Minua ei kutsuttu taaperoikäisen kummilapsen syntymäpäiville, miten sinä toimisit?

Minä olen lähettänyt kummilapsille lahjat, tuli kutsua tai ei.

Omien lasten synttärien kanssa huomasin, että yhden kummin kanssa oli aina ongelmia, koska hän ei ollut sukua. Kaverisynttäreille hän oli liian vanha ja sukulaissynttäreille muille tuntematon, joten hän oletti, että minä pidän seuraa ja varmistan, että hänellä on kivaa. Lisäksi hän pyrki synttäreillä "omimaan" juhlittavan itselleen, koska on kummi (joka näki kummilastaan kaksi kertaa vuodessa ja oli siksi lapselle käytännössä vieras ihminen). Erikseen en halunnut kummisynttäreitä järjestää.

Omien kummilasten synttäreille ei ole läheskään aina tullut kutsua, vaikka vanhempien kanssa OK-väleissä olenkin. Kun olen käynyt muissa merkeissä kyläilemässä, on juhlittu pienimuotoisesti leivoskahveilla, lahjanhan lapsi on tuossa vaiheessa jo saanut.

Kuulostaa kyllä hämärältä. 

Itselläni oli pari vuotta sitten hankala tilanne, kun serkun pojan synttäreille oli kutsuttu tavanomaiseen tapaan koko suku, muttei minua. Aina ennen olin saanut kutsun. Mietimme äitini kanssa päämme puhki että miten tällaista asiaa kehtaa kysyä, vai kehtaako mitenkään. Että jos ovatkin nyt päättäneet karsia vieraslistaa, niin miten noloa on udella miksi minä en pääse mukaan.

Lopulta äitini sitten soitti heille ja kysyi että onhan tosiaan niin ettei Iiristä ole kutsuttu, ja siitä vasta riemu repesi. Totta kai minut on kutsuttu, ja kutsukortti on lähetetty samaan aikaan kuin muillekin.

Osallistuin sitten kekkereille, ja sain oman kutsuni postitse ruttuisena ja likaisena kahden kuukauden kuluttua juhlista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitkä ihmeen lahjat?? (Eka vaihtoehto) Kerrot viestissäsi jättäneesi lahjan, ei lahjat ovelle. Keksi ensi kerralla parempi provo.

Huoh. Mulla on parempaakin tekemistä kuin keksiä tänne jotakin provoja. Ihan oikea ongelma. Olen sosiaalisesti ahdistunut, joten tämmöiset jää vaivaamaan että mikä on oikea tapa toimia. Silloin tykkään kysyä yleistä mielipidettä. Oma tapani toimia saattaa olla välillä tyhmä, kun ahdistaa ettei kykene kunnolla ajattelemaan asiaa, ja sitten toimin paniikissa.

Ap

Kerro nyt, kuinka pitkän matkan ajoit viedäksesi lahjan/lahjat sinne kummilapsen ovelle?

Porvooseen on pitkä matka ajaa lahjoja kuskaamaan. Olisit samalla voinut koputtaa ovelle ja juoda edes kahvit vaivan palkaksi.

vai vielä ihan lahjaa  veit. ny itsekunnioitusta. jatkossa sä vaan rahoitat, lisää ja kalliimpaa odottavat, sulle ei kunnioitusta heru.  nuo kummien roolit ja tehtävät ihan hakusessa, mikä se perimmäinen merkitys oli.

voit ilmoittaakin luopuvasi kummiuden velvoittavuudesta nyt heti ja ilmoittaen  syyn tiedätte itse.

oletko sinä se- jolla oletettiinkin olevan rahaa enemmän kuin muilla- jotta alkaisit ostella lahjoja yms.

hävytöntä toi touhu- älä oo lapatossu, nyt se on loppu.   nykyään sitten kummilapset eiv't edes kiitä kortilla mistään, eivät lähetä joulukorttia- eivät pidä yhteyksiä kummiinsa- ollaan vaan odottamassa tavaraa, mieluiten silkkaa rahaa- mikään ei riitä.  elättäkööt itse jälkikasvunsa.

kaikkea hyvää sulle keväälle.  kerro miten kävi... huojentavaa sullekin

Vierailija kirjoitti:

Meille kävi vähän samalla lailla mieheni kanssa. Olimme tuttavapariskunnan lapsen kummeja ja saimme kutsun synttäreille lapsen ollessa ihan pieni. N. kolmevuotiaasta eteenpäin ei kuulunut kutsuja. Lopulta kutsuttiin kyllä rippijuhliin. 

Ok, eli tämä on siis normaalia? Tai ehkä joissain perheissä normaalia. Itse olen tottunut, että kummilapsen juhlia vietetään rippikouluikäiseksi asti.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos olette läheisiä ja normaalisti tekemisissä, niin mitä jos vain kysyisit. Ehkä unohtui laittaa se kutsu ja sitten nolotti.

