Lue keskustelun säännöt.
Vanhuksen hoitaminen väsyttää, vinkkejä
20.02.2026 |
Onko vinkkejä? Ei kiitos sellaisia että laita se hoitokotiin tai pyydä kunnallista kotihoitoa. Kaikki palvelut ovat tiedossa ja tällä hetkellä sopivat ja saatavilla olevat ovat käytössä. Eniten väsyttää se, ettei saa yölläkään levätä. Olen itse 60 v ja eläkkeellä. Erittäin huonosti liikkuva ja täysin palveltava vanhus herättää aikaisin aamulla että saisi mehua tai jotakin vastaavaa aivan turhaa ja joskus keskellä yötäkin tulee vastaavia herätyksiä. Päivisin olen koko ajan saatavilla (asumme samassa talossa) ja hoidan erilaisia tehtäviä joskus monta kertaa tunnissa, joskus voi olla pari tuntia että ei ole mitään tarpeita, mihinkään ulos ei voi lähteä kuin noin tunniksi. Hoidamme veljeni kanssa tätä vuorotellen, joten saan välillä lepoa mutta nämä hoitoviikot ovat todella raskaita, kun ei saa edes nukkua tarpeeksi.
Tämä tuntuu samalta melkein samalta kun aikoinaan kun oli pieniä lapsia, ja oli krooninen univelka eikä koskaan saanut nukkua tarpeeksi ja aina kesken unia tuli herätys ja päivät menivät sumussa ja koko ajan tiesi että pitää mennä hoitamaan jotain asiaa.
Voiko tätä jotenkin helpottaa? Yritämme puhua hoidettavalle että hän antaisi nukkua edes aamulla, mutta hän ei tajua sitä. Hän ei ole tarkoituksella hankala, mutta hän ei vain tunnu tajuavan asiaa. Miten te ihmiset joilla on vaikea omaishoitotilanne tai muu vastaava saatte virkistyttyä ja levättyä. Tuntuu että aina kun olen hoitamassa, vanhenen 20 vuotta. Toivon myös voimia niille joilla sama tilanne.
Kommentit (258)
Jummpatuokioita voi tehdä vuodepotilaanakin. Toki niistä ei ole mitään hyötyä ellei hoidettavalla ole niihin motivaatiota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos on muistisairautta tai kykenemätön pärjäämään itse niin eipä siinä oikein mikään auta. Vaikka kuinka sanoisi, neuvoisi, opastaisi niin muistisairaus tekee tepposet. Jos pärjää jonkun verran itsekseen niin miten olisi (pieni) jääkaappi hänen huoneeseensa, josta juomia saa ottaa. Toki muistisairas ei sitä jääkaappia muista. Mutta muuten jos pystyy ottamaan juoman itse, juomaan itse, en tiedä pystyykö, niin jääkaappi hänelle. Ja juomana sellaista mitä saa juoda jos esim sokeritautia. Ja sellaisia mitä sää itse auki. Tai kannu täynnä maitoa, vettä, mehua jääkaappiin. Periaatteessa oikein kylmä jäillä varustettu vesi saattaa pysyä hyvänä koko yön jos laittaa yöpöydälle yöksi ja hän ottaa sen siitä sitten aamulla. Onko hän vain sinun vastuullasi? Esim onko sinulla puolisoa tai lapsia jotka voisivat myös auttaa niin saisit välillä nukutuksi? Tai sitten viet sen juoman hänellä aamulla ja menet uudelleen nukkumaan
Älä vie palvelutaloon, retuuttavat ja pieksävät hengiltä alta aikayksikön
Vierailija kirjoitti:
Anna sille unilääke. Niin hoitokodeissakin tehdään. Anna sitten kun menet nukkumaan, nukkuu hänkin myöhempään. Villasukat jalkaan, kiedo jalat lämpöisesti ja päälle raskahko peitto. Pään voi myös kietoa lämpimästi. Takaan että nukkuu.
