Lue keskustelun säännöt.
Onko muita, joilla on puolison kanssa täysin yhteiset rahat?
Jotenkin tuntuu, että lähes kaikki riitelevät rahasta (minkä myös tutkimukset osoittavat) ja kokevat jonkinlaista epäreiluutta. Meillä on pelkästään yhteinen tili, johon menevät kummankin palkat, lapsilisät yms. Kaikki on yhteistä. Ei tarvitse riidellä. Kumpikaan ei kyttää toisen rahankäyttöä eikä tuhlaile. Miehellä on paljon suurempi palkka kuin minulla, mutta verotuksen jälkeen käteen tietysti vain puolet palkasta.
Kommentit (1200)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siinähän se kulujen tasaaminen ja jakaminen tulee melkein itsestään, kun muutenkin pidän kirjanpitoa yhteisistä kuluista. En osaa edes kuvitella tilannetta, että en tietäisi miten paljon mihinkin menee rahaa.
Muuten kumpikin maksaa omat henkilökohtaiset kulut itse.
Niin erilaisia me ollaan.
Me ollaan eletty melkein 20 vuotta tosi tiukilla, kun rahaa on tullut vaan niin todella vähän, toisen ollessa vuosia työkyvytön. Silloin piti laskea montako maitopurkkia on varaa ostaa, ja mikä lasku täytyy jättää maksamatta, että saa perheelle ruokaa. Kaikesta piti tinkiä.
Nyt kun molemmat ovat töissä, tulot suuremmat ja menot pienemmät, ei todellakaan enää haluta laskea euroja. Toivottavasti ei enää ikinä.
Sama juttu meillä. Olimme vuosikausi hyvin vähävaraisia, ja joka viikko luettiin kauppojen tarjouslehtiä kuin raamattua, että saadaan viikoksi ruoka riittämään niillä rahoilla mitä oli käytettävissä ruokaan. Olen näin jälkikäteen jopa vähän ihmetellyt miten viisaita oltiin silloin. Pakastinkin täytettiin itse poimituilla marjoilla, jotka olivat köyhänä aikana mainio lisä ruokapöydässä. Ehkä elämä oli jo opettanut, koska rahaa ei kummallakaan ollut ennen avioliittoa, eikä avioliiton alussa. Myöjemmässä elämässä tilanne on muuttunut, eikä rahasta ole huolta ja säästöt ovat kertyneet huomattaviksi. Köyhänä aikana kaikki oli yhteistä ja niin on myös nyt. Kaikki menee yhteiseen kassaan, ja kaikki lähtee yhteisestä kassasta. Nykyään toinen tuo kassaan huomattavasti enemmän kuin toinen, mutta kummallakin on vapaus käyttää rahoja oman harkintansa mukaan. Mutta kummallista on se, että vieläkin keskustellaan arkisesta rahankäytöstä, pohditaan kuluja ja hintoja, pidetään tarkkaa kirjanpitoa kaikesta, suunnitellaan, säästetään, kulutetaan yhteisellä päätöksellä. Tämä luo turvallisuuden tunnetta ja luottamusta tähän päivään ja tulevaisuuteen.
Meilläkin puhutaan, suunnitellaan ja laitetaan säästöön. Mutta ei todellakaan pidetä mitään kirjanpitoa, sellaista vihaisi molemmat 😄
Eikö teitä tosiaan kiinnosta yhtään mihin ja miten paljon te rahaa käytätte kuukausittain? Minulla on kirjanpito käytössä ja se on sekä mielenkiintoista että hyödyllistä.
Ei. Ihan riittävästi tiedetään mihin rahaa menee.
Luulen että olet muutenkin ihminen, joka rakastaa kirjanpitoa, taulukoita ja tarkkaa järjestystä. Kaikki eivät ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siinähän se kulujen tasaaminen ja jakaminen tulee melkein itsestään, kun muutenkin pidän kirjanpitoa yhteisistä kuluista. En osaa edes kuvitella tilannetta, että en tietäisi miten paljon mihinkin menee rahaa.
Muuten kumpikin maksaa omat henkilökohtaiset kulut itse.
Niin erilaisia me ollaan.
