Haluatteko että isovanhemmat mieluummin ostavat joululahjoja lastenlapsille vai antavat rahaa vanhemmille, jota nämä ostaisi lahjat itse lapsilleen?

Anoppi joskus tarjosi rahaa kun lapset oli pieniä. Kieltäydyin ja sen koomin en oo anopista juurikaan mitään kuullut. (Lapset teinejä)

Mielummin niin, että isovanhemmat ihan itse ostavat. Käytännössä se meillä meni niin, että minä ostin ja paketoin ja he löivät rahat käteen tullessaan joulun viettoon.  

Jos osaavat ostaa niin mieluummin niin. Mutta jos ostokset ovat mitä sattuu (koot, ikätaso, ym. ym.), niin sitten mieluummin rahana.

Tietysti ostavat itse. Jos on kyseessä vaikka vanhus, joka tarvitsee apua ostamisessa tai muuta, niin sitten eri asia. Useinhan isovanhemmat kyselevät, josko olisi tarvetta siitä sun tästä, tai että mitä ne kullanmurut nyt haluaisi tänä vuonna. Ja jotkut haluavat antaa rahalahjan. Mutta kyllä lahjan pitää olla antajan valitsema mahdollisimman pitkälle.

Mummona annan sekä että.

Kun kuitenkin tulevat meille joulun viettoon pitää kuusen alla olla pari pakettia n 50 eurolla per muksu. Sama summa tilille. Näin myös syntymäpäivänä.

Ja tietty kysyn tuon paketin sisällön toiveen myös.

Vanhemmillani on 19 lastenlasta, niin eivät osta tasapuolisuuden nimissä kenellekkään lahjoja. Omille lapsilleen saattavat ostaa suklaarasian tms. Itseä ei tilanne haittaa, sillä kyllä lapset on saanut aina kasapäin lahjoja kummeilta yms. 

Mun vanhemmat ovat aina ostaneet lahjan mun lapselle.

En toivo mitään muuta, kuin että isovanhemmat haluaisivat tavata jouluna mutta ei. :( Eka kerta 13 vuoteen kun ei päästä heille ajamaan, mulla sovittu sektio 19.12. He sanoivat, etteivät aio meille tulla, vaan meidän pitää vauvan ja isompien kanssa ajaa sinne yöksi, se on ainoa mahdollisuus nähdä. Ei tarvitsisi edes yhtään lahjaa.

Mun vanhemmat antaa rahana kun eivät viitsi käydä lahjaostoksilla.

Ihan vireitä ja aktiivisia muuten kyllä.

Ottaisin paljon mieluummin lahjoina valmiiksi paketoituna.

Vierailija kirjoitti:

Tietysti ostavat itse. Jos on kyseessä vaikka vanhus, joka tarvitsee apua ostamisessa tai muuta, niin sitten eri asia. Useinhan isovanhemmat kyselevät, josko olisi tarvetta siitä sun tästä, tai että mitä ne kullanmurut nyt haluaisi tänä vuonna. Ja jotkut haluavat antaa rahalahjan. Mutta kyllä lahjan pitää olla antajan valitsema mahdollisimman pitkälle.

Miniä ilmoitti, että en osaa ostaa kuitenkaan heidän makunsa mukaisia lahjoja, leluja tai vaatteita ja toimittaa listan, mistä valitsen lahjan. Tytär yritti samaa, mutta hänelle sanoin, ettei onnistu. Kyllä se on ihmisistä ja ihmissuhteista kiinni. 

Rahalahja lapsille. 

Vierailija kirjoitti:

Rahalahja lapsille. 

Tarkoitan lasten lapsille riippuen iästä tietysti.

Lasteni toinen mummu on kunnostautunut ostamalla lähinnä mahdollisimman isoja ja samalla äänekkäitä lahjoja. Laadusta viis, kunhan ärsyttää lastenlasten vanhempia maksimaalisesti. Ikäsuositukset ovat vieraita, pikkulegoja 2-vuotiaalle jne, kun on tuo Pertti niin näppärä käsistään.

Vaatteitakin on ostanut. Koot ovat vähän sinnepäin, nykyään liian pientä. Kun lapset olivat pienempiä, kasvunvaraa saattoi olla neljäkin vuotta. Yhtään kertaa ei ole tullut lapsille mieluisaa vaatetta, kun anoppi valitsee vaatteet oman makunsa mukaan. Suurin osa lahjavaatteista on mennyt suoraan uffille.

Joo, tuolta mummulta ei tarvitsisi tulla meille yhtään pakettia. Lapset ovat samaa mieltä. Tuskin on tänäkään vuonna kuunnellut toiveita. Mummun mielestä toiveen esittäminen on tilaamista, ja antajansa näköinen lahja ilahduttaa enemmän? Ainakin sitä lahjan antajaa, kun ilmeisesti suurin tavoite on, että lahja tuottaa pahaa mieltä.

Raha ja lahjakortit olisi jees. Sekin olisi kiva että ei toisi mitään, kun sitä täysin turhaa roskaa ja roinaa meillä on jo riittävästi.

