Lue keskustelun säännöt.
Onko muita, joilla on puolison kanssa täysin yhteiset rahat?
Jotenkin tuntuu, että lähes kaikki riitelevät rahasta (minkä myös tutkimukset osoittavat) ja kokevat jonkinlaista epäreiluutta. Meillä on pelkästään yhteinen tili, johon menevät kummankin palkat, lapsilisät yms. Kaikki on yhteistä. Ei tarvitse riidellä. Kumpikaan ei kyttää toisen rahankäyttöä eikä tuhlaile. Miehellä on paljon suurempi palkka kuin minulla, mutta verotuksen jälkeen käteen tietysti vain puolet palkasta.
Kommentit (1214)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on omat tilit, mutta yhteiset rahat. Ei meille ole millään tavalla merkityksellistä, kumpi mitäkin ostaa, olipa ostos yhteiseen käyttöön tai henkilökohtaiseen käyttöön. Jos toinen on menossa kauppaan ja toinen tarvitsee jotain, on ihan luonnollista pyytää "tuotko mulle x-merkkisiä siteitä, y-merkkisiä partateriä, z-merkkistä shampoota" jne.
Ei noita henkilökohtaisia juttua ikinä makseta "takaisin" toiselle, koska tosiaan meillä on vain yhteisiä rahoja. Olemme yksi talousyksikkö ja sillä hyvä. Näin on eletty pian puoli vuosisataa. Ihan sama kumman tililtä jokin yksittäinen tapahtuma menee.
Juuri samoin meillä. Toiminut yli 30 vuotta, ihan suhteen alusta alkaen yhteiset rahat.
Tuntuu tosi hankalalta joku taloustili, tai rahojen ja ostosten erittely. Esimerkiksi mä olen nyt ostanut uudet tuolit kotiin, maton matkailuautoon ja hyllytarvikkeita olkkariin. Mies osti (mun) autoon kesärenkaat, tv:n seinätelineen ja moottoripyöräänsä jonkun melkein tonnin osan. Mä maksoin (miehen) matkailuauton tuulilasin omavastuun ja vähän aiemmin (mun) auton kahden tonnin remontin. Mies tankkaa meillä kaikki ajoneuvot, aina.
Miten tällaisetkin jaettaisiin, onko ne taloustilikuluja vai mitä? 😄 Ei, ei todellakaan aleta tuollaisia miettiä. Se maksaa joka tilaa/haluaa/ostaa/ehtii.
Varakkailla kaikki on helpompaa, kun ikinä ei tule tilannetta, että menoja on enemmän mitä tuloja.
Ehkä teillä sitten on niin. Me keskituloiset osataan vaan ajatella järjellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onneksi oli omat tilit, sillä muuten olisin ollut pulassa siinä vaiheessa kun mies kuoli. Miehen omat tilit ja yhteiset tilit suljettiin välittömästi miehen kuoleman jälkeen. Pystyin käyttämään vain omalla tilillä olleita rahoja. Meni pitkään ennen kuin sai tehtyä perukirjoituksen ja selvitettyä asiat siihen malliin, että myös miehen varoja pystyi käyttämään kuolinpesän laskuihin. t. nuori leski
Ollaanko oikeasti pankeissa niin vastuuttomia että annetaan ihmisten pitää noita "ja"-tilejä?
Mun mielestä kaikkein helpointa on se, että molemmilla on omat henkilökohtaiset tilit, ja lisäksi se yksi yhteinen. Yhteiselle kumpikin laittaa tietyn summan kuussa, ja siitä menee kaikki laskut (vuokrat, vedet, sähköt, ruuat jne).
Itse pitäisin outona että KAIKKI tulot menee yhteiselle tilille siksi, että sitten vaikkapa synttärilahjaa tai joulualhjaa ostettaessa sitä tavallaan ostaa toiselle lahjan tällekin kuuluvista rahoista... Tai jos haluaa jotain hieman kalliimpaa tai henkilökohtaista, mitä toinen ei tarvtse tai halua, niin sen maksaa itse.
Tämä on tosi toimiva malli. Itselläni on suunnilleen tonnin enemmän palkka, maksan yhteiselle tilille pari sataa enemmän kuin puolisoni. Omista rahoistani maksan sitten omat hömpötykseni ja juuri noi lahjat ynnä muut.
