Suhdemysteeri ratkaistavaksi!!! Yksipuoliset teot parisuhteessa??
Aloimme seurustella muutama vuosi sitten. Kuten usein, alku oli helppo: rakkaus kantoi ja arki jäi taka-alalle. Molemmilla oli omat kodit, mökit, aikuiset lapset ja vaativat työt.
Ajan myötä huomasin, että suhteemme alkoi rakentua pitkälti minun joustamiseni varaan. Vietimme aikaa lähes aina hänen luonaan tai hänen mökillään. Tein mielelläni niin sanottuja miesten töitä korjasin, kannoin, huolsin. Hänen kotonaan hoidin arjen pieniä asioita: tiskejä, kahvit, pieniä fiksauksia. Elin kuin yhteisessä kodissa. Keittelin meille usein kahvit, tein molemmille aamiaiset, tein pääosin meidän yhteiset ruoat, suunnittelin ja toteutin yhteiset reissut, ajelin autolla hänen luokseen, jne jne.
Hiljalleen aloin toivoa vastavuoroisuutta. En suuria asioita pieniä eleitä. Että joskus hänkin tekisi jotain minun luonani vaikka keittiössä. Tekisi vaikka joskus minullekin aamiaisleivät.
Keskusteluja käytiin monta. Vastauksia tuli laidasta laitaan: en osaa, en pysty, koen sen pakottamisena. Tai ei vastausta lainkaan. Samaan aikaan sain viesteissä paljon rakkautta ja kauniita sanoja.
Minulle aamiaisleivistä tuli symboli koko keskustelulle. Ei siksi, että se itsessään olisi maailman tärkein asia vaan siksi, että kaipaan tunnetta, että toinen haluaa tehdä minulle jotain pientä, ilman pyyntöä. Aamupalan tekeminen oli keskustelussa helppo esimerkki, koska kukaan ei voi sanoa että se on liian raskas asia pyydetty. Halusin että rakkaus näkyy myös teoissa, ei vain sanoissa.
Olen alkanut miettiä: voiko suhde toimia, jos arki ei ole vastavuoroista? Jos toinen rakastaa sanoilla, mutta ei teoilla? En siis ole saanut vastausta kysymykseen "Miksi et tee tai halua tehdä minulle aamiaista joskus" ja se häiritsee todella paljon.
Kommentit (241)
AP:
Tässä taitaa jengi tosiaan sotkea nyt ton ekan kommentoijan minuksi. En ole.
- .. siitä kuinka paljon teen missäkin. Yritin sanoa etten mä tietenkään hänen luonaan pese hänen pyykkejään tai siivoo kotia perusteellisesti tms. Vaan se mitä ollaan kimpassa safkailut, niiden siivoamiset ja muut hoidan vähintään puoliksi. Lisäksi näitä muita duuneja joita hän tekee omassa kodissaan toki paljon. Prosentti olkoon mitä tahansa. Ei siis asuta mitenkään pitkiä pätkiä yhdessä.
- .. jos joku luulee että oon äidin helmoista tyttöystävien helmoihin siirtynyt reppana. Menetin äitini jo hyvin nuorena. Olen itsestäni pitänyt aina huolta. En sinällään tarvitse naista arjessa. Paitsi rakkausmielessä.
Mut joo. Näillä palstoilla ei taideta lukea kaikkea ennen kuin kuohahtaa.. 😅 ..
Vierailija kirjoitti:
AP:
Tässä taitaa jengi tosiaan sotkea nyt ton ekan kommentoijan minuksi. En ole.
- .. siitä kuinka paljon teen missäkin. Yritin sanoa etten mä tietenkään hänen luonaan pese hänen pyykkejään tai siivoo kotia perusteellisesti tms. Vaan se mitä ollaan kimpassa safkailut, niiden siivoamiset ja muut hoidan vähintään puoliksi. Lisäksi näitä muita duuneja joita hän tekee omassa kodissaan toki paljon. Prosentti olkoon mitä tahansa. Ei siis asuta mitenkään pitkiä pätkiä yhdessä.
