Onko muita, joilla on puolison kanssa täysin yhteiset rahat?
Jotenkin tuntuu, että lähes kaikki riitelevät rahasta (minkä myös tutkimukset osoittavat) ja kokevat jonkinlaista epäreiluutta. Meillä on pelkästään yhteinen tili, johon menevät kummankin palkat, lapsilisät yms. Kaikki on yhteistä. Ei tarvitse riidellä. Kumpikaan ei kyttää toisen rahankäyttöä eikä tuhlaile. Miehellä on paljon suurempi palkka kuin minulla, mutta verotuksen jälkeen käteen tietysti vain puolet palkasta.
Kommentit (1393)
Sinkkuna tämä on konaisuudessaan kiinnostava aihe. Hämmästyttää, kummastuttaa kun on tottunut omiin rahoihin, olemaan itsenäinen ihminen, itse hoitamaan asiansa ja varsinkin intiimipuolen hankintansa. Kiinnostavaa todeta sinkkuna kuinka paljon onkaan nykyään ihmisiä jotka heittäytyvät kovin epäitsenäisiksi kun elävät parisuhteessa.
No, ilmeisesti koska he voivat.
Meillä oli exän kanssa yhteiset rahat, mutta omat tilit. Ei hirveesti kytätty, että kumpi maksoi mitäkin - vipattiin rahaa suuntaan ja toiseen tarpeen mukaan.
Yhteinen taloustili, johon siirtyy automatic kuukausittain tietty summa molemmilta. Sieltä maksellaan kodin menot, ruoka yms mitä yhteistä nyt onkaan. Molemmilla myös omat tilit ja rahansa saa mällätä miten haluaa, omista menee myös lahjat toiselle. Ois outoa ostaa puolisolle lahja yhteisistä rahoista.
Vierailija kirjoitti:
Sinkkuna tämä on konaisuudessaan kiinnostava aihe. Hämmästyttää, kummastuttaa kun on tottunut omiin rahoihin, olemaan itsenäinen ihminen, itse hoitamaan asiansa ja varsinkin intiimipuolen hankintansa. Kiinnostavaa todeta sinkkuna kuinka paljon onkaan nykyään ihmisiä jotka heittäytyvät kovin epäitsenäisiksi kun elävät parisuhteessa.
No, ilmeisesti koska he voivat.
Niin, sinkkujen tuntuu joskus olevan vaikea ymmärtää epäitsenäisyyden ja normaalin jeesin välistä eroa. Miksi lähtisin kauppaan pelkkiä siteitä ostamaan, jos toinen on menossa sinne joka tapauksessa muita omia asioitaan ja yhteisiä varten? Etkö sinä koskaan voisi pyytää vaikka ystävältä, että toisi jotain tullessaan, jos se hänelle on helppoa ja sinulle olisi juuri sinä päivänä hankalaa?
Monella sinkulla on ystäviä, joilta saavat apua tarvitessaan, eikä se tee heistä epäitsenäisiä. Minulla on sinkkukavereita, joita autamme pariskuntana, viimeksi olimme sinkkunaisen mökillä viikonlopun tekemässä talkoilla kaikenlaista, jota yksin olisi ollut paljon hankalampaa tehdä. Pidän häntä, kuten itseänikin, itsenäisenä ihmisenä, mutta molemmat me arvostamme myös toisia ihmisiä ja iloitsemme siitä, että he ovat meidän elämässämme.
No ei todellakaan ole, oksennus tulee pelkästä ajatuksesta 🤮Järkihän sen sanoo, että raha- ja naisasiat on pidettävä visusti erillään.
Palkat tulee omille tileille mihin jätetään ns "taskurahaa" mutta talous ja jemmatilit ovat yhteiset.
30v tulee täyteen näin ilman ongelmia
Omat tilit on ja sitten yksi yhteinen, johon siirretään kuukausittain tietty summa. Sillä maksetaan kaikki elämisen kulut ja omalle tilille jäävällä osuudella kumpikin tekee mitä haluaa. Itse laitan rahastoon.
Meillä on omat tilit, mutta yhteiset rahat. Ei meille ole millään tavalla merkityksellistä, kumpi mitäkin ostaa, olipa ostos yhteiseen käyttöön tai henkilökohtaiseen käyttöön. Jos toinen on menossa kauppaan ja toinen tarvitsee jotain, on ihan luonnollista pyytää "tuotko mulle x-merkkisiä siteitä, y-merkkisiä partateriä, z-merkkistä shampoota" jne.
Ei noita henkilökohtaisia juttua ikinä makseta "takaisin" toiselle, koska tosiaan meillä on vain yhteisiä rahoja. Olemme yksi talousyksikkö ja sillä hyvä. Näin on eletty pian puoli vuosisataa. Ihan sama kumman tililtä jokin yksittäinen tapahtuma menee.