Minusta olisi outoa jos ostaisin yhteisistä rahoista työkaverin synttärilahjan tai jonkin muun hankinnan, mikä ei millään lailla koske miestäni.
Tämä tilanne olisi jos ei lainkaan olisi omia henkilökohtaisia tilejä.
Vaikka kuinka ollaan "me" jotain omaakin pitää olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä kaikkein helpointa on se, että molemmilla on omat henkilökohtaiset tilit, ja lisäksi se yksi yhteinen. Yhteiselle kumpikin laittaa tietyn summan kuussa, ja siitä menee kaikki laskut (vuokrat, vedet, sähköt, ruuat jne).
Itse pitäisin outona että KAIKKI tulot menee yhteiselle tilille siksi, että sitten vaikkapa synttärilahjaa tai joulualhjaa ostettaessa sitä tavallaan ostaa toiselle lahjan tällekin kuuluvista rahoista... Tai jos haluaa jotain hieman kalliimpaa tai henkilökohtaista, mitä toinen ei tarvtse tai halua, niin sen maksaa itse.
Tämä on tosi toimiva malli. Itselläni on suunnilleen tonnin enemmän palkka, maksan yhteiselle tilille pari sataa enemmän kuin puolisoni. Omista rahoistani maksan sitten omat hömpötykseni ja juuri noi lahjat ynnä muut.
No se nyt vaan on niin että yhteisissä rahoissa lahjatkin on yhteisistä rahoista. Mutta ei siinä mitään ongelmaa ole.
Miten teillä sitten hoituu nuo vaikka uuden sohvan ostot, tai jos toinen ostaa uudet lakanat tai lampun yhteiseen kotiin? Mistä rahoista ne menee? Vai aletaanko puolittaa?
Vierailija kirjoitti:
Minusta olisi outoa jos ostaisin yhteisistä rahoista työkaverin synttärilahjan tai jonkin muun hankinnan, mikä ei millään lailla koske miestäni.
Tämä tilanne olisi jos ei lainkaan olisi omia henkilökohtaisia tilejä.
Vaikka kuinka ollaan "me" jotain omaakin pitää olla.
Niin, yhteisissä rahoissa riittää että molemmat ymmärtää, että tuollaisia ostoja joskus tulee. Esimerkiksi mieheni työkaveri menehtyi yllättäen ja keräsivät rahaa menehtyneen nuorelle perheelle. Tottakai minullekin oli päivänselvää, että mies siihen osallistuu. Sellaista maalaisjärkeä pitää olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siinähän se kulujen tasaaminen ja jakaminen tulee melkein itsestään, kun muutenkin pidän kirjanpitoa yhteisistä kuluista. En osaa edes kuvitella tilannetta, että en tietäisi miten paljon mihinkin menee rahaa.
Muuten kumpikin maksaa omat henkilökohtaiset kulut itse.
Niin erilaisia me ollaan.
Me ollaan eletty melkein 20 vuotta tosi tiukilla, kun rahaa on tullut vaan niin todella vähän, toisen ollessa vuosia työkyvytön. Silloin piti laskea montako maitopurkkia on varaa ostaa, ja mikä lasku täytyy jättää maksamatta, että saa perheelle ruokaa. Kaikesta piti tinkiä.
Nyt kun molemmat ovat töissä, tulot suuremmat ja menot pienemmät, ei todellakaan enää haluta laskea euroja. Toivottavasti ei enää ikinä.
