Lue keskustelun säännöt.
Naiset, millainen suhde teillä on meikkaamiseen, ulkonäköön ja vanhenemiseen?
15.02.2026 |
Aloitin Äidiltä tyttärelle -sarjan katselemisen, joka käsittelee näitä aiheita.
1. On outoa, että hyvin nuoret naiset, reilusti alle viisikymppiset kokevat ahdistusta vanhenemisesta. Mitä ihmettä? En ole kokenut paineita edes yli viisikymppisenä, en koskaan ole katsonut peilistä kasvojani ja puristellut niitä tyytymättömänä mistä tämä silmäpussi tulee.
2. Hyvä pointti oli sen nuoren naisen, joka kuvasi työkseen kauniita naisia. Hän on tehnyt saman havainnon kuin minä eli ulkonäöllä ja itsetunnolla ei ole mitään tekemistä keskenään. Kaunis nainen voi joka kerta peiliin katsoessaan ajatella vain virheitään. Juuri kauniit naisethan usein pilaavat ulkonäköään erilaisilla rumentavilla toimenpiteillä.
3. Tyylini on ultrafemme, mutta silti en ole koskaan ottanut kuuleviin korviini siihen kohdistuvaa kritiikkiä pinnallisuudesta, miesten miellyttämisestä tai vastaavasta. Se on ollut vain outoa. Koko ikäni minua on kritisoitu "epämukavasta" pukeutumisesta ja siitä miten meikkaaminen vie aikaa. Mutta ultrafemme on ollut tyylini jo alle kouluikäisestä. Äiti yritti pukea minut unisex-marimekkoon, mutta mummi ja isä asettuivat puolelleni. Muistan ikuisesti kun sain pornonpunaisen, vartalonmyötäisen pitkän ja kiiltävän takin, missä oli valkoiset turkisreunukset hihansuissa, helmassa ja kauluksessa. Olin 5v. Halusin samanlaisia vaatteita kuin silloisilla laulajadiivoilla, mutta niitä ei ollut helppo löytää. Rakastin lapsena myös esiintymistä, olen hyvin musikaalinen ja esiinnyin paljon.
Sarjassa on eksoottista myös se, miten naiseuteen ikään kuin aina oletetaan kuuluvan se, että on ulkonäköpaineita ja kaikenlaisia ongelmia siihen liittyen. Rehellisesti sanottuna en ole koskaan elämässäni kokenut minkäänlaista ulkonäköpainetta, olen ollut tyytyväinen painooni ja itseeni muutenkin. En ole ajatelllut yhtään sitä olenko kaunis vai en, tavoitteet ovat liittyneet ihan muihin asioihin kuin ulkonäköön tai miehiin, ajattelin nuorena, etten ikinä edes mene naimisiin (toisin kävi).
Vasta yli viisikymppisenä olen alkanut pohtia näitä asioita huomaten, että olen ilmeisesti harvinaisuus. Tai ainakaan kaltaisistani ei hirveästi puhuta. En ole myöskään koskaan ollut kiinnostunut naistenlehdistä, ehkä juuri sen vuoksi, että siellä tällaiset "ongelmat" ovat pääaihe.
Kommentit (105)
En minäkään meikkaa.
Haluan näyttää mahdollisimman aidolta.
Jos joku mies ikinä kiinnostuu minusta romanttisesti, haluan sen tapahtuvan niin, että hän näkee sen, miltä näytän suurimman osan ajasta. Ettei hän totu ehostettuun lookkiin, ja sitten se onkin paha paikka, kun ensimmäistä kertaa olen ilman meikkiä.
Eikä minua muutenkaan kyllä meikkaaminen kiinnosta. Ja laiskana ihmisenä en jaksaisi herätä ajoissa meikkaamaan.
N21
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla hyvä itsetunto ja terve suhtautuminen vanhenemiseen. Olen kiitollinen, että saan ikääntyä = elää vanhaksi. 67 v mittarissa
Kiva, napakka viesti, jossa on vissi totuus. Vanhemmissa ikäpolvissa olen kohdannut paljon vähemmän ulkonäköpainetta kuin nuoremmissa. Itsekin jo kuulun tähän vanhempaan ikäpolveen lähes kuusikymppisenä ja suurin osa ystävistäni vähät välittää ulkonäköpaineista. Ap
Vierailija kirjoitti:
Se että sä et koe ahdistusta jostain ei tarkoita sitä ettei joku muu voi siitä kokea ahdistusta.
Sä et ole maailman napa, ainoa oikea totuus.
Lisäksi maailma on muuttunut sitten 70 luvulta aika paljon kovemmaksi.
