Lue keskustelun säännöt.
Puolison perheessä puhutaan vain hyvin pinnallisia asioita
19.03.2026 |
Onko kukaan muu vuosien saatossa havahtunut omassa parisuhteessa sellaiseen ristiriitaan, että ei löydä paikkaansa puolison perheen pöytäringissä?
Oma kokemus se, että tajusin ehkä liian myöhään, että he eivät puhu toisilleen, muuta kuin ehkä harrastuksista tai laittamastaan ruuasta. Ei mistään muusta, ei kysytä miten toisen elämässä menee ja miten vaikka joku työpaikanvaihdos tai ihmissuhdetilanne vaikuttaa arkeen. Pelkkiä pintapuolisia jonninjoutavia; ei edes soitella omille sisaruksille koskaan.
Itse olen nykyään ihan lamaantunut siitä teeskentelyn seuraamisesta; ne harvatkin juhlapyhätapaamiset on kuin vieraisiin ihmisiin yrittäisi saada otetta.
Kommentit (116)
Vierailija kirjoitti:
Meidän perhe on aloittajan kuvaaman perheen kaltainen. Ainoa elossa oleva vanhempi on itsekeskeinen, kapeakatseinen ja empatiakyvytön ihminen. Hänen kanssaan ei yksinkertaisesti voi keskustella omista kuulumisistaan, koska häntä ei kiinnosta, eikä hän kuuntele. Sisarusten kesken kyllä keskustellaan, mutta ne keskustelut eivät tapahdu samassa kahvipöydässä tämän em. vanhemman kanssa.
Hyvä, että olette ymmärtäneet, että eivät kaikki haluakaan olla toisten likasankoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aikuisilla sisaruksilla on kullakin oma elämä ja puoliso. En omassa sisarusparvessani suinkaan ollut tietoinen toisten asioista ihan yleisiä asioita lukuunottamatta saati heidän puolisoidensa asioista tai aikuisten lastensa kuulumisesta. Sehän olisi jo juoruiluakin. Sinkkusisaren kanssa ehkä pohdimme luottamuksellisemmin elämää.
Nyt mulla on kolme aikuista lasta. Erillisiä toisistaan, puolisot. Jokainen kertoo mitä tahtoo niin minulle kuin sisaruksilleen.
Ettekö te ole perheinenne tekemisissä keskenään? Ette tunne sisarustenne lapsia?
Tottakai. Mutta jokainen puhuu mitä tahr
too asioistaan , ei kukaan tahdo porautuu toisen yksityiselämään kuten ap.
Se että tunnen sisarusteni ja mieheni sisarusten lapset ei tarkoita heidän yksityisyyteensä tunkeutumista. Ei olisi ganhemmiltakaan oikein läpättää lastensa asioita koko suvulle.
Joku tiettsti tuommoin, niinalle tuli ero tai mikalla rankat syöpähoidot muttei niinan asioita ruveta silti tonkimaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tai että kukaan ei soita isovanhemmilleen koskaan.
Minkälainen ihminen kyttää puolisonsa soitteluita 24/7?
Tähän täytyy sivusta kommentoida, että sen saa kyllä ilman kyttäämistäkin selville, kun kerran kysyy mitä teidän äidille/isoäidille kuuluu, ja saa vastauksen emmä tiiä, en oo soittanut kahteen vuoteen.
Jos joku kysyy minulta, mitä äidilleni kuuluu, niin vastaan juuri noin eli en tiedä, ei olla oikein tekemisissä. Todellisuudessa soitellaan päivittäin, mutta en minä ryhdy äitini asioita selittämään niille, jotka voivat itsekin äidilleni soittaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aikuisilla sisaruksilla on kullakin oma elämä ja puoliso. En omassa sisarusparvessani suinkaan ollut tietoinen toisten asioista ihan yleisiä asioita lukuunottamatta saati heidän puolisoidensa asioista tai aikuisten lastensa kuulumisesta. Sehän olisi jo juoruiluakin. Sinkkusisaren kanssa ehkä pohdimme luottamuksellisemmin elämää.
Nyt mulla on kolme aikuista lasta. Erillisiä toisistaan, puolisot. Jokainen kertoo mitä tahtoo niin minulle kuin sisaruksilleen.
Ettekö te ole perheinenne tekemisissä keskenään? Ette tunne sisarustenne lapsia?
Tottakai. Mutta jokainen puhuu mitä tahr
too asioistaan , ei kukaan tahdo porautuu toisen yksityiselämään kuten ap.
Se että tunnen sisarusteni ja mieheni sisarusten lapset ei tarkoita heidän yksityisyyteensä tunkeutumista. Ei olisi ganhemmiltakaan oikein läpättää lastensa asioita koko suvulle.
Joku tiettsti tuommoin, niinalle tuli ero tai mikalla rankat syöpähoidot muttei niinan asioita ruveta silti tonkimaan.