Sama juttu meillä. Olimme vuosikausi hyvin vähävaraisia, ja joka viikko luettiin kauppojen tarjouslehtiä kuin raamattua, että saadaan viikoksi ruoka riittämään niillä rahoilla mitä oli käytettävissä ruokaan. Olen näin jälkikäteen jopa vähän ihmetellyt miten viisaita oltiin silloin. Pakastinkin täytettiin itse poimituilla marjoilla, jotka olivat köyhänä aikana mainio lisä ruokapöydässä. Ehkä elämä oli jo opettanut, koska rahaa ei kummallakaan ollut ennen avioliittoa, eikä avioliiton alussa. Myöjemmässä elämässä tilanne on muuttunut, eikä rahasta ole huolta ja säästöt ovat kertyneet huomattaviksi. Köyhänä aikana kaikki oli yhteistä ja niin on myös nyt. Kaikki menee yhteiseen kassaan, ja kaikki lähtee yhteisestä kassasta. Nykyään toinen tuo kassaan huomattavasti enemmän kuin toinen, mutta kummallakin on vapaus käyttää rahoja oman harkintansa mukaan. Mutta kummallista on se, että vieläkin keskustellaan arkisesta rahankäytöstä, pohditaan kuluja ja hintoja, pidetään tarkkaa kirjanpitoa kaikesta, suunnitellaan, säästetään, kulutetaan yhteisellä päätöksellä. Tämä luo turvallisuuden tunnetta ja luottamusta tähän päivään ja tulevaisuuteen.
Miten teillä sitten hoituu nuo vaikka uuden sohvan ostot, tai jos toinen ostaa uudet lakanat tai lampun yhteiseen kotiin? Mistä rahoista ne menee? Vai aletaanko puolittaa?
Yhteiselle tilille on vuosien varrella kertynyt puskuria, joten isommat ostokset, kuten sohva tms. menee sieltä. Jos jompi kumpi näkee ja haluaa ostaa lakanat tai lampun, sen sitten ostaa omista rahoistaan. Miksi sitä alettaisiin puolittaa tai velkoa? Koti on yhteinen ja sinne saa kumpikin ostaa mitä haluaa ja on tietysti molempien käytössä.
Aika paljon molempien rahoista meillä meneekin kotiostoksiin, tykätään molemmat etenkin kesäterassia tms. laittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siinähän se kulujen tasaaminen ja jakaminen tulee melkein itsestään, kun muutenkin pidän kirjanpitoa yhteisistä kuluista. En osaa edes kuvitella tilannetta, että en tietäisi miten paljon mihinkin menee rahaa.
Muuten kumpikin maksaa omat henkilökohtaiset kulut itse.
Niin erilaisia me ollaan.
Me ollaan eletty melkein 20 vuotta tosi tiukilla, kun rahaa on tullut vaan niin todella vähän, toisen ollessa vuosia työkyvytön. Silloin piti laskea montako maitopurkkia on varaa ostaa, ja mikä lasku täytyy jättää maksamatta, että saa perheelle ruokaa. Kaikesta piti tinkiä.
Nyt kun molemmat ovat töissä, tulot suuremmat ja menot pienemmät, ei todellakaan enää haluta laskea euroja. Toivottavasti ei enää ikinä.
Sama juttu meillä. Olimme vuosikausi hyvin vähävaraisia, ja joka viikko luettiin kauppojen tarjouslehtiä kuin raamattua, että saadaan viikoksi ruoka riittämään niillä rahoilla mitä oli käytettävissä ruokaan. Olen näin jälkikäteen jopa vähän ihmetellyt miten viisaita oltiin silloin. Pakastinkin täytettiin itse poimituilla marjoilla, jotka olivat köyhänä aikana mainio lisä ruokapöydässä. Ehkä elämä oli jo opettanut, koska rahaa ei kummallakaan ollut ennen avioliittoa, eikä avioliiton alussa. Myöjemmässä elämässä tilanne on muuttunut, eikä rahasta ole huolta ja säästöt ovat kertyneet huomattaviksi. Köyhänä aikana kaikki oli yhteistä ja niin on myös nyt. Kaikki menee yhteiseen kassaan, ja kaikki lähtee yhteisestä kassasta. Nykyään toinen tuo kassaan huomattavasti enemmän kuin toinen, mutta kummallakin on vapaus käyttää rahoja oman harkintansa mukaan. Mutta kummallista on se, että vieläkin keskustellaan arkisesta rahankäytöstä, pohditaan kuluja ja hintoja, pidetään tarkkaa kirjanpitoa kaikesta, suunnitellaan, säästetään, kulutetaan yhteisellä päätöksellä. Tämä luo turvallisuuden tunnetta ja luottamusta tähän päivään ja tulevaisuuteen.
