Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Onko muita, joilla on puolison kanssa täysin yhteiset rahat?
Jotenkin tuntuu, että lähes kaikki riitelevät rahasta (minkä myös tutkimukset osoittavat) ja kokevat jonkinlaista epäreiluutta. Meillä on pelkästään yhteinen tili, johon menevät kummankin palkat, lapsilisät yms. Kaikki on yhteistä. Ei tarvitse riidellä. Kumpikaan ei kyttää toisen rahankäyttöä eikä tuhlaile. Miehellä on paljon suurempi palkka kuin minulla, mutta verotuksen jälkeen käteen tietysti vain puolet palkasta.
Kommentit (1393)
Omaisuuden jakaminen on kyllä käytännössä ihan yhtä.hsnkslaa tai helppoa riippumata siitä onko rahat erillisiä vai yhteisiä. Jos vaikka talo om puolikso niin ei sitä yhtään helpompi ole jakaa oli rahat eti tilillä tai samalla. Samoin omaisuuden kanssa etenkin sen omaisuuden kanssa joka on hankittu parisuhteen aikana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei voi kuin ihmetellä miten karmeissa parisuhteissa ihmiset elää. Varsinkaan jos tulee ero yhtään mistään ei voi keskustella tai sopia yhdessä.
Meillä on erilliset rahat ilman avioehtoa. Se on sovittu, että jos ero tulee, teemme avioehdon, joka erottelee omistuksemme. Avioehdon tulee olla lainvoimaisena 3 kk ennen eroa (muistaakseni, tämähän pitäisi tarkistaa), joten sen verran katsomme, että aina voimme eroa pitkittää. Kuoleman varalta on paperit kunnossa.
Mutta näin siis olemme sopineet. Sitähän ei kukaan voi taata, mitä oikeasti tapahtuu. Voihan se olla, että erossa toisesta paljastuukin jokin puoli, jota tässä pitkässä suhteessa ei ole paljastanut. Onhan täältäkin saanut lukea aivan uskomattomia juttuja, joissa on viety toista osapuolta täysin silmät ummessa kölin alta.
Itse ajattelen, että heikoissa kantimissa on se suhde, joka perustuu raha-asioiden ympärille. Ne ovat vain yksi osa suhdetta ja on itsestään selvää, että niissä, kuten muissakin asioissa pitää molempien saada kuunnella myös itseään, eli toimia tavalla, joka on itselle luontainen ja tuo turvallisen olotilan.
Raha-asiat vaan on aika olennaisia siinä vaiheessa jos kaikista kauniista sopimuksista ei pidetäkään kiinni.
Vierailija kirjoitti:
Jos pariskunnalla on erilliset rahat, mitä tapahtuu kun toinen on lapsen kanssa kotona ja tienaa vähemmän? Tai jos sairastuu pitkäksi aikaa ja tulot laskee? Tai jos toinen on vanhempi ja jää eläkkeelle aiemmin ja tulot puolittuu?
Meillä lapsi oli kotona 2,5v, ensin äidin ja sitten isän kanssa. Kukaan ei kuollut nälkään eikä kylmään. Eli tuon häviävän pienen ajanjakson ajan, se työssäkäyvä maksoi menoja enemmän ja maksoi ne mielellään lapsen hyväksi.
Eläke, sairastelu ja työttömyys katsotaan sitten kun se on ajankohtaista. Lähtökohtaisesti pitää pystyä maksamaan omat menonsa ja puolet yhteisistä. Jos tilanne pitkittyy, yhteisissä on myös karsimisen varaa, kuten niissä omissakin. Varmaan ainakin itse otan kakkosasunnon kulut omalle kontolle jos mies ei niihin pystyisi osallistumaan, kiva kämppä josta en halua luopua. Sairastelut taas todennäköisesti tarkoittaa kodin myyntiä jos ei pysty okt hommia hoitamaan. Eläke nyt on edessä kaikilla, meidän pakollisten menojen budjetti kyllä kestää sen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei voi kuin ihmetellä miten karmeissa parisuhteissa ihmiset elää. Varsinkaan jos tulee ero yhtään mistään ei voi keskustella tai sopia yhdessä.
