Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Vanhuksen hoitaminen väsyttää, vinkkejä
20.02.2026 |
Onko vinkkejä? Ei kiitos sellaisia että laita se hoitokotiin tai pyydä kunnallista kotihoitoa. Kaikki palvelut ovat tiedossa ja tällä hetkellä sopivat ja saatavilla olevat ovat käytössä. Eniten väsyttää se, ettei saa yölläkään levätä. Olen itse 60 v ja eläkkeellä. Erittäin huonosti liikkuva ja täysin palveltava vanhus herättää aikaisin aamulla että saisi mehua tai jotakin vastaavaa aivan turhaa ja joskus keskellä yötäkin tulee vastaavia herätyksiä. Päivisin olen koko ajan saatavilla (asumme samassa talossa) ja hoidan erilaisia tehtäviä joskus monta kertaa tunnissa, joskus voi olla pari tuntia että ei ole mitään tarpeita, mihinkään ulos ei voi lähteä kuin noin tunniksi. Hoidamme veljeni kanssa tätä vuorotellen, joten saan välillä lepoa mutta nämä hoitoviikot ovat todella raskaita, kun ei saa edes nukkua tarpeeksi.
Tämä tuntuu samalta melkein samalta kun aikoinaan kun oli pieniä lapsia, ja oli krooninen univelka eikä koskaan saanut nukkua tarpeeksi ja aina kesken unia tuli herätys ja päivät menivät sumussa ja koko ajan tiesi että pitää mennä hoitamaan jotain asiaa.
Voiko tätä jotenkin helpottaa? Yritämme puhua hoidettavalle että hän antaisi nukkua edes aamulla, mutta hän ei tajua sitä. Hän ei ole tarkoituksella hankala, mutta hän ei vain tunnu tajuavan asiaa. Miten te ihmiset joilla on vaikea omaishoitotilanne tai muu vastaava saatte virkistyttyä ja levättyä. Tuntuu että aina kun olen hoitamassa, vanhenen 20 vuotta. Toivon myös voimia niille joilla sama tilanne.
Kommentit (258)
Vierailija kirjoitti:
Kummallisia vinkkejä täällä... jätä vaan se vanhus huomiotta ja nuku! Ette ole koskaan oikein tainneet välittää läheisistänne? Silloin ei suljeta puhelimia tai pistetä ovia kiinni ja jätetä vanhusta yksin.
Läheisistään välittävä ei pidä heitä hereillä 24/7365.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kumma että työkyvyttömyyseläkeläinen on niin hyvässä kunnossa, että on voinut kuvitella jaksavansa omaiahoitajana.
Omaishoitajuus on yhteiskunnan suurin kusetus. Palkkaa vastaan kenelläkään ei saisi teettää niin paljon yötyötä edes, mutta omaishoitaja on töissä 24/7 minimaalisella korvauksella. Jännä miten mikään työaika ei päde kun kyseessä on omainen.
Ja ennen kaikkea maallikko pannaan vastuuseen sairaan ihmisen hoidosta koska omaisena olo kyllä pätevöittää, mitä sitä potilasturvallisuudesta -tai hoitajan. Repikööt selkänsä.
Älkää suostuko omaishoitajaksi, koskaan. Älkääkä muutenkaan auttako kovin paljoa, ettette mahdollista sitä että toisaalta vanhus passivoituu, toisaalta yhteiskunta luistelee velvoitteistaan.
Missä kohtaa ap. sanoi olevansa työkyvyttömyyseläkeläinen? Sanoi, että on eläkkeellä.
Olen 60 v. ja eläkeikäni on 66 v. Miten 60 v. voi olla eläkkeellä?
Nro 183: "Olen 60 v. ja eläkeikäni on 66 v. Miten 60 v. voi olla eläkkeellä? "
Sehän riippuu ihan ammatista. Yksi kaverini oli lennonjohtaja ja pääsi eläkkeelle 55-vuotiaana.
