Lue keskustelun säännöt.
Onko yleistäkin että avo- ja avioliitossa käytetään "omia rahoja" miten lystää?
21.02.2026 |
Minusta tuo on kestämätöntä. Tuossahan ei käytännössä voi tehdä isompia hankintoja.
Kommentit (166)
Me olemme onneksi hyvin pitkältisamanlaisia rahankäyttäjiä eikä ole mitään tarvetta jaotella rahoja minun tai sinun rahoihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elämä on paljon helpompaa, kun elää tavalla, johon omat tulot riittävät. Silloin ero, puolison kuolema, vakava sairastuminen jne. vaikuta taloudellisesti yhtään mitään, koska ei ole ennenkään elänyt puolison tulojen varassa. Entistä useampi tuore aviopari pitää rahansa erillään, korkeintaan on yhteinen taloustili, mutta kun toinen haluaa ostaa auton, niin hän ostaa, vaikka toisen mielestä olohuoneen uudet verhot olisi tärkeämpi hankinta, koska edelliset on olleet ikkunassa jo ainakin 3 kk ajan.
Tai toisen mielestä autoa pitää vaihtaa joka vuosi kuten uusimman mallin puhelin ja telkkari. Verhot on suht edullinen hankinta.
Kumma, kun näissä aina laitetaan nainen törsääjäksi vaikka naisen hankinnat maksaa murto-osan miehen hankinnoista.
Kellä maksaa, kellä ei. Meillä kaikki töllöt, tietotekniikka ja muut häropäkkeet on minun, naisen tai kaupungin, eli teinin koululäppäri. Mies kertoo kun haluaa uuden puhelimen ja sitten tilaan sille jotain mielestäni sopivaa, hän maksaa sen itse, enepää häntä ei ne kiinnosta. Kerran tän 26-vuotisen taipaleen aikana hänellä on ollut kalliimpi auto.
Mutt oma jäänmurtaja ois kiva, tulis trump kateelliseksi.
Jos molemmat ovat vastuullisia aikuisia ja tarkoitus on rakentaa pitkällä tähtäimellä yhteistä tulevaisuutta, ei raha-asioista yleensä tarvitse vääntää.
Meillä ei avioliittolaki tunne tuollaista elatusvelvollisuutta! Suomessa avioliittolain mukaan "Kummankin puolison tulee kykynsä mukaan ottaa osaa perheen yhteiseen talouteen ja puolisoiden elatukseen." Ei siis ole mitään velvollisuutta toisen elatukseen, jos toinen kykenee (mutta ei halua) elättämään itsensä. Mainittu avio-oikeuskin astuu voimaan vasta liiton päättyessä joko eroon tai kuolemaan, siihen asti omaisuudet ovat erillisiä.
Joten vaikka toisella on rahaa, ei edes avioliittolaki velvoita tätä varakkaampaa antamaan osaa omaisuudestaan toisen käyttöön tai elättämään puolisoaan.
Ei pidä paikkaansa. Kyllä puolisoa pitää elättää. Jos esimerkiksi puoliso on kotona ja huolehtii yhteisistä lapsista, hän ottaa sillä tavalla osaa yhteiseen talouteen. Hän mahdollistaa toiselle täysipainoisen keskittymisen uraan ja ansaintaan. Elatus ei ole siis pelkästään rahaa, vaan työpanosta yhteiseen kekoon. Se, kumpi tienaa enemmän, on työnjakokysymys.
Tähän samaan ajatukseen perustuu myös avio-oikeus puolison omaisuuteen avioliiton päättyessä. Avioliitto on yhteisyritys, johon molemmat tuovat oman panoksensa.
Kyllä Suomessa kuuluu puolisoa elättää. Luin juuri juristin jutun aiheesta kansallisesta lehdestä. Ihmiset ei näemmä tunne lainsäädäntöä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei käytetä omia rahoja miten lystää, vaikka omat tilit ja tulot onkin. Toimivan parisuhteen kannalta samankaltaiset kulutustottumukset on avain asemassa. Meillä on yhteiset tavoitteet eikä rahaa ole suuria määriä ylimääräistä koskaan ollut, että olisi varaa lähteä sooloilemaan. Tietenkään ei kysellä lupia toiselta pakollisiin menoihin, kuten uusiin vaatteisiin tai kampaajalla käyntiin. Isommista hankinnoista keskustellaan, mutta näkemykset ei ole koskaan olleet niin eriävät, jotta olisi riidellä tarvinnut. Yhdessä 18v
Hienoa. Vaikeampaa on jos jollain on hieman oudot näkemykset menojen jakamisesta. Siinähän ei ole silloin kyse kulutustottumuksista varsinkaan asumiskulujen suhteen, jos nyt samassa asunnossa asutaan.