Vierailija kirjoitti:
Omat tilit on ja sitten yksi yhteinen, johon siirretään kuukausittain tietty summa. Sillä maksetaan kaikki elämisen kulut ja omalle tilille jäävällä osuudella kumpikin tekee mitä haluaa. Itse laitan rahastoon.
Luulen, että suurimmalla osalla näin, niin myös itsellä. Päivittäiskuluja emme maksa yhteiseltä tililtä, meillä ei ole sille pankkikorttia kummallakaan, kun tuntuu, että niitä kortteja on jo tarpeeksi ellei liikaa. Onneksi monet on voinut siirtää puhelimeen. Joten meillä toimii kuten tässäkin monilla muilla, se maksaa, joka käy kaupassa ja jos käydään yhdessä, on tullut tavaksi, että minä maksan ja mies pakkaa. Tosin hän käy useammin yksin kaupassa kuin minä, joten tasaantuu siinä.
Alkuaikoina nuorena yhteinen tili vei suurimman osan rahoista, nyt jo pitkän aikaa omalle tilille on jäänyt suurin osa. Elinkustannukset ovat jonkun verran yleisesti nousseet, mutta toisaalta palkat on parantuneet ja lainat maksettu, joten luonnollisesti suhdeluku kääntynyt toisin päin. Minä kulutan varmaan kerralla enemmän kuin mies omiin kuluihini (esim. joku matka naisystävien kanssa), mutta toisaalta mies saattaa ostaa jotain kalliimpaa. Oma asia, ei kuulu toiselle.
"Kiinnostavaa todeta sinkkuna kuinka paljon onkaan nykyään ihmisiä jotka heittäytyvät kovin epäitsenäisiksi kun elävät parisuhteessa. "
On kyllä kummia tulkintoja. Se, että joskus kirjoittaa ostoslistaan siteitä on joku naisen itsenäisyyden viejä ja pois naisen oikeuksista tai mitä outoa täällä on saanut lukea. Onko näillä ihmisillä ikinä ollut normaalia parisuhdetta.
Kiinnostavaa todeta sinkkuna kuinka paljon onkaan nykyään ihmisiä jotka heittäytyvät kovin epäitsenäisiksi kun elävät parisuhteessa. "
On kyllä kummia tulkintoja. Se, että joskus kirjoittaa ostoslistaan siteitä on joku naisen itsenäisyyden viejä ja pois naisen oikeuksista tai mitä outoa täällä on saanut lukea. Onko näillä ihmisillä ikinä ollut normaalia parisuhdetta.
No on outoa??
Meillä ostaa siteet, partakoneen terät ja vaahdot, dödöt molemmille, hiustuotteet ja naamarasvat n/m se joka kaupassa käy:) Samalla ne ostetaan kuin yhteiset perunat ja leipäpussikin.
Vielä ei ole mun itsenäisyyteni tai naisellisuuteni tästä kärsinyt eikä puolison miehekkyyskään.
Siis jonkin naisen itsenäisyys on kiinni siitä, että ostaa aina itse omat siteensä kaupasta? Eli menee vaikka erikseen kauppaan niitä hakemaan, kun ei voi pyytää kauppaan menevää miestänsä ostamaan niitä samalla, koska silloin hän ei olisi itsenäinen omillaan pärjäävä nainen? Anna mun kaikki kestää. Miten heikko itsetunto voi ihmisellä olla, kun pitää pätee tuollaisella asialla...
Eipä ole koskaan ollut yhteisiä rahat,eikä tilit..tulin emännäksi maitotilalle ja jäin omasta vakkari työstä pois..noh ei olis kannattanut.Mies ei maksanut mulle senttiäkään palkkaa. Ja silti piti käydä navetoimassa 324 päivää vuodessa. Vaatteet kerjäsin sukulaisilta,kun ei ollut rahaa ostaa ja lasit mies osti mulle tokmannilta,että näen käydä lypsyllä..sitten jossakin vaiheessa ei ollut edes pikkuhousuja,mitä käyttää,niin kuljin ilman sitten.Piti tehdä ruokaa miehen ostamista tarvikkeista..läskiä lähinnä,eikä ikinä mitään kasviksia. 10 vuotta täysin rahattomana orjana,eipä ollut hääviä. Onneksi lehmät laitettiin pois ja pääsin töihin muualle,jossa maksettiin myös palkkaa,siitäkös se ilo tuli ja ukko tykkää paskaa, mutta nyt mulla on vihdoinkin omaa rahaa ja voin ostaa silloin tällöin mitä haluan. Ukko kyllä yrittää kyniä nekin rahat,mutta osaan jo valehdella tänäpäivänä,että ei mulla ole yhtään rahaa.
