Lue keskustelun säännöt.
Onko yleistäkin että avo- ja avioliitossa käytetään "omia rahoja" miten lystää?
21.02.2026 |
Minusta tuo on kestämätöntä. Tuossahan ei käytännössä voi tehdä isompia hankintoja.
Kommentit (147)
Meillä on terassin puutavarat, pesukoneet ja muut asunnon hankinnat excelissä. Siitä voi seurata että ajan kanssa tulee maksetuksi suunnilleen puoliksi ja remonttihankintoja tehdessä tasapainoitetaan sillä kumpi maksaa.
En ala puolison kanssa tiskikoneita iltatolkulla nettailemaan ja asiasta vääntämään; katson mielestäni sopivan, tilaan sen ja ilmoitan puolisolle toimituspäivän. Hinnan merkkaan siihen exceliin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tietenkään voi käyttää edes tienaamiaan rahoja miten lystää. Eka luodaan puskuri ja sitten voi tehdä hankintoja, isommat hankinnat sovittava toisen kanssa.
Omg miten aikuisena voi elää sillein, että toiselta pitää kysyä lupaa, että voi tehdä hankintoja?😳
Ottakai pitää yhdessä sopia, jos tekee isompia hankintoja, kun auto tai ostaa metsää yms. Sulle isompi hankinta on varmaan joku tonnin sohva.
Meillä on molemmilla ihan omilla rahoilla ostetut autot. Ja sijoitukset on myös ihan omia. Eikä meillä ole edes yhteistä tiliä.
Seuraavaksi ketju: mies määrää mihin saan käyttää palkkani ja valitusta taloudellisesta väkivallasta.
Aivan kuin ainoa vaihtoehto olisi "naaras käyttää miehen rahat kuten naaras haluaa"
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tietenkään voi käyttää edes tienaamiaan rahoja miten lystää. Eka luodaan puskuri ja sitten voi tehdä hankintoja, isommat hankinnat sovittava toisen kanssa.
Sama ajatus. Muutamaa sataa euroa isommista ostoksista päätetään yhdessä.
Tuolla periaatteella minä en olisi voinut hankkia itselleni uusia silmälaseja. Kummastuttaa ajatuskin, että minun olisi pitänyt sopia asiasta miehen kanssa etukäteen.
No kyllä meillä katsotaan yhdessä mille kuukaudelle ajoitetaan silmälasien tai lentolippujen tai vaikka jonkun huonekalun hankinta.
Poikkeuksena tietty jos ne silmälasit oli hajonneet ja piti hankkia heti tai jos uuni tai pesukone hajoaa. Silloin ei odotella eikä keskustella ajankohdasta
Minä valitsin silmälasien hankinnan niin, että sain ne puoleen hintaan alepäiviltä. Olisi ollut sulaa hulluutta maksaa niistä tuplasti enemmän normihinnalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tietenkään voi käyttää edes tienaamiaan rahoja miten lystää. Eka luodaan puskuri ja sitten voi tehdä hankintoja, isommat hankinnat sovittava toisen kanssa.
Sama ajatus. Muutamaa sataa euroa isommista ostoksista päätetään yhdessä.
Tuolla periaatteella minä en olisi voinut hankkia itselleni uusia silmälaseja. Kummastuttaa ajatuskin, että minun olisi pitänyt sopia asiasta miehen kanssa etukäteen.
No kyllä meillä katsotaan yhdessä mille kuukaudelle ajoitetaan silmälasien tai lentolippujen tai vaikka jonkun huonekalun hankinta.
Poikkeuksena tietty jos ne silmälasit oli hajonneet ja piti hankkia heti tai jos uuni tai pesukone hajoaa. Silloin ei odotella eikä keskustella ajankohdasta
Jaa että se toinen yrittää selvitä arjesta ja työstä huonosti nähden ja päänsärkyisenä/silmäsärkyisenä odottaen, että toinen antaa suostumuksen ostaa uudet välttämättömät apuvälineet, eli ne silmälasit??? No johan nyt! Todellakin itse tienaamillani rahoilla hankin silmälasini, hoidan hammaslääkärini ym. välttämättömät asiat just silloin kun niitä tarvitsen, ja niin tekee puolisokin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vain alikouluttautunut ja alipalkattu ressukka voi olla loputtoman huolestunut puolisonsa itse tienaamien rahojen käytöstä.
Jos yhteinen nettomenopuolikas kodin menoista tulee katettua, ja puoliso ei ole vivuttamassa jollain älyvapaalla velalla perheeltä kotia alta, niin mitä hänen ostoksensa muuten minulle kuuluvat?
Näinhän se on. Persaukisten täytyy kytätä myös puolison menoja, jotta rahat riittävät. Me rikkaat maksamme elämisen puoliksi ja loput rahat voidaan käyttää ihan itse. Vaikkapa sitten siihen jäänmurtajaan.