Olipa sekava kommentti. Ymmärrän kuitenkin perhekuvionne nyt paremmin.
Ei minukaan lapsuudenperheessä puhuta mitään muuta kuin pinnallisia asioita. Äiti ei kykene käsittelemään mitään vaikeita tunteita tai ristiriitoja, vaan ahdistuu niistä, eikä kukaan viitsi juhlapyhinä ruokapöydässä puhua sellaista, mistä tietää, että yksi ahdistuu. Hän ei ole lapsena oppinut eikä aikuisenakaan, eikä meillä kotona siis saanut puhua muuta kuin kivoja ja kevyitä asioita. Ihan syvältähän se on. Käyn harvoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tai että kukaan ei soita isovanhemmilleen koskaan.
Minkälainen ihminen kyttää puolisonsa soitteluita 24/7?
Tähän täytyy sivusta kommentoida, että sen saa kyllä ilman kyttäämistäkin selville, kun kerran kysyy mitä teidän äidille/isoäidille kuuluu, ja saa vastauksen emmä tiiä, en oo soittanut kahteen vuoteen.
Jos joku kysyy minulta, mitä äidilleni kuuluu, niin vastaan juuri noin eli en tiedä, ei olla oikein tekemisissä. Todellisuudessa soitellaan päivittäin, mutta en minä ryhdy äitini asioita selittämään niille, jotka voivat itsekin äidilleni soittaa.
Sitten kyseinen henkilö soittaa äidillesi ja sanoo, että onpas kurjaa, että et ole lapsesi kanssa nykyään missään tekemisissä, onko teillä ollut riitaa? Ja kaikki ovat onnellisia.
Minä kans kun esim naapurit tässä utelee mitä teidän sille ja sille lapselle oikeen kuuluu? Hyvin ympäripyöreetä vastaan. Kiireitä on, pari lasta. Naapuri saa elää ilman sitä tietoa että yks väitteli just, toinen ulkomailla komennuksella jne
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mistä tiedät, että eivät puhu toisilleen? Se, että eivät puhu sinulle tai että miehesi ei kerro lapsuudenperheensä asioita sinulle ei tarkoita sitä etteivätkö olisi toistensa kanssa tekemisissä. He eivät vain halua olla sinun kanssasi tekemisissä, koska juoruilisit kaiken samantien eteenpäin.
Meillä veljen vaimo oli ainoa, jolle ei kerrottu minun raskaudestani ja lapsen syntymästä, muu perhe tiesi asian ja veljeltä vaadin, että ei siitä vaimolleen kerro. Veli osasi olla vaiti. Ei tarvinnut 9 kk ajan kuunnella, miten kamala synnytys kälyllä oli eikä tarvinnut vastata ikäviin kysymyksiin siitä, miten meidän perheessä seksi sujuu, kun on tuollainen vatsa.
Jote ap: miehesi suvussa ei ole mitään vikaa tai ihmeellistä, he eivät vain jaa ykstyiselämäänsä ihmisille, joista eivät pidä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tai että kukaan ei soita isovanhemmilleen koskaan.
Minkälainen ihminen kyttää puolisonsa soitteluita 24/7?
Tähän täytyy sivusta kommentoida, että sen saa kyllä ilman kyttäämistäkin selville, kun kerran kysyy mitä teidän äidille/isoäidille kuuluu, ja saa vastauksen emmä tiiä, en oo soittanut kahteen vuoteen.
Jos joku kysyy minulta, mitä äidilleni kuuluu, niin vastaan juuri noin eli en tiedä, ei olla oikein tekemisissä. Todellisuudessa soitellaan päivittäin, mutta en minä ryhdy äitini asioita selittämään niille, jotka voivat itsekin äidilleni soittaa.
Niin että jos joulupöydässä kysyy miniän roolissa, että onko kukaan tietoinen, miten isoäidin sydämensiirto meni, ja mitenkähän vanhukset pärjää siellä lapissa, niin kaikki puolisoa ja sisaruksiaan myöten pelaa kuin jotain murhamysteeriä ja on teeskentelevinään että ei tiedä? Tuskin; todellisuus on se, että kukaan heistä ei oikeasti tiedä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aikuisilla sisaruksilla on kullakin oma elämä ja puoliso. En omassa sisarusparvessani suinkaan ollut tietoinen toisten asioista ihan yleisiä asioita lukuunottamatta saati heidän puolisoidensa asioista tai aikuisten lastensa kuulumisesta. Sehän olisi jo juoruiluakin. Sinkkusisaren kanssa ehkä pohdimme luottamuksellisemmin elämää.
Nyt mulla on kolme aikuista lasta. Erillisiä toisistaan, puolisot. Jokainen kertoo mitä tahtoo niin minulle kuin sisaruksilleen.