Me ollaan eletty melkein 20 vuotta tosi tiukilla, kun rahaa on tullut vaan niin todella vähän, toisen ollessa vuosia työkyvytön. Silloin piti laskea montako maitopurkkia on varaa ostaa, ja mikä lasku täytyy jättää maksamatta, että saa perheelle ruokaa. Kaikesta piti tinkiä.
Nyt kun molemmat ovat töissä, tulot suuremmat ja menot pienemmät, ei todellakaan enää haluta laskea euroja. Toivottavasti ei enää ikinä.
Sama juttu meillä. Olimme vuosikausi hyvin vähävaraisia, ja joka viikko luettiin kauppojen tarjouslehtiä kuin raamattua, että saadaan viikoksi ruoka riittämään niillä rahoilla mitä oli käytettävissä ruokaan. Olen näin jälkikäteen jopa vähän ihmetellyt miten viisaita oltiin silloin. Pakastinkin täytettiin itse poimituilla marjoilla, jotka olivat köyhänä aikana mainio lisä ruokapöydässä. Ehkä elämä oli jo opettanut, koska rahaa ei kummallakaan ollut ennen avioliittoa, eikä avioliiton alussa. Myöjemmässä elämässä tilanne on muuttunut, eikä rahasta ole huolta ja säästöt ovat kertyneet huomattaviksi. Köyhänä aikana kaikki oli yhteistä ja niin on myös nyt. Kaikki menee yhteiseen kassaan, ja kaikki lähtee yhteisestä kassasta. Nykyään toinen tuo kassaan huomattavasti enemmän kuin toinen, mutta kummallakin on vapaus käyttää rahoja oman harkintansa mukaan. Mutta kummallista on se, että vieläkin keskustellaan arkisesta rahankäytöstä, pohditaan kuluja ja hintoja, pidetään tarkkaa kirjanpitoa kaikesta, suunnitellaan, säästetään, kulutetaan yhteisellä päätöksellä. Tämä luo turvallisuuden tunnetta ja luottamusta tähän päivään ja tulevaisuuteen.
Meilläkin puhutaan, suunnitellaan ja laitetaan säästöön. Mutta ei todellakaan pidetä mitään kirjanpitoa, sellaista vihaisi molemmat 😄
Eikö teitä tosiaan kiinnosta yhtään mihin ja miten paljon te rahaa käytätte kuukausittain? Minulla on kirjanpito käytössä ja se on sekä mielenkiintoista että hyödyllistä.
Teen välillä yhden kuukauden mittaisen täyden listauksen kaikista menoista. Se riittää normaalimenojen tarkkailuun. Vain auton kulut (polttoaineet, huollot, vakuutukset jne) kyllä kirjaan kaikki ylös.
Ja tämä EI nyt ollut sen ihmisen vastaus, jolta asiaa kysyit.
Meitä ei kiinnosta tarkka tieto. Tiedämmehän me nyt suurinpiirtein paljonko rahaa kaikkeen menee, kun palkka on aina sama, ja rahaa palkasta jää säästöönkin.
"Eikö teitä tosiaan kiinnosta yhtään mihin ja miten paljon te rahaa käytätte kuukausittain? Minulla on kirjanpito käytössä ja se on sekä mielenkiintoista että hyödyllistä."
Miksi pitäisi kiinnostaa? Kun ei käytä päihdyttäviä aineita, tietää ilman kirjanpitoakin että mihin käyttää rahaa.
Hyi hēlvēttı miten ahdistava ajatuskin. Ei ikinä!
Täällä on todella naiiveja ja luottavaisia mielipiteitä. "Kun suhteeseen kuuluu sekä minä, että mies". Niin kauan kuin todella on näin, niin ehkä yhteiset rahat ehkä toimivat. Yleensä nainen siinä tilanteessa on voitolla, miehillä usein parempi palkka. Siksi taitaakin yhteiset rahat olla näin suosittuja kuin täällä tuntuu olevan. Mutta ei ole yksi eikä kaksi kertaa elämässä tapahtunut, että suhteeseen onkin kuulunut kolmaskin henkilö. Tai vaikka ei kuuluisikaan niin toinen harkitsee eroa. Jos ei ole omaa tiliä ja jonkinsuuruista henkilökohtaista rahamäärää tilillä niin aika ikävä tilanne on silloin kun tilanne suhteessa yllättäen muuttuukin.