Viittaatko nyt yhteisten vai erillisten rahojen pareihin? Erillisrahojen kanssahan tuossa ei tule ongelmaa.
Mistään ei tule ongelmaa eikä ole tarve keskustella jos vaikka kaksikymmentä vuotta kestänyt parisuhde päättyy eroon? Muistatko aivan varmasti kumman mikäkin omaisuus on? Kumpi ostikaan tuon viimeksi hankitun tv:n, kenen rahoja siihen käytettiin, mitä tapahtui sille tv:lle jonka toin tullessani saatiiko siitä vaikka hyvitystä ostettaessa uutta. Olikos tämä tuoli sun vanhemmilta vai hankittiinko se mun rahoilla. Saatiiko tämä esine lahjaksi sun vai mun puolelta jne.
Te jotka ihannoitte säästämistä ja nsireskelette jps joku ei henkeen ja veteen ole säästäväinen ja yritä säästää, vsikka kk tulot olis melko avuttomat, niin eihön se niin ihannoitavaa se säästäminen ole, jos ei ole selvää suunnitelmaa, miten ne säästöt jakautuu ja käytetään,
Jos on niin, että säästöt kuitenkin omia ja omassa päätäntävallassa, niin silloin kyllä on potaskaa, että se joka säästää on vain tarkka ja järkevä rahankäytyäjå. Anna mä pidän nämä rahat kun en tuhlaa?
Saahan sitä säästeliäs olla, mutta ei toisen kustannuksella. tyyliin, msksaa vähemmän kun yhteisistä kuluista, koska o muka se järkevämpi ja osaa säästää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei voi kuin ihmetellä miten karmeissa parisuhteissa ihmiset elää. Varsinkaan jos tulee ero yhtään mistään ei voi keskustella tai sopia yhdessä.
Viittaatko nyt yhteisten vai erillisten rahojen pareihin? Erillisrahojen kanssahan tuossa ei tule ongelmaa.
Mistään ei tule ongelmaa eikä ole tarve keskustella jos vaikka kaksikymmentä vuotta kestänyt parisuhde päättyy eroon? Muistatko aivan varmasti kumman mikäkin omaisuus on? Kumpi ostikaan tuon viimeksi hankitun tv:n, kenen rahoja siihen käytettiin, mitä tapahtui sille tv:lle jonka toin tullessani saatiiko siitä vaikka hyvitystä ostettaessa uutta. Olikos tämä tuoli sun vanhemmilta vai hankittiinko se mun rahoilla. Saatiiko tämä esine lahjaksi sun vai mun puolelta jne.
Jaa, no ehkä sitten jos kovin pikkumaisia ollaan, me ollaan aika suurpiirteisiä.
Toisaalta, mulla on makkarissa oma telkkarini, puolisolla alakerrassa oma, ja eiköhän me muisteta kumman sohva on missäkin huoneessa. Ollaan siinä vaiheessa elämää että yritetään mahd. paljon päästä eroon tavaroista, en näe että kumpikaan alkais riidellä jostain verhoista tai matoista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei voi kuin ihmetellä miten karmeissa parisuhteissa ihmiset elää. Varsinkaan jos tulee ero yhtään mistään ei voi keskustella tai sopia yhdessä.
Viittaatko nyt yhteisten vai erillisten rahojen pareihin? Erillisrahojen kanssahan tuossa ei tule ongelmaa.
Mistään ei tule ongelmaa eikä ole tarve keskustella jos vaikka kaksikymmentä vuotta kestänyt parisuhde päättyy eroon? Muistatko aivan varmasti kumman mikäkin omaisuus on? Kumpi ostikaan tuon viimeksi hankitun tv:n, kenen rahoja siihen käytettiin, mitä tapahtui sille tv:lle jonka toin tullessani saatiiko siitä vaikka hyvitystä ostettaessa uutta. Olikos tämä tuoli sun vanhemmilta vai hankittiinko se mun rahoilla. Saatiiko tämä esine lahjaksi sun vai mun puolelta jne.
Jaa, no ehkä sitten jos kovin pikkumaisia ollaan, me ollaan aika suurpiirteisiä.