Rahaa vanhemmille.

Mun vanhemmat kysyivät aina, mitä tarvitaan ja he kävivät ostamassa ne. Lisäsivät sitten vielä, mitä itse halusivat ostaa. Oli ihana kun oli mieluisia ja yllätyksiä. Olen tosi kiitollinen heille.

Nyt ensimmäinen lalsenlapsi tuloillaan joulun jälkeen ja tekisi kovasti mieli ostaa jo vaikka mitä, mutta nyt ja jatkossa mennään miniän toiveiden mukaan. Heidän perhe, heidän säännöt. Sillä mennään ja pysytään hyvissä väleissä.

Mieluiten ei kumpaakaan.

Äitini tykkää käydä ostoksilla ja tehdä paketteja. Hän valitsee sitten lahjoiksi sellaista, joista on etukäteen ollut puhetta ja sitten yllätyslahjan. Mutta hän on vasta päälle kuusikymppinen ja jaksaa pyöriä kaupoissa. Teini-ikäiselle ehken sitten muutaman vuoden kuluttua rahaa/verkkokaupan lahjakortti, jotta voi ostaa mieleistään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tietysti ostavat itse. Jos on kyseessä vaikka vanhus, joka tarvitsee apua ostamisessa tai muuta, niin sitten eri asia. Useinhan isovanhemmat kyselevät, josko olisi tarvetta siitä sun tästä, tai että mitä ne kullanmurut nyt haluaisi tänä vuonna. Ja jotkut haluavat antaa rahalahjan. Mutta kyllä lahjan pitää olla antajan valitsema mahdollisimman pitkälle.

Miniä ilmoitti, että en osaa ostaa kuitenkaan heidän makunsa mukaisia lahjoja, leluja tai vaatteita ja toimittaa listan, mistä valitsen lahjan. Tytär yritti samaa, mutta hänelle sanoin, ettei onnistu. Kyllä se on ihmisistä ja ihmissuhteista kiinni. 

Ikävä kyllä lahjan merkitys on nykyään täysin unohdettu. Ihmiset katsovat, että heillä on oikeus kontrolloida kaikkea ja että sitä voidaan selittää milloin milläkin, esim. ilmastolla, ei haluta "krääsää" jne. Todennäköisesti kyseessä on hallinnan ja kontrolloinnin tarve, joka varsinkin naisilla on aikamoinen. Sinuna ostaisin lahjan kuitenkin oman mielesi mukaan. Voit sitten hymyillen selitellä, että toivottavasti miellyttää tai että näin tällaisen ihanan jutun ja ajattelin, että lapsi ilahtuisi yms. Jos miniä tai tytär sitten myy niitä torissa, niin omapahan on häpeänsä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tietysti ostavat itse. Jos on kyseessä vaikka vanhus, joka tarvitsee apua ostamisessa tai muuta, niin sitten eri asia. Useinhan isovanhemmat kyselevät, josko olisi tarvetta siitä sun tästä, tai että mitä ne kullanmurut nyt haluaisi tänä vuonna. Ja jotkut haluavat antaa rahalahjan. Mutta kyllä lahjan pitää olla antajan valitsema mahdollisimman pitkälle.

Miniä ilmoitti, että en osaa ostaa kuitenkaan heidän makunsa mukaisia lahjoja, leluja tai vaatteita ja toimittaa listan, mistä valitsen lahjan. Tytär yritti samaa, mutta hänelle sanoin, ettei onnistu. Kyllä se on ihmisistä ja ihmissuhteista kiinni. 

Ikävä kyllä lahjan merkitys on nykyään täysin unohdettu. Ihmiset katsovat, että heillä on oikeus kontrolloida kaikkea ja että sitä voidaan selittää milloin milläkin, esim. ilmastolla, ei haluta "krääsää" jne. Todennäköisesti kyseessä on hallinnan ja kontrolloinnin tarve, joka varsinkin naisilla on aikamoinen. Sinuna ostaisin lahjan kuitenkin oman mielesi mukaan. Voit sitten hymyillen selitellä, että toivottavasti miellyttää tai että näin tällaisen ihanan jutun ja ajattelin, että lapsi ilahtuisi yms. Jos miniä tai tytär sitten myy niitä torissa, niin omapahan on häpeänsä.

Pojan perhe on saanut toiveidensa mukaan. Tytär tyytyi kohtaloonsa. Asia nousi kesällä esiin, kun tytär meni kysymään miniän kuullen, kannattaisiko lasten saamat kultakolikot myydä nyt, kun kullan hinta on korkealla. Lahjojen hintaero lasten välillä on ollut max 5€. Nyt miniä on ollut kiukkuinen lasten välisestä epätasa-arvosta. Vanhimmat lastenlapset ovat 16. Eikä niistä kolikoista edes saisi myyntitavasta riippuen kuin 3-5 k€. Kaikesta sitä viitsii kaunaa kantaa. Enkä kyllä edes harkitse hyvittäväni toisille lapsille syntynyttä eroa.