Vuokralla asuminen eläkkeellä
Minulla on pari sukulaista, jotka ovat jo vanhoja ja aikaa sitten eläkkeelle siirtyneitä ihmisiä, ja asuvat edelleen vuokralla. Omistusasuntoa ei ole tullut hankittua syystä tai toisesta, mutta eipä tuo ole näyttänyt elämistä haittaavan. Huoletonta asumista, kun vuokranantaja passaa kaiken valmiiksi, eikä tarvitse miettiä yllättäviä remontteja.
Mietin itse tässä samaa ratkaisua. Asuisin vain vuokralla koko elämäni ja muuttaisin sitten johonkin palvelutaloon loppuelämäksi. Miltä kuulostaa?
Kommentit (695)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Laske huviksesi kuinka paljon maksat vuokraa 50 vuoden aikana.
Otetaan vaikka helppona esimerkkinä 833 € / kk, eli kymppitonni vuodessa. Siitä tulee puoli miljoonaa euroa.
Seuraavaksi voit miettiä onko sinulla näin edullinen vuokra? Kuinka paljon keskimäärin vuokra nousee joka vuosi?
Minulla on niin pieni vuokra, että paljon enemmän menisi pelkästään yhtiövastikkeisiin.
Siinä voi laskea huvikseen.
Meinaat, että jos kerrostaloasunon vastike on 200 € kuukaudessa niin joku vuokraa sinulle sen asunnon 150 € kuukausivuokralla? Olet päästäsi sekaisin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monella se asunto, joka oli hyvä 30 vuotta aiemmin asuntoa ostaessa, ei enää ole itselle sopiva eläkeiässä. Jos oletettavissa oleva eläkeikä on max 20 vuotta, niin vuokra-asunto on ihan hyvä vaihtoehto.
Millä logiikalla oma asunto muuttuu kelvottomaksi ja vuokra-asunto on joku kultainen oikopolku paratiisiin? Eihän tuossa ole mitään järkeä. Sitäpaitsi voihan sitä ihan helposti muuttaa omistusasunnosta toiseen. Ihmiset tekee sitä jatkuvasti. Ei asunnon omistaminen sitä tarkoita, että sitten on kahlittuna viideksi kymmenksi vuodeksi siinä asumaan.
No esim. meillä on rivarikämppä kahdessa kerroksessa (makuuhuoneet, suihku ja sauna yläkerrassa), eikä se välttämättä ole sopiva vanhempana jos tulee jotain liikuntarajoitteita tms. Muuten voisi varmaan bunkata ja elellä alhaalla, mutta suihkuun olisi kiva päästä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monella se asunto, joka oli hyvä 30 vuotta aiemmin asuntoa ostaessa, ei enää ole itselle sopiva eläkeiässä. Jos oletettavissa oleva eläkeikä on max 20 vuotta, niin vuokra-asunto on ihan hyvä vaihtoehto.
Millä logiikalla oma asunto muuttuu kelvottomaksi ja vuokra-asunto on joku kultainen oikopolku paratiisiin? Eihän tuossa ole mitään järkeä. Sitäpaitsi voihan sitä ihan helposti muuttaa omistusasunnosta toiseen. Ihmiset tekee sitä jatkuvasti. Ei asunnon omistaminen sitä tarkoita, että sitten on kahlittuna viideksi kymmenksi vuodeksi siinä asumaan.
No esim. meillä on rivarikämppä kahdessa kerroksessa (makuuhuoneet, suihku ja sauna yläkerrassa), eikä se välttämättä ole sopiva vanhempana jos tulee jotain liikuntarajoitteita tms. Muuten voisi varmaan bunkata ja elellä alhaalla, mutta suihkuun oli
Toisaalta jos puhutaan eläkevuosista kokonaisuutena niin hyvin voi olla ensimmäiset 20 vuotta hyvässä kunnossa, eikä portaiden kävely ole mikään ongelma. Se on tosi pieni osa eläkeläisistä jotka on hyvin iäkkäitä ja huonokuntoisia. Valtaosa eläkeläisistä remontoi kesämökkejä ja matkustelee ulkomailla. Väärä mielikuva, että kaikki olisi jotenkin tosi huonokuntoisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monella se asunto, joka oli hyvä 30 vuotta aiemmin asuntoa ostaessa, ei enää ole itselle sopiva eläkeiässä. Jos oletettavissa oleva eläkeikä on max 20 vuotta, niin vuokra-asunto on ihan hyvä vaihtoehto.