- .. jos joku luulee että oon äidin helmoista tyttöystävien helmoihin siirtynyt reppana. Menetin äitini jo hyvin nuorena. Olen itsestäni pitänyt aina huolta. En sinällään tarvitse naista arjessa. Paitsi rakkausmielessä.
Mut joo. Näillä palstoilla ei taideta lukea kaikkea ennen kuin kuohahtaa.. 😅 ..
Ja..
- mulle jotenkin ei ole vaihtoehto että taantuisin samalle tasolle. Ei meillä ole sitten suhdetta. Tuntuisi kostamiselta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
AP:
Tässä taitaa jengi tosiaan sotkea nyt ton ekan kommentoijan minuksi. En ole.
- .. siitä kuinka paljon teen missäkin. Yritin sanoa etten mä tietenkään hänen luonaan pese hänen pyykkejään tai siivoo kotia perusteellisesti tms. Vaan se mitä ollaan kimpassa safkailut, niiden siivoamiset ja muut hoidan vähintään puoliksi. Lisäksi näitä muita duuneja joita hän tekee omassa kodissaan toki paljon. Prosentti olkoon mitä tahansa. Ei siis asuta mitenkään pitkiä pätkiä yhdessä.
- .. jos joku luulee että oon äidin helmoista tyttöystävien helmoihin siirtynyt reppana. Menetin äitini jo hyvin nuorena. Olen itsestäni pitänyt aina huolta. En sinällään tarvitse naista arjessa. Paitsi rakkausmielessä.
Mut joo. Näillä palstoilla ei taideta lukea kaikkea ennen kuin kuohahtaa.. 😅 ..
Ja..
- mulle jotenkin ei ole vaihtoehto että taantuisin samalle tasolle. Ei meillä ole sitten suhdetta. Tuntuisi kostamiselta.
No jospa se samanlainen käytös aukaisisi kuningattaren silmät kysymään miksi olet muuttunut (yhtä tasavertaiseksi kuin sinä)
Mä juon itse aamulla ainoastaan vihreää teetä, syön vasta lounaalla. Silti voisin tehdä toiselle aamiaisleivät valmiiksi ja vaikka ne jääkaappiin odottamaan että mies herää myöhemmin. Voin myös laittaa kahvin valmiiksi koneeseen ja veden niin mies herätessään painaa nappulaa ja kahvi tulee sillä välin kun käy suihkussa. Sieltä suoraan valmiiseen aamiaispöytään siis. Vk.loppuna voisin leipästä vaikka tuoreet sämpylät😄 tai jauhelihapiirakan (pellillisen, jos mies mun leipomuksista tykkää). Eikä mun ole vaikea muistaa millaisista aamiaisleivistä mies tykkää. Juu ja haluan miehen jonka rakkauden kieli on samanlainen, puhe ja sitten toiminta kertovat samaa sanomaa. Pelkät sydämet viesteissä ei mulle riittäisi, niitähän antavat puolitututkin.
Vierailija kirjoitti:
Joko tulit pihatöistä?
AP: takapihallakin toimii netti. 😅
Vierailija kirjoitti:
Mä juon itse aamulla ainoastaan vihreää teetä, syön vasta lounaalla. Silti voisin tehdä toiselle aamiaisleivät valmiiksi ja vaikka ne jääkaappiin odottamaan että mies herää myöhemmin. Voin myös laittaa kahvin valmiiksi koneeseen ja veden niin mies herätessään painaa nappulaa ja kahvi tulee sillä välin kun käy suihkussa. Sieltä suoraan valmiiseen aamiaispöytään siis. Vk.loppuna voisin leipästä vaikka tuoreet sämpylät😄 tai jauhelihapiirakan (pellillisen, jos mies mun leipomuksista tykkää). Eikä mun ole vaikea muistaa millaisista aamiaisleivistä mies tykkää. Juu ja haluan miehen jonka rakkauden kieli on samanlainen, puhe ja sitten toiminta kertovat samaa sanomaa. Pelkät sydämet viesteissä ei mulle riittäisi, niitähän antavat puolitututkin.
