Minua ei kutsuttu taaperoikäisen kummilapsen syntymäpäiville, miten sinä toimisit?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos haluat jatkaa ystävänä, ota asia puheeksi, se jää kuitenkin vaivaamaan. Muussa tapauksessa unohda koko sakki. Lapsi selvästi pärjää ilman kummiakin. 

No vähän vaivaa kyllä, kun muuten osaavat ilmaista itseään aina suoraan ja kainostelematta. Minä en tuota osaa, joten tuntuu tosi hankalalta alkaa kysymään, että miksei kutsua tullut juhliin. En tiedä yhtään miten asian sanoittaisin, ilman että tilanne muuttuu tunnelmaltaan oudoksi ja sellaiseksi että "painostaisin" heitä kutsumaan minut juhliin.

Ap

Sanoittaisit 😂

Sellainen satutäti siellä

tuo sanoittaisin- on hyvä ilmaisu miten ilmaista asia ymmärrettävästi- ehkä sulle vieraampi sana, mutta hyvä sana ja kuvaava.

Oikea termi suomeksi on sanallistaa. Lauluja sanoitetaan. 

Eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa kyllä hämärältä. 

Itselläni oli pari vuotta sitten hankala tilanne, kun serkun pojan synttäreille oli kutsuttu tavanomaiseen tapaan koko suku, muttei minua. Aina ennen olin saanut kutsun. Mietimme äitini kanssa päämme puhki että miten tällaista asiaa kehtaa kysyä, vai kehtaako mitenkään. Että jos ovatkin nyt päättäneet karsia vieraslistaa, niin miten noloa on udella miksi minä en pääse mukaan.

Lopulta äitini sitten soitti heille ja kysyi että onhan tosiaan niin ettei Iiristä ole kutsuttu, ja siitä vasta riemu repesi. Totta kai minut on kutsuttu, ja kutsukortti on lähetetty samaan aikaan kuin muillekin.

Osallistuin sitten kekkereille, ja sain oman kutsuni postitse ruttuisena ja likaisena kahden kuukauden kuluttua juhlista.

Oho. Eli ymmärrät varsin hyvin oman kokemukseni, miten nololta tuntuu alkaa utelemaan miksi ei kutsua tule. Epäilen itsekin että jokin tämmöinen saattaa olla kyseessä, mutta en vaan kertakaikkiaan keksinyt miten asiasta kysyn, ilman että tulee jotain noloa tilannetta jos onkin niin että minua ei vaan enää haluta sinne juhliin. Paperikutsuja ei ole koskaan lähetetty, vaan perhe on laittanut tekstiviestiä/whatsappia. Ja kun lahjatoivetta aina kysyn etukäteen, niin siinä ovat yleensä juhlapäivän ilmoittaneet, paitsi nyt.

Ap

Odottaisin seuraaviin synttäreihin, kysyisin lahjatoivetta ja jos ei siinä aikaa ilmoiteta, kysyisin suoraan että milloin sopii tulla piipahtamaan. Jälkikäteen turha alkaa kyselemään, varsinkin jos aikaa jo kulunut.

Vierailija kirjoitti:

Tapoja on monia, meilläpäin kummit kahvittelee ns. aikuisten synttäreinä, kaverisynttärit erikseen. Ja kyllä näkisin että kutsu oli siinä kun lahjaa kyselit ja vastauksen sait. Olisit itse voinut kysyä, milloin saa tulla käymään. Ehkä eivät vaan muistaneet, että se jäi sanomatta.

Omat kummit jäi elämästä aika varhaisessa vaiheessa, kun mutsi alkoi hankalaksi. Siskoni kiusasi asiasta, että kummini ei enää ole kummini ja minusta se tuntui hylkäämiseltä. Että vika oli minussa. Jatka siis lahjojen antamista, lapsi ei ole syyllinen aikuisten väleihin!

Eli kummi on sinun mukaasi puhtaasti lahja-automaatti.

Tästäkin keskustelusta näemme ettei kummiudella ole mitään merkitystä.