Millä logiikalla oma asunto muuttuu kelvottomaksi ja vuokra-asunto on joku kultainen oikopolku paratiisiin? Eihän tuossa ole mitään järkeä. Sitäpaitsi voihan sitä ihan helposti muuttaa omistusasunnosta toiseen. Ihmiset tekee sitä jatkuvasti. Ei asunnon omistaminen sitä tarkoita, että sitten on kahlittuna viideksi kymmenksi vuodeksi siinä asumaan.
No esim. meillä on rivarikämppä kahdessa kerroksessa (makuuhuoneet, suihku ja sauna yläkerrassa), eikä se välttämättä ole sopiva vanhempana jos tulee jotain liikuntarajoitteita tms. Muuten voisi varmaan bunkata ja elellä alhaalla, mutta suihkuun oli
Ei ole kovin järkevää asua asunnossa josta puolet on käyttämättömänä. Hyvä siirtyä ajoissa yhteen tasoon.
Vierailija kirjoitti:
Suurin osa ikä-ihmisistä kuolee nykyaikana palvelutalossa. Harvemmin iäkkäät enää asuvat omassa talossaan tai osakkeessaan kuolinhetkellä, joten iäkäs ihminen on mitä suurimmalla todennäköisyydellä vuokralainen, palvelutalon huoneessaan.
Olipa miljonääri tai tavan tallaaja. Eli vuokralaisia meistä tulee.
T.hoitaja
Ei todellakaan suurin osa kuole nykyaikana palvelutalossa. Se voi näyttää hoitajan näkökulmasta siltä, kun näkee päivittäin työssään niitä, jotka asuvat palvelutalossa. Mutta tosiasiassa jopa 80 % asuu kotona loppuun saakka, ja vain noin 20 % asuu elämänsä viimeiset 1 - 2 vuotta palvelutalossa. Nekin, jotka päätyvät palvelutaloon, menevät sinne nykyään entistä heikompikuntoisina ja siellä vietetään huomattavasti lyhyempi aika. Sitten kun me olemme eläkeiässä, voi olla että Alzheimerin tautiin on jo lääke, eikä palvelutaloon tarvitse mennä kuin todella harvojen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monella se asunto, joka oli hyvä 30 vuotta aiemmin asuntoa ostaessa, ei enää ole itselle sopiva eläkeiässä. Jos oletettavissa oleva eläkeikä on max 20 vuotta, niin vuokra-asunto on ihan hyvä vaihtoehto.
Millä logiikalla oma asunto muuttuu kelvottomaksi ja vuokra-asunto on joku kultainen oikopolku paratiisiin? Eihän tuossa ole mitään järkeä. Sitäpaitsi voihan sitä ihan helposti muuttaa omistusasunnosta toiseen. Ihmiset tekee sitä jatkuvasti. Ei asunnon omistaminen sitä tarkoita, että sitten on kahlittuna viideksi kymmenksi vuodeksi siinä asumaan.
No esim. meillä on rivarikämppä kahdessa kerroksessa (makuuhuoneet, suihku ja sauna yläkerrassa), eikä se välttämättä ole sopiva vanhempana jos tulee jotain liikuntarajoitteita tms. Muuten voisi varmaan bunkata ja elellä alhaalla, mutta suihkuun olisi kiva päästä.
Tuo on aivan totta, että jos asunto ei ole esteetön, ei siinä voi asua, jos on liikuntaesteitä. Mutta ei se silti estä asumasta omistusasunnossa, koska voihan kaksikerroksisesta rivarista muuttaa yksikerroksiseen ja esteettömään omistusasuntoon jo siinä vaiheessa kun jää eläkkeelle - ennakoiden, kun on vielä hyväkuntoinen ja jaksaa muuttaa. Tuo siis yhtenä vaihtoehtona. Minusta ei sekään silti välttämättä ole huono vaihtoehto, mitä jotkut ovat ehdottaneet, että myy oman asunnon ja muuttaa vuokralle. Varsinkin, jos on tulossa pieni eläke eikä ole säästöjä, niin asunnon myynnistä voi saada kivasti käyttörahaa.
Jos ei ole syystä tai toisesta eläkeikään mennessä hankkinut omistusasuntoa, niin ei sitä monikaan enää siinä vaiheessa ala hankkimaan. Mutta palvelutaloon menemistä ei ap:n kannata suunnitella etukäteen, koska se riippuu terveydestä, ei sinne läheskään kaikki mene.