Jotain hyvää siinä että omat vanhemmat olivat paskoja vanhempia alko-ongelmineen. Eipähän tulisi mieleenikään alkaa heitä nyt hoitamaan. Ihan itse saavat pärjätä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Te jotka sanotte laittakaa hoivakotiin. Ei niihin nykyään ketään noin vain laiteta. Pitää olla erittäin hyvät kriteerit että pääsee. Hyvin huonokuntoisia muistisairaita hoidetaan kotiin. Pitää olla täydet maksimi kotihoito kerrat vuorokaudessa yms ennenkuin pääsee edes jonoon. Ja jonossa voi mennä kauan, mitkään aikatakuut ei päde nykyään. Raskasta on omaisille, läheisille ,koko ajan huoli miten yksin pärjää kotonaan vanhus, todella rankkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse hoidan koko päiväisesti laitosvanhuksia, oma asuu samassa talossa, mutta omassa asunnossa. Kun katson illalla, että kaikki on hyvin pidän puhelimen yöllä äänettömällä, joka tapauksessa herää yöllä vessaan ja voin katsoa onko soittanut. Aikaisemmin voi soittaa klo 4 yöllä mitä teen, kun sanoin heränneeni soittoon, oli iloinen kun heräsin. En koe tarpeelliseksi mitään vettä yöllä lähteä viemään, voin kyllä ihan sanoa, että et kyllä kuole janoon yöllä ja voit ihan itse hakea.
Meillä +-60 ikäisillä lähes jokaisella on hoidettavana kotona juuri ja juuri pärjäävä vanhus tai sitten on jo kuollut tai niin huonossa kunnossa, että hoivakodissa, puhuminen kohtalotoverien kanssa auttaa ainakin minua jaksamaan, rehellisyys siitä, että v.tttaa ja väsyttää, eikä koe olevansa "hyvä tyttö", ajattelen etten pysty kuitenkaan kaiken eteen menemään teen sen minkä jaksan, tarvitsen omas hiljaista aikaa ja otan sen.
En tiedä enkä osaa kenellekään antaa vinkkejäkään vaikka itsekin saman asian kanssa yritän parhaani mukaan pärjätä jaksaa. Kerron vaan, että harva tähän tilanteeseen haluaa tai tarkoituksella hakeutuu vaan se tulee ns syliin ihan yllärinä ja pyytämättä. Kaikkea hankaloittaa hurjasti se, että jokaiselle tämä tilanne on uusi ja vaatisi sopeutumisaikaa, mutta sitähän ei ole vaan se on kerrasta ns hyppy syvään päähän. Se jaksaminen menee yllättävän äkisti tosi huonoksi aiempaan verrattuna vaikka ei kuitenkaan sitten niin huonoksi, että pääsisi suoraan hoivakotiin tai edes siihen jonoon. Läheisille tulee yhtäkkiä sellaista kuormitusta mihin ei apua saa mistään, koska vaikka se vanhus ei enää pärjää kuten ennen niin eihän hän olekaan missään laitoskunnossa. Tai rahalla varmaan saisi mitä vaan, mutta rahaa ei kaikilla ole. Eikä ymmärrettävästi yhteiskunnallakaan.
Ei ole helppoa läheisille eikä ikääntyneelle itselleenkään vaan tässä sopeutuessaan tosiaan käy läpi kaikki surun vaiheet vähintään kertaalleen ja luonnollisesti jokainen omalla tahdillaan. Lisäksi sitä sopeuduttavaa tulee koko ajan lisää niiden entisten päälle. Tilanne jo itsessään olisi ihan riittävän hankala, mutta siinä pitäisi vielä jaksaa sekä oma että muiden suuttumus, itsesääli, pettymys ja olla provosoitumatta mistään vaikka on univelkaa ja stressiä ihan omiksi tarpeiksi. Lisäksi sitä haluaisi edes vähän säilyttää siitä omasta elämästään ennallaan, mutta kovin kokonaisvaltaiselta tämä auttaminen tuntuu etenkin pidemmän päälle. Lisäksi sitä tuntee yleensä vain huonoa omaatuntoa kun pitää päänsä ja tekee jotain itselle tärkeää koska sekä vanhus, että muut läheiset pahastuu. Omassa tapauksessani eivät sitä tosiaan myöskään salaile.
Väsyneenä ei sitten vaan jaksa enää mitään eripuraa yhtään vaan helpommalla pääsee ainakin siinä hetkessä kun vaan antaa periksi ja unohtaa sen mitä ajatteli tehdä.