Olen eri.
Mun äidillä on unilääke. Heräilee silti monta kertaa yössä. Havahtuu varmaan pissahätään. Menee pottatuolilleen, mutta usein poissa on jo livahtanut vaippaan. Alkaa sitten vaihtaa vaippaansa.
Tulee kolistelua, mutta usein myös huutelee monenlaista. Paljonko kello on, onko jo aamu, minulla on jano, en saa unta. Suuri kello on vieressään.
Vierailija kirjoitti:
Täällä on tosi monia hyviä neuvoja, ja yksi hyvä on se että jumppaa ja kuuntelee musaa, se laittaa hyvänolonkemikaalit kehossa liikkeelle. Sitä olen tehnytkin. Sen sijaan se että vielä tähän päälle jumpauttaisin ja aktivoisin vanhusta on kyllä niin huvittava neuvo. Jos vanhus olisi tuollaiseen kykenevä, että käytäisiin pikku kävelyillä ja liikunnallisilla tuokioillaä, niin tuskin oltaisiin tässä tilanteessa. Jos joku ei voi hakea itse itselleen edes juotavaa, niin miten hän voisi käydä kävelyillä tai liiikunnallisilla tuokiolla?
Mistä juotavaa pitäisi hakea? Onko sen pakko olla jääkaappikylmää? Illalla laskettu raikas vesi huoneenlämmössä on ihan ok monille? Yöpöydälle kannu/muki. Tai nokkamukeja, vaikka useampi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anna sille unilääke. Niin hoitokodeissakin tehdään. Anna sitten kun menet nukkumaan, nukkuu hänkin myöhempään. Villasukat jalkaan, kiedo jalat lämpöisesti ja päälle raskahko peitto. Pään voi myös kietoa lämpimästi. Takaan että nukkuu.
Olen eri.
Mun äidillä on unilääke. Heräilee silti monta kertaa yössä. Havahtuu varmaan pissahätään. Menee pottatuolilleen, mutta usein poissa on jo livahtanut vaippaan. Alkaa sitten vaihtaa vaippaansa.
Tulee kolistelua, mutta usein myös huutelee monenlaista. Paljonko kello on, onko jo aamu, minulla on jano, en saa unta. Suuri kello on vieressään.
Oletteko tietoisia, että pitää juoda paljon, MUTTA EI klo 19.00 jälkeen, niin ei tarvi juosta pisulla.
Vierailija kirjoitti:
Täällä on tosi monia hyviä neuvoja, ja yksi hyvä on se että jumppaa ja kuuntelee musaa, se laittaa hyvänolonkemikaalit kehossa liikkeelle. Sitä olen tehnytkin. Sen sijaan se että vielä tähän päälle jumpauttaisin ja aktivoisin vanhusta on kyllä niin huvittava neuvo. Jos vanhus olisi tuollaiseen kykenevä, että käytäisiin pikku kävelyillä ja liikunnallisilla tuokioillaä, niin tuskin oltaisiin tässä tilanteessa. Jos joku ei voi hakea itse itselleen edes juotavaa, niin miten hän voisi käydä kävelyillä tai liiikunnallisilla tuokiolla?
Kävelyllä voi käydä myös tuettuna rollaattorin kanssa pihalla, tai vaikka niin, että ap työnnät vanhusta pyörätuolissa kadulla tai puistossa. Tärkeää on, että tulee raikasta ilmaa ja vaihtelua päivärytmiin, ja varsinaista kävelyä voi olla vain sen verran kuin vanhus kykenee, ehkä muutaman askeleen verran. Liikunnallinen tuokio voi tarkoittaa myös tuolijumppaa olohuoneessa istuen. Jopa sängyssä voi tehdä jumppatuokion, mutta olisi parempi, jos vanhus ei viettäisi päiväaikaan koko päivää sängyssään, vaan olisi muissakin tiloissa. Yritä pitää säännöllinen, selkeä päivärytmi, johon kuuluu virikkeitä ja sopivaa rasitusta, ja rauhallinen yö, jolloin ollaan sängyssä ja nukutaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jummpatuokioita voi tehdä vuodepotilaanakin. Toki niistä ei ole mitään hyötyä ellei hoidettavalla ole niihin motivaatiota.