Ap on naurettava lapanen joka tekee mitä pyydetään eikä vaadi mitään vastineeksi. Nyt hän odottaa kieli pitkällä tulisiko ensi vuonna synttärikutsua. Ja jos ei tule, purkautuu siitä vauvapalstalla.

Ihan hauska tarina, oli sitten totta tai "porvoota". Itse etäännyin yhden kummilapsen kanssa, vanhemmat erosivat ja muuttivat pitkin ja poikin Suomea, joten yhteys katkesi. Tein sitten niin, että muistin kummilasta kortilla tai pienellä paketilla niin pitkään kun tiesin jonkin osoitteen minne muistamiset postittaa. Rippijuhliin tuli kutsu ja meninkin, mutta eipä sillä kummilapsella ollut mitään hajua, kuka minä olen. Joku vieras täti vaan kahvittelemassa. Joskus elämä menee näinkin. Ei se niin vakavaa ole, kummin homma siis. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

vai vielä ihan lahjaa  veit. ny itsekunnioitusta. jatkossa sä vaan rahoitat, lisää ja kalliimpaa odottavat, sulle ei kunnioitusta heru.  nuo kummien roolit ja tehtävät ihan hakusessa, mikä se perimmäinen merkitys oli.

voit ilmoittaakin luopuvasi kummiuden velvoittavuudesta nyt heti ja ilmoittaen  syyn tiedätte itse.

 

oletko sinä se- jolla oletettiinkin olevan rahaa enemmän kuin muilla- jotta alkaisit ostella lahjoja yms.

hävytöntä toi touhu- älä oo lapatossu, nyt se on loppu.   nykyään sitten kummilapset eiv't edes kiitä kortilla mistään, eivät lähetä joulukorttia- eivät pidä yhteyksiä kummiinsa- ollaan vaan odottamassa tavaraa, mieluiten silkkaa rahaa- mikään ei riitä.  elättäkööt itse jälkikasvunsa.

kaikkea hyvää sulle keväälle.  kerro miten kävi... huojentavaa sullekin

Perheen kanssa ollaan muuten kavereita, joten tuntuisi oudolta että nyt lakkaisin olemasta kummi. Tykkään kuitenkin lapsesta, ja haluan olla tekemisissä. Lahja-automaatiksi en ole itseäni olettanut, vaikka muistan synttärit ja joulut. Ja oma tapani on aina kysyä lahjatoive, ja aina on tullut kohtuullinen toive. Maailma on täynnä krääsää, niin en tykkää että lisään sitä ostamalla jotakin, joka ei tule käyttöön. 

Ap

Mutta ostat kuitenkin useamman lahjan sille kummilapsellesi ja viet ovelle, vaikkei sinua ole edes kutsuttu sinne juhliin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Provo. Ei kukaan jätä jotain lahjaa ja onnittelukorttia ovelle, vaikkei ole saanut edes kutsua juhliin. 🙄

Minä jätin, koska olin kysynyt jo etukäteen mitä hankkia lapselle lahjaksi ja hankkinut toivotun asian. Tuntui vielä ouodmmalta että jättäisin lahjan viemättä, kun muuten ollaan kuitenkin tekemisissä.

Ap

Ai, he oli kertoneet lahjatoiveen, mutta eivät kutsuneet synttäreille? Noi on törkeitä ihmisiä. Heillä ei ole normaaleja tapoja, joten sun ei kuulu ahdistua vaan heidän kuuluisi. Tuossa on jo hyväksikäytön makua. Itse en enää ostaisi lahjaa, enkä varautuisi tuleviin synttäreihin enää.  Mutta sun pitää keksiä sulle luonteva tapa.

Olikohan tämä se klassinen kummi kysyi lahjatoivetta, se kerrottiin ja samalla automaattisesti oletettiin, että syntymäpäivän tietävä kummi tulee tuomaan lahjan ko. päivänä ilman erillistä kirjallista kutsua. On varmaan juteltu siitä, että kahvitellaan iltapäivällä kuten ennenkin, mutta ap ei ole sitä noteerannut, vaan olettaa, että tulee kirjallinen kutsu (postimaksu on muuten nykyisin 2,75 e, kymmenen kutsua onkin sitten jo 27,50, sillä saa juhliin melko hyvät tarjottavat).

