Naiset, millainen suhde teillä on meikkaamiseen, ulkonäköön ja vanhenemiseen?
Aloitin Äidiltä tyttärelle -sarjan katselemisen, joka käsittelee näitä aiheita.
1. On outoa, että hyvin nuoret naiset, reilusti alle viisikymppiset kokevat ahdistusta vanhenemisesta. Mitä ihmettä? En ole kokenut paineita edes yli viisikymppisenä, en koskaan ole katsonut peilistä kasvojani ja puristellut niitä tyytymättömänä mistä tämä silmäpussi tulee.
2. Hyvä pointti oli sen nuoren naisen, joka kuvasi työkseen kauniita naisia. Hän on tehnyt saman havainnon kuin minä eli ulkonäöllä ja itsetunnolla ei ole mitään tekemistä keskenään. Kaunis nainen voi joka kerta peiliin katsoessaan ajatella vain virheitään. Juuri kauniit naisethan usein pilaavat ulkonäköään erilaisilla rumentavilla toimenpiteillä.
3. Tyylini on ultrafemme, mutta silti en ole koskaan ottanut kuuleviin korviini siihen kohdistuvaa kritiikkiä pinnallisuudesta, miesten miellyttämisestä tai vastaavasta. Se on ollut vain outoa. Koko ikäni minua on kritisoitu "epämukavasta" pukeutumisesta ja siitä miten meikkaaminen vie aikaa. Mutta ultrafemme on ollut tyylini jo alle kouluikäisestä. Äiti yritti pukea minut unisex-marimekkoon, mutta mummi ja isä asettuivat puolelleni. Muistan ikuisesti kun sain pornonpunaisen, vartalonmyötäisen pitkän ja kiiltävän takin, missä oli valkoiset turkisreunukset hihansuissa, helmassa ja kauluksessa. Olin 5v. Halusin samanlaisia vaatteita kuin silloisilla laulajadiivoilla, mutta niitä ei ollut helppo löytää. Rakastin lapsena myös esiintymistä, olen hyvin musikaalinen ja esiinnyin paljon.
Sarjassa on eksoottista myös se, miten naiseuteen ikään kuin aina oletetaan kuuluvan se, että on ulkonäköpaineita ja kaikenlaisia ongelmia siihen liittyen. Rehellisesti sanottuna en ole koskaan elämässäni kokenut minkäänlaista ulkonäköpainetta, olen ollut tyytyväinen painooni ja itseeni muutenkin. En ole ajatelllut yhtään sitä olenko kaunis vai en, tavoitteet ovat liittyneet ihan muihin asioihin kuin ulkonäköön tai miehiin, ajattelin nuorena, etten ikinä edes mene naimisiin (toisin kävi).
Vasta yli viisikymppisenä olen alkanut pohtia näitä asioita huomaten, että olen ilmeisesti harvinaisuus. Tai ainakaan kaltaisistani ei hirveästi puhuta. En ole myöskään koskaan ollut kiinnostunut naistenlehdistä, ehkä juuri sen vuoksi, että siellä tällaiset "ongelmat" ovat pääaihe.
Kommentit (105)
Vierailija kirjoitti:
En meikkaa ollenkaan
N 29
Onko se aina ollut luonnollinen ratkaisu sinulle?
Itse ajattelen, että on luultavasti paljon naisia, jotka kasvavat ihan luonnollisesti sellaisiksi kuin ovat eli joilla ei ole paineita olla jotenkin toisenlainen siksi että kokisivat olevansa vääränlaisia. Ap
Vierailija kirjoitti:
Eli halusit puhua itsestäsi?🥱
Halusin kertoa oman näkökulmani aiheeseen. Jos se haukotuttaa, niin juo kuppi kahvia? Ap
Meikkaan töihin ja juhliin ja tykkään kokeilla meikissä uutta. Hiuksia en värjää ja toivon, että harmaita tulisi lisää.