AP: Ei suhteessä olo munkaan mielestä tän kummempaa ja vaikeempaa ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
AP:
Tässä taitaa jengi tosiaan sotkea nyt ton ekan kommentoijan minuksi. En ole.
- .. siitä kuinka paljon teen missäkin. Yritin sanoa etten mä tietenkään hänen luonaan pese hänen pyykkejään tai siivoo kotia perusteellisesti tms. Vaan se mitä ollaan kimpassa safkailut, niiden siivoamiset ja muut hoidan vähintään puoliksi. Lisäksi näitä muita duuneja joita hän tekee omassa kodissaan toki paljon. Prosentti olkoon mitä tahansa. Ei siis asuta mitenkään pitkiä pätkiä yhdessä.
- .. jos joku luulee että oon äidin helmoista tyttöystävien helmoihin siirtynyt reppana. Menetin äitini jo hyvin nuorena. Olen itsestäni pitänyt aina huolta. En sinällään tarvitse naista arjessa. Paitsi rakkausmielessä.
Mut joo. Näillä palstoilla ei taideta lukea kaikkea ennen kuin kuohahtaa.. 😅 ..
Ja..
- mulle jotenkin ei ole vaihtoehto että taantuisin samalle tasolle. Ei meillä ole sitten suhdetta. Tuntuisi kostamiselta.No jospa se samanlainen käytös aukaisisi kuningattaren silmät kysymään miksi olet muuttunut (yhtä tasavertaiseksi kuin sinä)
AP: jollain voi toimii. Muttei tässä tapauksessa kuningatar ole niin tyhmä ettei tajuaisi mun puheesta jo tätä tilannetta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voitko esittää hänelle toiveita niistä missä kaipaisit hänen apuaan luonasi?
AP:
Olen kertonut. Useasti. Ja ne ei ole mitään isoja juttuja. Esimerkiksi: kun teen safkat mun luona silloin harvoin kun hän on, niin voisiko osallistua keittiön siivoamiseen. En mä mitään suursiivouksia tai pyykkejä pyydä pesemään.
Ehkä hän kaipaa sitä että komennat. ;)
AP:
Kertokaas naiset onko tää toksista vai ei?
Mun puolen vuosisadan kokemuksella: naiset tätä paheksuu toksiseksi, mutta silti jollain tasolla yllättävän moni nainen (ei kaikki!!!!!) tätä jotenkin kaipaa
Ja tätä nyt ei tarvitse yleistää koskemaan kaikkia!!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On tottunut siihen että teet paljon. Ihmiset on mukavuudenhaluisia. Mitä jos teette yhdessä aluksi, pyydä hänet mukaan, teette yhdessä ne leivät ja muut. Myöhemmin hän voi tehdä itsenäisestikin.
Tai sitten ei luota enää itseensä, että osaa.
Mitä ylivoimaista osaamista aamupalaleipien tekeminen vaatii? Vai puhutko jostain henkisestä osaamisesta?
Kertomus elävästä elämästä. Toiselle ei kelpaa kuin tietynlainen leipä tietynlaisten päällisten kanssa tietyllä lailla aseteltuna. Toinen ei vaan osaa tehdä sellaista leipää joka kelpaisi.
Kun on ollut vuosia yhdessä, kuten ap, tietää kyllä toisen leipämieltymykset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vain oma toimintaansa voi muuttaa, jos normaali keskustelu ei tuota tulosta. Joten vaihtoehto olisi tässä nyt se, että lopetat itse sellaisen sinulle normaalin joustamisen ja pienten palvelusten tekemisen toiselle ja aina toisen luo menemisen yms, kun kerran homma ei ole vastavuoroista.
Vastavuoroisuudenhan ei tarvi koskea aina somoja toimia, jos esim. mies vaikka korjaa pyöräsi, huoltaa autosi, vie lapsesi harrastuksiin ja ulkoiluttaa lemmikkisi jne, mutta ymmärsin, että vastavuoroisuus ap:n suhteessa on kokonaan vinksallaan.