Kun kummi kysyy lahjaa, kummi kysyy yleensä sitäkin, että koska tulisin tuomaan sen tai vastaavasti ilmoittaa, että lähettää lahjan. Harva kummi sanoo, että ajanpa tunnin matkan ja jätän paketin ovelle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa kyllä hämärältä. 

Itselläni oli pari vuotta sitten hankala tilanne, kun serkun pojan synttäreille oli kutsuttu tavanomaiseen tapaan koko suku, muttei minua. Aina ennen olin saanut kutsun. Mietimme äitini kanssa päämme puhki että miten tällaista asiaa kehtaa kysyä, vai kehtaako mitenkään. Että jos ovatkin nyt päättäneet karsia vieraslistaa, niin miten noloa on udella miksi minä en pääse mukaan.

Lopulta äitini sitten soitti heille ja kysyi että onhan tosiaan niin ettei Iiristä ole kutsuttu, ja siitä vasta riemu repesi. Totta kai minut on kutsuttu, ja kutsukortti on lähetetty samaan aikaan kuin muillekin.

Osallistuin sitten kekkereille, ja sain oman kutsuni postitse ruttuisena ja likaisena kahden kuukauden kuluttua juhlista.

Oho. Eli ymmärrät varsin hyvin oman kokemukseni, miten nololta tuntuu alkaa utelemaan miksi ei kutsua tule. Epäilen itsekin että jokin tämmöinen saattaa olla kyseessä, mutta en vaan kertakaikkiaan keksinyt miten asiasta kysyn, ilman että tulee jotain noloa tilannetta jos onkin niin että minua ei vaan enää haluta sinne juhliin. Paperikutsuja ei ole koskaan lähetetty, vaan perhe on laittanut tekstiviestiä/whatsappia. Ja kun lahjatoivetta aina kysyn etukäteen, niin siinä ovat yleensä juhlapäivän ilmoittaneet, paitsi nyt.

Ap

Ymmärrän hyvin. Vaikeaa kysyä suoraan kokematta itseään törpöksi. Serkkuni on sittemmin lähettänyt kaikille kutsun Whatsapilla, juuri tuon tapauksen takia.

Kertoivatko he sinulle lapsen lahjatoiveen kysymättä?

selkeä viesti ettet ole tervetullut, jäädyttäisin välit hiljalleen.

On tämän pakko olla satua. Muka läheinen ystävä, mutta kutsua juhliin ei tule ja syytä ei uskalla kysyä. Siitä huolimatta vain lahjatoiveita nöyrästi pyydellään. 

Vierailija kirjoitti:

Ihan hauska tarina, oli sitten totta tai "porvoota". Itse etäännyin yhden kummilapsen kanssa, vanhemmat erosivat ja muuttivat pitkin ja poikin Suomea, joten yhteys katkesi. Tein sitten niin, että muistin kummilasta kortilla tai pienellä paketilla niin pitkään kun tiesin jonkin osoitteen minne muistamiset postittaa. Rippijuhliin tuli kutsu ja meninkin, mutta eipä sillä kummilapsella ollut mitään hajua, kuka minä olen. Joku vieras täti vaan kahvittelemassa. Joskus elämä menee näinkin. Ei se niin vakavaa ole, kummin homma siis. 

Sulla ei ilmeisesti ole työtä, omaa perhettä tms. kun olet kerennyt selvittää jonkun lapsen osoitetta vuosien ajan postittaaksesi lahjoja, ja sitten menet tyypin rippijuhliin eikä se edes tiedä kuka sä oot.

Ei juhlaa, ei lahjaa. Kysy häneltä miksi ei kutsuttu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos olette läheisiä ja normaalisti tekemisissä, niin mitä jos vain kysyisit. Ehkä unohtui laittaa se kutsu ja sitten nolotti.