Puhuit siitä, että on samanlaiset kulutustottumukset, mutta eihän se ole ainoa mikö merkitsee. Miksi toista pitäisi häiritä toisen kulutustottum
Onneksi ei tarvitse erikseen säästellä mitään matkarahoja tai muutakaan kun se maksaa joka jaksaa kun kaikki on yhteistä. Just ostin miehelle hotellihuoneet omalla luottokortilla, vaikka en itse lähde edes mukaan parin päivän matkalle. Näin on menty 30 vuotta, minä varaan matkat, kun mies on umpisurkea valitsemaan hotelleja, menee hinta edellä ja sitten ollaan huonossa hotellissa huonolla sijainnilla.
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei avioliittolaki tunne tuollaista elatusvelvollisuutta! Suomessa avioliittolain mukaan "Kummankin puolison tulee kykynsä mukaan ottaa osaa perheen yhteiseen talouteen ja puolisoiden elatukseen." Ei siis ole mitään velvollisuutta toisen elatukseen, jos toinen kykenee (mutta ei halua) elättämään itsensä. Mainittu avio-oikeuskin astuu voimaan vasta liiton päättyessä joko eroon tai kuolemaan, siihen asti omaisuudet ovat erillisiä.
Joten vaikka toisella on rahaa, ei edes avioliittolaki velvoita tätä varakkaampaa antamaan osaa omaisuudestaan toisen käyttöön tai elättämään puolisoaan.
Ei pidä paikkaansa. Kyllä puolisoa pitää elättää. Jos esimerkiksi puoliso on kotona ja huolehtii yhteisistä lapsista, hän ottaa sillä tavalla osaa yhteiseen talouteen. Hän mahdollistaa toiselle täysipainoisen keskittymisen uraan ja ansaintaan. Elatus ei ole siis pelkästään rahaa, vaan työpanosta yhteiseen kekoon. Se, kump
Elatus ei mhöskään tarkoita sitä että toisen kaikki mieliteot täytetään, vaikka tilillä olis rahaakin niihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos molemmat ovat vastuullisia aikuisia ja tarkoitus on rakentaa pitkällä tähtäimellä yhteistä tulevaisuutta, ei raha-asioista yleensä tarvitse vääntää.
Juuri näin.
Täällä aviopari, jolla yhteinen tili, johon tulevat kaikki tulot ja josta maksetaan kaikki menot. Kuitenkin joka kuukausi siirtyy sama summa molempien omalle tilille sijoittamista varten. Loput siirretään yhteiselle säästötilille, jolta on ostettu vuosien mittaan niin mökki, metsää ja pari sijoitusasuntoa, kaikki 50/50. On tosi helppoa, kun ei tarvitse miettiä kuka mitäkin maksaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lähtökohta on että aikuinen täysvaltainen ihminen saa käyttää rahansa kuten lystää. Miksi ottaisin puolison joka haluaa määräillä tekemisiäni tai varastaa rahani?
Meillä on kyllä omat rahat ja yhteinen tili kulujen maksuun. Siltikin rahankäyttö tavat on niin samanlaiset, ettei ole pelkoa, että toinen tuhlaisi kaiken. Me vertaillaan esim sijoituksia (omia nekin) välillä ja aika samoissa ollaan. Samoin on säästössä noin saman verran. Isommat yhteiset hankinnat ostetaan puoliksi. Itse saa ostaa mitä huvittaa omillaan, mutta eipä mitään kovin kallista ole tullut ostettua. Meillä tämä toimii. Sitten jos toinen jää vaikka työttömäksi niin toinen maksaa enwmmän kuluja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä on pariskuntia, jotka eivät muka tiedä toistensa omaisuuksista mitään. Entä, jos tulee ero, niin saattaa yllätys olla melkoinen, jos toisella ei olekaan mitään omaisuutta vaan vain velkaa. Ilman avioehtoa kaikki pannaan kuitenkin yhteen, vähennetään velat ja jaetaan kahteen osaan.
Vierailija kirjoitti:
Jos molemmat ovat vastuullisia aikuisia ja tarkoitus on rakentaa pitkällä tähtäimellä yhteistä tulevaisuutta, ei raha-asioista yleensä tarvitse vääntää.
Kyllä se on aika tavallinen vääntämisen aihe parisuhteissa. Olen viime aikoina törmännyt siihen, että ongelmaksi muodostuu kun toinen osapuoli perii huomattavasti ja toinen ei osaa suhtautua siihen. Sitten on myös tavallista, että mennään liittoon suunnilleen samalla koulutuksella mutta urat menevät ihan eri suuntiin tai perhe-elämä sitoo toista enemmän kuin toista, ja tulot ovat erisuuruisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elämä on paljon helpompaa, kun elää tavalla, johon omat tulot riittävät. Silloin ero, puolison kuolema, vakava sairastuminen jne. vaikuta taloudellisesti yhtään mitään, koska ei ole ennenkään elänyt puolison tulojen varassa. Entistä useampi tuore aviopari pitää rahansa erillään, korkeintaan on yhteinen taloustili, mutta kun toinen haluaa ostaa auton, niin hän ostaa, vaikka toisen mielestä olohuoneen uudet verhot olisi tärkeämpi hankinta, koska edelliset on olleet ikkunassa jo ainakin 3 kk ajan.
