Mikä pieni asia puheessa tai kirjoituksessa saa sinut näkemään punaista?
Nyt en tarkoita virheitä vaan tyylillisiä seikkoja.
Itselläni on ihan absurdi inho sitä kohtaan, jos joku sanoo että "tehkääpä" tai "tehkäähän". Tuollainen ohjaileva kehotus tai muistutus saa mut välittömästi puolustuskannalle. "Tehkääpä" on vielä pahempi, jos siihen laittaa ässän perään. Anteeksi mutta oletko esimieheni vai äitini vai miksi käskytät minua?
Vihaan myös passiivisaggressiivisia "Ihan pienenä vinkkinä" tai "ystävällisesti muistuttaisin" -muotoiluja.
Entä sinä?
Ystävällisesti muistuttaisin että kielivirheistä ei siis ole kyse.
Kommentit (572)
Vierailija kirjoitti:
Ei haettu kielivirheitä, tässä ketjussa sellaiset mainitut kyllä ärsyttää mua suuresti, mutta tyylilliset seikat: liika kiroilu on jotenkin säälittävää. Sitten murteella kirjoittaminen, jopa omallani jota tietenkin osaan hyvin ja puhun itsekin. Tykkään kyllä kuunnella murteita ja oppia uusia murresanoja, se on oikeasti herttaista. Mutta kirjoittaminen! Ei hyvää päivää. Se on rasittavaa ja rankkaa lukijalle ja antaa tosiaan kirjoittajasta jotenkin huonon ja vähän yksinkertaisen kuvan. Yrittääkö se olla "muka-huvittava". Puhekieli on ihan ok, ei tarvitse mitään kirjakieltä kirjoittaa.
Kelpuutat siis kirjoituksiin vain tiettyjen murteiden puhekieltä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei haettu kielivirheitä, tässä ketjussa sellaiset mainitut kyllä ärsyttää mua suuresti, mutta tyylilliset seikat: liika kiroilu on jotenkin säälittävää. Sitten murteella kirjoittaminen, jopa omallani jota tietenkin osaan hyvin ja puhun itsekin. Tykkään kyllä kuunnella murteita ja oppia uusia murresanoja, se on oikeasti herttaista. Mutta kirjoittaminen! Ei hyvää päivää. Se on rasittavaa ja rankkaa lukijalle ja antaa tosiaan kirjoittajasta jotenkin huonon ja vähän yksinkertaisen kuvan. Yrittääkö se olla "muka-huvittava". Puhekieli on ihan ok, ei tarvitse mitään kirjakieltä kirjoittaa.
Kelpuutat siis kirjoituksiin vain tiettyjen murteiden puhekieltä?
Olisi hauska tietää mitä sinunlaisten sananvääntäjien päässä liikkuu.
Vierailija kirjoitti:
Näen punaista jos joku näkee tai kokee tällaisista pikkuasioista punaista. Oletteko muka itse täydellisiä, ettekä kestä yhtään virheitä? Muiden tai omianne? Oikolukekaa ja sivuuttakaa. Olettehan te täydellisiä ja älykkäämpiä. ;)
Itse et sitten viitsi elää neuvojesi mukaan :)
Vierailija kirjoitti:
EHYT....miksei voi sanoa vaan ehjä???!?!!? :D
Koska kielessämme on useita sanoja samalle asialle. Eri sanoja käyttämällä saamme sävyjä puheeseemme. Voit käyttää myös sanaa eheä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Röntgen sana sanotaan röngten.
Meidän äiti sanoi rönggen
Mietippä miltä tuo oikeesti kuulostaa lausuttuna. Meillä se oli rönkken.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei haettu kielivirheitä, tässä ketjussa sellaiset mainitut kyllä ärsyttää mua suuresti, mutta tyylilliset seikat: liika kiroilu on jotenkin säälittävää. Sitten murteella kirjoittaminen, jopa omallani jota tietenkin osaan hyvin ja puhun itsekin. Tykkään kyllä kuunnella murteita ja oppia uusia murresanoja, se on oikeasti herttaista. Mutta kirjoittaminen! Ei hyvää päivää. Se on rasittavaa ja rankkaa lukijalle ja antaa tosiaan kirjoittajasta jotenkin huonon ja vähän yksinkertaisen kuvan. Yrittääkö se olla "muka-huvittava". Puhekieli on ihan ok, ei tarvitse mitään kirjakieltä kirjoittaa.
Kelpuutat siis kirjoituksiin vain tiettyjen murteiden puhekieltä?
Olisi hauska tietää mitä sinunlaisten sananvääntäjien päässä liikkuu.
Kun ei haluta tuoda sitä murretta esiin, jätetään myös tykkääminen pois ja muutetaan lause muotoon, joka alkaa pidän.
Tykkää ei ole murretta vaan lainasana ruotsista.
Vähän kuin kurkku.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei haettu kielivirheitä, tässä ketjussa sellaiset mainitut kyllä ärsyttää mua suuresti, mutta tyylilliset seikat: liika kiroilu on jotenkin säälittävää. Sitten murteella kirjoittaminen, jopa omallani jota tietenkin osaan hyvin ja puhun itsekin. Tykkään kyllä kuunnella murteita ja oppia uusia murresanoja, se on oikeasti herttaista. Mutta kirjoittaminen! Ei hyvää päivää. Se on rasittavaa ja rankkaa lukijalle ja antaa tosiaan kirjoittajasta jotenkin huonon ja vähän yksinkertaisen kuvan. Yrittääkö se olla "muka-huvittava". Puhekieli on ihan ok, ei tarvitse mitään kirjakieltä kirjoittaa.