Toisaalta, mulla on makkarissa oma telkkarini, puolisolla alakerrassa oma, ja eiköhän me muisteta kumman sohva on missäkin huoneessa. Ollaan siinä vaiheessa elämää että yritetään mahd. paljon päästä eroon tavaroista, en näe että kumpikaan alkais riidellä jostain verhoista tai matoista.
Meillä puoliso monta vuotta vitsaili että ottaa eron tullessa tv kainaloon ja lähtee. Nyt ollaan eletty yli kolmekymmentä vuotta yhdessä ja uuden tv osto oli ajankohtainen. Nostin tuon vanhan vitsailun aiheen esille että otatko sä vielä tämän kainaloon ja lähet. Myönsi että ei se taida riittää.
Me ollaan oikeastaa samassa vaiheessa että mieluummin sitä irtainta omaisuutta halutaan vähentää kuin lisätä. Mutta mielestäni se avoin krskustelu mitä säilytetään mitä annetaan pois on nyt yhtä tärkeää kuin keskustelu jos tavarat pitäisi jakaa erovaiheessa.
Ja mitä tulee tuohon tv kanssa lähtemiseen niin tuskin se tässä vaieessa olisi minullekaan ok. Ihan yhtälailla puoliso joutuisi ottamaan mukaansa yhtä ja toista. Kyse ei ole pelkästään siittä mitä kukakin saa vaan myös yhteisestä vastuusta hoitaa parisuhde oli se sitten alkamassa tai loppumassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei voi kuin ihmetellä miten karmeissa parisuhteissa ihmiset elää. Varsinkaan jos tulee ero yhtään mistään ei voi keskustella tai sopia yhdessä.
Meillä on erilliset rahat ilman avioehtoa. Se on sovittu, että jos ero tulee, teemme avioehdon, joka erottelee omistuksemme. Avioehdon tulee olla lainvoimaisena 3 kk ennen eroa (muistaakseni, tämähän pitäisi tarkistaa), joten sen verran katsomme, että aina voimme eroa pitkittää. Kuoleman varalta on paperit kunnossa.
Mutta näin siis olemme sopineet. Sitähän ei kukaan voi taata, mitä oikeasti tapahtuu. Voihan se olla, että erossa toisesta paljastuukin jokin puoli, jota tässä pitkässä suhteessa ei ole paljastanut. Onhan täältäkin saanut lukea aivan uskomattomia juttuja, joissa on viety toista osapuolta täysin silmät ummessa kölin alta.
Itse ajattelen, että heikoissa kantimissa on se suhde, joka perustuu raha-asioiden ympärille. Ne ovat vain yksi osa suhdetta ja on itsestään selvää, että niissä, kuten muissakin asioissa pitää molempien saada kuunnella myös itseään, eli toimia tavalla, joka on itselle luontainen ja tuo turvallisen olotilan.
Raha-asiat vaan on aika olennaisia siinä vaiheessa jos kaikista kauniista sopimuksista ei pidetäkään kiinni.
No siinäkin vaiheessa kyllä katson, että muut asiat, eli se juurisyy, miksi sopimuksista ei pidetä kiinni on olennaisempi. Todennäköisesti siinä tulee petettyä muutkin lupaukset kuin raha-asioita koskevat - tai oikeammin, todennäköisesti lupauksien pettäminen alkaa muista kuin raha-asioista, jonne sitten myös päädytään.
En kyllä toisaalta tarkoita, etteikö raha-asiat olisi tärkeitä siinä kuin muutkin. Kuten edellä sanoin, kyllä niistäkin pitää kyetä toimimaan niin, että se on oikeasti molemmille ok. Meillä se tarkoittaa sitä, että etenkin nyt, kun rahaa alkaa olemaan enemmän kuin menoja ei todellakaan tarkkailla tai kommentoida toisen menoja laisinkaan.
Vierailija kirjoitti:
Ei voi kuin ihmetellä miten karmeissa parisuhteissa ihmiset elää. Varsinkaan jos tulee ero yhtään mistään ei voi keskustella tai sopia yhdessä.
