Lue keskustelun säännöt.
Naiset, millainen suhde teillä on meikkaamiseen, ulkonäköön ja vanhenemiseen?
15.02.2026 |
Aloitin Äidiltä tyttärelle -sarjan katselemisen, joka käsittelee näitä aiheita.
1. On outoa, että hyvin nuoret naiset, reilusti alle viisikymppiset kokevat ahdistusta vanhenemisesta. Mitä ihmettä? En ole kokenut paineita edes yli viisikymppisenä, en koskaan ole katsonut peilistä kasvojani ja puristellut niitä tyytymättömänä mistä tämä silmäpussi tulee.
2. Hyvä pointti oli sen nuoren naisen, joka kuvasi työkseen kauniita naisia. Hän on tehnyt saman havainnon kuin minä eli ulkonäöllä ja itsetunnolla ei ole mitään tekemistä keskenään. Kaunis nainen voi joka kerta peiliin katsoessaan ajatella vain virheitään. Juuri kauniit naisethan usein pilaavat ulkonäköään erilaisilla rumentavilla toimenpiteillä.
3. Tyylini on ultrafemme, mutta silti en ole koskaan ottanut kuuleviin korviini siihen kohdistuvaa kritiikkiä pinnallisuudesta, miesten miellyttämisestä tai vastaavasta. Se on ollut vain outoa. Koko ikäni minua on kritisoitu "epämukavasta" pukeutumisesta ja siitä miten meikkaaminen vie aikaa. Mutta ultrafemme on ollut tyylini jo alle kouluikäisestä. Äiti yritti pukea minut unisex-marimekkoon, mutta mummi ja isä asettuivat puolelleni. Muistan ikuisesti kun sain pornonpunaisen, vartalonmyötäisen pitkän ja kiiltävän takin, missä oli valkoiset turkisreunukset hihansuissa, helmassa ja kauluksessa. Olin 5v. Halusin samanlaisia vaatteita kuin silloisilla laulajadiivoilla, mutta niitä ei ollut helppo löytää. Rakastin lapsena myös esiintymistä, olen hyvin musikaalinen ja esiinnyin paljon.
Sarjassa on eksoottista myös se, miten naiseuteen ikään kuin aina oletetaan kuuluvan se, että on ulkonäköpaineita ja kaikenlaisia ongelmia siihen liittyen. Rehellisesti sanottuna en ole koskaan elämässäni kokenut minkäänlaista ulkonäköpainetta, olen ollut tyytyväinen painooni ja itseeni muutenkin. En ole ajatelllut yhtään sitä olenko kaunis vai en, tavoitteet ovat liittyneet ihan muihin asioihin kuin ulkonäköön tai miehiin, ajattelin nuorena, etten ikinä edes mene naimisiin (toisin kävi).
Vasta yli viisikymppisenä olen alkanut pohtia näitä asioita huomaten, että olen ilmeisesti harvinaisuus. Tai ainakaan kaltaisistani ei hirveästi puhuta. En ole myöskään koskaan ollut kiinnostunut naistenlehdistä, ehkä juuri sen vuoksi, että siellä tällaiset "ongelmat" ovat pääaihe.
Kommentit (105)
"Olen kasarin nuorisoa ja miesten meikkaaminen oli silloin todella yleistä. Historian valossa on väärin ajateltu, että meikkaaminen ja somistautuminen olisi vain naisten juttu. Meikkaaminen ja pukeutuminen ovat kulttuuria, ja tämä puoli siinä itseäni viehättää eli mun juttu oli nuorena pukeutua 30-40 -luvun tyylisesti (siis ei fiftarityyliin). Edelleen pukeutumisessani on paljon vaikutteita tuosta ihailemani tyylin aikakaudesta (Hollywood Kodachrome). Ap"
Kasarilla meikkasi todella pieni vähemmistö niistä miehistä, joiden musiikki-idolit meikkasivat. Miehiin ei kohdistunut kasarilla mitään paineita tai odotuksia meikata. Sen sijaan naisiin kohdistetaan vieläkin paineita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No olen kohta kuuskymppinen. Meikkaan töihin kevyesti, mutta kuitenkin niin, että on huoliteltu olo sävyttävä päivävoide ja kiinnityssuihke/ kevyt minetaalipuuteri, ripsari ja värillinen huulirasva tai kevyt puna.
Tykkään meikata illalla ulos lähtiessä perusteellisemmin (huulenrajaukset, silmämeikki ja enemmän väriä). Periaatteena saa näkyä, huolellisesti tehty, mutta ei pakkelia.
Vapailla tuuletan ihoa meikittömänä, mielellään naamiokerroksilla.
Vanheneminen ei harmita. Pari kertaa mies vaihtunut, aina olen kelvannut.