Usein myös miehet ovat silloin hövelimpiä rahan suhteen kun on hiukan huono omatunto ja haluavat pitää vaimon tyytyväisenä kun on sivusuhde, josta kotona ei tiedetä. Silloin ihan mielellään maksavat vaimolleen matkoja ja muuta mukavaa, antavat hyvän miehen kuvan kotona. Eivät napise raha-asioista ja ovat avokätisiä. "Yhteisiä rahojahan nämä ovat".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Täällä on todella naiiveja ja luottavaisia mielipiteitä. "Kun suhteeseen kuuluu sekä minä, että mies". Niin kauan kuin todella on näin, niin ehkä yhteiset rahat ehkä toimivat. Yleensä nainen siinä tilanteessa on voitolla, miehillä usein parempi palkka. Siksi taitaakin yhteiset rahat olla näin suosittuja kuin täällä tuntuu olevan. Mutta ei ole yksi eikä kaksi kertaa elämässä tapahtunut, että suhteeseen onkin kuulunut kolmaskin henkilö. Tai vaikka ei kuuluisikaan niin toinen harkitsee eroa. Jos ei ole omaa tiliä ja jonkinsuuruista henkilökohtaista rahamäärää tilillä niin aika ikävä tilanne on silloin kun tilanne suhteessa yllättäen muuttuukin.
Usein myös miehet ovat silloin hövelimpiä rahan suhteen kun on hiukan huono omatunto ja haluavat pitää vaimon tyytyväisenä kun on sivusuhde, josta kotona ei tiedetä. Silloin ihan mielellään maksavat vaimolleen matkoja ja muuta mukavaa, antavat hyvän miehen kuvan kotona. Eivät napise raha-asioista ja ovat avokätisiä. "Yhteisiä rahojahan nämä ovat".
Meillä on mies opiskellut vuosikaudet ja muutenkin ollut pitkään pienituloisempi, vasta nyt lähivuosina meni ohi. Ja ihan on yhteiset rahat olleet koko ajan.
Sitä myös varmasti on vaikea ajatella, että joillakin ne suhteet oikeasti kestää, eroa ei mietitä eikä ole kolmansia osapuolia, vaan ME toimii vielä 37 yhteisen vuoden jälkeenkin.
Toivotaan, että sinäkin vielä löydät oikeasti hyvän suhteen, jossa toista ei koko ajan kuseteta
Meillä on ollut aina yhteiset rahat ja pitkä onnellinen liitto onkin. Kaikki laitetaan yhteiseen pottiin ja ostetaan mitä tarvitaan. Ei ole riitoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tulisi kyllä mistään mitään jos olisi vain yksi yhteinen tili, meillä on niin erilaiset tottumukset rahankäytön suhteen. Kunhan yhteiset menot tulee hoidettua, kumpikin saa käyttää loput palkastaan mihin haluaa- minä tuhlaan harkitusti ja säästän, mies astelee turhuuksia ja käy ulkona syömässä XD
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siinähän se kulujen tasaaminen ja jakaminen tulee melkein itsestään, kun muutenkin pidän kirjanpitoa yhteisistä kuluista. En osaa edes kuvitella tilannetta, että en tietäisi miten paljon mihinkin menee rahaa.
Muuten kumpikin maksaa omat henkilökohtaiset kulut itse.
Niin erilaisia me ollaan.
Me ollaan eletty melkein 20 vuotta tosi tiukilla, kun rahaa on tullut vaan niin todella vähän, toisen ollessa vuosia työkyvytön. Silloin piti laskea montako maitopurkkia on varaa ostaa, ja mikä lasku täytyy jättää maksamatta, että saa perheelle ruokaa. Kaikesta piti tinkiä.
Nyt kun molemmat ovat töissä, tulot suuremmat ja menot pienemmät, ei todellakaan enää haluta laskea euroja. Toivottavasti ei enää ikinä.