En ole väittänyt, ettei asiasta koettaisi ahdistusta tai ettei saisi kokea, sitä asiaahan tuo dokumenttikin käsittelee. Pointtini on, että usein annetaan ymmärtää, ettei muuta olekaan. Ap
En meikkaa ollenkaan, mut mietin usein kuolemaa koska sairastun ahdistuneisuushäiriötä
TN33
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sellainen suhde, että olin jo nuori ja silloin sain ihan tarpeeksi huomiota. Nyt on kiva kulkea kuomissa ja markettivaatteissa.
En osaa meikata, joten en tee sitä. Vanhenen, en voi tehdä sille mitään. Mutta sille voin, miten siihen suhtaudun.
Parikymmentä vuotta elinaikaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli halusit puhua itsestäsi?🥱
Halusin kertoa oman näkökulmani aiheeseen. Jos se haukotuttaa, niin juo kuppi kahvia? Ap
En juo kahvia. Voihan saman asian sanoa tiiviimmin. Itsensä ympärillä pyörimistä on pitkästyttävää seurata.
Vierailija kirjoitti:
En minäkään meikkaa.
Haluan näyttää mahdollisimman aidolta.
Jos joku mies ikinä kiinnostuu minusta romanttisesti, haluan sen tapahtuvan niin, että hän näkee sen, miltä näytän suurimman osan ajasta. Ettei hän totu ehostettuun lookkiin, ja sitten se onkin paha paikka, kun ensimmäistä kertaa olen ilman meikkiä.
Eikä minua muutenkaan kyllä meikkaaminen kiinnosta. Ja laiskana ihmisenä en jaksaisi herätä ajoissa meikkaamaan.
N21
hmmm, Toivottavasti löydät sellaisen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tapailen parhaillani 18-vuotiasta nuorta naista, joka jo puhuu jatkuvasti ikääntymisestään. Kerron toki hänelle, että hän on vielä nuori eikä tuollaista kannata liikaa murehtia. Toisaalta jollain tasolla hän on realistinen, en voi sitä kieltää. Moni tapailemistani naisista on jo tosi nuorella iällä murehtinut ikääntymistään. Teemaan usein liittyy myös huoli siitä, että mies joku päivä jättää nuoremman naisen vuoksi. Voin vain kuvitella, miltä oikeasti vanhemmasta naisesta tuntuu, vaikka kaiketi tuon yleensä oppii lopulta hyväksymään. M35
Vierailija kirjoitti:
Eli halusit puhua itsestäsi?🥱
Juuri näin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tukka takana ja elämä takana
Niin , toikin pointti vielä, että kaljuuntuu vähitellen. Kaikenlaista pitää kestää. Miksiköhän?
Vierailija kirjoitti:
En minäkään meikkaa.
Haluan näyttää mahdollisimman aidolta.
Jos joku mies ikinä kiinnostuu minusta romanttisesti, haluan sen tapahtuvan niin, että hän näkee sen, miltä näytän suurimman osan ajasta. Ettei hän totu ehostettuun lookkiin, ja sitten se onkin paha paikka, kun ensimmäistä kertaa olen ilman meikkiä.
Eikä minua muutenkaan kyllä meikkaaminen kiinnosta. Ja laiskana ihmisenä en jaksaisi herätä ajoissa meikkaamaan.
N21
Pidän tosi hyvänä, että ulkonäkökeskeisyyden rinnalle on myös kulttuuria, jota sinä kuvaat. Eli ajatus, jonka mukaan tärkeää on aito ulkonäkö. Oma tytärkin kulkee sekä meikattuna että ilman meikkiä fiiliksen mukaan.
Itse meikkaan aina, silloinkin, kun olen koko päivän yksin kotona. Minä pidän meikkaamisesta ja se saa oloni tuntumaan kivalta, samoin kun se, että vaatteet ovat tietynlaisia ja minumaisia. Ja ehkä siihen on joku muinainen konfrontaatiokin tehnyt osansa, etten koe meikkaamista, puunaamista ym. mitenkään työläänä, vaan nautinnollisena. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsena ollessa tätini lahjoitti minulle vanhoja meikkejään ja meikkasin itseäni. Sitten lopetin. Teininä en meikannut lainkaan, mutta parikymppisenä parin vuoden ajan. Sitten lopetin. Sen jälkeen en ole meikannut lainkaan, enkä aio. Meikithän ovat aivan järjetön kuorma sekä iholle, elimistölle, että ympäristölle. Eikä mitään järkeä koko hommassa: Vie ajan ja rahat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
0/5
Vaikka aloitus olisi ollutkin trollaus, aihe on mielenkiintoinen. Mua ainakin kiinnostaa kapitalismin ja patriarkaattisen järjestelmän meihin istuttama pakkomielle ylläpitää nuoruutta. Missä on vanhuuden ja kokemuksen ihailu?