Olen huomannut että jotkut nuoret naiset eivät meikkaa näkyvästi ja pukeutuvat peittäviin vaatteisiin, vaikka ovat tosi kauniita. Syy taitaa olla, että välttävät miesten huomiota ja haluavat olla rauhassa ja keskittyä opiskeluun ja harrastuksiin. Miesten huomio voi olla myös pelottavaa.
"Kasarilla meikkasi todella pieni vähemmistö niistä miehistä, joiden musiikki-idolit meikkasivat. Miehiin ei kohdistunut kasarilla mitään paineita tai odotuksia meikata. Sen sijaan naisiin kohdistetaan vieläkin paineita."
Omassa tuttavapiirissä lähes kaikki miehet meikkasivat, vähintään kajalia, sillä liikuin vähän sellaisissa indie-piireissä. Heihin kohdistui aika paljon paineita siksi että meikkasivat, en tiedä onko nykyään samoin. Eli kaveripiirissä se on normi, mutta muiden ihmisten parissa välttämättä ei. Ap
Vierailija kirjoitti:
No olen kohta kuuskymppinen. Meikkaan töihin kevyesti, mutta kuitenkin niin, että on huoliteltu olo sävyttävä päivävoide ja kiinnityssuihke/ kevyt minetaalipuuteri, ripsari ja värillinen huulirasva tai kevyt puna.
Tykkään meikata illalla ulos lähtiessä perusteellisemmin (huulenrajaukset, silmämeikki ja enemmän väriä). Periaatteena saa näkyä, huolellisesti tehty, mutta ei pakkelia.
Vapailla tuuletan ihoa meikittömänä, mielellään naamiokerroksilla.
Vanheneminen ei harmita. Pari kertaa mies vaihtunut, aina olen kelvannut.
Olet samaa ikäluokkaa kuin minä olen ja ajattelet vähän samaan tyyliinkin meikkaamisesta. Siitä tulee huoliteltu olo. Eikä vanheneminen harmita. Siinäkin on samaa, etten usko, että olisi isompia vaikeuksia pariutua, jos sitä haluaisin ja jos olisin sinkku. Kaikilla kavereilla, jotka ovat pariutuneet vanhemmalla iällä, ovat asiat sujuneet paremmin kuin hyvin yhtä lukuunottamatta eli hän ei edes halua miestä enää. Oman kokemusmaailman perusteella se palstan "fakta", ettei vanhalle naiselle löydy ketään, tuntuu siis jopa valheelliselta propagandalta :) Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sanna Marinilla on liian pienet rinnat.
Vierailija kirjoitti:
Olen huomannut että jotkut nuoret naiset eivät meikkaa näkyvästi ja pukeutuvat peittäviin vaatteisiin, vaikka ovat tosi kauniita. Syy taitaa olla, että välttävät miesten huomiota ja haluavat olla rauhassa ja keskittyä opiskeluun ja harrastuksiin. Miesten huomio voi olla myös pelottavaa.
Syitä ei tiedä miksi noin tuntemattomasta, mutta mielestäni tämänkaltaisia ihmisiä on ollut aina. Kun olen historiaan perehtynyt ja siitä kiinnostunut, niin olen tullut siihen tulokseen, että ihmisen muuttuminen vuosisatojen kuluessa on lähes olematonta. Ihminen on sama, vaikka kulttuuri muuttuu. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meikkaan kun huvittaa ja en meikkaa jos ei huvita. Enimmäkseen huvittaa. Tyyliltäni olen värikäs, koristeellinen ja liehuva umpihippi, aina ollutkin. Sairastuin jo nuorena vakavasti, niin että nämä rapistumisen ja elämän rajallisuuden kysymykset on tullut käsiteltyä jo kauan sitten, enkä koe ikääntymistä minkäänlaiseksi ongelmaksi. Sehän on voittajuutta päivä kerrallaan, vaihtoehtona kuolema.
Kuulostaa kivalta asenteelta. Ap
Onko ap entinen kaunotar tai sen sisko?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen laiska meikkaamaan, koska olen liikunnallinen. Tuntuu typerältä meikata lenkkipolulle. Mutta hoidan ja suojaan ihoa ulkoisesti sekä sisäisesti. Kävin juuri kosmetologilla, jolta sain ohjeita ihon hoitoon. Olen ilmeisesti myös hitaasti vanhenevaa sorttia.
Se on fakta, että ihmisten iho vanhenee eri tahtiin, geeneistä muutenkin kiinni melkein kaikki. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko ap entinen kaunotar tai sen sisko?
