Anopit, miksi inhoatte miniöitä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hei miniät! Perustakaa oma ketju. 

Hei miniät! Perustakaa oma ketju.

Anoppiko se siellä taas päsmäröi miniää..

Tässä ketjussahan ap kyseli mitä mieltä ANOPIT on asiasta. Eli kysyttiin anopilta, ei miniältä. 

Joten kai sitten anopin kuluisi vastata? Ei kai se voi olla päsmäröintiä?

Mä olen sekä miniä, että anoppi. Eipä ole ongelmaa ollut kummassakaan "roolissa".

Kaikissa ihmissuhteissa on  osallisena kaksi ihmistä. 

Paljolti riippuu itsestä miten se elämä ja ihmissuhteet menee. 

Miniä herättää tunteen, että voin paremmin kun ei olla tekemisissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuuluuko ap niihin miniöihin, jotka lapsen synnyttyä ei ole päästänyt anoppia katsomaan vastasyntynyttä lapsenlastaan ensimmäiseen kuukauteen, koska "ensin haluamme tutustua itse vauvaan rauhassa"? Anopin ikäluokalle tämä on niin käsittämätöntä ja niin suuri loukkaus, että sen jälkeen välejä on vaikea korjata.

Millä vuosituhannella sinä elät tuon olettamuksesi kanssa? Olen 73 vuotias  eli kaiketi  "anoppi-ikäluokkaa" ja juuri noinhan vastasyntyneen perheen kuuluukin toimia. 

Olen saanut omat lapseni 1990-luvulla eikä silloin olisi tullut kuuloonkaan, että isovanhemmat eivät olisi saaneet nähdä lapsenlastaan ensimmäistä kertaa edes vilaukselta ennen kuin lapsenlapsi on yli kuukauden ikäinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näin anoppina en olisi kiitollinen, jos miniä pakottaisi poikani meille käymään. Kuvitteletko olevasi hyvä ihminen?

Mistä lähtien ehdottaminen on ollut pakottamista? Mies voi aina tietenkin kieltäytyä. Joka tapauksessa, jos poikaa ei näy vanhemmillaan, minä olen se joka asiasta tulee saamaan syyt niskoilleen. Helpompi uskoa että miniä on pahis, kuin että poikaa ei vain kiinnosta hirveästi nähdä. Tästä on tullut kuittailua alusta asti. Vaikka piti yhteyttä vanhempiinsa vain parin kuukauden välein ennen minua. Ainakin olen yrittänyt pitää jonkinlaisia suhteita yllä.

Eli ehdotat vierailua, jotta sinua ei syytettäisi. Siinäpä mielenkiintoinen motiivi. 

Mitä vikaa siinä on?  Ainakin tuo miniä yrittää.  Tuskin hän siksi koittaa pitää suhteita yllä, että häntä "ei syytettäisi," vaan ihan halusta olla edes vähän empaattinen ja ystävällinen.  Se ei ole koskaan väärin.  Onhan se tärkeätä pitää yhteyttä, jos kerran kuitenkaan mitään todellista syytä etäisyyteen ei ole.  Miehet ei aina näe näitä asioita samalla tavalla kuin naiset.

Luulisi anopinkin olevan iloinen, jos poika vaimoineen käy tervehtimässä edes silloin tällöin.  Monille anoppi-ikäisille se kuuluu jo hyviin tapoihin, että lapset muistaa vanhempiaan.   On ikävää ja masentavaa huomata, että ei välitetä yhtään.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näin anoppina en olisi kiitollinen, jos miniä pakottaisi poikani meille käymään. Kuvitteletko olevasi hyvä ihminen?

Mistä lähtien ehdottaminen on ollut pakottamista? Mies voi aina tietenkin kieltäytyä. Joka tapauksessa, jos poikaa ei näy vanhemmillaan, minä olen se joka asiasta tulee saamaan syyt niskoilleen. Helpompi uskoa että miniä on pahis, kuin että poikaa ei vain kiinnosta hirveästi nähdä. Tästä on tullut kuittailua alusta asti. Vaikka piti yhteyttä vanhempiinsa vain parin kuukauden välein ennen minua. Ainakin olen yrittänyt pitää jonkinlaisia suhteita yllä.