Nyt on kulunut hetken aikaa jo juhlista, joten tuntuu vielä nolommalta alkaa kysymään. Ja tuntui että jos kysyn suoraan, niin se on tavallaan myös "itsensä kylään kutsumista", eli epäkohteliasta. Jos taustalla on joku syy miksi eivät halua kutsua, niin sen kysyminen tuntuu sosiaalisesti väärältä. Haluaisin jättää heille tilaa siihen, että jos eivät halua minua juhliin, niin tietenkin saavat niin tehdä ilman että asiasta tulee mörkö. Aluksi ajattelin, että viettävät juhlat vain perhepiirissä ja se on syy, mutta sitten kuulin että juhlia oli useammat, joten nyt en ymmärrä yhtään.
Voi tietenkin olla että kutsu on unohtunut laittaa. Toivon että seuraavalle vuodelle tulee kutsu.

Ap

Voi olla että ovat kutsuneetkin ja ihmettelevät miksi et vastannut kutsuun ja tullut juhliin. Postia hukkuu aika paljon. Minä kysyisin asiasta, koska se selvästi vaivaa. Yksi tapa on myös kysyä ensi vuonna lapsen äidiltä, tarvitsisiko hän apua synttäreiden järjestämisessä ja tarjoutua auttamaan. 

Huomenna saammekin lukea aloituksen, jossa kummi on tarjoutunut auttamaan kummilapsen juhlavalmisteluissa ja auttanutkin, mutta kutsua juhliin ei tule. Jättäisitkö lahjan ovelle vai postiin? Asiallisia neuvoja kaivataan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos olette läheisiä ja normaalisti tekemisissä, niin mitä jos vain kysyisit. Ehkä unohtui laittaa se kutsu ja sitten nolotti.

Nyt on kulunut hetken aikaa jo juhlista, joten tuntuu vielä nolommalta alkaa kysymään. Ja tuntui että jos kysyn suoraan, niin se on tavallaan myös "itsensä kylään kutsumista", eli epäkohteliasta. Jos taustalla on joku syy miksi eivät halua kutsua, niin sen kysyminen tuntuu sosiaalisesti väärältä. Haluaisin jättää heille tilaa siihen, että jos eivät halua minua juhliin, niin tietenkin saavat niin tehdä ilman että asiasta tulee mörkö. Aluksi ajattelin, että viettävät juhlat vain perhepiirissä ja se on syy, mutta sitten kuulin että juhlia oli useammat, joten nyt en ymmärrä yhtään.
Voi tietenkin olla että kutsu on unohtunut laittaa. Toivon että seuraavalle vuodelle tulee kutsu.

Ap

Anteeksi, arvostatko itseäsi ollenkaan? Kysy suoraan ja kohteliaasti. On ihan mahdollista, että kutsu unohtui. Jos taas eivät vain halua sinua muusta syystä, opetat itsellesi olevasi täysin arvoton, jos jäät antamaan lapselle lahjoja ja norkoilemaan vuosiksi perheen roskalaariin. Siellä nimittäin olet, jos lahjasi kelpaavat ja sinä et. 

Tiedän että nyt näyttää pahasti siltä. Olen sosiaalisesti ahdistunut, luultavasti autistinen (diagnoosi puuttuu, mutta paljon viitteitä). Sosiaaliset säännöt ja oikeat toimintamallit on minulle hankalia. Minulla kestää kauemmin "prosessoida" tilanteita ja reagoida niihin järkevästi. Siksi täältä kysyn, kun tilanne tuntuu itselle oudolta. Siksi myös mietin, että olenko toiminut jotenkin kummallisesti aiemmissa juhlissa, mikä voisi olla syy että minua ei haluta juhliin, vaikka muuten ollaan kyllä tekemisissä mielestäni läheisesti.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Provo. Ei kukaan jätä jotain lahjaa ja onnittelukorttia ovelle, vaikkei ole saanut edes kutsua juhliin. 🙄

Minä jätin, koska olin kysynyt jo etukäteen mitä hankkia lapselle lahjaksi ja hankkinut toivotun asian. Tuntui vielä ouodmmalta että jättäisin lahjan viemättä, kun muuten ollaan kuitenkin tekemisissä.

Ap

Ai, he oli kertoneet lahjatoiveen, mutta eivät kutsuneet synttäreille? Noi on törkeitä ihmisiä. Heillä ei ole normaaleja tapoja, joten sun ei kuulu ahdistua vaan heidän kuuluisi. Tuossa on jo hyväksikäytön makua. Itse en enää ostaisi lahjaa, enkä varautuisi tuleviin synttäreihin enää.  Mutta sun pitää keksiä sulle luonteva tapa.