On pieni mahdollisuus, että mies herää asiaan, kun kohtaa uuden arkitodellisuuden. Voi myös tulla ero. En kuitenkaan näe, että suhde voi kantaa hyvänä pitkän päälle, jos tällainen perustavanlaatuinen vastavuoroisuus puuttuu ja suhteen dynamiikka on näin aivan vinksallaan.
Itsekin olen sellainen, että olen aika joustava ja haluan mielelläni ilahduttaa toista arjessa. Mutta suhteessa homma toimii mielestäni vain, jos toinen on myös huomioonottavaa laatua. Minä tein omassa samanlaisia ongelmia sisältäneessä suhteessani siis käännöksen omassa toiminnassani. (Omassa suhteessani mies myös rakasti kyllä sanoilla ja sellaisella arjen läheisyydenosoituksilla.)
Mies huomautti sitten jossain vaiheessa, että hänestä tuntuu, etten panosta enää suhteeseen täysillä... Ei siis oikein tajunnut. Suhteessa alkoi jossain vaiheessa olla myös muita ongelmia, isolta osin juuri miehen perustavanlaatuisesta itsekkäästä luonteesta johtuen. Ja erohan se kohta oli käsillä.
Jos jollain tällainen itsekkyysongelma ei ole niin syvällä, niin ehkä hän voi ottaakin onkeensa, kun toinen muuttaa oman käytöksensä tasapainoon. Voi sitten tajuta, että kivempi kun molemmat joustaa je tekee toisilleen kivoja asioita, kuin ettei kumpikaan tee.
Tämä, että lyö "kostoksi" hanskat tiskiin on varma resepti erolle. Ihan yhtä hyvin voisi erota saman tien.
En näe AP:lle muuta vaihtoehtoa kuin puhua asiasta, ja jos ei mene perille niin erota. Pidemmän päälle ei jaksa yrittää, jos kokee että toinen ei tule yhtään vastaan.
Ei se ole mikään kosto, että muuttaa oman toiminnan niin, että on tasapuolista. Jos sanominen ei tuota tulosta. Joskus konkreettinen toiminta voi avatakin toisen silmiä. Jos sellaista potentiaalia ylipäätään on.
Kyllä suhteessa tuonkaltainen epäsuhta vaan alkaa tuntua ajan kanssa ikävältä ja raja tulee vastaan Ei halua enää tehdä samalla tavalla toisellakaan kuin ennen, kun suhteessa on isompi epäsuhtaisuus. Varsinkin jos kumppani pitää itsestäänselvyytenä sitä omaa panosta. Ei voi enää jatkaa samoin.
Toki todennäköistä on, ettei asia korjaannu näinkään ja ero tulee kuitenkin. Mutta miksei voisi koittaakin, jos kyseessä ei ole mikään aivan epäterve suhde ja rakkautta sekä halua yrittää kuitenkin vielä on? Kovin pitkään ei kannata varmastikaan sitä päätään seinään jäädä hakkaamaan, jos sellaiseksi näyttää menevän.
No siis eihän tuo mies rakasta, koska rakastamalleen ihmisille näyttää sen rakkauden myös teoilla. Huuliaan voi kuka tahansa liikutella ihan vaan lämpimikseen, ja monet tällaiset "emäntää" etsivät miehet liikuttelevat huuliaan vaan sen takia, että saavat naisen pysymään emäntäroolissa miehen omaksi hyödyksi.
Vai jättäisitkö sinä huomioimatta miestäsi myös teoin? Et, koska rakastat häntä.
Eli kun mies jättää sinut huomioimatta myös teoin, niin mitä hän kertoo sinulle?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
AP:
Tässä taitaa jengi tosiaan sotkea nyt ton ekan kommentoijan minuksi. En ole.