Aina voi kannustaa ja motivoida. Hoitajan innostus tarttuu herkästi vanhukseen. Mutta virike voi olla muutakin kuin jumppaa. Se voi olla välillä vaikka päivän uutisten lukemista, vanhojen asioiden muistelua tai lapsuudesta tuttujen laulujen laulamista. Eri päivinä erilaista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jummpatuokioita voi tehdä vuodepotilaanakin. Toki niistä ei ole mitään hyötyä ellei hoidettavalla ole niihin motivaatiota.
Aina voi kannustaa ja motivoida. Hoitajan innostus tarttuu herkästi vanhukseen. Mutta virike voi olla muutakin kuin jumppaa. Se voi olla välillä vaikka päivän uutisten lukemista, vanhojen asioiden muistelua tai lapsuudesta tuttujen laulujen laulamista. Eri päivinä erilaista.
Jos sitä motivaatiota ei 90 vuotiaalla ole miksi sitä pitäisi väkisin synnyttää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Omainen lyhytaikaishoitojaksolle palvelutaloon. Esim viikoksi kerran /kk.
Sivusta totean, että tuo viikko saa aikaan vain pahaa kun hoidettava ehtii muuttua tuossa ajassa vaan aiempaa autettavammaksi. Asiat siis menee pahemmiksi ja sitten on taas monta viikkoa aiempaa hankalampaa kunnes tilanne normalisoituu sille tasolle millä se oli ennen hoitojaksoa.
Omalla läheisellä tuollainen hoitojakso sai aikaan sen, että kotiin palasi ihminen joka ei enää osannutkaan olla ilman vaippaa. Kotoa lähtiessä ei ollut vaipoille kuin satunnaista tarvetta ja normaali pidätyskyky jne.
Tulipa vielä tuosta öisin heräämisestä mieleen, että nukkuuko vanhus päivällä? Jos nukkuu - vaikka vain suht lyhyitäkin nokosia - niin ei mikään ihme, jos heräilee öisin. Mun äidillä oli vuorokausirytmi ihan sekaisin, kun hän nukkui pitkin päivää. Ymmärrän kyllä, että isä antoi äidin nukkua, koska ne oli niitä hetkiä, kun isä sai puuhastella ihan rauhassa omia juttujaan. Se tosin sitten kostautui sillä, että äiti valvoi iltaisin pitkään tai jos nukahtikin ajoissa, heräsi yöllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jummpatuokioita voi tehdä vuodepotilaanakin. Toki niistä ei ole mitään hyötyä ellei hoidettavalla ole niihin motivaatiota.
Aina voi kannustaa ja motivoida. Hoitajan innostus tarttuu herkästi vanhukseen. Mutta virike voi olla muutakin kuin jumppaa. Se voi olla välillä vaikka päivän uutisten lukemista, vanhojen asioiden muistelua tai lapsuudesta tuttujen laulujen laulamista. Eri päivinä erilaista.
Ideoita tuolijumppaan ja muihin aktiviteetteihin: https://www.youtube.com/results?search_query=attendo+studio
Näitä tehdään myös pitkälle edennyttä dementiaa sairastavien kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jummpatuokioita voi tehdä vuodepotilaanakin. Toki niistä ei ole mitään hyötyä ellei hoidettavalla ole niihin motivaatiota.
Aina voi kannustaa ja motivoida. Hoitajan innostus tarttuu herkästi vanhukseen. Mutta virike voi olla muutakin kuin jumppaa. Se voi olla välillä vaikka päivän uutisten lukemista, vanhojen asioiden muistelua tai lapsuudesta tuttujen laulujen laulamista. Eri päivinä erilaista.