Todella iso osa ihmisistä ei ikinä elämänsä aikana tule liikuntarajoitteiseksi. Tässä keskustelussa suuresti liioitellaan eläkeläisten ongelmia kävellä portaita pitkin omassa kodissa.
Iso osa elää elämänsä loppuun saakka kotona asuen. Ihan normaalia eläkeläisen elämää. Itse käydään kaupassa ja lakaistaan lumet rapun edestä.
Vierailija kirjoitti:
Jos ei ole syystä tai toisesta eläkeikään mennessä hankkinut omistusasuntoa, niin ei sitä monikaan enää siinä vaiheessa ala hankkimaan. Mutta palvelutaloon menemistä ei ap:n kannata suunnitella etukäteen, koska se riippuu terveydestä, ei sinne läheskään kaikki mene.
Riippuu paljon henkilön varallisuudesta. Moni eläkeläinen pystyy ostamaan mieluisan kerrostaloasunnon ihan ilman mitään asuntolaina kuvioita. Jos on koko ikänsä ollut töissä niin säästöjä kertynyt sukanvarteen. Tilastoissa eläkeläiset on koko Suomen rikkain väestöryhmä.
Olen niin tottunut asumaan mukavalla omakotialueella, että minun olisi tosi vaikeaa sopeutua asumaan vuokratalossa. Ainakin omalla paikkakunnallani, mitä olen joskus käynyt vuokrataloissa, niin jo rappukäytävät ja hissit ovat sellaisia että hyh, hyh. Mutta ymmärrän kyllä, jos on koko ikänsä asunut vuokralla, niin kai siihen on jo niin tottunut, että ei se varmaan häiritse, jatkaa vaan vuokralla asumista sitten eläkkeelläkin. Mutta minua varten ne vuokratalot eivät ole. Olen hankkinut yksikerroksisen esteettämän ok-talon ja säästänyt rahaa, jotta voin ostaa kotiin palveluita. Jos ei tule jotain muistisairautta, joka pakottaa lähtemään hoitokotiin vahdittavaksi, niin en muuta mihinkään, lähden jalat edellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ei ole syystä tai toisesta eläkeikään mennessä hankkinut omistusasuntoa, niin ei sitä monikaan enää siinä vaiheessa ala hankkimaan. Mutta palvelutaloon menemistä ei ap:n kannata suunnitella etukäteen, koska se riippuu terveydestä, ei sinne läheskään kaikki mene.
Riippuu paljon henkilön varallisuudesta. Moni eläkeläinen pystyy ostamaan mieluisan kerrostaloasunnon ihan ilman mitään asuntolaina kuvioita. Jos on koko ikänsä ollut töissä niin säästöjä kertynyt sukanvarteen. Tilastoissa eläkeläiset on koko Suomen rikkain väestöryhmä.
Yksi minun työkaveri jäi eläkkeelle, niin hän nimenomaan oli säästänyt asuntoa varten ja suunnitellut, että asuu työuran loppuun asti työpaikkakunnalla vuokralla ja muuttaa sitten eläkepäiville omiin lapsuudenmaisemiinsa. Osti sieltä mieleisensä talon kun jäi eläkkeelle. Hän oli hyväkuntoinen, pyöräili töihin vielä 65-vuotiaana, ja varmasti pärjää ok-talossa.
Vierailija kirjoitti:
Todella iso osa ihmisistä ei ikinä elämänsä aikana tule liikuntarajoitteiseksi. Tässä keskustelussa suuresti liioitellaan eläkeläisten ongelmia kävellä portaita pitkin omassa kodissa.
Iso osa elää elämänsä loppuun saakka kotona asuen. Ihan normaalia eläkeläisen elämää. Itse käydään kaupassa ja lakaistaan lumet rapun edestä.
Juu, näin on. Meillä suvussa sekä miehen puolelta että omalta puolelta vanhuksia, jotka vielä ysikymppisinä asuvat kotona omissa taloissaan. Kauppamatkaa on molemmilla noin 5 km, eikä autoilu tai pyöräily ole enää kummallakaan turvallista. Minun isä käy nykyään kerran viikossa taksilla kaupassa. Miehen mummolle yksi hänen tyttäristään tilaa ruoat kerran viikossa netistä ja kauppias tuo kotiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Todella iso osa ihmisistä ei ikinä elämänsä aikana tule liikuntarajoitteiseksi. Tässä keskustelussa suuresti liioitellaan eläkeläisten ongelmia kävellä portaita pitkin omassa kodissa.