- .. siitä kuinka paljon teen missäkin. Yritin sanoa etten mä tietenkään hänen luonaan pese hänen pyykkejään tai siivoo kotia perusteellisesti tms. Vaan se mitä ollaan kimpassa safkailut, niiden siivoamiset ja muut hoidan vähintään puoliksi. Lisäksi näitä muita duuneja joita hän tekee omassa kodissaan toki paljon. Prosentti olkoon mitä tahansa. Ei siis asuta mitenkään pitkiä pätkiä yhdessä.
- .. jos joku luulee että oon äidin helmoista tyttöystävien helmoihin siirtynyt reppana. Menetin äitini jo hyvin nuorena. Olen itsestäni pitänyt aina huolta. En sinällään tarvitse naista arjessa. Paitsi rakkausmielessä.
Mut joo. Näillä palstoilla ei taideta lukea kaikkea ennen kuin kuohahtaa.. 😅 ..
Ja..
- mulle jotenkin ei ole vaihtoehto että taantuisin samalle tasolle. Ei meillä ole sitten suhdetta. Tuntuisi kostamiselta.No jospa se samanlainen käytös aukaisisi kuningattaren silmät kysymään miksi olet muuttunut (yhtä tasavertaiseksi kuin sinä)
AP: jollain voi toimii. Muttei tässä tapauksessa kuningatar ole niin tyhmä ettei tajuaisi mun puheesta jo tätä tilannetta.
No mutta miksei sitten ole vastannut mitään?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voitko esittää hänelle toiveita niistä missä kaipaisit hänen apuaan luonasi?
AP:
Olen kertonut. Useasti. Ja ne ei ole mitään isoja juttuja. Esimerkiksi: kun teen safkat mun luona silloin harvoin kun hän on, niin voisiko osallistua keittiön siivoamiseen. En mä mitään suursiivouksia tai pyykkejä pyydä pesemään.
Ehkä hän kaipaa sitä että komennat. ;)
AP:
Kertokaas naiset onko tää toksista vai ei?
Mun puolen vuosisadan kokemuksella: naiset tätä paheksuu toksiseksi, mutta silti jollain tasolla yllättävän moni nainen (ei kaikki!!!!!) tätä jotenkin kaipaa
Ja tätä nyt ei tarvitse yleistää koskemaan kaikkia!!
Riippuu kai siitä miten sen tekee ja mikä on yleinen tunnelma silloin.
Vierailija kirjoitti:
No siis eihän tuo mies rakasta, koska rakastamalleen ihmisille näyttää sen rakkauden myös teoilla. Huuliaan voi kuka tahansa liikutella ihan vaan lämpimikseen, ja monet tällaiset "emäntää" etsivät miehet liikuttelevat huuliaan vaan sen takia, että saavat naisen pysymään emäntäroolissa miehen omaksi hyödyksi.
Vai jättäisitkö sinä huomioimatta miestäsi myös teoin? Et, koska rakastat häntä.
Eli kun mies jättää sinut huomioimatta myös teoin, niin mitä hän kertoo sinulle?
Anteeksi, ap oli siis mies. Ehdin lukea vain aloituksen.
Mutta, ihan sama; jos puoliso ei tee osuuttaan yhteisen parisuhteen hyväksi ja huomioi tasapuolisesti, puoliso on a) välinpitämätön b) lokki c) autisti tai muu sosiaalisesti rajoittunut.
Vielä, kun lisätään tuohon se, että ap:n kumppani ei pysty keskustelemaan näinkään simpppelistä asiasta, vaan menee lukkoon tai ei osaa sanoa, niin mitä tehdään, kun eteen tulee ihan oikea kova kriisi? Jättääkö puoliso ap:n kärvistelemään ja selviämään yksin? Vai meneekö vaan lukkoon?
Ihan oikeita varoitusmerkkejä (olipa niiden juurisyy mikä tahansa), eikä mitään pientä harmistusta siitä, että nainen ei olekaan yhtä huomaavainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On tottunut siihen että teet paljon. Ihmiset on mukavuudenhaluisia. Mitä jos teette yhdessä aluksi, pyydä hänet mukaan, teette yhdessä ne leivät ja muut. Myöhemmin hän voi tehdä itsenäisestikin.