Meilläkin puhutaan, suunnitellaan ja laitetaan säästöön. Mutta ei todellakaan pidetä mitään kirjanpitoa, sellaista vihaisi molemmat 😄
Vierailija kirjoitti:
Minusta olisi outoa jos ostaisin yhteisistä rahoista työkaverin synttärilahjan tai jonkin muun hankinnan, mikä ei millään lailla koske miestäni.
Tämä tilanne olisi jos ei lainkaan olisi omia henkilökohtaisia tilejä.
Vaikka kuinka ollaan "me" jotain omaakin pitää olla.
Eikö siellä yhteisissä rahoissa ole yhtään sinun rahoja, joita voit käyttää työkaverin synttärilahjaan? Ovatko ne yhteiset rahat sittenkin aina vain miesten rahoja?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
873, eivät tietenkään ole vain miesten rahoja. Mutta käsitykseni on, että yhteiset rahat ovat sellaisiin menoihin jotka hyödyntävät omaa kotia ja molempien yhteistä elämää. Eivät ole esimerkiksi omiin naisten hurvittelureissuihin tai miesten kalareissuun pohjoiseen.
Henkilökohtaiset rahat taas ovat niitä, joilla voi tehdä ostoksia esimerkiksi lahjoihin, jos lahjan saaja on vain toisen tuttava. Tai jos huusholliin ei oikeastaan tarvita uutta, mutta kuitenkin haluaa jotain itselleen mieleistä hankkia. Tai haluaa lähteä ilman kumppania esimerkiksi kylpylään tai matkalle tms. Tämä on mielestäni huomaavaista kumminkin päin. Vai tekevätkö nämä, joilla on vain yhteiset rahat kaikki asiat yhdessä? Omia juttuja ei heillä ole.
873, eivät tietenkään ole vain miesten rahoja. Mutta käsitykseni on, että yhteiset rahat ovat sellaisiin menoihin jotka hyödyntävät omaa kotia ja molempien yhteistä elämää. Eivät ole esimerkiksi omiin naisten hurvittelureissuihin tai miesten kalareissuun pohjoiseen.
Henkilökohtaiset rahat taas ovat niitä, joilla voi tehdä ostoksia esimerkiksi lahjoihin, jos lahjan saaja on vain toisen tuttava. Tai jos huusholliin ei oikeastaan tarvita uutta, mutta kuitenkin haluaa jotain itselleen mieleistä hankkia. Tai haluaa lähteä ilman kumppania esimerkiksi kylpylään tai matkalle tms. Tämä on mielestäni huomaavaista kumminkin päin. Vai tekevätkö nämä, joilla on vain yhteiset rahat kaikki asiat yhdessä? Omia juttuja ei heillä ole.
Meillä on toki omaakin rahaa per kk mutta esim mun mieheni ei halua että maksan hierojakäynnit, lekurikäynnit, lääkkeeni, lahjat ystäville (kymppejä, ei satasia) tai vähäiset vaateostokseni omista rahoistani vaan yhteisistä aina. Monta reissuakin on maksettu yhteisistä rahoista kummallekin.
Samoin tietty toisipäin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siinähän se kulujen tasaaminen ja jakaminen tulee melkein itsestään, kun muutenkin pidän kirjanpitoa yhteisistä kuluista. En osaa edes kuvitella tilannetta, että en tietäisi miten paljon mihinkin menee rahaa.
Muuten kumpikin maksaa omat henkilökohtaiset kulut itse.
Niin erilaisia me ollaan.
Me ollaan eletty melkein 20 vuotta tosi tiukilla, kun rahaa on tullut vaan niin todella vähän, toisen ollessa vuosia työkyvytön. Silloin piti laskea montako maitopurkkia on varaa ostaa, ja mikä lasku täytyy jättää maksamatta, että saa perheelle ruokaa. Kaikesta piti tinkiä.
Nyt kun molemmat ovat töissä, tulot suuremmat ja menot pienemmät, ei todellakaan enää haluta laskea euroja. Toivottavasti ei enää ikinä.