Tai toisen mielestä autoa pitää vaihtaa joka vuosi kuten uusimman mallin puhelin ja telkkari. Verhot on suht edullinen hankinta.
Kumma, kun näissä aina laitetaan nainen törsääjäksi vaikka naisen hankinnat maksaa murto-osan miehen hankinnoista.
Mistä keksit, että tuossa edellä ol
90 % se menee juuri noin. Ja jos palstamiehiltä kysytään, se on aina nainn, joka tuhlaa miehen rahoja.
Vierailija kirjoitti:
Lähtökohta on että aikuinen täysvaltainen ihminen saa käyttää rahansa kuten lystää. Miksi ottaisin puolison joka haluaa määräillä tekemisiäni tai varastaa rahani?
Parisuhteessa on paljon asioita, joissa otetaan toinen huomioon eikä tehdä asioita miten lystää. Yleensä myös ajatellaan, että eletään samaa elämää eli asiat on yhteisiä. Miten on esimerkiksi ajan käyttö, kotityöt tai lomien suunnittelu. Pitääkö niissäkin aikuisen tehdä miten lystää?
Minusta sinulla on surullinen ja vihamielinen ajatuksen kulku. Kuinkakohan pitkälle parisuhde kantaa, jos lähtökohtana tuijotetaan vain omaa napaa.
No meillä ei ole suurta eroa nettopalkassa, mutta mieheni sai juuri reilun miljoonan edestä perintöjä ja lisäksi meillä on maksettu rivari sekä velaton sijoitusasunto Hgissä + kesämökki. Niinpä minun palkkani ja lapsilisät kolmesta lapsesta on vain minun käytössäni, lähinnä omiin tarpeisiini. Ollaan nelikymppisiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on sellainen tilanne että toinen on huomattavasti huolettomampi rahojensa kanssa kun taas toinen säästää. Siinä käy sitten helposti niin että ne isommat hankinnat pitää joko hankkia rahoituksella tai se säästäväisempi maksaa hankinnat kokonaan.
Tämä olisi hankala tilanne.
On se vähän hankala. Rahoitus tuntuu tyhmältä kun toisen tilillä olisi aivan hyvin rahaa hankintaan, mutta toisaalta tuntuu myös hölmöltä jos toinen joutuu aina sitten maksamaan ne yhteiset hankinnat samalla kun toinen laittaa omansa omiin harrastuksiinsa.
No ettekö voi tehdä niin, että säästäväisempi (jolla on rahaa) maksaa, ja se törsäilevä "lyhentää" osuuttaan maksamalla erissä takaisin?
Nämä on oikeasti aika vaikeita asioita. Parisuhteen dynamiikkaa on tosi vaikea lähteä muuttamaan. Meillä ainakin on käynyt niin että kun muutama yhteinen hankinta on tehty toisen rahoilla kun toisella ei ole ollut millä osallistua niin siitä on tullut sitten se oletus.
Minä en enää kerro paljonko minulla on rahaa. Olen todennut että jos jotain pitää hankkia, se hankitaan vasta kun molemmat pystyvät siihen osallistumaan. Sitä päivää ei välttämättä koskaan tule, sitten pärjätään ilman. Minulle se on joka tapauksessa pienempi ongelma koska olen aina ollut vaatimaton hankinnoissani ja valinnoissani suhteessa tuloihini. Siksi minulla sitä rahaa onkin.
Olen ehdottomasti sitä mieltä että parisuhteessakin jokaisella tulee olla oikeus päättää omista rahoistaan. Niin siinä ei kuitenkaan saa käydä että säästäväisempi joutuu sitten kantamaan suuremman vastuun yhteisistä kuluista.
Tietenkin pitää olla omat rahat! Niistä vaan osa käytetään yhteisen sopimuksen mukaan yhteisiin kuluihin.
Kaikkein huonoin mutta yllättävän tavallinen on se vaihtoehto, että toisen rahat ovat yhteisiä ja niillä maksetaan lastenkin kulut, ja toisen kaikki rahat on vain hänen omia rahojaan.
Tuo koskee vain hoitovapaata ja se on hyvin lyhyt aika. Se on tehty lapsen parhaaksi ja mieskin voi sille.jäädä. Vai pistätkö sinä vauvan päivähoitoon?
--
Miksi tuo koskisi vain hoitovapaata?
Naarailla on taipumus downshiftaa kun saavat ison kalan. Siihen asti teeskennellään että on omat rahat.
Puoliso ei ole mikään pankki.