Tai sitten ei luota enää itseensä, että osaa.
Mitä ylivoimaista osaamista aamupalaleipien tekeminen vaatii? Vai puhutko jostain henkisestä osaamisesta?
Eihän aamupalaleipien tekeminen vaadikaan mitään. Mutta jos toisen rakkauden kieli ei ole aamupalaleivät, niin se ei ole. Sitä ei voi pakottaa. Sinä selkeästi haluat rakkaudenosoituksia aamupalaleivillä ja toinen ei ole aamupalaleipätyyppiä.
Minä en tykkäisi ollenkaan siitä, että toinen tekisi minulle aamupalaleivät. Haluan tehdä ne itse. Sama esimerkiksi hotelliaamiaisella. Mies halusi huomioida minua tuomalla, minulle syötävää. Onneksi mies ymmärsi heti, kun sanoin, että haluan valita ja ottaa itse syömiseni. Meillä on yhteiset aikuiset lapset, joten mistään tuoreesta suhteesta ei ole kyse.
Tärkeintä on kuunnella toista, jotta voi huomioida toista paremmin. Tärkeää on myös kertoa omat toiveet, koska muuten toinen voi kuvitella olevansa todella hyvä huomioija,,vaikka toimii juuri päinvastoin kuin pitäisi.
AP:
Tärkeintä on kuunnella toista tarkoittaako tämä sitä että:
- hän voisi vaikka kerran kolmessa kuukaudessa tehdä mulle aamupalan VAI- mun pitäisi vaan kuunnella ja ymmärtää että se myt vaan ei jostain tuntemattomasta syystä onnistu?
Haluan sanoa vielä että pelkät aamupalaleivät ei ole tässä se ainoa asia. Se vaan jotenkin symboloi koko tilannetta.Oletko kertonut hänelle että suhde on nyt kriisissä, koska hän ei osallistu tarpeeksi? Vai haetko vain syytä erolle ja siksi kyselet vain täällä?
AP: Oon tässä kertonut useasti että olen yrittänyt jutella aiheesta monta kertaa. En saa vaan vastausta. Yritän ymmärtää itseänikin. Jos jonkun uuden näkökulman saisin tähän.
Kuulostaa oudolta jos ei vastaa mitään. Mistä se voisi johtua?
AP: tää on mulle se suuri mysteeri.
Vastaamattomuus luultavasti johtuu siitä että hän ei ymmärrä kysymystä tai ongelmaasi tässä asiassa. Jossei ymmärrä sitä niin mitä siihen oikein voi sanoa.
Hän saattaa vaan kokea että nyt hän tekee jotain väärin mutta kukko ei käskien laula.
Jos erikseen pyydät jotain voi ollakin että se ei vahingossakaan tapahdu.
Itse toimin juuri näin. Se on vähän nurinkurista mutta en ole kenenkään käskytettävissä. Kaiken pitää lähteä omasta halusta tehdä jotain eikä siksi että joku pyytää tai käskee, edes nätisti.
AP:
Tämä on tässä tilanteessa ihan varmasti jotenkin totta. Kerro miten tilanne sitten pitäisi purkaa?Jos oikeasti ollaan menty tuohon, niin silloin keskustelu huomaavaisuudesta ei ole ollut keskustelua, vaan jonkinlaista vaatimista. Eihän kukaan voi olla niin herkkänahkainen, että ystävällisestä keskustelusta noin vetää herneen nenäänsä, että menee lakkoon.
Luulisi viisikymppisen jo ymmärtävän, että suhteen osapuolilla on oikeus pyytää toisiltaan itseään miellyttäviä asioita. Jos hän pyytää sinun apuasi "miesten töissä", ja saa sitä, niin tottakai hänen pitää tulla vastaan. Missä asioissa hän kokee tulevansa vastaan? Mitä hän antaa enemmän kuin sinä?