Eli ehdotat vierailua, jotta sinua ei syytettäisi. Siinäpä mielenkiintoinen motiivi. 

Mitä vikaa siinä on?  Ainakin tuo miniä yrittää.  Tuskin hän siksi koittaa pitää suhteita yllä, että häntä "ei syytettäisi," vaan ihan halusta olla edes vähän empaattinen ja ystävällinen.  Se ei ole koskaan väärin.  Onhan se tärkeätä pitää yhteyttä, jos kerran kuitenkaan mitään todellista syytä etäisyyteen ei ole.  Miehet ei aina näe näitä asioita samalla tavalla kuin naiset.

 

Luulisi anopinkin olevan iloinen, jos poika vaimoineen käy tervehtimässä edes silloin tällöin.  Monille anoppi-ikäisille se kuuluu jo hyviin tapoihin, että lapset muistaa vanhempiaan.   On ikävää ja masentavaa huomata, että ei välitetä yhtään.  

Hän itse kertoi syyksi sen ettei häntä syytettäisi, joten uskon häntä. Joku toinen voisi kyllä toimia näin ihan ystävällisyyttään : )

Pakkopullavierailut eivät kyllä ilahduta, ainakaan itseäni (olen anoppi).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuuluuko ap niihin miniöihin, jotka lapsen synnyttyä ei ole päästänyt anoppia katsomaan vastasyntynyttä lapsenlastaan ensimmäiseen kuukauteen, koska "ensin haluamme tutustua itse vauvaan rauhassa"? Anopin ikäluokalle tämä on niin käsittämätöntä ja niin suuri loukkaus, että sen jälkeen välejä on vaikea korjata.

Millä vuosituhannella sinä elät tuon olettamuksesi kanssa? Olen 73 vuotias  eli kaiketi  "anoppi-ikäluokkaa" ja juuri noinhan vastasyntyneen perheen kuuluukin toimia. 

Olen saanut omat lapseni 1990-luvulla eikä silloin olisi tullut kuuloonkaan, että isovanhemmat eivät olisi saaneet nähdä lapsenlastaan ensimmäistä kertaa edes vilaukselta ennen kuin lapsenlapsi on yli kuukauden ikäinen.

Aika moni isoäiti näkee lapsenlapsen ensimmäistä kertaa ristiäisissä ja seuraavan kerran siinä vaiheessa, kun vanhemmat haluavat vapaan viikonlopun. Käytännössä tuntematon vauva tuodaan kahdeksi päiväksi ja yöksi mummolaan hoitoon 40-sivuisen tarkan hoito-ohjeen kera.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuuluuko ap niihin miniöihin, jotka lapsen synnyttyä ei ole päästänyt anoppia katsomaan vastasyntynyttä lapsenlastaan ensimmäiseen kuukauteen, koska "ensin haluamme tutustua itse vauvaan rauhassa"? Anopin ikäluokalle tämä on niin käsittämätöntä ja niin suuri loukkaus, että sen jälkeen välejä on vaikea korjata.

Ihme oletuksia. Jos ei päästä isovanhempia katsomaan vastasyntynyttä kuukauteen, niin siihen on varmasti erittäin hyvä syy. Omat appivanhemmat ovat pääsosin mukavia, mitä nyt välillä yrittävät päällepäsmäröidä. Välit poikaansa (mieheeni) ovat myös hyvät, mutta ei mieheni heitä halunnut sairaalaan ennen kuin oltiin koko perhe toivuttu synnytyksestä ja hereillä. Sen jälkeen vierailua kotona noin max kerran viikossa. Kyllä perhe tarvitsee rauhan, jotta voi opetella uutta arkea vastasyntyneen kanssa. Mutta jos vierailut isovanhemmilta evätään kokonaan, niin silloin on isovanhempien myös syytä katsoa peiliin ja miettiä mistä tämä voisi johtua. Välit on oltava hyvät ja kohteliaat molempiin lapsen vanhempiin.