Sama juttu meillä. Olimme vuosikausi hyvin vähävaraisia, ja joka viikko luettiin kauppojen tarjouslehtiä kuin raamattua, että saadaan viikoksi ruoka riittämään niillä rahoilla mitä oli käytettävissä ruokaan. Olen näin jälkikäteen jopa vähän ihmetellyt miten viisaita oltiin silloin. Pakastinkin täytettiin itse poimituilla marjoilla, jotka olivat köyhänä aikana mainio lisä ruokapöydässä. Ehkä elämä oli jo opettanut, koska rahaa ei kummallakaan ollut ennen avioliittoa, eikä avioliiton alussa. Myöjemmässä elämässä tilanne on muuttunut, eikä rahasta ole huolta ja säästöt ovat kertyneet huomattaviksi. Köyhänä aikana kaikki oli yhteistä ja niin on myös nyt. Kaikki menee yhteiseen kassaan, ja kaikki lähtee yhteisestä kassasta. Nykyään toinen tuo kassaan huomattavasti enemmän kuin toinen, mutta kummallakin on vapaus käyttää rahoja oman harkintansa mukaan. Mutta kummallista on se, että vieläkin keskustellaan arkisesta rahankäytöstä, pohditaan kuluja ja hintoja, pidetään tarkkaa kirjanpitoa kaikesta, suunnitellaan, säästetään, kulutetaan yhteisellä päätöksellä. Tämä luo turvallisuuden tunnetta ja luottamusta tähän päivään ja tulevaisuuteen.
Meilläkin puhutaan, suunnitellaan ja laitetaan säästöön. Mutta ei todellakaan pidetä mitään kirjanpitoa, sellaista vihaisi molemmat 😄
Eikö teitä tosiaan kiinnosta yhtään mihin ja miten paljon te rahaa käytätte kuukausittain? Minulla on kirjanpito käytössä ja se on sekä mielenkiintoista että hyödyllistä.
Eikö teitä tosiaan kiinnosta yhtään mihin ja miten paljon te rahaa käytätte kuukausittain? Minulla on kirjanpito käytössä ja se on sekä mielenkiintoista että hyödyllistä.
Olen eri, mutta kyllä me suunnilleen tiedetään ja tiedetään kk summa, joka on kk-kulutukseen nähden päätetty hieman yläkanttiin, että aina on varaa yllätysmenoihin, matkoihin tms.
Mutta kumpikin vastaa itse siitä, mikä tuosta yli jää. Ei jakseta miettiä kumpikaan eurolleen, mihin rahaa on kulunut. Riittää, että sitä vielä tilillä on kun seuraava palkka tulee ja säästöönkin jää.
Täytyy pitää kirjanpitoa, koska helpottaa jo veroilmoitusten tekoa. Kirjanpito sisältää muutakin kuin kuukausittaiset ruoka- ym. arkiset menot.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä kait suurimmalla osalla aviopareista on yhteiset rahat. Mikä ihmeen liitto se sellainen on, jossa on sun rahat ja mun rahat.
Kuka uskaltaa antaa akalleen rajoittamattoman pääsyn "yhteisiin" rahoihin, joista ukko itse on kuitenkin tienannut suurimman osan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siinähän se kulujen tasaaminen ja jakaminen tulee melkein itsestään, kun muutenkin pidän kirjanpitoa yhteisistä kuluista. En osaa edes kuvitella tilannetta, että en tietäisi miten paljon mihinkin menee rahaa.
Muuten kumpikin maksaa omat henkilökohtaiset kulut itse.
Niin erilaisia me ollaan.
Me ollaan eletty melkein 20 vuotta tosi tiukilla, kun rahaa on tullut vaan niin todella vähän, toisen ollessa vuosia työkyvytön. Silloin piti laskea montako maitopurkkia on varaa ostaa, ja mikä lasku täytyy jättää maksamatta, että saa perheelle ruokaa. Kaikesta piti tinkiä.
Nyt kun molemmat ovat töissä, tulot suuremmat ja menot pienemmät, ei todellakaan enää haluta laskea euroja. Toivottavasti ei enää ikinä.