Onko tuo jokin palstan nimimerkki vai mitä tarkoitat? En ole mieltänyt itseäni koskaan kaunottareksi, siis en myöskään entiseksi sellaiseksi eikä mulla ole siskoa. Kuten kerroin aloituksessa, olen ajatellut ulkonäköön liittyviä asioita vasta yli viisikymppisenä. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En meikkaa ollenkaan, mut mietin usein kuolemaa koska sairastun ahdistuneisuushäiriötä
TN33
Mitä tuo T nimimerkissäsi tarkoittaa? Olen ennenkin törmännyt siihen täällä.
Jännä rinnastus kuoleman ja meikkaamisen välillä. En saanut kiinni mihin kaikkeen se liittyy? Ap
Tuo taisikin muuten olla T. N33, mutta sitä olisin kysynyt mitä tarkoittaa T33? Tarkoittaako se trans? Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Luonnollista. Mua kauhistuttaa/naurattaa nää nuoret somessa "'ää olen 25v niin vanha" tai kauhea kammo siitä kun täyttävät 30v. Tulisivat pois sieltä somesta. Niillä menee koko se nuoruus tuohon vatvomiseen ja sitten ovatkin jo oikeasti vanhoja.
Se minuakin ihmetyttää, että nuoret ihmiset vatvovat vanhenemistaan. Hyvin sanottu tuo viimeinen lause! Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luonnollista. Mua kauhistuttaa/naurattaa nää nuoret somessa "'ää olen 25v niin vanha" tai kauhea kammo siitä kun täyttävät 30v. Tulisivat pois sieltä somesta. Niillä menee koko se nuoruus tuohon vatvomiseen ja sitten ovatkin jo oikeasti vanhoja.
Se minuakin ihmetyttää, että nuoret ihmiset vatvovat vanhenemistaan. Hyvin sanottu tuo viimeinen lause! Ap
Mitä Sinä olet tehnyt aloituksesta lähtien?
Vierailija kirjoitti:
Todella kummallinen ajatus, että vanhenemisessa ihmiset miettisivät ensimmäisenä ULKONÄKÖÄ. Vanheneminen on monessa mielessä p*rseestä, mutta ei todellakaan ulkonäkö ole ihmisten suurimpia huolia siinä. Ja iän merkit tulevat niin vaivihkaa, ettei ihminen itse edes huomaa niitä.
Samaa mieltä tästä paitsi siitä, että vanheneminen olisi perseestä, koska olen voinut henkisesti koko ajan vain paremmin. Hankalinta itseni kanssa oli ikävuodet 13-25. Tärkein kokemus oli äidiksi tuleminen 26v. iässä. Ap
Oletko ukkolan Sanna vai akkalan ukko?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luonnollista. Mua kauhistuttaa/naurattaa nää nuoret somessa "'ää olen 25v niin vanha" tai kauhea kammo siitä kun täyttävät 30v. Tulisivat pois sieltä somesta. Niillä menee koko se nuoruus tuohon vatvomiseen ja sitten ovatkin jo oikeasti vanhoja.
Se minuakin ihmetyttää, että nuoret ihmiset vatvovat vanhenemistaan. Hyvin sanottu tuo viimeinen lause! Ap
Mitä Sinä olet tehnyt aloituksesta lähtien?
Vanhenemisen pohtiminen on mielestäni luonnollista, jos on vanha. Mutta jos on hyvin nuori ja pitää itseään vanhana, se ei kuulosta ihan tavanomaiselta minun korvaani. Mietin mitä kaikkea se on, mitä sanaan vanheneminen esimerkiksi kullekin sisältyy. Sehän voi tarkoittaa hyvinkin erilaisia asioita eri ihmisille, varsinkin, kun kolmekymppiselle ei se ainakaan tarkoita fyysistä ja faktista ikäkautta. Ap
Kiva keskustelu, ap. En ymmärrä noita negatiivisia kommentteja. Oma suhde vanhenemiseen on se, että parasta hyväksyä, kun ei muuta voi. Oma hius- ja meikkityyli on pysynyt samana vuosikymmeniä. Kuulun niihin, jotka inhoavat tököttiä kasvoilla ja huulilla, joten ripsarilla ja kulmakynällä mennään. Nuorena 80-luvulla kyllä pakkeloin kasvot kalpeiksi ja kehystin silmät dramaattisesti kajaalilla. Liikuimme ehkä samoissa indie-piireissä.
Todella kummallinen ajatus, että vanhenemisessa ihmiset miettisivät ensimmäisenä ULKONÄKÖÄ. Vanheneminen on monessa mielessä p*rseestä, mutta ei todellakaan ulkonäkö ole ihmisten suurimpia huolia siinä. Ja iän merkit tulevat niin vaivihkaa, ettei ihminen itse edes huomaa niitä.