Niin, sama pätee sitten siinä kohtaa jos isovanhempia ei voisi vähempää jälkikasvu kiinnostella, ei edes synttäreille vaivauduta käymään. Siinä vaan sitten vanhemmilla on syytä katsoa peiliin  ja miettiä mistä tämä voisi johtua, eiks niin?

 

En inhoa miniätäni, mutta hän on hyvin vaikea ihminen ja pyrkii ajoittain alistamaan poikaani, joka kärsii hiljaa. Olen aina poikani puolella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuuluuko ap niihin miniöihin, jotka lapsen synnyttyä ei ole päästänyt anoppia katsomaan vastasyntynyttä lapsenlastaan ensimmäiseen kuukauteen, koska "ensin haluamme tutustua itse vauvaan rauhassa"? Anopin ikäluokalle tämä on niin käsittämätöntä ja niin suuri loukkaus, että sen jälkeen välejä on vaikea korjata.

Millä vuosituhannella sinä elät tuon olettamuksesi kanssa? Olen 73 vuotias  eli kaiketi  "anoppi-ikäluokkaa" ja juuri noinhan vastasyntyneen perheen kuuluukin toimia. 

Olen saanut omat lapseni 1990-luvulla eikä silloin olisi tullut kuuloonkaan, että isovanhemmat eivät olisi saaneet nähdä lapsenlastaan ensimmäistä kertaa edes vilaukselta ennen kuin lapsenlapsi on yli kuukauden ikäinen.

Mä olen saanut omani 2000-luvulla, ja itsestäänselvää, että ystävät ja perheenjäsenet saa tulla jo sairaalaan katsomaan vauvoja. Mutta ei meillä olekaan ollu tkoko ajan kaikki ihan hiton vaikeaa ja ihan tavallista elämääkään ei ole tarvinnut kuukausitolkulla opetella.

Läheiset on välit perheen ja ystävien kanssa, ja lapsille löytynyt aina helposti hoitajat tarvittaessa.

Odotetaan miehen kanssa esikoista ja luulen että pyydetään vieraita katsomaan vauvaa vasta kotiin. En pidä ajatuksesta että sairaalaosastolla ramppaa väkeä kun itse on mahdollisesti heikkona, opettelee imetystä, valuu eritteitä ja rumat sairaalavaatteet päällä :D Onneksi meillä on kaikkiin hyvät välit niin uskoisin ettei tästä tule mitään ongelmia. Ja toki sairaalakin saattaa rajoittaa vierailuja niin helppo siihenkin vedota.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näin anoppina en olisi kiitollinen, jos miniä pakottaisi poikani meille käymään. Kuvitteletko olevasi hyvä ihminen?

Mistä lähtien ehdottaminen on ollut pakottamista? Mies voi aina tietenkin kieltäytyä. Joka tapauksessa, jos poikaa ei näy vanhemmillaan, minä olen se joka asiasta tulee saamaan syyt niskoilleen. Helpompi uskoa että miniä on pahis, kuin että poikaa ei vain kiinnosta hirveästi nähdä. Tästä on tullut kuittailua alusta asti. Vaikka piti yhteyttä vanhempiinsa vain parin kuukauden välein ennen minua. Ainakin olen yrittänyt pitää jonkinlaisia suhteita yllä.

Eli ehdotat vierailua, jotta sinua ei syytettäisi. Siinäpä mielenkiintoinen motiivi. 

Mitä vikaa siinä on?  Ainakin tuo miniä yrittää.  Tuskin hän siksi koittaa pitää suhteita yllä, että häntä "ei syytettäisi," vaan ihan halusta olla edes vähän empaattinen ja ystävällinen.  Se ei ole koskaan väärin.  Onhan se tärkeätä pitää yhteyttä, jos kerran kuitenkaan mitään todellista syytä etäisyyteen ei ole.  Miehet ei aina näe näitä asioita samalla tavalla kuin naiset.