Kelpuutat siis kirjoituksiin vain tiettyjen murteiden puhekieltä?
Olisi hauska tietää mitä sinunlaisten sananvääntäjien päässä liikkuu.
Uteliaisuus. Jos siis puhekieli on ok, niin miksei se olisi ok joillakin murteilla. Yksinkertaistettu esimerkki, persoonapronomini minä. Eri murteiden puhekielisiä muotoja ovat mä, mää, miä, mie. Ovatko joku/jotkut näistä ok, ja jotkut sitten muka-huvittavia.
Vain ja ainoastaan olettaminen. Se on vahingollista, ilkeää, tuhoisaa, mitätöivää ja toisen ihmisen alistamista, oman mukavuudenhalun ja itsekkyyden apuväline. Ja suoranaista tyhmyyttä, sen ilkeässä tarkoutuksessa.
Vaihtoehto olisi kysyä ja kuunnella vastaus. Erityisesti toivoisi tätä osaamista vielä useammin lääkäreiltä.
Vierailija kirjoitti:
Eilen sanoin ettei minkään sanan tai sanonnan käyttö ärsytä, mutta olin väärässä. Ärsyttää kun kaikki talidomit sanoo pizzan TÄYTE! Jos se ei ole kotzone niin siihen tulee päällisiä, ei täytteitä. Ei sitä millään täytetä. Mistä hemmetistä tällainen aivovamma on tullut suomen kieleen? Vai sanooko joku että mitä haluat täytteeksi ruisleivän päälle? Tuskin. Tai jos sanoo, niin kuokkaan pitäsi vetää.
Olen aivan samaa mieltä. Mutta vielä kauheampaa osui hiljattain silmiini jossain lehtijutussa: voileivällekin joku laittoi täytteitä! Päällisiä ne ovat ennen olleet, ja mielestäni ovat edelleen.
Eipä juuri monikaan pieni asia mutta puhetyyli saattaa saada näkemään punaista. Nariseva, valittava, niinku-sanan toistaminen ja A.Satosen uniapnean aiheuttama sammallus.
Mistä h--lvetistä on tullut tavaksi sanoa, että joku SANOITTI asian, kun joku SANOO jotain? Luin jotain uutista ja verenpaine nousi, kun joka "sanoi" sanan tilalla oli "sanoitti".
eräs tuntemani henkilö pistää vielä paremmaksi: hän sanoo "ehket" kun tarkoittaa sanaa ehkä
Juuri tämä. Laulut sanoitetaan..
Vierailija kirjoitti:
"Elämämkoululaisista puhuminen."
Mä en mahda mitään sille, mutta jostain syystä tyrskähdän aina nauramaan kun luen tai kuulen jonkun sanovan elämämkoulu/elämämkoululainen. Sehän on kerrassaan hieno vittuilusana ja pätevä vastine iänikuiselle elämänkoululle.
Sanoitan tämän sanoilla, jotka ovat ihan syvältä. SANOITTAA on kerrassaan täysin mustasta aukosta kotoisin.
En OSTA mielipidettäsi. Tarkoittaa en ole kanssasi samaa mieltä.
Hän TULEE Tampereelta. Hän on kotoisin Tampereelta.
Vierailija kirjoitti:
Tykkää ei ole murretta vaan lainasana ruotsista.
Vähän kuin kurkku.
Enivei
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tykkää ei ole murretta vaan lainasana ruotsista.
Vähän kuin kurkku.
Enivei
Enihuu
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehken, jos kuitenkin tarkoitetaan vain Ehkä.
Puheessa pitkien sanojen mutiseminen, monta kertaa esim. telkassa kuullut kun sana Keskusrikospoliisi lausutaan suunnilleen Kesksrkospos.
Herra mun vereni (yök), Ugh olen puhunut ja muut vastaavat lausahdukset saa mut välittömästi pitämään kirjoittajaa vähä-älyisenä.
Ehken tarkoittaa "että ehkä en ". Ketä, kun takoitetaan " kuka "
NIIMPÄ saa vereni kiehumaan, kuuluu olla "niinpä "
Ehken on vanhahtava muoto sanasta ehkä. "Se oli ehken eilen"
Ei haettu kielivirheitä, tässä ketjussa sellaiset mainitut kyllä ärsyttää mua suuresti, mutta tyylilliset seikat: liika kiroilu on jotenkin säälittävää. Sitten murteella kirjoittaminen, jopa omallani jota tietenkin osaan hyvin ja puhun itsekin. Tykkään kyllä kuunnella murteita ja oppia uusia murresanoja, se on oikeasti herttaista. Mutta kirjoittaminen! Ei hyvää päivää. Se on rasittavaa ja rankkaa lukijalle ja antaa tosiaan kirjoittajasta jotenkin huonon ja vähän yksinkertaisen kuvan. Yrittääkö se olla "muka-huvittava". Puhekieli on ihan ok, ei tarvitse mitään kirjakieltä kirjoittaa.