Mielestäni aika eikoinen olettamus, että ajattelee ensinnäkin lähtökohtaisesti kaikkien ihmisten olevan kaikinpuolin kivoja ja järkeviä. Tai toimivan loogisesti. Tai tasapuolisesti. Ja tekee tulkintansa tällaiselta pohjalta.
Luulisi ja luulisi. Ihmisiä on monenmoisia, ja kenellä mitäkin kompastuskiviä, vikoja ja sokeita pisteitä, pienenpiä ja suurempia.
"Eihän kukaan voi olla niin herkkänahkainen, että ystävällisestä keskustelusta noin vetää herneen nenäänsä, että menee lakkoon."
Esimerkiksi tämäntyyppisesti toimivia ihmisiä on aika paljon. En tiedä onko ap:n puoliso tällainen, ei tullut ihan se kuva itselleni ja voi olla kyse jostain muusta, mutta noin niinkuin yleisesti ottaen.
Olisin itse erittäin huolissani, että tuon esille kumppanilleni asioita, joiden haluaisin muuttuvan parisuhteessa, koska parisuhteen nykytilanne tekee minut surulliseksi, ja puoliso ei sen vertaa vaivaudu meidän yhteisen hyvän eteen, että tulisi vastaan. Kokisin, että kumppani ei ota minua tosissaan, vaan ajattelee omaa napaansa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On tottunut siihen että teet paljon. Ihmiset on mukavuudenhaluisia. Mitä jos teette yhdessä aluksi, pyydä hänet mukaan, teette yhdessä ne leivät ja muut. Myöhemmin hän voi tehdä itsenäisestikin.
Tai sitten ei luota enää itseensä, että osaa.
Mitä ylivoimaista osaamista aamupalaleipien tekeminen vaatii? Vai puhutko jostain henkisestä osaamisesta?
Eihän aamupalaleipien tekeminen vaadikaan mitään. Mutta jos toisen rakkauden kieli ei ole aamupalaleivät, niin se ei ole. Sitä ei voi pakottaa. Sinä selkeästi haluat rakkaudenosoituksia aamupalaleivillä ja toinen ei ole aamupalaleipätyyppiä.
Minä en tykkäisi ollenkaan siitä, että toinen tekisi minulle aamupalaleivät. Haluan tehdä ne itse. Sama esimerkiksi hotelliaamiaisella. Mies halusi huomioida minua tuomalla, minulle syötävää. Onneksi mies ymmärsi heti, kun sanoin, että haluan valita ja ottaa itse syömiseni. Meillä on yhteiset aikuiset lapset, joten mistään tuoreesta suhteesta ei ole kyse.
Tärkeintä on kuunnella toista, jotta voi huomioida toista paremmin. Tärkeää on myös kertoa omat toiveet, koska muuten toinen voi kuvitella olevansa todella hyvä huomioija,,vaikka toimii juuri päinvastoin kuin pitäisi.
AP:
Tärkeintä on kuunnella toista tarkoittaako tämä sitä että:
- hän voisi vaikka kerran kolmessa kuukaudessa tehdä mulle aamupalan VAI- mun pitäisi vaan kuunnella ja ymmärtää että se myt vaan ei jostain tuntemattomasta syystä onnistu?
Haluan sanoa vielä että pelkät aamupalaleivät ei ole tässä se ainoa asia. Se vaan jotenkin symboloi koko tilannetta.Oletko kertonut hänelle että suhde on nyt kriisissä, koska hän ei osallistu tarpeeksi? Vai haetko vain syytä erolle ja siksi kyselet vain täällä?
AP: Oon tässä kertonut useasti että olen yrittänyt jutella aiheesta monta kertaa. En saa vaan vastausta. Yritän ymmärtää itseänikin. Jos jonkun uuden näkökulman saisin tähän.
Kuulostaa oudolta jos ei vastaa mitään. Mistä se voisi johtua?
AP: tää on mulle se suuri mysteeri.
