Lue keskustelun säännöt.
Onko yleistäkin että avo- ja avioliitossa käytetään "omia rahoja" miten lystää?
21.02.2026 |
Minusta tuo on kestämätöntä. Tuossahan ei käytännössä voi tehdä isompia hankintoja.
Kommentit (166)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kyllä haluaisi olla naimisissa sellaisen kanssa, joka luulee oikeudekseen käyttää minun varojani.
sitten et voi mennä naimisiin naisen kanssa
Tai toisinkin päin! Miehellä ei oikeen alusta asti ollut tajua rahan käytöstä. Myöhemmin ei tilanne siitä parantunut.
Oma tili ilman miehen käyttöoikeutta oli ehdoton!
No yleensähän se on juuri näin. Nainen elättää miestä.
Miehet kyllä puhuvat kovasti siitä, kuinka naisia pitäisi elättää, mutta käytännössä näin käy todella harvoin.
Eli mielestäsi siis on harvinaista että pariskunnan nainen tuo yhteiseen nettokassaan vähemmän ja että pariskunnalla on samaan aikaan "nettotulojen suhteessa"-loisimisjärjestely?
Kyllä. En tunne sellaisia perheitä lainkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elämä on paljon helpompaa, kun elää tavalla, johon omat tulot riittävät. Silloin ero, puolison kuolema, vakava sairastuminen jne. vaikuta taloudellisesti yhtään mitään, koska ei ole ennenkään elänyt puolison tulojen varassa. Entistä useampi tuore aviopari pitää rahansa erillään, korkeintaan on yhteinen taloustili, mutta kun toinen haluaa ostaa auton, niin hän ostaa, vaikka toisen mielestä olohuoneen uudet verhot olisi tärkeämpi hankinta, koska edelliset on olleet ikkunassa jo ainakin 3 kk ajan.
Tai toisen mielestä autoa pitää vaihtaa joka vuosi kuten uusimman mallin puhelin ja telkkari. Verhot on suht edullinen hankinta.
Kumma, kun näissä aina laitetaan nainen törsääjäksi vaikka naisen hankinnat maksaa murto-osan miehen hankinnoista.
Naisen tulot on murto-osa miehen tuloista.
Mi
Tuo koskee vain hoitovapaata ja se on hyvin lyhyt aika. Se on tehty lapsen parhaaksi ja mieskin voi sille.jäädä. Vai pistätkö sinä vauvan päivähoitoon?
Vierailija kirjoitti: Saa olla aikalailla rahaa että on varaa mällätä vapaasti vaikka asuu jossain ok-talossa. Tai edes omistusasunnossa.
Kuka puhuu mälläämisestä? Kyse on siitä, että onko tilivelvollinen omista rahoistaan vai ei.
Meillä on sellainen tilanne että toinen on huomattavasti huolettomampi rahojensa kanssa kun taas toinen säästää. Siinä käy sitten helposti niin että ne isommat hankinnat pitää joko hankkia rahoituksella tai se säästäväisempi maksaa hankinnat kokonaan.
Mies rakennutti kesämökin omilla varoillaan. Hoitaa myös kustannukset. Mutta käytetään yhdessä.
Minun varani on pankissa.
Yhteinen asunto, elinkulut puoliksi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä on sellainen tilanne että toinen on huomattavasti huolettomampi rahojensa kanssa kun taas toinen säästää. Siinä käy sitten helposti niin että ne isommat hankinnat pitää joko hankkia rahoituksella tai se säästäväisempi maksaa hankinnat kokonaan.
Tämä olisi hankala tilanne.
25 v yhteiseloa, ja koskaan ei ole ollut yhteisiä rahoja. Meille on muodostunut rutiini, mitä kumpikin hoitaa. Puolisolla on suuremmat tulot ja hän maksaa vähän enemmän perusmenoista, mutta silti hänelle jää reilusti enemmän omaa käyttöön.
Enemmän mulla tulee hämmästeltyä niitä pariskuntia, joissa oman rahan käyttö pitää hyväksyttää puolisolla, ja puoliso esimerkiksi rajoittaa harrastamista. Tietysti ei ole hyvä asia, jos toinen elää yli varojensa, mutta ei näissä sellaisesta ole kyse. Se on vaan jotain sellaista, että ei nähdä sen toisen harrastuksen tärkeyttä. Välillä joku tuttu aina kysyy, että mitä sun mies sanoo, kun laitat rahaa kys. asiaan, ja tuo kysymys tuntuu aina yhtä oudolta. Ei me sanota mitään siitä, mihin omat rahansa käyttää, kumpikin on myös varautunut sen pahan päivän varalle.
Että kyllähän meitä on, jotka käyttää omia rahoja "miten lystää", mutta pointti onkin se, että käyttää harkiten miten lystää!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on sellainen tilanne että toinen on huomattavasti huolettomampi rahojensa kanssa kun taas toinen säästää. Siinä käy sitten helposti niin että ne isommat hankinnat pitää joko hankkia rahoituksella tai se säästäväisempi maksaa hankinnat kokonaan.