Kaikilla perheillä on tietysti omat kuvionsa, mutta ei ne perhesuhteet kaikilla ole muutenkaan välttämättä olleet ihan priimaa ja kaikenlaista "kieroonkasvamista" ym on varmasti puolin ja toisin. Tällaisessa tilanteessa nekin sitten kärjistyy ja niitä toisten heikkouksia osataan myös käyttää hyväksi eli osataan nykiä oikeista naruista sekä uhriutua, syyllistää ja olla huomionkipeitä. Tavallaan puhalletaan yhteen hiileen mutta sitten kuitenkaan ei vaan kaikki on vähän kuin sotajalalla toisiaan kohtaan ja närkästyy / ottaa nokkiinsa liki kaikesta. Tosin niin se on ollut ennenkin eli siinä mielessä ehkä se ainoa asia mikä on kuten ennenkin.
Monesti tuli tunne tätä ketjua lukiessa, että kaikkien perheiden kuvitellaan olevan jotain jenkkikatalogi-unelmaperheitä missä ollaan läheisiä ja kaikilla on hyvä suhde toisiinsa. Tai ehkä se sitten ollaan vaan me joista kaikki on jotenkin tunnevammaisia ja outoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuota hoitojonoon pääsyä ja palveluiden saamista hankaloittaa myös se, että vanhus on tuollaisessa tapaamisessa ikään kuin toinen ihminen ja sellainen jonka kanssa omaiset pärjäisikin aivan hyvin. Todellisuus on sitten toinen ja vanhus onkin passuuttamassa ja hyppyyttämässä milloin mistäkin sekä koko asenne on kaikkea muuta kuin se minkä se kartoittaja kohtasi.
Varmasti sitä pitäisi pitää omat rajat, mutta saman ihmisen kasvattamakin sitä on eli se oma tahto on nujerrettu jo lapsena eli ei vaan ole niitä keinoja, uskallusta eikä voimavarojakaan käydä vastaan. Samalla sitten vielä kokee kauheaa syyllisyyttä että pahoittaa ikääntyneen ihmisen mielen vaikka vaan vahingossa vaikka tietääkin sen jossain syvällä sisimmässään ettei mieliksi osaisi edes olla vaikka tekisi mitä.
Tietää myös sen, että terveintä olisi nakata paskat kaikesta mutta ei sitä ihan terve olekaan vaan häpeällä kasvatettu, itsetunnoton kynnysmatto.
Et ole itsekään mikään nuori tyttö enää. Ennen muinoin ne oli ne nuoret miniät, jotka vanhukset hoiteli. Kannattaa pitää tämä mielessä eikä vaatia itseltä mahdottomia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Et ole itsekään mikään nuori tyttö enää. Ennen muinoin ne oli ne nuoret miniät, jotka vanhukset hoiteli. Kannattaa pitää tämä mielessä eikä vaatia itseltä mahdottomia.
Ja be hoidettavat vanhukset oli ap:n kaltaisia kuuskymppisiä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kummallisia vinkkejä täällä... jätä vaan se vanhus huomiotta ja nuku! Ette ole koskaan oikein tainneet välittää läheisistänne? Silloin ei suljeta puhelimia tai pistetä ovia kiinni ja jätetä vanhusta yksin.
Läheisistään välittävä ei pidä heitä hereillä 24/7365.
Vanhus ei todennäköisesti itse tajua sitä. Ei häntä voi syyttää, ellei jostain syystä tee sitä tahallaan. Herättelen tässä vain siihen ajatukseen, että jos tarvitaan apua yölläkin, koti ja omaishoito ei ole se oikea paikka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuota hoitojonoon pääsyä ja palveluiden saamista hankaloittaa myös se, että vanhus on tuollaisessa tapaamisessa ikään kuin toinen ihminen ja sellainen jonka kanssa omaiset pärjäisikin aivan hyvin. Todellisuus on sitten toinen ja vanhus onkin passuuttamassa ja hyppyyttämässä milloin mistäkin sekä koko asenne on kaikkea muuta kuin se minkä se kartoittaja kohtasi.
Varmasti sitä pitäisi pitää omat rajat, mutta saman ihmisen kasvattamakin sitä on eli se oma tahto on nujerrettu jo lapsena eli ei vaan ole niitä keinoja, uskallusta eikä voimavarojakaan käydä vastaan. Samalla sitten vielä kokee kauheaa syyllisyyttä että pahoittaa ikääntyneen ihmisen mielen vaikka vaan vahingossa vaikka tietääkin sen jossain syvällä sisimmässään ettei mieliksi osaisi edes olla vaikka tekisi mitä.