Sama juttu meillä. Olimme vuosikausi hyvin vähävaraisia, ja joka viikko luettiin kauppojen tarjouslehtiä kuin raamattua, että saadaan viikoksi ruoka riittämään niillä rahoilla mitä oli käytettävissä ruokaan. Olen näin jälkikäteen jopa vähän ihmetellyt miten viisaita oltiin silloin. Pakastinkin täytettiin itse poimituilla marjoilla, jotka olivat köyhänä aikana mainio lisä ruokapöydässä. Ehkä elämä oli jo opettanut, koska rahaa ei kummallakaan ollut ennen avioliittoa, eikä avioliiton alussa. Myöjemmässä elämässä tilanne on muuttunut, eikä rahasta ole huolta ja säästöt ovat kertyneet huomattaviksi. Köyhänä aikana kaikki oli yhteistä ja niin on myös nyt. Kaikki menee yhteiseen kassaan, ja kaikki lähtee yhteisestä kassasta. Nykyään toinen tuo kassaan huomattavasti enemmän kuin toinen, mutta kummallakin on vapaus käyttää rahoja oman harkintansa mukaan. Mutta kummallista on se, että vieläkin keskustellaan arkisesta rahankäytöstä, pohditaan kuluja ja hintoja, pidetään tarkkaa kirjanpitoa kaikesta, suunnitellaan, säästetään, kulutetaan yhteisellä päätöksellä. Tämä luo turvallisuuden tunnetta ja luottamusta tähän päivään ja tulevaisuuteen.
Meilläkin puhutaan, suunnitellaan ja laitetaan säästöön. Mutta ei todellakaan pidetä mitään kirjanpitoa, sellaista vihaisi molemmat 😄
Eikö teitä tosiaan kiinnosta yhtään mihin ja miten paljon te rahaa käytätte kuukausittain? Minulla on kirjanpito käytössä ja se on sekä mielenkiintoista että hyödyllistä.
Ei. Ihan riittävästi tiedetään mihin rahaa menee.
Luulen että olet muutenkin ihminen, joka rakastaa kirjanpitoa, taulukoita ja tarkkaa järjestystä. Kaikki eivät ole.
Mä olen eri, mutta mä olen just pilkunviilaaja, kirjanpitäjä, aikatauluttaja.... ja mies ihmettelee että miksi, kun kuitenkaan mun rahankäytössä ei ole mitään järjestelmällisyyttä. Jotkut asiat pitää saada halvalla, kyttään punalaputettuja jne, mutta esim. matkailuun ja ravintoloihin saa mennä melkein mitä vaan.
Ei mulla mitään exceliä ole vaan ihan ruutuvihko ja kalenteri.
Ja meillä tosiaan ainoastaan omat rahat ja tilit ilman käyttöoikeuksia toiselle. Muu ei tulis kysymykseenkään, onneks oli meillä molemmilla sama ajatus tuosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä on todella naiiveja ja luottavaisia mielipiteitä. "Kun suhteeseen kuuluu sekä minä, että mies". Niin kauan kuin todella on näin, niin ehkä yhteiset rahat ehkä toimivat. Yleensä nainen siinä tilanteessa on voitolla, miehillä usein parempi palkka. Siksi taitaakin yhteiset rahat olla näin suosittuja kuin täällä tuntuu olevan. Mutta ei ole yksi eikä kaksi kertaa elämässä tapahtunut, että suhteeseen onkin kuulunut kolmaskin henkilö. Tai vaikka ei kuuluisikaan niin toinen harkitsee eroa. Jos ei ole omaa tiliä ja jonkinsuuruista henkilökohtaista rahamäärää tilillä niin aika ikävä tilanne on silloin kun tilanne suhteessa yllättäen muuttuukin.
Usein myös miehet ovat silloin hövelimpiä rahan suhteen kun on hiukan huono omatunto ja haluavat pitää vaimon tyytyväisenä kun on sivusuhde, josta kotona ei tiedetä. Silloin ihan mielellään maksavat vaimolleen matkoja ja muuta mukavaa, antavat hyvän miehen kuvan kotona. Eivät napise raha-asioista ja ovat avokätisiä. "Yhteisiä rahojahan nämä ovat".
Meillä on mies opiskellut vuosikaudet ja muutenkin ollut pitkään pienituloisempi, vasta nyt lähivuosina meni ohi. Ja ihan on yhteiset rahat olleet koko ajan.