Tämä olisi hankala tilanne.
On se vähän hankala. Rahoitus tuntuu tyhmältä kun toisen tilillä olisi aivan hyvin rahaa hankintaan, mutta toisaalta tuntuu myös hölmöltä jos toinen joutuu aina sitten maksamaan ne yhteiset hankinnat samalla kun toinen laittaa omansa omiin harrastuksiinsa.
Vierailija kirjoitti:
Ei käytetä omia rahoja miten lystää, vaikka omat tilit ja tulot onkin. Toimivan parisuhteen kannalta samankaltaiset kulutustottumukset on avain asemassa. Meillä on yhteiset tavoitteet eikä rahaa ole suuria määriä ylimääräistä koskaan ollut, että olisi varaa lähteä sooloilemaan. Tietenkään ei kysellä lupia toiselta pakollisiin menoihin, kuten uusiin vaatteisiin tai kampaajalla käyntiin. Isommista hankinnoista keskustellaan, mutta näkemykset ei ole koskaan olleet niin eriävät, jotta olisi riidellä tarvinnut. Yhdessä 18v
Hienoa. Vaikeampaa on jos jollain on hieman oudot näkemykset menojen jakamisesta. Siinähän ei ole silloin kyse kulutustottumuksista varsinkaan asumiskulujen suhteen, jos nyt samassa asunnossa asutaan.
Puhuit siitä, että on samanlaiset kulutustottumukset, mutta eihän se ole ainoa mikö merkitsee. Miksi toista pitäisi häiritä toisen kulutustottumukset jos menot maksetaan oikeudenmukaisesti ja ehkä jopa säästetään kohtuullinen summa yhteisiin menoihin, kuten matkaan. Ja ihan oikeudenmukaista on kyllä että se joka tienaa enemmön, maksaa enemmän. Ei tuossakaan kyse kulutustottumuksista .
Miksi olisi enää väliä mihin toinen kuluttaa sen oman rahansa, joka jää viivan alle?
No ehkä siinä mielessä että super pihin on hyvä olla super pihin kanssa ja super törsäilevän törsäilevän kanssa, mutta silti periaatteessa
miksi se haittaisi onko toinen enemmän pihi tai törsäilevä, jos menot ja säästökohteet on määritelty etukäteen?
Toista saattaa siis vain ärsyttää että toinen ei säästä niin paljon kun voisi, jos itse tekee niin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole tilivelvollinen hankinnoista. Miestä ei kiinnista koska ei ole köyhä eikä tarvi rahojani. Mies saa myös ostaa itselleen mitä haluaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elämä on paljon helpompaa, kun elää tavalla, johon omat tulot riittävät. Silloin ero, puolison kuolema, vakava sairastuminen jne. vaikuta taloudellisesti yhtään mitään, koska ei ole ennenkään elänyt puolison tulojen varassa. Entistä useampi tuore aviopari pitää rahansa erillään, korkeintaan on yhteinen taloustili, mutta kun toinen haluaa ostaa auton, niin hän ostaa, vaikka toisen mielestä olohuoneen uudet verhot olisi tärkeämpi hankinta, koska edelliset on olleet ikkunassa jo ainakin 3 kk ajan.
Tai toisen mielestä autoa pitää vaihtaa joka vuosi kuten uusimman mallin puhelin ja telkkari. Verhot on suht edullinen hankinta.
Kumma, kun näissä aina laitetaan nainen törsääjäksi vaikka naisen hankinnat maksaa murto-osan miehen hankinnoista.
Mistä keksit, että tuossa edellä olisi nainen ja mies tai että nainen on törsääjä? Sukupuolittunut rahankäyttö on vain sinun päässäsi, ei edellisessä tekstissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo ei ole avioliitto vaan joku kulissi seksuaaliselle hyväksikäytölle ja muulle hyödylle, mutta aidosti tulematta yhdeksi eli tekemättä päätöksiä yhdessä esim.
Ylipäätään aviossa ei ole mitään minun ja sinun rahoja ihan niinkuin ei ole minun ja sinun ruumistakaan ja lapsetkin ovat yhteisiä, eivätkä naisen niinkuin luonnossa. Siinä tullaan yhdeksi lihaksi ja mies antaa elämänsä naisen puolesta kuten kristus kirkkonsa. Siinä jos mies ostelee mieslapsimopoja sen sijaan että huolehtii vaimostaan ja lapsestaan niin kyseessä ei ole avioliitto vaan petos.
Lisätään vielä tähän että mies ei ole perheen johtaja, "perheen pää" on käännöskukkanen joka on oikeasti tarkoittanut esim. joen lähdettä, eli mies on provider. Koko fraasilla ei ollut mitään tekemistä johtajuuden kanssa, siihen on lukuisia muita ilmaisuja, mitä ei käytetty - vaan nimenomaan tuota lähdettä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kunhan hoitaa oman osansa yhteisistä menoista, niin tottakai loput saa käyttää ihan miten lystää. Muunlaiseen järjestelyyn en suostuisikaan.