Vierailija kirjoitti:
Siis jonkin naisen itsenäisyys on kiinni siitä, että ostaa aina itse omat siteensä kaupasta? Eli menee vaikka erikseen kauppaan niitä hakemaan, kun ei voi pyytää kauppaan menevää miestänsä ostamaan niitä samalla, koska silloin hän ei olisi itsenäinen omillaan pärjäävä nainen? Anna mun kaikki kestää. Miten heikko itsetunto voi ihmisellä olla, kun pitää pätee tuollaisella asialla...
Kysymys pariutuneiden epäitsenäisyydestä ja miehen passuuttamisesta heräsi lähinnä, kun jotkut kertoivat lähettäneensä miehen ostamaan kuukautistarvikkeita, siis erikseen pelkästään niitä, ei niin, että olisivat olleet yhteisesti kaupassa ja kumpikin keräsi omat hygieniatarvikkeensa. Sen toki ymmärrän. Myös on aika epäitsenäistä olla ennakoimatta omia kuukautisiaan. Juuri varmaan sen miehen vuoksi joka kantaa niitä unohtuneita tarvikkeita kiltisti sitten kotiin. Kyllähän parisuhde ja sen tavat tavallaan ruokkii itseään, yksi asia johtaa toiseen. Kuukautissuojat nyt olivat jäävuoren huippu tai nostattivat muuten laineita.
Miten yhdistetään huono itsetunto sinkkuuteen ja sinkun itsenäiseen elämään? Sinkkuudessa juuri pitääkin olla hyvä itsetunto ja pärjääminen yleisesti hyvää tasoa ettei lankea yhteisesen tilin ja yhteisten rahojen tuottamaan mukavuuteen ja muuhunkin mukavuudenhaluun eikä unelmoi miehen tuomasta muustakin jeesistä tai lankea yleiseen ajatukseen, että pitäisi olla"joku". Monellahan on myös se käsitys, että parisuhde on joku ihmisen arvon mitta. Monihan kokee kauhistuksena mennä yksin johonkin, missä suurin osa on pariskuntia. Tai moneen muuhunkin paikkaan.
Moni sinkku on sinkku vapaaehtoisesti, ei sen vuoksi etteikö olisi kumppania "saanut". Ehkä siksi ei aina ymmärrä näiden parillisten ajatusmaailmaa. Heistä monet ovat olleet yhdessä nuoresta saakka, sekin muovaa ajatusmaailmaa symbioottiseen suuntaan.
Kyllähän se on tuhannen totta, että ainakin minun ajatusmaailmani, tapani ja elämäni on erilaista kuin tuntemieni pariskuntien. Ei itsetuntoni siitä huonone, usein on päinvastoin.
Vierailija kirjoitti:
Meillä on omat tilit, mutta yhteiset rahat. Ei meille ole millään tavalla merkityksellistä, kumpi mitäkin ostaa, olipa ostos yhteiseen käyttöön tai henkilökohtaiseen käyttöön. Jos toinen on menossa kauppaan ja toinen tarvitsee jotain, on ihan luonnollista pyytää "tuotko mulle x-merkkisiä siteitä, y-merkkisiä partateriä, z-merkkistä shampoota" jne.
Ei noita henkilökohtaisia juttua ikinä makseta "takaisin" toiselle, koska tosiaan meillä on vain yhteisiä rahoja. Olemme yksi talousyksikkö ja sillä hyvä. Näin on eletty pian puoli vuosisataa. Ihan sama kumman tililtä jokin yksittäinen tapahtuma menee.
Juuri samoin meillä. Toiminut yli 30 vuotta, ihan suhteen alusta alkaen yhteiset rahat.
Tuntuu tosi hankalalta joku taloustili, tai rahojen ja ostosten erittely. Esimerkiksi mä olen nyt ostanut uudet tuolit kotiin, maton matkailuautoon ja hyllytarvikkeita olkkariin. Mies osti (mun) autoon kesärenkaat, tv:n seinätelineen ja moottoripyöräänsä jonkun melkein tonnin osan. Mä maksoin (miehen) matkailuauton tuulilasin omavastuun ja vähän aiemmin (mun) auton kahden tonnin remontin. Mies tankkaa meillä kaikki ajoneuvot, aina.
Miten tällaisetkin jaettaisiin, onko ne taloustilikuluja vai mitä? 😄 Ei, ei todellakaan aleta tuollaisia miettiä. Se maksaa joka tilaa/haluaa/ostaa/ehtii.