Elämä on paljon helpompaa, kun elää tavalla, johon omat tulot riittävät. Silloin ero, puolison kuolema, vakava sairastuminen jne. vaikuta taloudellisesti yhtään mitään, koska ei ole ennenkään elänyt puolison tulojen varassa. Entistä useampi tuore aviopari pitää rahansa erillään, korkeintaan on yhteinen taloustili, mutta kun toinen haluaa ostaa auton, niin hän ostaa, vaikka toisen mielestä olohuoneen uudet verhot olisi tärkeämpi hankinta, koska edelliset on olleet ikkunassa jo ainakin 3 kk ajan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vaimoni hassaa rahansa tekoripsiin, kynsisalonkeihin ja kampaajalle, keittiöapulaisen palkasta ei muuhun sitten jää mitään. Minä reissaan ulkomailla kavereiden kanssa ja kyllä tämä aiheuttaa kotona narinaa ja nalkutusta. Lapsia en tuon kanssa hanki, vaihdan jos niitä alkaa tehdä joskus mieli.
Vain mies on niin tyhmä, että voi joutua tilanteeseen, että vaikka ei pidä siitä, että naisella on tekorypset ja rakennekynnet, päätyy kuitenkin parisuhteeseen naisen kanssa, jolla on tekoripset ja rakennekynnet. Miten tällainen on mahdollista? Ne tekoripset ja rakennekynnethän näkee jo ensitapaamiselle, ja jos tuollainen ulkonäkö on turn off, niin miksi jatkaa tapailua ja edetä suhteeseen asti?
Valitusta kampaajasta en ymmärrä. Käytännössä jokaisen ihmisen on käytävä kampaajalla, ellei aja hiuksiaan itse pois jollain koneelle. Vain tietynlaisia pitkiä hiuksia voi pitää hyvin pitkäänkin leikkaamatta, mutta yleensä niidenkin latvat alkavat näyttää epäsiisteiltä jossain vaiheessa. Miehet yleensä joutuvat käymään kampaajalla paljon useammin kuin naiset, mutta silti nämä samat miehet valittavat naisten kampaajakäynneistä. Todella epäloogista. Ja sitten kuitenkaan miehet eivät haluaisi siilitukkaista naista tai sellaistakaan, jonka hiukset ovat epäsiistiä, takuttuvaa pehkoa tai hamppuisen näköistä luonnonrastaa. Käytännössä hiuksia on välillä pakko leikata, jos haluaa, että ne pysyvät siisteinä. Mitä tämä valitus siis on?
Vierailija kirjoitti:
Elämä on paljon helpompaa, kun elää tavalla, johon omat tulot riittävät. Silloin ero, puolison kuolema, vakava sairastuminen jne. vaikuta taloudellisesti yhtään mitään, koska ei ole ennenkään elänyt puolison tulojen varassa. Entistä useampi tuore aviopari pitää rahansa erillään, korkeintaan on yhteinen taloustili, mutta kun toinen haluaa ostaa auton, niin hän ostaa, vaikka toisen mielestä olohuoneen uudet verhot olisi tärkeämpi hankinta, koska edelliset on olleet ikkunassa jo ainakin 3 kk ajan.
Tai toisen mielestä autoa pitää vaihtaa joka vuosi kuten uusimman mallin puhelin ja telkkari. Verhot on suht edullinen hankinta.
Kumma, kun näissä aina laitetaan nainen törsääjäksi vaikka naisen hankinnat maksaa murto-osan miehen hankinnoista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saa olla aikalailla rahaa että on varaa mällätä vapaasti vaikka asuu jossain ok-talossa. Tai edes omistusasunnossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kyllä haluaisi olla naimisissa sellaisen kanssa, joka luulee oikeudekseen käyttää minun varojani.
Avioliitto on kahden täysi-ikäisen henkilön vapaaehtoinen, lailla säännelty ja vihkimisellä vahvistettu parisuhteen muoto. Se luo oikeuksia ja velvollisuuksia, kuten elatusvelvollisuuden, avio-oikeuden toisen omaisuuteen, perintöoikeuden sekä isyysolettaman, ja se voidaan solmia joko kirkollisessa tai siviilivihkimisessä.
Avioliitto on juridisesta ja perhejuridisesta näkökulmasta katsottuna merkittävä taloudellinen sopimus ja liitto
. Se luo puolisoiden välille taloudellisia oikeuksia ja velvollisuuksia, jotka eroavat huomattavasti avoliitosta.
Elatusvelvollisuus: Puolisoilla on toisiaan kohtaan elatusvelvollisuus, mikä tarkoittaa, että puolisoiden on yhdessä vastattava yhteisestä taloudesta ja toistensa elatuksesta.
Mutta TÄMÄ ei tarkoita VAPAATA KÄYTTÖOIKEUTTA TOISEN VAROIHIN.
ei edes SAMAA ELINTASOA.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksei voisi tehdä isompia hankintoja? Esimerkiksi asunto ja sen remppajutut maksetaan puoliksi. Jos mies haluaa kalliin grillin, hän ostaa sen omilla rahoilla. Minä halusin ison älytelkkarin, joten ostin sen omilla rahoilla. Mies haluaa ajaa vanhalla autonromulla, mutta minä halusin uuden, joten ostin sellaisen mieheltä kysymättä jne. Ikinä ei ole tarvinnut tapella rahasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Todellakin on yhteisten rahojen lisäksi omat rahat ihan molempien turvaksi. Sovittu summa pistetään yhteistilille josta kaikki yhteiset kulut maksetaan. Omalla rahalla saa tehdä mitä huvittaa.