Jos sitä motivaatiota ei 90 vuotiaalla ole miksi sitä pitäisi väkisin synnyttää?
Vaikka juuri siksi, että väsyisi ja nukkuisi yöllä, ja antaisi muidenkin nukkua. Eikä tuosta ainakaan haittaa ole vanhukselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luen ketjun jahka kerkeän, joten pahoittelut jos tätä on jo käsitelty mutta kysyn silti vinkkejä mitä voi ja pitää tehdä kun vanhuksella on tyystin välinpitämätön, muista piittaamaton ja itsekäs asenne aivan kaikkeen.
Ei siis ota millään tavalla läheisiään huomioon vaikka puoliso hoitaa kaiken, samoin omat lapset on apuna normaalissa arjessa. Valvottaa öisin, ei pistä tikkua ristiin minkään asian eteen eikä esim vaikka tuoliin istuutumisen kanssa vaan ikään kuin rojahtaa ja yleensä takapuoli ei sitten oikein tuoliin osu vaan muut saa olla nostamassa istumaan. Tuo on yllättävän raskasta varsinkin selälle.
Kaikessa pitää passata ja palvella eikä se edes olisi niin ongelma jos asenne olisi toinen, mutta tuo evvk ja aivan sama ilman minkäänlaista kiitollisuutta alkaa pidemmän päälle tehdä avustamisesta melko vastenmielistä.
Kaikki kunnan tarjoama apu on kartoitettu, on tehty muistitestit (orastavaa on todettu) ja mihinkään apuun ei ole oikeutettu paitsi että kotihoito voisi käydä annostelemassa lääkkeet. Se taasen on varmaan se ainoa asia mikä sujuu ilman ongelmia eli se siitä sitten.
Tuo on ap just tosi raskasta, että läheisetkin on kiinni siinä hoidettavissa ja kuin vankina eli vain äkkiä voi nopsaan käydä jossain mutta silloinkin on juostava kelloa vastaan eli jatkuvasti saa juosta pää märkänä. Ja sitten kun ei saa edes nukuttua niin päivät on yhtä harmaata puuroa ja sitä vaan yrittää pysyä hereillä.
Aika helppohoitoinen tapaus siinä mielessä, että liikkuu huonosti, niin ei karkaile. Uskaltaa aivan hyvin lähteä hänen kanssaan ulkoilemaan. Jos on tosiaan muistisairas, niin on helppo houkutella ulos, kun sanoo vaan, että nyt pitää mennä käymään kaupassa/apteekissa tms. jos ei muuten vain innostu ulkoilemaan. Ei hän siellä ulkona kuitenkaan enää muista, mihin oltiin menossa vai oltiinko mihinkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jummpatuokioita voi tehdä vuodepotilaanakin. Toki niistä ei ole mitään hyötyä ellei hoidettavalla ole niihin motivaatiota.
Aina voi kannustaa ja motivoida. Hoitajan innostus tarttuu herkästi vanhukseen. Mutta virike voi olla muutakin kuin jumppaa. Se voi olla välillä vaikka päivän uutisten lukemista, vanhojen asioiden muistelua tai lapsuudesta tuttujen laulujen laulamista. Eri päivinä erilaista.
Jos sitä motivaatiota ei 90 vuotiaalla ole miksi sitä pitäisi väkisin synnyttää?
Vaikka juuri siksi, että väsyisi ja nukkuisi yöllä, ja antaisi muidenkin nukkua. Eikä tuosta ainakaan haittaa ole vanhukselle.
Kai se kuitenkin on pääosin sen vanhksen vastuulla mistä on haittaa ja hyötyä.