Vierailija kirjoitti:
Sinkkuna tämä on konaisuudessaan kiinnostava aihe. Hämmästyttää, kummastuttaa kun on tottunut omiin rahoihin, olemaan itsenäinen ihminen, itse hoitamaan asiansa ja varsinkin intiimipuolen hankintansa. Kiinnostavaa todeta sinkkuna kuinka paljon onkaan nykyään ihmisiä jotka heittäytyvät kovin epäitsenäisiksi kun elävät parisuhteessa.
No, ilmeisesti koska he voivat.
Mä en alkaisi parisuhteeseen, jos olisi hirveä tarve olla ihan yli-itsenäinen.
Mieluummin kuitenkin elän parisuhteessa, jossa ollaan ME.
Siinähän se kulujen tasaaminen ja jakaminen tulee melkein itsestään, kun muutenkin pidän kirjanpitoa yhteisistä kuluista. En osaa edes kuvitella tilannetta, että en tietäisi miten paljon mihinkin menee rahaa.
Muuten kumpikin maksaa omat henkilökohtaiset kulut itse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on omat tilit, mutta yhteiset rahat. Ei meille ole millään tavalla merkityksellistä, kumpi mitäkin ostaa, olipa ostos yhteiseen käyttöön tai henkilökohtaiseen käyttöön. Jos toinen on menossa kauppaan ja toinen tarvitsee jotain, on ihan luonnollista pyytää "tuotko mulle x-merkkisiä siteitä, y-merkkisiä partateriä, z-merkkistä shampoota" jne.
Ei noita henkilökohtaisia juttua ikinä makseta "takaisin" toiselle, koska tosiaan meillä on vain yhteisiä rahoja. Olemme yksi talousyksikkö ja sillä hyvä. Näin on eletty pian puoli vuosisataa. Ihan sama kumman tililtä jokin yksittäinen tapahtuma menee.
Juuri samoin meillä. Toiminut yli 30 vuotta, ihan suhteen alusta alkaen yhteiset rahat.
Tuntuu tosi hankalalta joku taloustili, tai rahojen ja ostosten erittely. Esimerkiksi mä olen nyt ostanut uudet tuolit kotiin, maton matkailuautoon ja hyllytarvikkeita olkkariin. Mies osti (mun) autoon kesärenkaat, tv:n seinätelineen ja moottoripyöräänsä jonkun melkein tonnin osan. Mä maksoin (miehen) matkailuauton tuulilasin omavastuun ja vähän aiemmin (mun) auton kahden tonnin remontin. Mies tankkaa meillä kaikki ajoneuvot, aina.
Miten tällaisetkin jaettaisiin, onko ne taloustilikuluja vai mitä? 😄 Ei, ei todellakaan aleta tuollaisia miettiä. Se maksaa joka tilaa/haluaa/ostaa/ehtii.
Varakkailla kaikki on helpompaa, kun ikinä ei tule tilannetta, että menoja on enemmän mitä tuloja.
Kysymys pariutuneiden epäitsenäisyydestä ja miehen passuuttamisesta heräsi lähinnä, kun jotkut kertoivat lähettäneensä miehen ostamaan kuukautistarvikkeita, siis erikseen pelkästään niitä, ei niin, että olisivat olleet yhteisesti kaupassa ja kumpikin keräsi omat hygieniatarvikkeensa.
Mitä ihmettä lähettää ja passuuttaa? Siis miehet käyvät kaupassa ihan silleen, että mies käy kaupassa. Siinä kauppalistalla lukee oltermanni, tuorepuristettu mehu, libresse, appelsiineja. Sitten mies tuo sen kauppalistan mukaiset asiat ja ne asiat, joita itse lähti ostamaan/haluaa ostaa.
Lisäksi voi harvinaisesti käydä niin, että kuukautiskivut ovat todella pahat ja siteet vaan epätäydellisellä, ei epäitsenäisellä, ihmisellä päässeet loppumaan. Silloin voidaan pyytää miestä hakemaan niitä erikseen, aivan kuten pyydettäisiin hakemaan särkylääkettä, jos on migreeni ja se on päässyt loppumaan. Jos tämä on sinusta passuuttamista, sulla on aika outo kuva ihmissuhteista. Eikö sulla ole yhtään ystävää, jolta voisit pyytää vastaavanlaista palvelusta?
Täällä kyllä kuukautisside-keskustelu alkoi juuri siitä, että voiko niitä mies omalla rahalla ostaa. Eli se mies oli vähän olennainen joo keskustelun kannalta.
Edelleen mua hämmästyttää todella paljon, miksi noin paljon kiinnostaa/harmittaa naisia, ja nyt vielä sinkkunaisia se, että jotkut miehet ostavat ja osaavat ostaa puolisolleen siteitä!
Mitenkä sinkku sinusta tämä on kiinnostava aihe?