Ei meillä anakaan ole mitään yhteistä tiliä, jonne siirretään sovittu summa molempien tililtä. Meillä on molemmilla omat yhteiset tilit, joiden tapahtumat nähdään molemmat ja voidaan käyttää tilejä ihan vapaasti. Eli meillä on molemmilla tai-tilit yhteiset.
Hyvä jos toimii teillä. Minä en ikinä tuohon suostuisi koska on ihan molempien turvana että on tili johon toisella ei ole mitään pääsyä. Näitäkin on nähty jossa kumppani esim peliriippuvaisena tyhjentää tilin tai käyttää säästötilin pelaamiseen.
Ei kai kukaan anna toiselle oikeutta omaan säästötiliinsä vaan pelkästään käyttötiliin. Käyttötilillä pidetään rahat normaaliin kulutukseen ja ylimääräiset siirretään säästötilille tai rahastoihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksei voisi tehdä isompia hankintoja? Esimerkiksi asunto ja sen remppajutut maksetaan puoliksi. Jos mies haluaa kalliin grillin, hän ostaa sen omilla rahoilla. Minä halusin ison älytelkkarin, joten ostin sen omilla rahoilla. Mies haluaa ajaa vanhalla autonromulla, mutta minä halusin uuden, joten ostin sellaisen mieheltä kysymättä jne. Ikinä ei ole tarvinnut tapella rahasta.
Millainen on vanha autonromu?
Meidän kautta aikojen pienituloisella työeläkeläispariskunnalla on vuodesta -78 kaikki ollut yhteistä. Molemmilla on käyttötilit eläkettä varten ja säästötilit jonne tasataan kuukauden mahdollinen rahaylijäämä, "arkkuraha". Järjen käyttö kunniaan kun ei ole varallisuutta!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elämä on paljon helpompaa, kun elää tavalla, johon omat tulot riittävät. Silloin ero, puolison kuolema, vakava sairastuminen jne. vaikuta taloudellisesti yhtään mitään, koska ei ole ennenkään elänyt puolison tulojen varassa. Entistä useampi tuore aviopari pitää rahansa erillään, korkeintaan on yhteinen taloustili, mutta kun toinen haluaa ostaa auton, niin hän ostaa, vaikka toisen mielestä olohuoneen uudet verhot olisi tärkeämpi hankinta, koska edelliset on olleet ikkunassa jo ainakin 3 kk ajan.
Tai toisen mielestä autoa pitää vaihtaa joka vuosi kuten uusimman mallin puhelin ja telkkari. Verhot on suht edullinen hankinta.
Kumma, kun näissä aina laitetaan nainen törsääjäksi vaikka naisen hankinnat maksaa murto-osan miehen hankinnoista.
Naisen tulot on murto-osa miehen tuloista.
Mitä sä mietit miehen ostoksia, omalla rahalla se ne ostaa.
No olisi outoa kun kumpikin maksetaan yhteisiä ja omia laskuja, ostetaan ruokaa kumpikin ja sitten mitä jää yli pitäisi vielä tilittää toiselle mihin ne pistää.
Vierailija kirjoitti:
Meillä meni ex-vaimon kanssa siihen että minä maksoin perheen kulut, autot ja asumiskulut ja exä käytti omat palkkansa mihin lystäsi. Kun oli hoitovapaalla niin se oli ookoo, mutta kun palasi töihin niin malli jäi päälle. Vuosien varrella usein puhuin että maksuja pitää tasata mutta hän vetosi että minulla on isompi palkka. Tämä oli osasyy että erosimme.
Ymmärrän.
Vierailija kirjoitti:
Vaimoni hassaa rahansa tekoripsiin, kynsisalonkeihin ja kampaajalle, keittiöapulaisen palkasta ei muuhun sitten jää mitään. Minä reissaan ulkomailla kavereiden kanssa ja kyllä tämä aiheuttaa kotona narinaa ja nalkutusta. Lapsia en tuon kanssa hanki, vaihdan jos niitä alkaa tehdä joskus mieli.
Tykkäsit kuitenkin vaimon ulkonäöstä niin paljon, että menit naimisiin. Missä vaiheessa sinulle selvisi, että vaimo ei ollutkaan vain luonnonkaunis vaan että sen ulkonäön ylläpitäminen vaatii sekä aikaa että rahaa?
Teillä ei oo luottokortteja, joilla voi tarvittaessa ostaa? Itse ostan muutenkin lentoliput yms aina luottokortilla, se antaa parremman kuluttajansuojan. Lisäkuluja ei tule, kun maksan luottokorttilaskun aina seuraavassa kuussa pois. Tällöin käy niin, että tässä kuussa ostetut lennot maksetaan vasta ensi kuussa.