Sama juttu meillä. Olimme vuosikausi hyvin vähävaraisia, ja joka viikko luettiin kauppojen tarjouslehtiä kuin raamattua, että saadaan viikoksi ruoka riittämään niillä rahoilla mitä oli käytettävissä ruokaan. Olen näin jälkikäteen jopa vähän ihmetellyt miten viisaita oltiin silloin. Pakastinkin täytettiin itse poimituilla marjoilla, jotka olivat köyhänä aikana mainio lisä ruokapöydässä. Ehkä elämä oli jo opettanut, koska rahaa ei kummallakaan ollut ennen avioliittoa, eikä avioliiton alussa. Myöjemmässä elämässä tilanne on muuttunut, eikä rahasta ole huolta ja säästöt ovat kertyneet huomattaviksi. Köyhänä aikana kaikki oli yhteistä ja niin on myös nyt. Kaikki menee yhteiseen kassaan, ja kaikki lähtee yhteisestä kassasta. Nykyään toinen tuo kassaan huomattavasti enemmän kuin toinen, mutta kummallakin on vapaus käyttää rahoja oman harkintansa mukaan. Mutta kummallista on se, että vieläkin keskustellaan arkisesta rahankäytöstä, pohditaan kuluja ja hintoja, pidetään tarkkaa kirjanpitoa kaikesta, suunnitellaan, säästetään, kulutetaan yhteisellä päätöksellä. Tämä luo turvallisuuden tunnetta ja luottamusta tähän päivään ja tulevaisuuteen.
Meilläkin puhutaan, suunnitellaan ja laitetaan säästöön. Mutta ei todellakaan pidetä mitään kirjanpitoa, sellaista vihaisi molemmat 😄
Eikö teitä tosiaan kiinnosta yhtään mihin ja miten paljon te rahaa käytätte kuukausittain? Minulla on kirjanpito käytössä ja se on sekä mielenkiintoista että hyödyllistä.
Teen välillä yhden kuukauden mittaisen täyden listauksen kaikista menoista. Se riittää normaalimenojen tarkkailuun. Vain auton kulut (polttoaineet, huollot, vakuutukset jne) kyllä kirjaan kaikki ylös.
Vierailija kirjoitti:
873, eivät tietenkään ole vain miesten rahoja. Mutta käsitykseni on, että yhteiset rahat ovat sellaisiin menoihin jotka hyödyntävät omaa kotia ja molempien yhteistä elämää. Eivät ole esimerkiksi omiin naisten hurvittelureissuihin tai miesten kalareissuun pohjoiseen.
Henkilökohtaiset rahat taas ovat niitä, joilla voi tehdä ostoksia esimerkiksi lahjoihin, jos lahjan saaja on vain toisen tuttava. Tai jos huusholliin ei oikeastaan tarvita uutta, mutta kuitenkin haluaa jotain itselleen mieleistä hankkia. Tai haluaa lähteä ilman kumppania esimerkiksi kylpylään tai matkalle tms. Tämä on mielestäni huomaavaista kumminkin päin. Vai tekevätkö nämä, joilla on vain yhteiset rahat kaikki asiat yhdessä? Omia juttuja ei heillä ole.
Kun rahat on yhteiset, niin ne on yhteiset. Kun suhteeseen kuuluu sekä minä että mies, niin miksi yhteiset rahat ei saisi hyödyttää molempia myös erikseen? Tottakai saa, ja pitää! Jos toinen tulee onnelliseksi siitä ostoksesta tai reissusta niin go for it! Raha on rahaa, elämä on elämää.
Ajattelet melko mustavalkoisesti. Rahoissa ei ole korvamerkintää, ei lahja kaverille ole sen kummempaa kuin vaikka uuden leivänpaahtimen osto kotiin. Molemmat ovat tarpeellisia ostoksia.
Kuten sanottu, yhteisissä rahoissa tarvitaan maalaisjärkeä.
Niin erilaisia me ollaan.
Me ollaan eletty melkein 20 vuotta tosi tiukilla, kun rahaa on tullut vaan niin todella vähän, toisen ollessa vuosia työkyvytön. Silloin piti laskea montako maitopurkkia on varaa ostaa, ja mikä lasku täytyy jättää maksamatta, että saa perheelle ruokaa. Kaikesta piti tinkiä.
Nyt kun molemmat ovat töissä, tulot suuremmat ja menot pienemmät, ei todellakaan enää haluta laskea euroja. Toivottavasti ei enää ikinä.