Sitä myös varmasti on vaikea ajatella, että joillakin ne suhteet oikeasti kestää, eroa ei mietitä eikä ole kolmansia osapuolia, vaan ME toimii vielä 37 yhteisen vuoden jälkeenkin.
Toivotaan, että sinäkin vielä löydät oikeasti hyvän suhteen, jossa toista ei koko ajan kuseteta
Mutta kun niitä tosielämän esimerkkejä näistä kilteistä ja luotettavista samettihousu-villapaita-perheenisistä on olemassa kuitenkin, ihan yllätyksenä tulee koko lähipiirille häntäheikkeily tai muu kaksoiselämä. Toi viimeinen lause vasta typerä onkin, saa melkein toivomaan että osuis omaan nilkkaas tuollainen ylemmyydenviljely.
Niinhän sitä sanotaan että yhteiset rahat mutta ainakin mun entinen työkaveri pisti yhteisistä rahoista jonku bonusjärjestelmän kautta rahaa omalle tililleen ja osteli niillä sitte satojen eurojen arvoisia käsilaukkuja yms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siinähän se kulujen tasaaminen ja jakaminen tulee melkein itsestään, kun muutenkin pidän kirjanpitoa yhteisistä kuluista. En osaa edes kuvitella tilannetta, että en tietäisi miten paljon mihinkin menee rahaa.
Muuten kumpikin maksaa omat henkilökohtaiset kulut itse.
Niin erilaisia me ollaan.
Me ollaan eletty melkein 20 vuotta tosi tiukilla, kun rahaa on tullut vaan niin todella vähän, toisen ollessa vuosia työkyvytön. Silloin piti laskea montako maitopurkkia on varaa ostaa, ja mikä lasku täytyy jättää maksamatta, että saa perheelle ruokaa. Kaikesta piti tinkiä.
Nyt kun molemmat ovat töissä, tulot suuremmat ja menot pienemmät, ei todellakaan enää haluta laskea euroja. Toivottavasti ei enää ikinä.
Sama juttu meillä. Olimme vuosikausi hyvin vähävaraisia, ja joka viikko luettiin kauppojen tarjouslehtiä kuin raamattua, että saadaan viikoksi ruoka riittämään niillä rahoilla mitä oli käytettävissä ruokaan. Olen näin jälkikäteen jopa vähän ihmetellyt miten viisaita oltiin silloin. Pakastinkin täytettiin itse poimituilla marjoilla, jotka olivat köyhänä aikana mainio lisä ruokapöydässä. Ehkä elämä oli jo opettanut, koska rahaa ei kummallakaan ollut ennen avioliittoa, eikä avioliiton alussa. Myöjemmässä elämässä tilanne on muuttunut, eikä rahasta ole huolta ja säästöt ovat kertyneet huomattaviksi. Köyhänä aikana kaikki oli yhteistä ja niin on myös nyt. Kaikki menee yhteiseen kassaan, ja kaikki lähtee yhteisestä kassasta. Nykyään toinen tuo kassaan huomattavasti enemmän kuin toinen, mutta kummallakin on vapaus käyttää rahoja oman harkintansa mukaan. Mutta kummallista on se, että vieläkin keskustellaan arkisesta rahankäytöstä, pohditaan kuluja ja hintoja, pidetään tarkkaa kirjanpitoa kaikesta, suunnitellaan, säästetään, kulutetaan yhteisellä päätöksellä. Tämä luo turvallisuuden tunnetta ja luottamusta tähän päivään ja tulevaisuuteen.
Meilläkin puhutaan, suunnitellaan ja laitetaan säästöön. Mutta ei todellakaan pidetä mitään kirjanpitoa, sellaista vihaisi molemmat 😄
Eikö teitä tosiaan kiinnosta yhtään mihin ja miten paljon te rahaa käytätte kuukausittain? Minulla on kirjanpito käytössä ja se on sekä mielenkiintoista että hyödyllistä.
Ei. Ihan riittävästi tiedetään mihin rahaa menee.
Luulen että olet muutenkin ihminen, joka rakastaa kirjanpitoa, taulukoita ja tarkkaa järjestystä. Kaikki eivät ole.