Ettekö te ole perheinenne tekemisissä keskenään? Ette tunne sisarustenne lapsia?
Tottakai. Mutta jokainen puhuu mitä tahr
too asioistaan , ei kukaan tahdo porautuu toisen yksityiselämään kuten ap.
Se että tunnen sisarusteni ja mieheni sisarusten lapset ei tarkoita heidän yksityisyyteensä tunkeutumista. Ei olisi ganhemmiltakaan oikein läpättää lastensa asioita koko suvulle.
Joku tiettsti tuommoin, niinalle tuli ero tai mikalla rankat syöpähoidot muttei niinan asioita ruveta silti tonkimaan.
Olipa sekava kommentti. Ymmärrän kuitenkin perhekuvionne nyt paremmin.
Okei. Jos joku tietää joka adian lastensa aikuisten serkkujen perhe-elämästä ja asioista. Hyvä niin. Itse en ole niin tunkeileva.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aikuisilla sisaruksilla on kullakin oma elämä ja puoliso. En omassa sisarusparvessani suinkaan ollut tietoinen toisten asioista ihan yleisiä asioita lukuunottamatta saati heidän puolisoidensa asioista tai aikuisten lastensa kuulumisesta. Sehän olisi jo juoruiluakin. Sinkkusisaren kanssa ehkä pohdimme luottamuksellisemmin elämää.
Nyt mulla on kolme aikuista lasta. Erillisiä toisistaan, puolisot. Jokainen kertoo mitä tahtoo niin minulle kuin sisaruksilleen.
Ettekö te ole perheinenne tekemisissä keskenään? Ette tunne sisarustenne lapsia?
Tottakai. Mutta jokainen puhuu mitä tahr
too asioistaan , ei kukaan tahdo porautuu toisen yksityiselämään kuten ap.
Se että tunnen sisarusteni ja mieheni sisarusten lapset ei tarkoita heidän yksityisyyteensä tunkeutumista. Ei olisi ganhemmiltakaan oikein läpättää lastensa asioita koko suvulle.
Joku tiettsti tuommoin, niinalle tuli ero tai mikalla rankat syöpähoidot muttei niinan asioita ruveta silti tonkimaan.
Olipa sekava kommentti. Ymmärrän kuitenkin perhekuvionne nyt paremmin.
Okei. Jos joku tietää joka adian lastensa aikuisten serkkujen perhe-elämästä ja asioista. Hyvä niin. Itse en ole niin tunkeileva.
Sinä olet niiden lasten serkkujen täti, tai setä/eno. Ja hänen vanhemman veli tai sisko. Luulisi sen verran kiinnostavan, mutta tosiaan näköjään on perheitä, joissa ollaan ventovieraita toisilleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko tosiaan jossain perheissä tapana ettei kellään ole mitään yksityisyyttä, ei edes serkuillakaan vielä? Yhtä juorua ja yksityiasioiden setvimistä suvun kulttuuri. Eiks romaneilla vähän semmoista?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aikuisilla sisaruksilla on kullakin oma elämä ja puoliso. En omassa sisarusparvessani suinkaan ollut tietoinen toisten asioista ihan yleisiä asioita lukuunottamatta saati heidän puolisoidensa asioista tai aikuisten lastensa kuulumisesta. Sehän olisi jo juoruiluakin. Sinkkusisaren kanssa ehkä pohdimme luottamuksellisemmin elämää.
Nyt mulla on kolme aikuista lasta. Erillisiä toisistaan, puolisot. Jokainen kertoo mitä tahtoo niin minulle kuin sisaruksilleen.
Ettekö te ole perheinenne tekemisissä keskenään? Ette tunne sisarustenne lapsia?
Tottakai. Mutta jokainen puhuu mitä tahr
too asioistaan , ei kukaan tahdo porautuu toisen yksityiselämään kuten ap.
Se että tunnen sisarusteni ja mieheni sisarusten lapset ei tarkoita heidän yksityisyyteensä tunkeutumista. Ei olisi ganhemmiltakaan oikein läpättää lastensa asioita koko suvulle.
Joku tiettsti tuommoin, niinalle tuli ero tai mikalla rankat syöpähoidot muttei niinan asioita ruveta silti tonkimaan.
Olipa sekava kommentti. Ymmärrän kuitenkin perhekuvionne nyt paremmin.
Okei. Jos joku tietää joka adian lastensa aikuisten serkkujen perhe-elämästä ja asioista. Hyvä niin. Itse en ole niin tunkeileva.
Sinä olet niiden lasten serkkujen täti, tai setä/eno. Ja hänen vanhemman veli tai sisko. Luulisi sen verran kiinnostavan, mutta tosiaan näköjään on perheitä, joissa ollaan ventovieraita toisilleen.