Nyt on kulunut hetken aikaa jo juhlista, joten tuntuu vielä nolommalta alkaa kysymään. Ja tuntui että jos kysyn suoraan, niin se on tavallaan myös "itsensä kylään kutsumista", eli epäkohteliasta. Jos taustalla on joku syy miksi eivät halua kutsua, niin sen kysyminen tuntuu sosiaalisesti väärältä. Haluaisin jättää heille tilaa siihen, että jos eivät halua minua juhliin, niin tietenkin saavat niin tehdä ilman että asiasta tulee mörkö. Aluksi ajattelin, että viettävät juhlat vain perhepiirissä ja se on syy, mutta sitten kuulin että juhlia oli useammat, joten nyt en ymmärrä yhtään.
Voi tietenkin olla että kutsu on unohtunut laittaa. Toivon että seuraavalle vuodelle tulee kutsu.

Ap

Voi olla että ovat kutsuneetkin ja ihmettelevät miksi et vastannut kutsuun ja tullut juhliin. Postia hukkuu aika paljon. Minä kysyisin asiasta, koska se selvästi vaivaa. Yksi tapa on myös kysyä ensi vuonna lapsen äidiltä, tarvitsisiko hän apua synttäreiden järjestämisessä ja tarjoutua auttamaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos haluat jatkaa ystävänä, ota asia puheeksi, se jää kuitenkin vaivaamaan. Muussa tapauksessa unohda koko sakki. Lapsi selvästi pärjää ilman kummiakin. 

No vähän vaivaa kyllä, kun muuten osaavat ilmaista itseään aina suoraan ja kainostelematta. Minä en tuota osaa, joten tuntuu tosi hankalalta alkaa kysymään, että miksei kutsua tullut juhliin. En tiedä yhtään miten asian sanoittaisin, ilman että tilanne muuttuu tunnelmaltaan oudoksi ja sellaiseksi että "painostaisin" heitä kutsumaan minut juhliin.

Ap

Ehkä he pelkäsivät, että koet itsesi lahja-automaatiksi, jos kutsuvat synttäreille. Tämmöistäkin valitusta kummeilta aina välillä täältä saa lukea. Ajattelivat, että olet itse aktiivinen ja kysyt, koskas synttäreitä juhlitaan, jos haluat osallistua.

Vierailija kirjoitti:

Sanot asuvasi kaukana perheestä, mutta silti veit lahjan ovelle? Just.

N. tunnin matka. Ei nyt mahdottoman pitkä, mutta sellainen että ei tule viikoittain huvikseen kuljettua. Lahja oli jo hankittu joten vein ovelle, ja samalla oli muita menoja.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Mitkä ihmeen lahjat?? (Eka vaihtoehto) Kerrot viestissäsi jättäneesi lahjan, ei lahjat ovelle. Keksi ensi kerralla parempi provo.

Jos aappi tarkoittaa: jatkossakin -lahjat- tai nyt ns puhekielessä tuo monikkoilmaisut kuten- talot ja autot  on, mutta mikään ei tunnu hyvälle. usein on se  yksi talo kuitenkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos haluat jatkaa ystävänä, ota asia puheeksi, se jää kuitenkin vaivaamaan. Muussa tapauksessa unohda koko sakki. Lapsi selvästi pärjää ilman kummiakin. 

No vähän vaivaa kyllä, kun muuten osaavat ilmaista itseään aina suoraan ja kainostelematta. Minä en tuota osaa, joten tuntuu tosi hankalalta alkaa kysymään, että miksei kutsua tullut juhliin. En tiedä yhtään miten asian sanoittaisin, ilman että tilanne muuttuu tunnelmaltaan oudoksi ja sellaiseksi että "painostaisin" heitä kutsumaan minut juhliin.

Ap

Sanoittaisit 😂

Sellainen satutäti siellä

tuo sanoittaisin- on hyvä ilmaisu miten ilmaista asia ymmärrettävästi- ehkä sulle vieraampi sana, mutta hyvä sana ja kuvaava.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen lähettänyt kummilapsille lahjat, tuli kutsua tai ei.

Omien lasten synttärien kanssa huomasin, että yhden kummin kanssa oli aina ongelmia, koska hän ei ollut sukua. Kaverisynttäreille hän oli liian vanha ja sukulaissynttäreille muille tuntematon, joten hän oletti, että minä pidän seuraa ja varmistan, että hänellä on kivaa. Lisäksi hän pyrki synttäreillä "omimaan" juhlittavan itselleen, koska on kummi (joka näki kummilastaan kaksi kertaa vuodessa ja oli siksi lapselle käytännössä vieras ihminen). Erikseen en halunnut kummisynttäreitä järjestää.