En tiedä kumman systeemin kannattajia nyt tarkoitat. Mutta voin kertoa, että näköjään tulee todella monelle yllätyksenä, että ero muuttaa täysin "vanhat vuosikymmeniä olleet" systeemit. Voi tulla eteen tilanne, että ennen niin lauhkea, ja ystävällismielisesti neuvotteleva kumppani muuttuukin piinkovaksi neuvottelijaksi ja omia puoliaan pitäväksi. Jos taustalla on uusi katsottuna niin hänenkin puoleltaan tulee neuvoja kuinka omaisuus pitää jakaa.
Ei voi kuin ihmetellä miten autuaasti monet ovat tuudittautuneet, että meillä on täysi luotto ja aina on raha-asioista sovittu eikä koskaan riidelty. Se oli silloin se ja mahdollisen eron myötä ovat uudet kujeet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei voi kuin ihmetellä miten karmeissa parisuhteissa ihmiset elää. Varsinkaan jos tulee ero yhtään mistään ei voi keskustella tai sopia yhdessä.
Viittaatko nyt yhteisten vai erillisten rahojen pareihin? Erillisrahojen kanssahan tuossa ei tule ongelmaa.
Mistään ei tule ongelmaa eikä ole tarve keskustella jos vaikka kaksikymmentä vuotta kestänyt parisuhde päättyy eroon? Muistatko aivan varmasti kumman mikäkin omaisuus on? Kumpi ostikaan tuon viimeksi hankitun tv:n, kenen rahoja siihen käytettiin, mitä tapahtui sille tv:lle jonka toin tullessani saatiiko siitä vaikka hyvitystä ostettaessa uutta. Olikos tämä tuoli sun vanhemmilta vai hankittiinko se mun rahoilla. Saatiiko tämä esine lahjaksi sun vai mun puolelta jne.
Sinunlaisesi ihmisen kanssa varmasti tulee ongelmia joka heIvetin asiasta. Mutta kaikki eivät ole noin älyttömän hankalia ihmisiä. Ja ei, eivät erotessakaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei voi kuin ihmetellä miten karmeissa parisuhteissa ihmiset elää. Varsinkaan jos tulee ero yhtään mistään ei voi keskustella tai sopia yhdessä.
En tiedä kumman systeemin kannattajia nyt tarkoitat. Mutta voin kertoa, että näköjään tulee todella monelle yllätyksenä, että ero muuttaa täysin "vanhat vuosikymmeniä olleet" systeemit. Voi tulla eteen tilanne, että ennen niin lauhkea, ja ystävällismielisesti neuvotteleva kumppani muuttuukin piinkovaksi neuvottelijaksi ja omia puoliaan pitäväksi. Jos taustalla on uusi katsottuna niin hänenkin puoleltaan tulee neuvoja kuinka omaisuus pitää jakaa.
Ei voi kuin ihmetellä miten autuaasti monet ovat tuudittautuneet, että meillä on täysi luotto ja aina on raha-asioista sovittu eikä koskaan riidelty. Se oli silloin se ja mahdollisen eron myötä ovat uudet kujeet.
Ikävä tuottaa sulle pettymys, mutta ei tuo mitenkään faktaa ole. Joistain ihmisistä tulee kuspäitä erotessa, hyvin monesta ei silloinkaan. Suuri osa eroista saadaan varmasti täysin sovussa hoidettua. Näin ainakin omassa lähi- ja kaveripiirissäni ollut.
Sinä saatat tuntea pelkästään hyvin hankalia ihmisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei voi kuin ihmetellä miten karmeissa parisuhteissa ihmiset elää. Varsinkaan jos tulee ero yhtään mistään ei voi keskustella tai sopia yhdessä.
Viittaatko nyt yhteisten vai erillisten rahojen pareihin? Erillisrahojen kanssahan tuossa ei tule ongelmaa.
Mistään ei tule ongelmaa eikä ole tarve keskustella jos vaikka kaksikymmentä vuotta kestänyt parisuhde päättyy eroon? Muistatko aivan varmasti kumman mikäkin omaisuus on? Kumpi ostikaan tuon viimeksi hankitun tv:n, kenen rahoja siihen käytettiin, mitä tapahtui sille tv:lle jonka toin tullessani saatiiko siitä vaikka hyvitystä ostettaessa uutta. Olikos tämä tuoli sun vanhemmilta vai hankittiinko se mun rahoilla. Saatiiko tämä esine lahjaksi sun vai mun puolelta jne.