Meillä on jotenkin kummallinen käsitys että muiden pitäisi holhota kun toimintakyky laskee. Ei tarvitse. Vanhus on ihan itse vastuussa siitä jumppaako vai ei. Tarvittaessa siinä voi auttaa mutta jos vanhuksella ei asiaan ole omaa kiinnostusta niin se on hänen valintansa.
Rauhoittavat tai jotain nukahtamislääkettä illalla, niin kuorsaa yön. Nokkamukiin mehua yöpöydälle.
Varmaan on sängyssä laidat, niin ei edes putoa. Kuivat vaipat tuplaten. Iltapalaksi velliä tai soseita, niin ei tukehdu jos oksentaa. Eiköhän tuo pärjää.
Minä voin myöntää ap:lle, että hänen kirjoituksensa ahdistaa. Ei siksi, että vanhuus ja kuolema ahdistaa. Eikä siksi, että ap:n tilanne olisi vieras, päinvastoin.
Meillä anopin saattohoito oli kallis paukku. Mieheltä meni terveys ja sen mukana työ. Tietysti sellaiset laitetaan yt:ssä ekana pois, joilla on paljon poissaoloja muorin sairaalakuskailuiden vuoksi ja sitten lopulta sairauspoissaoloja uupumuksen vuoksi. Jokainen voi arvata, että uutta työtä ei ole löytynyt. Talous on kuralla. Lasten elämänlaatu on myös romahtanut kaiken tämän seurauksena, mutta tässä sitä sinnitellään.
Voihan sitä kuvitella, että voimavarat saa takaisin ulkoilulla ja d-vitamiinilla. Mutta itseään siinä huijaa. Jokaisella on vain yksi terveys. Kannattaa miettiä sitä mieluummin etukäteen kuin jälkikäteen. Meille vanhustenhoito oli elämämme suurin ja kallein virhe. Se ei päälleliimatulla arvohöpinällä muuksi muutu.
Vierailija kirjoitti:
Luen ketjun jahka kerkeän, joten pahoittelut jos tätä on jo käsitelty mutta kysyn silti vinkkejä mitä voi ja pitää tehdä kun vanhuksella on tyystin välinpitämätön, muista piittaamaton ja itsekäs asenne aivan kaikkeen.
Ei siis ota millään tavalla läheisiään huomioon vaikka puoliso hoitaa kaiken, samoin omat lapset on apuna normaalissa arjessa. Valvottaa öisin, ei pistä tikkua ristiin minkään asian eteen eikä esim vaikka tuoliin istuutumisen kanssa vaan ikään kuin rojahtaa ja yleensä takapuoli ei sitten oikein tuoliin osu vaan muut saa olla nostamassa istumaan. Tuo on yllättävän raskasta varsinkin selälle.
Kaikessa pitää passata ja palvella eikä se edes olisi niin ongelma jos asenne olisi toinen, mutta tuo evvk ja aivan sama ilman minkäänlaista kiitollisuutta alkaa pidemmän päälle tehdä avustamisesta melko vastenmielistä.
Kaikki kunnan tarjoama apu on kartoitettu, on tehty muistitestit (orastavaa on todettu) ja mihinkään apu
Ottakaa tuo luonteen muuttuminen puheeksi lääkärin kanssa. Se on yleinen oire jo muistisairauden alkuvaiheessa ja johtuu aivojen rappautumisesta. Lääkärillä voi olla ajatusta, jos niihin jostain lääkkeestä saisi apua. Kotioloissa voi parhaiten vaikuttaa luomalla turvallisuuden tunnetta ja rauhallisen ympäristön. Voi olla vaikeaa, koska tuo on tosi ärsyttävää käytöstä, mutta kannattaa yrittää muistaa, ettei kyse ole tahallisesta ilkeydestä vaan aivoja rappeuttavasta sairaudesta, ja turvallisuuden ja rauhallisuuden tunne myös palkitsee läheisiäkin niin, että vanhuksen käytösoireet vähenevät.
Älä hoida, ei sitä kukaan huomaa.