Omien kummilasten synttäreille ei ole läheskään aina tullut kutsua, vaikka vanhempien kanssa OK-väleissä olenkin. Kun olen käynyt muissa merkeissä kyläilemässä, on juhlittu pienimuotoisesti leivoskahveilla, lahjanhan lapsi on tuossa vaiheessa jo saanut.

Kiitos viestistä! Tuota juuri "pelkäsin", että jos itse olen käyttäytynyt jotenkin kummallisesti ja siksi en saanut kutsua, ja halusin kunnioittaa tuota rajaa. Tuo leivoskahvi kuulostaa mukavalta. Harvemmin tulee kyllä perheen luona kyläiltyä, mutta ehkä se voi olla ensi vuonna vaihtoehto jos kutsua ei tule?

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Provo. Ei kukaan jätä jotain lahjaa ja onnittelukorttia ovelle, vaikkei ole saanut edes kutsua juhliin. 🙄

Minä jätin, koska olin kysynyt jo etukäteen mitä hankkia lapselle lahjaksi ja hankkinut toivotun asian. Tuntui vielä ouodmmalta että jättäisin lahjan viemättä, kun muuten ollaan kuitenkin tekemisissä.

Ap

Ai, he oli kertoneet lahjatoiveen, mutta eivät kutsuneet synttäreille? Noi on törkeitä ihmisiä. Heillä ei ole normaaleja tapoja, joten sun ei kuulu ahdistua vaan heidän kuuluisi. Tuossa on jo hyväksikäytön makua. Itse en enää ostaisi lahjaa, enkä varautuisi tuleviin synttäreihin enää.  Mutta sun pitää keksiä sulle luonteva tapa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meille kävi vähän samalla lailla mieheni kanssa. Olimme tuttavapariskunnan lapsen kummeja ja saimme kutsun synttäreille lapsen ollessa ihan pieni. N. kolmevuotiaasta eteenpäin ei kuulunut kutsuja. Lopulta kutsuttiin kyllä rippijuhliin. 

Ok, eli tämä on siis normaalia? Tai ehkä joissain perheissä normaalia. Itse olen tottunut, että kummilapsen juhlia vietetään rippikouluikäiseksi asti.

Ap

Niin mekin kuvittelimme mutta eipä sitä viitsi väkisin kylään tunkea, jos ei kutsua tule. Muutenkin näkeminen väheni, kun kaikilla osapuolilla oli omat perheet, työt ym. perusjuttuja, mutta olisi ollut kiva nähdä sitten vaikka kummilapsen synttärien merkeissä. Vaikka ihan vain kahvitellen, jos emme olisi muuten kutsuttujen joukkoon sopineet.

Nopeaa toimintaa, eilen ei tullut kutsua polttareihin, eikä häihin . Tänään on jo kummilapsella synttärit eikä vieläkään kutsua.

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa kyllä hämärältä. 

Itselläni oli pari vuotta sitten hankala tilanne, kun serkun pojan synttäreille oli kutsuttu tavanomaiseen tapaan koko suku, muttei minua. Aina ennen olin saanut kutsun. Mietimme äitini kanssa päämme puhki että miten tällaista asiaa kehtaa kysyä, vai kehtaako mitenkään. Että jos ovatkin nyt päättäneet karsia vieraslistaa, niin miten noloa on udella miksi minä en pääse mukaan.

Lopulta äitini sitten soitti heille ja kysyi että onhan tosiaan niin ettei Iiristä ole kutsuttu, ja siitä vasta riemu repesi. Totta kai minut on kutsuttu, ja kutsukortti on lähetetty samaan aikaan kuin muillekin.

Osallistuin sitten kekkereille, ja sain oman kutsuni postitse ruttuisena ja likaisena kahden kuukauden kuluttua juhlista.

Oho. Eli ymmärrät varsin hyvin oman kokemukseni, miten nololta tuntuu alkaa utelemaan miksi ei kutsua tule. Epäilen itsekin että jokin tämmöinen saattaa olla kyseessä, mutta en vaan kertakaikkiaan keksinyt miten asiasta kysyn, ilman että tulee jotain noloa tilannetta jos onkin niin että minua ei vaan enää haluta sinne juhliin. Paperikutsuja ei ole koskaan lähetetty, vaan perhe on laittanut tekstiviestiä/whatsappia. Ja kun lahjatoivetta aina kysyn etukäteen, niin siinä ovat yleensä juhlapäivän ilmoittaneet, paitsi nyt.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos olette läheisiä ja normaalisti tekemisissä, niin mitä jos vain kysyisit. Ehkä unohtui laittaa se kutsu ja sitten nolotti.