Sinunlaisesi ihmisen kanssa varmasti tulee ongelmia joka heIvetin asiasta. Mutta kaikki eivät ole noin älyttömän hankalia ihmisiä. Ja ei, eivät erotessakaan.
Tähän menessä ei kyllä ole tullut ongelmoa yhdessäkään suhteessa. Minä kun tirdostan sen että ihmiset on erilaisia se mikä toimii toisessa suhteessa ei välttämättä toimi toisessa. Ihmiset ja suhteet kun on etilaisia. Siksi tarvitaan sitä avointa keskustelua ipuoliso kanssa (oman näkemyksen jankutista aihe vapaa tosin vältyämätyä ei) han riippumatta riippumatta siitä onko rahat yhteisiä vai omia tai missä vaoheessa parisuhdetta oltaisiin.
Sinun kaltaosesi kanssa tuskin edes olisin päätynyt parosuhteeseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei voi kuin ihmetellä miten karmeissa parisuhteissa ihmiset elää. Varsinkaan jos tulee ero yhtään mistään ei voi keskustella tai sopia yhdessä.
Viittaatko nyt yhteisten vai erillisten rahojen pareihin? Erillisrahojen kanssahan tuossa ei tule ongelmaa.
Mistään ei tule ongelmaa eikä ole tarve keskustella jos vaikka kaksikymmentä vuotta kestänyt parisuhde päättyy eroon? Muistatko aivan varmasti kumman mikäkin omaisuus on? Kumpi ostikaan tuon viimeksi hankitun tv:n, kenen rahoja siihen käytettiin, mitä tapahtui sille tv:lle jonka toin tullessani saatiiko siitä vaikka hyvitystä ostettaessa uutta. Olikos tämä tuoli sun vanhemmilta vai hankittiinko se mun rahoilla. Saatiiko tämä esine lahjaksi sun vai mun puolelta jne.
Jos on erilliset rahat, niin tällaisia keskusteluja tarvitsee harvoin käydä, koska yhteiset tavarat on maksettu joko puoliksi tai siinä suhteessa kuin on katsottu reiluksi. Niin ruokapöytä, sohva, pyykkikone kuin tv ovat puoliksi kummankin. Harrastusvälineet ja muut henkilöhtaiset tavarat ovat taas itsestään selvästi jommankumman omaisuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei voi kuin ihmetellä miten karmeissa parisuhteissa ihmiset elää. Varsinkaan jos tulee ero yhtään mistään ei voi keskustella tai sopia yhdessä.
En tiedä kumman systeemin kannattajia nyt tarkoitat. Mutta voin kertoa, että näköjään tulee todella monelle yllätyksenä, että ero muuttaa täysin "vanhat vuosikymmeniä olleet" systeemit. Voi tulla eteen tilanne, että ennen niin lauhkea, ja ystävällismielisesti neuvotteleva kumppani muuttuukin piinkovaksi neuvottelijaksi ja omia puoliaan pitäväksi. Jos taustalla on uusi katsottuna niin hänenkin puoleltaan tulee neuvoja kuinka omaisuus pitää jakaa.
Ei voi kuin ihmetellä miten autuaasti monet ovat tuudittautuneet, että meillä on täysi luotto ja aina on raha-asioista sovittu eikä koskaan riidelty. Se oli silloin se ja mahdollisen eron myötä ovat uudet kujeet.
Ikävä tuottaa sulle pettymys, mutta ei tuo mitenkään faktaa ole. Joistain ihmisistä tulee kuspäitä erotessa, hyvin monesta ei silloinkaan. Suuri osa eroista saadaan varmasti täysin sovussa hoidettua. Näin ainakin omassa lähi- ja kaveripiirissäni ollut.
Sinä saatat tuntea pelkästään hyvin hankalia ihmisiä.
Ihmisistähn tuo enemmän riippuu ja siitä miten sinä arvostat toisen näkemystä vaikka se omastasi poikkeaisikin. Tähän menrssä asiat on saatu sovittua myös eroisissa kun lähtökohtana on se että ihmiset ei riitele vaan korkeitaan näkemykset on erilaiset.
