En taida enää vastata anopille kun se soittaa
Joka julmetun kerta se kysyy että miten oikein saan päivät kulumaan. Joo, olen työtön mutta onko sitä aina pakko hieroa naamaan?
Sitten lopuksi se aina toteaa: soita sinäkin välillä kun sulla sitä aikaa piisaa.
Kommentit (12)
Oikeassahan hän ap on. Kohta varmaan miehesi jättää sinut.
Vierailija kirjoitti:
Oikeassahan hän ap on. Kohta varmaan miehesi jättää sinut.
Ei mulla ole miestä vaan vaimo.
Ap
Miksi anoppi haluaa soitella sinulle? Onko teillä lapsia?
Miksi vastaan provolle? En tiedä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oikeassahan hän ap on. Kohta varmaan miehesi jättää sinut.
Ei mulla ole miestä vaan vaimo.
Ap
No vaimosi jättää sinut.
Laita sille sellainen viesti, että jos vielä koettaa lähestyä sinua millään tavalla, teet hänestä rikosilmoituksen, niin loppuu ne turhat soittelut, ellei kyseellä ole joku sekopää hullu ja juoppo.
Vierailija kirjoitti:
Vanhukset on vi**umaisia
Ei ole. Minkälainen sinä olet viestisi perusteella ???🤔🤔🤔🤔🤔
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oikeassahan hän ap on. Kohta varmaan miehesi jättää sinut.
Ei mulla ole miestä vaan vaimo.
Ap
Älä valehtele. Olet yksinäinen katkera maatuskat joka keksit paska aloituksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oikeassahan hän ap on. Kohta varmaan miehesi jättää sinut.
Ei mulla ole miestä vaan vaimo.
Ap
Älä valehtele. Olet yksinäinen katkera maatuskat joka keksit paska aloituksia.
Ja mikä sinä olet?
Minä lakkasin vastaamasta äidilleni kun hän jaksoi aina kauhistella sitä miten voin sairastaa parantumatonta syöpää. Poikani lakkasi vastaamasta isoäidilleen kun tämä jaksoi aina kauhistella miten joku voi tehdä yötöitä.
Tarpeeksi hyvin naamioitua piilovittuilua ei tunnista edes vittuilija itse.
Vierailija kirjoitti:
Miksi anoppi haluaa soitella sinulle? Onko teillä lapsia?
Miksi vastaan provolle? En tiedä
En minä tiedä miksi se soittaa. Kuvitteleeko että minä jotenkin piristyn kun soitellaan?
On meillä 2 lasta.
Ap
Heräsin linnunlauluun ja auringonpaisteeseen, venyttelin pitkään ja annoin itseni lojua sängyssä ihan luvan kanssa. Ei mitään kiirettä, ei mitään pakkoa, pelkkä ajatus siitä, että päivä on täysin minun, tuntui jo luksukselta.
Nousin vasta kun oikeasti huvitti, keitin kahvit ja laitoin lempimusiikin soimaan ehkäpä muutama tanssiaskelkin. Istuin parvekkeella ja annoin auringon lämmittää kasvoja. Ensimmäinen ajatus ei ollut “mitä pitää tehdä”, vaan “mitä haluan tehdä”. Päätin hemmotella itseäni kunnolla. Pitkä, rauhallinen suihku ja sellainen pieni spa-hetki kotona. Sen jälkeen jotain hyvää syötävää, ei mitään kiireistä pika-aamiaista vaan oikeasti nautittavaa. Sitten ulos metsäkävelylle ja sen jälkeen ulos aurinkoon loikoilemaan, jätski kädessä. Illalla katselen lempparisarjaani ja harrastan villiä eläimellistä seksiä poikasi kanssa.
Vanhukset on vi**umaisia