Olikohan tämä se klassinen kummi kysyi lahjatoivetta, se kerrottiin ja samalla automaattisesti oletettiin, että syntymäpäivän tietävä kummi tulee tuomaan lahjan ko. päivänä ilman erillistä kirjallista kutsua. On varmaan juteltu siitä, että kahvitellaan iltapäivällä kuten ennenkin, mutta ap ei ole sitä noteerannut, vaan olettaa, että tulee kirjallinen kutsu (postimaksu on muuten nykyisin 2,75 e, kymmenen kutsua onkin sitten jo 27,50, sillä saa juhliin melko hyvät tarjottavat).

Kun kummi kysyy lahjaa, kummi kysyy yleensä sitäkin, että koska tulisin tuomaan sen tai vastaavasti ilmoittaa, että lähettää lahjan. Harva kummi sanoo, että ajanpa tunnin matkan ja jätän paketin ovelle.

Missä todellisuudessa kukaan olettaa, että joku lapsen läheinen ymmärtää tulla synttärikahveille klo 15.2. klo 16, kun viime vuonnakin niin sovittiin? :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tapoja on monia, meilläpäin kummit kahvittelee ns. aikuisten synttäreinä, kaverisynttärit erikseen. Ja kyllä näkisin että kutsu oli siinä kun lahjaa kyselit ja vastauksen sait. Olisit itse voinut kysyä, milloin saa tulla käymään. Ehkä eivät vaan muistaneet, että se jäi sanomatta.

Omat kummit jäi elämästä aika varhaisessa vaiheessa, kun mutsi alkoi hankalaksi. Siskoni kiusasi asiasta, että kummini ei enää ole kummini ja minusta se tuntui hylkäämiseltä. Että vika oli minussa. Jatka siis lahjojen antamista, lapsi ei ole syyllinen aikuisten väleihin!

Eli kummi on sinun mukaasi puhtaasti lahja-automaatti.

Ei, vaan kummi on lapsen elämässä mukana vaikka välit vanhempiin menisikin. Hylkääminen on oikeasti aivan järkyttävää pienelle lapselle! Lahja ei ole vain tavaraa, vaan lapsikin tajuaa, että kummi on ajatellut häntä. Parasta olivat pienet kirjeet, joita sain toiselta kummilta 7-12 ikävuoden välillä, ja vähän vanhempana kertoi tarinoita aiemmista sukupolvista. Ne olivat jo silloin tavaraa arvokkaampia

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos olette läheisiä ja normaalisti tekemisissä, niin mitä jos vain kysyisit. Ehkä unohtui laittaa se kutsu ja sitten nolotti.

Nyt on kulunut hetken aikaa jo juhlista, joten tuntuu vielä nolommalta alkaa kysymään. Ja tuntui että jos kysyn suoraan, niin se on tavallaan myös "itsensä kylään kutsumista", eli epäkohteliasta. Jos taustalla on joku syy miksi eivät halua kutsua, niin sen kysyminen tuntuu sosiaalisesti väärältä. Haluaisin jättää heille tilaa siihen, että jos eivät halua minua juhliin, niin tietenkin saavat niin tehdä ilman että asiasta tulee mörkö. Aluksi ajattelin, että viettävät juhlat vain perhepiirissä ja se on syy, mutta sitten kuulin että juhlia oli useammat, joten nyt en ymmärrä yhtään.
Voi tietenkin olla että kutsu on unohtunut laittaa. Toivon että seuraavalle vuodelle tulee kutsu.

Ap

Anteeksi, arvostatko itseäsi ollenkaan? Kysy suoraan ja kohteliaasti. On ihan mahdollista, että kutsu unohtui. Jos taas eivät vain halua sinua muusta syystä, opetat itsellesi olevasi täysin arvoton, jos jäät antamaan lapselle lahjoja ja norkoilemaan vuosiksi perheen roskalaariin. Siellä nimittäin olet, jos lahjasi kelpaavat ja sinä et. 