Me olemme avioliitossa, mutta kummallakaan ei ole omia rahoja. Suurin osa rahoista menee yhteisten asioiden hyväksi.
Miksi avioliitto estäisi minua käyttämästä rahojani niin kuin itse haluan? Nyt on vuosi 2026, avioliittoinstituutio ei olemassa siksi, että joku joutuu elättämään minua. Kyse on toki taloudellisesta sopimuksesta, mutta isoin osa siitä astuu voimaan vasta liiton päättyessä. Siihen asti saan tehdä rahoillani mitä tahdon eikä puoliso voi minua estää tai kieltää tai vaatia rahoja itselleen.
Osittainen yhteistalous on just hyvä. Eli yhteiseltä tililtä yhteiset menot, muuten täysin omat rahat.
Tässä on useita hyviä puolia:
-ei jää raha-asioiden hoito vain toisen vastuulle. Itse vähän kauhulla seuraan joidenkin vanhojen sukulaisten taloudenpitoa. Jos toinen (yleensä mies) kuolee, ei toinen osaa edes laskuja maksaa.
- Vastuu ja luottamus. Kahden aikuisen ihmisen taloudessa pitää osata luottaa siihen, että toinen osaa pitää huolta itsestään ja rahoista järkevästi. Itse en halua perässä vedettävää kumppania tai heittäytyä toisen kannateltavaksi.
- Vapaus. Ei toisia ihmisiä pidetä lähellä niin, että heidät käytännössä sidotaan taloudellisesti itseen kiinni. Itse haluan, että kumppanini on kanssani rakkaudesta ja vapaasta tahdostaan.
- Tasa-arvo. Miksi toisella pitäisi olla loputtomasti sanavaltaa toisen rahankäyttöön, jos yhteiset velvollisuudet (asunto, mahdolliset lapset, yhteiset omistukset jne.) tulevat hoidetuiksi? Jotkut puhuvat kahdesta eri elintasosta, mutta itse en siitä mitenkään kärsi, jos kumppanini hankkii jotakin omilla rahoillaan. Päin vastoin saatan siitä jopa hyötyä, kun voin sitten vaikka lainata niitä asioita tarvitessa.
Kun on omat rahat, silloin juurikin on mahdollisuus tehdä niitä isompia hankintoja ilman, että toinen mussuttaa vieressä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on sellainen tilanne että toinen on huomattavasti huolettomampi rahojensa kanssa kun taas toinen säästää. Siinä käy sitten helposti niin että ne isommat hankinnat pitää joko hankkia rahoituksella tai se säästäväisempi maksaa hankinnat kokonaan.
Tämä olisi hankala tilanne.
On se vähän hankala. Rahoitus tuntuu tyhmältä kun toisen tilillä olisi aivan hyvin rahaa hankintaan, mutta toisaalta tuntuu myös hölmöltä jos toinen joutuu aina sitten maksamaan ne yhteiset hankinnat samalla kun toinen laittaa omansa omiin harrastuksiinsa.
No ettekö voi tehdä niin, että säästäväisempi (jolla on rahaa) maksaa, ja se törsäilevä "lyhentää" osuuttaan maksamalla erissä takaisin?
Ihan hyvä että on myös omat rahat, joita voi köyttää tai säästellä miten haluaa. Joku ehkä käyttää omia säästöjään perheen hyväksi, joku omaksi hyväksi, mutta päätös pitäisi olla vapaa käytön suhteen.
Luonnollisesti nämä omat rahat jää vasta sitten kun on maksettu ne, mitkä mielletään ja sovitaan yhteisiksi menoiksi. Ei voi olla niin, että yhteiset menot ei ole määritelty, mutta omalla tilillä olevat rahat on vain omassa käytössä ja omia säästöjä.
Jos on yhteiseen tarkoitukseen säästetty omista tuloista, ne pitää sitten olla myös yhteisessä käytössä, ettei käy niin että säästetään muka yhteiseen käyttöön, mutta menee lopulta omaan käyttöön.
Yhteisten menojen jälkeen on myös hyvä sopia, onko yhteisiä säästökohteita joihin kumpikin haluaa sitoutua ja millä summa voi sitoutua, kuten vaikka yhteiset lomamatkat. Tämän jälkeen jääneet summat ihan vapaaseen käyttöön ilman kyselyjä.
Ei kaikki halua sitoutua 50/50 periaattella säästämisen, eikä edes pysty. Tällöin voidaan sopia kuka haluaa maksaa mitäkin, mutta tietyistä asioista kuten asuminen ja ruoka, ei voida sopia sen mukaan, mitä huvittaa. Yksi hyvä malli on, kulut suhteessa tuloihin ainakin asumiskulut. Ruokakuluissa jos oikein tarkkoja ollaan, voi vaikka se maksaa enemmön ketä kuluttaa enemmän.