Lue keskustelun säännöt.
Anopit, miksi inhoatte miniöitä?
15.03.2026 |
Jos istun kahvipöytään anopin viereen nousee anoppi saman tien pois, jos ravintolassa ainut vapaa paikka on minun vieressäni menee yksin viereiseen pöytään istumaan. Tässä vain joitain esimerkkejä.
Olisi mukava kuulla anopeilta, millaisia tunteita miniät teissä herättävät?
Kommentit (201)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En olisi miniän kanssa tekemisissä tätäkään vertaa, ellei hän sattuisi olemaan poikani tämänhetkinen avokki.
Miniä on pojan vaimo, ei avokki, ei tyttöystävä
Nykyään ei kaikki mene naimisiin, eikä se suhdetta huonommaksi tee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Seurannut nyt tässä n. 13 vuotta kuinka anoppi pyrkii puuttumaan mieheni veljen nais asioihin kaikin voimin. Hänelle kelpaavaa ei löydy ja mieheni veli myötäilee äitiään kun tuntuu häntä pelkäävän.
Monta mukavaa on tullut ja mennyt, on ollut tosissaan kunnes anoppi on puuttunut tilanteeseen. On liian vanha, liikaa meikkiä, väärä ammatti, ei tarpeeksi kunnianhimoinen....lista jatkuu
Ikävä tilanne miehesi veljelle. Ja varmasti teillekin kun voitte vain katsoa sivusta. Veli todennäköisesti tarvitsee terapiaa, kun on noin pahasti äitinsä vallan alla vielä aikuisenakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näin anoppina en olisi kiitollinen, jos miniä pakottaisi poikani meille käymään. Kuvitteletko olevasi hyvä ihminen?
Mistä lähtien ehdottaminen on ollut pakottamista? Mies voi aina tietenkin kieltäytyä. Joka tapauksessa, jos poikaa ei näy vanhemmillaan, minä olen se joka asiasta tulee saamaan syyt niskoilleen. Helpompi uskoa että miniä on pahis, kuin että poikaa ei vain kiinnosta hirveästi nähdä. Tästä on tullut kuittailua alusta asti. Vaikka piti yhteyttä vanhempiinsa vain parin kuukauden välein ennen minua. Ainakin olen yrittänyt pitää jonkinlaisia suhteita yllä.
Eli ehdotat vierailua, jotta sinua ei syytettäisi. Siinäpä mielenkiintoinen motiivi.
Mun anopista tuli täysin puheissaan estoton saattohoidon loppuvaiheessa. Saattoi olla muistisairautta, mutta ilmeisesti kipulääkkeet aiheutti sellaisen "kännin" että kaikki saivat kuulla asiat niin kuin ne ovat.
Anoppi syytti minua klassisesti pojan varastamisesta. Jos minä en olisi tullut pilaamaan asiaa, olisi poika jäänyt kotitilaa jatkamaan, ei olisi jättänyt vanhempiaan ja nytkin olisi hoitamassa yötä päivää, eikä tarvisi päästää vieraita hoitajia kotiin. Niin hänen veljensäkin teki, hoiti tilan ja vanhempansa, eikä antanut heitukoiden viedä.
Miehen kanssa myöhemmin juteltiin, että oliko anoppi tosissaan. Mies pohti, että tuskin oli tosissaan, sillä jokainen tietää että tila ei ollut mitenkään elinkelpoinen. Minut anoppi kyllä vakuutti. Loppulausuma oli hyvin linjassa vuosikymmenten kohtelun kanssa.
Ja jos joku erehtyy luulemaan, että nyt muistellaan vaikka kasaria, niin ehei. Tämä oli kolme vuotta sitten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Seurannut nyt tässä n. 13 vuotta kuinka anoppi pyrkii puuttumaan mieheni veljen nais asioihin kaikin voimin. Hänelle kelpaavaa ei löydy ja mieheni veli myötäilee äitiään kun tuntuu häntä pelkäävän.
Monta mukavaa on tullut ja mennyt, on ollut tosissaan kunnes anoppi on puuttunut tilanteeseen. On liian vanha, liikaa meikkiä, väärä ammatti, ei tarpeeksi kunnianhimoinen....lista jatkuu
Ikävä tilanne miehesi veljelle. Ja varmasti teillekin kun voitte vain katsoa sivusta. Veli todennäköisesti tarvitsee terapiaa, kun on noin pahasti äitinsä vallan alla vielä aikuisenakin.