 

Luulisi anopinkin olevan iloinen, jos poika vaimoineen käy tervehtimässä edes silloin tällöin.  Monille anoppi-ikäisille se kuuluu jo hyviin tapoihin, että lapset muistaa vanhempiaan.   On ikävää ja masentavaa huomata, että ei välitetä yhtään.  

Hän itse kertoi syyksi sen ettei häntä syytettäisi, joten uskon häntä. Joku toinen voisi kyllä toimia näin ihan ystävällisyyttään : )

 

Pakkopullavierailut eivät kyllä ilahduta, ainakaan itseäni (olen anoppi).

Jos lähtötilanne anopin puolelta on se, että syyllistetään ja kuittaillaan, niin kuinkahan moni ystävällisyyttään haluaa anopin luona vierailla?  Kyllä se silloin väistämättä menee siihen, että suhteita pidetään yllä joko velvollisuudesta tai sitten ei ollenkaan.

En minä ainakaan vihaa.  itselläni oli anoppi lähes 50 vuotta.  Mukava ihminen, aina tulimme hyvin toimeen.  Nyt on itselläni ollut miniä lähes 10 vuotta.  Pidän hänestä kovasti ja olen ikuisesti kiitollinen lapsen lapsesta, jonka olen hänen kauttaan saanut.  Minulla on myös pari mukavaa vävyä.  Toisen perheeseen eli tyttärelleni syntyi kolmisen viikkoa lapsi.  Olen tavannut häntä muutamia kertoja.  Pidän aina sylissä ja juttelen lapsenlapsille, jotta he oppisivat tuntemaan minut.

Minussa miniäni herättää täysin päinvastaisia tunteita. Hän on kuin tytär, jota koskaan en saanut! <3

Vierailija kirjoitti:

Olen eri mutta se poikako on täysin virran vietävänä eikä ollenkaan kykene itse ylläpitämään suhteita vanhempiinsa, jos miniä on se joka kiilaa lyö äidin ja pojan välille? Kyllä se poika ihan itse on joka tuon mahdollistaa.

Mutta sitten jos mies estää naisen yhteydenpidon kavereihin ja sukulaisiin, kysymys on väkivallasta ja pakottavasta kontrollista.

Saako silloinkin sanoa että eikö se nainen nyt kykene ylläpitämään suhteita omiin vanhempiinsa ja ystäviinsä?

Muutenkin tässä keskustelussa tuntuu ihan typerältä puhua siitä että anopit sitä ja miniät tätä. Ihan yhtä sekopäistä tai ihanaa sakkia löytyy molemmista ihmisryhmistä. Ei ihminen muutu ihanasta miniästä kamalaksi anopiksi  tai toisin päin. Mulkut on mulkkuja aina, kivat kivoja.

Vierailija kirjoitti:

Minussa miniäni herättää täysin päinvastaisia tunteita. Hän on kuin tytär, jota koskaan en saanut! <3

Höpö höpö. Kukaan ei pidä miniästään. Miniä, on se kuka tahansa ei ole tarpeeksi hyvä.

Vierailija kirjoitti:

Odotetaan miehen kanssa esikoista ja luulen että pyydetään vieraita katsomaan vauvaa vasta kotiin. En pidä ajatuksesta että sairaalaosastolla ramppaa väkeä kun itse on mahdollisesti heikkona, opettelee imetystä, valuu eritteitä ja rumat sairaalavaatteet päällä :D Onneksi meillä on kaikkiin hyvät välit niin uskoisin ettei tästä tule mitään ongelmia. Ja toki sairaalakin saattaa rajoittaa vierailuja niin helppo siihenkin vedota.