Ollaan tahdikkaita. Selvästi ajattelet jotain 10 -vuotiaita serkuksia , et aikuisia noin 40
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No vähän samaa mulla. Appivanhemmat ei ikinä kysy multa mitään, eivät ole kyselleet esim. mun elämästä ollenkaan edes suhteen alkuaikoina. Tuota small takia enimmäkseen. Epäilen, että he ajattelevat että en kerro heille itsestäni mitään - mutta en mä osaa alkaa spontaanisti kertomaan asioitani jos toiset ei kysy. Ja sitten sama juttu on miehen kaveripiirinkin kanssa. Siellä jutut pyörii pinnallisissa ja juuri sen kaveripiirin kiinnostuksenkohteeseen liittyvissä aiheissa, niin mitään omasta mielestäni kiinnostavaa keskustelua ei synny enkä ole aidosti tutustunut heistä yhteenkään - eivätä he minuun.
Vierailija kirjoitti:
Onko tosiaan jossain perheissä tapana ettei kellään ole mitään yksityisyyttä, ei edes serkuillakaan vielä? Yhtä juorua ja yksityiasioiden setvimistä suvun kulttuuri. Eiks romaneilla vähän semmoista?
Et kysy koskaan siskoltasi, että miten emmariinalla menee koulussa? Et kysy koskaan veljeltäsi, miten hän jakselee asian x parissa?
Meillä on tuollaista. Tai oikeastaan tuon ja muiden asioiden juoruamisen ristiriitainen yhdistelmä, toisaalta kyllä juorutaan ja ihmetellään ne naapurin työpaikan vaihtamiset, mutta sitten ei tajuta yhtään miksi esimerkiksi naapuri saattaa ottaa etäisyyttä kun tälle ihmettelee suureen ääneen että miksi vaihdoit työpaikkaa. Näissä tilanteissa ei nähdä tunteita, vaan kaikki ihmettely ja möläytetyt kommentit pitäisi ottaa vastaan neutraalisti.
Olen aikuisena tajunnut että vanhempani ovat ihan oikeasti sosiaalisesti rajoittuneita, äidilläni ei ole esimerkiksi minkäänlaista filtteriä eikä tajua yhtään muiden ihmisten tunteita. Esimerkkknä, kun tämän kaverin talossa todettiin kosteusvaurio, tämä toitotti tälle pitkään että kyllä sinun nyt kannattaa muuttaa pois siitä talosta ja linkkaili tälle asuntojen myynti-ilmoituksia. Siis tämä ei tajunnut että se kaveri oli ihan varmasti jo tajunnut tämän ja että siellä taustalla oli varmaan muitakin ongelmia kuin se, että hometalosta kannattaa lähteä pois. Ja mikään valo ei syttynyt päässä kun sitten tuon episodin jälkeen ihmetteli että onkohan se kaveri kiireinen, kun siitä ei ole kuulunut mitään... Niinpä niin.
Terapeuttiako AP etsii? Ei minua kiinnosta sinun työpaikkasi ongelmat joulupöydässä, voit käydä juttelemassa ongelmistasi esimerkiksi asiantuntijoiden kanssa. En ole terapeuttisi jouluna tai muissa juhlissa.
Puhuvat silloin kun et ole paikalla. Suhun ei voi luottaa. Juoruilet asioita nettipalstalle
Kiitos varsin asiapitoisesta aloituksesta. Samaistun kirjoitukseesi täysin. Kun menemme sukulaisiin, puhutaan säästä, televisio-ohjelmista ja tosiaan, kuten mainitsit, ruoan laittamisesta, siis mitä he itse ovat laittaneet, eivät kysy, mitä minä olen laittanut. Esittelevät hankintojaan. Jos tiedetään, että jotain negatiivista on tapahtunut, peitellään se ja aloitetaan vaikka uudesta kakkureseptistä. Olen kyllästynyt nyökyttelemään koska omassa päässäni on koko elämän kirjo, eli haluaisin keskustella aivan kaikenlaisista asioista eikä vain niistä, joista ei oikeastaan osaa sanoa, olivatko nuo hyviä vaiko huonoja juttuja, pelkkää ilmaa minulle ja minulla on erityisen vaikea teeskennellä olevani kiinnostunut esimerkiksi mitä säätä on tulossa perjantaiksi. Piinallisia tilaisuuksia joihin olen yhä useammin huomannut sanovani kiitos - mutta ei kiitos - olen kipeä.
Voi luoja, eipä ihme että ihmiset ovat onnettomia, jos viaton kysymys että mitä mummollesi kuuluu, on kyttäämistä.
Mä kysyn kyllä kaikilta lapsuudenystäviltä, että mikä on heidän vanhemmillaan kondis. Se on mun iässä kuitenkin merkittävä puheenaihe. Lasten kuulumisten kysyminen nyt on itsestäänselvyys.
-ohis.