Tiedä siitä tarvitseeko terapiaa, ainakaan vielä. Perheen ja lapsia haluaisi, mutta en usko että tulee tapahtumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä on monia anoppeja linjalla, hyvä. Voisko joku selittää, miksi mun anoppi inhosi mua jo ennen kuin edes tapasi mua? Samaa tehnyt mieheni veljen tytöystäväkandidaateille.
Sinun täytyy kysyä sitä omalta anopiltasi. Todennäköisesti en tunne häntä.
Miksi sun anoppi vihasi sua - ja todennäköisesti et tunne häntä?
Vierailija kirjoitti:
Mun anopista tuli täysin puheissaan estoton saattohoidon loppuvaiheessa. Saattoi olla muistisairautta, mutta ilmeisesti kipulääkkeet aiheutti sellaisen "kännin" että kaikki saivat kuulla asiat niin kuin ne ovat.
Anoppi syytti minua klassisesti pojan varastamisesta. Jos minä en olisi tullut pilaamaan asiaa, olisi poika jäänyt kotitilaa jatkamaan, ei olisi jättänyt vanhempiaan ja nytkin olisi hoitamassa yötä päivää, eikä tarvisi päästää vieraita hoitajia kotiin. Niin hänen veljensäkin teki, hoiti tilan ja vanhempansa, eikä antanut heitukoiden viedä.
Miehen kanssa myöhemmin juteltiin, että oliko anoppi tosissaan. Mies pohti, että tuskin oli tosissaan, sillä jokainen tietää että tila ei ollut mitenkään elinkelpoinen. Minut anoppi kyllä vakuutti. Loppulausuma oli hyvin linjassa vuosikymmenten kohtelun kanssa.
Ja jos joku erehtyy luulemaan, että nyt muistellaan vaikka kasaria, niin ehei. Tämä oli kolme vuotta sitten.
Kotitila taisi olla poikasi äidille tärkeä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä en ainakaan ole koskaan erityisemmin pitänyt miniästäni, poikani vaimosta.
Aikoinaan kun alkoi seurustelemaan poikani kanssa, sekoitti täysin poikani pään, kinusi kihloihin ja naimisiin. Sitten ilmoitti ettei koskaan halua omia lapsia. Ei kuulemma kiinnosta lasten hoito. Ei ollut kauaa kulunut siitä kuinka poikani lupaili, että tekevät minusta mummon. Poikani olisi halunnut isäksi.
Muutenkin miniäni on melkoinen tuuliviiri. Heidän asuntonsa muistuttaa kaatopaikkaa, tavarat ovat hujan hajan sekaisin lattialla ja pölyjä ei ole pyyhitty varmaan kuukausiin.
Miniäni harrastaa ratsastamista, on varsinainen hevoshullu. Heppa sitä ja heppa tätä. Kaikki vapaa-ajat talleilla...en vaan käsitä, miksi fiksu poikani retkahti moiseen naikkoseen.
Miniäsi kuulostaa ihanalta ihmiseltä. Eläinrakas ja varmaan rento.
Mä jännitin tätä anoppi - miniä kuviota, kun poikani esitteli tyttöystävänsä ekaa kertaa. Kun ei yhtään voi etukäteen tietää miten reagoi yms. Mutta niin ihana suloinen nuori nainen, että heti mietin, että voisi olla mun ystävä! Ja sitten aika lyhyen tuntemisen jälkeen, kuin olisin saanut uuden tyttären. Hän on osa perhettä ehdottomasti.
Vierailija kirjoitti:
Anoppi oli tullut meille mieheni luokse kylään, kun en ollut kotona. Tulin aiottua aiemmin kotiin, jolloin anoppi painui takaovesta viivana autolleen ja ajoi talla pohjassa pois.
Ihanko talla pohjassa :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onneksi, onneksi laitoimme mieheni kanssa hänen vanhempiinsa välit poikki. Niin harvinaisen itsekästä sakkia. Aina mollattiin joko minua tai miestäni. Pitivät mieheni sisaruksia kovassa arvossa ja aina muistivat kehua.
Ensimmäisen kerran kun menin tulevaan anoppilaan, muiativat he nolata mieheni kaikella mahdollisella tavalla, mikä oli silloin hauska tapaus, mutta kun se jatkui aina uudelleen. Miehestäni näkyi kyllästyneisyys tilanteeseen ja siinä vaiheessa kun alkoivat väheksymään perhettämme, se oli siinä.