Miettikää millainen vapaus olisi, jos saisimme näyttää ikäisiltäni ja keskittyä ihan muihin asioihin.
Vierailija kirjoitti:
Tapailen parhaillani 18-vuotiasta nuorta naista, joka jo puhuu jatkuvasti ikääntymisestään. Kerron toki hänelle, että hän on vielä nuori eikä tuollaista kannata liikaa murehtia. Toisaalta jollain tasolla hän on realistinen, en voi sitä kieltää. Moni tapailemistani naisista on jo tosi nuorella iällä murehtinut ikääntymistään. Teemaan usein liittyy myös huoli siitä, että mies joku päivä jättää nuoremman naisen vuoksi. Voin vain kuvitella, miltä oikeasti vanhemmasta naisesta tuntuu, vaikka kaiketi tuon yleensä oppii lopulta hyväksymään. M35
Lisään vielä, että tapailemani tyttö käyttää meikkaamiseen joka päivä ainakin tunnin, usein enemmän. Tai siis ainakin minun kanssani ollessaan. Mutta ehkä etenkin tuohon ikään liittyy erityinen epävarmuus tai perfektionismi ulkonäön suhteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tapailen parhaillani 18-vuotiasta nuorta naista, joka jo puhuu jatkuvasti ikääntymisestään. Kerron toki hänelle, että hän on vielä nuori eikä tuollaista kannata liikaa murehtia. Toisaalta jollain tasolla hän on realistinen, en voi sitä kieltää. Moni tapailemistani naisista on jo tosi nuorella iällä murehtinut ikääntymistään. Teemaan usein liittyy myös huoli siitä, että mies joku päivä jättää nuoremman naisen vuoksi. Voin vain kuvitella, miltä oikeasti vanhemmasta naisesta tuntuu, vaikka kaiketi tuon yleensä oppii lopulta hyväksymään. M35
Lisään vielä, että tapailemani tyttö käyttää meikkaamiseen joka päivä ainakin tunnin, usein enemmän. Tai siis ainakin minun kanssani ollessaan. Mutta ehkä etenkin tuohon ikään liittyy erityinen epävarmuus tai perfektionismi ulkonäön suhteen.
Eipä sille mitään voi jos mies jättää. Olen nyt 34v ja mies 35v. Enpä usko et tuo on jättämässä. Ollaan oltu yhdessä 25-26v asti. Mutta jos joskus jättäisi, enpä minä sille mitään voi. Sitten keskityn muihin asioihin kuten esim rakkaaseen harrastukseeni, taiteeseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En minäkään meikkaa.
Haluan näyttää mahdollisimman aidolta.
Jos joku mies ikinä kiinnostuu minusta romanttisesti, haluan sen tapahtuvan niin, että hän näkee sen, miltä näytän suurimman osan ajasta. Ettei hän totu ehostettuun lookkiin, ja sitten se onkin paha paikka, kun ensimmäistä kertaa olen ilman meikkiä.
Eikä minua muutenkaan kyllä meikkaaminen kiinnosta. Ja laiskana ihmisenä en jaksaisi herätä ajoissa meikkaamaan.
N21
hmmm, Toivottavasti löydät sellaisen
Minä haluaisin löytää miehen, joka laittaa 1000 euroa kuussa meikatakseen ja hoitaakseen ulkonäköään, eikö löydy, no?
-eri
Mä en koskaan ole meikannut enkä ole ikinä ajatellut olevani kaunis tai ruma tai muutenkaan mulla ei ole koskaan ollut ulkonäköpaineita.
Tuttuja ajatuksia minullekin. Jumppaan päivittäin, ettei tarvitsisi joutua hoitokotiin. Lihaskunto on todella olennaista, kun vanhenee. Ostin jopa jalkaprässin, koska alavartalon voimat ovat niin olennaisia, estää mm. lonkkamurtumia. Itselläni on nivelrikko ja kaulassa kulumaa, joka aiheuttaa hermosärkyä joskus. Kyllä vanhenemiseen liittyy paljon toimintakykyä haittaavia asioita, jotka eivät ole mitättömiä arjessa. Ne pitää kaikessa huomioida. Ei esimerkiksi koskaan voi kantaa toispuoleista taakkaa, esim. ostoskassia.
Toivoisin, että eutanasia hyväksyttäisiin pian ja löyhemmin ehdoin kun nykykeskustelussa on esitetty. Miksi koirat saavat lähteä kunniallisesti, mutta ihmiset eivät? Ap