Mä olen eri, mutta mä olen just pilkunviilaaja, kirjanpitäjä, aikatauluttaja.... ja mies ihmettelee että miksi, kun kuitenkaan mun rahankäytössä ei ole mitään järjestelmällisyyttä. Jotkut asiat pitää saada halvalla, kyttään punalaputettuja jne, mutta esim. matkailuun ja ravintoloihin saa mennä melkein mitä vaan.
Ei mulla mitään exceliä ole vaan ihan ruutuvihko ja kalenteri.
Ja meillä tosiaan ainoastaan omat rahat ja tilit ilman käyttöoikeuksia toiselle. Muu ei tulis kysymykseenkään, onneks oli meillä molemmilla sama ajatus tuosta.
Just näin, kirjanpito-tyypit on ihan oma porukkansa, enkä sano nyt tätä pahalla 😊 Mutta on ihmisiä jotka rakastaa järjestelmällisyyttä ja sitä kirjanpitoa, joskus ihan työkseen saakka. Ja sitten on ihmisiä, kuten minä, jolle tuo olisi ihan kauheaa. Minulle ehdotettiin joskus kirjanpitäjän tehtäviä, ja se olisi varmasti hirvein ala mitä itselleni voisin kuvitella. Ei ikinä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä on todella naiiveja ja luottavaisia mielipiteitä. "Kun suhteeseen kuuluu sekä minä, että mies". Niin kauan kuin todella on näin, niin ehkä yhteiset rahat ehkä toimivat. Yleensä nainen siinä tilanteessa on voitolla, miehillä usein parempi palkka. Siksi taitaakin yhteiset rahat olla näin suosittuja kuin täällä tuntuu olevan. Mutta ei ole yksi eikä kaksi kertaa elämässä tapahtunut, että suhteeseen onkin kuulunut kolmaskin henkilö. Tai vaikka ei kuuluisikaan niin toinen harkitsee eroa. Jos ei ole omaa tiliä ja jonkinsuuruista henkilökohtaista rahamäärää tilillä niin aika ikävä tilanne on silloin kun tilanne suhteessa yllättäen muuttuukin.
Usein myös miehet ovat silloin hövelimpiä rahan suhteen kun on hiukan huono omatunto ja haluavat pitää vaimon tyytyväisenä kun on sivusuhde, josta kotona ei tiedetä. Silloin ihan mielellään maksavat vaimolleen matkoja ja muuta mukavaa, antavat hyvän miehen kuvan kotona. Eivät napise raha-asioista ja ovat avokätisiä. "Yhteisiä rahojahan nämä ovat".
Meillä on mies opiskellut vuosikaudet ja muutenkin ollut pitkään pienituloisempi, vasta nyt lähivuosina meni ohi. Ja ihan on yhteiset rahat olleet koko ajan.
Sitä myös varmasti on vaikea ajatella, että joillakin ne suhteet oikeasti kestää, eroa ei mietitä eikä ole kolmansia osapuolia, vaan ME toimii vielä 37 yhteisen vuoden jälkeenkin.
Toivotaan, että sinäkin vielä löydät oikeasti hyvän suhteen, jossa toista ei koko ajan kuseteta
Mutta kun niitä tosielämän esimerkkejä näistä kilteistä ja luotettavista samettihousu-villapaita-perheenisistä on olemassa kuitenkin, ihan yllätyksenä tulee koko lähipiirille häntäheikkeily tai muu kaksoiselämä. Toi viimeinen lause vasta typerä onkin, saa melkein toivomaan että osuis omaan nilkkaas tuollainen ylemmyydenviljely.
Mutta kun mutta kun, aina kaikki liitot ei vaan pääty häntäheikkeilyyn, vaikka kuinka yrittäisit 😄 Oletko itse häntäheikki, vai miksi ajattelet että kaikki ovat? Kuule, kun eivät ole.
Ja tuo sinun viimeinen lauseesi kertoo sinusta kaiken, liikaakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niinhän sitä sanotaan että yhteiset rahat mutta ainakin mun entinen työkaveri pisti yhteisistä rahoista jonku bonusjärjestelmän kautta rahaa omalle tililleen ja osteli niillä sitte satojen eurojen arvoisia käsilaukkuja yms.