Tiedän että nyt näyttää pahasti siltä. Olen sosiaalisesti ahdistunut, luultavasti autistinen (diagnoosi puuttuu, mutta paljon viitteitä). Sosiaaliset säännöt ja oikeat toimintamallit on minulle hankalia. Minulla kestää kauemmin "prosessoida" tilanteita ja reagoida niihin järkevästi. Siksi täältä kysyn, kun tilanne tuntuu itselle oudolta. Siksi myös mietin, että olenko toiminut jotenkin kummallisesti aiemmissa juhlissa, mikä voisi olla syy että minua ei haluta juhliin, vaikka muuten ollaan kyllä tekemisissä mielestäni läheisesti.

Ap

Olet sosiaalisesti ahdistunut, ja sosiaaliset säännöt ja toimintamallit ovat sinulle hankalia. Ja silti sinun on pakko päästä jonnekin synttärijuhliin, jossa on paljon ihmisiä, lapsia ja melua. Uskokoon ken haluaa.

Vierailija kirjoitti:

Ihan hauska tarina, oli sitten totta tai "porvoota". Itse etäännyin yhden kummilapsen kanssa, vanhemmat erosivat ja muuttivat pitkin ja poikin Suomea, joten yhteys katkesi. Tein sitten niin, että muistin kummilasta kortilla tai pienellä paketilla niin pitkään kun tiesin jonkin osoitteen minne muistamiset postittaa. Rippijuhliin tuli kutsu ja meninkin, mutta eipä sillä kummilapsella ollut mitään hajua, kuka minä olen. Joku vieras täti vaan kahvittelemassa. Joskus elämä menee näinkin. Ei se niin vakavaa ole, kummin homma siis. 

Ison vaivan näit. Itse en jaksaisi, jos ei oltaisi perheen kanssa tekemisissä.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Provo. Ei kukaan jätä jotain lahjaa ja onnittelukorttia ovelle, vaikkei ole saanut edes kutsua juhliin. 🙄

Minä jätin, koska olin kysynyt jo etukäteen mitä hankkia lapselle lahjaksi ja hankkinut toivotun asian. Tuntui vielä ouodmmalta että jättäisin lahjan viemättä, kun muuten ollaan kuitenkin tekemisissä.

Ap

Löysivät lahjan oven takaa tajusivat että tämä on sinun tapasi toimia.. 

Loukkaantua ja näyttää se. 

Olit kysynyt jo lahjasta, eikö olisi ollut kohteliaampaa ensin odottaa kutsua juhliin? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos olette läheisiä ja normaalisti tekemisissä, niin mitä jos vain kysyisit. Ehkä unohtui laittaa se kutsu ja sitten nolotti.

Nyt on kulunut hetken aikaa jo juhlista, joten tuntuu vielä nolommalta alkaa kysymään. Ja tuntui että jos kysyn suoraan, niin se on tavallaan myös "itsensä kylään kutsumista", eli epäkohteliasta. Jos taustalla on joku syy miksi eivät halua kutsua, niin sen kysyminen tuntuu sosiaalisesti väärältä. Haluaisin jättää heille tilaa siihen, että jos eivät halua minua juhliin, niin tietenkin saavat niin tehdä ilman että asiasta tulee mörkö. Aluksi ajattelin, että viettävät juhlat vain perhepiirissä ja se on syy, mutta sitten kuulin että juhlia oli useammat, joten nyt en ymmärrä yhtään.
Voi tietenkin olla että kutsu on unohtunut laittaa. Toivon että seuraavalle vuodelle tulee kutsu.

Ap

Vaikka tapauksesta on kulunut aikaa, niin kyllä kysyisin, jos asia olisi jäänyt vaivaamaan. Vaikka näin: "Minua on muuten jäänyt vaivaamaan, miksi ette kutsuneet minua kummilapsen synttäreille vuonna..., vaikka olen hänen kumminsa. Ihmettelin sitä silloin mutta en kehdannut kysyä."

Jos he eivät tuohon vastaa, niin ajattelisin, että onpa outo juttu, ja antaisin asian olla.