Ryppyjä saa tulla! Olen saanut elää jo 44 vuotta ja jokainen lisävuosi on plussaa. Opin myös maailmasta lisää koko ajan. Elämänkokemus saa näkyä kasvoilla. Suvussani on raskaat yläluomet, mistä johtuen voin joutua joskus operoimaan ne - ripsien päälle laskeutuvat luomet voivat haitata näkemistä ja aiheuttaa päänsärkyä ym. Vielä ei ole viitteitä haitoista.
En suostu ostamaan mitään antiaging-rasvoja sun muita. En halua tukea firmoja, jotka luovat ihmisille ahdistusta ja epävarmuuksia ja sitten kauppaavat apua asiaan.
Vierailija kirjoitti:
Mitali?
Mistä moinen vittuilu. Aihe ehkä koskettaa sinua enenmmän kuin haluat myöntää? Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En meikkaa ollenkaan
N 29
Onko se aina ollut luonnollinen ratkaisu sinulle?
Itse ajattelen, että on luultavasti paljon naisia, jotka kasvavat ihan luonnollisesti sellaisiksi kuin ovat eli joilla ei ole paineita olla jotenkin toisenlainen siksi että kokisivat olevansa vääränlaisia. Ap
Tavallaan joo. Yritin yläasteella opetella meikkaamaan, mutta se ei tuntunut omalta jutulta
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitali?
Mistä moinen vittuilu. Aihe ehkä koskettaa sinua enenmmän kuin haluat myöntää? Ap
Koskettaa niin millä tavalla? Niin että mitali vai papukaijamerkki sinulle?
Ei minulla ole mitään erityistä suhdetta meikkaamiseen tai ulkonäköön. Tykkään omasta ulkonäöstäni ja käytän meikkiä, mutta enpä näitä kauheasi mieti. Vanheneminen ei ole miellyttävä asia - tuntuu että ihmiselämä on niin lyhyt ja nyt kun rupeaa olemaan suunnilleen puolivälissä, niin herättäähän se monenlaisia ajatuksia: mitkä asiat ovat elämässä tärkeitä, miten olen elämän käyttänyt, millaista toivoisin elämän olevan jatkossa... Ja erityisesti kun näkee omien vanhempien vanhuuden ja yleisen vanhustenhuollon tilanteen, niin herättäähän vanheneminen kaikenlaisia huolestuttaviakin ajatuksia. Iän merkit eivät miellytä, esim. näön huononeminen ja se, että selkä/lonkka oireilee. Sitä vaan toivoisi pysyvänsä toimintakykyisenä mahdollisimman pitkään, ja ettei tulisi mitään muistisairautta. Toisaalta toivoisi pitkää ikää, että ehtisi nähdä lasten ja lastenlasten elämää mahdollisimman pitkään. Tällaisia ajatuksia herättää vanheneminen.
Minulla hyvä itsetunto ja terve suhtautuminen vanhenemiseen. Olen kiitollinen, että saan ikääntyä = elää vanhaksi. 67 v mittarissa
Meikkaan kyllä päivittäin. Vanhenemisen merkit harmittaa, välillä enemmän välillä vähemmän. Varsinaisia ryppyjä ei juuri ole mutta piirteet ovat valahtaneet aika rutkasti ja leuan alla roikkuu ruma ryppyinen heltta. Jos olisi vähän enemmän rahaa ja uskallusta menisin kyllä veitsen alle korjauttamaan asian, mutta tilanne on mikä on.
Vierailija kirjoitti:
Meikkaan töihin ja juhliin ja tykkään kokeilla meikissä uutta. Hiuksia en värjää ja toivon, että harmaita tulisi lisää.
