto, että muuttaa oman toiminnan niin, että on tasapuolista. Jos sanominen ei tuota tulosta. Joskus konkreettinen toiminta voi avatakin toisen silmiä. Jos sellaista potentiaalia ylipäätään on.
Kyllä suhteessa tuonkaltainen epäsuhta vaan alkaa tuntua ajan kanssa ikävältä ja raja tulee vastaan Ei halua enää tehdä samalla tavalla toisellakaan kuin ennen, kun suhteessa on isompi epäsuhtaisuus. Varsinkin jos kumppani pitää itsestäänselvyytenä sitä omaa panosta. Ei voi enää jatkaa samoin.
Toki todennäköistä on, ettei asia korjaannu näinkään ja ero tulee kuitenkin. Mutta miksei voisi koittaakin, jos kyseessä ei ole mikään aivan epäterve suhde ja rakkautta sekä halua yrittää kuitenkin vielä on? Kovin pitkään ei kannata varmastikaan sitä päätään seinään jäädä hakkaamaan, jos sellaiseksi näyttää menevän.
Eihän toi ole mitään yrittämistä, vaan itsensä himmailua. Vähän sama kuin jos rakastuneena tekee mieli pussata toista, mutta koska se toinen ei pussaa niin en sitten minäkään.
Ei se mitään korjaa.
Kyllä tuo on yritys oikaista suhde terveellisemmälle ja tasapuolisemmalle raiteelle.
Olemme samaa mieltä siitä, että todennäköisempää on kuitenkin se, että tuossa pisteessä ei tule onnistumaan, vaan se ero on edessä kuitenkin. Joskus voi kuitenkin toimia.
Oman käytöksen muuttaminen ylipäätään muissakin asioissa parisuhteessa, on kuitenkin usein ihan hyvä keino muuttaa sitä omaa suhdettaan tai suhteen dynamiikkaa. Usein parempi, kuin vaikka sanoa uudestaan ja uudestaan. Esim jos harmittaa, että pyykkihuolto on jäänyt vain omille harteille, niin voi vain alkaa pestä omat pyykkinsä ja jättää toisen pyykit hänen omaksi huolekseen.
En ymmärtänyt tuota pussaamisesimerkkiä tässä yhteydessä. On hankalaa, jos halut läheisyyteen ja läheisyydenosoituksiin on kovin erilaiset.
Tottakai on ihan kaikenlaisia ihmisiä. Kaikki eivät osaa ollenkaan olla parisuhteessa tai missään vastavuoroisessa suhteessa. Se on sitten oma valinta, että haluaako sellaisen kanssa olla.