Itse voisin ostaa satojen eurojen käsilaukun ihan niistä yhteisistä rahoista. En tosin näe sellaisessa mitään järkeä, en ylipäätään omista käsilaukkua.
Eipäs kun, juuri ennen lähettämistä tuli mieleeni, että onhan minulla käsilaukku. Ostin sen noin 4 vuotta sitten, ja on edelleen käyttämätön. Maksoi alle 40€, mutta on kiva. Ehkä joskus sille tulee tarvetta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
873, eivät tietenkään ole vain miesten rahoja. Mutta käsitykseni on, että yhteiset rahat ovat sellaisiin menoihin jotka hyödyntävät omaa kotia ja molempien yhteistä elämää. Eivät ole esimerkiksi omiin naisten hurvittelureissuihin tai miesten kalareissuun pohjoiseen.
Henkilökohtaiset rahat taas ovat niitä, joilla voi tehdä ostoksia esimerkiksi lahjoihin, jos lahjan saaja on vain toisen tuttava. Tai jos huusholliin ei oikeastaan tarvita uutta, mutta kuitenkin haluaa jotain itselleen mieleistä hankkia. Tai haluaa lähteä ilman kumppania esimerkiksi kylpylään tai matkalle tms. Tämä on mielestäni huomaavaista kumminkin päin. Vai tekevätkö nämä, joilla on vain yhteiset rahat kaikki asiat yhdessä? Omia juttuja ei heillä ole.
Kun rahat on yhteiset, niin ne on yhteiset. Kun suhteeseen kuuluu sekä minä että mies, niin miksi yhteiset rahat ei saisi hyödyttää molempia myös erikseen? Tottakai saa, ja pitää! Jos toinen tulee onnelliseksi siitä ostoksesta tai reissusta niin go for it! Raha on rahaa, elämä on elämää.
Ajattelet melko mustavalkoisesti. Rahoissa ei ole korvamerkintää, ei lahja kaverille ole sen kummempaa kuin vaikka uuden leivänpaahtimen osto kotiin. Molemmat ovat tarpeellisia ostoksia.
Kuten sanottu, yhteisissä rahoissa tarvitaan maalaisjärkeä.
Yhteisten rahojen edellytys on se, että kumpikin voi käyttää niitä myös omien tarpeitten mukaan ottaen huomioon myös perheen ja todellisen rahatilanteen. Tämä 35 vuoden hyvällä kokemuksella. Meillä on ollut toisinaan niin vähän rahaa, että ei ole vältytty kiusallisilta tilanteilta. Ei ole tarvinnut riidellä rahasta, kun todella tiukassa tilanteessa on pohdittu, kumpi ottaa luottoa ja isommista hankinnoista on sovittu tarpeen ja rahatilanteen mukaan.
Ehdottomasti omat tilit ja omat säästöt, joihin ei kenelläkään muulla pääsyä!
Luotan mieheen 100% ja hänellä on myös parempi palkka kuin minulla, mutta aina on olemassa mahdollisuus, että jotain ennakoimatonta tapahtuu. Joku ulkopuolinen taho pääsee käsiksi toisen tileihin. Sairaus aiheuttaa sen, että toisen rahankäyttö muuttuu aivan holtittomaksi. Toinen kuolee (!!) ja kuolinpesän tilit jäädytetään siksi aikaa, että perintökuviot selvitelty. Ja tietysti aina se tavallisin, eli että tulee erotilanne ja tarvitsee käteisvaroja nopeasti oman elämän rakentamiseen. Oma tili ja oma talous tuo turvaa ja myöskin vapautta. En luopuisi siitä mistään hinnasta.
Meillä siis kummallakin on omat säästöt ja tilit, joille palkka tulee. Lisäksi on pari yhtistä tiliä - yksi, jolle kumpikin siirtää lainalyhennyksiä vastaavan summan, ja toinen, jonne siirretään rahaa ruokaan ja yhteisiin kodin hankintoihin. Yli jäävä on kummankin omaa rahaa.