Ryppyjä saa tulla! Olen saanut elää jo 44 vuotta ja jokainen lisävuosi on plussaa. Opin myös maailmasta lisää koko ajan. Elämänkokemus saa näkyä kasvoilla. Suvussani on raskaat yläluomet, mistä johtuen voin joutua joskus operoimaan ne - ripsien päälle laskeutuvat luomet voivat haitata näkemistä ja aiheuttaa päänsärkyä ym. Vielä ei ole viitteitä haitoista.
En suostu ostamaan mitään antiaging-rasvoja sun muita. En halua tukea firmoja, jotka luovat ihmisille ahdistusta ja epävarmuuksia ja sitten kauppaavat apua asiaan.
Ajattelen samoin vanhenemisesta. Nuorena ja lapsena ihailin muutamaa 50+ rouvaa naapurin rouvaa, he olivat mielestäni todella upeita.
Hyvä pointti tuo viimeinen kappale. Itse kyllä ostan välillä anti age-voiteita, jos ne ovat sellaisia, joista pidän eli korkea suojakerroin ja miellyttävä tuoksu ja koostumus. Ap
Se että sä et koe ahdistusta jostain ei tarkoita sitä ettei joku muu voi siitä kokea ahdistusta.
Sä et ole maailman napa, ainoa oikea totuus.
Lisäksi maailma on muuttunut sitten 70 luvulta aika paljon kovemmaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En meikkaa ollenkaan
N 29
Onko se aina ollut luonnollinen ratkaisu sinulle?
Itse ajattelen, että on luultavasti paljon naisia, jotka kasvavat ihan luonnollisesti sellaisiksi kuin ovat eli joilla ei ole paineita olla jotenkin toisenlainen siksi että kokisivat olevansa vääränlaisia. Ap
Suurin osa niistä, jotka meikkaavat, tuskin kokevat olevansa vääränlaisia. Meikki on osa tyyliä. Just olin tyttären vanhojentansseissa, jossa esim. joillain pojilla oli silmärajaukset. Tuskinpa olivat meikanneet siksi, että kokivat olevansa vääränlaisia, vaan halusivat tuoda persoonaansa esiin. Sama juttu se on naistenkin kohdalla. Meikki on yksi tapa luoda se tyyli ja olemus, jollaisena haluaa esiintyä muiden seurassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En meikkaa ollenkaan
N 29
Onko se aina ollut luonnollinen ratkaisu sinulle?
Itse ajattelen, että on luultavasti paljon naisia, jotka kasvavat ihan luonnollisesti sellaisiksi kuin ovat eli joilla ei ole paineita olla jotenkin toisenlainen siksi että kokisivat olevansa vääränlaisia. Ap
Tavallaan joo. Yritin yläasteella opetella meikkaamaan, mutta se ei tuntunut omalta jutulta
Eräs ystäväni kokee samoin. Hän kokee, että esimerkiksi värivoide häiritsee häntä, tuntuu pahalta ja naamioimaiselta. Oma äitinikään ei meikkaa käytännössä koskaan, työelämässä oli vain kulmakarvat ja ripset meikattu, nykyään ei niitäkään (ikää 80+v.). Isoäitini taas oli kuolinvuoteellaankin kynnet laitettuna :) Ap
Eipä minulla muuta suhtaumista ole kuin se, että vanhenen terveenä.
Miksi kuvittelet olevasi harvinaisuus, ap?
Vierailija kirjoitti:
0/5
Vaikka aloitus olisi ollutkin trollaus, aihe on mielenkiintoinen. Mua ainakin kiinnostaa kapitalismin ja patriarkaattisen järjestelmän meihin istuttama pakkomielle ylläpitää nuoruutta. Missä on vanhuuden ja kokemuksen ihailu?
Välitän ulkonäöstä mutta en meikkaa.
Nyt +50 ikäisenä on vanheneminen alkanut hieman kauhistuttaa. Kuolema on usein mielessä. Ja vaikea parantumaton suolistosairaus pelottaa. Pelkään sen pahenemista. Sairauden takia meni elämänhalut.
En meikkaa ollenkaan
N 29