Vastaamattomuus luultavasti johtuu siitä että hän ei ymmärrä kysymystä tai ongelmaasi tässä asiassa. Jossei ymmärrä sitä niin mitä siihen oikein voi sanoa.
Hän saattaa vaan kokea että nyt hän tekee jotain väärin mutta kukko ei käskien laula.
Jos erikseen pyydät jotain voi ollakin että se ei vahingossakaan tapahdu.
Itse toimin juuri näin. Se on vähän nurinkurista mutta en ole kenenkään käskytettävissä. Kaiken pitää lähteä omasta halusta tehdä jotain eikä siksi että joku pyytää tai käskee, edes nätisti.
AP:
Tämä on tässä tilanteessa ihan varmasti jotenkin totta. Kerro miten tilanne sitten pitäisi purkaa?Jos oikeasti ollaan menty tuohon, niin silloin keskustelu huomaavaisuudesta ei ole ollut keskustelua, vaan jonkinlaista vaatimista. Eihän kukaan voi olla niin herkkänahkainen, että ystävällisestä keskustelusta noin vetää herneen nenäänsä, että menee lakkoon.
Luulisi viisikymppisen jo ymmärtävän, että suhteen osapuolilla on oikeus pyytää toisiltaan itseään miellyttäviä asioita. Jos hän pyytää sinun apuasi "miesten töissä", ja saa sitä, niin tottakai hänen pitää tulla vastaan. Missä asioissa hän kokee tulevansa vastaan? Mitä hän antaa enemmän kuin sinä?
Mielestäni aika eikoinen olettamus, että ajattelee ensinnäkin lähtökohtaisesti kaikkien ihmisten olevan kaikinpuolin kivoja ja järkeviä. Tai toimivan loogisesti. Tai tasapuolisesti. Ja tekee tulkintansa tällaiselta pohjalta.
Luulisi ja luulisi. Ihmisiä on monenmoisia, ja kenellä mitäkin kompastuskiviä, vikoja ja sokeita pisteitä, pienenpiä ja suurempia.
"Eihän kukaan voi olla niin herkkänahkainen, että ystävällisestä keskustelusta noin vetää herneen nenäänsä, että menee lakkoon."
Esimerkiksi tämäntyyppisesti toimivia ihmisiä on aika paljon. En tiedä onko ap:n puoliso tällainen, ei tullut ihan se kuva itselleni ja voi olla kyse jostain muusta, mutta noin niinkuin yleisesti ottaen.
""Eihän kukaan voi olla niin herkkänahkainen, että ystävällisestä keskustelusta noin vetää herneen nenäänsä, että menee lakkoon.""
Et ole tavannut isääni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On tottunut siihen että teet paljon. Ihmiset on mukavuudenhaluisia. Mitä jos teette yhdessä aluksi, pyydä hänet mukaan, teette yhdessä ne leivät ja muut. Myöhemmin hän voi tehdä itsenäisestikin.
Tai sitten ei luota enää itseensä, että osaa.
Mitä ylivoimaista osaamista aamupalaleipien tekeminen vaatii? Vai puhutko jostain henkisestä osaamisesta?
Eihän aamupalaleipien tekeminen vaadikaan mitään. Mutta jos toisen rakkauden kieli ei ole aamupalaleivät, niin se ei ole. Sitä ei voi pakottaa. Sinä selkeästi haluat rakkaudenosoituksia aamupalaleivillä ja toinen ei ole aamupalaleipätyyppiä.
Ei ole kyllä kyse nyt pelkästään mistään rakkauden kielistä, jos tasapuolisuus on arkielämässä kokonaan hukassa. Vähän eri juttu.
Eikö nämä aamupalaleivät olleet lähinnä esimerkki? Toinen esimerkki oli ruokaa laittaessa jälkien siivoaminen. Ei tarvitse takertua niihin leipiin.
Ei ole kyllä kyse nyt pelkästään mistään rakkauden kielistä, jos tasapuolisuus on arkielämässä kokonaan hukassa. Vähän eri juttu.