Edelleen ihmettelevät mitä on tapahtunut, selittämisestä huolimatta. Toisaalta tämä tuntuu olevan hyvin yleistä.
Tämä on hyvinkin yleistä. Kun on monta lasta, on vaikea peittää sitä kuka lapsista on suosikki ja se kyllä näkyy. Ikävää sinäänsä että sillä saadaan välit poikki, koska vanhukset eivät kykene olemaan puolueettomia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näin anoppina en olisi kiitollinen, jos miniä pakottaisi poikani meille käymään. Kuvitteletko olevasi hyvä ihminen?
Mistä lähtien ehdottaminen on ollut pakottamista? Mies voi aina tietenkin kieltäytyä. Joka tapauksessa, jos poikaa ei näy vanhemmillaan, minä olen se joka asiasta tulee saamaan syyt niskoilleen. Helpompi uskoa että miniä on pahis, kuin että poikaa ei vain kiinnosta hirveästi nähdä. Tästä on tullut kuittailua alusta asti. Vaikka piti yhteyttä vanhempiinsa vain parin kuukauden välein ennen minua. Ainakin olen yrittänyt pitää jonkinlaisia suhteita yllä.
Eli ehdotat vierailua, jotta sinua ei syytettäisi. Siinäpä mielenkiintoinen motiivi.
Jos se saa ärsyttävän kuittailun vähentymään niin mikäs siinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun anopista tuli täysin puheissaan estoton saattohoidon loppuvaiheessa. Saattoi olla muistisairautta, mutta ilmeisesti kipulääkkeet aiheutti sellaisen "kännin" että kaikki saivat kuulla asiat niin kuin ne ovat.
Anoppi syytti minua klassisesti pojan varastamisesta. Jos minä en olisi tullut pilaamaan asiaa, olisi poika jäänyt kotitilaa jatkamaan, ei olisi jättänyt vanhempiaan ja nytkin olisi hoitamassa yötä päivää, eikä tarvisi päästää vieraita hoitajia kotiin. Niin hänen veljensäkin teki, hoiti tilan ja vanhempansa, eikä antanut heitukoiden viedä.
Miehen kanssa myöhemmin juteltiin, että oliko anoppi tosissaan. Mies pohti, että tuskin oli tosissaan, sillä jokainen tietää että tila ei ollut mitenkään elinkelpoinen. Minut anoppi kyllä vakuutti. Loppulausuma oli hyvin linjassa vuosikymmenten kohtelun kanssa.
Ja jos joku erehtyy luulemaan, että nyt muistellaan vaikka kasaria, niin ehei. Tämä oli kolme vuotta sitten.
Kotitila taisi olla poikasi äidille tärkeä.
Kotitila ei ollut anopin kotitila. Anopin kotitilaa hoiti se kunnollinen anopin vanhapoikaveli. Kotitila oli pala appiukon kotitilaa, alkuperäinen oli jaettu viiteen palaan. Muutama hehtaari salaojittamatonta peltoa, 15 hehtaaria metsää ja ränsistynyt kettutarha. Kuulemma kettutarha olisi kovasti elättänyt, jos olisi ollut jatkaja. Juupa juu..
Noh, saattoihan se tila olla tärkeäkin. Kiinnostuksena maa- ja metsätalouden töihin se ei koskaan ilmennyt anopin elämässä. Mutta kovasti se antoi syyn olla menemättä "vieraan töihin". Minnekä täältä metsästä nyt aamukahdeksaksi ehtisi ja hänet on aluperin emännäksi tänne tuotu.
Mutta voimme sopia, että tila oli kovasti tärkeä anopille. Täytyyhän sen ollakin, jos sen eteen olisi halunnut poikansa uhrata.
Ei tarvi toisesta pitää, mutta käytös tulee olla asiallista ja kunnioittavaa puolin ja toisin. Kyllä tämän luulisi aikuiselta onnistuvan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on ex anoppi ja sitten tämä nykyinen. Kumpikaan ei ole inhonnut mua, aina ollaan toimeen tultu mukavaa yhdessä. Itsellä ei tällä hetkellä ole miniää mutta kaikki kolme kokelasta on olleet kivoja. Joten en osaa vastata kysymykseesi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näin anoppina en olisi kiitollinen, jos miniä pakottaisi poikani meille käymään. Kuvitteletko olevasi hyvä ihminen?