Iso osa elää elämänsä loppuun saakka kotona asuen. Ihan normaalia eläkeläisen elämää. Itse käydään kaupassa ja lakaistaan lumet rapun edestä.
Juu, näin on. Meillä suvussa sekä miehen puolelta että omalta puolelta vanhuksia, jotka vielä ysikymppisinä asuvat kotona omissa taloissaan. Kauppamatkaa on molemmilla noin 5 km, eikä autoilu tai pyöräily ole enää kummallakaan turvallista. Minun isä käy nykyään kerran viikossa taksilla kaupassa. Miehen mummolle yksi hänen tyttäristään tilaa ruoat kerran viikossa netistä ja kauppias tuo kotiin.
Minulla iäkäs sukulainen oli ajoittain liikuntaesteinen, kun häneltä leikattiin polvet, ensin toinen ja sitten toinen polvi. Mutta heti alkoi liikkumaan, ja nykyään taas pyöräilee kauppaan, on lähemmäs 90-vuotias hänkin, ja päivittäin kävelee portaita. Ehkä siinä pysyy paremmassa kunnossakin kun joka päivä vähän kävelee rappusia?
Kyllä mun haave on elää sen verran vielä että ehtii muuttaa omistusasunnosta vuokralle, hoitaa pois kaikki elämän varrella kerääntynyt tavara ja sitten elää rahoilla niin pitkään kuin elää. Viimeisessä kodissa sänky, hyvä nojatuoli ja telkkari jotka on sitten helppo raijata kaatopaikalle kun heitän lusikan nurkkaan.
Omistusasunnossa hoitovastikkeeseen ja muihin asumiseen liittyviin kuluihin menee noin 500 €/kk. Kolmion vuokra lähiössä noin 800 €/kk.
Onko asunnon omistaminen enää kannattavaa ja järkevää noin 70-vuotiaana?
Vuokra-asunnosta pääsee omaiset irti, kun suuret ikäluokat poistuvat.
Nyt on näkymä sellainen, että maaseutu tyhjenee ja sinne jäävät lahoamaan talot. Samoin käy pienempien kaupunkien omakotialueilla, kun suuret ikäluokat eivät enää niitä tarvitse.
Kuuluuko asia jotenki sulle? Ja muutenkin joku kumma oletus, että kaikki eläkeläiset olisivat rikkaita.
"Minulla iäkäs sukulainen oli ajoittain liikuntaesteinen, kun häneltä leikattiin polvet, ensin toinen ja sitten toinen polvi. Mutta heti alkoi liikkumaan, ja nykyään taas pyöräilee kauppaan, on lähemmäs 90-vuotias hänkin, ja päivittäin kävelee portaita. Ehkä siinä pysyy paremmassa kunnossakin kun joka päivä vähän kävelee rappusia?"
Väliaikaisia liikuntarajoitteita voi tulla meistä kenelle tahansa ihan minkä ikäisenä tahansa. Voihan sitä vaikka 25 vuotiaana katketa jalka laskettelureissulla ja sitten menee monta viikkoa kinttu kipsissä. Eikä sitä silti kannata varmuuden vuoksi koko ikäänsä asua jossain invalidiasunnossa ihan vaan, että jos jotain joskus sattuu.
Vierailija kirjoitti:
"Asunnon sijainti voi niin pitkän ajan kuluessa olla hyvä tai huono sijoitus"
Tuskin kukaan joka on 50 vuotta sitten ostanut asunnon Helsingistä harmittelee asunnon nykyistä arvoa.
Jos kerrostalosta niin harmittelee ainakin putkiremontin hintaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Asunnon sijainti voi niin pitkän ajan kuluessa olla hyvä tai huono sijoitus"
Tuskin kukaan joka on 50 vuotta sitten ostanut asunnon Helsingistä harmittelee asunnon nykyistä arvoa.
Jos kerrostalosta niin harmittelee ainakin putkiremontin hintaa.
Kuten tässä ketjussa on useampaan kertaan käsitelty. Vuokralla asuva maksaa ne ihan samat putkiremontit ja muut vastaavan siinä vuokrassa.
Minulla on niin pieni vuokra, että paljon enemmän menisi pelkästään yhtiövastikkeisiin.
Siinä voi laskea huvikseen.