Jos palkkaero merkittävä, on mielestäni reilua tasata eroa, ettei käy niin, että toisella ei jää mitään käteen kun toinen kerryttää säästöjään ja elelee leveästi. Meillä mies saa varmaan suunnilleen tonnin enemmän bruttona kuussa, mutta ei se verojen jälkeen ole kuin joitain satasia, ja hän pitää huolen kulujen tasailusta hyvinkin itsenäisesti ostelemalla omalla kortilla yhteisiä kotiin tarvittavia asioita, kuten ruohonleikkureita sun muita. Eli tällä mennään toistaiseksi, ja jos tuloerot tästä kasvavat, niin sitten varmaan keskustellaan uudestaan, että voisiko esimerkiksi ruokaan menevän rahan jakaa tulojen suhteessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niinhän sitä sanotaan että yhteiset rahat mutta ainakin mun entinen työkaveri pisti yhteisistä rahoista jonku bonusjärjestelmän kautta rahaa omalle tililleen ja osteli niillä sitte satojen eurojen arvoisia käsilaukkuja yms.
Itse voisin ostaa satojen eurojen käsilaukun ihan niistä yhteisistä rahoista. En tosin näe sellaisessa mitään järkeä, en ylipäätään omista käsilaukkua.
Eipäs kun, juuri ennen lähettämistä tuli mieleeni, että onhan minulla käsilaukku. Ostin sen noin 4 vuotta sitten, ja on edelleen käyttämätön. Maksoi alle 40€, mutta on kiva. Ehkä joskus sille tulee tarvetta.
Ei toimi yhteiset rahat silloin, jos toinen käyttää niitä satojen eurojen käsilaukkuihin, tai tuhansien eurojen moottoripyörään, jotka eivät millään tavalla hyödytä toistakin osapuolta ja perhettä.
Paitsi silloin, kun on todella varaa tärvätä yhteisiä rahoja mielin määrin ajattelematta sitä, riittääkö rahat ensi viikon ruokaostoksiin ja loppukuusta maksettaviin laskuihin.
Kyllä kait suurimmalla osalla aviopareista on yhteiset rahat. Mikä ihmeen liitto se sellainen on, jossa on sun rahat ja mun rahat.
Kuka uskaltaa antaa akalleen rajoittamattoman pääsyn "yhteisiin" rahoihin, joista ukko itse on kuitenkin tienannut suurimman osan?
Onpa kauniisti ajateltu vaimosta!?
Mun mieheni taas auliisti myöntää ettei hänellä olisi tätä omaisuutta, taloja Suomessa eikä ulkomailla eikä huoletonta arkea (nykyisistä) hyvistä tuloista huolimatta ellei olisi ollut vaimoa joka huolehtii perheen talousasiat.
Minä toin perheeseemme 30v sitten rahaa ja paremman palkan. Olen budjetoinut ja huolehtinut 4 taloraksaa, venyttänyt penniä kun olimme pienituloisia ja nyt sijoitan molemmille ylijäävistä rahoista.
Minulle tämä on helppoa ja luontevaa, mies taas ei ole kiinnostunut raha-asioista eikä jaksa miettiä muutamaa päivää pidemmälle. Onneksi ei sentään ole tuhlaaja kuin omille käyttörahoilleen, talousrahat ja jemma saa olla rauhassa.
Just näin, kirjanpito-tyypit on ihan oma porukkansa, enkä sano nyt tätä pahalla 😊 Mutta on ihmisiä jotka rakastaa järjestelmällisyyttä ja sitä kirjanpitoa, joskus ihan työkseen saakka. Ja sitten on ihmisiä, kuten minä, jolle tuo olisi ihan kauheaa. Minulle ehdotettiin joskus kirjanpitäjän tehtäviä, ja se olisi varmasti hirvein ala mitä itselleni voisin kuvitella. Ei ikinä.
Mä nautin kotikirjanpidosta mutta tein ditä sen verran työkseni että tiedän inhoavani!
Me kun ollaan molemmat ihan tavallisesti palkkatyössä, niin ei meillä mitään erikseen verotukseen vietävää ole. Mutta jos on yrittäjä niin varmaan täytyykin pitää kirjaa. Miehellä on sijoitusasunto vuokralla, mutta ei siitäkään tarvitse erikseen joka kk kirjaa pitää.