Mistä lähtien ehdottaminen on ollut pakottamista? Mies voi aina tietenkin kieltäytyä. Joka tapauksessa, jos poikaa ei näy vanhemmillaan, minä olen se joka asiasta tulee saamaan syyt niskoilleen. Helpompi uskoa että miniä on pahis, kuin että poikaa ei vain kiinnosta hirveästi nähdä. Tästä on tullut kuittailua alusta asti. Vaikka piti yhteyttä vanhempiinsa vain parin kuukauden välein ennen minua. Ainakin olen yrittänyt pitää jonkinlaisia suhteita yllä.
Eli ehdotat vierailua, jotta sinua ei syytettäisi. Siinäpä mielenkiintoinen motiivi.
Jos se saa ärsyttävän kuittailun vähentymään niin mikäs siinä.
Eli kaikki hyvin!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun anopista tuli täysin puheissaan estoton saattohoidon loppuvaiheessa. Saattoi olla muistisairautta, mutta ilmeisesti kipulääkkeet aiheutti sellaisen "kännin" että kaikki saivat kuulla asiat niin kuin ne ovat.
Anoppi syytti minua klassisesti pojan varastamisesta. Jos minä en olisi tullut pilaamaan asiaa, olisi poika jäänyt kotitilaa jatkamaan, ei olisi jättänyt vanhempiaan ja nytkin olisi hoitamassa yötä päivää, eikä tarvisi päästää vieraita hoitajia kotiin. Niin hänen veljensäkin teki, hoiti tilan ja vanhempansa, eikä antanut heitukoiden viedä.
Miehen kanssa myöhemmin juteltiin, että oliko anoppi tosissaan. Mies pohti, että tuskin oli tosissaan, sillä jokainen tietää että tila ei ollut mitenkään elinkelpoinen. Minut anoppi kyllä vakuutti. Loppulausuma oli hyvin linjassa vuosikymmenten kohtelun kanssa.
Ja jos joku erehtyy luulemaan, että nyt muistellaan vaikka kasaria, niin ehei. Tämä oli kolme vuotta sitten.
Kotitila taisi olla poikasi äidille tärkeä.
Kotitila ei ollut anopin kotitila. Anopin kotitilaa hoiti se kunnollinen anopin vanhapoikaveli. Kotitila oli pala appiukon kotitilaa, alkuperäinen oli jaettu viiteen palaan. Muutama hehtaari salaojittamatonta peltoa, 15 hehtaaria metsää ja ränsistynyt kettutarha. Kuulemma kettutarha olisi kovasti elättänyt, jos olisi ollut jatkaja. Juupa juu..
Noh, saattoihan se tila olla tärkeäkin. Kiinnostuksena maa- ja metsätalouden töihin se ei koskaan ilmennyt anopin elämässä. Mutta kovasti se antoi syyn olla menemättä "vieraan töihin". Minnekä täältä metsästä nyt aamukahdeksaksi ehtisi ja hänet on aluperin emännäksi tänne tuotu.
Mutta voimme sopia, että tila oli kovasti tärkeä anopille. Täytyyhän sen ollakin, jos sen eteen olisi halunnut poikansa uhrata.
Sovitaan niin.
Vierailija kirjoitti:
Kuuluuko ap niihin miniöihin, jotka lapsen synnyttyä ei ole päästänyt anoppia katsomaan vastasyntynyttä lapsenlastaan ensimmäiseen kuukauteen, koska "ensin haluamme tutustua itse vauvaan rauhassa"? Anopin ikäluokalle tämä on niin käsittämätöntä ja niin suuri loukkaus, että sen jälkeen välejä on vaikea korjata.
Mitä helvettiä. Ai että naisen pitäisi pillu revenneenä antaa jonkun puolituntemattoman mahon ä mmän leikkiä äitiä vauvalleen ja tulla haistelemaan synnytysveriä?Anoppi on tervetullut naisen ja lapsen elämään siinä mittakaavassa, mitä nainen haluaa. Anopilla tai miehellä ei ole tähän mitään sanomista. Varsinkin kun nykymuotoisessa taloudessa kun kumpikaan näistä ei elätä naista, ei tuollaisella "perinteellä" ole mitään muuta kuin misogyyninen ja äitiysväkivaltainen virka. Ihan niinkuin silläkin, että nainen ottaisi miehen nimen tai lapset nimettäisiin miehen mukaan. Nainen ne synnyttää, ja hän on äiti ja sitä kautta myös lasten luonnollinen omistaja. Ei anoppi, eikä myöskään mies. Hyi helvetti misogyyni-anoppeja ja miehiä. Anoppi avatkoon omat haaransa pojalleen jos haluaa tämän kanssa lapsen.