Nyt on kulunut hetken aikaa jo juhlista, joten tuntuu vielä nolommalta alkaa kysymään. Ja tuntui että jos kysyn suoraan, niin se on tavallaan myös "itsensä kylään kutsumista", eli epäkohteliasta. Jos taustalla on joku syy miksi eivät halua kutsua, niin sen kysyminen tuntuu sosiaalisesti väärältä. Haluaisin jättää heille tilaa siihen, että jos eivät halua minua juhliin, niin tietenkin saavat niin tehdä ilman että asiasta tulee mörkö. Aluksi ajattelin, että viettävät juhlat vain perhepiirissä ja se on syy, mutta sitten kuulin että juhlia oli useammat, joten nyt en ymmärrä yhtään.
Voi tietenkin olla että kutsu on unohtunut laittaa. Toivon että seuraavalle vuodelle tulee kutsu.

Ap

Anteeksi, arvostatko itseäsi ollenkaan? Kysy suoraan ja kohteliaasti. On ihan mahdollista, että kutsu unohtui. Jos taas eivät vain halua sinua muusta syystä, opetat itsellesi olevasi täysin arvoton, jos jäät antamaan lapselle lahjoja ja norkoilemaan vuosiksi perheen roskalaariin. Siellä nimittäin olet, jos lahjasi kelpaavat ja sinä et. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos haluat jatkaa ystävänä, ota asia puheeksi, se jää kuitenkin vaivaamaan. Muussa tapauksessa unohda koko sakki. Lapsi selvästi pärjää ilman kummiakin. 

No vähän vaivaa kyllä, kun muuten osaavat ilmaista itseään aina suoraan ja kainostelematta. Minä en tuota osaa, joten tuntuu tosi hankalalta alkaa kysymään, että miksei kutsua tullut juhliin. En tiedä yhtään miten asian sanoittaisin, ilman että tilanne muuttuu tunnelmaltaan oudoksi ja sellaiseksi että "painostaisin" heitä kutsumaan minut juhliin.

Ap

Sanoittaisit 😂

Sellainen satutäti siellä

tuo sanoittaisin- on hyvä ilmaisu miten ilmaista asia ymmärrettävästi- ehkä sulle vieraampi sana, mutta hyvä sana ja kuvaava.

Fiksummat ymmärtävät muitakin ilmaisuja. Sanoittaa tarkoittaa laulujen sanoitusta. Siitä tässä tuskin oli kyse.

Tapoja on monia, meilläpäin kummit kahvittelee ns. aikuisten synttäreinä, kaverisynttärit erikseen. Ja kyllä näkisin että kutsu oli siinä kun lahjaa kyselit ja vastauksen sait. Olisit itse voinut kysyä, milloin saa tulla käymään. Ehkä eivät vaan muistaneet, että se jäi sanomatta.

Omat kummit jäi elämästä aika varhaisessa vaiheessa, kun mutsi alkoi hankalaksi. Siskoni kiusasi asiasta, että kummini ei enää ole kummini ja minusta se tuntui hylkäämiseltä. Että vika oli minussa. Jatka siis lahjojen antamista, lapsi ei ole syyllinen aikuisten väleihin!

Vierailija kirjoitti:

vai vielä ihan lahjaa  veit. ny itsekunnioitusta. jatkossa sä vaan rahoitat, lisää ja kalliimpaa odottavat, sulle ei kunnioitusta heru.  nuo kummien roolit ja tehtävät ihan hakusessa, mikä se perimmäinen merkitys oli.

voit ilmoittaakin luopuvasi kummiuden velvoittavuudesta nyt heti ja ilmoittaen  syyn tiedätte itse.

 

oletko sinä se- jolla oletettiinkin olevan rahaa enemmän kuin muilla- jotta alkaisit ostella lahjoja yms.

hävytöntä toi touhu- älä oo lapatossu, nyt se on loppu.   nykyään sitten kummilapset eiv't edes kiitä kortilla mistään, eivät lähetä joulukorttia- eivät pidä yhteyksiä kummiinsa- ollaan vaan odottamassa tavaraa, mieluiten silkkaa rahaa- mikään ei riitä.  elättäkööt itse jälkikasvunsa.

kaikkea hyvää sulle keväälle.  kerro miten kävi... huojentavaa sullekin

Perheen kanssa ollaan muuten kavereita, joten tuntuisi oudolta että nyt lakkaisin olemasta kummi. Tykkään kuitenkin lapsesta, ja haluan olla tekemisissä. Lahja-automaatiksi en ole itseäni olettanut, vaikka muistan synttärit ja joulut. Ja oma tapani on aina kysyä lahjatoive, ja aina on tullut kohtuullinen toive. Maailma on täynnä krääsää, niin en tykkää että lisään sitä ostamalla jotakin, joka ei tule käyttöön. 

Ap