Vuodesta 1980 alkaen yksi yhteinen tili. Menimme silloin naimisiin ja yhteinen elämä alkoi.
En koskaan suostuisi omiin tileihin.
Kaikki tulot ja menot yhteisiä.
Kolme taloa rakennettu ja nyt jo eläkeläisiä ollaan. Edelleen yhteiset rahat.
Jos ja kun sitä avointa keskustelua parisuhteessa ei missään vaiheessa käyfä eipä tuo mikään yllätys ole että puoliso onkin jotakin muuta kuin mitä oletit hänen olevan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei voi kuin ihmetellä miten karmeissa parisuhteissa ihmiset elää. Varsinkaan jos tulee ero yhtään mistään ei voi keskustella tai sopia yhdessä.
Viittaatko nyt yhteisten vai erillisten rahojen pareihin? Erillisrahojen kanssahan tuossa ei tule ongelmaa.
Mistään ei tule ongelmaa eikä ole tarve keskustella jos vaikka kaksikymmentä vuotta kestänyt parisuhde päättyy eroon? Muistatko aivan varmasti kumman mikäkin omaisuus on? Kumpi ostikaan tuon viimeksi hankitun tv:n, kenen rahoja siihen käytettiin, mitä tapahtui sille tv:lle jonka toin tullessani saatiiko siitä vaikka hyvitystä ostettaessa uutta. Olikos tämä tuoli sun vanhemmilta vai hankittiinko se mun rahoilla. Saatiiko tämä esine lahjaksi sun vai mun puolelta jne.
Jos on erilliset rahat, niin tällaisia keskusteluja tarvitsee harvoin käydä, koska yhteiset tavarat on maksettu joko puoliksi tai siinä suhteessa kuin on katsottu reiluksi. Niin ruokapöytä, sohva, pyykkikone kuin tv ovat puoliksi kummankin. Harrastusvälineet ja muut henkilöhtaiset tavarat ovat taas itsestään selvästi jommankumman omaisuutta.
Kuulostaa vähän oudolle että keskustelua pitää käydä vain harvoin. Minusta on ihan itsestään selvää että puolison kanssa keskustellaa mielellään eikä se ole mikään hyve että mitä hrvemmin sen parempi.
Vierailija kirjoitti:
Vuodesta 1980 alkaen yksi yhteinen tili. Menimme silloin naimisiin ja yhteinen elämä alkoi.
En koskaan suostuisi omiin tileihin.
Kaikki tulot ja menot yhteisiä.
Kolme taloa rakennettu ja nyt jo eläkeläisiä ollaan. Edelleen yhteiset rahat.
Tuossa iässä olisi kyllä kovasti suositeltavaa perustaa myös omat tilit ja siirtää niille rahaa ihan siltä varalta, että toinen yllättäen kuolee. Se ei estä sitä, että pääosin jatketaan yhteisen tilin käyttämistä. Myös tai-tili suljetaan toisen tilinomistajan kuollessa, jos yksikin kuolinpesän osakkaista vaatii sitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vuodesta 1980 alkaen yksi yhteinen tili. Menimme silloin naimisiin ja yhteinen elämä alkoi.
En koskaan suostuisi omiin tileihin.
Kaikki tulot ja menot yhteisiä.
Kolme taloa rakennettu ja nyt jo eläkeläisiä ollaan. Edelleen yhteiset rahat.
Tuossa iässä olisi kyllä kovasti suositeltavaa perustaa myös omat tilit ja siirtää niille rahaa ihan siltä varalta, että toinen yllättäen kuolee. Se ei estä sitä, että pääosin jatketaan yhteisen tilin käyttämistä. Myös tai-tili suljetaan toisen tilinomistajan kuollessa, jos yksikin kuolinpesän osakkaista vaatii sitä.
Siihen mennessä tililtä on luultavasti ehtinyt jo rahat siirtyä muualle.
Alue: Aihe vapaa
Taatusti omat rahat. Yhteiset kulut puoliksi muun voi käyttää itse. Ei koskaan riitaa rahasta. Näin on menty 40 vuotta