Tässä on nyt näyte miniästä , jollaista en millään haluaisi ja olenkin tyytyväinen että minulla on vain kaksi vävyä. Tuon tyyppistä tekstiä ei heidän suustaan tule.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anoppi ja mieheni tunsi hääparin hyvin, siksi sinne mentiinkin.
Jos siellä on ollut sellainen istumajärjestys että hyvät ystävät (anoppi ja miehesi) ovat lähempänä hääparia ja tuntemattomat vieraat kauempana hääparin pöydästä.
Kannattaako kysyä siltä mieheltäsi oliko hänen äitinsä syypää tuohon järjestelyyn?
Ja jos oli niin anoppi ei todellakaan tykkää sinusta, eli jättäisin anopin suosiolla pois elämästäni.
Ei kenenkään kanssa tarvitse väkisin olla tekemisissä.
No ei kai missään juhlissa pariskuntaa eroteta toisistaan. Vika on ollut tässä lapasessa jota mieheksi tässä kutsutaan. Jeesus mitä aivokääpiöitä tässä maassa elääkään.
No ei voi ehkä sanoa juhliksi, mutta kyllä esim hautajaisissa saatetaan erotetaan pariskunnat. Siellä on usein omaisten pöytä ja siihen tulee vain vainajan lapset, ei puolisot.
Taidat olla paremmista piireistä, jopa kuninkaallisten sukua, ikinä kuullutkaan.
Outoa jos et tiedä, että yleensä hautajaisissa siunaustilaisuudessa vainajan lähiomaiset istuu eturivissä, eli esim vainajan lapset ja puoliso. Ja myös muistotilaisuudessa vainajan puoliso ja lapset yleensä istuu omassa pöydässään.
Tämä on ihan vanha tapa suomessa ja sitä on noudatettu kaikissa niissä hautajaisissa joissa olen ollut mukana.
Tuskin on mikään "parempien piirien" tapa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anoppi ja mieheni tunsi hääparin hyvin, siksi sinne mentiinkin.
Jos siellä on ollut sellainen istumajärjestys että hyvät ystävät (anoppi ja miehesi) ovat lähempänä hääparia ja tuntemattomat vieraat kauempana hääparin pöydästä.
Kannattaako kysyä siltä mieheltäsi oliko hänen äitinsä syypää tuohon järjestelyyn?
Ja jos oli niin anoppi ei todellakaan tykkää sinusta, eli jättäisin anopin suosiolla pois elämästäni.
Ei kenenkään kanssa tarvitse väkisin olla tekemisissä.
No ei kai missään juhlissa pariskuntaa eroteta toisistaan. Vika on ollut tässä lapasessa jota mieheksi tässä kutsutaan. Jeesus mitä aivokääpiöitä tässä maassa elääkään.
No ei voi ehkä sanoa juhliksi, mutta kyllä esim hautajaisissa saatetaan erotetaan pariskunnat. Siellä on usein omaisten pöytä ja siihen tulee vain vainajan lapset, ei puolisot.
Taidat olla paremmista piireistä, jopa kuninkaallisten sukua, ikinä kuullutkaan.
Outoa jos et tiedä, että yleensä hautajaisissa siunaustilaisuudessa vainajan lähiomaiset istuu eturivissä, eli esim vainajan lapset ja puoliso. Ja myös muistotilaisuudessa vainajan puoliso ja lapset yleensä istuu omassa pöydässään.
Tämä on ihan vanha tapa suomessa ja sitä on noudatettu kaikissa niissä hautajaisissa joissa olen ollut mukana.
Tuskin on mikään "parempien piirien" tapa.
No kyllä mieheni tulee istumaan samaan pöytään kanssani kun isovanhempani tai vanhempani kuolevat. Se nyt on aivan selvä. Jos tämä ei sovi niin vaihdan itse pöytääni.
Seurannut nyt tässä n. 13 vuotta kuinka anoppi pyrkii puuttumaan mieheni veljen nais asioihin kaikin voimin. Hänelle kelpaavaa ei löydy ja mieheni veli myötäilee äitiään kun tuntuu häntä pelkäävän.
Monta mukavaa on tullut ja mennyt, on ollut tosissaan kunnes anoppi on puuttunut tilanteeseen. On liian vanha, liikaa meikkiä, väärä ammatti, ei tarpeeksi kunnianhimoinen....lista jatkuu