Minusta oli helpompi hoitaa isovanhempien vierailut sairaalassa. Vierailut oli lyhyitä eikä minun tarvinnut huolehtia siivoamisesta eikä tarjoiluista. Kotona kaikki olisi ollut työläämpää. Nykyään älypuhelinaikana vauvasta saa lähetettyä helposti videota ja kuvia, jos vierailu ei onnistu.

Vierailija kirjoitti:

Kuuluuko ap niihin miniöihin, jotka lapsen synnyttyä ei ole päästänyt anoppia katsomaan vastasyntynyttä lapsenlastaan ensimmäiseen kuukauteen, koska "ensin haluamme tutustua itse vauvaan rauhassa"? Anopin ikäluokalle tämä on niin käsittämätöntä ja niin suuri loukkaus, että sen jälkeen välejä on vaikea korjata.

Mitä helvettiä. Ai että naisen pitäisi pillu revenneenä antaa jonkun puolituntemattoman mahon ä mmän leikkiä äitiä vauvalleen ja tulla haistelemaan synnytysveriä? 

Anoppi on tervetullut naisen ja lapsen elämään siinä mittakaavassa, mitä nainen haluaa. Anopilla tai miehellä ei ole tähän mitään sanomista. Varsinkin kun nykymuotoisessa taloudessa kun kumpikaan näistä ei elätä naista, ei tuollaisella "perinteellä" ole mitään muuta kuin misogyyninen ja äitiysväkivaltainen virka. Ihan niinkuin silläkin, että nainen ottaisi miehen nimen tai lapset nimettäisiin miehen mukaan. Nainen ne synnyttää, ja hän on äiti ja sitä kautta myös lasten luonnollinen omistaja. Ei anoppi, eikä myöskään mies. Hyi helvetti misogyyni-anoppeja ja miehiä. Anoppi avatkoon omat haaransa pojalleen jos haluaa tämän kanssa lapsen.

Hyi, mitä kieltä ja mielipiteitä. Sinua en missään nimessä haluaisi miniäkseni. Tosin , en uskon, että poikanikaan haksahtaisi tuollaiseen wt-naikkoseen.

Jotkut anopit luulee, että olet vain sen sun miehen tilipussin perässä ja niiden metsien siellä keskellä ei mitään. Jännä sinällään, että he ovat itse aikanaan eläneet omien miestensä tilipusseilla kun ovat joutuneet työttömiksi tehtaista ym. Mutta ehei...eihän se miniä voi niin tehdä miten anoppi itse on tehnyt. Katsos näiden tietyntyyppisten anoppien mielestä sinä olet ilkeä kun käsket hänen poikansa osallistua siivoukseen, pestä pyykkiä ja haluat osallistua teillä päätöksentekoon. Anopista sinun pitäisi vain istua hiljaa teilläkin. Hän itse on suulas omassa kodissaan ja myös teillä, koska hänen ympärillä koko elämä pyörii. Jos havaitset mitään merkkejä ko anoppytyypistä juokse sillä jos saatte lapsia hän heittää sinut kyllä sivuuna ja varastaa siinäkin shown. 

Vierailija kirjoitti:

Jotkut anopit luulee, että olet vain sen sun miehen tilipussin perässä ja niiden metsien siellä keskellä ei mitään. Jännä sinällään, että he ovat itse aikanaan eläneet omien miestensä tilipusseilla kun ovat joutuneet työttömiksi tehtaista ym. Mutta ehei...eihän se miniä voi niin tehdä miten anoppi itse on tehnyt. Katsos näiden tietyntyyppisten anoppien mielestä sinä olet ilkeä kun käsket hänen poikansa osallistua siivoukseen, pestä pyykkiä ja haluat osallistua teillä päätöksentekoon. Anopista sinun pitäisi vain istua hiljaa teilläkin. Hän itse on suulas omassa kodissaan ja myös teillä, koska hänen ympärillä koko elämä pyörii. Jos havaitset mitään merkkejä ko anoppytyypistä juokse sillä jos saatte lapsia hän heittää sinut kyllä sivuuna ja varastaa siinäkin shown. 

Aamen