Tietää myös sen, että terveintä olisi nakata paskat kaikesta mutta ei sitä ihan terve olekaan vaan häpeällä kasvatettu, itsetunnoton kynnysmatto.
Omaisena voit vaikka erikseen soittaa kartoittajalle ja kertoa oman näkemyksesi ja hoitoväsymyksesi. Ja sinun pitäisikin tehdä niin, etenkin jos vanhus ei ole ihan kartalla eikä tajua tilannettaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anna sille unilääke. Niin hoitokodeissakin tehdään. Anna sitten kun menet nukkumaan, nukkuu hänkin myöhempään. Villasukat jalkaan, kiedo jalat lämpöisesti ja päälle raskahko peitto. Pään voi myös kietoa lämpimästi. Takaan että nukkuu.
Olen eri.
Mun äidillä on unilääke. Heräilee silti monta kertaa yössä. Havahtuu varmaan pissahätään. Menee pottatuolilleen, mutta usein poissa on jo livahtanut vaippaan. Alkaa sitten vaihtaa vaippaansa.
Tulee kolistelua, mutta usein myös huutelee monenlaista. Paljonko kello on, onko jo aamu, minulla on jano, en saa unta. Suuri kello on vieressään.
Toivottavasti vieressä on myös juotavaa edellyttäen että ymmärtää siitä ottaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kummallisia vinkkejä täällä... jätä vaan se vanhus huomiotta ja nuku! Ette ole koskaan oikein tainneet välittää läheisistänne? Silloin ei suljeta puhelimia tai pistetä ovia kiinni ja jätetä vanhusta yksin.
Läheisistään välittävä ei pidä heitä hereillä 24/7365.
Sano se sitten muistisairaalle vanhukselle, joka ei mm. ymmärrä vuorokaudenaikoja, ei edes vuodenaikoja...
- sivusta
Te olette ihan liian pehmoisia noiden vanhustenne kanssa. Jos herättää turhalla asialla liian aikaisin niin ärähdä asiasta oikein kunnolla. Huudat niin ettei mummeli tule vuoteestaan ennen puoltapäivää. Kysyt häneltä ihan suoraan että onko hänestä niin minkäänlaista hyötyä ja kuinka hän ylipäätään kehtaa. Vetää varmasti hiljaiseksi. En kertakaikkiaan ymmärrä mitä sädekehää tällä haetaan. Ei hyödytä yhtään ketään.
Eikä pikkulasten vanhemmuus ole mitenkään verrannollinen ap:n tilanteeseen. Pienet lapset kehittyvät nopeasti ja heidän kanssaan on ilo olla. Jankkaava ja vaativa vanhus on kauhea. Lisäksi pikkulapsista huolehtija on keskimäärin 23-38-vuotias. Siinä jaksaa yöheräilyt ihan toisella tapaa.
Vierailija kirjoitti:
Te jotka sanotte laittakaa hoivakotiin. Ei niihin nykyään ketään noin vain laiteta. Pitää olla erittäin hyvät kriteerit että pääsee. Hyvin huonokuntoisia muistisairaita hoidetaan kotiin. Pitää olla täydet maksimi kotihoito kerrat vuorokaudessa yms ennenkuin pääsee edes jonoon. Ja jonossa voi mennä kauan, mitkään aikatakuut ei päde nykyään. Raskasta on omaisille, läheisille ,koko ajan huoli miten yksin pärjää kotonaan vanhus, todella rankkaa.
No kun kaatuu sinne kerran niin pääsee nopeammin hoitoon. Ei kaikki ole sinun vallassasi. On luonnotonta että edes pidetään hengissä noin kauan.
Alue: Aihe vapaa
Tuo ap: n tapaus vaikuttaa siltä, että hänen hoidettava on varakas , määräilevä , muista piittamaton runsaasti ylipainoinen pyörätuolilla lykättävä tyyppi. ( tämä käy selville on ap:n kertomasta)
Ap, kertoi, että kaikki on tehty , mitä voi.
Vanhus uhkaa sillä ja tällä, ellei häntä passata hänen toiveiden mukaan. ( omaisuus, testamentti jne)
Elikkä ap:lla ei ole mitään tehtävissä, ellei itse heittäydy niin sairaaksi vanhuksen ja muiden läheisten silmissä, ettei voi osallistua hoitoon.
Osuinko oikeaan ap?